National Implementation Plan (NIP) for the obligations on the Stockholm Convention on Persistent Organic Pollutants

1.1 POP-yhdisteet. .........................................................................................................................................................9 2 Lainsäädäntö ja viranomaiset. .............................................................................................................12

2.1 Lainsäädäntö..........................................................................................................................................................12

2.1.1 POP-asetus (EY) 850/2004.........................................................................................................13

2.1.2 Ympäristönsuojelulaki (86/2000)........................................................................................13

2.1.3 REACH-asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (EY) 1907/2006. ...............................................14

2.1.4 PIC-asetus (EY) 689/2008 vaarallisten kemikaalien tuonnista ja viennistä. ..................................................................................................................14

2.1.5 Rikoslaki (39/1889). .........................................................................................................................14

2.1.6 Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (853/2004). .................... 15

2.1.7 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006)......................................................................................... 15

2.2 Viranomaiset ja laitokset........................................................................................................................... 15

2.2.1 Ympäristöministeriö YM.......................................................................................................... 15

2.2.2 Suomen ympäristökeskus SYKE....................................................................................... 15

2.2.3 Kansallinen turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES. ................................ 16

2.2.4 Elinkeino- ja ympäristökeskukset ELY........................................................................ 16

2.2.5 Aluehallintovirastot AVI.......................................................................................................... 16

2.2.6 Kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset. ........................................................17

2.2.7 Tulli..............................................................................................................................................................17

2.2.8 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.........................................................................17

2.2.9 Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA..........................................................................17

2.2.10 Kemikaalineuvottelukunta...................................................................................................17 3 Tarkoituksellisesti tuotettujen POP-yhdisteiden rajoitusten toimeenpano........................................................................................................................... 18

3.1 Tarkoituksellisesti tuotettuja POP-yhdisteitä koskevat velvoitteet (Artikla 3).................................................................................................................................... 18

3.1.1 Torjunta- ja puunsuoja-aineet................................................................................................19

3.1.2 PCB-yhdisteet..................................................................................................................................... 20

3.1.3 Palonsuoja-aineet PentaBDE, OktaBDE ja heksabromibifenyyli (HBB). ....................................................................................................21

3.1.4 PFOS, sen suolat ja PFOSF. ...................................................................................................... 22

3.1.5 Uusien POP-yhdisteiden markkinoille tulon estäminen. ............................. 24

3.1.6 Artiklan 3 velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät muut toimet................... 25

3.2 Yksilöityjä poikkeuksia koskeva rekisteri (Artikla 4)................................................. 25 4 Tahattomasti syntyvien POP-yhdisteiden päästöt ja niiden vähentäminen (Artikla 5)...................................................................................................... 26

4.1 Päästöt ilmaan...................................................................................................................................................... 26

4.1.1 Polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F)....................................................... 27

4.1.2 Polyklooratut bifenyylit (PCB). ............................................................................................ 29

4.1.3 Heksaklooribentseeni (HCB)................................................................................................. 30

4.1.4 Pentaklooribentseeni (PeCB). .................................................................................................31

4.2 Päästöt vesiin ja maaperään.................................................................................................................... 32

4.2.1 Päästöt jätevedenpuhdistamoilta. ..................................................................................... 32

4.2.2 Mahdolliset päästölähteet kaatopaikoilta.................................................................. 34 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 7 5 Tahattomasti muodostuvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentäminen (NAP)....................................................................................................... 36

5.1 Toimintasuunnitelman 2006–2010 toteutuminen.............................................................. 37

5.2 Kansallinen toimintasuunnitelma (NAP) Liitteen C aineiden päästöjen vähentämiseksi 2012–2017. ...................................... 38

5.2.1 Nykyisten ja tulevien päästöjen arviointi.................................................................. 38

5.2.2 Päästöjä koskevien velvoitteiden täyttäminen osa-alueittain. ................. 38 6 POP-jätteet. ............................................................................................................................................................... 41

6.1 Käsittelyvelvoitteiden täytäntöönpano. ...................................................................................... 41

6.2 Sallitut poikkeukset käsittelymenetelmiin............................................................................ 43

6.3 Jätteen haltijan yleiset velvollisuudet POP-jätteen tunnistamisessa ja käsittelyssä........................................................................................................... 43

6.4 POP-jätteiden kansainväliset siirrot............................................................................................... 44 7 Varastot........................................................................................................................................................................... 45 8 POP-yhdisteet pilaantuneissa maissa ja sedimenteissä...................................... 46

8.1 Pilaantuneiden maiden lainsäädäntö ja kartoitus............................................................ 46

8.2 POP-yhdisteillä pilaantuneet maat. ................................................................................................ 47

8.3 Yhteenveto. ............................................................................................................................................................. 50 9 Muut velvoitteet.....................................................................................................................................................51

9.1 Uusien aineiden lisääminen....................................................................................................................51

9.2 Tiedotus ja valistus..........................................................................................................................................51

9.3 Tutkimus, kehitys ja seuranta. ............................................................................................................. 52

9.4 Tehokkuuden arviointi. .............................................................................................................................. 52

9.5 Suomen antama taloudellinen ja tekninen apu................................................................... 53

9.6 Toimien aikataulu ja suunnitelman onnistumisen seuranta. ................................ 53 10 POP-yhdisteiden esiintyminen Suomen ympäristössä (Artikla 11). 54

