National Action Plan for the implementation of the UN Guiding Principles on Business and Human Rights

1.1 Ihmisoikeudet Suomen lainsäädännössä ................................................. 11

1.2 Toiminta kansainvälisissä järjestöissä ...................................................... 12

1.3 Toiminta EU:ssa ..................................................................................................... 14 2 Valtio ja yritykset ........................................................................................................... 17

2.1 Valtio taloudellisena toimijana ....................................................................... 17

2.2 Valtio ja yksityisyyden suoja ........................................................................ 19 3 Odotukset yrityksiltä ja tukipalvelut .............................................................. 21

3.1 Huolellisuusperiaatteen selkeyttäminen.................................................. 21

3.2 Yhteiskuntavastuuraportointi ...................................................................... 23

3.3 Koulutus & neuvonta ......................................................................................... 23

3.4 Team Finland -yhteistyö .................................................................................. 24

3.5 Tuki suomalaisille ja kansainvälisille järjestöille, jotka edistävät teemaa ................................................................................... 25 4 Ihmisoikeusloukkausten uhrien pääsy oikeussuojakeinojen piiriin ......................................................................................... 26

4.1 OECD:n kansallisen yhteyselimen kehittäminen .................................. 27 5 Toimenpidesuositusten toimeenpanon seuranta ..................................... 28 Liite 1: Taustamuistio ............................................................................................................ 29 Johdanto YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet1 sisältävät 31 peri- aatetta, jotka rakentuvat kolmen pilarin varaan. Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia asianmukaisten menettelytapojen, sääntelyn ja oikeusratkaisujen avulla kolmannen osapuolen, yritykset mukaan lukien, tekemiltä ihmisoikeuslouk- kauksilta. Yrityksillä taas on valtioiden velvollisuudesta itsenäinen vastuu kunnioit- taa ihmisoikeuksia. Yritysten tulisi siis toimia huolellisuusperiaatteen mukaisesti, välttää ihmisoikeusloukkausten tekemistä ja käsitellä haitallisia ihmisoikeusvaiku- tuksia, joihin ne ovat olleet osallisina. Kolmas tärkeä elementti on ihmisoikeuslouk- kausten uhrien parempi pääsy tehokkaisiin oikeudellisiin ja ei-oikeudellisiin korjaa- viin toimenpiteisiin. YK:n periaatteiden tavoitteena on auttaa valtioita ja yrityksiä tarkastelemaan yritystoimintaan liittyviä käytäntöjä, normeja, edellä mainittujen seurauksia sekä kehittämään korjausmekanismeja. Periaatteita ei ole tarkoitettu uuden kansainvä- lisen sääntelyn pohjaksi. YK:n periaatteiden mukaan yritysten on kunnioitettava ihmisoikeuksia. Tämä tar- koittaa sitä, että yritysten on vältettävä ihmisoikeusloukkauksia ja puututtava hai- tallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin, joihin ne ovat olleet osallisina. Yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia ulottuu myös niiden oman toiminnan ulkopuolelle. Yri- tysten tulee arvioida kriittisesti myös sopijakumppaneidensa toimintaa, esimerkiksi toimitusketjuissa ja reagoida havaitsemiinsa puutteisiin. Vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia koskee kaikkia yrityksiä. Ihmisoikeuksien kunnioittamiseen tarvittavien toimien laajuus on kuitenkin tilannekohtainen. Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten vastuun noudattamiseen soveltamat keinot voivat vaih- della yrityksen koosta, toimialasta, toimintaolosuhteista, omistajuudesta tai yritys- rakenteesta riippuen. Myös sillä on merkitystä, millaisia yrityksen aiheuttamat hai- talliset ihmisoikeusvaikutukset voivat olla. Esimerkiksi orjuuden kielto sekä kidutuksen kielto ovat kansainvälisiin sopimuk- siin perustuen aina ja kaikkialla velvoittavaa oikeutta, joista ei voi poiketa. Ne kuu- luvat pakottavaan kansainväliseen tapaoikeuteen ollen hierarkkisesti vahvemmassa asemassa kuin sopimuksiin perustuva kansainvälinen oikeus. YK:n periaatteiden sisältöä on kuvattu tarkemmin liitteessä 1 olevassa taustamuistiossa. Perustuslain2 mukaisesti Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rau- han ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomi on sitoutunut YK:n ja Euroopan unionin jäsenvaltiona edistämään yhteiskuntaa, joka 1 TEM raportteja 36/2013: Yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet: Yhdistyneiden kansakuntien ”suojele – kunnioita – korjaa” -kehyksen täytäntöönpano, http://www.tem.fi/files/37713/TEMrap_36_2013_web_30.1.2014.pdf; Guiding Principles on Business and Human Rights: Implementing the United Nations ”Protect, Respect and Remedy Framework, http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrinciplesBusinessHR_EN.pdf. 2 Suomen perustuslaki (731/1999) 1§ ja 22§, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731. 9 on avoin kaikille. Suomalainen sopimusyhteiskunta perustuu vuorovaikutukseen ja konsensuksen hakemiseen. Avoimeen vuorovaikutukseen kuuluu myös se, että sii- hen halutaan ottaa mukaan kaikki. Suomessa on haluttu rakentaa yhdenvertaisuu- delle perustuva yhteiskunta ja esimerkiksi kehittää yhdenvertaisuus- ja sukupuoli- vaikutukset tunnistavia menettelytapoja ja kulttuuria. Yhdenvertainen kohtelu ote- taan huomioon kaikessa lainsäädännössä ja talousarvioiden valmistelussa, valtion- hallinnon erilaisissa ohjelmissa ja hankkeissa sekä henkilöstöpolitiikassa. Näiden vahvuuksien pohjalta halutaan rakentaa toimivia työkaluja myös yritys- toimintaan liittyvien ihmisoikeuksien globaaliin edistämiseen. 10 1 Valtion velvollisuus suojella ihmisoikeuksia

1.1 Ihmisoikeudet Suomen lainsäädännössä Suomi on sitoutunut vahvasti ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen kan- sallisen lainsäädännön sekä kansainvälisen yhteistyön kautta. Perustuslakimme mukaan vahvistettu valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksi- lön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Perus- oikeudet (muun muassa yhdenvertaisuus, liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja, yhdistymisvapaus, sananvapaus, oikeus sosiaaliturvaan ja oikeusturva) on kirjattu perustuslakiin. Perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen mukaan ketään ei saa ilman hyväk- syttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lisäksi perustuslaissa todetaan, että lap- sia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itse- ään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Julkisen vallan, eli valtion, kun- nan tai muun julkista valtaa käyttävän, on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Suomen lainsäädännön yleisenä periaatteena on perus- ja ihmisoikeusperustai- suus. Perustuslain mukaiset ihmisoikeudet turvataan kaikessa lainsäädännössä. Valtiosopimusoikeuden mukaan Suomi velvollinen panemaan täytäntöön kan- sainväliset sopimukset, mukaan lukien ihmisoikeussopimukset, joiden osapuolena se on. Kansallisen lainsäädännön tulee olla sopusoinnussa kansainvälisten ja alueel- listen ihmisoikeussopimusten velvoitteiden kanssa ja sitä tulee soveltaa ja tulkita ihmisoikeusmyönteisesti. Kansainvälisellä tasolla valtioiden toiminta ihmisoikeussopimusten täytäntöön- panossa kuitenkin vaihtelee. Tämä vaikuttaa osaltaan kansainväliseen liiketoimin- taan ja sen sääntelyyn. YK:n periaatteiden kansainvälisessä valmistelu- ja kehit- tämistyössä on käsitelty valtioiden rajat ylittävän yritystoiminnan oikeudellista sääntelyä. Ihmisoikeuksien käsite on hyvin laaja ja sitovamman sääntelyn luomi- nen ei-valtiollisille toimijoille, kuten yrityksille, edellyttäisi niille kuuluvien velvolli- suuksien täsmentämistä suhteessa valtioiden velvollisuuksiin. Tällaisen sääntelyn haasteet liittyvät muun muassa yhteisöjen rikosoikeudellisen vastuun määrittelyyn yleensä, rikoslainsäädännön alueelliseen soveltamiseen, syytetyn suojaan, vahin- gonkorvausvastuun määrittelyyn ja alueelliseen soveltamiseen, oikeussuojajärjes- telmien toimivuuteen ja tuomiovallan alueellisiin rajoitteisiin. Näistä haasteista joh- tuen asia vaatii sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla tehtäviä jatkoselvi- tyksiä ja analyysiä. 11 Sekä kansallisen että kansainvälisen keskustelun jatkon kannalta olisi olennaista saada lisäselvyyttä erityisesti kansallisen lainsäädännön soveltuvuudesta kansain- väliseen liiketoimintaan. Tästä syystä työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • teetetään selvitys Suomen lainsäädännöstä suhteessa kansainvälisen liike- toiminnan sääntelyyn ja ohjaukseen erityisesti vakavien ihmisoikeusloukka- usten ehkäisemiseksi ja loukkausten korjaamiseksi. Päävastuutaho: OM, TEM & UM, aikataulu 2015 puoliväliin mennessä.

1.2 Toiminta kansainvälisissä järjestöissä Suomi edistää ihmisoikeuksien toteutumista ja ihmisoikeuksien parempaa huomioi- mista osana liiketoimintaa vaikuttamalla niiden kansainvälisten järjestöjen toimin- taan, joissa se on jäsenenä tai joiden toimintaa se muuten tukee tai rahoittaa. Yritys- toimintaan liittyvien ihmisoikeuskysymysten kannalta keskeisimpiä ovat hallitus- ten välisten järjestöjen ihmisoikeuselimet (kuten YK:n ihmisoikeusneuvosto, Euroo- pan neuvosto sekä kansainväliset ja alueelliset sopimusvalvontaelimet ja tuomiois- tuimet), kauppaan, rahoitukseen ja investointeihin sekä työelämään liittyvät järjes- töt kuten esimerkiksi kansainväliset kehitysrahoituslaitokset (esimerkiksi Maail- manpankki sekä alueelliset kehityspankit), YK:n erityisjärjestöt ja ohjelmat (UNIDO, UNDP, UNCTAD), Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö (OECD), Kansainvä- linen työjärjestö ILO sekä Maailman kauppajärjestö WTO. Myös useilla muilla kan- sainvälisillä järjestöillä voi olla tämän teeman kannalta merkittävää toimintaa, jota Suomi voi hyödyntää ihmisoikeuksien edistämisessä. Yleisesti Suomi tukee kansainvälisten järjestöjen keskinäistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ihmisoikeuskysymyksissä johdonmukaisuuden lisäämiseksi. Ulkoasiain- ministeriö on rahoittanut kehitysyhteistyövaroin muun muassa työelämän oikeuk- siin, naisten taloudelliseen voimaannuttamiseen sekä ihmisarvoiseen työhön liitty- viä toimintoja. YK:n periaatteiden toimeenpanoon ja kehittämiseen liittyvä työ jatkuu hallitus- ten välisissä järjestöissä, joiden työhön Suomi osallistuu. YK:n ihmisoikeusvaltuu- tettu (OHCHR) on käynnistänyt selvitystyön3, jossa käsitellään yritystoimintaan liittyvien ihmisoikeusloukkausten uhreiksi joutuneiden henkilöiden oikeussuojan parantamista. YK:n ihmisoikeusneuvoston piirissä on esitetty valtioiden välistä sopimusta yri- tysten ihmisoikeusvastuista4, mutta Suomi ei ole kanssasuosittanut sitä. Suomi painottaa kansainvälisissä ihmisoikeuselimissä huolellisuusperiaatteen sisällön kehittämistyötä. 3 OHCHR launches study on domestic law remedies for corporate involvement in gross human rights abuses – invites stakeholder submissions, http://www.ohchr.org/EN/Issues/Business/Pages/OHCHRstudyondomesticlawremedies.aspx. Samaisen linkin kautta voi osallistua OHCHR:n järjestämään kuulemiseen selvityksestä 1.6.2014 asti. 4 Ks. esimerkiksi lisätietoja: Business & Human Rights Resource Center: Calls for a binding treaty on business & human rights – perspectives, http://www.business-humanrights.org/Documents/Legally_Binding_Instrument_Business_Human_Rights 12 Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • Suomi tukee YK:n ihmisoikeusneuvoston hyväksymien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden noudattamista ja toi- meenpanoa sekä osallistuu keskusteluun normiston edelleen kehittämiseksi. Suomi osallistuu YK:n yritykset ja ihmisoikeudet -foorumeihin sekä tukee YK:n periaatteisiin liittyvän työryhmän työtä. • Suomi käyttää, tilanteen mukaan, tässä työssä välineenä YK:n ihmisoikeus- neuvoston valtioiden ihmisoikeustilanteiden yleismaailmallista määräaikais- tarkastelua (UPR), jossa voidaan esittää kysymyksiä ja suosituksia tarkaste- lun kohteena oleville valtioille ohjaavien periaatteiden toimeenpanosta. • Suomi ottaa esiin ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä kansainvälisissä kauppa- ja kehitysjärjestöissä sekä ohjaa tukeaan yritystoimintaan ja ihmis- oikeuksiin liittyviin ohjelmiin osana Suomen tukea kansainvälisille kauppa- ja kehitysjärjestöille. • Suomi tukee WTO:n johdonmukaisuusmandaatin puitteissa tehtävää yhteis- työtä ja keskustelua WTO:n ja muiden keskeisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, kuten esimerkiksi ILO tai WIPO (World Intellectual Property Organi- sation, Maailman henkisen omaisuuden järjestö). • Suomi osallistuu ja vaikuttaa aktiivisesti ihmisoikeuksiin ja yritysvastuuky- symyksiin liittyvään työhön OECD:ssa esimerkiksi osallistumalla aiheeseen liittyvien toimintaohjeiden, mallien ja suositusten laatimiseen ja päivittämi- seen. Suomi tukee ja osallistuu OECD:n investointeja koskevan Policy Frame- work for Investment -viitekehityksen päivittämiseen. • Suomi osallistuu YK:n yritysyhteistyön kehittämistä koskevaan työhön ja tukee muun muassa Global Compact -yritysvastuuohjelmaa. • Suomi jatkaa osallistumista ja ihmisoikeusperustaista vaikuttamista euroop- palaisten ei-sitovien instrumenttien laatimiseksi Euroopan neuvoston yritys- toimintaa ja ihmisoikeuksia koskevassa työryhmässä. • Suomi raportoi YK:n lapsen oikeuksien komitealle liiketoimintaa käsittele- vän komitean suosituksen täytäntöönpanosta. Lisäksi käännetään suomeksi ja ruotsiksi YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 16 valtion velvoitteista koskien liiketoiminnan vaikutusta lapsen oikeuksiin ja laaditaan sen sisällöstä tiivis esittely jaettavaksi muun muassa yrityksille. • Suomi jatkaa yritystoiminnan ihmisoikeusvaikutuksiin liittyvää vuoropu- helua YK:n alkuperäiskansaelinten ja -mekanismien kanssa ja huolehtii, että liiketoiminnan vaikutukset alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumi- selle nousevat esille YK:n alkuperäiskansojen maailmankonferenssissa syk- syllä 2014. • Suomi pitää ihmisoikeusperustaisuutta (ihmisoikeussäännöksiä ja -periaat- teita) kaikkien kehitystavoitteiden lähtökohtana, myös YK:n vuoden 2015 jäl- keisessä kehitysagendassa. Tavoitteet koskevat myös valtiollista ja yksityistä yritystoimintaa siinä määrin kun he osallistuvat tavoitteiden toteuttamiseen. 13 • Suomi tukee ja hyödyntää entistä strategisemmin ILO:n olemassa olevaa työtä ja järjestelmiä ja osallistuu niiden edelleen kehittämiseen. Päävastuutahot: UM & TEM, jatkuvaa toimintaa.

1.3 Toiminta EU:ssa YHTEISKUNTAVASTUUTYÖ Euroopan komissio julkaisi vuonna 2011 yhteiskuntavastuun tiedonannon, jossa kuvataan yhteiskuntavastuuseen liittyvää työtä EU:n piirissä. Tiedonannossaan komissio esitti muun muassa toiveen, että jäsenmaat valmistelisivat kansalliset toi- meenpanosuunnitelmat YK:n periaatteista. Komission tiedonannon ohjaava vaikutus on rajallinen, mutta sitä tukee komission yhteiskuntavastuun korkean tason ryhmä, joka on tärkeä foorumi jäsenvaltioiden tiedon- ja kokemustenvaihdolle. Suomi osal- listuu aktiivisesti ryhmän työskentelyyn. MUUN KUIN TALOUDELLISEN TIEDON RAPORTOINTI Euroopan komissio antoi 18.4.2013 ehdotuksen tilinpäätösdirektiivin muutta- miseksi tiettyjen suurten yritysten niin sanotun muun kuin taloudellisen tiedon julkistamisesta. Ehdotusta sovelletaan yleisen edun kannalta merkittäviin yhtiöihin, joiden kes- kimääräinen työntekijämäärä ylittää 500 henkeä tilinpäätöspäivänä. Ehdotuksen mukaan tällaisen yrityksen tulee liittää toimintakertomukseensa selvitys, josta käy- vät ilmi olennaiset tiedot, jotka liittyvät ympäristöön, sosiaalisiin asioihin, työnteki- jöihin, ihmisoikeuksiin sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan. Selvityksen tulee sisältää lyhyt kuvaus yhtiön liiketoimintamallista, kuvaus edellä mainittuihin aluei- siin liittyvistä toimintalinjoista sekä niihin liittyvät huolellisuusperiaatteet, toimin- talinjoilla saavutetut tulokset, edellä mainittuihin alueisiin liittyvät pääriskit ja ris- kienhallintakeinot sekä yrityksen liiketoiminnan kannalta merkittävät ei-taloudel- liset suorituskykymittarit. Toimintakertomukseen liitettävän selvityksen sijaan yri- tys voi myös julkaista tietyin edellytyksin erillisraportin. Ehdotuksesta päästiin komission ja parlamentin välisissä neuvotteluissa sopuun helmikuussa 2014, ja ehdotus tullee parlamentin käsittelyyn huhtikuussa. Tämän jäl- keen EU:n neuvosto vielä hyväksyy sen. Ehdotus on tarkoitus hyväksyä ennen par- lamentin vaalikauden loppua toukokuussa 2014. Mikäli ehdotus hyväksytään, se on saatettava voimaan Suomessa vuoden 2016 aikana. Tällöin raportointivelvoite kos- kisi arvion mukaan aikaisintaan tilikautta 2017. Suomi aloittaa kansallisella tasolla valmistelut direktiivin voimaansaattamiseksi mahdollisimman pian. RAAKA-AINEET Raaka-aineisiin kohdistuu kasvavaa kansainvälistä mielenkiintoa. Samalla kun raaka-aineet voivat toimia kehitystä tukevana voimavarana, on olemassa myös riski siitä, että niistä saataviin varoihin liittyy epäselvyyksiä ja/tai varoilla tuetaan 14 konflikteja. Euroopan komissio on antanut ehdotuksen asetukseksi konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien tiettyjen mineraalien vastuullisten tuo- jien omaehtoiseen vakuutukseen perustuvan unionin huolellisuusperiaate järjestel- män perustamisesta5. Komission ehdotuksessa on huomioitu sekä OECD:n ohjeet mineraalien hankin- taan konfliktialueilta6 että tuotantoketjun vastuullisuuden hallintaan yleisemmin liittyvät OECD:n ja YK:n ohjeet. Ehdotus on parhaillaan kansallisessa käsittelyssä. Suomi osallistuu aktiivisesti ehdotuksen käsittelyyn neuvoston työryhmässä. Liittyen raaka-aineiden hankinnan vastuullisuuteen yleisemmin EU:n uusi tilin- päätösdirektiivi velvoittaa öljy-, kaasu-, kaivannais- ja aarniometsänhakkuu -aloilla toimivat yritykset raportoimaan tilinpäätöksensä yhteydessä hallituksille suoritta- mansa maksut7. Direktiivin toimeenpano on käynnissä Suomessa. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • Suomi osallistuu aktiivisesti konfliktimineraaleja koskevan asetusehdotuk- sen käsittelyyn ja keskusteluun käytänteiden kehittämiseksi vastuullisista hankintaketjuista raaka-ainesektoreilla. Päävastuutaho: UM, jatkuvaa toimintaa. KAUPPAPOLITIIKKA Ihmisoikeuksien toteutumisen edistäminen on keskeinen osa EU:n ulkosuhteita. EU:n yhteistä kauppapolitiikkaa toteutetaan EU:n ulkosuhteiden periaatteiden ja tavoitteiden puitteissa. Yhteinen kauppapolitiikka kohdistuu sisämarkkinoiden ulkopuolella oleviin kolmansiin maihin. Jäsenmaat eivät voi säätää kansallisia kaup- papoliittisia normeja eivätkä tehdä sopimuksia keskenään tai EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. EU:lle luovutettua toimivaltaa käyttävät sen toimielimet. Ulospäin toimivaltaa käyttää komissio, joka edustaa EU:ta ja neuvottelee sen puolesta. Toi- mivaltaa ja päätöksentekoa koskevat määräykset luovat oikeudelliset puitteet EU:n kauppapolitiikan harjoittamiselle, mutta eivät käsittele sen sisällöllisiä tavoitteita. Tavoitteet syntyvät komission ja jäsenmaiden vuorovaikutuksessa. Suomen kan- nalta on oleellista saada omat kansalliset tavoitteet osaksi EU:n tavoitteita. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että ihmisoikeusnäkökulman vahvistumi- seksi EU:n kauppapolitiikassa: • Suomi tukee pyrkimystä vahvistaa ihmisoikeustilanteen arviointia kolman- sissa maissa EU:n kauppa- tai investointisopimusneuvotteluissa ja niiden toimeenpanoa seurattaessa. Suomi hyödyntää ihmisoikeusarvioita omassa kauppapoliittisessa kannanmuodostuksessaan. Suomi vaikuttaa siihen, että 5 EU ehdottaa vastuullista kauppastrategiaa mineraalien hankintaan konfliktialueilta, http://europa.eu/rapid/ press-release_IP-14-218_fi.htm. 6 OECD:n opas toimitusketjun vastuullisuuteen konflikti- ja riskialueilta tulevien mineraalien osalta, http://www.oecd. org/daf/inv/mne/mining.htm. 7 Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä tulee ehdottamaan, miten nämä velvoitteet pannaan Suomessa täytäntöön. Ks. lisätietoja: Kirjanpitolain muutokset -työryhmä asetettu ajalle 1.9.2013–30.11.2014, bit.ly/1iJg2Gl. 15 ihmisoikeudet otetaan huomioon EU:n investointisopimuksissa tai Suomen mahdollisissa uusissa kahdenvälisissä sopimuksissa. • Suomi tukee ihmisoikeuslausekkeiden liittämistä kaikkiin EU:n poliitti- siin kehyssopimuksiin ja niiden huomiointia kauppaan liittyvissä sopimuk- sissa välttämättömänä peruselementtinä. Kauppaan liittyvissä sopimuksissa Suomi myös tukee lausekkeita, jotka mahdollistavat sopimusvelvoitteista poikkeamisen tapauksissa, joissa sopimuskumppani loukkaa ihmisoikeuksia. • Suomi seuraa ja vaikuttaa kauppaan liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) kautta osallistumalla aktiivisesti EU:n neuvoston GSP-työryhmän sekä GSP-komitean työhön. Suomen tavoitteena että järjestelmä edistää ihmisoikeuksien tosiasiallista ja tehokasta toimeen- panoa GSP-edunsaajamaissa. Järjestelmä kattaa erityisen kestävän kehityk- sen kannustusmekanismin (GSP+), vähiten kehittyneiden maiden erityisjär- jestelyn sekä yleisen menettelyn. • Suomi vaikuttaa ihmisoikeuskysymyksiin kahden ja alueiden välisten kaup- pasopimusten puitteissa hyödyntäen sopimusten kestävän kehityksen seu- rantaryhmien työtä kaupan ja työelämän oikeuksien osalta. • Suomi osallistuu kansainväliseen työhön viestintäteknologioihin liittyvissä YK:n päätöksentekoelimissä (muun muassa WSIS, The World Summit on the Information Society) ja muissa keskeisissä kansainvälisissä järjestöissä (muun muassa IGF, Internet Governance Forum). Suomen tavoitteena on avoi- men ja osallistavan verkon hallintojärjestelmän vahvistaminen niin, että kan- sainvälisen tietoyhteiskunnan kehittämisessä turvataan sananvapaus. • Laaditaan selvitys miten kauppa ja ihmisoikeudet sekä kauppa ja työelämän oikeudet on huomioitu EU:n, Yhdysvaltojen ja eräiden muiden maiden vapaa- kauppasopimuksissa (muun muassa määräykset, seurantamekanismit, riito- jen ratkaisu ja tähänastinen soveltaminen). Päävastuutaho: UM, jatkuvaa toimintaa, selvitys 2015 puoleenväliin mennessä. 16 2 Valtio ja yritykset

2.1 Valtio taloudellisena toimijana SOSIAALISESTI VASTUULLISET JULKISET HANKINNAT Julkisten hankintojen arvo suhteessa EU:n bruttokansantuotteeseen on noin 17 prosenttia. On todennäköistä, että näin suuressa määrässä on hankintoja, joilla voi olla merkittäviä ihmisoikeusvaikutuksia. Valtioneuvosto kannustaa yhteiskun- tavastuun periaatepäätöksessään julkisia hankintoja tekeviä huomioimaan sosi- aaliset näkökohdat hankinnoissaan. Ihmisoikeuksien edistämisen kannalta han- kintalaki mahdollistaa esimerkiksi työllisyyteen, työoloihin, heikommassa ase- massa olevien henkilöiden asemaan tai yhteiskuntavastuuseen liittyvien näkö- kohtien huomioimisen julkisissa hankinnoissa. Työ- ja elinkeinoministeriö on jul- kaissut Sosiaalisesti vastuulliset hankinnat -oppaan, jossa kerrotaan hankintayk- siköiltä kerätyin käytännön esimerkein, miten kussakin hankintaprosessin vai- heessa voidaan ottaa huomioon sosiaaliset näkökohdat. Lisäksi ministeriö yllä- pitää CSR-kompassi.fi -verkkosivustoa, jolta on saatavissa tietoa ja materiaalia sosiaalisten näkökohtien huomioimiseen julkisiin hankintoihin liittyvissä pitkissä tuotantoketjuissa. Työryhmän järjestämien kuulemisten yhteydessä tuotiin esiin ajatus lakisää- teisestä velvollisuudesta ottaa huomioon sosiaaliset näkökohdat julkisissa han- kinnoissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltiotasolla on velvollisuus asettaa pakkotyön ja lapsityövoiman pahimpien muotojen kieltoa koskevat sopimus- ehdot julkisiin hankintoihin. Suomessa hankintalainsäädäntö on luonteeltaan menettelytapalainsäädäntö, joka ei ota kantaa siihen, mitä tai millaisin ehdoin jotain hankitaan. Se antaa suuntaviivat sille, millaisin menettelytavoin hankinta- prosessi täyttää läpinäkyvyyteen, syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen liit- tyvät oikeusperiaatteet. Hankintojen kohteita on noin 30–40 000, joten katego- risen velvoitteen asettaminen kaikkiin hankintoihin voi johtaa suuriin haastei- siin yksittäisessä hankinnassa. Kategorinen velvoite johtaisi siihen, että myös ihmisoikeusvaikutuksiltaan pienen riskin hankintaan tulisi varata seuranta- resurssit. Kolmas ehdotukseen liittyvä haaste on pakottavien ohjauskeinojen toimivuus. Osa valtion hankinnoista tehdään Hansel Oy:n kautta, osa suoraan virastoista ja ministeriöistä. Kuntien hankintoihin valtiolla ei ole hankintalain- säädäntöä lukuun ottamatta ohjausvaltaa. Taustamuistiossa on kuvattu tarkemmin sosiaalisten näkökohtien huomioimi- seen suunnattuja tukivälineitä ja linjauksia. Hankintalakia uudistetaan parhaillaan EU-direktiivien pohjalta niin, että sosiaalisten näkökohtien huomioiminen on tule- vaisuudessa nykyistä helpompaa. 17 Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • ministeriöiden hankintaohjeisiin lisätään viittaus hankintalain 49 pykälään sekä Sosiaalisesti vastuullisten hankintojen oppaaseen. • valtion hankintakäsikirjaa päivitetään vastuullisuusteemojen osalta. • julkisten hankintojen ilmoituspalvelun Hilman uudistuksen yhteydessä han- kintatietojen ilmoittautumiseen yhteyteen lisätään kohta, johon pitää ilmoit- taa, onko hankinnassa huomioitu sosiaaliset näkökohdat. Tämä parantaisi sosiaalisiin hankintoihin liittyvää tilastointia ja kannustaisi huomioimaan sosiaaliset näkökohdat jatkossa. • teetetään selvitys ihmisoikeusloukkausten kannalta riskialtteimmista tuote- ryhmistä. Selvitys lisäisi hankintojen vastuullisuuteen liittyvää tietoisuutta ja auttaisi kohdentamaan sosiaalisten näkökohtien huomioimista riskialt- teimpiin tuoteryhmiin. • Suomi edistää sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja EU:ssa jakamalla tietoa ja kokemuksia suomalaisista käytännöistä. Päävastuutahot: VM, TEM, aikataulu 2015 loppuun mennessä. JULKISET RAHOITUSLAITOKSET JA KEHITYSYHTEISTYÖHÖN LIITTYVÄT RAHOITUSINSTRUMENTIT YK:n periaatteiden julkaisu ja OECD:n toimintaohjeiden päivitys vuonna 2011 ovat vaikuttaneet siihen, että julkisissa vientiluotoissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota taattavien hankkeiden ihmisoikeusvaikutuksiin [ks. liitteenä olevan taus- tamuistion s. 68]. Suomen virallisessa vientitakuulaitoksessa Finnverassa on käy- tössä hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi 1.1.2013 päivi- tetty politiikka. Vientitakuuta myönnettäessä ja vientitakuun ehtoja vahvistettaessa otetaan huomioon taattavan hankkeen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset osana hankkeen kokonaisriskinarviointia. Finnveran ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusar- viointien kehittäminen jatkuu edelleen OECD:n Common Approaches - sopimuksen8 mukaisesti. Finnvera myös raportoi muiden julkisten vientiluottolaitosten tavoin edistymisestään OECD:n sopimukseen liittyvissä asiantuntijoiden kokouksissa. Syksyllä 2011 Finnfund allekirjoitti yhdessä 24 muun kehitysrahoittajan kanssa hyvän hallintotavan periaatteet ja ohjeistuksen siitä, miten kehitysrahoittajat pyrki- vät edistämään hyvää hallintoa rahoittamissaan yrityksissä ja siten tukemaan kehi- tysmaiden kestävää taloudellista kehitystä. Lisäksi niin Finnfundin oman kuin sen rahoittamien yhtiöidenkin toiminnan tulee olla sekä ympäristöllisesti että yhteis- kunnallisesti kestävää. Finnpartnershipiin pätevät samat vastuullisuusperiaatteet kuin Finnfundin toimintaan. Ulkoasiainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön perustama kehittämisryhmä esitti loppuraportissaan helmikuussa 2014, että nykyisten rahoitusinstrumenttien ja tukipalvelujen yhteyteen perustettaisiin kehitysinnovaatio-ohjelma. Ohjelma 8 OECD Common Approaches -sopimus, http://search.oecd.org/officialdocuments/displaydocumentpdf/?cote=TAD/ ECG%282012%295&doclanguage=en. 18 on tarkoitus koota yhteen osaamisen ja markkinoiden seurantapalvelut niin koti- maassa kuin kehitysmaissa, tuottaa tuki- ja kehittämispalvelut toimijoille sekä mah- dollistaa joustavan rahoituksen ohjelman oman rahaston kautta. Ohjelman on tar- koitus käynnistyä vuoden 2014 aikana. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että: • julkisten rahoituslaitosten kanssa käydään säännöllistä dialogia YK:n peri- aatteista, OECD:n toimintaohjeista sekä muista suuntaviivoista yleisesti. Päävastuutahot: UM & TEM, jatkuvaa toimintaa. • selvitetään yhdessä yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa mahdollisuutta uusiin yhteistyöaloitteisiin kehitysyhteistyörahoituksen osalta. Hyödynne- tään kehittämisryhmän puitteissa tehtyä työtä ja painotetaan ihmisoikeuk- sia uudessa valmisteilla olevassa kehitysmaaliiketoiminnan ohjelmassa ja samantyyppisesti Finnpartnership -ohjelmassa. Päävastuutaho: UM, aikataulu 2014–2016. OMISTAJAOHJAUS Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto on asettanut valtion enemmistö- omisteisille ja täysin omistetuille listaamattomille yrityksille yritysvastuun rapor- tointivelvoitteen, mikä pitää sisällään myös ihmisoikeudet. Velvoite edellyttää yhti- öitä raportoimaan toimialan parhaiden käytäntöjen mukaisesti ja vähintään keskei- siä kilpailijoita vastaavia standardeja omaksuen. Valtio-omistaja odottaa, että valtio-omisteisten yritysten johto ja hallitus huomi- oivat ihmisoikeudet vastuullisella ja läpinäkyvällä tavalla sekä omassa organisaati- ossaan että alihankintaketjuissa. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • seuraavan omistajapoliittisen periaatepäätöksen valmistelussa tullaan edel- leen painottamaan ihmisoikeuksien painoarvoa valtio-omistajalle. • OECD:n uudistettujen valtio-omisteisten yhtiöiden hallintotapaohjeiden astu- essa voimaan arviolta vuoden 2015 lopulla, tullaan uudet linjaukset saatta- maan osaksi Suomen valtion omistajaohjauskäytäntöjä. Päävastuutaho: VNK, aikataulu 2016 kuluessa.