10.1 POP-yhdisteiden ympäristöpitoisuuksien seurannan kehittämiseksi tehtävät toimet. ........................................................................................................ 55 Lähteet...................................................................................................................................................................................... 56 Liitteet....................................................................................................................................................................................... 58 LIITE 1: POP-yhdisteiden kriteerit......................................................................................................... 58 LIITE 2. SC-5/5: Osapuolikokouksen suositukset bromattujen palonsuoja- aineiden poistamiseksi jätevirrasta. ...................................................................................................... 59 LIITE 3. SC-5/5: Osapuolikokouksen suositukset PFOS-yhdisteiden riskien vähentämiseksi...................................................................................................................................... 62 LIITE 4: Parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltaminen Liitteen C kes- keisissä päästökategorioissa. ........................................................................................................................ 65 Kuvailulehdet.. .................................................................................................................................................................. 68 Kuvailulehti.................................................................................................................................................................. 68 Presentationsblad. ................................................................................................................................................... 69 Documentation page............................................................................................................................................. 70 8 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 1 Johdanto Ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta kaikkein haitallisimpia kemikaaleja ovat yhdisteet, jotka ovat pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä. Tällaisia aineita kutsutaan PBT- aineiksi (Persistent, Bioaccumulative and Toxic). POP-yhdisteet voivat kulkeutua ympäristössä ilmavirtausten, veden tai eliöiden mukana. Kaukokulkeutumisen seurauksena niistä voi aiheutua merkittäviä ympä- ristö- tai terveyshaittoja kaukana päästölähteestä. POP-yhdisteiden ominaisuudet on esitelty liitteessä 1. POP-yhdisteitä tai -yhdisteryhmiä1 on Tukholman sopimuksessa tällä hetkellä 22. Suurin osa yhdisteistä on tietoisesti tuotettu johonkin tarkoitukseen, tavallisimmin torjunta-aineiksi tai teollisuuskemikaaliksi (dielektriset nesteet, pinta-aktiiviset aineet ja palonsuoja-aineet). Osa aineista muodostuu kemiallisten reaktioiden tai polttopro- sessien epäpuhtauksina. 1.1 POP-yhdisteet Tukholman yleissopimus solmittiin alunperin rajoittamaan 12 POP-yhdistettä, joista valtaosa oli torjunta-aineita. Suurin osa näistä tarkoituksellisesti tuotetuista POP- yhdisteistä oli Suomessa kielletty tai vedetty pois markkinoilta jo ennen kansainvä- lisiä rajoituksia, niiden aiheuttamien ympäristö- tai terveyshaittojen takia. Näiden ns. ”vanhojen” POP-yhdisteiden rajoitukset on pantu täytäntöön jo aikaisemmin ja tässä täytäntöönpanosuunnitelman päivityksessä niitä tarkastellaan vain siltä osin, kuin lisätoimia vielä tarvitaan. POP-yhdisteiden rajoittaminen liittyy läheisesti ympäristön ja terveyden suojele- miseen kemikaaleilta. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa (24.6.2003) edellytettiin että: ‘Valmistellaan kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva ohjelma. Uusien tuotteiden mahdollisten ennakoimattomien haittavaikutusten minimoimiseksi korostetaan varovaisuusperiaatetta.’ Kansallinen kemikaaliohjelma valmistui vuonna 2006 ja sen toteuttaminen täyttää osaltaan Suomen POP-yhdisteisiin liittyviä velvoitteita. Vuosina 2009 ja 2011 Tukholman sopimukseen on lisätty kymmenen uutta ai- netta: kolme torjunta-ainetta, kolme torjunta-aineissa esiintyvää epäpuhtautta tai komponenttia sekä neljä teollisuuskemikaalia. Erityisesti teollisuuskemikaaleja joko käytetään tai niitä on käytössä niillä käsitellyissä tuotteissa edelleen Suomessakin. Aineet on esitelty lyhyesti alla (Taulukko 1), mutta tarkemmat ainekuvaukset ominaisuuksista ja käytöstä erityisesti Suomessa löytyvät ympäristöhallinnon POP- sivuilta www.ymparisto.fi/POP. 1 Osa POP-yhdisteistä sisältää suuren ryhmän aineita (dioksiinit, furaanit, polyklooratut bifenyylit, PFOS, sen suolat ja PFOSF) Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 9 Taulukko 1. Tukholman yleissopimukseen vuosina 2009 ja 2011 lisätyt uudet aineet. Aine Käyttö Liite Tuotanto Tuonti Tilanne Suomessa (markkinoille luovutus) Lindaani Torjunta- A Kielletty Kielletty Maatalouskäyttö kielletty 1988, biosi- γ- HCH aine, dikäyttö sallittu 2007 asti heksakloorisykloheksaani biosidi Ei tiettävästi koskaan valmistettu CAS NO 58-89-9 Suomessa, mutta esiintyy saastuneissa maissa Alfa-heksakloorisyklohek- Lindaanin A Kielletty Kielletty Ei tiettävästi valmistettu Suomessa, saani α-HCH isomeeri voi esiintyä saastuneilla alueilla CAS No. 319-84-6 (syntyy valmis- tuksessa) Beta- heksakloorisyklo- Lindaanin A Kielletty Kielletty Ei tiettävästi valmistettu Suomessa, heksaani isomeeri voi esiintyä saastuneilla alueilla β-HCH (syntyy CAS No. 319-85-7 valmis- tuksessa) Tetrabromidifenyylieetteri Palon- A Kielletty Kielletty Esiintyy penta-BDE:llä palosuojatuissa ja pentabromidifenyylieet- suoja- tuotteissa (erityisesti polyuretaanit). teri, (BDE) aine Voi edellyttää toimenpiteitä kierrätys- CAS No: 40088-47-9, CAS prosesseissa ja jätehuollossa. No 32534-81-9 ja muut tetra- ja penta-BDE:t joita Rajoituksen voimaantullessa käytössä esiintyy kaupallisessa pen- olleiden tavaroiden käyttö voi jatkua. tabromidifenyylieetterissä (Penta-BDE) Heksabromidifenyylieet- Palon- A Kielletty Kielletty Esiintyy okta-BDE:llä palosuojatuissa teri ja heptabromidifenyy- suoja- tuotteissa (erityisesti sähkö- ja elekt- lieetteri aine roniikkaromu, muovit). Voi edellyttää CAS No: 68631-49-2, CAS toimenpiteitä kierrätysprosesseissa ja No: 207122-15-4, CAS No: jätehuollossa. 446255-22-7, CAS No: 207122-16-5) ja muut hek- Rajoituksen voimaantullessa käytössä sa- ja hepta-BDE:t joita olleiden tavaroiden käyttö voi jatkua. esiintyy kaupallisessa ok- tabromidifenyylieetterissä (Okta-BDE) Klordekoni Torjunta- A Kielletty Kielletty Ei tiettävästi käytetty CAS No. 143-50-0 aine Heksabromibifenyyli Palon- Kielletty Kielletty Mahdollisesti vanhoissa tuotteissa. Voi HBB suoja- edellyttää toimia kierrätysprosesseis- CAS No. 36355-01-8 aine sa tai jätehuollossa. Pentaklooribentseeni Palon- A, C Kielletty, Kielletty Muodostuu polttoprosesseissa pääs- PeCB suoja- tahattomia töinä, erityisesti jätteenpoltto. Diok- CAS No. 608-93-5 aine, päästöjä siniipäästöjen vähentäminen vähentää torjunta- vähennet- myös PeCB:n päästöjä. aine, tävä PCB- öljyjen lisäaine, polton epäpuh- taus 10 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 Aine Käyttö Liite Tuotanto Tuonti Tilanne Suomessa (markkinoille luovutus) Perfluorioktaanisulfoni- Pinta- B Sallittu Sallittu poik- Käyttö on edelleen sallittu EU:n POP- happo ja sen johdannaiset aktiivinen poikkeus- keuskäyttöjä asetuksen 850/2004 mukaisiin tarkoi- (PFOS) aine, käyttöjä varten tuksiin. PFOS-sammutusvaahdot on CAS No. 1763-23-1, kromi- varten poistettu käytöstä kesäkuussa 2011. sen suolat:CAS No. huurujen Käyttö metalliteollisuudessa ja mah- 29457-72-5 (litiumsuola), estoaine, dollisesti puolijohdeteollisuudessa 4021-47-0 (natriumsuola), pintakä- jatkuu. Sallittu käyttö vain 26 päivään 2795-39-3 (kaliumsuola), sittely- elokuuta 2015 saakka on kostutus- 29081-56-9 (ammonium- aine aineissa, joita käytetään valvotuissa suola),70225- sähkökemiallisissa pinnoitusjärjestel- 14-8 (dietanoliammonium PFOSF missä. suola) jne. on PFOS- Ilmailun hydrauliikkanestekäyttö jat- tuotan- kuu. sekä non läh- Perfluorioktaanisulfonyyli- töaine Rajoituksen voimaantullessa käytössä fluoridi olleiden tavaroiden käyttö voi jatkua. PFOSF CAS No. 307-35-7 Havaitaan usein ympäristönäytteissä. Tekninen endosulfaani ja Torjunta- A Sallittu Sallittu yk- Kielletty kokonaan. Käyttöjä rajoi- sen isomeerit* aine yksilöityihin silöityihin tettiin jo 1990-luvulla, ja viimeisetkin CAS No: 115-29-7 poikkeus- poikkeuskäyt- poikkeuskäytöt loppuivat vuoden CAS No: 959-98-8 käyttöihin töihin 2005 loppuun mennessä. Siitä huo- CAS No: 33213-65-9 limatta Löytyy ympäristö- ja jäteve- sinäytteistä edelleen, mikä johtunee maahantuotavista tuotteista ja kauko- kulkeutumasta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 11 2 Lainsäädäntö ja viranomaiset Suomessa toiminnalle, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista (veteen, maa- perään tai ilmaan), on oltava ympäristölupa. Viranomaiset myöntävät toiminnalle luvan ja asettavat siinä määräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Myös maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain nojalla tehdyillä päätöksillä voidaan ehkäistä ympäristön pilaantumista. Joistakin, ympäristövaikutuksiltaan pie- nistä, toiminnoista riittää rekisteröinti viranomaisille. Seuraavassa käsitellään keskeistä lainsäädäntöä ja eri viranomaisia POP-yhdistei- den hallintaan liittyen. Yhteisölainsäädäntö esitellään yksityiskohtaisesti Euroopan komission valmistelemassa Yhteisön täytäntöönpanosuunnitelmassa (CIP2), joka on valmistunut maaliskuussa 2007. Uusi Unionin täytäntöönpanosuunnitelma (UIP) on parhaillaan työn alla ja valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. 2.1 Lainsäädäntö Keskeisimmät lainsäädäntöinstrumentit POP-yhdisteiden rajoittamisen kannalta ovat EY:n POP-asetus 850/2004, ympäristönsuojelulaki, ja kemikaalien rekisteröinnis- tä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annettu REACH-asetus (EY) N:o 1907/2006. Myös kansallinen kemikaalilainsäädäntö on Suomessa ollut jatkuvien muutosten kohteena jo yli kymmenen vuotta. Huomattava osa tehdyistä muutoksista on liittynyt pyrkimykseen hallita ympäristöriskejä aiempaa paremmin. • Kemikaalilaki (744/1989) • Kemikaaliasetus (675/1993) • Asetus2 vaarallisen kemikaalin vähittäismyynnistä (676/1993) • Ympäristönsuojelulaki (86/2000) • Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) • Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011) • Jätelaki (646/2011) • Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) • Terveydensuojelulaki (763/1994) • Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta, ns. kemikaaliturvallisuuslaki (390/2005) • Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999) 2 http://ec.europa.eu/environment/pops/pdf/sec_2007_341.pdf 12 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 2.1.1 POP-asetus (EY) 850/2004 POP-yhdisteiden kannalta keskeisin lainsäädäntö on vuonna 2004 voimaan tullut Euroopan Parlamentin ja Neuvoston POP-asetus (EY) N:o 850/20043. POP-asetus toimeenpanee sekä Tukholman sopimuksen että YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumissopimuksen (CLRTAP) POP-pöy- täkirjan velvoitteet koko Euroopan Unionissa ja on sellaisenaan kaikkia jäsenmaita sitova. Asetus sisältää POP-yhdisteiden tuotannon, markkinoille luovuttamisen, käy- tön, tuonnin ja viennin kiellot, varastojen ja jätteiden käsittelyn velvoitteet sekä tahat- tomina epäpuhtauksina syntyvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämisvelvoitteet. Lisäksi POP-asetus edellyttää jäsenmaiden tuottavan päästöinventaarit tahattomina päästöinä tuotettaville POP-yhdisteille, sekä valmistelevan kansallisen täytäntöön- panosuunnitelman, POP-yhdisteiden seurannan sekä tietojenvaihdon mekanismit. Kun aine/yhdiste sisällytetään POP-asetukseen, poistetaan sitä koskevat, POP- asetuksen kanssa päällekkäiset, säädökset muusta lainsäädännöstä (esim. REACHin rajoitusliite XVII ja mahdolliset kansalliset säädökset). Samoin vanha kansallinen lainsäädäntö kumotaan siltä osin kuin se on päällekkäistä. POP-asetuksella säädetään lisäksi velvoitteita pysyviä orgaanisia yhdisteitä si- sältävän jätteen käsittelylle. Asetuksen liitteessä mainituista aineista koostuva, niitä sisältävä tai niiden saastuttama jäte on loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä viipymättä asetuksen liitteen määräysten mukaisesti. Tällöin on myös varmistettava jätteen si- sältämien pysyvien orgaanisten yhdisteiden hävittäminen tai niiden muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljellä jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia. Polykloorattuja bifenyylejä (PCB) ja po- lykloorattuja terfenyylejä (PCT) sisältävän jätteen käsittelyyn sovelletaan tältä osin EY:n POP-asetusta. PCB-direktiivistä 96/59/EY tulee kuitenkin joitakin täydentäviä säädöksiä. Direktiivi on Suomessa toimeenpantu PCB:n ja PCB-laitteistojen käytöstä poistamisesta sekä PCB-jätteen käsittelystä annetulla valtioneuvoston päätöksellä (711/1998). Suomen ympäristökeskus toimii POP-asetuksen toimivaltaisena viranomaisena sillä rajoituksella, että ympäristönsuojelulain ympäristölupaviranomaiset toimivat asetuksen jätehuoltoa koskevassa artiklassa 7 tarkoitettuina toimivaltaisina viran- omaisina. Ympäristölupaviranomaiset on säädetty toimivaltaisiksi viranomaisiksi siksi, että artiklaa 7 sovelletaan käytännössä lähinnä ympäristönsuojelulain mukai- sissa lupa- ja ilmoitusmenettelyissä. Lisätietoja www.ymparisto.fi/POP 2.1.2 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) Vuonna 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki on pilaantumisen torjunnan yleis- laki, jonka tavoitteena on • ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja, • turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja moni- muotoinen ympäristö, • ehkäistä jätteiden syntyä ja haitallisia vaikutuksia, • tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena, 3 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CONSLEG:2004R0850:20120710:FI:PDF Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 13 • parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan pää- töksentekoon, • edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, • torjua ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä. Ympäristönsuojelulain nojalla annetaan lain tavoitteita ja täytäntöönpanoa täsmen- täviä asetuksia. Vesiensuojelun ohella se kattaa myös ilman- ja maaperänsuojelun asioita ja kieltää maaperän ja pohjaveden pilaamisen. POP-yhdisteiden päästöjen hallinnan kannalta ympäristönsuojelulain olennaisin osa on ympäristölupamenettely. Laissa edellytetään, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan lupa. Ympäristönsuojelulaki velvoittaa käyttämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja ympäristön kannalta parhaita käy- täntöjä (BAT ja BEP-velvoitteet). Ympäristönsuojelulain 108 g § sisältää pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevat erityiset säännökset. Ympäristönsuojelulain mukais- ta lupa- tai ilmoitusasiaa käsiteltäessä on noudatettava, mitä POP-asetuksen (EY) 850/2004 artiklan 6 kohdassa 3 ja artiklassa 7 säädetään: POP-asetuksen artiklan 6 kohdan 3 mukaan perustettaessa uusia laitoksia tai uu- sittaessa olemassa olevia laitoksia etusijalle tulisi asettaa sellaiset vaihtoehtoiset pro- sessit, tekniikat ja käytännöt, joilla saavutetaan sama hyöty, mutta joissa ei muodostu tai joista ei pääse ympäristöön POP-yhdisteitä. Asetuksen artiklassa 7 puolestaan säädetään POP-jätteen jätehuollosta. 2.1.3 REACH-asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (EY) 1907/2006 EU:n kemikaalilainsäädännön yksi tavoite on estää uusien POP-yhdisteiden pääsy markkinoille. REACH-asetuksen liite XIII edellyttää näiden PBT-ominaisuuksien eri- tyistä arviointia, sillä mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikea ennakoida. Mikäli aine täyttää liitteessä annetut PBT-kriteerit, kaikki aineen koko elinkaaren aikana aiheuttamat päästöt on erityisesti luonnehdittava ja aineen käytölle voidaan esimerkiksi edellyttää lupamenettelyä. Lisätietoja http://www.reachneuvonta.fi 2.1.4 PIC-asetus (EY) 689/2008 vaarallisten kemikaalien tuonnista ja viennistä Valtiot ovat sopineet kiellettyjen tai ankarasti rajoitettujen kemikaalien tuonnissa ja viennissä EU-alueen ulkopuolelle niin sanotusta PIC-menettelystä (Prior Informed Consent, ilmoitettu tai tietoon perustuva ennakkosuostumus). EU-alueella asiasta on säädetty asetuksella 689/2008. Asetus kieltää Tukholman yleissopimuksessa mainit- tujen POP-yhdisteiden viennin (asetuksen Liite V). Lisätietoja www.ymparisto.fi/PIC 2.1.5 Rikoslaki (39/1889) Rikoslaki sisältää yhtenäiset säännökset ympäristörikoksista (Luku 48). Ympäristö- rikoksia ovat ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäris- törikkomus, tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, luonnonsuojelurikos sekä rakennussuojelurikos. Rikoslain ulkopuolelle on jätetty sellaiset ympäristöä koskevat vähäiset rikokset, joista voidaan tuomita enintään sakkorangaistukseen. 14 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 Rikoslaissa säädetään muun muassa kemikaalien kemikaali-, jäte- tai ympäris- tönsuojelulain vastaisesta valmistuksesta, käytöstä, markkinoille luovuttamisesta ja kuljettamisesta. Rikoslain artiklan 48 mukaan POP-asetuksen rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. 2.1.6 Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (853/2004) Asetuksen tarkoitus on edistää sähkö- ja elektroniikkalaitteista peräisin olevien jät- teiden määrän ja haitallisuuden vähentämistä sekä ihmisen terveyden suojelua ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämistä ja käsittelyä ympäristöä säästävällä tavalla. Asetus on kieltänyt polybromibifenyylejä (PBB) ja polybromidifenyylieette- reitä (PBDE) sisältävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden markkinoille saattamisen 1.7.2006 alkaen. 2.1.7 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) HCB on lueteltu vaaralliseksi aineeksi, jota ei saa päästää pintavesiin tai vesihuoltolaitoksen viemäriin. Lisäksi siinä on annettu bromatuille difenyylieette- reille, HCB:lle ja PeCB:lle ympäristönlaatunormit. 2.2 Viranomaiset ja laitokset Useat viranomaiset ja laitokset työskentelevät POP-yhdisteiden vaarojen vähentämi- seksi ja arvioimiseksi eri hallinnonaloilla. 2.2.1 Ympäristöministeriö YM Ympäristöministeriölle kuuluu kemikaalilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisemisen ja torjumisen osalta (kemikaalilaki 744/1989). Lisäksi ministeriö vastaa kemikaalien ympäristöhaittojen ehkäisemiseen tähtäävästä kansainvälisestä yhteistyöstä ja on Tukholman sopimuksen kansallinen yhteyspiste (focal point). Ympäristöministeriön tehtävänä on myös jätelainsäännösten mukainen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen. www.ymparisto.fi 2.2.2 Suomen ympäristökeskus SYKE Suomen ympäristökeskus on pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan asetuksen ((EY) 850/2004) toimivaltainen viranomainen ja valvoo asetuksen noudattamista toimialallaan. SYKE on lisäksi kiellettyjen ja ankarasti säännösteltyjen kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun asetuksen toimivaltainen viranomainen (PIC-asetus (EY) 689/2008) sekä jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevan asetuksen toimival- tainen viranomainen (ns. jätteensiirtoasetus (EY) 1013/2006). SYKE osallistuu myös Kemikaalineuvottelukunnan toimintaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 15 SYKE tukee ympäristöministeriötä kansainvälisten POP-yhdisteitä koskevien vel- voitteiden täyttämisessä selvityksin ja tutkimuksin, osallistuu seurannan koordinoin- tiin sekä kansainväliseen yhteistyöhön (mm. arktinen ja pohjoismainen yhteistyö). Lisäksi SYKE seuraa ympäristön POP-pitoisuuksia mm. vedessä ja sedimentissä ja ylläpitää tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöinventaareja. www.syke.fi 2.2.3 Kansallinen turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo ja edistää kemikaaliturvallisuutta sekä päät- tää kasvinsuojeluaineeksi tarkoitettujen valmisteiden hyväksymisestä ja käytön eh- doista Suomessa. Tehtävät on määritelty kemikaali-, ympäristönsuojelu- ja kasvinsuo- jeluainelaissa ja ne perustuvat pääosin kemikaaleja koskevaan yhteisölainsäädäntöön. TUKES toimii REACH-asetuksen ja kemikaalien luokitusta ja merkintää säätelevän CLP-asetuksen mukaisena toimivaltaisena viranomaisena ja ylläpitää REACH- ja CLP-neuvontapalvelua. TUKES:n edustajat osallistuvat Euroopan kemikaaliviraston asiantuntijakomiteoihin, joissa mm. käsitellään ehdotuksia kemikaalien lisäämisestä REACH-asetuksen rajoitettavien tai lupaa edellyttävien aineiden liitteisiin. TUKES valvoo kemikaalilainsäädännön, mukaan lukien POP-asetuksen markki- noille luovuttamista ja valmistusta koskevien säädösten noudattamista. Kemikaa- lilain mukaan se vastaa sekä aluehallintovirastojen (AVI) että kunnan kemikaalival- vontaviranomaisten valtakunnallisesta ohjaamisesta, muun muassa valtakunnalli- sen kemikaalilain valvontaohjelman kautta. Se vastaa myös kasvinsuojeluainelain mukaisesta valvonnasta ja toimii elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY) ohjaavana viranomaisena. www.tukes.fi 2.2.4 Elinkeino- ja ympäristökeskukset ELY Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue huolehtii entisten alueellisten ympäristökeskusten tehtävistä toimialueellaan. Näitä ovat ympäristön tilan seuranta, ympäristön- ja luonnonsuojelu, alueiden käytön ja rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito sekä vesivarojen käyttö ja hoito. Ympäristönsuojelun yleisen edistämisen lisäksi ELY:lla on mm. ympäristönsuoje- lulain, vesilain ja jätelain mukaisia lupa- ja valvontatehtäviä. ELY-keskukset val- vovat POP-asetuksen kemikaalien käyttöä koskevien velvoitteiden noudattamista ympäristönsuojelulain mukaisissa valvontakohteissaan, käsittelevät pilaantuneiden maa-alueiden ilmoituspäätökset ja valvovat aluehallintoviraston (AVI) antamia ym- päristö- ja vesilupapäätöksiä. ELY- keskukset valvovat myös yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa sekä ehkäisevät ja torjuvat yhtenä öljyntorjuntaviranomaisena ympäris- tövahinkoja ja -haittoja. 2.2.5 Aluehallintovirastot AVI Aluehallintovirastot (AVI:t) ratkaisevat aiemmin silloisille alueellisille ympäristö- keskuksille ja ympäristölupavirastoille kuuluneet ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaiset lupa-asiat. POP-asetuksen toimeenpanon kannalta keskeisiä tehtäviä ovat ympäristölupapäätökset, sekä POP-jätteiden päätökset POP-jätteiden sijoittamisesta poikkeustapauksessa vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle kallioperään. 16 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 2.2.6 Kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset Kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset osallistuvat valvonta- ja lupamenet- telytehtäviin siltä osin kuin asia kuuluu heidän toimivaltaansa. Ne mm. valvovat POP-asetuksen kemikaalien käyttöä koskevia velvoitteita ympäristönsuojelulain valvontakohteissaan. 2.2.7 Tulli Tulli valvoo kemikaalilainsäädännön noudattamista kemikaalien ja niitä sisältävien esineiden maahantuonnin, maastaviennin sekä kauttakulun yhteydessä. POP-ase- tuksen osalta tulli valvoo, että liitteissä I ja II tarkoitettuja aineita koskevia kieltoja ja rajoituksia noudatetaan. 