2.2 Valtio ja yksityisyyden suoja Erityisesti sähköiseen viestintään liittyvä yksityisyyden suoja on ollut paljon esillä viime- aikaisessa julkisessa keskustelussa. Oikeus yksityisyyteen, henkilötietojen suoja ja luot- tamuksellisen viestin suoja ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia. Julkista keskustelua on aiheuttanut sähköiseen viestintään kohdistuvan tietojen keräämisen laajuus. Sähköi- seen viestintään liittyvät yksityisyyskysymykset ovat erityisen tärkeitä Suomessa, jossa 19 on vahva ICT-infrastruktuuri. Tällä vahvuudella on ollut suuri rooli siinä, että Suomi on onnistunut houkuttelemaan kansainvälisiä ICT-investointeja. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • järjestetään pyöreän pöydän keskustelu viranomaisten, ICT-yritysten ja kansa- laisyhteiskunnan kanssa siitä, miten yksityisyydensuoja turvataan Suomessa. Päävastuutaho: LVM, syksy 2014. 20 3 Odotukset yrityksiltä ja tukipalvelut YK:n periaatteiden keskeinen tavoite on edistää yritysten vapaaehtoista sitoutumista kansainvälisten ihmisoikeusnormien noudattamiseen. Ihmisoikeudet ovat universaa- listi tunnustettuja, joten niiden kunnioittaminen yritystoiminnassa ei riipu valtioiden kyvystä ja/tai halukkuudesta täyttää ihmisoikeusvelvoitettaan. Toisaalta tämä ei myös- kään vähennä valtioiden velvoitteiden merkitystä, koska valtioiden odotetaan noudat- tavan kansainvälisiä sopimuksia. Kuten edellä jo kuitenkin todettiin, kansainvälisellä tasolla valtioiden toiminta ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanossa vaihtelee. Jos yri- tyksen kohdemaan kansalliset lait ja säädökset ovat ristiriidassa kansainvälisesti tunnus- tettujen ihmisoikeuksien kanssa, yrityksen tulisi löytää keinot kunnioittaa ihmisoikeuk- sia. Yritysten ei edellytetä kuitenkaan rikkovan kohdemaan kansallista lainsäädäntöä. Suomen valtio on sitoutunut edistämään OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille. Vaikka toimintaohjeiden noudattaminen on yrityksille vapaaehtoista, Suo- men hallitus odottaa, että yritykset noudattavat niitä. Yritysten velvoitteeseen kunni- oittaa ihmisoikeuksia sisältyvät erilaiset toimet, joilla vähennetään ennakolta ihmis- oikeusloukkausten riskiä. Se voi tapahtua esimerkiksi sisällyttämällä ihmisoikeusar- viointi yrityksen riskienhallintajärjestelmään tai erilaisin erityistoimin. Huolellisella ihmisoikeusriskien arvioinnilla ja ehkäisyllä on suotuisia ja pitkä- kestoisia vaikutuksia yrityksen omaan liiketoimintaan.

3.1 Huolellisuusperiaatteen selkeyttäminen OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille9 päivitettiin vuonna 2011. Samassa yhteydessä YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet huolelli- suusperiaatteineen (englanniksi due diligence) sisällytettiin toimintaohjeisiin. OECD:n toimintaohjeissa huolellisuusperiaate käsitetään selvitysprosessina, jonka avulla yri- tykset tunnistavat ja ennaltaehkäisevät päätöksenteossaan ja riskienhallinnassaan toimintansa todellisia ja mahdollisia haittavaikutuksia. Huolellisuusperiaate ei siis ole kertaluonteinen toiminto, vaan jatkuva prosessi, jossa yritystoiminnan ihmisoikeus- vaikutuksia arvioidaan asianmukaisella ja riittävällä huolellisuudella. Huolellisuusperiaatteeseen kuuluu myös haitallisten vaikutusten lieventäminen sekä viestintä siitä, miten yritykset puuttuvat näihin haittavaikutuksiin. Mahdol- lisiin vaikutuksiin puututaan ennaltaehkäisyn tai lieventämisen kautta, kun taas todellisiin toteutuneisiin vaikutuksiin reagoidaan korjaamalla epäkohdat. Huolellisuusperiaatteen noudattamisella pyritään ehkäisemään niitä haittavai- kutuksia, jotka yritys joko aiheuttaa itse, joiden syntymiseen se myötävaikuttaa 9 OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, http://www.tem.fi/files/32204/TEMrap_5_2012.pdf. OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, http://www.tem.fi/files/32204/TEMrap_5_2012.pdf. 21 huomattavasti, tai jotka liittyvät suoraan yrityksen toimintaan, tuotteisiin tai palve- luihin liikesuhteen kautta. Myötävaikuttamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa on kyse huomattavasta myö- tävaikutuksesta. Tällä tarkoitetaan toimintaa, joka johtaa siihen, että jokin toinen taho aiheuttaa, edesauttaa tai kannustaa haittavaikutuksen aiheuttamiseen. Se ei siis käsitä pientä tai merkityksetöntä myötävaikuttamista. Jos yritys myötävaikuttaa hai- tallisen ihmisoikeusvaikutuksen syntymiseen, sen tulisi ryhtyä tarvittaviin toimiin ja käyttää vaikutusvaltaansa haitallisen vaikutuksen ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Liikesuhteella käsitetään toimintaohjeissa suhteet liikekumppaneihin, toimitus- ketjun toimijoihin sekä muihin valtiosta riippumattomiin ja valtiollisiin toimijoihin, jotka liittyvät suoraan yrityksen liiketoimintaan, tuotteisiin tai palveluihin. Jos yri- tyksellä on paljon toimittajia, tulee sen tunnistaa alueet, joilla haittavaikutusten riski on merkittävin ja panostamaan näiden riskien ehkäisyyn. MIKÄ ON RIITTÄVÄÄ? Työryhmän järjestämissä kuulemisissa esitettiin, että YK:n periaatteiden kansallisen toimeenpanon yhteydessä tulisi esittää uusi lakisääteinen velvollisuus yrityksille huo- lellisuusperiaatteesta10. Yllä kuvatun mukaisen huolellisuusperiaatteen muuttaminen oikeudellisesti velvoittavaksi on vaikeasti ajateltavissa. Yleisen lakisääteisen ihmisoi- keuksien noudattamista koskevan huolellisuusperiaatteen ongelmana olisi siihen sisäl- tyvän velvoitteen määrittelyn vaikeus. Kansallisella tasolla ihmisoikeuksien kunnioitta- misen sisältö määritellään asianomaisessa lainsäädännössä ja huolellisella toiminnalla voi olla merkitystä esimerkiksi arvioitaessa yrityksen vastuuta. Kansallisen lainsäädän- nön ulottaminen kansainväliseen toimintaan on vielä haasteellisempaa. Kansainvälisen yritystoiminnan sääntelyn erityiskysymyksiä on kuvattu edellä kohdassa 1.1. Kansainvälisten ohjeiden mukaan riittävä huolellisuusperiaatteen noudattami- nen ja vaikutusmahdollisuudet punnitaankin aina tapauskohtaisesti. Tällöin ote- taan huomioon edellä mainitut seikat, kuten yrityksen koko, toimiala, toimintaolo- suhteet, omistajuus ja yritysrakenne. Myös se vaikuttaa, miten vakavia aiheutetut haitalliset vaikutukset ovat. Koska sekä YK:n periaatteet että OECD:n ohjeet painot- tavat ennaltaehkäisyä, tällainen jälkikäteisarviointi riittävyydestä aiheuttaa omat haasteensa ennalta varautumiseen. Keskustelu huolellisuusperiaatteen sisällön selkeyttämisestä ja käyttötavoista jatkuu myös kansainvälisissä järjestöissä. Vaikka huolellisuusperiaatteesta ei olisikaan sitovaa sääntelyä, se on keskeinen käsite kansainväliseen yritystoimintaan liittyvien ihmisoikeusriskien hallinnassa. Näistä syistä tarvittaisiin lisää keskustelua ja tietoa siitä, millaisia riskejä ja mah- dollisuuksia kuhunkin toimialaan liittyy, millaista riskienhallintaa tarvitaan ja mitä eri toimialojen huolellisuusperiaatteen noudattamiselta odotetaan. 10 Kuulemisissa esiin tuotu selvitys “Human Rights Due Diligence: the Role of States” (2012) käsittelee eri maiden lain- säädännössä olevia ratkaisuja, joissa huolellisuusperiaatteen soveltamisella on vaikutusta yrityksen oikeudelliseen vastuuseen. 22 Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • kutsutaan pyöreän pöydän keskusteluun toimialakohtaisesti yritykset, kan- salaisjärjestöt ja muut keskeiset toimijat. Keskustelut aloitetaan esimerkiksi metsäteollisuuden, päivittäistavarakaupan ja tekstiiliteollisuuden kanssa. Keskusteluilla pyritään rakentamaan vuoropuhelua eri sidosryhmien kesken sekä selventämään, mitkä ovat kullekin toimialalle olennaiset riskit ja mikä on riittävää riskienhallintaa sekä huolellisuusperiaatteen noudattamista. • edistetään yhteistyössä elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen ja kansa- laisjärjestöjen kanssa huolellisuusperiaatteen hyvien käytänteiden leviä- mistä, jotta yritykset voivat hyödyntää niitä. Päävastuutahot: UM & TEM, aikataulu vuoden 2015 loppuun mennessä.

3.2 Yhteiskuntavastuuraportointi Yhteiskuntavastuuraportointi voi olla merkittävä tekijä yritysten ihmisoikeusvai- kutusten ja -riskien seurannassa. Yhteiskuntavastuun periaatepäätöksessä valtio- neuvosto kannustaa yrityksiä julkistamaan toimintaansa koskevia ei-taloudellisia yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia koskevaa tietoa. Työ- ja elinkeinominis- teriö ja ympäristöministeriö osallistuvat vuosittaisen yritysvastuuraportointikilpai- lun järjestämiseen. Kilpailua on järjestetty vuodesta 1996 alkaen ja sillä on haluttu kannustaa yrityksiä raportoimaan yritysvastuusta. Raportoinnin muuttuessa osalle yrityksistä pakolliseksi (ks. taustamuistion s. 22) tulee pohdittavaksi, miten kilpai- lua voitaisiin uudistaa. Yritysten vastuullisuusraporttien sisällöstä on saatavilla kansainvälistä tietoa Global Reporting Initiativen (GRI) ylläpitämässä tietokannassa. Suomessa GRI:n kumppanina toimii FIBS, jonka kautta kaikki suomalaisyritykset ja -organisaatiot voivat rekisteröidä vastuullisuusraporttinsa tietokantaan. Tietokannan avulla yri- tysten vastuullisuusraportointia voidaan vertailla toimialoittain ja maantieteellisten alueiden kesken. Tietokantaa tarjoaa myös hyödyllistä tietoa siitä, mihin kansainvä- liseen yhteiskuntavastuun standardiin kussakin raportissa on viitattu. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • raportointikilpailun vuositeemaksi otettaisiin ihmisoikeudet. Päävastuutaho: TEM, aikataulu 2015.

3.3 Koulutus & neuvonta Koulutuksella on erittäin suuri asema yritystoimintaan liittyvien ihmisoikeuksien edistämiselle. Valtiolla on ihmisoikeuksien suojelijana velvollisuus edistää myös niihin liittyvää koulutusta, tiedotusta sekä neuvontaa. Näiden kohteena voivat olla sekä yritykset, viranomaiset että muut toimijat. Yhtenä koulutuskanavana voi olla Team Finland -verkosto (ks. seuraava kappale). Yritykset voivat myös itsenäisesti 23 hankkia ihmisoikeuksiin liittyvää tietoa ja koulutusta erilaisilta asiantuntijoilta ja konsulteilta. Suuriin yrityksiin verrattuna pk-yritysten käytössä olevat resurs- sit hankkia ihmisoikeuksiin liittyvää koulutusta ovat kuitenkin rajatummat. Tästä syystä pk-yrityksille on tärkeää järjestää kohdennettua koulutusta. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • varmistetaan tiedon leviäminen YK:n periaatteista sekä niihin liittyvästä YK:n julkaisemasta tulkintaoppaasta11. • selvitetään suomalaisten yritysten koulutus- ja tiedontarvetta liittyen kan- sainvälisen liiketoiminnan ihmisoikeusvaikutuksiin ja -vastuisiin. • järjestetään yrityksille koulutusta yritykset ja ihmisoikeudet -teemaan liit- tyen. Erityispainotus on pk-yrityksissä, jotka toimivat ihmisoikeuksien kan- nalta korkean riskin toimialoilla. Päävastuutahot: UM & TEM yhteistyössä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa, aikataulu 2014–2016.

3.4 Team Finland -yhteistyö Team Finland -verkosto perustettiin 2012 edistämään Suomen asiaa maailmalla. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat Suomen taloudelliset ulkosuhteet, suomalaisten yritysten kansainvälistyminen, Suomeen suuntautuvat ulkomaiset investoinnit ja Suomen maakuva. Tavoitteena on selkeä ja asiakaslähtöinen toimintamalli, jossa kes- keiset toimijat kotimaassa ja ulkomailla tuodaan saman pöydän ääreen. Team Finlan- din toimintaa ohjaavat yhteiset, valtioneuvoston vuosittain vahvistamat tavoitteet. Team Finland -verkoston ytimen muodostavat työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiain- ministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä näiden ohjauksessa olevat julkisrahoittei- set organisaatiot ja ulkomaiset toimipisteet (muun muassa Suomen ulkomaanedustus- tot, Finpron ja Tekesin toimipisteet sekä kulttuuri- ja tiedeinstituutit). Yhteistyö esimer- kiksi yritysten, järjestöjen ja korkeakoulujen kanssa on erittäin tärkeää, myös yritysten ja ihmisoikeuksien osalta. Olemassa olevana foorumina Team Finland voi toimia erin- omaisena alustana yritystoimintaan liittyvien ihmisoikeusnäkökulmien esiin tuomiselle. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • Team Finland -verkostossa tarjotaan vuorovaikutteista koulutusta yritykset ja ihmisoikeudet -teemasta. • vienninedistämismatkojen yhteydessä otetaan huomioon ihmisoikeuksiin ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät kysymykset, esimerkiksi laatimalla tausta- aineistoihin tiivis katsaus kohdemaan ihmisoikeustilanteesta. 11 OHCHR: The Corporate Responsibility to Respect Human Rights. An Interpretive Guide (2012), http://www.ohchr. org/Documents/Publications/HR.PUB.12.2_En.pdf. 24 • Suomen edustustojen tarjoamaan Team Finland -verkoston palveluvalikoi- maan sisällytetään ihmisoikeuksiin ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät kysy- mykset. UM & TEM toimittavat neuvontaan tarvittavat tukimateriaalit. Päävastuutaho: UM & TEM, jatkuvaa toimintaa.

3.5 Tuki suomalaisille ja kansainvälisille järjestöille, jotka edistävät teemaa Ihmisoikeuspuolustajilla, ay-liikkeellä ja muilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla voi olla merkittävä rooli yritystoimintaan liittyvien ihmisoikeusvaikutusten arvioinnissa, oikeus- suojakeinojen saatavuudessa sekä kansallisessa ja kansainvälisessä keskustelussa. Suo- messa on vahva perinne viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden keskinäi- sessä vuorovaikutuksessa. Työmarkkinaosapuolten välinen yhteistyö on osa suoma- laista sopimusyhteiskuntaa. Ministeriöt tukevat eri keinoin yrityksiin ja ihmisoikeuksiin liittyvää suomalaisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toimintaa. Ulkoasiainministeriö tukee kehitysyhteistyövaroin kansainvälisiä järjestöjä, ohjel- mia ja aloitteita, jotka edistävät ihmisoikeudet ja yritykset -teemaa. Ulkoasiainmi- nisteriö on tukenut muun muassa seuraavia hankkeita: • YK:n Global Compact -yritysvastuualoitetta 350 000 eurolla vuonna 2013 sekä sen Business for Peace -aloitetta 200 000 eurolla vuosina 2013−2014. Toiminta keskittyy muun muassa ihmisoikeuksiin, sukupuolten väliseen tasa-arvoon, hyvään hallintoon ja ympäristöasioihin. • Kansainvälisen työjärjestön (ILO) hankkeita vuonna 2014 noin 17 miljoonalla eurolla. Hankkeet liittyvät muun muassa työelämän oikeuksiin, rakennus- alan vihreisiin työpaikkoihin, naisten osallistumiseen työmarkkinoille sekä ihmisarvoiseen työhön. • OECD:n Policy Framework for Investment -työkalun uudistamista vastaa- maan kestävän kehityksen haasteita, mukaan lukien tasa-arvo, yritysvastuu ja ihmisoikeudet. Ulkoasiainministeriö tukee myös vuosittain suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehi- tysyhteistyöhankkeita sekä viestintä- ja globaalikasvatushankkeita12. Tukea anne- taan myös sellaisille hankkeille, jotka edistävät ihmisoikeudet ja yritykset -teemaa. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • selvitetään mahdollisuuksia rahoittaa uusia yrityksiin ja ihmisoikeuksiin, eri- tyisesti kauppaan, yritystoimintaan ja työelämän oikeuksiin liittyviä ohjel- mia tai hankkeita, joilla voi olla merkittäviä myönteisiä kehitysvaikutuksia. Päävastuutaho: UM, aikataulu 2014–2015. 12 UM:n tukemat suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeet: http://formin.finland.fi/public/ download.aspx?ID=73849&GUID={279451ED-8F13-44C7-B5DA-BAD74302D321}; UM:n tukemat suoma- laisten kansalaisjärjestöjen viestintä- ja globaalikasvatushankkeet: http://formin.finland.fi/public/download. aspx?ID=128408&GUID={1F2B3D01-8E9F-4A95-9952-A6FF3D4633E0}. 25 4 Ihmisoikeusloukkausten uhrien pääsy oikeussuojakeinojen piiriin Ihmisoikeuksien toteutumisen edellytyksenä on, että ihmisoikeusloukkauksen uhrilla on mahdollisuus saada tilanteensa arvioitavaksi ja korjatuksi. Riittävien oikeussuojakeinojen tai muiden sovinto- tai vahingonkorvausmenetelmien olemas- saolo on tästä syystä keskeistä. Nämä menettelyt voivat olla oikeudellisesti sitovia tai vapaaehtoisuuteen perustuvia. Lähtökohtana on, että valtion toiminta ja yritystoiminnan kansallinen valvonta ovat sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön kanssa. Suomalaisten tuomioistuinten riippumattomuus on taattu, oikeudenkäyntimak- sut ovat pieniä ja oikeus maksuttomaan oikeudenkäyntiavustajaan on olemassa niille, joilla ei ole riittäviä taloudellisia edellytyksiä oikeusavun hankkimiseen. Jotta ihmisoikeusloukkauksen uhri pääsisi oikeussuojan piiriin, on hänen kuitenkin tun- nettava oikeutensa. Viranomaisten lisäksi työmarkkina- ja kansalaisjärjestöillä on tärkeä tehtävä auttaa erityisesti heikossa asemassa olevia työntekijöitä heidän oikeuksiensa puolustamisessa ja oikeussuojakeinojen hyödyntämisessä. Järjestöt myös jakavat tietoa oikeuksista ja antavat neuvoja. Suomessa on vahva perinne viranomaisten, työmarkkinajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen välisestä yhteis- työstä. Näitä vahvuuksia on mahdollista hyödyntää myös Suomen rajojen ulkopuo- lella tapahtuvassa toiminnassa. Suomi toimii aktiivisesti oikeusvaltiokehityksen vahvistamiseksi kansainvälisesti ja tukee kehittyvien maiden oikeussektorin kehittymistä sekä osallistuu yhteistyö- hön kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja työelämän perusoikeuksien valvon- nan edistämiseksi. On tärkeää korosta ennaltaehkäisevien keinojen, kuten konsultaatioiden ja sovin- tomenettelyiden käyttämistä riittävän varhain yritystoimintaan mahdollisesti liitty- vien haitallisten ihmisoikeusvaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Yrityk- siä rohkaistaan muiden kuin sitovien ihmisoikeuksia koskevien valitusmekanismien käytön lisäämiseen sekä yhteistyöhön kansalaisjärjestöjen kanssa. Ammattiyhdistysliikkeellä sekä kansalaisjärjestöillä on suuri merkitys ihmisoi- keuksien ja työelämän oikeuksien turvaamisessa. Suomi tekee eri tavoin yhteis- työtä ihmisoikeuspuolustajien sekä korruptiopaljastuksia tekevien kansalaisjärjes- töjen kanssa. Tilannekohtaisesti Suomen edustajat osallistuvat, pääosin EU-yhteis- työn puitteissa, oikeusprosessien seurantaan silloin, kun seurannalla arvioidaan ole- van myönteistä vaikutusta oikeusvaltioperiaatteen toteutumiselle. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • Suomi osallistuu muun muassa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja ihmisoikeusneu- voston puitteissa käytävään keskusteluun oikeussuojakeinojen kehittämisestä 26 • Suomi antaa tukea kansalaisjärjestöille, jotka seuraavat yritystoimintaan liitty- viä ihmisoikeuskysymyksiä sekä antavat tukea ihmisoikeusloukkausten uhreille Päävastuutaho: UM, jatkuvaa toimintaa.

4.1 OECD:n kansallisen yhteyselimen kehittäminen OECD:n toimintaohjeisiin liittyy seurantamekanismi, jota kutsutaan kansalliseksi yhteyselimeksi [ks. liitteenä olevan taustamuistion s. 70]. OECD-menettelyn ensisi- jaisena tavoitteena on pyrkiä edistämään konfliktitilanteiden ratkaisua osapuolten välillä. Kansallisen yhteyselimen tehtävänä on toimia sovittelijana tässä prosessissa. Sovittelutehtävän ohella yhteyselin ottaa tarvittaessa kantaa siihen, onko valituksen kohteena ollut yritys noudattanut OECD:n toimintaohjeita. Yhteyselimen lausunto ei ole siinä mielessä oikeussuojakeino, että se velvoittaisi yritystä muuttamaan toi- mintaansa tai että sen pohjalta olisi mahdollisuutta saada korvausta tai muuta hyvi- tystä toimintaohjeiden vastaiseksi todetusta toiminnasta. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • kartoitetaan kansallisen yhteyselimen kehittämisvaihtoehtoja. Tällä välin selkeytetään yhteyselimen menettelytapoja ja tiedotetaan niistä. Päävastuutaho: TEM, aikataulu 2015. 27 5 Toimenpidesuositusten toimeenpanon seuranta Työryhmän tuottama toimeenpanoehdotus on kirjoitettu niin, että valtaosa ehdo- tetuista toimenpiteistä ajoittuu vuosille 2014–2016. Nämä toimenpiteet on ajateltu ensiaskeliksi tiellä, jota jatkamalla edistetään yritystoimintaan liittyviä ihmisoikeuk- sia. Mikäli valtioneuvosto hyväksyy työryhmän tekemän toimeenpanoehdotuksen, työryhmä pitää tärkeänä, että valtioneuvoston hyväksymään toimeenpanoehdotuk- seen sisällytetään myös toimeenpanon seuranta. Työryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteenä, että • toimenpideohjelman toteutumista seurataan vuosittain yhteiskunta- ja yri- tysvastuun neuvottelukunnassa. Päävastuutaho: kaikki toimeenpanoon osallistuvat ministeriöt 28 Liite 1. Taustamuistio YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet: tilannekatsaus Suomeen TAUSTAMUISTION VALMISTELUSSA KÄYTETYT PERIAATTEET Taustamuistion valmistelussa on noudatettu ihmisoikeusperustaista lähestymista- paa, jonka perustana on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräysten kun- nioittaminen, suojelu ja täytäntöönpano sekä yksilön perusoikeuksien toteuttami- nen Suomen perustuslain perusoikeussäännösten ja kansainvälisten ihmisoikeusso- pimusten mukaisesti. Muistiossa käsitellään kansallista lainsäädäntöä, perusoike- ussäännöksiä ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä sopimusvalvontaelin- ten oikeus- ja muuta käytäntöä. Erityistä huomiota kiinnitetään haavoittuvimmassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien oikeuksien toteutumiseen. 29 Sisällys Sisällys ........................................................................................................................................... 30 1 Johdanto ................................................................................................................................ 32

1.1 Mitä ovat YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet? ...................................................................................... 32

1.2 Valtioiden velvollisuus suojella ihmisoikeuksia: mitä viranomaisten tulee tehdä? ........................................................................... 33

1.3 Yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia: mitä yrityksiltä odotetaan ihmisoikeuksien osalta? ........................................................... 33

1.4 Mitä perus- ja ihmisoikeudet ovat? ......................................................... 34

1.4.1 Ihmisoikeudet ............................................................................................ 35

1.4.2 Perusoikeudet .......................................................................................... 35 2 Yritykset ja ihmisoikeudet Suomessa.............................................................. 36

2.1 Oikeus terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elinympäristöön .............................................................. 36

2.2 Yhdenvertaisuus .................................................................................................. 36

2.3 Tasa-arvoasiat....................................................................................................... 38

2.4 Syrjimättömyys ja haavoittuvat ryhmät ................................................ 40

2.4.1 Lapsen oikeudet & yritykset .......................................................... 40

2.4.2 Vammaisten henkilöiden oikeudet ................................................. 44

2.4.3 Alkuperäiskansat .................................................................................... 46

2.5 Syrjinnän seuranta ............................................................................................. 48

2.6 Ihmiskaupan torjunta ......................................................................................... 49

2.7 Työlainsäädäntö Suomessa ............................................................................ 50

2.7.1 Alle 18-vuotiaiden työskentely ....................................................... 51

2.8 Työsuojelu ................................................................................................................ 52

2.9 Työhyvinvointi ....................................................................................................... 53

2.10 Yksityisyyden suoja ........................................................................................... 54

2.11 Ihmisoikeudet ja julkiset hankinnat............................................................ 55

2.11.1 Sosiaalisesti vastuullisia hankintoja koskevat linjaukset 56

2.11.2 Hankintalainsäädännön sääntelyn rajat .................................... 57

2.12 Julkisia palveluita tarjoavat yritykset ..................................................... 58

2.13 Ihmisoikeudet ja yritysten hallinto ............................................................. 59

2.13.1 Henkilöstön edustus yritysten hallinnossa ............................. 59

2.13.2 Ihmisoikeuksia koskeva yritysvastuuraportointi .................. 59 2.13.3 Yritysten hallinnointi – corporate governance -periaatteet............................................................................................... 61

2.14 Valtio-omisteiset yhtiöt ja ihmisoikeudet ............................................... 63

2.14.1 Suomen Teollisuussijoitus .................................................................. 64 30 3 Yritykset ja ihmisoikeudet ulkomailla ............................................................... 65

3.1 Rikosoikeudellinen vastuu ihmisoikeusloukkauksista ulkomailla 65

3.2 Korruptiota koskeva lainsäädäntö ............................................................. 65

3.4 Ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategia ................................................ 66

3.5 Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen ohjelma ................................. 66

3.6 Julkiset vientiluottolaitokset ja ihmisoikeusvaikutusten arviointi ..................................................................................................................... 68

3.6.1 Finnvera....................................................................................................... 68

3.6.2 Finnfund ...................................................................................................... 69

3.6.3 Finnpartnership ....................................................................................... 70

3.7 OECD:n monikansallisille yrityksille suunnatut toimintaohjeet ja niiden kansallinen seuranta ..................................................................... 70

3.7.1 Yksittäistapausta koskevat toimintatavat ............................ 70

3.8 Asevienti ja kaksikäyttötuotteet .............................................................. 72 3.8.1 Kansainvälisen asekauppasopimuksen kattavuus ja valvonta ...................................................................................................... 72

3.8.2 Kaksikäyttötuotteet ............................................................................ 72

3.9 Yksityisten turvallisuus- ja puolustusalan yritysten toiminta ... 73 4 Kansainvälinen yhteistyö .......................................................................................... 74

4.1 Kauppasopimukset ja investointisuojasopimukset ............................ 74 4.1.1 Ihmisoikeuksien huomioiminen kansainvälisessä kauppapolitiikassa ................................................................................. 74

4.1.2 EU:n yleinen tullietuusjärjestelmä (Generalised System of Preferences, GSP) .......................................................................... 74

4.1.3 Kahdenväliset ja alueiden väliset kauppasopimukset ........ 75

4.1.4 Monenkeskinen kauppajärjestelmä ............................................. 75

4.1.5 Investoinnit................................................................................................ 75

4.2 Taloudellinen tuki kansainvälisille järjestöille ......................................... 77

4.3 Kansainvälinen yhteistyö raaka-aineiden tuotannossa ................. 77

4.3.1 EITI-toimeenpanon selvittäminen ................................................... 77

4.3.2 Konfliktimineraalit ................................................................................... 77

4.3.3 OECD:n due diligence -ohjeet konfliktimineraalien hankintaan ................................................................................................. 78 5 Yrityksiin ja ihmisoikeuksiin liittyvä koulutus ............................................ 79

5.1 Koulutus ihmisoikeuksista yrityksille ........................................................ 79 Lähteet .......................................................................................................................................... 80 Liite 1. Kansainväliset ja alueelliset keskeiset ihmisoikeus- sopimukset, jotka Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut tai ratifioimassa .................................................................................................... 81 31 1 Johdanto

1.1 Mitä ovat YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet? Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet laati YK:n pääsihteerin erityisedustaja, professori John Ruggie. Periaat- teet ovat osa John Ruggien ihmisoikeusneuvostolle antamaa loppuraporttia1, johon sisältyy myös periaatteiden lyhyt esittely sekä katsaus niiden laatimisen taustoihin. Ihmisoikeusneuvosto hyväksyi periaatteet 16. kesäkuuta 2011 antamassaan pää- töslauselmassa 17/4. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet rakentuvat kolmelle pilarille: a) valtioilla on velvollisuus kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia ja perusvapa- uksia sekä varmistaa niiden toteutuminen; b) yritysten on noudatettava sovellettavia lakeja ja kunnioitettava ihmisoikeuksia; c) ihmisoikeusloukkauksiin liittyvissä tapauksissa oikeudet ja velvollisuudet on sovitettava yhteen asianmukaisten ja tehokkaiden korjaavien toimenpiteiden kanssa. Periaatteet koskevat kaikkia valtioita ja kaikkia yrityksiä – sekä moni- kansallisia että muita yrityksiä – niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omis- tajuudesta ja yritysrakenteesta riippumatta. Ruggien antamassa loppuraportissa todetaan, että periaatteet eivät yksin tule päät- tämään yrityksiin ja ihmisoikeuksiin liittyviä haasteita. Yksinkertaisen loppurat- kaisun sijaan periaatteet on tarkoitettu alkupisteeksi, joka aloittaa askel askeleelta rakennettavan kansainvälisen toiminnan yrityksiin ja ihmisoikeuksiin liittyvän tilan- teen parantamiseksi. Periaatteita ei ole tarkoitettu uuden kansainvälisen säänte- lyn pohjaksi, vaan niiden tarkoitus on herättää tarkastelemaan, miten voitaisiin nykyistä paremmin toimeenpanna jo hyväksyttyjä ja käytössä olevia valtioita ja yri- tyksiä koskevia käytäntöjä ja normeja sekä arvioida niiden seuraamuksia ja mah- dollisia parannuskeinoja. Periaatteita ei ole myöskään tarkoitettu yksinkertaiseksi työkalupakiksi, joka voitaisiin suoraan ottaa käyttöön jokapäiväisessä toiminnassa. Vaikka periaatteet ovat yleismaailmalliset, valtioiden, monikansallisten yritysten, tytäryhtiöiden ja pk-yritysten valtava määrä tarkoittaa sitä, ettei ole olemassa yhtä käytännön ratkaisua, joka kävisi kaikille. Näistä syistä jokaisen valtion on huoleh- dittava, että periaatteiden toimeenpanoon paneudutaan kansallisesti. 1 Report of the Special Representative of the Secretary-General on the issue of human rights and transnational corporations and other business enterprises, John Ruggie, http://www.ohchr.org/Documents/Issues/Business/A- HRC-17-31_AEV.pdf, haettu 17.12.2013. 32

1.2 Valtioiden velvollisuus suojella ihmisoikeuksia: mitä viranomaisten tulee tehdä? Valtiot ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kautta sitoutuneet kunnioitta- maan, suojelemaan ja toimeenpanemaan näihin sopimuksiin sisältyviä ihmisoike- usvelvoitteita. Nämä velvoitteet koskevat myös kaikkea yritystoimintaa valtioiden lainsäädäntövallan alueella. Valtioiden tulee: • kunnioittaa omassa lainsäädäntö-, hallinto- ja tuomioistuintoiminnassaan niitä kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, joihin ao. valtio on sopimusosa- puolena sitoutunut. Viranomainen ei siis saa loukata ao. sopimusmääräyksiä; • suojella oman lainkäyttövaltansa alueella olevaa väestöä (myös ei-kansalai- sia) yritystoimintaan mahdollisesti liittyviltä ihmisoikeusloukkauksilta luo- malla sitä varten lainsäädäntöä, valvomalla lainsäädännön ja kansainvälis- ten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista sekä jakamalla sekä yritystoi- mijoille että väestölle tarpeellista tietoa ja koulutusta, joiden avulla ihmisoi- keusloukkauksia voidaan ehkäistä; • tarjota ihmisoikeusloukkausten uhreiksi joutuneille oikeussuojaa; • kehittää politiikkaohjelmia, viranomaisyhteistyötä tai muita ihmisoikeuksien kunnioittamista ja suojelua vahvistavia toimenpiteitä ja pyrkiä ihmisoikeuk- sien toteutumisen parempaan tasoon; tässä työssä voidaan hyödyntää myös kansainvälisiä kokemuksia ja käytänteitä. Valtiot ovat myös velvollisia raportoimaan sopimusvelvoitteidensa täytäntöönpa- nosta kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimille. Sopimusvalvonta- elimet antavat loppupäätelmiä ja suosituksia täytäntöönpanon kehittämiseksi ja vahvistamiseksi.

1.3 Yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia: mitä yrityksiltä odotetaan ihmisoikeuksien osalta? Tähän mennessä julkaistujen kansainvälisten ohjeiden ja toimintalinjausten poh- jalta2 voidaan todeta, että yritystoiminnassa tulisi ottaa toimintamaasta riippumatta huomioon seuraavat asiat: • noudatetaan lainsäädäntöä ja kunnioitetaan kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia kaikissa toimintamaissa; 2 UN Guiding Principles on Business and Human Rights, http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrin- ciplesBusinessHR_EN.pdf; Good Business: Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights, https://www.gov.uk/government/publications/bhr-action-plan, Dutch National Action Plan on Business and Human Rights, http://business-humanrights.org/media/documents/dutch-national-action-plan-dec-2013.pdf, haettu 18.3.2014. 33 • etsitään keinoja kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioitta- miseen tilanteissa, joissa kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön vaati- mukset ovat ristiriitaisia; • riskiä vakavien ihmisoikeusloukkausten aiheuttamisesta tai osallisuudesta niihin tulee käsitellä kysymyksenä oikeudellisen sääntelyn noudattamisesta, toimivatpa yritykset missä päin maailmaa tahansa; • otetaan käyttöön olennaiset huolellisen ennakkoarvioinnin käytännöt, joilla tunnistetaan, ehkäistään ja lievennetään yritystoimintaan mahdollisesti liit- tyviä haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia, ja sitoudutaan seuraamaan ja arvi- oimaan ennakkoarvioinnin toteutumista; • huomioidaan henkilöt ja väestöryhmät, joihin yrityksen toiminnan vaikutuk- set välittömästi tai ilmeisellä tavalla kohdistuvat missä tahansa projektin vai- heessa: käydään keskustelua ao. henkilöiden tai heitä edustavien järjestöjen kanssa ja toteutetaan kuuleminen tavalla, joka takaa kyseisille henkilöille ja väestöryhmille vapaan, tehokkaan ja merkityksellisen osallistumisen; tässä yhteydessä on otettava huomioon erityisesti haavoittuvassa asemassa ole- vien henkilöiden ja väestöryhmien (esimerkiksi alkuperäiskansat, naiset, lap- set ja vammaiset henkilöt) yhdenvertaisuuden toteutuminen (muun muassa kielikysymykset, esteettömyys); • painotetaan YK:n periaatteiden noudattamiseen liittyvien toimintatapojen tärkeyttä alihankintaketjuille; käytännön keinoja tähän ovat sopimusehdot, koulutus, seuranta ja osaamisen kehittäminen • otetaan käyttöön tai osallistutaan työhön, jolla luodaan tehokkaita korjaavia, läpinäkyviä, yhdenvertaisia ja ennakoitavissa olevia mekanismeja; mahdollis- tetaan korvaukset yrityksen aiheuttamista tai yrityksen osallisuuden kautta aiheutuneista haitallisista ihmisoikeusvaikutuksista; • toimitaan läpinäkyvästi sekä toimintatapojen, toiminnan että vaikutusten suhteen; raportoidaan ihmisoikeuskysymyksistä ja -riskeistä olennaisin tavoin.