2.2.8 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tehtävänä on tuottaa päättäjille ja kun- nille tietoa keskeisistä ympäristöterveyden riskeistä ja niiden torjuntavaihtoehto- jen arvioinnista. Ympäristöön keskittyvän terveystutkimuksen tavoitteena on, että suomalaiset voisivat syödä, juoda ja hengittää, liikkua ympäristössään ja käyttää kulutustuotteita ilman terveysuhkia. Ympäristöterveyden valvonnan ja tutkimuksen yhtenä kohteena ovat kemikaalit. THL tutkii POP-yhdisteisiin liittyen mm. kalojen ja saastuneiden maiden diok- siineja ja PCB-yhdisteitä, äidinmaidon POP-yhdisteitä, miesten sukupuolielinten kehityshäiriöitä, POP-yhdisteiden biokertymistä Itämeren kalaan ja dioksiinien vai- kutusmekanismeja. 2.2.9 Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA Elintarviketurvallisuusvirasto tehtävänä on varmistaa tutkimuksella ja valvonnalla elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu sekä kasvien ja eläinten terveys. EVIRA arvioi al- tistumista POP-yhdisteille ja tuottaa riskinarviointitietoa esimerkiksi POP-yhdisteistä aiheutuvien kalansyöntirajoitusten tueksi. EU:ssa säädös (EY) N:o 1881/2006 sekä direktiivi 2002/32/EY asettavat suurimmat sallitut jäämäraja-arvot POP-yhdisteille ruuassa ja eläinten rehussa. www.evira.fi 2.2.10 Kemikaalineuvottelukunta Valtioneuvoston asettama kemikaalineuvottelukunta on keskeinen yhteistyöelin ke- mikaalilainsäädännön valmistelussa. Kemikaalineuvottelukunnassa ovat edustet- tuina kemikaalivalvonnan kannalta keskeisimmät viranomaiset (kuten YM, TUKES, SYKE) sekä kaupan, teollisuuden ja työntekijöiden keskeisten järjestöjen edustajat. Lisäksi neuvottelukuntaan on kutsuttu pysyviä asiantuntijoita eri tahoilta. Kemikaa- lineuvottelukunta käsittelee mm. POP-asetuksen toimeenpanoon liittyviä asioita ja toimii keskeisenä tiedon välityskanavana viranomaisten ja elinkeinoelämän välillä. www.kemikaalineuvottelukunta.fi Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 17 3 Tarkoituksellisesti tuotettujen POP-yhdisteiden rajoitusten toimeenpano Tukholman yleissopimuksen rajoittamat tarkoituksellisesti tuotetut kemikaalit (yleis- sopimuksen liitteet A ja B) ovat enimmäkseen torjunta-aineita, joiden markkinoille- pääsyä Suomessa on säädelty 1950-luvulta saakka. Ympäristöriskien arviointia on tehty systemaattisesti osana torjunta-aineiden ennakkotarkastusta vuodesta 1984 alkaen. Monesti valmistajat ovat vapaaehtoisesti vetäneet ympäristö- tai terveyssyistä haitallisiksi todetut torjunta-aineet markkinoilta. Liitteisiin A ja B sisällytettyjä teollisuuskemikaaleja yhdistää se, että niitä sisäl- tävien tavaroiden ja tuotteiden käyttöikä on hyvin pitkä, jopa kymmeniä vuosia. Niiden jätehuollon järjestämisestä Tukholman sopimuksen mukaisesti onkin säädetty erikseen (ks. kappale 6). PCB-yhdisteiden käyttöä on rajoitettu 1980-luvulta alkaen ja niitä koskevat rajoitukset ovat EU:ssa huomattavasti tiukemmat kuin Tukholman sopimus edellyttää. Tukholman sopimuksen sisältämien palonsuoja-aineiden haitat on huomattu paljon myöhemmin ja niitä on rajoitettu EU:ssakin vasta noin 10 vuotta. 3.1 Tarkoituksellisesti tuotettuja POP-yhdisteitä koskevat velvoitteet (Artikla 3) Suomi täyttää yleissopimuksen artiklan 3 tarkoituksellisesti tuotettuja kemikaaleja (Liitteet A ja B) koskevat kielto- ja rajoitusvelvoitteet. Yleissopimuksen liitteissä A ja B mainittujen kemikaalien käyttö, tuotanto, markkinoille saattaminen, vienti ja tuonti on kielletty Tukholman sopimuksen edellyttämällä tavalla POP-asetuksella 850/2004. PFOS-yhdisteiden tuotanto, markkinoille saattaminen, vienti ja tuonti ovat sallittuja asetuksessa Tukholman sopimuksen mukaisiin yksilöityihin käyttötarkoituksiin. Yleissopimuksen liitteissä A ja B nimettyjen kemikaalien vienti on kielletty PIC- asetuksen (EY) 689/2008 liitteessä V. Yhteisön tullialueelle tuontia pidetään markki- noille saattamisena. Rajoitetut kemikaalit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: • Torjunta-aineet ja puunsuoja-aineet, jotka on kielletty • DDT, klordaani, heksakloorisykloheksaanit (HCH) ml. lindaani, dieldriini, endriini, heptakloori, endosulfaani, heksaklooribentseeni (HCB), klordeko- ni, aldriini, mireksi, toksafeeni • Teollisuuskemikaalit, jotka on kielletty, mutta niitä esiintyy edelleen käytössä olevissa tavaroissa ja tuotteissa (palonsuoja-aineita, liuottimia ja PCB:t) • BDE:t: tetrabromidifenyylieetteri, pentabromidifenyylieetteri, heksabromi- difenyylieetteri, heptabromidifenyylieetteri • Heksabromobifenyyli (HBB) • Pentaklooribentseeni (PeCB) • Polyklooratut bifenyylit (PCB-yhdisteet) 18 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 • Teollisuuskemikaalit, joita saa edelleen käyttää joihinkin tarkoin määriteltyi- hin käyttötarkoituksiin • Perfluorattua oktyylisulfonaattia sisältävät PFOS-yhdisteet, johdannaiset ja PFOS-fluoridi (PFOSF) 3.1.1 Torjunta- ja puunsuoja-aineet Yleissopimuksen sisältämien torjunta- ja puunsuoja-aineiden käyttö Suomessa on loppunut ja aineiden valmistus, markkinoille luovuttaminen, tuonti ja vienti on so- pimuksen edellyttämällä tavalla kielletty. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 850/2004 kieltää kaikkien asetuksen liitteessä I mainittujen aineiden tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön sellaisenaan, valmisteissa tai tavaroiden aineiso- sina täyttäen yleissopimuksen vaatimukset. Torjunta- ja puunsuoja-ainelainsäädännössä on aiemmin säädelty vain markkinoil- le luovuttamista, joten monen aineen valmistus, käyttö, vienti ja tuonti on kielletty Tukholman sopimuksen mukaisesti vasta POP-asetuksen muutoksen yhteydessä. Taulukko 2. Yleissopimuksen liitteiden A ja B torjunta-aineiden ja biosidien rajoittamisvuodet Suomessa. Kielto viittaa kansalliseen kieltovuoteen. Kieltovuosia voi olla useita, sillä eri käyttöjä on rajoitettu vähitellen. Kaikki rajoitukset ovat nyt POP-asetuksessa 850/2004. Ns. ”uudet” aineet on taulukossa lihavoitu. AINE Käyttötarkoitus Käytetty KIELLOT viimeksi Valmistus Markkinoille Käyttö Vienti ja saattaminen tuonti Aldriini Torjunta-aine 1970 2002 2004 1970 2002 Klordaani Torjunta-aine 1970 2002 2004 1970 2002 Puunsuoja-aine 1994 1994 Dieldriini Torjunta-aine 1970 4 2002 2004 1970 2002 Puunsuoja-aine 1990 Endriini Torjunta-aine 1978 2002 2004 1972 2002 1978 Heptakloori Torjunta-aine 19965 2002 2004 2004 2002 Puunsuoja-aine 1993 Heksakloori- Torjunta-aine, liuotin 1977 2002 2004 1977 2002 bentseeni HCB HCB Torjunta-aine 6 19967 2002 2004 1996 2002 Mireksi Torjunta-aine Tiett. ei 2002 2004 2002 2002 Toksafeeni Torjunta-aine 1970 2002 2004 1970 2002 DDT Torjunta-aine 1976 2002 2004 1976 2002 Lindaani Torjunta-aine 1988 8 2010 2010 1971 2010 2010 α-HCH Sivutuote 1970-80? 2010 2010 2010 2010 β-HCH Sivutuote 1970-80? 2010 2010 2010 2010 Klordekoni Torjunta-aine - 2010 2010 2010 2010 Pentakloori- Torjunta-aine, teolli- 1991 2010 1991/2010 1991/ 2010 bentseeni suuskemi-kaali, välituote 2010 torjunta-aineen valmis- tuksessa Endosulfaani Torjunta-aine 2001 2012 1971 1971 2012 2001 2012 4 Torjunta-ainekäyttö kiellettiin 1970, vientiin tarkoitetun vanerin käsittely jatkui myöhempään. 5 Torjunta-ainekäytön kielto sisällytettiin valtioneuvoston päästökseen torjunta-aineiden käytön kielloista (VNp 1361/1996), mutta käyttö oli loppunut jo aikaisemmin, kun rekisteröinnin haltija oli vetänyt valmisteen pois markkinoilta. 6 Muodostuu myös sivutuotteena valmistettaessa kloorattuja teollisuuskemikaaleja. 7 Torjunta-ainekäytön kielto sisällytettiin valtioneuvoston päästökseen torjunta-aineiden käytön kielloista (VNp 1361/1996), mutta käyttö oli loppunut jo 1977, kun rekisteröinnin haltija oli vetänyt valmisteen pois markkinoilta. 8 Käyttö teollisuuden välituotteena ja hyönteismyrkkynä kansalaisten terveydensuojelussa ja eläinlääkkeenä oli EU:ssa sallittu vuoden 2007 loppuun saakka. Käytöstä Suomessa ei ole tietoa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 19 Heksaklooribentseeniä on havaittu myös maahantuoduissa ilotulitteissa pitoisuuk- sina, jotka ylittävät sellaiset pitoisuudet, joiden voitaisiin katsoa olevan sopimuksen ja POP-asetuksen tarkoittamia tahattomia jäämiä, mikä viittaa tarkoitukselliseen käyttöön ilotulitteiden valmistuksessa. Täytäntöönpanotehtävä Ilotulitteiden HCB-pitoisuuksien valvontaa jatketaan sen varmistamiseksi, että markkinoil- le luovutettavat ilotulitteet ovat säädöstenmukaisia. Vastuutahot: SYKE,TUKES 3.1.2 PCB-yhdisteet PCB-yhdisteitä on käytetty muun muassa muuntajissa, kondensaattoreissa, ele- menttitalojen saumausmassoissa, lämmönvaihto- ja hydraulijärjestelmissä, palon- suoja-aineena, maaleissa ja lakoissa. Yhdisteiden haittoihin kiinnitettiin huomiota jo 1970-luvulla, jolloin niiden käyttöä alettiin vähentää. Vielä vuonna 1983 PCB:tä oli Suomen muuntajissa 250 tonnia ja kondensaattoreissa 1800 tonnia. PCB:tä sisältäviä pienkondensaattoreita arvioidaan Suomessa valmistetun tai maahantuodun yhteensä yli kolme miljoonaa kappaletta. PCB-yhdisteitä käytettiin elementtitalojen saumausmassoissa yleisesti vuodesta 1957 vuoteen 1979, joten näitä massoja on yhä käytössä ja ne poistuvat vähitellen jätteenkäsittelyyn korjaustöiden yhteydessä ja viimeistään kun talot puretaan. Ym- päristöministeriö on ohjeistanut PCB:tä sisältävien rakennusten toimenpiteet9. PCB:tä saattaa olla tästä käytöstä levinnyt myös rakennuksia ympäröivään maaperään ja kaatopaikoille erityisesti julkisivu- ja ikkunaremonttien yhteydessä. PCB-yhdisteiden ja niitä sisältävien tuotteiden valmistus, maahantuonti, myynti tai luovutus kiellettiin Suomessa vuoden 1990 alussa (Taulukko 3). Lisäksi PCB:tä sisältävät muuntajat ja vähintään yhden kVar:n kondensaattorit tuli poistaa käytös- tä vuoden 1994 loppuun mennessä (VNp 1071/8910). Yli viisi dm3 PCB:tä sisältävät laitteet on pitänyt poistaa käytöstä 31.12.1999 mennessä (VNp 711/9811). Viranomaiset ovat selvittäneet suurten PCB-laitteiden poistamista käytöstä viimek- si vuonna 2011. Suomen ympäristökeskus teki PCB-laitteistojen inventaariokyselyn suoraan yrityksille, keskusjärjestöille ja osalle kuntien ympäristöviranomaisia. Selvi- tyksellä saatiin tiedot seitsemän toimijan hallinnassa olevista yksittäisistä laitteista, jotka sisältävät tai saattavat sisältää PCB:tä. Selvityksessä todettiin, että Suomessa on todennäköisesti löydettävissä ainoastaan satunnaisesti yksittäisiä laitteita tai niiden osia, jotka sisältävät PCB:tä. Lisäksi vähäisiä PCB-pitoisuuksia voi esiintyä laitteis- sa, jotka ovat aiemmin kontaminoituneet esim. huoltotoimien yhteydessä (Suomen ympäristökeskus, 2011). PCB-öljyihin on voitu lisätä viskositeetin säätämiseksi pen- taklooribentseeniä PeCB. Se poistuu käytöstä PCB:n myötä ja tulee asianmukaisesti hävitetyksi. 9 Ohje ympäristöhallinnon www-sivuilla www.ymparisto.fi →maankäyttö ja rakentaminen → rakennuk- sen terveellisyys → PCB- ja lyijy-yhdisteet 10 VNp 1071/1989 PCB:n ja PCT:n käytön rajoittamisesta 11 VNp 711/1998 PCB:n ja PCB-laitteistojen käytöstä poistamisesta sekä PCB-jätteen käsittelystä 20 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 Taulukko 3. PCB-yhdisteiden rajoitusvuodet. AINE Käyttö- Käytetty KIELLOT tarkoitukset viimeksi Valmistus Markkinoille Käyttö Vienti ja saattaminen tuonti PCB Muuntajaöljyt, 1970-luvulla 1990 1990 1990 1990/2002 kondensaattorit sekä elementti- talojen saumaus- massat Täytäntöönpanotehtävä Vielä käytössä tai jätteenä olevien lainvastaisten PCB-laitteistojen hävittäminen tulee toteuttaa PCB-direktiivin mukaisesti viipymättä. Valvontaviranomaisten (ELY-keskukset ja kunnat) on kiinnitettävä asiaan erityistä huomi- ota. 3.1.3 Palonsuoja-aineet PentaBDE, OktaBDE ja heksabromibifenyyli (HBB) Tukholman sopimus kieltää viisi bromattua palonestoainetta: heksabromibifenyyli sekä tetra-, penta-, hepta- ja heksabromidifenyylieetterit. Heksabromibifenyyliä (HBB) käytettiin aiemmin erityisesti palonestoaineena läm- pökestomuoveissa ja elektroniikkatuotteissa, autoteollisuuden päällysteissä, lakoissa ja polyuretaanivaahdossa. Aine on korvattu 1980-luvulta alkaen difenyylieettereillä. HBB:ä ei ole käytetty Suomessa, mutta sitä sisältäviä tuotteita on todennäköisesti tuo- tu Suomeen. Aine on kielletty jo aiemmin UNECE/CLRTAP POP-pöytäkirjan nojalla. Bromatut difenyylieetterikongeneerit on lisätty Tukholman sopimukseen niitä si- sältävien kaupallisten palonsuoja-aineiden kieltämiseksi (pentabromidifenyylieetteri = PeBDE ja oktabromidifenyylieetteri = OBDE). Pentabromidifenyylieetteriä on käytetty erityisesti sähkölaitteiden piirilevyis- sä, joustavien polyuretaanivaahtojen palosuojauksessa, esimerkiksi huonekalujen ja autojen pehmusteissa. Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin huonekalujen ja autonistuinten palosuojausvaatimukset ovat pienemmät ja suurin osa käytöstä on ollut Yhdysvalloissa. Tuotannon hiipuessa Yhdysvalloissa ja Euroopassa se kuitenkin kasvoi Kiinassa ainakin vuoden 2007 kieltoon saakka. Oktabromidifenyylieetteriä on käytetty erityisesti ABS-muovin palonsuojaukses- sa (yli 95 % EU-käytöstä) ja vähemmässä määrin HIPS-muovissa. ABS-muoveja on käytetty mm. sähkö- ja eletroniikkalaitteiden koteloissa ja ajoneuvojen kovissa muo- viosissa (kuten kojelaudassa). HIPS-muoveja on käytetty erityisesti tietokoneiden, televisioiden ja monitorien muovikuorissa. Oktabromidifenyylieetterin käyttö on Suomessa kielletty jo 2004, mutta sitä esiintyy edelleen käytössä muoveissa. Okta- BDE:tä on tyypillisesti lisätty ABS-muoviin 10–18 painoprosentti, ja HIPS-muoviin 12–15 % muovin kokonaispainosta (ESWI 2010). HBB, tetra-BDE, penta-BDE, heksa-BDE ja hepta-BDE –palonsuoja-aineiden tai nii- den komponenttien tultua lisätyksi Tukholman sopimukseen niiden valmistus, mark- kinoille luovuttaminen, tuonti ja vienti on kielletty POP-asetuksella (EY) 850/2004 yli 0.001% pitoisuuksina (Taulukko 4). Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (853/2004) on kieltänyt poly- bromibifenyylejä ja polybromidifenyylieettereitä sisältävien sähkö- ja elektroniikka- laitteiden markkinoille saattamisen 1.7.2006 alkaen. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 21 Taulukko 4. Palonsuoja-aineena käytettyjen POP-yhdisteiden kieltovuodet. Käyttökiellon jälkeen kemikaalia ei ole enää voitu käyttää EU:ssa, mutta markkinoilla olleiden sitä sisältävien tuotteiden käyttö voi jatkua. Sitä sisältäviä tuotteita on voitu myös tuoda maahan. AINE Käyttö- Käytetty KIELLOT tarkoitukset viimeksi Valmistus Markkinoille Käyttö Vienti ja saattaminen tuonti Palonsuoja- HBB ? 2004 2004 2004 2004 aine Palonsuoja- Tetra- ja aine Penta- 2004 2010 2004 2004 2010 PentaBDE BDE Palonsuoja- Heksa- ja aine 2004 2010 2004 2004 2010 HeptaBDE Okta-BDE Vaikka nämä palonsuoja-aineet on sopimuksella kielletty, ympäristön ja terveyden suojelemiseen liittyy näiltä osin erityisiä haasteita jatkossakin. Ennen rajoitusten voimaantuloa valmistettuja tuotteita, jotka sisältävät näitä yhdisteitä on todennä- köisesti edelleen käytössä, mikä on jätehuollossa otettava huomioon. Polyuretaania ja palosuojattuja muoveja kierrätetään jopa kymmeniä vuosia, minkä seurauksena POP-yhdisteitä voi olla kierrätysmateriaaleja sisältävissä tuotteissa vielä pitkään. Kierrätysmateriaalia sisältävät tuotteet voivat olla esimerkiksi leluja tai mattoja, jol- loin altistuksen välttäminen on vaikeaa. Tietoisena kierrätysmateriaaleihin liittyvistä ongelmista Tukholman sopimuksen osapuolikokous on antanut joukon suosituksia (Liite 2), jotka osapuolten tulisi pan- na toimeen palonsuoja-aineiden poistamiseksi jätevirrasta. Osapuolten tulee pyrkiä toimeenpanemaan suositukset ja raportoida onnistumisesta jo seuraavalle osapuoli- kokoukselle 2013. EU:n POP-asetus kieltää nykyiselläänkin asetuksessa mainittujen bromattujen palonsuoja-aineiden tai niillä palosuojatuista tuotteista tai tuotteiden osista peräisin olevien jätteiden kierrättämisen, mutta niiden tunnistaminen kierrä- tettävän materiaalin joukossa on suuri haaste. Kierrätysmateriaalista valmistetuille tuotteille on kuitenkin sallittu korkeampi jäämäpitoisuus (0.1%) kuin neitseellisestä materiaalista valmistetuille tuotteille. Tätä asiaa on erityisesti käsitelty POP-jätteitä käsittelevässä kappaleessa 6. Täytäntöönpanotehtävä Pannaan toimeen Tukholman sopimuksen osapuolikokouksen toimenpidesuositukset (Liite 2) bromattujen palonsuoja-aineiden riskien vähentämiseksi, mahdollisuuksien mukaan. Vastuutaho:YM, SYKE Seurataan bromattujen palonsuoja-aineiden kierrätyksen lopettamisen onnistumista ja selvitetään kierrätysprosessien päästöjä ympäristöön.Tarvittaessa on ryhdyttävä lisätoi- menpiteisiin esimerkiksi ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Vastuutaho:YM, SYKE, AVI:t 3.1.4 PFOS, sen suolat ja PFOSF PFOS-aineita on käytetty sammutusvaahdoissa, metallien pintakäsittelyssä, elekt- roniikka- ja valokuvateollisuudessa, lattiavahoissa, paperiteollisuudessa sekä teks- tiilien pintakäsittelyssä. Kyseessä on ainoa Tukholman sopimuksen rajoittama aine- 22 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 ryhmä, jonka käyttö jatkuu edelleen Suomessa ja EU:ssa. PFOS on lisätty Tukholman sopimuksen rajoitusliitteeseen B, joka myös erittelee sallitut käytöt. Tukholman sopi- muksen rajoitus kohdistuu erityisesti PFOS:n avoimiin käyttöihin. EU:ssa PFOS-yhdisteiden markkinoille saattaminen ja käyttö on ollut rajoitet- tua kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1907/2006 liitteen XVII nojalla. PFOS-rajoituksia koskeva REACH-asetuksen sisältö siirrettiin muutamin muutoksin POP-asetuksen 850/2004 liitteeseen I (Komission asetus (EU) N:o 757/2010). PFOS-yhdisteiden voimassa olevissa lainsäädännön rajoituksissa on vähemmän poikkeuksia kuin COP4-kokouksessa tehdyissä päätöksissä, joten PFOS-rajoitukset ylittävät Tukholman sopimuksen vaatimukset. Jos päästömäärät ympäristöön on minimoitu, PFOS-yhdisteiden valmistus ja saattaminen markkinoille on sallittu seu- raavia erityisiä käyttötarkoituksia varten: • sumunestoaineena metallien pintakäsittelyssä (kromi(VI)kovakromauksen suljetuissa järjestelmissä) • 26 päivään elokuuta 2015 saakka kostutusaineissa, joita käytetään valvotuissa sähkökemiallisissa pinnoitusjärjestelmissä • fotoresisteissä tai fotolitografiaprosesseissa käytettävissä heijastuksenestopin- noitteissa; • filmien, paperien ja painolaattojen valokuvauspinnoitteissa; • ilmailun hydraulinesteissä POP-asetuksen mukaan PFOS-aineiden käytössä on sovellettava PFOS-päästöjen minimointia ja ehkäisyä koskevia parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevia BREF-asiakirjoja ja BAT-päätelmiä, mikäli laitos kuuluu teollisuuspäästödi- rektiivin ((EU) 2010/75, ns. IE-direktiivi) soveltamisalaan. Suomen ympäristönsuo- jelulaki edellyttää ympäristölupaa laajemmalta joukolta laitoksia kuin IE-direktiivi. Ympäristönsuojelulain mukaan myös näiden laitosten luvassa tulee edellyttää BAT:n käyttöä PFOS-päästöjen hallinnassa. PFOS:a ja sen suoloja sisältävien sammutusvaahtojen myynti kiellettiin vuonna 2006 ja tuolloin käytössä olleita sammutusvaahtoja ei ole saanut enää käyttää 27.6.2011 jälkeen. On kuitenkin todennäköistä, että sammutusvaahtojen käytöstä on aiheutunut maaperän ja mahdollisesti myös pohjaveden pilaantumista. POP-asetuksen mukaan perfluorioktaani-sulfonaattien käytöstä luovutaan asteit- tain heti, kun turvallisempien vaihtoehtojen käyttö on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Komissio tarkastelee edellä mainittujen poikkeusten tarpeellisuutta. PFOS-yhdisteiden käytöstä Suomessa ei ole paljon tietoa. On epäselvää, onko ympäristölupien yhteydessä annettu määräyksiä PFOS:n ympäristöpäästöjen estä- miseksi ja onko teollinen käyttö sumunestoaineena asetuksen mukaisesti rajattu vain suljettuihin kiertoihin. Bromattujen palonsuoja-aineiden tapaan myös PFOS-yhdisteitä on käytetty kesto- kulutushyödykkeissä, joten ne aiheuttavat erityisen haasteen myös kierrätykselle ja jätehuollolle. Toisaalta mattojen ja tekstiilien kierrätys on Suomessa vähäistä. Tukholman sopimuksen osapuolikokous on antanut myös PFOS-yhdisteille joukon suosituksia, jotka osapuolten tulisi panna toimeen PFOS:n, sen suolojen ja PFOSF:n valmistuksen, käytön, varastojen, sillä käsiteltyjen tuotteiden ja kaatopaikkojen sekä PFOS-yhdisteillä saastuneiden alueiden aiheuttaman riskin vähentämiseksi (ks. Liite 3). Osapuolten tulee pyrkiä toimeenpanemaan suositukset ja raportoida onnistumi- sesta jo seuraavalle osapuolikokoukselle 2013. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 23 Täytäntöönpanotehtävä: Selvitetään vastaako PFOS-yhdisteiden käyttö Tukholman sopimuksen ja POP-asetuksen velvoitteita suljetun kierron suhteen ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin. Vastuutaho:YM Selvitetään PFOS-yhdisteiden ympäristöpäästöjen minimointi sallituissa PFOS-käytöissä ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin niiden minimoimiseksi esimerkiksi ympäristölupa- menettelyn yhteydessä. Vastuutaho:YM, SYKE, AVI:t Edistetään PFOS-korvaajien käyttöönottoa jäljellä olevissa käyttökohteissa ja valmistautu- mista 2015 kiristyvän lainsäädännön noudattamiseen. Vastuutaho:YM Pannaan toimeen Tukholman sopimuksen osapuolikokouksen toimenpidesuositukset PFOS-aineiden riskien vähentämiseksi (Liite 3) mahdollisuuksien mukaan. Vastuutaho:YM, SYKE 3.1.5 Uusien POP-yhdisteiden markkinoille tulon estäminen Yleissopimuksen artikla 3 sisältää velvoitteen, jonka mukaan sellaisten uusien tai jo käytössä olevien teollisuuskemikaalien tai torjunta-aineiden, joilla on POP-yh- disteiden ominaisuuksia, markkinoille pääsyä tulee säännellä. Velvoite on toimeen- pantu POP-asetuksen (EY) 850/2004 artiklassa 3. Lisäksi jäsenmaiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin uusien, POP-yhdisteiden ominaisuuksia omaavien, kemikaalien tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön estämiseksi tarpeen niin vaatiessa. Olemassa oleviin kemikaalien hyväksymismenettelyihin osallistuvien viranomais- ten tulee ottaa yleissopimuksen liitteessä D mainitut POP-yhdisteiden kriteerit huo- mioon, tehdessään teollisuuskemikaalien ja torjunta-aineiden käyttöön, markkinoille saattamiseen ja valmistamiseen liittyviä päätöksiä. REACH-asetuksen liite XIII edellyttää aineen pysyvyyden, kertyvyyden ja myr- kyllisyyden (eli ns. PBT-ominaisuuksien) erityistä arviointia, sillä mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikea ennakoida. Mikäli aine täyttää liitteessä annetut PBT-kriteerit, kaikki sen koko elinkaaren aikana aiheuttamat päästöt on erityisesti luonnehdittava ja aineen käyttö voidaan esimerkiksi tehdä luvanvaraiseksi. Kasvinsuojeluaineasetuksen liite II edellyttää myös POP- ja PBT-ominaisuuksien erityistä arviointia. Tehoaine, suoja-aine tai tehosteaine hyväksytään markkinoille vain, jos sen ei katsota olevan POP- tai PBT-yhdiste. Täytäntöönpanotehtävä Kemikaali- ja kasvinsuojeluainelainsäädännöllä ja ennakkohyväksynnässä kiinnitetään erityistä huomiota sellaisten kemikaalien, joilla on POP-yhdisteiden ominaisuuksia, markki- noillepääsyn estämiseen. Vastuutaho:YM,TUKES 24 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 3.1.6 Artiklan 3 velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät muut toimet Yleissopimuksen artiklan 3 velvoitteiden täyttämiseksi tulisi lisäksi toteuttaa seuraa- vat täytäntöönpanotehtävät: Osallistutaan yhteisön toimeenpanosuunnitelman valmisteluun. Vastuutaho:YM, SYKE Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi Suomi pitää tärkeänä uusien, POP- yhdisteiden ominaisuudet omaavien, aineiden päästöjen lopettamista ja osallistuu POP- sopimusten aineluetteloiden laajentamiseen liittyvään työhön yleissopimuksen puitteissa. Vastuutaho:YM, SYKE 3.2 Yksilöityjä poikkeuksia koskeva rekisteri (Artikla 4) Yleissopimus voi sallia kahdenlaisia poikkeamia rajoituksista: toistaiseksi jatkuvia sallittuja käyttötarkoituksia sekä määräaikaisia yksilöityjä poikkeuksia. Kukin osa- puoli voi rekisteröityä sihteeristön ylläpitämään rekisteriin käyttämään poikkeusta viideksi vuodeksi kerrallaan. Euroopan Unioni on rekisteröinyt, edellä mainittujen EU:ssa vielä sallittujen käyttöjen, lisäksi yksilöidyt poikkeukset valmistaa ja käyttää PFOS-yhdisteitä sekä PFOSF:a metallin pintakäsittelyä varten. Poikkeuksista luovutaan mahdollisuuksien mukaan. Mahdollisuus yksilöityyn poikkeukseen poistuu sitten, kun yksikään osa- puoli ei sitä enää tarvitse. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 25 4 Tahattomasti syntyvien POP-yhdisteiden päästöt ja niiden vähentäminen (Artikla 5) Yleissopimuksen artikla 5 velvoittaa osapuolia vähentämään liitteen C, tahattomasti syntyneiden epäpuhtauksien päästöjä ja mikäli mahdollista, lopettaa ne kokonaan. Yleissopimuksen mukaan sopimuspuolten tulee kehittää toimintasuunnitelma (Na- tional Action Plan, NAP) liitteen C yhdisteiden päästöjen tunnistamiseksi, luonneh- timiseksi ja vähentämiseksi sekä laatia arvio lainsäädännön ja politiikan tehokkuu- desta. Lisäksi toimintasuunnitelman tulee edesauttaa POP-yhdisteiden päästöjen vähennyksiä soveltamalla merkittäviin päästölähteisiin parasta käyttökelpoista tek- niikkaa (BAT) ja parasta ympäristökäytäntöä (BEP). Artiklan 5 velvoitteet koskevat liitteen C aineita: polykloorattuja dioksiineja ja furaaneja (PCDD/F), pentaklooribentseeniä (PeCB), polykloorattuja bifelyylejä (PCB- yhdisteet) ja heksaklooribentseeniä (HCB) silloin, kun niitä ei tuoteta tarkoituksel- lisesti vaan ne syntyvät poltto- tai kemiallisissa prosesseissa sivutuotteina. Tällaisia ovat muun muassa tietyt kemianteollisuuden prosessit sekä lähes kaikki polttopro- sessit, oli kyse sitten jätteen, polttoaineen tai puun polttamisesta. Liitteen C aineiden päästöjä on pyritty rajoittamaan jätehuollon määräyksin ja edellyttämällä, erityisesti teollisuudelta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamista ja sellaisten proses- sien käyttöönottoa, joilla päästöjen syntyä voidaan ehkäistä. PCDD/F, PCB:t ja HCB ovat olleet Tukholman sopimuksessa alusta lähtien ja nii- den päästöihin on kiinnitetty huomiota jo edellisessä täytäntöönpanosuunnitelmassa sekä päästöjen vähentämisohjelmassa (NAP) 2006. PeCB on lisätty sopimukseen vasta 2009, joten sen päästöjen vähennys on mukana tässä täytäntöönpanosuunnitelmassa ensimmäistä kertaa. 4.1 Päästöt ilmaan Suomessa on melko hyvä käsitys dioksiinien ja furaanien, heksaklooribentseenin sekä PCB-yhdisteiden ilmapäästöistä, joita on arvioitu vuodesta 1990 alkaen osana YK:n Euroopan Talouskomission (UNECE) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutu- missopimusta (CLRTAP). Suomi raportoi näiden yhdisteiden ilmapäästöt vuosit- tain UNECE:n sihteeristölle osana kaukokulkeutumissopimuksen velvoitteita. Tässä kappaleessa esitellään arviot päästöjen lähteistä ja kokonaispäästöistä. Erityisesti nostetaan esille se, miten päästöt ovat kehittyneet vuodesta 2006 (kansallisen toi- mintaohjelman NAP laatimisvuosi) vuoteen 2010 (viimeinen raportoitu vuosi). Osa ilmapäästöjen suuruusarvioista perustuu mittausdataan ja osa on laskettuja arvoja. 26 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 4.1.1 Polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) Polykloorattuja dioksiineja ja furaaneja syntyy tahattomasti orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa tietyissä olosuhteissa poltto- ja teollisuusprosesseissa. Suomen dioksiinien ja furaanien ilmapäästöt ovat perinteisesti vuositasolla vaih- delleet vähän. Vuonna 2006 päästökertoimia kuitenkin muutettiin eivätkä vuotta 2005 vanhemmat tiedot ole vertailukelpoisia vuosien 2005–2010 tietojen kanssa. En- nen päästökertoimien muutosta (1990–2005) päästöt pysyttelivät vakaasti vuodesta toiseen noin 30 g/vuosi. Vuonna 2010 dioksiinien ja furaanien ilmapäästöt olivat kaikkiaan 14.7 g I-TEQ. PCDD/F 18 16 14 12 (g I-TEQ) 10 8 6 4 2 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Kuva 1. Suomen dioksiinien ja furaanien kokonaispäästöt ilmaan vuosina 2005–2010. Vuoden 2005 jälkeen dioksiinipäästöt ovat selvästi kasvaneet. Energiantuotanto on suurin ilmapäästöjen lähde. Vuonna 2010 lähes puolet (7.0 g I-TEQ, 48 %) ilma- päästöistä aiheutui energiantuotannosta (ks. Taulukko 5), noin kolmannes teolli- suusprosesseista (4.7 g I-TEQ, 32 %) ja viidennes liikenteestä (2.7 g I-TEQ, 18.5 %). Jätteidenpoltto energiantuotantotarkoituksessa kuuluu energiasektoriin, mutta muu jätteenpoltto puolestaan jätteet ja jätevedet -sektoriin. Sekä energiasektorin, että teollisuuden prosessiperäisten ilmapäästöjen osuudet ovat kasvaneet vuodesta 2006 vuoteen 2010. Metalli-, rauta- ja terässektorin proses- siperäiset päästöt ovat kasvaneet huomattavasti, ollen yli puolet koko teollisuussek- torin prosessipäästöistä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 27 Taulukko 5. Suomen dioksiinien ja furaanien ilmapäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kes- ken vuosina 2006 ja 2010. Pienimmät päästölähteet on jätetty tästä pois, joten summa-arvot eivät täsmää. g I-Teq g I-Teq PCDD/ PCDF PCDD/ PCDF 2006 2010 Energiantuotanto yhteensä 6.383 7.043 Julkinen sähkön- ja lämmöntuotanto 3.619 3.751 Öljynjalostus 0.031 0.037 Teollisuuden energiantuotanto - kemian teollisuus 0.022 0.016 Teollisuuden energiantuotanto - sellu ja paperi, painot 0.956 1.177 Teollisuuden energiantuotanto - elintarvikkeet, juomat 0.027 0.028 ja tupakka Teollisuuden energiantuotanto - muu teollisuus 0.398 0.329 Muiden sektorien energiantuotanto -kaupallinen/julkinen 0.081 0.087 Muiden sektorien energiantuotanto -kotitaloudet 0.89 1.248 Muiden sektorien energiantuotanto – muut 0.123 0.004 Polttoaineiden tuotanto 0.20 0.190 Liikenne (yhteensä) 2.781 2.710 Liikenne – maantieliikenne 2.781 2.710 Teollisuusprosessit yhteensä 2.130 4.732 Teollisuusprosessit – kalkki 0.172 0.137 Teollisuusprosessit - mineraalituotteet – muut 0.028 0.013 Teollisuusprosessit - kemia – muut 0.02 0.170 Teollisuusprosessit - metalli - rauta ja teräs 0.001 2.867 Teollisuusprosessit - metalli – kupari 1.380 0.990 Teollisuusprosessit - metalli – sinkki 0.028 0.030 Teollisuusprosessit - metalli – muut 0.477 0.494 Liuottimien käyttö ja muiden tuotteiden käyttö 0.002 0.001 Jätteet ja jätevedet 12 0.171 0.178 TOTAL 11.467 14.664 Vertailun vuoksi todettakoon, että PCDD/F-kaukokulkeuman Suomeen on arvioitu olevan noin 58 g I-TEQ/v. Ilmasta peräisin olevasta PCDD/F-kokonaiskuormasta 30-60 g I-TEQ/v päätyy maaperään ja 3–6.6 g I-TEQ/v veteen (Verta & Mehtonen 2012). Dioksiinien osalta BAT:n noudattamisen ja siihen tehtävien parannusten vä- hennyspotentiaali Suomen päästöihin on vain 20–30 %. Suomessa energiasektorin BAT on jo toteutettu, minkä vuoksi sen päästöissä ei lähivuosina ole odotettavissa suurta vähenemää. Näin ollen PCDD/F-laskeuman kehitys Suomessa riippuu tule- vaisuudessa myös pitkälti muun Euroopan kehityksestä. 12 Luokka ”Jätteet” koostuu seuraavista sektoreista: 6A Kiinteän jätteen sijoittaminen maalle, 6B Jäteveden käsittely, 6C Jätteen poltto 6C a Sairaalajätteen poltto (d), 6C b Teollisen jätteen poltto (d), 6 C c Yhdyskun- tajätteen poltto (d), 6 C d Krematoriot, 6 C e Pienimuotoinen jätteenpoltto ja 6D Muu jäte (e). 28 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 Täytäntöönpanotehtävä Selvitetään mahdollisuudet vähentää dioksiinien ja furaanien ilmapäästöjä metalli-, rauta- ja terästeollisuuden prosesseista. Vastuutaho:YM, SYKE Jatketaan dioksiinien ja furaanien ilmapäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia eri- tyisesti energiantuotantosektorilla mm. tiedottamalla ja edistämällä puun pienpolton ympäristömyönteisiä tekniikoita. Vastuutaho:YM,VTT 4.1.2 Polyklooratut bifenyylit (PCB) PCB:n ilmapäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta nopeasti aivan viime vuosia lukuun ottamatta (Kuva 2). PCB-yhdisteiden ilmapäästöt Suomessa vuonna 2010 olivat 156 kg, mikä on enää noin puolet vuoden 1990 päästöstä. Päästöjen vähen- tämistoimintaohjelman (NAP) aikana 2006–2010 päästöt ovat vähentyneet n. 20 %. Ilmapäästöinventaarin mukaan PCB-yhdisteiden ilmapäästöt ovat pääosin peräisin jätteet ja jäteveden käsittely -sektorilta (90 kg, Taulukko 6). Energiantuotantosektorin (23 kg), teollisuusprosessien (23 kg) ja liikenteen (20 kg) osuus PCB:n ilmapäästöistä on pienempi. Energiantuotannon ja jätteenpolton prosesseissa PCB-yhdisteet synty- vät samanlaisissa olosuhteissa kuin dioksiinit ja furaanit. Tämän vuoksi PCDD/F- päästöjen vähentämistoimet tehoavat myös PCB-yhdisteiden ilmapäästöihin. PCB- yhdisteitä voi päästä ilmaan ja vesiin myös orgaanisesta kemianteollisuudesta. Suo- messa kaksi teollisuuslaitosta raportoi VAHTI -rekisteriin PCB-päästömäärät ilmaan vuonna 2010. PCB 350 300 250 200 (kg) 150 100 50 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Kuva 2. PCB -yhdisteiden kokonaispäästöt ilmaan Suomessa vuosina 1990 – 2010 (UNECE/CLR- TAP-raportointi). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 29 Taulukko 6. PCB:n ilmapäästöt Suomessa vuosina 2006 ja 2010 sektoreittain (UNECE/CLRTAP -raportointi). PCB kg PCB kg 2006 2010 Energiantuotanto yhteensä 22.8 23.4 Teollisuuden energiantuotanto - sellu ja paperi, painot 0.2 0.4 Muiden sektorien energiantuotanto -kaupallinen/julkinen 1.2 1.2 Muiden sektorien energiantuotanto -kotitaloudet 4.3 4.7 Muiden sektorien energiantuotanto- maanviljely, metsätal. Kalastus 0.7 0.9 Polttoaineiden tuotanto 16.3 16.3 Liikenne (yhteensä) 19.1 19.6 Liikenne – maantieliikenne 19.0 19.5 Liikenne – vesiliikenne 0.1 0.1 Teollisuusprosessit yhteensä 22.1 23.0 Teollisuusprosessit – sementti 3.1 2.4 Teollisuusprosessit – kalkki 0.3 0.3 Teollisuusprosessit - metalli - rauta ja teräs 18.7 19.9 sisällytetty Teollisuusprosessit - metalli – kupari 0.32 muualle sisällytetty Teollisuusprosessit - metalli – muut 0.09 muualle Jätteet ja jätevedet13 112.7 90.2 Yhteensä 176.8 156.2 Osa ilmaan päässeestä PCB:stä kaukokulkeutuu, mutta osa päätyy laskeuman ja sateen mukana edelleen maaperään. Ilmalaskeuman on arvioitu esim. Sveitsissä olevan suuri yksittäinen maatalousmaahan kohdistuva kuormittaja jätevesilietteen ja kompostin sisältämän kuorman lisäksi. 4.1.3 Heksaklooribentseeni (HCB) Heksaklooribentseenin ilmapäästöt Suomessa vaihtelevat paljon vuosittain (Kuva 3). Ilmapäästöt ovat pääosin peräisin kemianteollisuudesta, metalliteollisuuden proses- seista, energiantuotannosta ja jätteen käsittelystä. Päästöissä tapahtuva vuosivaih- telu on seurausta kemianteollisuuden tuotantovolyymin vaihtelusta (Taulukko 7). Pienimmät päästökohteet eivät ole taulukossa mukana. 13 Luokka ”Jätteet” koostuu seuraavista sektoreista: 6A Kiinteän jätteen sijoittaminen maalle, 6B Jäteveden käsittely, 6C Jätteen poltto 6C a Sairaalajätteen poltto (d), 6C b Teollisen jätteen poltto (d), 6 C c Yhdyskun- tajätteen poltto (d), 6 C d Krematoriot, 6 C e Pienimuotoinen jätteenpoltto ja 6D Muu jäte (e). 30 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 HCB 50 45 40 35 30 (kg) 25 20 15 10 5 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Kuva 3. HCB -yhdisteiden kokonaispäästöt ilmaan Suomessa vuosina 1990–2010 (UNECE/CLR- TAP-raportointi). Taulukko 7. HCB:n ilmapäästöt Suomessa vuosina 2006 ja 2010 sektoreittain (UNECE/CLRTAP -raportointi). HCB HCB kg kg 2006 2010 Energiantuotanto yhteensä 3.21 4.11 Julkinen sähkön- ja lämmöntuotanto 0.14 0.08 Teollisuuden energiantuotanto - sellu ja paperi, painot 0.16 0.01 Muiden sektorien energiantuotanto – kotitaloudet 2.58 3.65 Muiden sektorien energiantuotanto- maanviljely, metsätalous, ka- 0.32 0.38 lastus Liikenne (yhteensä) 0.23 0.23 Liikenne – maantieliikenne 0.23 0.23 Teollisuusprosessit yhteensä 34.95 7.46 Teollisuusprosessit - kemia – muut 26.6 1.5 Teollisuusprosessit - metalli - rauta ja teräs 0.09 0.07 Teollisuusprosessit - metalli – kupari 8.17 5.81 Teollisuusprosessit - metalli – muut 0.09 0.07 Liuottimien käyttö ja muiden tuotteiden käyttö 0.002 0.001 Maatalous 0.03 0.03 Jätteet ja jätevedet 14 4.11 4.39 TOTAL 42.52 16.23 4.1.4 Pentaklooribentseeni (PeCB) Pentaklooribentseenin ilmapäästöjä ei tunneta kovin hyvin, mutta niiden pääasialli- nen lähde on epätäydellinen palaminen. PeCB:ä on käytetty PCB-öljyjen komponent- tina viskositeetin säätöön, joten muutamista edelleen käytössä olevista PCB-laitteista voi vapautua ilmaan myös vähäisiä määriä PeCB:tä. PeCB muodostuminen epä- täydellisissä palamisprosesseissa vähenee samalla, kun dioksiinien syntyä pyritään vähentämään. 14 Luokka “Jätteet” koostuu seuraavista sektoreista: 6A Kiinteän jätteen sijoittaminen maalle, 6B Jäteveden käsittely, 6C Jätteen poltto 6C a Sairaalajätteen poltto (d), 6C b Teollisen jätteen poltto (d), 6 C c Yhdyskun- tajätteen poltto (d), 6 C d Krematoriot, 6 C e Pienimuotoinen jätteenpoltto ja 6D Muu jäte (e). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 31 Suomessa on alustavasti arvioitu, että kiinteistä polttoaineista syntyy PeCB-pääs- töjä lähinnä kivihiilen ja turpeen polton yhteydessä. Päästöjä ei pitäisi kuitenkaan syntyä, mikäli turve poltetaan optimaalisissa ja puhtaissa olosuhteissa. Jätteenpolttoa pidetään yhtenä hyvin todennäköisenä PeCB:n ilmapäästöjen lähteenä. Sellu- ja paperiteollisuudesta syntyy edelleen pieniä PeCB -päästöjä. Päästöt ovat kuitenkin pienentyneet aina vuodesta 1994 lähtien, jolloin siirryttiin kloorivapaaseen valkaisuun. Suomessa ei ole tietoa raudan ja teräksen valmistuksen PeCB –päästöistä, mutta Kanadassa on tutkittu, että rauta- ja terästeollisuuden päästöt olisivat suurem- mat kuin muilla teollisuudenaloilla. Täytäntöönpanotehtävä PeCB:n ilmapäästöjen lähteet selvitetään. Vastuutaho: SYKE 4.2 Päästöt vesiin ja maaperään POP-yhdisteiden vesi- ja maaperäpäästöt tunnetaan selvästi huonommin kuin ilma- päästöt. Tämä johtuu osittain siitä, että ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisso- pimus (CLRTAP) edellyttää vain ilmapäästöjen inventointia. 4.2.1 Päästöt jätevedenpuhdistamoilta POP-yhdisteitä voi päätyä vesistöön tai maaperään mm. ilmalaskeuman, puhdistet- tujen jätevesien sekä lietteen levityksen mukana. Jätevesilietteiden sisältämien POP- yhdisteiden pitoisuuksia ei juurikaan tunneta. Tiedetään kuitenkin, että heikosti vesi- liukoisina yhdisteinä jätevesien sisältämät POP-yhdisteet päätyvät (PFOS-yhdisteitä lukuun ottamatta) valtaosin nimenomaan lietteeseen. Jonkin verran haitallisia aineita päätyy vesiin myös puhdistettujen jätevesien mukana, sillä nykyisellään puhdistamot on suunniteltu poistamaan vedestä lähinnä ravinteita sekä kiintoainetta, ei niinkään haitallisia aineita. Suomessa lietettä käytetään pääasiassa viherrakentamisessa, mutta jätevesilietteen maatalouskäytön lisäämisestä on keskusteltu viime vuosina paljon erityisesti fosfo- rilannoitteiden huomattavan hinnannousun takia. Maataloustukia saaneiden tilojen ilmoituksen mukaan jätevesilietteitä käytettiin maataloudessa vuonna 2011 noin 130 tilalla ja edellisenä vuonna noin 120 tilalla. 4.2.1.1 Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) Dioksiinien ja furaanien vesipäästöjä ei tunneta kovin hyvin. Yleisesti ottaen dioksii- nit ja furaanit, kuten muutkin liitteen C aineet, liukenevat veteen huonosti ja pidät- tyvät vesifaasista lietteeseen. Lietteiden käytön kautta näitä aineita voi puolestaan päätyä edelleen maaperään, mikäli lietettä hyödynnetään maanparannusaineena tai maisemoinnissa. Osa lietteistä poltetaan. Jätevesilietteen käyttö maanparannusaineena voi kasvattaa maaperän PCDD/F- pitoisuutta. Eräässä saksalaisessa tutkimuksessa on todettu, että lietteen ja kompostin käyttö jopa kaksinkertaistivat maaperän PCDD/F-pitoisuuden verrattuna alueisiin, joissa käytettiin vain lantaa tai mineraalilannoitteita. Levitettäessä 20 t/ha lietettä, jonka PCDD/F –pitoisuus on 3.7 ng I-TEQ/kg, tulisi maaperään noin 21 –kertainen määrä PCDD/F verrattuna ilmalaskeumaan (olettaen PCDD/F-laskeuman olevan IVL:n 2009–2010 arvioiman 0.35 ng/m2 WHO-TEQ2005 mukainen). 32 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 Dioksiineja on havaittu jonkin verran puhdistetuista jätevesistä (Taulukko 8). Nii- den vesipäästöjen on kuitenkin arvioitu olevan murto-osa ilmapäästöistä, noin 0.1 g I-TEQ vuodessa (Verta & Mehtonen 2012). Dioksiineja ja furaaneja on mitattu kolmen kunnallisen jätevedenpuhdistamon (Hyvinkään Kaltevan, Espoon Suomenojan ja Helsingin Viikinmäki) puhdistamo- lietteestä syksyllä 2008 ja keväällä 2009. Eri kongeneerien (17) summapitoisuus oli tuolloin 0.8–1.0 µg/kg = 3.0–3.7 ng I-TEQ/kg k.a.. Lietteessä oli lähes kaikkia tutkit- tuja dioksiini- ja furaanikongeneerejä (16/17). Vuonna 2007 mitattiin viideltä puh- distamolta selvästi suurempia PCDD/F pitoisuuksia. Tuolloin mitatut pitoisuudet lietteessä olivat 0.3–55 ng I-TEQ/kg kuiva-ainetta (Itävaara et al 2007). Taulukko 8. Kolmen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon (MWWTP avl 100 000) ja yhden teollisuus- laitoksen (IWWTP) puhdistetun jäteveden dioksiinipitoisuuksien WHO-TEQ:n minimi- ja maksi- miarvot sekä kolmen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon lietenäytteen dioksiinipitoisuus (Mehtonen et al 2012 ja Itävaara et al 2007). Jätevesi Jätevesi Liete Liete min-max summa max pg/l µg/kg k.a. ng I-TEQ/kg CDD & CDF WHO- k.a. pg/l TEQ2005 Kunnallinen 1.9-24 0.7 0.8–1.0 3.0-3.7 puhdistamo Teollisuuspuhdistamo 2.0-4.9 0.4 4.2.1.2 Polyklooratut bifenyylit (PCB) Kokonaisarviota PCB -yhdisteiden vesi- ja maaperäpäästöistä ei ole tehty. Vesiin PCB:tä arvellaan päätyvän lähinnä jätevesien, lietteen levityksen ja ilmalaskeuman kautta. Sadanta vaikuttaisi lisäävän jätevesilietteen PCB-pitoisuuksia, joten yhdistettä kulkeutunee lietteeseen myös jätevedenpuhdistamoille johdettavien hulevesien kaut- ta. PCB:a voi siis päätyä myös suoraan pintavesiin hulevesien välityksellä alueilla, joissa niitä ei johdeta kunnalliselle puhdistamolle. Pieniä määriä PCB:tä voi tulla jätevesiin tekstiiliteollisuuden prosesseista. Erityi- sesti luonnonkuitujen käsittelyssä syntyy pieniä määriä kyseisiä yhdisteitä, kuten myös muita orgaanisia klooriyhdisteitä. Ulkomailla valmistetuissa tekstiileissä PCB:tä saattaa esiintyä homeenesto- ja säilöntäaineissa. Näin ollen jätteeksi päätyvien teks- tiilien mukana voi PCB-yhdisteitä päätyä jonkin verran myös kaatopaikoille. Myös massa- ja paperiteollisuuden jätevesissä on aiempina vuosina havaittu pieniä määriä PCB -yhdisteitä. Vuonna 2010 Suomessa analysoitiin kolmen suuren (avl >100 000) kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden ja yhden teollisuuspuhdistamon puhdistettuja jätevesiä. Dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden (co-PCB) ja muiden PCB-kongeneerien pitoi- suudet jätevesissä olivat koholla erityisesti keväällä. PCB-yhdisteiden summapitoi- suus (∑PCB39) vaihteli puhdistuslaitosten puhdistetuissa jätevesissä 0.5–2.7 ng/l ja teollisuusjätevesilaitoksella <0.4–0.7 ng/l välillä (Huhtala et al 2011). Yhden puhdis- tamon lietteessä ∑PCB7-pitoisuus oli puolestaan 52 µg/kg k.a. ja ∑PCB39-pitoisuus 95 µg/kg k.a. Etenkin keväällä havaitut jätevesien kohonneet POP-pitoisuudet viit- taavat siihen, että POP-yhdisteet tulevat puhdistamolle lumen sulamisvesien muka- na (Huhtala et al 2011). Jätevesilietteiden PCB -pitoisuudet vaihtelevat mittausten perusteella paljon puhdistamoiden välillä ja eri vuodenaikoina. Toisessa selvityksessä kolmen suomalaisen kunnallisen jätevedenpuhdistamon lietteen PCB∑39 -pitoisuus oli 30–107 µg/kg k.a. ja PCB∑7 –pitoisuus puolestaan 25-64 µg/kg k.a.. Lähes kaikkia tutkittuja PCB -yhdisteitä (37/39) havaittiin lietteissä (Mehtonen et al 2012). Näissä tutkimuksissa ∑PCB7 -pitoisuudet puhdistamoliet- Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 33 teessä olivat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmassa tutkimuksessa vuonna 2005 (30–80 µg/kg k.a., Vikman et al 2006), mutta selvästi pienempiä kuin vuonna 1990 (38–643 keskiarvo 379 µg/kg k.a., Aalto 1992). Lietteen PCB -pitoisuudet ovat siis tutkimusten perusteella selvästi laskeneet 1990-luvun alkuun verrattuna. PCB-yhdisteitä on Suomessa löydetty puhdistamolietteen lisäksi kaatopaikan suo- tovedestä, teollisuusalueen hulevedestä sekä puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä (Huhtala et al 2011, Nakari et al 2012). 4.2.1.3 Heksaklooribentseeni (HCB) Valtakunnallista kuormitusarviota HCB:n päästöistä veteen ei ole tehty, mutta HCB:n pitoisuuksia yhdyskuntien puhdistetussa jätevedessä sekä vastaanottavassa vesiym- päristössä on kartoitettu aiemmin mm. VESKA1 –projektissa 2003–2005 (Taulukko 9). Huonosti vesiliukoisena yhdisteenä HCB esiintyy lähinnä kiintoaineksessa, poh- jasedimentissä ja eliöiden rasvakudoksessa. Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) HCB on lueteltu vaaralliseksi aineeksi, jota ei saa päästää pintavesiin tai vesihuoltolaitoksen viemäriin. Sille on lisäksi annettu ympäristönlaatunormit 0.01 µg/l (keskiarvo) ja 0.05 µg/l (maksimi). Taulukko 9. HCB:n pitoisuuksia (min-max) puhdistetussa jätevedessä ja lietteessä (Mannio et al 2011 sekä E-PRTR tulokset). Puhdistettu jätevesi Liete (ng/l) (µg/kg k.a.) min-max min-max Kunnallinen <0.1-0.2 0.4-5 puhdistamo 4.2.1.4 Pentaklooribentseeni (PeCB) Pentaklooribentseenipäästöjen kokonaisarviota vesiin ja maaperään ei ole tehty, mut- ta kaatopaikkojen suotovesien arvellaan olevan eräs potentiaalinen PeCB:n pääs- tölähde. Yhdistettä voi siis päätyä suotovesien kautta aina esim. pohjavesiin asti. Sellu- ja paperiteollisuudesta sekä rauta- ja terästeollisuudesta pääsee myös pieniä PeCB-päästöjä. Vesipäästöjä voi syntyä myös kloorattujen kemikaalien valmistuksen yhteydessä, kaatopaikoilta sekä jätevedenpuhdistamoiden lietteestä. PeCB:a on löydetty jätevesilietteissä kaikista tutkitusta kymmenestä näytteestä. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 0.078–1 µg/kg k.a.. Jätevedestä yhdistettä havaittiin kolmella jätevedenpuhdistamolla pitoisuuksina 0.04–0.085 ng/l (Mannio et al 2011). Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) PeCB:lle on annettu ympäristönlaatunormi 0.007 µg/l (sisämaan pinta- vedet) ja 0.0007 µg/l (muut pintavedet). Täytäntöönpanotehtävä PCDD/F:n, PCB:n, HCB:n ja PeCB:n päästöarvioita vesiin sekä maaperään tarkennetaan. Vastuutaho: SYKE 4.2.2 Mahdolliset päästölähteet kaatopaikoilta Suomessa toiminnassa olevia ja lakkautettuja kaatopaikkoja on yhteensä yli 400. Kaatopaikkojen käsittelemättömät suotovedet voivat sisältää POP-yhdisteitä. Ny- 34 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 kyaikaisesti perustettujen pohjarakenteellisten kaatopaikkojen suotovedet johdetaan yleensä kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle, eivätkä haitalliset aineet pääse suoraan maaperään tai vesistöön. Vanhoja ja laittomia kaatopaikkoja, joiden suotovesiä ei käsitellä, on kuitenkin olemassa. 4.2.2.1 Polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) PCDD/F voi päätyä maaperään vanhoilta kaatopaikoilta, joiden suotovesiä ei joh- deta jätevedenpuhdistamolle. Mittauksia suotovesistä oli saatavilla vain yhdeltä kaatopaikalta, jonka PCDD/F –summapitoisuus oli 1.96 ng/l ja WHO-TEQ 2005 (minimi-maksimi) 4.66-4.78 pg/l. Näin ollen, mikäli suotovesiä ei johdeta jäteveden- puhdistamoille, saattavat ne olla merkittäviä päästölähteitä pintavesiin ja maaperään. 4.2.2.2 Polyklooratut bifenyylit (PCB) Maaperään PCB:a voi päätyä kaatopaikkojen suotovesistä sekä vuotavista PCB- lait- teista. Suuret, yli viisi litraa PCB:tä sisältävät laitteistot ovat pääasiassa jo poistuneet käytöstä ja hävitetty vaarallisena jätteenä. PCB-laitteistoja tai PCB-yhdisteitä sisäl- täviä jätteitä (kuten ikkunoita tai elementtitalojen saumausmassoja) on kuitenkin sijoitettu paljon myös suoraan kaatopaikoille ennen vaarallisen jätteen käsittelyn kehittymistä. PCB:tä voi päätyä lisäksi ympäristöön yhä kondensaattoreista sekä pienemmistä PCB-laitteista joiden määrää ja sijaintia ei tunneta. Kierrätetyt voitelu- ja hydrauliikkaöljyt sisältävät PCB:tä pieniä, mutta mitattavissa olevia määriä. Ulko- mailla valmistetuissa tekstiileissä saattaa PCB –yhdisteitä esiintyä homeenesto- ja säilöntäaineina, jotka voivat päätyä tekstiilien mukana kaatopaikoille. 