1.4 Mitä perus- ja ihmisoikeudet ovat? Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia, kaikille ihmisille yhdenvertaisesti kuuluvia ja erityisen tärkeitä oikeuksia. Niiden perustana ovat kansainvälisissä, valtioiden välisissä sopimuksissa määritellyt ihmisoikeusmääräykset. Niin perusoi- keuksien kuin ihmisoikeuksienkin soveltamisen lähtökohtana on oikeuksien yleis- maailmallisuus, jakamattomuus ja keskinäinen riippuvuus sekä syrjimättömyys nii- den soveltamisessa. 34

1.4.1 Ihmisoikeudet Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja yksilön (joissakin erillistapauksissa yksilöistä koostuvan väestöryhmän) perusta- vanlaatuisia oikeuksia. Keskeisimmät näistä sopimuksista ovat YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa laadittuja yleissopimuksia. Ihmisoikeussopimusten määräykset velvoittavat oikeudellisesti ihmisoikeussopi- musten osapuolina olevia valtioita3. Valtiot ovat sitoutuneet olemaan loukkaamatta omassa toiminnassaan sopimuksissa turvattuja oikeuksia sekä eri tavoin valvomaan ja edistämään niiden toteutumista myös muussa kuin viranomaistoiminnassa, esi- merkiksi liittyen liiketoimintaan. Ei-valtiollisilla toimijoilla, kuten liikeyrityksillä, on puolestaan velvoite kunnioittaa ihmisoikeuksia eli olla syyllistymättä ihmisoikeus- määräysten rikkomiseen. Ihmisoikeudet ovat kehittyvä osa kansainvälistä oikeutta. Moniin ihmisoikeusso- pimuksiin liittyy kansainvälinen valvontajärjestelmä, jolla on suuri merkitys sopi- musvelvoitteiden tulkinnassa.

1.4.2 Perusoikeudet Perusoikeuksilla tarkoitetaan kunkin maan perustuslaissa säädettyjä yksilölle tai yksilöistä koostuville väestöryhmille kuuluvia oikeuksia. Perusoikeuksille on siten ominaista niiden perustuslaintasoisuudesta johtuva erityinen pysyvyys ja oikeudelli- nen luonne. Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteu- tuminen. Suomessa perusoikeudet on kirjattu perustuslain 2 lukuun. Lisäksi yksilön oikeuksia Suomessa turvaavat Euroopan unionin (EU) tunnusta- mat perusoikeudet, jotka on vahvistettu EU:n perusoikeuskirjassa. Suomen kansallinen perusoikeusjärjestelmä on sisällöltään läheisessä yhtey- dessä kansainvälisissä sopimuksissa turvattuihin ihmisoikeuksiin ja siten näiden tulkinnallinen vähimmäistason harmonisointi on tärkeää. Kansainväliset ihmisoi- keussopimukset määrittelevät yksilön oikeuksille kansainvälisesti noudatettavan vähimmäistason. Kansallisilla perusoikeuksilla voidaan tarjota tätä parempi suo- jan taso. 3 Ihmisoikeussopimukset, jotka Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut tai ratifioimassa, on kuvattu liitteessä 1. 35 2 Yritykset ja ihmisoikeudet Suomessa Suomen kansallinen lainsäädäntö on sopusoinnussa perusoikeuksien ja kansainvälis- ten ihmisoikeussopimusten kanssa. Lainvalmistelussa ja viime kädessä eduskunnassa varmistetaan, että hyväksyttävät lait täyttävät niille asetetut vaatimukset näiltä osin. Ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon valvonnan seurauksena on saatettu muuttaa kansallista lainsäädäntöä vastaamaan paremmin Suomen sitoumuksia. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ydinsopimukset4 (ns. core labour conventions) määrittelevät tärkeimmät työntekijöiden perusihmisoikeudet. Nämä sopimukset kattavat ammatillisen yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden sekä työsyrjinnän, pakkotyön ja lapsityön käytön kiellon. ILO edellyttää näiden sopi- musten noudattamista riippumatta siitä, onko jäsenvaltio ratifioinut ne. Myös EU edellyttää, että sen jäsenvaltiot ovat ratifioineet nämä sopimukset. Alla on tarkemmin selostettu eräitä erityisesti yritysten kannalta keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia sekä niihin liittyvää sääntelyä.

2.1 Oikeus terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elinympäristöön Perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Säännös velvoittaa myös yrityksiä. Perustuslain mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympä- ristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Ympäristöasioihin liittyen Suomi on hyväksynyt Århusin yleissopimuksen5, jonka mukaisesti Suomi on sitoutunut edistämään nykyisten ja tulevien sukupolvien oikeutta elää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän laadukkaassa ympäris- tössä. Tämän saavuttamiseksi valtio takaa yleisölle oikeuden saada tietoa, osallis- tua päätöksentekoon ja käyttää muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäris- töasioissa Århusin yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

2.2 Yhdenvertaisuus Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippu- matta sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, 4 Lisätietoja ILO:n yleissopimuksista: http://www.tem.fi/files/25956/ilo_yleissopimukset.pdf, haettu 17.12.2013. 5 Tasavallan presidentin asetus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksen- haku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja yleissopimuk- sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta, http://www. finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2004/20040122, haettu 17.12.2013. 36 kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Vastaa- vasti syrjintä tarkoittaa, että yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan eri tavoin kuin toisia samassa asemassa olevaa ilman hyväksyttävää perustetta tai syytä. Yhdenvertaisuuslain6 mukaan jokaisen viranomaisen vastuulla on edistää yhden- vertaisuutta aktiivisesti. Viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus laatia yhden- vertaisuussuunnitelma siinä laajuudessa kuin viranomaisen toiminnan luonne sitä vaatii. Suomen yhdenvertaisuuslainsäädäntö perustuu pitkälti Suomea sito- viin kansainvälisiin sopimuksiin sekä niiden kanssa sopusoinnussa oleviin EU:n yhdenvertaisuusdirektiiveihin. Oikeusministeriössä valmisteilla olevan yhdenvertaisuuslainsäädännön uudis- tushankkeen tavoitteena on uudistaa lainsäädäntöä tavalla, joka täyttäisi nykyistä paremmin perustuslain 6 §:n sisältämän yhdenmukaisen ja laaja-alaisen syrjintä- kiellon asettamat vaatimukset. Uudistus vahvistaisi suojaa syrjinnältä ja selkeyttäisi nykyistä yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. Hallitus antoi esityksen uudeksi yhdenver- taisuuslainsäädännöksi7 eduskunnalle 3.4.2014. Sisäministeriö ohjaa viranomaisten yhdenvertaisuussuunnittelua. Voimassa ole- vien suunnitteluohjeiden mukaan viranomaisten tulee edistää yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan, mukaan lukien palveluita tarjotessaan sekä toimiessaan työnantajana. Yhdenvertaisuuslain uudistuksen valmistelutyössä on ollut esillä ehdotus, jonka mukaan kaikkien säännöllisesti yli 30 henkilöä työllistävien työnan- tajien tulisi jatkossa laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Yhdenvertaisuuden valtavirtaistamista edistetään muun muassa erilaisten syr- jinnän vastaisten hankkeiden kautta. Yksi keskeinen hanke on ollut vuodesta 2007 lähtien YES Yhdenvertaisuus etusijalle -hanke8, jota toteutetaan eri ministeriöiden sekä syrjinnän vaarassa olevia ryhmiä edustavien järjestöjen, neuvottelukuntien ja valtuutettujen kanssa. Osana tätä kansallista syrjinnän vastaista hanketta on edis- tetty monimuotoisuuden ymmärrystä sekä monimuotoisuusjohtamista työelämässä, myös yksityisellä sektorilla. Yksi toimenpide on ollut Suomen monimuotoisuusverkoston9 käynnistäminen lokakuussa 2012 sekä sen toiminnan edelleen kehittäminen. Suomen monimuotoi- suusverkostoa koordinoi yritysvastuuverkosto FIBS ja verkoston päätavoitteena on tukea yritysten monimuotoisuuden johtamisen kehittämistä osana yritysten sosiaa- lisen vastuun tavoitteita. Verkostossa mukana olevat yritykset allekirjoittavat moni- muotoisuussitoumuksen, jossa periaatteina ovat muun muassa yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen henkilöstölle, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille sekä henkilöstön ja asiakkuuksien oikeudenmukainen johtaminen. Sitoumuksen allekirjoittajille tarjotaan tietoa ja tukea, kuten työpajoja sekä työkaluja esimerkiksi 6 Yhdenvertaisuuslaki (21/2004), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021, haettu 17.12.2013. 7 Oikeusministeriö: Hallitus tehostaa suojaa syrjintää vastaan (3.4.2014), http://oikeusministerio.fi/fi/index/ajankoh- taista/tiedotteet/2014/04/hallitustehostaasuojaasyrjintaavastaan.html. 8 Yhdenvertaisuus etusijalle (YES) -hanke, http://www.yhdenvertaisuus.fi/kampanjat/yes-yhdenvertaisuus_etusijalle/, haettu 17.12.2013. 9 Suomen monimuotoisuusverkosto, http://www.fibsry.fi/fi/monimuotoisuusverkosto, haettu 17.12.2013. 37 itsearviointiin. Lisäksi sitoumuksen allekirjoittajat lupaavat viestiä toimenpiteistään ja saavutuksistaan. Verkosto myös levittää erilaisia hyviä käytäntöjä. Yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat vähemmistövaltuutettu, syrjintälau- takunta ja työelämän syrjintätilanteissa työsuojeluviranomaiset.

2.3 Tasa-arvoasiat Suomi on ratifioinut YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleis- sopimuksen vuonna 1986. Suomen viimeisin määräaikaisraportti yleissopimuksen täytäntöönpanosta oli naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean käsitte- lyssä helmikuussa 201410. Suomen osalta täytäntöönpanon valvonnassa on nostettu esille muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen, samanpalkkai- suuskysymykset, työmarkkinoiden eriytyminen, naisten asema yksityisen sektorin johtavissa asemissa sekä vanhempainlomaa ottavien miesten vähäinen lukumäärä. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa vahvistaa sen valinnainen pöytäkirja valitus- ja tutkintamenettelystä. Suomi on ollut pöytäkirjan osapuolena vuodesta 2000. Suomi on myös ratifioinut ILO:n työsyrjinnän torjuntaa sekä samanpalkkaisuutta koskevat yleissopimukset (nro:t 100 ja 111)11. Tasa-arvolain mukaan jokaiselle viranomaiselle kuuluu sukupuolten välisen tasa- arvon edistäminen viranomaisen omassa toiminnassa. Tasa-arvolaki on uudistu- massa niin, että sen piiriin tulevat kuulumaan seksuaali- ja sukupuolivähemmis- töt. Sukupuolen monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että enää ei puhuta pelkästään kahdesta sukupuolesta, vaan naisista, miehistä ja muista sukupuoli-identiteeteistä. Uudistuksella turvataan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien osalta perustuslaissa tarkoitetun syrjinnän kiellon toteutuminen. Valtavirtaistamisella tarkoitetaan sellaisia hallinto- ja toimintatapoja, joilla tue- taan tasa-arvon edistämistä osana ministeriön ja viranomaisen toimintaa. Toisin sanoen sitä, että kunkin politiikka-alueen sisällöstä vastaavat virkamiehet ottavat toimissaan huomioon sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen. Valtavirtaista- misen tarkoituksena on murtaa sukupuolineutraalit, osittain jopa sukupuolisokeat menettelytavat ja kulttuuri. Valtavirtaistamisen yksi väline on sukupuolivaikutusten arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö koordinoi, tukee ja kehit- tää sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista valtionhallinnossa. Valtavirtaistamista sovelletaan kaiken lainsäädännön valmisteluun ja talousar- vion valmisteluun, valtionhallinnon erilaisiin ohjelmiin ja hankkeisiin sekä henkilös- töpolitiikkaan. Valtavirtaistaminen otetaan huomioon myös ministeriöiden ja niiden alaisten virastojen ja laitosten välillä solmittavissa tulossopimuksissa. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteisen samapalkkaisuusohjelman tavoit- teena on kaventaa naisten ja miesten palkkaero enintään 15 prosenttiin vuoteen 10 Yleissopimus kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista (SopS 67-68), http://formin.finland.fi/Public/default. aspx?contentid=67770, haettu 26.3.2014. 11 Hallituksen esitys Eduskunnalle 86. Kansainvälisen työkonferenssin eräiden päätösten johdosta, http://www.finlex. fi/fi/esitykset/he/1999/19990194, haettu 26.2.2014. 38 2015 mennessä. Lisäksi ohjelma pyrkii tasa-arvolain mukaisen ”samasta ja saman- arvoisesta työstä sama palkka” -periaatteen toteuttamiseen. Ohjelma on toiminut vuodesta 2006 lähtien. Samapalkkaisuusohjelman toimenpiteet sisältävät useim- mat sukupuolten palkkaeroon vaikuttavat tekijät ja korjauskeinot. Niihin kuulu- vat muun muassa palkka- ja sopimuspolitiikka, palkkausjärjestelmät, työmarkki- noiden työnjako, työpaikan tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitus sekä työn ja perheen yhteensovittaminen. Työmarkkinajärjestöt ovat avainasemassa useiden samapalkkaisuusohjelman tavoitteiden edistämisessä ja työpaikkatason toimet nii- den toteuttamisessa. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta12 asettaa työnantajalle velvollisuu- den edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Vähintään 30 työntekijään työpaikoilla on laadittava tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaisesti tasa-arvoa edistetään. Tasa- arvosuunnitelma on laadittava yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa, ja sen tulee sisältää selvitys tasa-arvotilanteesta, tarpeelliset toimet ja arvio aikaisempien toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista. Osana tasa-arvotilanteen selvitystä tulee laatia palkkakartoitus eli kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Työryhmä on ehdottanut, että lakiin lisätään palkkakar- toituksesta oma säännös, jossa sen sisältö määriteltäisiin täsmällisemmin. Lisäksi työryhmä muita täsmennyksiä, muun muassa että työnantajan tulisi tiedottaa henki- löstölle tasa-arvosuunnitelmasta ja palkkakartoituksesta. Hallituksen esitys on tar- koitus saada eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina. Pyrkimykset vanhempainvapaiden tasa-arvoisempaan käyttöön naisten ja mies- ten välillä ovat osoittaneet, että miehille korvamerkityt vapaat ovat avainasemassa tavoitteen saavuttamisessa: miehet pitävät lähinnä heille nimetyt vapaat, usein äidinkin ollessa kotona, jolloin isälle ei kerry itsenäistä lapsenhoitovastuuta. Vuo- den 2013 alusta isillä on korvamerkittyä isyysrahakautta 54 päivää. Hallitus on otta- nut merkittävän askeleen tuoreessa rakennepoliittisessa ohjelmassaan, jossa se sitoo puolet kotihoidontukikaudesta isälle. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia valvovat tasa-arvovaltuu- tettu ja tasa-arvolautakunta. Valtuutettu on itsenäinen lainvalvontaviranomainen ja toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Tasa-arvovaltuutettu antaa ohjeita ja neuvoja tasa-arvolakiin liittyvistä kysymyksistä. Näiden valvontaelimien tehtävistä säädetään tasa-arvolaissa ja yksityiskohtai- semmin tasa-arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta annetussa laissa13. Suku- puolten väliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä voi nousta esiin myös työsuojelu- viranomaisten toiminnassa kun kyse on työsyrjintärikoksesta, työsopimuslain sovel- tamisesta tai työturvallisuuslain mukaisesta häirinnästä. 12 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609, haettu 19.2.2014. 13 Laki tasa-arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta (610/1986), http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1986/19860610, haettu 19.2.2014. 39

2.4 Syrjimättömyys ja haavoittuvat ryhmät

2.4.1 Lapsen oikeudet & yritykset Suomi on ollut YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen osapuolena vuo- desta 199114. Sopimus velvoittaa Suomessa valtion lisäksi kuntia ja muita viranomai- sia. Viranomaisten on kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissään ja päätöksissään otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu ja kuunneltava lapsen mielipidettä. Lapseksi katsotaan yleissopimuksessa lähtökohtaisesti15 alle 18-vuotiaat. Yleisso- pimus kattaa lapsen oikeudet, kuten oikeuden kansalaisuuteen, opetukseen, terve- ydenhoitoon sekä oikeuden vaikuttaa kehitystasonsa mukaisesti omiin asioihinsa. Sopimus myös velvoittaa suojaamaan lasta seksuaaliselta ja muulta hyväksikäytöltä sekä turvaamaan lapsen asema oikeudenkäynnissä. Yleissopimus velvoittaa sopimusosapuolet raportoimaan sen täytäntöönpanosta YK:n lapsen oikeuksien komitealle. Komitea antaa määräaikaisraportin tarkaste- lun pohjalta loppupäätelmät, joihin sisältyy sopimuspuolelle annettavia suosituksia. Suomi antoi viimeisimmän määräaikaisraporttinsa vuonna 2008. Raportin tarkas- telun pohjalta vuonna 2011 antamissaan loppupäätelmissä lapsen oikeuksien komi- tea suositteli myös yritystoimintaan liittyviä toimenpiteitä, jotka koskivat ulkomai- siin tuotantoketjuihin liittyvän lapsityön kieltoa, lapsille suunnatun epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnan kieltoa sekä yhteiskuntavastuuta koskevien kansallis- ten ja kansainvälisten normien noudattamista16. YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan lapsen oikeuksista ja yri- tysvastuusta17 painottanut, että yritysten tulee kunnioittaa lasten oikeuksia ja sopi- musvaltioiden tulisi valvoa velvoitteen toteutumista. Sopimusta tulkitessaan komi- tea myös alleviivaa, että yritysten ei tulisi heikentää valtioiden pyrkimyksiä edistää lasten oikeuksia, vaan esimerkiksi sosiaalisin investoinnein ja menettelyohjein pyr- kiä edistämään lapsen oikeuksia kunnioittavaa liiketoimintakulttuuria18. Valtioilla on komitean mukaan vastuu vaatia, että huolellisuusperiaate (niin sanottu child- rights due diligence) lapsen oikeuksien osalta toteutuu käytännössä19. Yleiskommen- tit ovat itsenäisen ja riippumattoman komitean tulkintoja yleissopimuksen sopimus- määräysten sisällöstä ja niiden tulkinnan kehittämisestä. Niillä tarjotaan ohjausta ja uusia välineitä valtioille sopimusmääräysten täytäntöönpanoon. YK:n yleiskokous hyväksyi joulukuussa 2011 yleissopimukseen tehdyn uuden valinnaisen pöytäkirjan, joka mahdollistaa yksilö- ja valtiovalitukset sekä tutkin- tamenettelyn yleissopimuksella (ja sen valinnaisilla pöytäkirjoilla) turvattujen 14 Yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59-60/1991), http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsviite/1991/19910059? sopviite_id=19910059, haettu 21.2.2014. 15 Sopimukseen mukaan lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aiemmin. 16 Ulkoasiainministeriö (2011): YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi loppupäätelmänsä Suomelle, http://formin.finland. fi/public/default.aspx?contentid=223348, haettu 21.2.2014. 17 Committee on the Rights of the Child. General comment No. 16 (2013) on State obligations regarding the impact of the business sector on children’s rights (CRC/C/GC/16), 18 Ibid. para 9. 19 Ibid. para 62-65. 40 oikeuksien loukkauksista. Valinnainen pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan huhtikuussa 2014. Suomi allekirjoitti valinnaisen pöytäkirjan helmikuussa 2012. Pöy- täkirjan ratifiointivalmistelut ovat käynnissä. Ratifiointia koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa vuonna 2014. Kansallisesti voimaantullessaan valinnainen pöytä- kirja vahvistaa lasten oikeusturvaa mahdollistamalla yksilövalitusten tekemisen lap- sen oikeuksien komitealle, sekä vahvistaa lapsen oikeuksien asemaa oikeudellisesti velvoittavina ihmisoikeuksina. Lapsen oikeuksien komitean valituksista antamien kannanottojen ja suositusten tarkoituksena on parantaa valittajana olevien lasten asemaa. Niillä, samoin kuin komitean suorittaman tutkintamenettelyn tuloksilla, saattaa olla välillisiä vaikutuksia myös muiden lasten asemaan mahdollisten lain- säädännön ja käytänteiden muutosten kautta. UNICEF, YK:n Global Compact -aloite ja Pelastakaa Lapset -järjestö ovat yhteis- työssä tehneet kansainvälinen aloitteen liiketoimintaa ohjaavista lapsenoikeusperi- aatteista20. Aloite sisältää kymmenen periaatetta, jotka auttavat yrityksiä tunnista- maan toimintansa osa-alueet, joilla ne voivat luoda pysyviä parannuksia lasten elä- mään. Periaatteilla pyritään saamaan yritykset arvioimaan toimintansa vaikutuksia lapsiin ja ryhtymään toimiin muutoksen saavuttamiseksi.

2.4.1.1 Lapsityö Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimus työhön pääsemiseksi vaadittavasta vähim- mäisiästä (Nro. 138) määrittelee työnteon ikärajaksi 15 vuotta. Sopimuksen mukai- sesti voidaan myös sallia, että 13–15- vuotiaita henkilöitä pidetään kevyessä työssä tai että he tekevät kevyttä työtä. Käytännössä monet kehitysmaat ovat kuitenkin kirjanneet vähimmäisikärajaksi 15 tai 16 vuotta. ILO:n säännökset erottelevat lapsen työssäkäynnin ja lasityövoiman hyödyntä- misen, painottaen että työtä ei yleensä pidetä haitallisena ellei se häiritse lapsen kasvua, terveyttä tai koulunkäyntiä. Lapsityövoimalla ymmärretään erityisesti työ, joka on henkisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti lapselle haitallista. Toiminnan määrit- teleminen lapsityövoimaksi riippuu lapsen iästä, työn luonteesta, työoloista ja työn kestosta. Vähimmäisikä sellaiseen toimeen tai työhön pääsyä varten, jossa työn laatu tai työolosuhteet saattavat vaarantaa nuorten henkilöiden terveyden, turvallisuuden tai moraalin, ei saa olla 18 vuotta alempi. Yli 90 % maailman valtioista on ratifioi- nut ILO:n lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden pois- tamiseksi koskeva yleissopimuksen. Suomen osalta se tuli voimaan tammikuussa 2001. Tämän sopimuksen mukaan ilmaisu ”lapsityön pahimmat muodot” käsittää: a) kaikki orjuuden muodot ja orjuuteen verrattavat käytännöt, kuten lasten myyn- nin ja lapsikaupan, velkaorjuuden ja maaorjuuden sekä pakkotyön mukaan lukien lasten pakkovärväyksen käytettäväksi aseellisessa selkkauksessa; 20 Children’s Rights and Business Principles, http://www.unglobalcompact.org/issues/human_rights/childrens_prin- ciples.html, haettu 21.2.2014. 41 b) lapsen käytön, välityksen tai tarjoamisen prostituutioon, pornografian tuotan- toon tai pornografisiin esityksiin; c) lapsen käytön, välityksen tai tarjoamisen laittomiin toimiin, erityisesti huu- mausaineiden tuotantoon ja kauppaan, kuten asiaankuuluvissa kansainväli- sissä sopimuksissa on määritelty; d) työn, joka luonteensa tai olosuhteidensa vuoksi saattaa olla haitallista lasten terveydelle, turvallisuudelle tai moraalille. Lapsille luonteensa tai olosuhteista johtuen haitallinen työ tulee aina määritellä kansallisella lainsäädännöllä tai asianomaisen viranomaisen määräyksillä ja kunkin jäsenvaltion on laadittava ja pantava toimeen toimintaohjelmia lapsityön pahimpien muotojen kiireelliseksi poistamiseksi. Kansainvälisen työjärjestön julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista toteaa, että kaikilla järjestön jäsenvaltioilla, myös niillä jotka eivät ole ratifioineet kyseisiä ydinsopimuksia, on järjestön jäseninä velvollisuus noudattaa, edistää ja toteuttaa järjestön perussäännön mukaisesti ydinsopimuksissa ilmaistuihin perus- oikeuksiin liittyviä periaatteita, mukaan lukien lapsityövoiman käytön tehokas kiel- täminen. Yritysten tulisi myötävaikuttaa näiden pyrkimysten toteutumiseen niissä maissa joissa niillä on toimintaa.

2.4.1.2 Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen Suomessa on ollut voimassa laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvit- tämisestä vuodesta 200321. Lain mukaan työnantajan on tarkistettava lasten kanssa työskentelemään valittavien henkilöiden rikostaustat ennen työsuhteen solmimista tai virkaan nimittämistä. Lain tavoitteena on vähentää lasten riskiä joutua seksuaa- lisesti hyväksikäytetyksi, väkivallan uhriksi tai houkutelluksi huumausaineen käyt- töön. Laki edistää osaltaan lasten oikeutta turvalliseen kasvu- ja opiskeluympäris- töön. Rikostaustan selvittäminen koskee vain sellaisia työ- ja virkasuhteita, joiden luonne mahdollistaa läheisen vuorovaikutuksen lapsen kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriö teetti vuonna 2013 lainsäädännön toimivuuteen ja kehittämistarpeisiin liittyvän seurantatutkimuksen22. Suhtautuminen lakiin on ollut myönteistä ja seurantatutkimukseen vastanneista 80 % koki lain ainakin jossain määrin estäneen epäsopivien henkilöiden pääsyn työskentelemään lasten ja nuorten parissa. Lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämismenettelystä ei sovelleta erityistilanteita lukuun ottamatta lasten kanssa toimiviin vapaaehtoistyön- tekijöihin. Oikeusministeriö asetti 26.3.2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotus rikostaustan tarkistamismenettelyn laajen- tamisesta vapaaehtoistoimintaan. Työryhmä valmisteli lainsäädäntöesityksen, joka 21 Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020504, haettu 17.3.2014. 22 Tutkimus lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämismenettelyä koskevan lainsäädännön toimivuu- desta ja kehittämistarpeista, työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja (28/2013), http://www.tem.fi/files/37645/ TEMjul_28_2013_web_10102013.pdf, haettu 17.3.2014. 42 mahdollistaa rikostaustan selvittämisen sellaiseen vapaaehtoistoimintaan hakeutu- vilta henkilöiltä, jossa ollaan säännöllisesti ja olennaisesti henkilökohtaisessa vuo- rovaikutuksessa lasten kanssa ilman muun aikuisen läsnäoloa. Hallituksen esitys laiksi lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä hyväk- syttiin joulukuussa 201323.

2.4.1.3 Lapsen oikeudet ja verkon palveluntarjoajien valvontavastuu Verkon palveluntarjoajien toimintaa säätelee tällä hetkellä laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta24. Laki sisältää tärkeitä säännöksiä lainvastaisen materiaa- lin kuten lapsipornografian levitykseen liittyvästä valvontavastuusta. Palveluntarjo- ajan, esimerkiksi teleoperaattorin, joka tosiasiallisesti tietää palvelimellaan olevan lainvastaista aineistoa, on vastuuvapauden saadakseen estettävä viipymättä aineis- ton saanti. Laissa on lueteltu ne edellytykset (13 § – 15 §), joiden täyttyessä välittä- jänä toimiva yritys, palvelun tarjoaja, ei olisi vastuussa siirtämiensä tai tallentami- ensa tietojen lainvastaisesta sisällöstä tai oikeudettomasta välittämisestä. EU-tuo- mioistuimen oikeuskäytännön mukaan vastuuvapaus voidaan myöntää vain tallen- nuspalvelun tarjoajalle, jonka toiminta on puhtaasti teknistä, automaattista ja passii- vista, niin että palvelun tarjoaja ei ole sellaisessa aktiivisessa roolissa, jonka vuoksi tuntisi tallennetut tiedot tai valvoisi niitä. Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista25 puolestaan antaa poliisille oikeuden puuttua ulkomaisilta sivustoilta levitettävään lapsipornografiaan. Polii- silla on oikeus luovuttaa teleyrityksille tietoja ulkomailla ylläpidettävistä lapsipor- nografiaa sisältävistä verkkosivustoista. Teleyritykset estävät sen jälkeen pääsyn näille sivustoille. Estolistojen käytöstä ei ole tarkkoja tietoja, koska teleyrityksillä ei ole raportointivelvoitetta listojen käytöstä. Myös asetettujen estojen vaikuttavuutta on vaikeaa arvioida, sillä estoja on mahdollista kiertää, eikä niillä pystytä suodatta- maan dynaamisesti vaihtuvia osoitteita.

2.4.1.4 Lapsiin kohdistuva markkinointi Lapset ja nuoret ovat kuluttajansuojalaissa26 erityisasemassa, koska alaikäisiä voi- daan pitää alttiimpina markkinoinnin vaikutuksille alaikäisten kokemusten ja tieto- jen rajallisuuden vuoksi. Myös markkinointi, joka yleisesti tavoittaa alaikäisen, arvi- oidaan samoilla kriteereillä kuin alaikäisille suoraan suunnattu markkinointi. Lap- sen vanhempien kasvatusoikeutta ei tule ohittaa vetoamalla suoraan alaikäiseen hankintapäätöksessä. Kuluttajasuojalaki rajaa mahdollisuuksia markkinoida lapsille. Lapsille suun- nattu suoramarkkinointi on kielletty eikä koulun kautta lapsille myöskään saa jakaa 23 Laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä, http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140148, haettu 17.3.2014. 24 Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020458, haettu 17.3.2014. 25 Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (1068/2006), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061068, haettu 17.3.2014. 26 Kuluttajansuojalaki (38/1978), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780038#L2P2, haettu 18.3.2014. 43 mainoksia. Lasten ohjelmien yhteydessä esitettävistä mainoksista säädetään nykyi- sin televisio ja radiotoiminnasta annetussa laissa (jatkossa tietoyhteiskuntakaa- ressa27). Mainosten on oltava selkeästi tunnistettavissa, lapsia ei saa kehottaa teke- mään tavaroiden ja lastenohjelman keskeyttäminen mainoksilla on rajoitettu niin, että ohjelman saa keskeyttää vain, jos lastenohjelman kesto on yli 30 minuuttia. Alkoholimainonnan rajoittamista koskeva hallituksen esitys hyväksyttiin edus- kunnassa joulukuussa 201328. Hyväksytyn lainsäädännön tavoitteena on rajoittaa mietojen alkoholijuomien mainontaa siten, että lapset ja nuoret altistuisivat alko- holimainonnalle nykyistä vähemmän. Alkoholiin liittyvää televisio- ja radiomainon- taa saa toteuttaa vain kello 22—07. Lisäksi alkoholimainonta on kielletty yleisölle järjestyslaissa29 (612/2003) tarkoitetulla yleisellä paikalla. Tästä poikkeuksena on kokoontumislaissa30 tarkoitettu yleisötilaisuus ja siihen pysyvästi käytettävässä pai- kassa, eli esimerkiksi urheilutapahtumat. Hallituksen esityksen käsittelyn yhtey- dessä eduskunnan perustuslakivaliokunta piti poikkeuksen perustelua alkoholis- ponsoroinnin taloudellisella merkityksellä urheilutoiminnassa arveluttavana kan- santerveyttä ja lasten suojelua koskevien tavoitteiden näkökulmasta31. Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivuille on koottu tietoja lapsiin kohdistuvan markkinoinnin yksityiskohdista. Viraston verkkosivuilla32 on myös tarjolla tietoa kuluttajaoikeiden linjauksista liittyen alaikäisiin kohdistuvaan ostosmarkkinointiin, lapsille suunnattuun elintarvikkeiden markkinointiin, koulujen ja yritysten väliseen yhteistyöhön, tv-peleihin sekä valokuvaukseen kouluissa ja päiväkodeissa. Mainonnan hyvän tavan mukaisuudesta voi pyytää lausunnon mainonnan eetti- seltä neuvostolta, joka perustettiin vuonna 2001 mainosalan aloitteesta. Neuvoston toiminnasta vastaavat Keskuskauppakamari ja Mainonnan neuvottelukunta, ja sen lausunnot ovat maksuttomia kuluttajille, mutta maksullisia yritykselle. Neuvosto ottaa kantaa ainoastaan mainonnan hyvän tavan mukaisuudesta, ei lainmukaisuu- desta, ja sen antamat lausunnot ovat julkisesti saatavilla verkossa33.