4.2.2.3 Heksaklooribentseeni (HCB) HCB-päästöiksi veteen, vuosina 2001–2002, kaatopaikoilta on raportoitu noin 0.02 kg. Kaatopaikkojen suotovesien keskipitoisuus oli vuonna 1990 noin 0.13 µg/l (maksi- mipitoisuus 2.7 µg/l). Teollisuuskaatopaikalla pitoisuudet olivat korkeammat, kes- kimäärin 1.7 µg/l ja maksimissaan 10 µg/l. Teollisuuskaatopaikkojen suotovedet sisältävät todennäköisesti yhä kunnallisia kaatopaikkoja korkeampia HCB–pitoi- suuksia. Heksaklooribentseenin käyttökiellon vuoksi päästöt kaatopaikoilta vähene- vät luultavasti ajan mittaan. 4.2.2.4 Pentaklooribentseeni (PeCB) PeCB:ä voi muiden POP-yhdisteiden tapaan päästä maaperään vanhoilta kaatopai- koilta, koska sitä on ollut epäpuhtautena puunsuojaukseen käytetyssä kloorifenolissa. Keskimääräinen käsittelemättömän suotoveden PeCP-pitoisuus 60 kaatopaikalla Suomessa oli noin 0.04 µg/l ja suurimman pitoisuuden ollessa 2.6 µg/l (SYKE, 2005). Pentakloorifenolin käyttö kiellettiin EU:ssa kokonaan vuonna 2010 (UNECE, 2007), mutta PeCB:a voi päästä vielä ympäristöön kaatopaikoilla olevasta vanhasta pentak- loorifenolilla käsitellystä puutavarasta tai jätteenpoltosta. Lisäksi PeCB on esiintynyt monissa torjunta-aineissa prosessiperäisenä epäpuhtautena huomattavina pitoisuuk- sina. Näiden PeCB-epäpuhtauksille on kuitenkin asetettu raja-arvoja jo 1990-luvulla. Jonkin verran PeCB:n jäämiä löytyy maaperästä ja pohjavedestä erityisesti maa- talousalueilla. Varotoimenpiteitä suositellaan kyseisten alueiden käytössä, vaikka PeCB:a on siellä yleensä hyvin pieniä pitoisuuksia (SYKE, 2005). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 35 5 Tahattomasti muodostuvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentäminen (NAP) Suomessa ympäristönsuojelulaki edellyttää ympäristöluvanvaraiselta teolliselta toi- minnalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista päästöjen vähentämiseksi. Mikäli POP-asetuksella on annettu erityisiä määräyksiä tai päästöraja-arvoja, tulee myös niitä noudattaa. Yksittäisen laitoksen luvassa tarkastellaan, miten laitoksella noudatetaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja annetaan lupamääräyksiä tapaus- kohtaisesti. Poltto- ja prosessiperäisten POP-yhdisteiden päästöjä voidaan vähentää tai estää soveltamalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parhaita ympäristö- käytäntöjä (BEP). Ympäristönsuojelulain mukaisten lupien lupaehdoissa on erityistä huomiota kiinnitettävä dioksiinien ja furaanien sekä muiden klooria sisältävien yh- disteiden päästöjen rajoittamiseen. Dioksiini- ja furaanipäästöjen tarkkailu- tai selvitysvelvoitteita on asetettu lupa- päätöksissä laitoksille, joiden toiminnasta voidaan arvioida aiheutuvan dioksiini- tai furaanipäästöjä ilmaan. Dioksiinit on esitetty 2012 tehdyssä komission ehdotuksessa lisättäväksi vesipuitedirektiivin prioriteettiaineeksi. Jätteenpoltosta ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksel- la (362/2003) on rajoitettu jätteiden poltosta aiheutuvia dioksiini- ja furaanipäästöjä ilmaan ja veteen; ilmaan saa päästä dioksiineja ja furaaneja enintään 0.1 ng/m3 I-TEQ ja savukaasujen puhdistuksesta syntyvissä jätevesissä saa olla dioksiineja ja furaaneja enintään 0.3 ng/l I-TEQ. HCB:n päästöt vesiin ja yleiseen viemäriin on kielletty valtioneuvoston päätöksellä eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin vuonna 1994. Kielto siirrettiin myöhemmin valtioneuvoston asetukseen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). Pienpoltolle ei toistaiseksi ole asetettu rajoitteita, vaan päästöihin on pyritty vai- kuttamaan lähinnä valistamalla hyvistä polttokäytännöistä ja polttoaineen laadusta. Hajakuormituksen pienentämiseksi selvitetään mahdollisuuksia asettaa teknisiä vaa- timuksia uuneille ja pienkattiloille. Liitteessä 4 on tarkasteltu lyhyesti Suomessa käytössä olevia, BAT -kriteerit täyttä- viä tekniikoita eräillä POP-yhdisteiden päästöjen kannalta merkittävillä teollisuuden- aloilla (Tukholman sopimuksen liitteen C teollisuudenalat) lähinnä prosessiperäisten dioksiini- ja furaanipäästöjen eliminoimiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. On syytä huomata, että Suomessa merkittävin PCDD/-F ilmapäästölähde ovat asuinkiinteis- töt, kun taas jätteenpoltto on vielä melko vähäistä. Jätteenpolton osuus on kuitenkin kasvamassa lähivuosina kun jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle vähenee. Myös massa- ja paperiteollisuudesta aiheutuvat päästöt ovat melko pieniä. Metallien tuo- tannon PCDD/-F –päästöt ovat noin 15 % kokonaispäästöistä. 36 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 5.1 Toimintasuunnitelman 2006–2010 toteutuminen Suomi on valmistellut vuonna 2006 toimintasuunnitelman liitteen C päästöjen vä- hentämisestä. Liitteen C aineiden nykyiset ilmapäästöt on arvioitu ja päästölähteet sektoreittain kuvattu PCDD/F:n, PCB:n, ja HCB:n osalta. Tulokset on raportoitu vuosittain YK:n Euroopan talouskomissiolle. Dioksiinien ja furaanien päästökertoimia on tarkennettu vuonna 2005. PCDD/F-, PFOS-, PBDE- ja endosulfaanipäästöt vesiin sekä maaperään on arvi- oitu osana kansainvälistä COHIBA –projektia vuonna 2011. PeCB:n, PCB:n ja HCB:n maaperä- ja vesistöpäästöjen arviointitiedot olivat puutteelliset. PeCB:n osalta pääs- töarviointia ilmaan sektoreittain ei ole vielä tehty. Liitteen C aineiden kohdalla tulevien päästöjen suuruutta ei ole arvioitu kuin dioksiinien osalta. PCDD/F osalta voidaan todeta, että mm. ilmalaskeuman kehitys Suomessa riippuu tulevaisuudessa pitkälti muun Euroopan kehityksestä. BAT:n nou- dattamisen ja siihen tehtävien parannusten vähennyspotentiaali Suomen päästöihin on vain 20–30 %. Suomessa energiasektorin BAT on jo toteutettu, minkä vuoksi omiin päästöihin ei lähivuosina ole odotettavissa suuria muutoksia. Yritysten selvillä oloa POP-päästöistä, niiden hallinnasta sekä päästöjä koskevista velvoitteista on parannettu mm. järjestämällä seminaareja, joissa on esitelty POP- yhdisteet sekä sopimuksen velvoitteet. Ympäristöministeriö on käynnistänyt esiselvityksen lietteiden sisältämistä haitta- aineista. Esiselvityksen tavoitteena on täsmentää lietteiden käyttöön ja mahdollisiin rajoituksiin liittyviä tiedonpuutteita ympäristön ja terveyden suojelemiseksi. Suomen ympäristökeskus on antanut valvontaa varten ohjeen ilotulitteissa tahat- tomaksi jäämäksi katsottavista pitoisuuksista www.ymparisto.fi/ilotulitteet. Ajoneuvoverotuksessa on toteutettu uudistuksia, jotka suosivat autokannan uu- siutumista vähäpäästöisempien autojen eduksi. Kymijoen pilaantuneille sedimenteille on laadittu kunnostussuunnitelma ja kun- nostustoimista on annettu päätös vuonna 2012. Työnaikaiset riskit katsottiin liian suuriksi ja toisaalta nykytilanne joessa on vakaa, minkä vuoksi kunnostushankkeesta on päätetty ainakin toistaiseksi luopua. Kansalaisille on suunnattu puun pienpolton hyvien käytäntöjen valistusta. Puun ja biomateriaalien pienpolton hallintaa on yritetty parantaa tiedottamalla ja valistamalla hyvistä polttokäytännöistä esitteiden, tietoiskujen, neuvontatilaisuuksien ja nuoho- uksen yhteydessä annettavan valistuksen avulla. Ympäristöministeriö (YM), sosi- aali- ja terveysministeriö (STM), Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) sekä Hengitysliitto Heli ry ovat laatineet puun pienpolttoa koskevan oppaan. Useita muitakin aiheeseen liittyviä oppaita sekä esitteitä on laadittu mm. YM:n STM:n, YTV:n, Hengitysliitto Heli ry:n, VTT:n ja SYKE:n yhteistyönä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 37 5.2 Kansallinen toimintasuunnitelma (NAP) Liitteen C aineiden päästöjen vähentämiseksi 2012–2017 Yleissopimuksen artikla 5 velvoittaa sopimuspuolia kehittämään toimintasuunni- telman kahden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Suomi pyrkii paran- tamaan liitteen C POP-yhdisteiden päästöjen tunnistamista ja vähentämään niiden päästöjä toteuttamalla toimintasuunnitelman toimet. Alla mainitut toimenpiteet pyritään toimeenpanemaan vuoden 2017 loppuun men- nessä. Toimeenpanosta vastaavat kunkin toimenpiteen alla luetellut vastuutahot. Strategian toimenpiteet ja se, miten hyvin ne täyttävät yleissopimuksen kappaleen 5 mukaiset velvoitteet, arvioidaan viiden vuoden välein. 5.2.1 Nykyisten ja tulevien päästöjen arviointi Nykyisten ilmapäästöjen arviointi sektoreittain PeCB:lle. Laaditaan arvio nykyisistä pääs- töistä vesiin ja maahan PeCB:n, HCB:n sekä PCB:n osalta, sillä niistä ei ole vielä olemassa arvioita. Vastuutaho: Suomen ympäristökeskus Laaditaan arviot tulevista päästöistä ilmaan, vesiin ja maahan yleissopimuksen liitteen C mukaisin päästölähdetyypeittäin.Tarkennetaan ja rationalisoidaan PCDD/F, PCB-, HCB- ja PeCB -päästöjen (ilma- ja vesipäästöt kokonaisuutena) inventaariota ja raportointia. Vastuutaho: Suomen ympäristökeskus Toteutetaan hankkeita, joilla tarkennetaan kyseisten yhdisteiden päästökertoimia merkit- tävissä kotimaisissa päästölähteissä. Hankkeita voidaan tehdä esimerkiksi pohjoismaisena yhteistyönä. Vastuutaho: Suomen ympäristökeskus Yhteistyötahot: Elinkeinoelämän keskusliitto, yritykset Selvitetään lietteiden sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuuksia Suomessa ja pyritään täsmentämään lietteiden käyttöön liittyviä riskejä erityisesti maatalouskäytössä. Vastuutahot:Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö, EVIRA, SYKE Täydennetään luvun 4 arviota nykyisen lainsäädännön ja ohjauskeinojen tehokkuudesta. Vastuutaho: Suomen ympäristökeskus 5.2.2 Päästöjä koskevien velvoitteiden täyttäminen osa-alueittain Puun pienpoltto Markkinoille saatettavien uunien ja pienkattiloiden päästövaatimuksista tulisi antaa määräykset. Lisäksi ohjeistuksella tai opastuksella sekä mahdollisesti tarkastuksin tulisi varmistua siitä, että pienpoltto on asianmukaista eikä uunien, pienkattiloiden tai tulisijojen käyttö aiheuta ympäristö- tai terveyshaittoja. Vastuutahot:Ympäristöministeriö Yhteistyötahot:VTT 38 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 Prosessi- ja polttoperäiset päästölähteet Teollisten prosessien (erityisesti rauta- ja metalliteollisuus, valimot, kemikaalien valmistus, massa- ja paperiteollisuus) sekä energian tuotannon ja jätteenpolton osalta kiinnitetään ympäristölupaprosessissa erityistä huomiota PCDD/F-, PCB- ja HCB-päästöjen hyvään hallintaan. Vastuutahot:Ympäristölupaviranomaiset Selvitetään mahdollisuudet vähentää dioksiinien ja furaanien ilmapäästöjä metalli-, rauta- ja terästeollisuuden prosesseista. Vastuutahot: Alan yritykset,YM, SYKE, ELY:t Yritysten selvillä oloa POP-päästöistä, niiden hallinnasta ja päästöjä koskevista velvoitteista parannetaan. Lupahakemuksissa tulisi selvittää mahdollisten dioksiini-, furaani-, PeCB- ja HCB -päästöjen muodostuminen teollisuus- ja energiantuotannon prosesseissa.Tarvittaes- sa päästöt tulee mitata. POP-yhdisteiden päästöjen arviointi ja hallinta sisällytetään kysei- siä päästöjä mahdollisesti aiheuttavien yritysten ympäristöasioiden hallintajärjestelmään. Vastuutahot: Lupaviranomaiset,Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus SYKE ja alueelliset ympäristökeskukset tuottavat prosessi- ja polttoperäisiä POP-päästöjä koskevaa uutta tietoa ympäristölupaprosessin ja yritysten vapaaehtoisten ympäristöjärjes- telmien tueksi. Sellutehtaiden ei oleteta aiheuttavan vesiin merkittäviä dioksiini- ja furaanipäästöjä, mutta mittaustuloksia jätevesien dioksiini- ja furaanipitoisuuksista tarvitaan lisää. HCB- ja PCB-yhdisteiden muodostumisesta metsäteollisuuden prosesseissa ja mahdollisis- ta päästöistä hankitaan lisää tietoa. Vastuutahot: Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset Suomi vaikuttaa aktiivisesti siihen, että EU:n BAT-vertailuasiakirjoihin ja –päätelmiin sisällytetään nykyistä laajemmin POP-päästöjen hyvään hallintaan liittyviä tietoja vertailu- asiakirjojen tarkistuskierroksen yhteydessä. Suomi osallistuu aktiivisesti Tukholman POP- sopimuksen mukaisten BAT-asiakirjojen valmisteluun. Vastuutahot:Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus Kaatopaikat Selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmallinen kartoitus yhdyskuntien ja teol- lisuuden riskikaatopaikkojen POP-päästöistä ja esitetään tarvittaessa toimia kyseisten päästöjen vähentämiseksi tai estämiseksi. Vastuutahot: Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset Liikenne Liikenteen aiheuttamia PCDD/F-päästöjä pienennetään toteuttamalla EU:n liikennettä ja polttoaineita koskevat säädökset ja ohjelmat tehokkaasti sekä ottamalla, mahdollisuuksi- en mukaan, kansallisesti käyttöön POP –yhdisteiden päästöjen vähentämiseen kannusta- via maksu- ja verotusratkaisuja. Vastuutahot:Ympäristöministeriö, Liikenne- ja viestintäministeriö Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 39 Strategiaa koskevan koulutuksen ja tietoisuuden edistäminen Jatketaan kansalaisille suunnattua pienpolton hyvien käytäntöjen valistusta. Puun ja biomateriaalien pienpolton hallintaa parannetaan tiedottamalla ja valistamalla hyvistä polttokäytännöistä esitteiden, tietoiskujen, neuvontatilaisuuksien ja nuohouksen yhteydes- sä annettavan valistuksen avulla. Vastuutahot:Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, kunnat Toteutetaan POP-päästöjä koskevaa koulutusta ympäristölupa- ja valvontaviranomaisille sekä POP-päästöjä mahdollisesti aiheuttavan teollisuuden, energiantuotannon ja jätehuol- lon vastuuhenkilöille. Vastuutahot:Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus Yhteistyötahot:VTT, Elinkeinoelämän keskusliitto 40 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 6 POP-jätteet POP-jätteet ovat haitallisia ja vaikeasti hävitettäviä. Siksi POP-jätteen käsittelylle on katsottu tarpeelliseksi asettaa sekä kansallisessa että kansainvälisessä lainsäädän- nössä erityisiä vaatimuksia. Tukholman sopimuksen artiklan 6 mukaan osapuolten tulee: • kehittää strategioita, joilla tunnistetaan POP-yhdisteitä sisältävät tuotteet, tavarat ja jätteet • ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta jätteitä sekä jätteiksi luettavia tuottei- ta ja tavaroita käsitellään, kuljetetaan ja varastoidaan ympäristö huomioon ot- tavalla tavalla huomioiden olennaiset vaarallisten jätteiden hallintaa ja käsit- telyä koskevat alueiden sisäiset, alueelliset ja maailmanlaajuiset sopimukset. • käsitellä POP-jätteet siten, että: • jätteen POP-sisältö tuhotaan tai muunnetaan palautumattomasti niin, ettei niillä ole enää mitään pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia, tai • jäte käsitellään muuten ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla mikäli tuhoaminen tai palautumaton muuntaminen ei ole ympäristön kannalta paras tapa tai POP-pitoisuus on kansainvälisten standardien, säännösten ja ohjeiden mukaan alhainen Osapuolet eivät saa: • sallia POP-yhdisteiden käsittelyä menetelmin, jotka voivat johtaa niiden suo- raan uudelleenkäyttöön, kierrätykseen, hyödyntämiseen tai vaihtoehtoiseen käyttöön. • sallia POP-jätteen kuljettamista maan rajojen yli kansainvälisten säädöksien, kuten Baselin sopimuksen, vastaisesti 6.1 Käsittelyvelvoitteiden täytäntöönpano Tukholman sopimuksen POP-jätteiden käsittelyvelvoitteet on EU:n alueella pantu täytäntöön POP-asetuksella (EY) n:o 850/2004 ja (jätteiden kansainvälisten siirtojen osalta) EU:n jätteensiirtoasetuksella (EY) n:o 1013/2006. POP-asetuksen artiklan 7 mukaan jätteen tuottajien ja haltijoiden estettävä jätteen saastuminen POP-yhdisteillä. POP-yhdisteitä sisältävä jäte on viipymättä loppukä- siteltävä tai hyödynnettävä niin, että POP-yhdisteet tuhotaan tai muunnetaan palau- tumattomasti toiseen muotoon. Sellaiset loppukäsittely- tai hyödyntämismenetelmät, jotka voivat johtaa POP-aineiden tai yhdisteiden talteenottoon, uudelleenkäyttöön, kierrätykseen tai hyödyntämiseen ovat kiellettyjä. POP-jätteen raja-arvot on asetettu ainekohtaisesti POP-asetuksen liitteissä IV ja V (Taulukko 10). Tähän mennessä raja-arvot on asetettu muille Tukholman sopimuk- sen aineille paitsi bromatuille palonestoaineille, PFOS-yhdisteille ja endosulfaanille. Liite IV määrittelee jätteelle POP-yhdistepitoisuuden, jonka alapuolella jäte voidaan Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 41 Korjaus 26.11.2012: Taulukko 10, PCDD ja PCDF yksiköt korjattu. käsitellä myös muulla tavoin kuin tuhoamalla POP-yhdisteet lopullisesti tai muun- tamalla ne palautumattomasti toiseen muotoon. Liite V puolestaan määrittelee POP- pitoisuuden, jonka yläpuolella ei ole sallittu mitään poikkeuksia POP-yhdisteiden käsittelyyn vaan ne on aina tuhottava tai muunnettava toiseen muotoon. Taulukko 10. Voimassa olevat alemmat ja ylemmät pitoisuusrajat POP-yhdisteille jätteissä. Aine Alempi raja-arvo Ylempi raja-arvo (POP-asetuksen liite IV) (POP-asetuksen liite V) PCB 50 mg/kg 50 mg/kg PCDD ja PCDF 15 mg TEQ/kg 5000 mg TEQ/kg Aldriini,klordaani,DDT, 50 mg/kg 5000 mg/kg dieldriini,endriini, heptakloori, HCB, mireksi, toksafeeni, heksakloorisyk- loheksaanit (ml.lindaani), heksaklooribentseeni, klordekoni, pentaklooribentseeni ja heksabromibifenyyli POP-asetus asettaa velvoitteet POP-jätteen käsittelylle silloin kun POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää liitteessä IV asetut alemmat pitoisuusrajat. Sallitut hyö- dyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät tällaisille POP-jätteille on lueteltu asetuksen liitteessä V. Sallittuja menetelmiä ovat fysikaalis-kemiallinen käsittely (loppukäsit- telymenetelmä D915) ja poltto joko ilman energian talteenottoa (D10) tai hyödyntäen jäte energiana (hyödyntämismenetelmä R1). Energiahyödynnys on kuitenkin kielletty PCB-jätteiden osalta. POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden kierrätys on sallittu vain tietyille metalliteolli- suuden metallipitoisille jätteille. Metalliyhdisteiden talteenotto ja kierrätys sallitaan vain raudan- ja teräksenvalmistusprosessien jäämille (esimerkiksi savukaasujen kä- sittelyssä syntyvät pölyt ja lietteet, valssihilseet ja terästehtaiden sinkkiä sisältävät savukaasujen suodatinpölyt), kuparisulattamoiden kaasunpuhdistusjärjestelmistä tuleville pölyille ja muille sen tapaisille jätteille sekä värimetallituotannon lyijyä sisältäville suotojäämille. Näitä jätteitä saa kierrättää ainoastaan prosesseissa, joissa otetaan talteen rautaa ja rautaseoksia (masuuni, kuilu-uuni ja arinauuni/Martin- uuni) sekä värimetalleja (Waelzin kiertouuniprosessi sekä sulapelkistysprosessit, joissa käytetään vaaka- tai pystyuuneja), mikäli laitteistot täyttävät vähintään EU:n jätteenpolttodirektiivin (2000/76/EY) dioksiini- ja furaaniyhdisteiden päästöraja- arvoja koskevat vaatimukset. PCB-yhdisteitä sisältävää jätettä ei kuitenkaan saa kier- rättää näissäkään prosesseissa. Muita liitteen IV pitoisuusrajat ylittäviä POP-jätteitä kuin edellä mainittuja metal- liteollisuuden jätteitä ei saa kierrättää lainkaan. Asetus sallii kuitenkin POP-jätteiden esikäsittelyn siten, että POP-aineet erotellaan jätteestä esikäsittelyn aikana ja käsitel- lään erikseen asetuksen edellyttämällä tavalla. Jos vain osa jätteestä sisältää pysyviä orgaanisia yhdisteitä tai on niiden saastuttama, kyseinen osa on erotettava muusta jätteestä ja sen jälkeen käsiteltävä asetuksen vaatimusten mukaisesti. Muun ”ei-POP- jäte” -osan saa kierrättää. 15 Loppukäsittelymenetelmät on lueteltu jätedirektiivin (2008/98/EY) liitteessä I ja hyödyntämismene- telmät liitteessä II. Suomessa luettelot on sisällytetty jäteasetuksen (179/2012) liitteisiin 1 ja 2. 42 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 6.2 Sallitut poikkeukset käsittelymenetelmiin Jos POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää POP-asetuksen liitteen IV pitoisuusrajan, mutta alittaa asetuksen liitteen V pitoisuusrajan, voi toimivaltainen viranomainen poikkeustapauksessa sallia osalle POP-jätteistä myös sijoittamisen vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle kallioperään kuten kaivokseen. Poikkeus on sallittu vain, jos voidaan osoittaa että POP-yhdisteitä ei ole mahdollista poistaa jätteestä ja jos pysyvi- en orgaanisten yhdisteiden tuhoaminen tai palautumaton muuntaminen toteutettuna parhaita ympäristökäytäntöjä ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käyttäen ei ole ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Poikkeuspäätösten osalta toimivaltaisena viranomaisena toimii aluehallintovirasto AVI. Poikkeusmahdollisuus POP-sisällön tuhoamista tai peruuntumatonta muunta- mista koskevasta velvoitteesta koskee vain POP-asetuksen liitteessä V erikseen mää- riteltyjä vaarallisen jätteen nimikkeitä. Sijoitettaessa POP-jätettä vaarallisen jätteen kaatopaikalle jäte on ensin kiinteytettävä tai osittain stabiloitava jos se on teknisesti mahdollista, ja lisäksi sijoittamisessa on noudatettava EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) kriteerejä, kuten metallien liukoisuusraja-arvoja. Suomessa kaato- paikkadirektiivi on saatettu voimaan valtioneuvoston päätöksellä kaatopaikoista (861/1997). Suomessa POP-jätteen sijoittamisesta on toistaiseksi tehty yksi poikkeuspäätös, joka koski saha-alueelta peräisin olevan dioksiineilla pilaantuneen maan sijoittamista vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Päätöksenteon tueksi tarvittavia kansallisia ohjeita poikkeusmenettelyn soveltamiseksi ei kuitenkaan ole vielä laadittu. Poikkeusmenet- telyä on Suomen lisäksi käytetty vain Saksassa, jossa on tähän mennessä tehty yksi päätös. Kaikista kansallisesti tehdyistä poikkeuspäätöksistä on tiedotettava Euroopan komissiolle ja muille jäsenmaille. 