2.4.2 Vammaisten henkilöiden oikeudet Suomi on allekirjoittanut vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleisso- pimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan valitusmenettelystä vuonna 2007. Yleisso- pimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat kansainvälisesti voimaan vuonna 200834. 27 Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemaan tietoyhteiskuntakaareen on koottu keskeiset sähköistä viestintää koskevat säädökset. Hallitus antoi esityksen tietoyhteiskuntakaareksi eduskunnalle 30.1.2014. Ks. lisätietoja: http:// www.lvm.fi/hanke/tietoyhteiskuntakaari, haettu 18.3.2014. 28 Laki alkoholilain 33 ja 40 §:n muuttamisesta (152/2014), http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140152, haettu 18.3.2014. 29 Järjestyslaki (612/2003), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030612, haettu 18.3.2014. 30 Kokoontumislaki (530/1999), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990530, haettu 18.4.2014. 31 Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 29/2013 vp, http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/stvm_29_2013_p. shtml, haettu 18.3.2014. 32 Kilpailu- ja kuluttajavirasto: kuluttajaoikeuden ratkaisuja, http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/yritykselle/markkinointi/ lapset/, haettu 18.3.2014. 33 Markkinoinnin eettinen neuvosto: lausunnot, http://kauppakamari.fi/lautakunnat/men/lausunnot/, haettu 18.3.2014. 34 Ulkoasiainministeriö asetti 6.5.2011 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ja selvittää tarvittavat ratifiointitoimen- piteet yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan osalta. Työryhmän toimikausi päättyi 31.12.2013 ja työryhmän mietintö luovutettiin ulkoasiainministerille 17.1.2014. Lausuntokierros työryhmän mietinnöstä päättyi 28.2.2014. Esitys päivitetään ja viimeistellään vireillä olevien lainsäädäntöhankkeiden tulosten sekä lausunnoista saadun ja muun tiedon nojalla. 44 Allekirjoituksen jälkeen valtio ei voi ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat ristiriidassa yleissopimuksen tarkoituksen ja päämäärän kanssa. Yleissopimuksen ratifiointi on asetettu tavoitteeksi Kataisen hallituksen ohjelmassa. Yleissopimuksen johtavana periaatteena on syrjinnän kielto. Sopimuksella ei ainoastaan kielletä vammaisten henkilöiden syrjintää, vaan luodaan sopimuspuo- lille velvollisuuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseksi täysimääräisesti. Yleissopimuksella luodaan sen sopimuspuolille velvollisuus edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti heidän ihmisoikeuksiensa ja perusvapauksiensa toteutuminen. Valtiot toteuttavat sisäi- sin toimin yleissopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanoa. Valtion suoran vastuun lisäksi valtiot ovat huolellisuusvelvoitteen nojalla vastuussa myös ei-valtiollisten toi- mijoiden, kuten yritysten, aktiivisista toimista sekä mahdollisista laiminlyönneistä yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden toteuttamiseksi. Yleissopimuksen keskeisiä periaatteita ovat yksilön itsemääräämisoikeuden kun- nioittaminen, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, vammaisten henkilöiden osallis- tuminen ja osallisuus yhteiskuntaan sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Yleissopi- muksen lähtökohtana ovat myös miesten ja naisten välinen tasa-arvo, erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten moni- naisuutta sekä vammaisten lasten oikeuksien kunnioittaminen. Sopimuspuolten tulee toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen kohtuul- listen mukautusten tekeminen. Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan tarvitta- essa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmis- tetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoi- keuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuullisten mukau- tusten määrittely yleissopimuksessa on laaja. Kohtuullisten mukautusten tulee olla asianmukaisia, mutta sisällöltään ja laajuudeltaan ne riippuvat niitä tarvitsevien tarpeesta. Esteettömyyden ja saavutettavuuden turvaamiseksi tulee taata asianmukaiset toimet, jotka kohdistuvat muun muassa rakennuksiin, kouluihin, asuntoihin ja työ- paikkoihin. Yleissopimus edellyttää sopimuspuolten takaavan vammaisille henki- löille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -jär- jestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palvelui- hin. Yleissopimuksessa on myös nimenomainen määräys sopimuspuolille varmistaa, että yksityiset tahot, jotka tarjoavat yleisölle avoimia tai tarjottavia tiloja ja palve- luja, ottavat huomioon kaikki esteettömyyden ja saavutettavuuden osatekijät vam- maisten henkilöiden kannalta. Yleissopimuksessa tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tähän oikeuteen sisältyvät oikeus mahdollisuu- teen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä 45 työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saa- vutettavissa. Oikeus tehdä työtä on turvattava myös niille, jotka ovat vammautuneet palvelussuhteen aikana. Oikeuden toteutuminen on yleissopimuksen mukaan turvattava ja sitä on edistet- tävä ryhtymällä asianmukaisiin, myös lainsäädäntötoimiin, joiden tarkoituksena on kieltää syrjintä vammaisuuden perusteella, suojella vammaisten henkilöiden oikeuk- sia oikeudenmukaisiin ja suotuisiin työoloihin yhdenvertaisesti muiden kanssa, eri- tyisesti samaan palkkaan, ja varmistaa, että vammaiset henkilöt pystyvät käyttä- mään oikeuttaan ammattiyhdistystoimintaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Yleissopimuksen kansainvälinen valvontajärjestelmä tehostaa sopimusmääräys- ten täytäntöönpanoa. Ratifioinnin jälkeen valtion tulee määräajoin raportoida yleis- sopimuksen täytäntöönpanosta vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle, joka antaa määräaikaisraportin tarkastelun perusteella loppupäätelmät, joihin sisäl- tyy sopimuspuolelle annettavia suosituksia. Yleissopimuksen mukaan kansalaisyh- teiskunta ja erityisesti vammaiset henkilöt ja vammaisjärjestöt on osallistettava ja heidän on osallistuttava valvontamenettelyyn täysimääräisesti.

2.4.2.1 Suomen vammaispoliittinen ohjelma Suomen vammaispoliittisen ohjelman35 tarkoituksena on turvata vammaisten henki- löiden oikeudenmukainen asema yhteiskunnassa puuttumalla epäkohtiin konkreet- tisin korjaus- ja kehittämistoimenpitein. Ohjelmassa todetaan, että vammaispoliit- tinen vastuu koskee kaikkia yhteiskunnallisia toimijoita. Vammaispoliittinen ohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla julkishallinto edistää yksityisen sektorin vammaispoliittista vastuuta. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimer- kiksi liikunta- sekä joukkoliikennepalvelujen esteettömyyden ja saavutettavuuden toteuttaminen valtionosuusjärjestelmän avulla tai vammaisten henkilöiden turval- lisuus ja pelastustoimet huomioiminen kiinteistöjen ja asunto-osakeyhtiöiden tur- vallisuussuunnittelun ohjeistuksessa.

2.4.3 Alkuperäiskansat Perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehit- tää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tarkemmin saamelaisten itsehallinnosta säädetään saamelaiskäräjistä annetussa laissa. YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2007 alkuperäiskansojen oikeuksia kos- kevan julkistuksen36. Suomi äänesti julkistuksen hyväksymisen puolesta. Nykyi- sin lähes kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet julistuksen sisällön. Julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta poliittisesti valtioiden toimia ohjaava. Julistuksen 35 Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010–2015, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:4, http:// www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1087414&name=DLFE-12157.pdf, haettu 10.3.2014. 36 YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista, http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=252614, haettu 24.3.2014. 46 yksi keskeisistä periaatteista on alkuperäiskansojen tai heidän edustajiensa vapaa, ennakkotietoon pohjautuva suostumus (”free, prior and informed consent”) toi- menpiteille, joilla on erityistä vaikutusta heidän elämäänsä ja perinteisiin elinkei- noihinsa. Muun muassa kansainväliset rahoituslaitokset ovat alkaneet soveltaa peri- aatetta projekteihin, joita ne luotottavat. Saamelaiskäräjälaissa on säännös viranomaisten neuvotteluvelvollisuudesta saa- melaiskäräjien kanssa. Tämän yleissäännöksen lisäksi erityislainsäädännössä on vastaavia säännöksiä. Kaivoslakiin ja vesilakiin on lisätty ns. heikentämiskiellot. Heikentämiskielto tarkoittaa, että lupaviranomaisen tulee saamelaisten kotiseu- tualueella selvittää yhteistyössä muun muassa saamelaiskäräjien kanssa toimin- nasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Saamelaiskäräjälaki on uudistumassa37. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan muun muassa neuvottelusäännöksen kehittämistä. Metsähallituksen, joka on maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa ja sen hal- linnonalalla toimiva valtio liikelaitos38, tulee kaikessa toiminnassaan ottaa huomi- oon saamelaisia koskevat perustuslain ja muiden lakien velvoitteet. Maa- ja metsä- talousministeriö asetti 16.7.2013 työryhmän valmistelemaan ehdotusta saamelais- ten osallistumisoikeuksien lisäämiseksi valtion maa- ja vesialueiden käyttöä kos- kevassa päätöksentekomenettelyssä saamelaisten kotiseutualueella. Työryhmä on mietinnössään39 ehdottanut, että Metsähallituksesta annettuun lakiin sisällytetään oma lukunsa saamelaisten kotiseutualuetta koskeviksi erityissäännöksiksi. Luku sisältäisi saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvaa suunnittelua ja heikentämis- kieltoa koskevat säännökset ja lisäksi työryhmä on ehdottanut, että lakiin otetaan säännökset saamelaisten kotiseutualueelle asetettavista kuntakohtaisista neuvot- telukunnista, joiden tehtävänä on käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa. Vuonna 1966 hyväksytty kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kan- sainvälinen yleissopimus (KP-sopimus) on merkittäviä alkuperäiskansojen oikeuk- sien toteuttamisen kannalta. Suomi on ollut yleissopimuksen osapuolena vuodesta 1976. Käytännössä tärkeimmäksi sopimusmääräykseksi on noussut KP-sopimuksen 27 artikla, jolla turvataan kansallisiin, uskonnollisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeus yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään. Kulttuuri kattaa myös alkuperäiskansojen perinteiset elinkeinot. Oikeu- den toteuttaminen voi edellyttää myös positiivisia erityistoimenpiteitä. KP-sopimuk- sen täytäntöönpanoa valvova ihmisoikeuskomitea on tulkinnut 27 artiklan sisältöä 37 Ks. lisätietoja: Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietintö, oikeusministeriö, Helsinki 2013. http://www.oikeusministerio. fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1382513081296/Files/OMML_55_2013_MIETINTO_196_s.pdf, haettu 19.2.2014. 38 Luonnonsuojelua koskevissa asioissa Metsähallitus on ympäristöministeriön ohjauksessa. 39 Saamelaisten osallistumisoikeuksien lisääminen valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevassa päätöksente- komenettelyssä saamelaisten kotiseutualueella -työryhmän mietintö, http://www.mmm.fi/fi/index/julkaisut/ julkaisuarkisto/2roLjuu0j.html, haettu 28.3.2014. 47 yleiskommentissaan nro 23 vuodelta 1994.40 KP-sopimuksella turvatuista oikeuksista voi valittaa valinnaisen pöytäkirjan luoman valitusmenettelyn kautta. Suomen nykyisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu41 tavoite ratifioida ILO:n alku- peräiskansoja koskeva yleissopimus nro 169 hallituskauden aikana. ILO:n alkupe- räiskansojen oikeuksia suojeleva sopimus nro 169 on voimassa useissa erityisesti Etelä-Amerikan valtioissa. YK:n ihmisoikeusneuvoston alkuperäiskansojen oikeuksia tarkasteleva erityisra- portoija on käsitellyt raporteissaan yritystoiminnan vaikutuksia alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien toteutumiseen erityisesti kaivostoiminnan osalta42. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 8 (j) artiklan toimeen panemiseksi on vuonna 2004 hyväksytty vapaaehtoiset Akwe:Kon ohjeet. Metsä- hallitus on soveltanut mainittuja ohjeita vuodesta 2012 saamelaisten kotiseutualu- eella toteutettavien sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien ympäristö- ja sosiaalis- ten vaikutusten arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkei- noihin sekä kulttuuriperintöön.

2.5 Syrjinnän seuranta Syrjinnän seuranta on osa perusoikeuksien toteutumisen seurantaa ja sillä tuetaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten toimeenpanoon ja valvontaan liittyviä toi- menpiteitä. Kansallista syrjinnän seurantajärjestelmää on toimeenpantu vuodesta 2008 lähtien. Sisäministeriö koordinoi syrjinnän seurantaryhmää, jonka toimin- taan osallistuu eri viranomaistahojen, tutkimuslaitosten, kansalaisjärjestöjen sekä yhdenvertaisuus-, tasa-arvo- ja itsehallintoelinten edustajia. Syrjinnän seuranta- ryhmä teettää tutkimuksia syrjinnän ilmenemisestä eri elämänalueilla. Lisäksi seu- rantaryhmä kerää ja kehittää syrjintään liittyvää tietoa43 yhteistyössä tutkimuslai- tosten ja tilastoja ylläpitävien organisaatioiden kanssa. Discrimination in the Finnish Labor Market -raportti (Larja ym., 2012)44 luo yleis- katsauksen syrjintää koskevaan tutkimus- ja seurantatietoon Suomen työmarkki- noilla ja sisältää ehdotuksen työsyrjintämallin kehittämiseksi. Raportin kenttäko- keen perusteella rekrytoinnissa tapahtuu etnistä syrjintää yli kolme kertaa enem- män kuin sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Ikä ja vammaisuus tai terveydentila näyttää olevan työolotutkimusten tulosten perusteella työsyrjintähavaintojen ylei- simmät syrjintäperusteet. Raportin ehdotusten mukaan työsyrjinnän seurantaa mal- linnetaan ja pilotoidaan vuosina 2013–2014. 40 Human Rights Committee. General Comment No. 23: The rights of minorities (Art. 27) (CCPR/C/21/Rev.1/Add.5), http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CCPR%2fC%2f21%2fRev.1%2 fAdd.5&Lang=en, haettu 10.4.2014. 41 Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011, http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf, haettu 13.12.2013. 42 Erityisraportoijan raportti vuodelta 2012, http://daccess-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G12/150/56/PDF/ G1215056.pdf?OpenElement, ja raportti vuodelta 2013, http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/RegularSes- sions/Session24/Documents/A-HRC-24-41_en.pdf, haettu 26.3.2014 43 Tutkimus-, selvitys- ja tilastotietoja syrjinnän määrästä, laadusta, syistä ja seurauksista Suomessa, http://www. yhdenvertaisuus.fi/syrjinnan_seuranta/, haettu 17.12.2013. 44 Discrimination in the Finnish Labor Market – An Overview and a Field Experiment on Recruitment. Työ- ja elinkein- oministeriön julkaisu 16/2012, http://www.tem.fi/files/32827/TEMjul_16_2012_web.pdf, haettu 17.12.2013. 48

2.6 Ihmiskaupan torjunta Suomen lainsäädännön mukaan ihmiskauppaa on toisen henkilön paritusrikoksen kaltainen seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyö tai muunlaista ihmisarvoa loukkaa- viin olosuhteisiin saattaminen tai elinkauppa taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Suomi on osapuolena paitsi YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa yleissopimuksessa45 (ns. Palermon sopimus) ja sen ihmiskaupan ja erityi- sesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta teh- dyssä lisäpöytäkirjassa46, YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevassa valinnaisessa pöytäkirjassa sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta47. Sekä Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjan että Euroopan neuvoston yleissopimuk- sen tarkoituksena on ehkäistä ja torjua ihmiskauppaa. Euroopan neuvoston yleisso- pimuksen pääasiallinen lisäarvo suhteessa muihin kansainvälisiin asiakirjoihin on sen ihmisoikeusperustaisessa lähestymistavassa ja sen uhrien suojelua koskevassa painotuksessa. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa seuraa ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijatyöryhmä (GRETA), joka toteuttaa parhaillaan ensimmäistä Suomea koskevaa arviointikierrosta. Arvioinnin kuluessa GRETA toteuttaa muun muassa maavierailun Suomessa. YK:n ihmiskaupan ja erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumi- sesta ja rankaisemisesta tehty lisäpöytäkirjan sekä Euroopan neuvoston yleissopi- muksen mukaan ihmiskaupalla tarkoitetaan hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtu- vaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, vastaanottamista voimankäytöllä uhkaa- misen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaan- johtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi anne- tun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäyttöä voi olla muun muassa prostituutio tai muu seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö tai orjuuden kaltaiset olot. Myös elin- kauppa voi olla ihmiskauppaa. Lapsen värväys, kuljetus, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan aina ihmiskaupaksi riip- pumatta käytetyistä keinoista. Vähemmistövaltuutetun, Suomen kansallisen ihmiskaupparaportoijan mukaan Suomi on vuosittain arviolta kymmenien ja jopa satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Ihmiskaupan uhrit voivat olla naisia, lapsia tai mie- hiä. Suomessa ihmiskauppaa ilmenee ainakin prostituutio- ja paritustoiminnassa. 45 Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, http://finlex.fi/fi/ sopimukset/sopsviite/2004/20040018, haettu 14.3.2014. 46 Tasavallan presidentin asetus kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan voimaansaattamisesta ja lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (71/2006), http://finlex.fi/fi/sopi- mukset/sopsteksti/2006/20060071, haettu 14.3.2014. 47 Laki ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (227/2012), http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120227, haettu 14.3.2014. 49 Ulkomaalaisten työntekijöiden ja maahanmuuttajien hyväksikäyttäminen esimer- kiksi kotitalouksissa, ravintola-, rakennus-, siivous-, metalli-, kuljetus- ja puutarha- aloilla sekä marjapoiminnassa voi täyttää ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistön. Elinkauppaa ei Suomessa ole toistaiseksi tavattu. Myös Suomen kansalaiset voivat uhriutua ihmiskaupassa. Sisäministeriön julkaisussa ”Ihmiskaupan uhrin auttamista koskevan lainsää- dännön kehittäminen – Työryhmän selvitys”48 todetaan kansallisesta tilanteesta seuraavaa: Vastuu ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja sitä koskevasta sääntelystä jakau- tuu pääasiassa sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä työ- ja elin- keinoministeriön kesken pääsääntöisesti sen mukaan, onko ihmiskaupan uhrilla kotikunta vai ei, ja minkälaisiin tarpeisiin pyritään palveluita ja tukitoimia järjes- tettäessä vastaamaan. Ihmiskaupan uhrin auttaminen edellyttää, että hänet on ensin tunnistettu. Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen voi olla hyvinkin monivaiheinen prosessi, jonka aikana pyritään etsimään henkilön tarinasta ja olosuhteista sellaisia seikkoja, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa kyseisen henkilön joutumista ihmiskaupan uhriksi. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on haasteellista ja edellyttää monialaista osaamista. Uhrien tunnistamista voidaan edistää heidät kohtaavien toimijoiden jatkuvalla koulutuksella sekä yleisen tietoisuuden lisäämisellä ihmiskauppailmi- östä. Koulutustarpeita on erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, koulu- ja ope- tustoimessa sekä työsuojelussa toimivalla henkilöstöllä. Kansallinen ihmiskaup- paraportoija on vuoden 2013 kertomuksessaan tuonut esille huolen ihmiskauppail- miön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen määrän vähäisyydestä. Ihmis- kauppaosaamisen vahvistamisen tarpeita on siten myös kansalaisjärjestöissä.