6.3 Jätteen haltijan yleiset velvollisuudet POP-jätteen tunnistamisessa ja käsittelyssä Jäte- ja ympäristönsuojelulainsäädännössä on säädetty jätteen haltijaa koskevista ylei- sistä velvoitteista POP-jätteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Jätelain (646/2011) mukaan jätteestä ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jät- teen käsittelyssä on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudatettava ympäristön kannalta parasta käytäntöä. Jätelaki myös edellyttää, että laadultaan erilaiset jätteet on pidettävä erillään toisistaan siinä laajuudessa kuin se on tarpeellista terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi. Velvolli- suus selvittää jätteen koostumus kuuluu toiminnanharjoittajalle tai jätteen haltijalle. Jätteen tuottajan ja haltijan on oltava selvillä jätteen koostumuksesta ja ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Jätehuollossa on noudatettava varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan jätteestä ja jätehuollosta aiheutuvat vaarat on pyrittävä aina ennakoimaan ja minimoimaan. Jos on perusteltua syytä epäillä, että jäte sisältää POP-yhdisteitä, mutta niiden pitoisuutta ei voida luotettavasti selvittää, tulisi kyseinen jäte varovaisuusperiaatteen mukaisesti käsitellä POP-jätteenä. Jos olemassa oleva ympäristölupa on ristiriidassa POP-asetuksen kanssa, toimin- nanharjoittaja on velvollinen noudattamaan POP-asetusta. Lupaviranomaisten tulisi päivittää olemassa olevat ympäristöluvat mahdollisimman pian vastaamaan POP- lainsäädäntöä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 43 6.4 POP-jätteiden kansainväliset siirrot POP-jätteiden kansainväliset siirrot ovat sallittuja vain sellaiseen käsittelyyn, joka voitaisiin sallia Suomen sisälläkin. POP-asetuksen lisäksi on noudatettava EU:n jät- teensiirtoasetusta ja Suomen jätelakia jotka asettavat lisärajoituksia jätesiirroille. POP-jätteiden kansainväliset siirrot ovat pääsääntöisesti luvanvaraisia, Suomessa lupaviranomainen on SYKE. Myös jätteensiirtoasetuksen ns. vihreällä listalla mai- nittujen POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden (kuten muovien ja tekstiilijätteiden) siir- rot hyödynnettäväksi voivat vaatia luvan, koska jäte voidaan jätteensiirtoasetuksen mukaan katsoa vihreän listan jätteeksi vain, jos ei ole saastunut vaarallisilla aineilla. Lupa POP-jätteen vientiin toiseen maahan kierrätettäväksi voidaan myöntää vain POP-asetuksessa mainituille metalliteollisuuden metallipitoisille jätteille, ja vain ase- tuksessa sallittuihin prosesseihin, jotka täyttävät jätteenpolttodirektiivissä asetetut päästövaatimukset dioksiineille ja furaaneille. Muiden POP-jätteiden vienti esikäsi- teltäväksi voidaan kuitenkin sallia rajoitetusti, mikäli jätesiirtoviranomaiset voivat varmistua, että POP-yhdisteet erotellaan esikäsittelyssä muusta jätteestä ja käsitel- lään EU:n POP-asetuksen vaatimusten mukaisesti. Siirroissa on noudatettava EU:n jätteensiirtoasetuksessa säädettyjä ns. väliaikaisia hyödyntämis- ja käsittelytoimia koskevia lisäsäännöksiä. Esikäsittelyssä syntyvän POP-yhdisteistä vapaan jätejakeen saa kierrättää. Vienti energiahyödynnykseen voidaan sallia vain, jos vastaanottava laitos täyttää EU:n jätteenpolttodirektiivin vaatimukset. PCB-jätettä ei saa viedä kier- rätettäväksi tai hyödynnettäväksi energiana. Lisäksi vaaralliseksi luokitellun POP- jätteen siirrot OECD:n ulkopuolelle on jätteensiirtoasetuksessa kielletty kokonaan, suunnitellusta käsittelytavasta riippumatta. Täytäntöönpanotehtävät: Ympäristöhallinto ohjeistaa aluehallintovirastoja POP-jätteen poikkeuskäsittelyn menette- lytavoista ja siitä, millä perusteilla vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai kaivokseen sijoitta- mista koskeva poikkeuspäätös voidaan tehdä. Vastuutaho:YM, SYKE Ympäristöhallinto valmistelee ympäristönsuojelulain mukaisille lupa- ja valvontaviranomai- sille ja elinkeinoelämälle ohjeet POP-jätettä koskevien velvoitteiden täyttämisestä. Vastuutaho:YM, SYKE Selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmallinen kartoitus yhdyskuntien ja teol- lisuuden riskikaatopaikkojen POP-päästöistä ja esitetään tarvittaessa toimia kyseisten päästöjen estämiseksi. Vastuutaho:YM, SYKE Parannetaan nykyisten ja aikaisempien jätevirtojen sisältämien POP-yhdisteiden inventoin- tia ja kehitetään POP-jätteiden tunnistamista. Vastuutaho:YM, SYKE SYKE ja Tulli tehostavat POP-jätteiden, erityisesti bromattuja palonestoaineita sisältävien romuajoneuvojen, sähkö- ja elektroniikkaromun sekä muovien kansainvälisten siirtojen valvontaa. Vastuutaho: SYKE,Tulli Ympäristöluvat tulee päivittää ottamaan huomioon POP-yhdisteiden rajoittamisesta an- nettu lainsäädäntöä viimeistään ympäristölupaa uusittaessa. Vastuutaho:Ympäristölupaviranomaiset 44 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 7 Varastot POP-yhdisteiden varaston voi muodostaa kemikaali, jolla on yhä sallittuja käyttöjä. Kun sallittuja käyttöjä ei enää ole, varastosta tulee jätettä. Varastoja koskevat yleis- sopimuksen velvoitteet on saatettu voimaan asetuksella (EY) 850/2004. Kaikkien yli 50 kg varaston haltijoiden on ilmoitettava varaston olemassaolosta toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi varastosta on erityisesti huolehdittava. PFOS on ainut POP-kemikaali, jonka varastoja Suomessa voi olla. PFOS:n käyttö- määrät ovat kuitenkin melko pieniä eikä sitä valmisteta Suomessa, joten sen varas- toidut määrät eivät todennäköisesti ylitä 50 kg kerrallaan. Kaikkien muiden tietoisesti tuotettujen POP-yhdisteiden käyttö on loppunut viimeistään 2000-luvulla, monien jo 1970-luvulla. Erityisesti kuntien järjestämä kotitalouksien ja maatilojen tuottamien vaarallisten jätteiden maksuton vastaanotto on parantanut vanhentuneiden torjunta- aineiden varastojen päätymistä asianmukaiseen käsittelyyn. Täytäntöönpanotehtävä PFOS-yhdisteiden varastotilanne selvitetään. Vastuutaho: SYKE Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 45 8 POP-yhdisteet pilaantuneissa maissa ja sedimenteissä Tukholman sopimuksen artiklan 6 pykälän 1(e) mukaan sopimusosapuolten tulee pyrkiä kehittämään tarkoituksenmukaisia strategioita A-, B- tai C-liitteessä lueteltu- jen kemikaalien pilaamien alueiden määrittämiseksi. Jos näitä paikkoja ryhdytään ennallistamaan, se tulee tehdä ympäristön kannalta asianmukaisella tavalla (myös pöytäkirjan 3 artikla b) i ja ii). Tukholman sopimus ei kuitenkaan edellytä pilaantu- neiden alueiden kunnostusta. Suomessa POP-yhdisteet ovat aiheuttaneet maaperän ja sedimentin pilaantumista pääasiassa toiminnoissa, joissa niitä on käytetty torjunta-aineina (metsä- ja puu- tarhatalous sekä puuteollisuus) tai kun niitä on esiintynyt epäpuhtautena muissa yhdisteissä (pentakloorifenolin tuotanto ja käyttö). POP-yhdisteiden pitoisuudet maaperässä ovat yleensä olleet alhaisia. PFOS-yhdisteillä saastuneista maa-alueista ja pohjavesistä Suomessa ei ole tietoa ja asia tulisi selvittää. 8.1 Pilaantuneiden maiden lainsäädäntö ja kartoitus Suomen mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita on kartoitettu ja tutkittu vuodesta 1990 lähtien. Nykyisen arvion mukaan Suomessa on ollut yli 23 000 pilaantuneeksi epäiltyä tai todettua aluetta. Niistä on koottu tietoa ympäristöhallinnon ylläpitämään Maaperän tilan tietojärjestelmään. Kartoitus ja sen päivitys on tehty alueella käyttö- historian perusteella ts. mahdollisesti pilaavan toiminnan mukaan. Läheskään kaik- kien alueiden pilaantuneisuutta ei vielä ole varmistettu tutkimuksin. Tämän vuoksi täysin kattavia tietoja alueista, joiden maaperä todella on pilaantunut POP-yhdisteillä, ei ole. Myöskään pilaantuneesta maa-aineksesta aiheutuvista POP-päästöistä ei ole tietoja. Vuosittain Suomessa kunnostetaan noin 250–300 pilaantunutta kohdetta, ja kaikkiaan kunnostettuja alueita on yli 5 000 (Kuva 4). Pilaantuneiden alueiden kunnostaminen vaatii ympäristöviranomaisen antaman ilmoitus- tai lupapäätöksen, jossa hyväksytään kunnostusmenetelmät ja –tavoitteet. Poiskuljetettavan pilaantuneen maa-ainesjätteen sijoitusta valvotaan ja sen käsittely on luvanvaraista. Näin varmistetaan, että kunnostamisesta ei aiheudu ympäristön pilaantumista ja että pilaantuneiden maiden käsittely on asianmukaista. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia ohjaa valtioneuvoston asetus (214/2007) ja ympäristöministeriön ohje (2/2007). Asetuksessa on säädetty noin 50:lle maaperän haitalliselle aineelle tai aineryhmälle alemmat ja ylemmät oh- jearvot, joita käytetään pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin apuna. Mukana on muun muassa yleisesti käytettyjä torjunta-aineita sekä PCDD/F. Lisäksi asetuksessa säädetään arviointitarpeen laukaisevat kynnysarvot. Asetuksessa ja oh- jeessa on kuvattu kohdekohtaisen ympäristö- ja terveysriskien arvioinnin periaatteet, sisältö ja vaiheet. Tavoitteena on kohdentaa pilaantuneisiin maa-alueisiin liittyvät riskinhallintatoimet ympäristön ja terveyden kannalta tarkoituksenmukaisesti. 46 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 500 449 438 450 400 388 350 338 303 311 300 284 285 254 250 250 200 181 171 150 130 100 78 50 19 33 26 16 17 29 2 1 3 14 0 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Kuva 4. Pilaantuneiden alueiden kunnostuspäätökset vuosina 1986–2011. 8.2 POP-yhdisteillä pilaantuneet maat POP-yhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia esiintyy monien eri toimialojen käyttä- millä alueilla. Useimmin POP-yhdisteitä on kuitenkin tavattu maaperässä puunjalos- tusteollisuuden ja kaupallisen puutarha- ja taimituotannon yhteydessä. Taulukkoon 11 on koottu tietoja POP-yhdisteiden käytöstä eri toimialoilla. On huo- mattava, että useimmiten vain osa toimialan yrityksistä on käyttänyt kyseisiä aineita. Aldriinia, dieldriiniä, endriiniä, heksaklooribentseeniä (HCB), DDT:tä ja HCH:a (ml. lindaani) on käytetty Suomessa torjunta-aineina maa- ja metsätaloudessa (pel- toviljely, metsänkasvatus, metsätaimitarhatoiminta) ja puutarhataloudessa (kauppa- puutarhat, hedelmän ja marjanviljely). Lisäksi heptaklooria on käytetty muutamilla vanhoilla kauppapuutarhoilla luvattomasti. Torjunta-aineina käytettyjä POP-yhdis- teitä on tähän mennessä todettu lähinnä kauppapuutarhojen ja metsätaimitarhojen maaperässä. Pitoisuudet ovat olleet alhaisia, ylittäen vain harvoin maaperän pilaan- tumisen arvioinnissa käytetyn ylemmän ohjearvotason (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007). Suomessa toimialakohtaisia kartoituksia on tehty kauppapuutarhojen ja metsätaimitarhojen osalta. Maaperän tilantietojärjestelmässä on tällä hetkellä yli 1 000 taimi- ja kauppapuutarhaa. Näistä kunnostettuja on lähes 80. Joitakin POP-yhdisteitä, kuten lindaania, aldriinia, heptaklooria, klordaania ja HCB:tä, on käytetty jossain määrin myös sienien ja tuhoeläinten torjuntaan puuteol- lisuudessa (ml. kemiallinen metsäteollisuus), lähinnä sahoilla ja puutavaran varasto- alueilla sekä vaneriteollisuudessa. Tietoja näiden alueiden pilaantuneista maista ei ole riittävästi. Poikkeuksen muodostavat kloorifenoleita (KY 5) sinistymisenestoaineena käyttäneet sahat, joiden maaperä on usein pilaantunut valmisteessa epäpuhtauksina esiintyneillä dioksiineilla ja furaaneilla. Maaperän tilan tietojärjestelmässä on noin 650 saha-aluetta, joista yli 90 on kunnostettu tai todettu, ettei maaperän puhdistus- tarvetta. Vaneri-, lastulevy- ja kuitulevyteollisuuden mahdollisesti pilaamia alueita on tietojärjestelmässä lähes 90, joista 7 on kunnostettu. Voimakkaasti pilaantuneet dioksiini- ja furaanipitoiset maa-ainesjätteet on pääasiassa loppusijoitettu vaarallisten jätteiden kaatopaikoille tai poltettu ja lievästi pilaantuneet on eristetty yhdyskuntajät- teen kaatopaikoille. POP-asetuksen voimaantulon jälkeen, POP-jätteeksi katsottavien maamassojen kaatopaikkasijoitus on kielletty. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 47 Taulukko 11. POP-yhdisteiden käyttö eri toimialoilla sekä toiminnot, joiden yhteydessä saattaa esiintyä pilaantuneita maamassoja. Aine Käyttö Toimialat Muuta Mahdollisesti pilaantuneiden maamassojen esiintyminen Täysin kielletyt aineet Aldriini torjunta-aine puutarhatalous, hajoaa maassa no- kauppapuutarhat, taimitarhat, maa- peasti dieldriiniksi metsätaimitarhat, talous puutarhaviljely- alueet, vaneritehtaiden maaperä Klordaani torjunta-aine, puutuoteteolli- havaittu yhden sa- puunsuoja-aine suus, maatalous, han pohjavedessä puutarhatalous Dieldriini torjunta-aine taimitarhat ja myös aldriinin kauppapuutarhat, kauppapuutarhat, hajoamistuote metsätaimitarhat, maatalous puutarhaviljely- alueet Endriini torjunta-aine varsinkin metsä- myyrien torjun- metsätaimitarhat taimitarhat, maan- taan viljely Heptakloori torjunta-aine, vaneriteollisuus, ei ollut Suomes- vaneritehtaiden puunsuoja-aine muutamat kauppa- sa markkinoilla maaperät ja kaato- puutarhat käyttä- torjunta-aineena, paikat? neet luvatta hyväksytty vanerin kauppapuutar- suojaukseen hoilla hyvin vähän (muutamalla tarhalla havaittu hyvin pieniä pitoi- suuksia) HCB torjunta-aine, maanviljely (peit- metsätaimitarhat, sivutuote kloo- taus), kauppapuutarhat, rattujen teolli- kauppapuutarhat kemiallisen teolli- suuskemikaalien ja metsätaimitar- suuden toimipaikat valmistuksessa hat (kvintotseenin epäpuhtaus) Mireksi torjunta-aine ei rekisteröity tai ei ole käytetty Suomessa Toksafeeni torjunta-aine ei ollut markki- ei ole noilla Suomessa PCB muuntajaöljyt, muun muassa syntyy myös jättei- kaatopaikat, täyt- kondensaatto- korjaamot, romut- den poltossa tömaat, element- rit, hydrauli- ja tamot, kaatopaikat titalojen vierustat, voiteluöljyt, jätevedenpuhdis- elementtitalojen tamoiden lietteet, saumausmassat sedimenteissä jonkun verran DDT torjunta-aine puutarhatalous, hyvin yleisesti kauppapuutarhat, kauppapuutarhat, käytetty metsätaimitarhat, maatalous, metsä- puutarhaviljely- talous, alueet Klordekoni torjunta-aine ei rekisteröity tai käytetty Suomessa Heksabromi- palonestoaine ei käytetty Suo- kaatopaikat bifenyyli messa, mutta HBB tuotu maahan tuotteissa 48 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 Aine Käyttö Toimialat Muuta Mahdollisesti pilaantuneiden maamassojen esiintyminen HCH, ml. torjunta-aine kauppapuutarhat hyvin yleisesti kauppapuutarhat, lindaani ja taimitarhat, käytetty metsätaimitarhat, maatalous, metsä- puutarhaviljely- talous alueet Endosulfaani torjunta-aine maatalous, puu- kauppapuutarhat, tarhat, metsäteol- puutarhaonnetto- lisuus muus Tetra-, pen- Palonsuoja- Elektroniikan Tuotannon ja kier- Teollisuuskaato- ta-, heksa- ja aineita valmistus ja kierrä- rätyksen päästö paikat hepta BDE tyslaitokset, auto- purkaamot Aineet joiden käyttö jatkuu PFOS Pintakäsittelyai- Metallien pinta- Suuria määriä Palokuntien ne, sammutus- käsittelylaitokset, ollut sammutus- harjoitusalueet, vaahdot puolijohdeteolli- vaahdoissa. Mah- palopaikat, pinta- suus, dollisesti pinta- käsittelylaitokset käsittelylaitosten (kovakromaamot) lietteissä joita ei ole poltettu Päästöt PCDD/F epäpuhtaus, puutuoteteollisuus Sahojen maape- synty polttopro- rät ja edustalla sessissa sedimentit, kaato- paikat, Kymijoen sedimentit Pentakloo- PCB:n lisäai- Muuntaja- ja kone- PCB-saastuneet ribentseeni neena, polton pajateollisuus alueet. PeCB päästö POP-yhdisteitä on havaittu myös sedimenteissä. Usein kyse on PCB:stä, PAH-yhdis- teistä tai dioksiineista ja furaaneista. Dioksiineja ja furaaneja esiintyy sahojen edus- talla tai puutuoteteollisuuden alapuolisista vesistöistä (peräisin sellun kloorivalkai- susta). Kymijoen sedimentit ovat pilaantuneet voimakkaasti puunsuoja-ainetehtaasta peräisin olevilla PCDD/F-yhdisteillä. Kymijoki on Suomenlahden ja koko Itäme- ren merkittävin yksittäinen dioksiinilähde. Kymijoen pilaantuneista sedimenteistä on vuosien mittaan tehty useita kattavia selvityksiä, laskelmia, riskinarviointeja, vaikutustarkasteluita ja suunnitelmia. Kaakkois-Suomen ELY-keskus käynnisti v. 2010 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) Kuusansaari-Keltti välisten sedimenttien kunnostamisesta. Arviointiselostus valmistui v. 2011. Vuonna 2012 Kaakkois-Suomen ELY päätti, että kunnostustoimiin ei ryhdytä toistaiseksi, mutta tekniikoiden kehittyessä asiaa voidaan tarkastella uudestaan. Keskeisenä perusteena kunnostamatta jättämiseen oli dioksiinien ja furaanien mahdollinen mobilisaatio käytettävissä olevalla tekniikalla pohjasedimentin poistamisen yhteydessä. PCB:tä ja PCDD/F-yhdisteitä esiintyy vähäisessä määrin useiden muiden eri toi- mialojen, kuten korjaamojen, romuttamoiden jne. käyttämien alueiden maaperässä. Näin pilaantuneiden maa-alueiden määrän arviointi on puutteellisten tietojen vuoksi vaikeaa. Maaperän pilaantumista tutkitaan pääasiassa onnettomuuksien, kiinteistö- ja yrityskauppojen tai maankäytön muuttumisen yhteydessä. Toimivien teollisuuslai- tosten maaperästä on vain vähän tietoja, koska niiden ympäristöluvissa on edellytetty maaperän tutkimista yleensä vain silloin, kun on syytä epäillä pilaantumisen voivan Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 49 levitä ympäristöön tai silloin kun toiminta päättyy. Siten teollisuuslaitoksen maaperä ja lähiympäristö voi olla pilaantunut POP-yhdisteillä. PFOS-yhdisteiden käytön yhteydessä saastuneista maista ei ole tietoa. On kuiten- kin todennäköistä, että lentokenttien ja palokuntien harjoituspaikkojen ympäristössä PFOS-pitoisuudet ovat voineet saastuttaa maaperää ja pohjavesiä. Norjalaisten teke- mien tutkimusten mukaan jopa 40% sammutusvaahtojen PFOS-yhdisteistä voi olla vielä maaperässä (KLIF 2008). Täytäntöönpanotehtävä Selvitetään maaperän ja pohjavesien pilaantumisen laajuus alueilla, joilla on käytetty PFOS-sammutusvaahtoja ja ryhdytään tarvittaessa toimiin riskien vähentämiseksi. Vastuutaho:YM, SYKE 8.3 Yhteenveto Aldriinin, dieldriinin, endriinin, klordaanin, heptakloorin, HCB:n, DDT:n ja HCH:n pitoisuudet pilaantuneilla maa-alueilla ovat olleet alhaisia, useimmiten valtioneuvos- ton asetuksessa esitettyjen alemman ja ylemmän ohjearvon välissä olevia pitoisuuk- sia. Näitä POP-yhdisteitä on käytetty torjunta-aineina puutarha- ja metsätaloudessa, kuten taimi- ja kauppapuutarhoilla sekä pienemmässä määrin sahoilla puunsuojauk- seen. Sen sijaan dioksiineja ja furaaneja ja PCB:tä on todettu useiden eri toimialojen käyttämillä alueilla. Dioksiineja ja furaaneja esiintyy yleisimmin kloorifenoleita puun- suojaukseen käyttäneiden sahojen maaperässä sekä sedimentissä sahojen edustalta ja puutuoteteollisuuden alapuolisissa vesistöissä. Näidenkin POP-yhdisteiden pitoisuu- det pilaantuneissa maissa ovat yleensä alhaisia ja vain hyvin harvoissa tapauksissa luokitellaan vaarallisiksi jätteiksi. Pilaantuneesta maaperästä tai sedimentistä aiheutuvista päästöistä ei ole tietoja lukuun ottamatta Kymijoen PCDD/F-päästöjä Itämereen. POP-yhdisteet ovat niuk- kaliukoisia ja sitoutuvat tiukasti maahan, joten niiden kulkeutuminen pilaantuneelta alueelta on vähäistä. Sitä tapahtuu lähinnä vain maahiukkasiin sitoutuneena. Pilaantunutta maaperää kunnostettaessa lievästi pilaantuneet maa-ainesjätteet viedään useimmiten kaatopaikalle käytettäväksi rakenteissa tai peitemaana. Voi- makkaasti pilaantuneet maa-ainesjätteet viedään joko vaarallisen jätteen käsittelyyn tai kaatopaikalle, jolla on lupa kyseisen jätteen vastaanottoon silloin, kun eivät ole POP-jätettä. Aiempina vuosikymmeninä voimakkaastikin pilaantuneita maa-aineksia on voitu viedä tavanomaisen jätteen kaatopaikoille. Pilaantuneille maa-alueille ei ole sopimuksessa ja pöytäkirjassa asetettu merkittä- viä vaatimuksia, ellei niitä ryhdytä kunnostamaan ja siirtämään, jolloin maamassaan sovelletaan POP-jätteelle asetettuja velvoitteita. Pilaantuneiden maa-alueiden kartoi- tusta tulee tarkentaa epäiltyjen haitta-aineiden osalta, jotta kyseiset alueet voitaisiin tunnistaa ja ryhtyä tarpeellisiin riskinhallintatoimiin. . 50 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 9 Muut velvoitteet 9.1 Uusien aineiden lisääminen Osapuolet voivat ehdottaa sopimukseen lisättäväksi uusia kemikaaleja, joiden ne uskovat täyttävän POP-yhdisteen ominaisuudet ja aiheuttavan merkittävää haittaa ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Tukholman sopimuksella on tieteellinen komitea (POPs Review Committee POPRC), jonka tehtävänä on mm. arvioida uusien aineiden ominaisuudet ja selvittää riskinvähennysvaihtoehtoja. Lopulta kuitenkin osapuolet kokouksessaan päättävät miten ainetta rajoitetaan. Vuoden 2013 osapuolikokous saa käsiteltäväkseen ehdotuksen heksabromosyk- lododekaanin (HBCD) sisällyttämisestä sopimuksen piiriin. POPRC on jo todennut HBCD:n täyttävän POP-yhdisteen kriteerit ja esittänyt neuvottelujen käymistä seu- raavassa osapuolikokouksessa 2013. POPRC arvioi 2012 tarvetta ja mahdollisuuksia rajoittaa myös eräitä muita uusia aineita: lyhytketjuiset klooriparafiinit (SCCP), kloo- ratut naftaleenit (CN) ja heksaklorobutadieeni (HCBD). Suomi on asettanut jäsenen POPRC-komiteaan vuosiksi 2010–2014 ja osallistuu jatkossakin aktiivisesti sopimuksen kehittämistoimintaan. 9.2 Tiedotus ja valistus Dioksiinien, furaanien sekä PCB-yhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ovat olleet jo useita vuosia tiedotusvälineiden kestoaihe ja suomalaiset ovat sen ansiosta varsin hyvin selvillä myös POP-yhdisteille altistumiseen liittyvistä seikoista. Viranomaiset tiedottavat POP-yhdisteistä internetin ja tiedotusvälineiden kautta. Viime aikoina on saatu uutta tietoa mm. palonestoaineiden esiintymisestä suomalaisäitien maidossa. Viranomaiset osallistuvat aktiivisesti keskusteluun mm. tekstiilien perfluoratuista pintakäsittelyaineista. Vuonna 2006 valmistunut kansallinen kemikaaliohjelma toteuttaa Johannesbur- gissa sovittua tavoitetta tavoitteenaan, että kemikaalit eivät aiheuta Suomessa mer- kittävää terveys- ja ympäristöhaittaa vuonna 2020. Kemikaaliohjelma on tuottanut merkittävän määrän myös POP-yhdisteiden altistumiseen ja kemikaalien aiheutta- miin riskeihin liittyviä selvityksiä. Kemikaaliohjelman väliarviointi valmistuu 2012 loppuvuodesta ja siinä tullaan esittämään toimia kemikaalien, erityisesti POP-yhdis- teiden, parempaan hallintaan jätevirroissa, kuten kierrätysmateriaaleissa ja hyöty- käytettävässä lietteessä sekä päästötietojen tarkempaa selvittämistä. Erityisesti POP-yhdisteisiin liittyen ympäristöhallinnolla on omat POP-sivut www. ymparisto.fi/pop, jonne on koottu kaikki ajantasainen POP-yhdisteisiin liittyvä tie- to. Se sisältää täytäntöönpanosuunnitelman ja toimintaohjelman lisäksi tietoa POP- yhdisteiden käytöstä, päästöistä ja vaikutuksista. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 51 Ympäristöhallinto on julkaissut myös kansalaisille ja elinkeinoelämälle suunnattu- ja ohjeita. Syksyllä 2005 julkaistiin kansalaisille ja kansalaisjärjestöille suunnattu yleis- luontoinen tiedotusesite POP- ja PIC-sopimuksista. Aiemmin ympäristöhallinto on julkaissut POP-yhdisteiden vaaroihin liittyvän “PCB saumausmassoissa” –esitteen. Edellisessä liitteen C aineiden päästöjen vähentämisohjelmassa NAP edellytettyjä ohjeita puun pienpolton hyvistä polttokäytännöistä on annettu useiden eri järjestöjen ja kuntien toimesta. Suomen ympäristökeskus toimivaltaisena viranomaisena huolehtii siitä, että POP- yhdisteiden ympäristöpitoisuuksia koskeva tieto, erityisesti kansalaisten altistumi- seen ja POP-yhdisteiden lähteisiin liittyen, on esteettömästi kansalaisten ulottuvilla. 9.3 Tutkimus, kehitys ja seuranta Ympäristön seuranta on lakisääteinen tehtävä, jonka ylin kansallinen vas- tuu on ympäristöministeriöllä. Ympäristöministeriö on valmistellut ympäris- tön tilan seurannan strategian vuoteen 2020 (http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=388757&lan=fi), jossa se määrittelee ympäristön seurannan tavoitteet ja strategiat ja seuraa niiden toteutumista yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. MMM sekä muut ministeriöt ohjaavat omien alojensa seurantoja. SYKE koordinoi ympäristöhallinnon seurantaa. POP-yhdisteitä on seurattu Suomen ympäristössä monien aineiden osalta jo vuo- sikymmeniä. Arktisen neuvoston monitorointi- ja arviointiohjelmassa (AMAP) Ilma- tieteen laitos mittaa Pallastunturilla sadenäytteistä ja ilmasta raskasmetalleja ja POP- yhdisteitä. EVIRA seuraa joidenkin POP-yhdisteiden pitoisuuksia elintarvikkeissa. SYKE mittaa ympäristönäytteistä eräitä pysyviä orgaanisia yhdisteitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) seuraa dioksiinien, furaanien, PCB:n ja bromattujen palonsuoja-aineiden pitoisuuksia äidinmaidossa. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö sekä erilaiset säätiöt rahoit- tavat POP-yhdisteisiin liittyvää tutkimusta. 9.4 Tehokkuuden arviointi Päästöraportoinnin lisäksi sopimus velvoittaa osapuolet tarkastelemaan jatkuvasti velvoitteiden riittävyyttä ja tehokkuutta tavoitteiden saavuttamiseksi. Tukholman sopimus on ainoa kansainvälinen ympäristösopimus, jossa on erityinen mekanismi sen arvioksi, toimivatko rajoitukset ihmisten ja ympäristön suojelemiseksi. Tehokkuuden arviointimenettely perustuu mittauksiin, osapuolten raportteihin sekä myöhemmin mahdollisesti myös velvoitteiden noudattamisesta saatuihin tie- toihin. Mittauksia tehdään ensivaiheessa ainoastaan POP-yhdisteiden pitoisuuksista ilmassa ja veressä/äidinmaidossa. Ensimmäinen arviointikierros, joka muodostaa vertailukohdan tuleville arvioin- neille valmistui osapuolikokoukselle 2009. Arviointi edellytti maailmanlaajuisen vertailukelpoisen mittauksen järjestämistä. Rintamaitomittaukset toteuttaa WHO ja ympäristöpitoisuuksia mitataan pääasiassa passiivianalysaattoreilla. Arviointi uusi- taan kuuden vuoden välein. 52 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 9.5 Suomen antama taloudellinen ja tekninen apu Suurin osa Suomen taloudellisesta avusta Tukholman sopimuksen toimeenpanemi- seksi kanavoidaan kansainvälisten rahoitusmekanismien (GEF) ja instituutioiden (UNDP) kautta. Suomi on osallistunut GEF:n rahoitukseen alusta lähtien. Suomen tuki neljännellä rahoituskierroksella (2006–2010) oli 31,1 MEUR ja tällä kierroksella 57,3 MEUR. Suomi on tukilupauksellaan eniten tukeaan kasvattaneiden rahoittajien joukossa (n. 80 % GEF-4 verrattuna). Kolmen kemikaali- ja jätesopimuksen (Tuk- holman, Baselin ja Rotterdamin sopimukset) tuki on kuitenkin varsin pientä. Tarve tukea kehitysmaita kemikaalisopimusten toimeenpanossa on kuitenkin lisääntynyt ja kasvaa edelleen kemikaalien laajamittaisen käytön lisääntyessä. (Ulkoasiainminis- teriö 2012). Suomi on suoranaisesti rahoittanut Tukholman sopimuksen implementointiin liit- tyviä hankkeita kehitysmaissa hävittämällä Etiopian vanhentuneita torjunta-aineita, Aleksandrian ongelmajätehanketta (1999-2008) sekä aikaisemmin myös lukuisia kah- denvälisiä ja monenkeskisiä hankkeita Venäjän Federaatiossa. Tällaisia ovat mm. van- hentuneiden torjunta-aineiden käsittely Pohjois-Venäjällä, PCB:n käytön lopettami- nen ja jätteiden käsittely Venäjällä sekä kemikaalivalvontaan liittyvät yhteistyöhank- keet. Hankkeet Venäjällä ovat osa Arktisen Neuvoston monenkeskistä yhteistyötä. Lisäksi Suomi on yhteisrahoitteisesti Karjalan tasavallan kanssa hävittänyt Karjalan tasavallan vanhentuneiden torjunta-aineiden varastot Riihimäen vaarallisen jätteen polttolaitoksessa 2008. Hävitetyssä jätteessä oli huomattava määrä DDT:tä. Vuonna 2011 on aloitettu ulkoasiainministeriön rahoituksella POP-yhdisteiden seurannan parantamishake Sambiassa. Kahdenväliseen rahoitukseen lukeutuu kehitysmaiden ympäristöjärjestöille an- nettu vuosittainen tuki, josta 5 % on laskettu Tukholman sopimusta tukevaksi. Mo- nenkeskisen rahoituksen osalta on Tukholman sopimusta tukevaksi rahoitukseksi laskettavissa osa UNDP:n vuosimaksatuksesta (0,5 %). Hankkeiden suunnittelussa ja seurannassa on syytä parantaa POP-osuuden tun- nistamista muun muassa siksi, että hankkeita voitaisiin suunnitella entistä tehok- kaammin vähentämään POP-yhdisteiden aiheuttamia riskejä. Toisaalta on tärke- ää tunnistaa hankkeet, jotka liittyvät POP-yhdisteisiin, vaikka ne eivät olisikaan varsinaisia ympäristö- tai kemikaalihankkeita (esim. energiantuotantoratkaisujen parantaminen). 9.6 Toimien aikataulu ja suunnitelman onnistumisen seuranta Tässä kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa ja oheisessa kansallisessa toimin- taohjelmassa eritellyt toimet pyritään saattamaan valmiiksi vuoteen 2017 mennessä. Suomen ympäristökeskus toimivaltaisena viranomaisena vastaa täytäntöönpano- suunnitelmaa päivittäessään toimien toteutumisen seurannasta ja raportoinnista. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 53 10 POP-yhdisteiden esiintyminen Suomen ympäristössä (Artikla 11) Tukholman sopimus velvoittaa osapuolia tuottamaan mahdollisuuksiensa edistä- mään POP-yhdisteiden esiintymisen, pitoisuuksien ja pitoisuuksien muutoksen tut- kimusta seurantaa ympäristössä ja ihmisissä (artikla 11). Suomessa seurataan säännöllisesti joidenkin POP-yhdisteiden pitoisuuksia eliös- tössä, pintavesissä ja sadevedessä. Vanhimmat tiedot ovat 1970-luvulta. Kauimmin on seurattu DDT- ja PCB-pitoisuuksia rannikon ja sisävesien kaloissa, mutta 1990-luvun alusta on aloitettu myös joidenkin muiden POP-yhdisteiden seuranta. POP-yhdistei- den merkitystä Suomen ympäristössä on käsitelty lisäksi osana laajempia ympäristön tilan arviointeja Itämeressä (Verta et al 2004) ja Lapissa (Mannio et al 2002). Lähes kaikkia Tukholman sopimukseen kuuluvia POP-yhdisteitä havaitaan Suo- men ympäristössä edelleen. Vanhoja POP-yhdisteitä on löydetty erityisesti esimer- kiksi vanhojen kauppapuutarhojen maaperästä. Useita POP-yhdisteitä havaitaan yhä myös sadevedessä, pintavesinäytteissä, sedimentissä ja kaloissa. Erityisesti bromat- tuja difenyylieettereitä on havaittu lähes kaikista ympäristön osista, mistä niitä on mitattu. PFOS-yhdisteitä havaittiin melko suurinakin pitoisuuksina hulevesinäyt- teissä ja kalassa. Erityinen piirre Suomen ympäristön dioksiini- ja furaanipitoisuuksissa on Kymijoen saastunut pohjasedimentti, joka aiheuttaa noin 90 % koko Suomenlahden PCDD/F –kuormasta. Meritaimenesta, lohesta, silakasta, nahkiaisesta, siiasta sekä Kotkan edustalta pyydetystä kampelasta mitatut PCDD/F-pitoisuudet ylittivät niille asetetut enimmäispitoisuusrajat (Hallikainen et al 2011). Dioksiinien ja furaanien sekä PCB:n laskeuma sekä sadeveden pitoisuudet näyttäisivät jonkin verran pienentyneen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Dioksiini- ja PCB-yhdisteitä on mitattu äidinmaidosta vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 2000 seurantaan otettiin lisäksi mukaan myös polybromatut difenyylieet- terit sekä DDT. Vuosien 1987–2005 välillä PCDD/F- ja PCB-pitoisuudet ovat vähen- tyneet äidinmaidossa selvästi. Dioksiinien kohdalla pitoisuudet ovat pienentyneet 23 → 4 pgTEQ2005 g-1 rasvaa kohden (81.9%) ja PCB-yhdisteiden kohdalla noin 15 → 2 pgTEQ2005 g-1 rasvaa kohden (86.1%). Pitoisuuksien laskua on odotet- tavissa yhä edelleen myös vuosien 2005–2011 aikana, arviolta noin 10–15 % (Airaksinen et al 2011). POP-yhdisteiden ympäristöpitoisuuksia käsitellään täytäntöönpanosuunnitelman erillisessä taustaselvityksessä, joka on saatavilla ympäristöhallinnon POP-sivuilta www.ymparisto.fi/POP. 54 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 10.1 POP-yhdisteiden ympäristöpitoisuuksien seurannan kehittämiseksi tehtävät toimet Haitallisten aineiden seurannassa tulisi harkita painopisteen siirtämistä väistyvistä POP-yhdisteistä, sellaisiin uusiin aineisiin, joilla tiedetään olevan POP-yhdisteiden kaltai- sia ominaisuuksia. Seurantoja kehitettäessä tulisi kuitenkin ottaa huomioon Tukholman yleissopimuksen tehokkuuden arvioinnin vaatimukset. Pitoisuustietojen hankkimista uusista aineista tulisi edistää etenkin siksi, että niiden aiheuttamien riskien hallintatoimet voitaisiin mitoittaa oikealla tavalla. Seurattavia aineita muutettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös pitkien aikasarjojen arvo. Vastuutaho:YM, SYKE Suomi osallistuu aktiivisesti yleissopimuksen tehokkuuden arviointiin liittyvään ympäristö- seurantojen kehittämistyöhön. Vastuutaho:YM, SYKE Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 55 L ähteet Aalto, J. 1992. Selvitys yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolietteiden haitallisista orgaanisista yhdisteis- tä. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 358. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus. Airaksinen, R., Rantakokko, P., Ruokojärvi, P., Tuomisto, J.T., Kiviranta, H. 2011. Decreasing infant ex- posure to PCDD/Fs and PCBs through breast milk in Finland (Poster). National Institute for Health and Welfare, Department of Environmental Health, Kuopio. Proceedings of the 23rd International ISEE (International Society for Environmental Epidemiology) Conference, September 13-16 2011, Barcelona, Spain. AMAP 2004. AMAP Assessment 2002: Persistent Organic Pollutants in the Arctic. Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP), Oslo, Norway. xvi+310 pp. Dyke, P.H. & Stratford, J. 1998. Updated Inventory of PCB Releases in the UK, Organohalogen Com- pounds 36. ESWI 2010. Study on waste related issues of newly listed POPs and candidate POPs. Interim report – summary report. Service request under the framework contract No.ENV.G.4/FRA/2007/0066. Expert Team to Support Waste Implementation. 804s http://ec.europa.eu/environment/pops/pdf/Interim_POP_Waste_2010.pdf Haitallisten aineiden ympäristöseurantojen tehostaminen - HAASTE-hankkeen loppuraportti 2004. Suomen ympäristökeskus. ISBN 952-11-1820-2 (PDF). 145 s. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=30884&lan=FI Hallikainen, A. (EVIRA), Kiviranta, H., Airaksinen, R., Rantakokko, P., Koponen, J. (THL), Vuorinen, P. J., Jääskeläinen, T. (RKTL), Mannio, J. (SYKE) 2011. Itämeren Kalan ja Muun Kotimaisen Kalan Ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-yhdisteet. EU Kalat II. Eviran tutkimuksia 2/2011. Huhtala, S., Munne, P., Nakari, T., Nuutinen, J., Perkola, N., Sainio, P., Schultz, E., Schultz, L., 2011. WP3 Innovative Approaches to Chemical Controls of Hazardous Substances. Country Report of Finland. COHIBA, Control of Hazardous Substances in the Baltic Sea region. Häkkinen E. & Merilehto, K. 2012. Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta, 1. väliraportti. Ympäris- töministeriön raportteja 3/2012 (189 s.). Helsinki: Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. Itävaara, M., Kapanen, A., Vikman, M. 2007. Yhdyskuntalietteiden turvallinen loppukäyttö - Orgaaniset haitta-aineet, Loppuraportti. VTT tutkimusraportti Nro VTT-R-03143-07. Jaakkonen, S. 2003. Toimintansa lopettaneiden kauppapuutarhojen maaperän pilaantuneisuus: ensisel- vitys. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 604. Kettunen, R., Rintala, J., Marttinen, S., Jokela, J. & Sormunen, K. 2000. Kaatopaikkavesien vaikutus yhdyskuntajätevedenpuhdistamon toimintaan ja mitoitukseen sekä kaatopaikkavesien esikäsittely- tarpeen ja menetelmien arviointi. KAATO 2001 –hankkeen loppuraportti 20.6.2000. 70 s. KLIF 2008. Screening of polyfluorinated organic compounds at four fire training facilities in Norway. Climate and Pollution Agency. TA-2444/2008. 89 p. http://www.klif.no/publikasjoner/2444/ ta2444.pdf Mannio, J., Salminen, R., Leppänen, S., Väisänen, U., Räinä, P., Poikolainen, J., Kubin, E., Piispanen, J., Verta, M. 2002. Mähönen, O. (toim.). AMAP II - Lapin ympäristön tila ja ihmisen terveys. Rovaniemi, Lapin ympäristökeskus. S. 29-49. Suomen ympäristö; 581. Mannio, J., Mehtonen, J., Londesborough, S., Grönroos, M., Paloheimo, A., Köngäs, P., Kalevi, K., Erko- maa, K., Huhtala, S., Kiviranta, H., Mäntykoski, K., Nuutinen, J., Paukku, R., Piha, H., Rantakokko, P., Sainio P., Welling, L., 2011. Vesiympäristölle haitallisten teollisuus- ja kuluttaja-aineiden kartoitus (VESKA 1). Suomen ympäristö 3/2011, Ympäristönsuojelu. Suomen ympäristökeskus (SYKE). Mehtonen, J., Munne, P., Verta, M. 2012. WP4 Summary report Finland (COHIBA). http://www.cohiba- project.net/ COHIBA, Control of Hazardous Substances in the Baltic Sea region. Mehtonen, J., Mannio, J., Pihlajamäki, J., Kalevi, K., Huhtala, S., Perkola, N., Nuutinen, J., Sainio, P., Paukku, R., Rantakokko, P., Koponen, J., Haimi, H., Kasurinen, V., 2012. POP-yhdisteet yhdyskunta- jätevedenpuhdistamojen jätevedessä ja lietteessä sekä kaatopaikkojen suotovesissä. Luonnos. Nakari, T., Schultz, E., Munne, P., Sainio, P., Perkola, N. 2012. Haitallisten aineiden pitoisuudet puh- distetuissa jätevesissä ja jätevesien ekotoksisuus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2012. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus, SYKE (2005). Koskinen, Silvo, Mehtonen, Ruoppa, Hyytiä, Silander ja Sokka; Esiselvitys tiettyjen haitallisten orgaanisten aineiden päästöistä. Suomen ympäristökeskus: 55 Suomen ympäristökeskus 2011. PCB:tä sisältävät sähkölaitteet Suomessa – Tulokset Suomen nykytilaa kartoittaneesta selvityksestä. Helsinki, lokakuu 2011. SYKE, julkaisematon. Haitallisten aineiden seurantatietokanta. Helsinki. Ulkoasiainministeriö 2012. Kansainväliset ympäristösopimukset ja Suomen kehityspolitiikka. Helsinki. ISBN: 978-951-724-630-9. 154 s. 56 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 UNECE CRLTAP (2007). Paper for the 6th meeting of the UNECE CRLTAP Task Force on Persistent Organic Pollutants, Vienna Verta, M., Nakari, T., Poutanen, E.-L., Karhu, E. Julk.: Pitkänen, H. (toim.) 2004. Rannikko- ja avomeri- alueen tila vuosituhannen vaihteessa : Suomen Itämeren suojeluohjelman taustaselvitykset. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. S. 38-42. Suomen ympäristö; 669. Verta, M. & Mehtonen, J. Substance Flow Analysis (SFA) for Dioxins, furans and dioxin-like PCBs in Finland. Julkaisussa Mehtonen J., Verta, M., Munne P., 2012; COHIBA WP4: Identification of sources and estimation of inputs/impacts on the Baltic Sea; Summary report Finland. 409 s. Vikman, M, Kapanen, A, ja Itävaara, M, 2006. Orgaaniset haitta-aineet jätevesilietteessä. Vesitalous (3), 7-10. Weil, E. & Levchik, S. 2009. Flame retardants for plastics and textiles. Practical applications. Hanser Publications, Germany. 297 s. ISBN 978-1-56990-454-1.Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöministeriö 2007, Helsinki. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympä- ristöministeriö 2007, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 57 LIITE 1 LIITE 1: POP-yhdisteiden kriteerit Kansainvälisesti rajoitetut haitalliset aineet täyttävät yhteisesti sovitut kriteerit pysy- vyyden, kertymisen, haitallisuuden ja kaukokulkeutumisen osalta. Kriteerien täytty- misen arvioi tieteellinen komitea (Tukholman sopimuksen uusien aineiden arvioin- tikomitea POPRC), joka myös pyrkii tekemään ehdotuksen rajoituksista. POPRC ei tee poliittista arviointia vaan arvioi aineita vain tieteellisesti. Sopimuksen osapuolet yhdessä kuitenkin lopulta päättävät millaisin rajoitustoimin aine sisällytetään sopi- mukseen. Hidas hajoaminen POP-yhdisteen puoliintumisaika vedessä on yli 2 kk, tai maaperässä tai sedimentissä yli 6 kk. Kemikaali voidaan katsoa myös muilla perusteilla niin pysyväksi, että on perusteltua harkita sen sisällyttämistä yleissopimukseen. POP-yhdisteiden pysyvyys ympäristössä johtuu pääasiassa molekyylissä olevista kloori- tai bromi- tai fluo- riatomeista, jotka antavat molekyylille hyvin kestävän rakenteen. Erityisen hidasta hajoaminen on kylmissä olosuhteissa, kuten arktisilla alueilla. Kertyminen eliöihin ravintoketjussa Kemikaalin biokertymis- tai biokonsentroitumiskerroin (BCF) vesistössä on yli 5000 tai näiden tietojen puuttuessa vesi-oktanoli –jakautumiskerroin (Log Kow) on yli 5. Tietojen puuttuessa näyttö muista erityisistä haitoista, kuten esimerkiksi korkea bio- kertyminen muissa lajeissa, suuri myrkyllisyys ihmisille tai ympäristölle riittää. POP- yhdisteiden kertyminen ravintoketjussa johtuu niiden rasvaliukoisuudesta. PFOS- yhdisteet ovat kuitenkin sekä vesi- että rasvapakoisia ja kertyvät veren proteiineihin. Kulkeutuminen kauas päästöpaikasta Kaukana päästölähteestä mitatut kemikaalin pitoisuudet, seurantatiedot aineen ky- vystä siirtyä vastaanottavaan ympäristöön tai mallintamistulokset voivat todistaa aineen kyvystä kaukokulkeutua ympäristössä. Ilman kautta aineen katsotaan voivan kulkeutua merkittävästi, mikäli sen puoliintumisaika ilmassa on yli 2 vuorokautta. Kemikaalien kaukokulkeutumistavat ovat: • Kulkeutuminen ilmavirtausten mukana (kaasumaisena, hiukkasiin sitoutu- neena tai veteen liuenneena) • Meriveden virtausten mukana (liuenneena ja hiukkasissa) • Jokiveden virtausten mukana (liuenneena ja hiukkasissa) • Muuttavien eläinten mukana • Ihmisen toiminnan seurauksena tuotteissa ja jätteissä. 58 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 LIITE 2/1 LIITE 2. SC-5/5: Osapuolikokouksen suositukset bromattujen palonsuoja-aineiden poistamiseksi jätevirrasta Perustuu POPRC:n valmistelemiin ehdotuksiin (UNEP/POPS/COP.5/15), jotka Tukholman sopimuksen 5. osapuolikokous hyväksyi ja osapuolten tulisi toteuttaa mahdollisuuksiensa mukaan. Lyhennelmä Suositukset bromattujen palonsuoja-aineiden poistamiseksi jätevirrasta Yleiset suositukset Tavoitteena on poistaa bromatut difenyylieetterit kierrätysvirroista mahdollisimman nopeasti. Bromattuja difenyylieettereitä sisältävät tuotteet tulisi erotella välittömästi ennen kierrätystä, sillä muutoin ne saattavat levitä sellaisiin matriiseihin, joista niiden poistaminen ei ole teknis-taloudellisesti mahdollista. Bromattuja difenyylieettereitä sisältäviä tuotteita on jo osana monia nykyisiä jätevir- toja, niiden aiemman valmistuksen vuoksi. Joissain tapauksissa pitoisuudet jätteessä ovat saattaneet vähentyä merkittävästi, niiden aiemmista pitoisuus huipuista. Bro- mattuja difenyylieettereitä ei tulisi laimentaa kierrätysprosessissa, sillä se ei vähennä niiden kokonaismäärää ympäristössä. Lyhyen aikavälin suositukset Keskeinen lyhyen aikavälin suositus, etenkin teollisuusmaille, on laatia ja ottaa käyt- töön sellaisia seulontamenetelmiä, joilla bromattuja difenyylieettereitä sisältävät ma- teriaalit saadaan erotelluksi kierrätysprosessista: • Kansallisten valvontajärjestelmien perustaminen kierrätyksen yhteyteen mah- dollisesti bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden tunnistamiseksi sekä tehokkaiden seulonta- ja erottelutekniikoiden käyttöönotto • Bromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuotteiden kierrätyksen lopettami- nen tehokkaiden seulonta- ja erottelutekniikoiden avulla • Seulonta- ja erotustekniikoiden puuttuessa bromattuja difenyylieettereitä sisältävien materiaalien ja tuotteiden turvallinen varastointi • Bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden viennin lopettaminen pait- si Tukholman sopimuksen Artiklan 6(1)(d) mukaisesti hävitettäväksi ympäris- tön kannalta asianmukaisella tavalla • Kehittää asiaankuuluvaa viranomaisvalvontaa (esim. tulli- ja rajaviranomai- set), tunnistaa ja tarvittaessa pysäyttää bromattuja difenyylieettereitä sisältä- vien jätteiden kuljetukset • Bromattujen difeyylieettereiden sekä tahattomasti tuotettujen bromattu- jen orgaanisten yhdisteiden, kuten polybromattujen dibentsodioksiinien ja dibentsofuraanien (PBDD/F), ilmapäästöjen sekä bromattuja difenyylieette- reitä sisältäneiden tuotteiden käsittelyssä käytettävien, termisten prosessien kiinteiden jätteiden päästöjen arviointi. • Tukholman sopimuksen mukaisten loppusijoitusvaihtoehtojen kehittäminen bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden hävittämiseksi. Tällaisia voivat olla parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parhaita ympäristökäy- täntöjä (BEP) soveltavat jätteenpolttolaitokset, joissa on primaari- ja sekun- daaripoltto sekä jatkuva monitorointi ja näytteenotto BDE- ja PBDD/F –päästöjen eston varmentamiseksi • Tiedon keruu, bromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuotteiden, ympä- ristöystävällisten käsittely- sekä loppusijoitustekniikoiden BAT ja BEP menet- telyiden kehittämiseksi Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 59 LIITE 2/2 • Mahdollisesti bromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuotteiden tai jätteiden varastointiin, lajittelemiseen, käsittelyyn, kierrätykseen, uusiokäyttöön tai hävitykseen osallistuvissa laitoksissa työskentelevien henkilöiden työperäisen altistuksen arviointi. Tarkoituksenmukaiset varotoimet tulisi ottaa käyttöön työperäisen altistuksen minimoimiseksi. Muut mahdolliset lyhyen aikavälin tavoitteet: • Edistää koelaitoksilla jo testattujen tai yhä kehitteillä olevien, bromattuja dife- nyylieettereitä muoviosista poistavien, erottelutekniikoiden kaupallistamista kierrätyksen mahdollistamiseksi • Sellaisten tekniikoiden kehittäminen, joilla voidaan estää POP–yhdisteiden ominaispiirteitä ilmentävien aineiden pääsy kierrätysvirtoihin heti, kun ne on tunnistettu • Tiedon saatavuuden parantaminen nykyisin käytössä olevien, bromattuja difenyylieettereitä sisältävien, tuotteiden mahdollisista haitoista (mm. kalus- teet, patjat ja kierrätysmateriaalista valmistettuja aluspinnoitteita sisältävät matot, joissa on BDE-yhdisteitä) Kehitys- ja siirtymätalousmaissa bromattujen difenyylieettereiden esiintyminen on huonommin tunnettu. Sen vuoksi suositellaan lisäksi: • Bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden sekä tuotteiden ympäris- töystävällisiin käsittelymenetelmiin, loppusijoitukseen ja hävitykseen liitty- vää tiedonvaihtoa • Tunnistus- ja erottelutekniikoiden siirtymisen tehostamista teollisuusmaista, kehitysmaihin • Yksityiskohtaisempaa kartoitusta kyseisissä maissa bromattujen difenyyli- eettereiden tunnistamiseksi eri alueiden kierrätys- ja jätevirroista. Tavoitteen tukemiseksi, sidosryhmien valmiuksien ja tietoisuuden lisäämistä Keskipitkän aikavälin suositukset • Bromattuihin difenyylieettereihin erikoistuneiden analyysimenetelmien ja tekniikoiden kehittäminen ja käyttöönotto • Tukholman sopimuksen vaatimuksia ja ohjeita vastaavien loppusijoitusvaih- toehtojen kehittäminen siten, että huomioidaan Baselin sopimuksen, POP- yhdisteiden ympäristömyötäisen käsittelyn, teknisiä ohjeita koskevat päivi- tykset. • Kehitys- ja siirtymätalousmaissa tehtyjen tutkimusten arviointi sekä mahdolli- suuksien mukaan päätelmien soveltaminen muihin samankaltaisia jätevirtoja omaaviin maihin. Seulontamenetelmät tulisi ottaa käyttöön, mikäli tutki- mukset osoittavat, että bromattuja difenyylieettereitä sisältäviä materiaaleja esiintyy merkittävästi. • Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) sekä parhaiden ympäristökäytäntö- jen (BEP) ohjeistuksen arviointi ja kehittäminen. Työ tulisi tehdä Tukholman yleissopimuksen asiantuntijaelimissä ja siihen pitäisi sisällyttää polybromidi- fenyylieetteri ja PBDD/PBDF-päästöt sulatoista, mukaan lukien kierrätysme- talliteollisuus, sementtiuunit ja raaka-aineiden kierrätysteknologiat. • Tärkeimmät laskeumaa ja kaatopaikoilla olevia polybromattuja difenyylieette- reitä koskevat suositukset: • Kaatopaikoille loppusijoitettujen polybromattujen difenyylieettereiden pit- käntähtäimen käyttäytymisen sekä kaatopaikoilta ympäristöön tapahtuvan kulkeutumis- ja vapautumisriskin arviointi. 60 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 LIITE 2/3 • Päästöjen vähentämiseksi polybromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuot- teiden sijoittamista kaatopaikoille tulisi välttää. Merkittävimmät päästövähen- nykset voidaan saada aikaan rajoittamalla, runsaasti bromattuja difenyylieet- tereitä sisältävien, jätevirtojen loppusijoitus kaatopaikoille. Tätä suositusta ei kuitenkaan tarvitse soveltaa ympäristöstä asianmukaisesti eritetyillä kaato- paikoilla. • Kaatopaikoilla mahdollisten kunnostustoimenpiteiden arviointi. Joissakin tapauksissa (esimerkiksi eroosiolle alttiiden, pohjavedenpinnan alapuolella olevien tai tulvaherkkien alueiden kohdalla) tämä voi jopa merkitä polybro- mattuja difenyylieettereitä sisältävien materiaalien poistamista kaatopaikoilta tuhottavaksi. Pitkän aikavälin suositukset • Sellaisten kaatopaikkojen, sedimenttien sekä tuotanto-, valmistus- ja käsitte- lyalueiden kunnostustoimenpiteiden priorisointi, joista aiheutuu huomattava riskiä ympäristölle ja ihmisen terveydelle. • Kehitys- ja siirtymätalousmaissa tehtyjen tutkimusten arviointi sekä, mahdol- lisuuksien mukaan, päätelmien soveltaminen muihin samankaltaisia jätevirto- ja omaaviin maihin. Mikäli tutkimukset osoittavat, että bromattuja difenyyli- eettereitä sisältäviä materiaaleja esiintyy merkittävästi, teknologioiden siirtoa tulee edistää. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 61 LIITE 3/1 LIITE 3. SC-5/5: Osapuolikokouksen suositukset PFOS-yhdisteiden riskien vähentämiseksi UNEP/POPS/COP.5/15 Lyhennelmä Suositukset PFOS:n ja sen suolojen sekä PFOSF:n riskien vähentämiseksi • Erityisesti teollisuusmaita kannustetaan, mahdollisuuksien mukaan, hyödyn- tämään alla esiteltyjä suosituksia sekä vaihtamaan onnistuneita kokemuksia keskenään. Tiedon ja teknologian siirron, johon lukeutuu PFOS:a sisältävien tuotteiden ja sovellusten tunnistaminen sekä ympäristöpitoisuuksien seuran- ta, tulisi edistää kansainvälisiä pyrkimyksiä PFOS:sta aiheutuneiden riskien vähentämiseksi. PFOS:n tuotantoa ja teollista käyttöä koskevat suositukset Lyhyt aikaväli • BAT- ja BEP-menettelyjen käyttö PFOS:a sisältävän jätteen hävitys teknii- koissa, sen nykyisessä tuotannossa ja teollisessa käytössä. Kyseisen jätteen sijoittamista kaatopaikalle ei tule sallia, mikäli PFOS:a sisältävää suotovettä ei käsitellä asianmukaisesti. • Asianmukaisen hävitysteknologian puuttuessa, turvallisen varastoinnin var- mistaminen • Kiireellisten selvitysten käynnistäminen sellaisilla kaatopaikoilla, jonne PFOS:n tuottajat ja sen teolliset käyttäjät (paperi, matto, tekstiili, kromaus ja muut PFOS hyödyntäneet teollisuuden alat) ovat loppusijoittaneet jätteitään. Kyseisten kaatopaikkojen sekä PFOS:a tuottavien ja käyttävien laitosten lähei- syydessä sijaitsevien juomavedenottamoiden sekä kaivojen vedenlaatu tulisi myös selvittää/määrittää/tutkia. • Teollisuusyritysten nykyistä ja historiallista lietteenkäsittelyä tulisi selvittää. Mikäli pilaantunutta lietettä levitetään maatalousmaahan tai muualle maape- rään, se tulee lopettaa. • Jokien ja järvien vedenlaadun sekä etenkin niiden kalakantojen seuranta kaatopaikkojen sekä PFOS:n tuotanto- ja teollisuuskäytön vaikutusalueilla. Kalojen PFOS-pitoisuuksista riippuen niiden kulutukselle tulisi laatia tarvitta- essa ohjeistus. • Työperäisen altistumisen seuranta tuotanto- ja teollisuuslaitoksilla sekä asian- mukaisten työterveys- ja turvatoimien käyttöönotto. Keskipitkä aikaväli • Mikäli pilaantumista on tapahtunut toteutetaan kunnostustoimet, riskien vähentämiseksi, saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. • Vahingot sekä käytetyt kunnostustekniikat ja –strategiat tulisi kirjata ylös. Tie- tojen tulisi sisältää myös käsittely- ja kunnostuskustannukset, juomaveden tai kaivon käyttökiellosta sekä kalastuksen rajoituksista aiheutuneet kustannuk- set. Kyseiset tiedot tulisi myös sisällyttää kansalliseen täytäntöönpanosuunni- telmaan tai Tukholman yleissopimuksen artiklan 15 mukaisesti toimitettaviin raportteihin. 62 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 LIITE 3/2 PFOS:n käyttöä koskevat riskinvähennyssuositukset 12. PFOS:n korvaajien ja sen johdannaisia käsittelevän, uusien aineiden valintakomi- tean, jatkuvan työn lisäksi: Lyhyt aikaväli • Avointen käyttöjen lopettaminen (mm. kyllästetyt/pintakäsitellyt paperit, hyönteisten torjunta-aineet, kemikaaleihin perustuva öljyntuotanto, matot, tekstiilit, nahka, huonekalut, pesuaineet). • Vaihtoehtojen käyttöönotto jäljellä (oleviin käyttökohteisiin) olevissa koh- teissa (sammutusvaahdot ja muurahaissyötit – koskee lähinnä kehitysmaita, ei enää sallittuja EU:ssa). Teollisuusmaissa on käytössä lukuisia vaihtoehtoja liitteen B sallittuihin käyttötarkoituksiin. • PFOS:n teollisen käytön tulisi tapahtua suljetuissa prosesseissa1. PFOS:n päästöjä teollisuusprosesseista tulisi estää käyttämällä parasta käyttökelpois- ta tekniikkaa (BAT) ja noudattamalla parhaita ympäristökäytäntöjä (BEP). Prosesseissa syntyvä liete, adsorbentit ja PFOS:a sisältävä jäte tulisi hävittää lopullisesti eikä sijoittaa kaatopaikalle. • PFOS:n poikkeuskäyttöjen sekä sallittujen käyttökohteiden tarkastelu. Tiedon kokoaminen neuvotteluosapuolten tukemiseksi, arvioitaessa kyseisten kemi- kaalien jatkokäyttötarvetta. • PFOS:n korvaajien myrkyllisyyden ja ekotoksisuuden arviointi. PFOS-varastojen aiheuttamien riskien vähentämissuositukset Lyhyt aikaväli • PFOS:a sisältävien varastojen tunnistaminen ja niiden käytön lopettaminen (sammutusvaahdot, matot ja muut). Tällaiset varastot tulisi koota ja säilyttää turvallisesti jatkotoimenpiteitä varten. • PFOS:n ympäristö- ja terveysvaikutuksista tiedottaminen, koulutuksen järjestäminen ammattikäyttäjille siitä, kuinka PFOS käsitellään, säilytetään ja hävitetään. Keskipitkä aikaväli • Kehittää ja ottaa käyttöön strategioita PFOS:ia sisältävien varastojen hävittä- miseksi. PFOS:a sisältävien esineiden kierrätyksestä aiheutuvien riskien vähentämissuositukset Lyhyt aikaväli • Parantaa tietoisuutta päästöistä käytettäessä PFOS:a sisältäviä mattoja muu- hun, kuin niiden alkuperäistarkoitukseen, esim. puutarhanhoidossa. • PFOS:a sisältävien mattojen kierrätyksen lopettaminen. 1 EU:ssa PFOS avoimet käytöt kielletään 2015 (ks. POP-asetus EY N:o 850/2004) Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 63 LIITE 3/3 Suositukset yhdyskuntajätteen kaatopaikoille sijoitettujen, PFOS:a sisältävien, kulutustavaroiden aiheuttamien riskien vähentämiseksi Lyhyt aikaväli • Lopettaa PFOS:a sisältävien materiaalien sijoittaminen kaatopaikoille (etenkin matot, huonekalut ja tekstiilit) ja varastoida ne odottamaan asianmukaista hävitystä. Keskipitkä ja pitkä aikaväli • Arvioida missä määrin PFOS:a vapautuu paperin, tekstiilien tai kyllästettyjen huonekalujen kierrätyksessä • Arvioida vaikuttavatko PFOS:a sisältävät materiaalit muihin kierrätysvirtoihin • Seurata PFOS-päästöjä, muiden kontaminanttien ohella, yhdyskuntajätekaato- paikoilta. Seuranta tulisi ulottaa myös pohja- ja pintavesiin sekä biotaan, jotka voivat altistua kaatopaikan päästöille. • Jos päästöjä havaitaan, on ryhdyttävä asianmukaisiin ​​toimenpiteisiin, kuten valvomaan suotovesien laatua. Saastuneiden alueiden aiheuttamien päästöjen riskinvähennyssuositukset Lyhyt aikaväli • Laadittava ja pantava täytäntöön strategia PFOS:lla saastuneiden alueiden tunnistamiseksi ja seuraamiseksi Yleissopimuksen artiklan 6 mukaisesti. Keskipitkä ja pitkä aikaväli • Tiedon hankinta PFOS:lla saastuneiden alueiden kunnostustekniikoista • Tiedon sekä maakohtaisten kokemusten vaihdon edistäminen, saastuneiden alueiden hallinnoinnissa ja kunnostuksessa. • PFOS:lla saastuneiden alueiden kunnostaminen 64 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 LIITE 4/1 LIITE 4: Parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltaminen Liitteen C keskeisissä päästökategorioissa Jätteenpoltto mukaan lukien yhdyskuntajätteen, vaarallisten jätteiden, sairaalajätteiden tai jätevesilietteiden rinnakkaispoltto Suomessa oli vuonna 2011 toiminnassa kolme erikoistunutta yhdyskuntajätteen polttolaitosta, joiden yhteenlaskettu jätteenpolttokapasiteetti on noin 300 000 t/v. Ne sijaitsevat Turussa, Riihimäellä ja Kotkassa. Uutta yhdyskuntajätteen polttolai- toskapasiteettia, jolle on jo myönnetty ympäristölupa, on tulossa noin 930 000 t/v. Ne rakennetaan Ouluun, Mustasaareen, Riihimäelle, Vantaalle ja Lahteen. Lisäksi YVA-prosessi tai lupakäsittely on kesken useille uusille jätevoimaloille. Tämän lisäksi yhdyskuntajätettä poltetaan rinnakkaispolttolaitoksissa, vuonna 2009 määrä oli noin 230 000 tonnia. Osa laitoksista polttaa myös muutakin jätettä kuin yhdyskuntajätettä (Häkkinen ja Merilehto, 2012). Suurin vaarallisia jätteitä käsittelevä laitos Suomessa on Riihimäellä sijaitseva Eko- kem Oy Ab. Vaarallisia jätteitä poltetaan myös joidenkin teollisuuslaitosten yhteydes- sä olevissa uuneissa, jolloin kyse on rinnakkaispoltosta. Saastuneiden maa-ainesten käsittelyyn on olemassa myös siirrettäviä polttolaitoksia. Jätteen polton on täytettävä valtioneuvoston asetuksessa jätteenpoltosta (362/2003) asetetut vaatimukset poltto-olosuhteille, jätteen syötölle sekä päästöille. Lisäksi pääs- töjen mittaus on järjestettävä asetuksessa säädetyllä tavalla. Asetuksessa ei säädetä yksityiskohtaisia rajoituksia polttotekniikalle, jolla vaatimukset saavutetaan. Jätteenpolttoasetuksen mukaan savukaasun lämpötila tulee nostaa valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi se- kunniksi 850 °C:seen. Halogenoitujen orgaanisia aineita sisältävän vaarallisen jätteen poltossa uunin lämpötila on nostettava 1 100 °C:seen vähintään kahdeksi sekunniksi. Polttolaitoksen jokainen polttouuni on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella, joka kytkeytyy toimintaan automaattisesti, jos savukaasujen lämpötila laskee liian alas. Lisäksi poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa on oltava käytössä automaattinen järjestelmä, joka estää jätteen syöttämisen laitoksen käynnistyksen tai polton aikana, jos lämpötila alittaa säädöksessä asetetut rajat, tai jatkuvatoimiset mittaukset osoit- tavat, että päästöraja-arvot ylittyvät puhdistuslaitteissa ilmenevien häiriöiden tai vikojen vuoksi. Asetuksen mukaan laitoksella on järjestettävä jatkuvat päästömittaukset (eräin poikkeuksin) typenoksideille, hiilimonoksidille hiukkasten kokonaismäärälle, or- gaanisen hiilen kokonaismäärälle, suolahapolle fluorivedylle, rikkidioksidille sekä tietyille prosessin toiminnan muuttujille. Raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien päästöjä tulee mitata vähintään kahdesti vuodessa. Vaarallisia jätteitä polttoaineena käyttävät sementtiuunit Suomessa sementtitehtailla polttoaineen seassa vaarallisia jätteitä saadaan ympäris- töluvan mukaan hyödyntää yhdellä sementtitehtaalla, jossa käytetään polttoaineena liuotinpitoisia vesiä ja öljyjätteestä valmistettua kierrätyspolttoainetta. Metsäteollisuus Päästöt vesiin Merkittävä dioksiinien ja furaanien päästölähde vesiin massan valmistuksen yhtey- dessä on valkaisu, jos valkaisussa käytetään alkuaineklooria. Suomessa alkuainekloo- rin käyttö valkaisussa käytännössä lopetettiin 1990-luvulla ja siirryttiin käyttämään kloorin asemasta klooridioksidia (ECF Elemental Chlorine Free) ja paperilaadusta riippuen osittain tai kokonaan klooritonta valkaisua TCF (Total Chlorine Free). Sel- Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 65 LIITE 4/2 lutehtaiden ei oleteta aiheuttavan vesiin merkittäviä dioksiini- ja furaanipäästöjä, mutta mittaustuloksia jätevesien dioksiini- ja furaanipitoisuuksista tarvitaan lisää. Suomessa HCB:a tai PCB:a ei oleteta muodostuvan jätevesiin massan valmistuksen yhteydessä. Päästöt ilmaan Metsäteollisuuden dioksiini- ja furaanipäästöjä ilmaan vähennetään Suomessa pri- määrisesti kuorikattiloiden polttoaineen laatuvaatimuksilla (kuivatusaste) opti- moidulla polttotekniikalla (kaasujen viipymäajat, palamislämpötilat, kaasuvirtausten turbulenssi ja happipitoisuudet) ja kehittyneillä säätötekniikoilla. Suomessa kuorikat- tiloilla on hiukkaserotinmenetelmänä käytössään tavallisimmin sähkösuodatin sekä usein myös savukaasupesuri. Soodakattiloilla on yleensä käytössä molemmat edellä mainitut puhdistustekniikat. Myös PAH-yhdisteiden päästöjä ilmaan vähennetään em. primäärisillä toimenpiteillä sekä tehokkaalla hiukkasten erotuksella. HCB:tä ja PCB:tä voi periaatteessa syntyä vähäisiä määriä puuperäisten ainei- den polttoprosesseissa. Näiden aineiden päästöjä voidaan rajoittaa vastaavasti kuin PCDD/F- ja PAH-päästöjä. Yleisesti ottaen HCB- ja PCB-yhdisteiden muodostumi- sesta metsäteollisuuden polttoprosesseissa ja mahdollisista päästöistä ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa saatavilla. Metalliteollisuuden termiset prosessit Metalliteollisuuden potentiaalinen dioksiinien ja furaanien päästölähde ovat romu- metallia käyttävät sintrauslaitokset. Lisäksi päästöt ovat mahdollisia metallisulatoilta sekä kuparin, alumiinin ja sinkin tuotannosta. Romurautaa käyttävillä sintrauslaitoksilla dioksiini- ja furaanipäästöjen vähentä- misessä BATin mukaista on varmistaa romuraudan laatu (puhtaus) sekä optimoida ja vakioida sintrausprosessi. Lisäksi seuraavien sekundäärimenetelmien on todettu pienentävän dioksiini- ja furaanipäästöjä: • jätekaasujen kierrätys • jätekaasujen käsittely märkäpesurilla tai tekstiilisuodattimilla, johon lisätty ligniittikoksi jauhe. Aktiivihiili- tai ligniittikoksilisäyksen käyttö on yleisty- mässä Keski-Euroopassa. Terästehtaalla, jossa raaka-aineena ei käytetä romurautaa, savukaasujen käsittelyssä on käytössä multisyklonit ja sähkösuodattimet. Romurautaa raaka-aineena käyttä- villä tehtailla (valokaariuuni) terässulattojen savukaasujen puhdistuksessa käyte- tään sykloneita (erottaa karkeat partikkelit ja toimii myös kipinänerottimena, jolloin kipinät eivät pääse polttamaan letkusuodattimiin reikiä), jonka jälkeen on tarkassa valvonnassa toimiva letkusuodatinlaitos (tekstiilisuodattimet). Toisella tehtaalla puh- distetun savukaasun dioksiinipitoisuus on ollut ilman aktiivihiili- tai ligniittikoksi- lisäystä <0,1 ng/Nm3 (erotusaste 92–95 %). Myöskään toisella tehtaalla hälyttäviä PCDD/F-pitoisuuksia ei ole todettu. Suomessa on vain yksi sekundäärialumiinitehdas. Allasuunin, rumpu-uunin ja seostusuunien savukaasut ja hajapäästöt johdetaan kalkkineutraloinnin kautta teks- tiilisuodattimelle ennen niiden johtamista 45 metriä korkeaan piippuun. Tekstiilisuo- dattimella savukaasut jäähdytetään ja suodatetaan. Tekstiilisuotimen jälkeen mitataan savukaasujen HCl-pitoisuutta ja hiukkasten määrää. Mittaustiedon avulla ohjataan neutraloinnin määrää. Induktiouunien ja sulanapitouunin savukaasut puhdistetaan ITK-suodattimella. Lisäksi ITK-suodattimelle ohjataan sulaton hajapäästöjä 66 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 LIITE 4/3 Kattilat, joissa poltetaan fossiilisia polttoaineita ja teollisuuden kattilat sekä puun- ja muun biopolttoaineen poltto (ei metsäteollisuuden kattilat) Polttolaitoksen kunnossapito ja huolellinen ajotapa (oikeat poltto-olosuhteet) ovat usein keskeisimmät tekijät päästöjen vähentämisessä. Sekundäärimenetelmistä Suo- messa suurilla (polttoaineteho yli 50 MW) kiinteitä polttoaineita (ei jätteen rinnak- kaispolttoa) polttavilla polttolaitoksilla pääasiallisena savukaasujen käsittelymene- telminä ovat: • hiukkastenpoistossa sähkösuodattimet tai uusimmissa laitoksissa kuitusuo- dattimet • SO2-poistossa isoissa kivihiililaitoksissa märkäpesurit ja muissa laitoksissa puolikuiva tai kuiva rikinpoistomenetelmä tai kalkki-injektio tulipesään • NOx-poistossa yhdellä kiinteän polttoaineen polttolaitoksella SCR (muilla primäärimenetelmät käytössä) ja muissa uusissa isoissa kiinteän polttoai- neen kattiloissa pääosin SNCR-menetelmä, pois lukien pelkästään biomassan poltto muilla laitoksilla käytössä pääasiassa primäärimenetelmät tai niiden yhdistelmät (low-NOx-polttimet, yläilma, jne,). Yleisesti ottaen käytettäessä puhtaita polttoaineita dioksiini- ja furaanipäästöt ovat olleet hyvin alhaiset. Öljykäyttöiset suuret polttolaitokset ovat huippu- ja varakattiloita ja näissä katti- loissa NOx-päästöjä on vähennetty joissakin tapauksessa primäärimenetelmin. Pienemmillä laitoksilla (polttoaineteho alle 50 MW) ja laitoksilla, joiden kuorma jatkuvasti muuttuu, polton optimiolosuhteet voivat jäädä joissain toimintatilanteissa saavuttamatta, jolloin olosuhteet dioksiinien muodostumiselle voivat olla mahdol- liset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 67 K UVA I LU LE HTI Julkaisija Suomen ympäristökeskus (SYKE) Julkaisuaika Lokakuu 2012 Tekijä(t) Timo Seppälä, Eevaleena Häkkinen, Päivi Munne, Liisa Vikström, Outi Pyy, Timo Jouttijärvi, Jukka Mehtonen ja Maria Johansson Julkaisun nimi Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelma (NAP) National Implementation Plan (NIP) for the Stockholm Convention on Persistent Organic Pollutants (POPs) National Action Plan (NAP) on measures to reduce the emissions of unintentionally produced POPs Julkaisusarjan Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2012 nimi ja numero Julkaisun teema Julkaisun osat/ Julkaisu on saatavana ainoastaan internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Pysyvät orgaaniset yhdisteet (Persistent Organic Pollutants POP) ovat haitallisia, pitkäikäisiä sekä kertyviä ympäristömyrkkyjä, joiden on katsottu voivan aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveysongelmia myös kaukana varsinaisista päästölähteistään. POP-yhdisteitä rajoittavaan Tukholman yleissopimukseen on lisätty uusia aineita vuosina 2009 ja 2011, joten kansainvälisesti rajoitettuja aineita on nyt 22. Uusien aineiden rajoitukset on toimeenpantava myös Suomessa.Viimeksi lisätyt aineet ovat endosulfaani, lindaani (HCH) sekä sen isomeerit (alfa- ja beta-HCH), perfluoratut oktyylisulfonaatit (PFOS), bromatut palonsuoja-aineet penta- ja oktabromidifenyylieetteri, heksabromibifenyyli (HBB), torjunta-aineena käytetty klordekoni sekä torjunta-aineen tuotannossa ja palonsuoja-aineena käytetty pentaklooribentseeni (PeCB). Näiden uusien aineiden lisäämisen vuoksi Suomen vuonna 2006 valmistelema Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) on uusittu. Kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa luodaan katsaus Tukholman sopimuksen yleisiin periaatteisiin ja sen mukanaan tuomiin velvoitteisiin. Lisäksi siinä käydään läpi sopimukseen kuuluvien aineiden päästöjen ja ympäristöpitoisuuksien nykytilanne (ml. erityisesti dioksiinit, furaanit ja PCB-yhdisteet) sekä näitä aineita sisältävien jätteiden jätehuoltoon liittyvät velvoitteet. Myös POP-yhdisteiden mahdolliset haittavaikutukset eliöille käsitellään lyhyesti. Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää myös kansallisen toimenpidesuunnitelman (National Action Plan NAP), joka Tukholman sopimuksen osapuolten on laadittava tahattomasti syntyvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi. Asiasanat kemikaalit, orgaaniset yhdisteet, haitalliset aineet, dioksiinit, furaanit, palonestoaineet, torjunta-aineet, POP-yhdisteet, kansainväliset sopimukset, Tukholman yleissopimus Rahoittaja/ Suomen ympäristökeskus (SYKE) toimeksiantaja ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-4093-8 (PDF) 1796-1726 (verkkoj.) Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis. alv 8 %) 70 Suomi Julkinen Julkaisun myynti/ jakaja Julkaisun kustantaja Suomen ympäristökeskus (SYKE) PL 140, 00251 HELSINKI Painopaikka ja -aika 68 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 PRESENTATION SBL AD Utgivare Finlands miljöcentral (SYKE) Datum Oktober 2012 Författare Timo Seppälä, Eevaleena Häkkinen, Päivi Munne, Liisa Vikström, Outi Pyy, Timo Jouttijärvi, Jukka Mehtonen och Maria Johansson Publikationens titel Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansalliseksi täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelma (NAP) National Implementation Plan (NIP) for the Stockholm Convention on Persistent Organic Pollutants (POPs) National Action Plan (NAP) on measures to reduce the emissions of unintentionally produced POPs Publikationsserie Finlands miljöcentrals rapporter 23/2012 och nummer Publikationens tema Publikationens delar/ Publikationen finns tillgänglig bara på internet: www.ymparisto.fi/julkaisut andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Långlivade organiska föreningar (Persistent Organic Pollutants POP) är skadliga, långlivade och ackumulerande miljögifter som anses kunna orsaka betydande miljö- och hälsoproblem även på långt avstånd från de egentliga utsläppskällorna. Till Stockholmskonventionen, som fastställer restriktioner för POP-föreningar, fogades nya ämnen år 2009 och 2011. Detta innebär att det nu finns 22 ämnen som omfattas av internationella restriktioner. Restriktionerna för de nya ämnena ska verkställas också i Finland. De ämnen som tillkommit är endosulfan, lindan (HCH) och dess tillhörande isomerer (alfa- och beta-HCH), perfluorooktansulfonat (PFOS), de bromerade flamskyddsmedlen penta- och oktabromdifenyleter, hexabrombifenyl (HBB), klordekon som använts som pesticid samt pentaklorbensen (PeCB) som använts som flamskyddsmedel och i produktion av pesticider. På grund av att dessa nya ämnen har tillagts så har Finlands nationella genomförandeplan (NIP) från 2006 uppdaterats. I den nationella genomförandeplanen ges det en presentation av de allmänna principerna i Stockholmskonventionen och de förpliktelser konventionen medför. I planen behandlas dessutom utsläpp av de ämnen som omfattas av konventionen och halterna av dessa i miljön i dag (i synnerhet dioxiner, furaner och PCB-föreningar) samt de förpliktelser som hänför sig till hantering av det avfall som innehåller dessa ämnen. Även POP-föreningarnas eventuella skadliga inverkan på organismer behandlas i korthet. Den nationella genomförandeplanen innehåller dessutom ett nationellt handlingsprogram (National Action Plan NAP), som parterna i Stockholmskonventionen har utarbetat för att minska utsläppen av oavsiktligt framställda POP- föreningar. Nyckelord kemikalier, organiska föreningar, skadliga ämnen, dioxiner, furaner, brandförhindrande medel, pesticider, POP-föreningar, Internationella överenskommelser, Stockholms konvention Finansiär/ Finlands miljöcentral (SYKE) uppdragsgivare ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-4093-8 (PDF) 1796-1726 (online) Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %) 70 Finska Offentlig Beställningar/ distribution Förläggare Finland miljöcentral (SYKE) PB 140, 00251 Helsingfors Tryckeri/tryckningsort -år Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 69 D OC U MENTATION PAGE Publisher Finnish Environment Institute (SYKE) Date October 2012 Author(s) Timo Seppälä, Eevaleena Häkkinen, Päivi Munne, Liisa Vikström, Outi Pyy, Timo Jouttijärvi, Jukka Mehtonen and Maria Johansson Title of publication Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansalliseksi täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelma (NAP) National Implementation Plan (NIP) for the Stockholm Convention on Persistent Organic Pollutants (POPs) National Action Plan (NAP) on measures to reduce the emissions of unintentionally produced POPs Publication series Reports of the Finnish Environment Institute 23/2012 and number Theme of publication Parts of publication/ The publication is available only on the internet: www.ymparisto.fi/julkaisut other project publications Abstract Persistent Organic Pollutants (POPs) are hazardous, poorly degradable and bio accumulative pollutants that may be harmful to human health and the environment even far away from the sources of emission. In 2009 and 2011, new substances were added to the Stockholm Convention on POPs, bringing the number of globally restricted substances to 22. The restrictions on these new POPs must be implemented also in Finland. The substances added to the Stockholm Convention include endosulfan, lindane (HCH) and its isomers (alfa and beta HCH), perfluorooctane sulfonates (PFOS), certain congeners of brominated flame retardants pentabromodiphenyl ether and octabromodiphenyl ether, hexabromobiphenyl (HBB), pesticide chlordecone, and pentachlorobenzene (PeCB) used in pesticide production and as flame retardant. Finland’s National Implementation Plan (NIP) prepared in 2006 has now been revised to accommodate the addition of these new substances. The National Implementation Plan reviews the general principles of the Stockholm Convention, as well as the provisions entailed by it. The NIP provides an overview of the current status and the main trends in emissions of the substances covered by the Convention and their environmental concentrations (including, in particular, dioxins, furans and PCB compounds) as well as the provisions related to the management of waste containing these substances. The possible effects of POP compounds on different organisms are also dealt with briefly. The NIP furthermore contains a National Action Plan (NAP), which the parties to the Stockholm Convention must develop to reduce the emissions of unintentionally produced POPs. Keywords chemicals, organic compounds, hazardous substances, dioxins, furans, flame retardants, pesticides, POP-compounds, International agreements, Stockholm Convention Financier/ Finnish Environment Institute (SYKE) commissioner ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-4093-8 (PDF) 1796-1726 (online) No. of pages Language Restrictions Price (incl. tax 8 %) 70 Finnish Public - For sale at/ distributor Financier Finnish Environmental Institute (SYKE) of publication P.O.Box 140, FI-00251 Helsinki, Finland Printing place and year 70 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 | 2012 S U OMEN Y MPÄRI S TÖK ES K U K S EN RAPORT T EJ A 23 | 2012 Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus ovat valmistelleet Pysyviä orgaanisia yhdisteitä PYSYVIÄ ORGAANISIA YHDISTEITÄ KOSKEVAN TUKHOLMAN YLEISSOPIMUKSEN tämän selvityksen Tukholman sopimuksen Suomen kansalliseksi koskevan Tukholman yleissopimuksen täytäntöönpanosuunnitelmaksi. Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma luo katsauksen Tukholman sopimuksen yleisiin periaatteisiin ja sen velvoitteiden kansallinen velvoitteisiin. Lisäksi täytäntöönpanosuunnitelma sisältää tiedot täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) sopimukseen kuuluvien aineiden päästöjen ja ympäristöpitoisuuksien nykytilanteesta sekä näitä aineita sisältävien jätteiden jätehuoltoon Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden liittyvistä velvoitteista. Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää päästöjen vähentämissuunnitelma myös kansallisen toimintaohjelman (National Action Plan NAP), tahattomasti syntyvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi. Timo Seppälä, Eevaleena Häkkinen, Päivi Munne, Liisa Vikström, Outi Pyy, Timo Jouttijärvi, Jukka Mehtonen ja Maria Johansson VELVOITTEIDEN KANSALLINEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSUUNNITELMA (NIP) S U O ME N YM PÄR I STÖK E SK U S ISBN 978-952-11-4093-8 (PDF) ISSN 1796-1726 (verkkoj.) S u o m en ym p är istö kesku s