2.7 Työlainsäädäntö Suomessa ILO:n yleissopimukset ja suositukset ovat vaikuttaneet Suomen työelämään ja työ- lainsäädäntöön. Suomessa vastuu ILO-asioiden hoidosta kuuluu työ- ja elinkeinomi- nisteriölle yhdessä muiden ministeriöiden kanssa ja valtioneuvoston asettamalle kolmikantaiselle ILO-neuvottelukunnalle49. Euroopan neuvoston uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä EU:n työ- lainsäädäntö kattavat suuren osan Suomen työlainsäädännöstä. Myös EU-tuomiois- tuimen tulkinnat ovat aiheuttaneet tarpeen Suomen työlainsäädännön tarkistami- seen. Pääosin tämä lainsäädäntö, kuten myös ILO:n sopimukset, ovat luonteeltaan vähimmäistason sääntelyä. 48 Ihmiskaupan uhrin auttamista koskevan lainsäädännön kehittäminen - Työryhmän selvitys. Sisäasianministeriö 2013. http://www.intermin.fi/julkaisu/322013?docID=48618, haettu 17.12.2013. 49 Lisätietoa ILO-neuvottelukunnan työstä saa valtioneuvoston hankerekisteristä: http://www.hare.vn.fi/mHankePerus- Selaus.asp?h_iId=17048, haettu 13.12.2013. 50 Työlainsäädäntö koostuu toisaalta työnantajan ja työntekijän välistä oikeussuh- detta eli työsuhdetta sääntelevistä normeista (individuaalinen työoikeus) ja toi- saalta kollektiivisesta työoikeudesta. Tärkeimpiä yksittäisen työntekijän työsuh- teessa sovellettavia lakeja ovat työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki. Kes- keisimmät kollektiivista työoikeutta säätelevät lait ovat työehtosopimuslaki ja laki yhteistoiminnasta yrityksissä. Työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate. Tämän vuoksi työ- lainsäädännössä on pakottavia säännöksiä, joista ei voi sopimuksin poiketa työnteki- jän vahingoksi. Tällaisia säännöksiä sisältyy työntekijän suojaksi luotuihin säännök- siin esimerkiksi työsuhdeturvasta, määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyk- sistä ja yleissitovan työehtosopimuksen määräysten noudattamisvelvollisuudesta. Työlainsäädännössä on myös säännöksiä, joista voidaan poiketa työehtosopimuk- sella, esimerkiksi sairausajan palkkaa koskeva säännös ja jotkut työaikoja koskevat säännökset. Näiden lisäksi laeissa on säännöksiä, jotka tulevat sovellettaviksi aino- astaan, jos muusta järjestelystä ei ole sovittu. Työehtosopimuksilla on merkittävä rooli suomalaisessa työsuhteen ehtojen mää- räytymisjärjestelmässä. Työehtosopimuslailla säädetään työnantajan ja työnanta- jayhdistyksen sekä toisaalta työntekijäyhdistyksen oikeudesta sopia työnantajaa ja työntekijöitä velvoittavasti työsuhteissa sovellettavista ehdoista. Käytännössä työ- ehtosopimuksilla on sovittu kattavasti mm. työstä maksettavasta vastikkeesta ja työajoista. Muita kuin kollektiivisen työoikeuden säännöksiä valvovat aluehallintovirasto- jen työsuojeluviranomaiset. Suomen työlainsäädäntö tai ainakin sen vähimmäistyöehdot tulevat eräin poik- keuksin noudatettaviksi Suomessa tehtävään työhön työntekijän kansallisuudesta riippumatta. Suomen työlainsäädäntö ja työelämän suhteet on kuvattu tiivistetysti myös työ- ja elinkeinoministeriön 25.3.2013 julkaisemassa esitteessä50.

2.7.1 Alle 18-vuotiaiden työskentely Alle 18-vuotiaiden työskentelyä säätelee laki nuorista työntekijöistä51. Lain mukaan nuoret työntekijät jaetaan kolmeen ryhmään: oppivelvollisuutensa suorittaneisiin 15 vuotta täyttäneisiin, 13–14-vuotiaisiin, jotka saavat tehdä kevyttä työtä sekä 13-vuoti- aisiin tai nuorempiin, jotka saavat aluehallintoviraston luvalla työskennellä tilapäi- sesti esiintyjänä tai avustajana taide- ja kulttuuriesityksissä sekä muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Poikkeusluvan myöntämisen ehdot on lueteltu laissa. Viisitoista vuotta täyttänyt saa työntekijänä itse tehdä sekä irtisanoa ja purkaa työsopimuksensa. Alle 15-vuotiaan puolesta työsopimuksen voi tehdä huoltajat, tai 50 Suomen työlainsäädäntö ja työelämän suhteet, työ- ja elinkeinoministeriö 2013, http://www.tem.fi/files/31810/ Suomen_tyolainsaadanto_25032013.pdf , haettu 11.12.2013. 51 Laki nuorista työntekijöistä (998/1993), http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1993/19930998 , haettu 19.2.2014. 51 heidän antamallaan luvalla nuori henkilö itse. Huoltajalla on oikeus purkaa nuoren työntekijän työsopimus, jos hän pitää sitä tarpeellisena nuoren kasvatuksen, kehi- tyksen tai terveyden takia. Nuorten työntekijöiden työtehtävät on aina suhteutettava nuoren fyysiseen ja henkiseen suorituskykyyn. Työnopastuksesta ja työn valvonnasta on kannettava erityistä huolta. Työstä maksettava palkka määräytyy yleensä kyseisen alan työeh- tosopimuksen mukaan. Nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä annetussa ase- tuksessa52 säädetään niistä edellytyksistä, joilla alle 18-vuotiailla työntekijöillä voi- daan teettää nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) 9 §:n 2 momentissa tar- koitettuja töitä. Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut esimerkkiluettelon nuorille vaaral- lisista töistä53. Niitä ei saa teettää ollenkaan alle 16-vuotiailla. Yli 16-vuotiailla luet- telossa mainittuja töitä saa teettää vain edellä mainitun erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyin edellytyksin. Sosiaali- ja terveysministeriön työturvallisuussäännöksiä valmisteleva neuvottelu- kunta on asettanut Nuoret työntekijät -jaoston selvittämään kolmikantaisesti sisäl- tävätkö säädökset • Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaaral- lisista töistä (475/2006); • STM:n asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta (188/2012) ja • STM:n asetus nuorille työntekijöille sopivien kevyiden töiden esimerkkiluet- telosta (189/2012) sellaisia säännöksiä, jotka perusteettomasti estäisivät nuorten työllistymistä. Jaos- ton toimikausi kestää 31.5.2014 saakka.

2.8 Työsuojelu Turvalliset työolot ovat ihmisten perusoikeus. ILOn yleissopimukset ja suosituk- set ovat vaikuttaneet myös Suomen työsuojelulainsäädäntöön. Suomi on aktiivinen EU:n jäsen, jonka tavoitteena on ylläpitää ja kehittää työsuojelun korkeaa tasoa EU:n työsuojelupolitiikassa. EU:n työlainsäädännön perimmäinen tarkoitus on työnteki- jöiden korkeatasoinen suojelu. Sosiaali- ja terveysministeriön strategiaa ”Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020”54 täsmentävät työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset sisältävät osaltaan ILO:n 52 Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006), http://www.finlex. fi/fi/laki/alkup/2006/20060475, haettu 19.2.2014. 53 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta (188/2012), http:// www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120188, haettu 17.2.2014. 54 Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:13. Helsinki, sosiaali- ja terveysministeriö, http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1566807, haettu 17.3.2014. 52 työturvallisuuden ja terveyden edistämistä koskevan yleissopimuksen 187 kan- sallisen toimintalinjauksen. Sen linjauksen toteuttamiseksi Suomi on aktiivisesti mukana ns. Soulin deklaraation toteuttamisessa. Siinä määritellään ne tekijät joita edistämällä pyritään luomaan työelämään vaaroja ja sairauksia ennalta ehkäisevä turvallisuuskulttuuri. Julistus määrittelee valtioiden, yritysten ja työntekijöiden vas- tuun turvallisuus kulttuurin saavuttamiseksi. Suomessa on toteutettu kolmikannassa jo yli 20 vuotta useita erilaisia hallituk- sen koordinoimia kansallisia työelämän kehittämisohjelmia, joiden tarkoituksen on ohjata yrityksiä toteuttamaan parhaita mahdollisia käytäntöjä työn turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi. Tavoitteena on tapaturmien vähentäminen, työn hen- kisen ja fyysisen kuormituksen vähentäminen sekä ammattitautien vähentäminen johtamista ja työterveyshuoltoa kehittämällä ja levittämällä tietoa hyvistä käytän- nöistä. Perustana tälle toimivat vähimmäistason takaava lainsäädäntö ja toimiva työ- suojelun valvonta. Kaikkia toimenpiteitä toteutetaan tiiviissä yhteistyössä työnte- kijä ja työnantaja järjestöjen kanssa. Tätä varten toimii sosiaali- ja terveysministe- riön nimittämänä kolmikantainen työsuojelun neuvottelukunta, joka säännöllisesti arvioi lainsäädäntöä, työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin kehittämistä sekä koor- dinoi erilaisia kehittämishankkeita. Kolmikantaperiaatteen toteutumista tulee jatkossakin tukea työsuojelupolitiikan kehittämisessä, koska työmarkkinajärjestöjen rooli EU:n ja eri jäsenmaiden työsuo- jelupolitiikan kehittämisessä on merkittävä. Tämän lisäksi EU:n jäsenmaiden työ- suojeluviranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä tulee kehittää, joka auttaa mm. ennaltaehkäisemään rajat ylittävää harmaata taloutta sekä parantamaan työn- tekijöiden suojelun tasoa. Sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena on kehittää Suomen EU-asioiden valmistelua ja vaikuttamaan työsuojeluun liittyvien asioiden valmisteluun ennakolta. Kolmikantaperiaatteen mukaisesti työmarkkinajärjestöjen rooli EU:n ja eri jäsen- maiden työsuojelupolitiikan kehittämisessä on merkittävä. Tämän lisäksi EU:n jäsenmaiden työsuojeluviranomaisten välillä on hallinnollista yhteistyötä, joka aut- taa muun muassa ennaltaehkäisemään rajat ylittävää harmaata taloutta sekä paran- tamaan työntekijöiden suojelun tasoa. Työsuojelua edistettäessä asioita harvoin esitetään ihmisoikeuskysymyksinä vaikka ne niitä ovatkin. Erilaiset kansainväliset sitoumukset on sisällytetty lainsää- däntöön tai otettu huomioon toimintaa koskevissa ohjeissa ja määräyksissä.

2.9 Työhyvinvointi Työelämä 2020 -hankkeen55 tavoitteena on rakentaa suomalaisesta työelämästä Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä. Hankkeen painopisteet ovat osaava työ- voima, luottamus ja yhteistyö, työhyvinvointi ja -terveys sekä innovointi ja tuottavuus, 55 Työelämä 2020 -hanke, http://www.tyoelama2020.fi/, haettu 17.3.2014. 53 joiden kehittämiseen hanke tarjoaa työpaikoille apua ja välineitä. Hanketta johtaa työ- ja elinkeinoministeriö, ja siihen kuuluu noin 30 toimijaa. Hanke kuuluu hallituk- sen kärkihankkeisiin. Hankkeen kautta myös monet yhdenvertaisuus-, monimuotoi- suus- ja muut ihmisoikeusteemat tulevat esille Suomessa.

2.10 Yksityisyyden suoja Oikeus yksityisyyteen on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, usei- den kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä Suomen perustuslain takaama perus- ja ihmisoikeus. Yksityisyyden suojasta on säädetty henkilötietolaissa56, joka on henkilötietojen käsittelyä koskeva yleislaki, sekä sähköisen viestinnän tieto- suojalaissa57. Henkilötietolain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietojen käsittelyn yhteydessä. Lisäksi laki edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja nou- dattamista. Henkilötietolakia sovelletaan sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, jossa rekisterinpitäjän toimipaikka on Suomen alueella tai Suomen lainkäyttöval- lan piirissä. Lakia sovelletaan myös silloin, kun rekisterinpitäjällä ei ole toimipaik- kaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta rekisterinpitäjä käyttää hen- kilötietojen käsittelyssä Suomessa sijaitsevia laitteita muuhunkin tarkoitukseen kuin vain tietojen siirtoon tämän alueen kautta. Rekisterinpitäjän on tällöin nimet- tävä Suomessa oleva edustaja. Rekisteröityjä henkilötietoja on käsiteltävä laillisesti ja niin, että huolellisuutta sekä hyvää tietojenkäsittelytapaa noudatetaan. Rekisteröinti ei saa rajoittaa rekis- teröidyn henkilön yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojan turvaavia perusoikeuksia ilman laissa säädettyä perustetta. Nämä huolellisuusvelvoitteet kos- kevat myös yrityksiä, jotka toimivat rekisterinpitäjän lukuun. Henkilötietojen käsittelyn on oltava asiallisesti perusteltua rekisterinpitäjän toi- minnan kannalta. Syyt henkilötietojen käsittelylle sekä se, mistä tiedot hankitaan ja mihin tarkoituksiin niitä luovutetaan, on oltava määriteltyinä ennen tietojen kerää- mistä ja rekisterin muodostamista. Sähköisen viestinnän tietosuojalain tarkoituksena on turvata sähköisen viestin- nän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen sekä edistää säh- köisen viestinnän tietoturvaa ja monipuolisten sähköisen viestinnän palvelujen tasa- painoista kehittymistä. Lain mukaan viesti, tunnistamistiedot ja paikkatiedot ovat luottamuksellisia, jollei toisin säädetä. Viesti ei esimerkiksi ole luottamuksellinen, jos se on saatettu yleisesti vastaanotettavaksi. Viestiin liittyvät tunnistamistiedot ovat kuitenkin luottamuksellisia. Sähköisen viestinnän tietosuojalakia sovelletaan yleisissä viestintäverkoissa tarjottaviin verkkopalveluihin, viestintäpalveluihin, lisä- arvopalveluihin ja palveluihin, joissa käsitellään palvelun käyttöä kuvaavia tietoja. 56 Henkilötietolaki (523/1999), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523, haettu 17.12.2013. 57 Sähköisen viestinnän tietosuojalaki (515/2004), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040516, haettu 17.12.2013. 54 Lisäksi lakia sovelletaan suoramarkkinointiin yleisissä viestintäverkoissa sekä tilaa- jaluettelopalveluihin ja numerotiedotuspalveluihin. Henkilötietolakia ja sähköisen viestinnän tietosuojalakia täydentää yksityisyy- den suojasta työelämässä annettu laki58, jossa säädetään, minkälaisia henkilötietoja työnantaja saa käsitellä työntekijöistään. Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tar- peellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvolli- suuksien hoitamiseen, työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin tai jotka joh- tuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tästä tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poi- keta edes työntekijän suostumuksella. Laissa säädetään menettelytavoista, joita työnantajan on noudatettava kerätes- sään ja käsitellessään virka- tai työsuhteeseen liittyviä henkilötietoja. Laissa on säännökset henkilö- ja soveltuvuusarvioinneista ja muusta testauksesta sekä työn- tekijän terveydentilaa koskevien ja luottotietojen käsittelystä. Laissa on myös sään- nökset huumausainetestauksesta, kameravalvonnasta ja sähköpostin suojasta. Työnantaja ei saa käsitellä työntekijän geenitestien tuloksia. Lain mukaan työnantajan ja työntekijöiden välisessä yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä työsuhteen alussa ja sen aikana kerättävät tiedot sekä työntekijän tekniseen valvontaan sekä tietoverkon ja sähköpostin käyttöön liittyvät asiat. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan hallituksen esitys tietoyhteiskuntakaa- reksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta59. Esityksessä ehdotetaan, että viestinnän välittäjää koskevia sään- nöksiä sovellettaisiin jatkossa kaikkiin muihinkin viestinnän välittäjiin teleyritys- ten, yhteisötilaajien ja lisäarvopalveluntarjoajien lisäksi. Esityksellä pyritään muun muassa parantamaan yksityisyyden suojaa ja viestinnän luottamuksellisuutta säh- köisessä viestinnässä.

2.11 Ihmisoikeudet ja julkiset hankinnat Julkisten hankintojen arvo suhteessa EU:n bruttokansantuotteeseen on noin 17 pro- senttia, minkä vuoksi julkisia hankintoja tekevät voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten ihmisoikeusvaikutukset huomioidaan. Julkisten hankintojen kautta viranomaiset voivat tarjota kannustimia sosiaalisesti vastuullisen liiketoiminnan kehittämiseen. Hankintalainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että julkisyhteisöjen han- kintamenettelyt ovat avoimia ja syrjimättömiä. Hankintalainsäädäntö ei kuitenkaan määrää, mitä tavaroita, palveluita tai urakoita julkisen sektorin tulisi hankkia eikä se myöskään määritä hankinnan ehtoja. Hankintalaki ei myöskään estä hankki- joita ottamasta huomioon työllisyyteen, työoloihin, heikommassa asemassa olevien 58 Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004), http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040759, haettu 17.12.2013. 59 HE 221/2013, http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+221/2013, haettu 18.3.2014. 55 henkilöiden asemaan tai yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä tekijöitä. Hankin- talaki ei siis ole vain rajoite; se antaa myös mahdollisuuksia. Hankintalaki on uudistumassa. Uudistuksen taustalla ovat vuoden 2014 alussa annetut EU:n julkisia hankintoja koskevat direktiivit60. Direktiivit uudistavat lähes kokonaan nykyisen hankintoja koskevan EU-sääntelyn. Työ- ja elinkeinoministeriö on 11.11.2013 asettanut hankintalain kokonaisuudistuksesta vastaavan ohjausryh- män ja valmisteluryhmän61. Tavoitteena on, että uusi hankintalaki tulisi voimaan keväällä 2016.

2.11.1 Sosiaalisesti vastuullisia hankintoja koskevat linjaukset Valtioneuvosto on ottanut kantaa sosiaalisesti vastuullisiin hankintoihin 22.11.2012 yhteiskuntavastuun periaatepäätöksessään62. Periaatepäätöksessään valtioneu- vosto toteaa, että valtioneuvosto ja ministeriöt sitoutuvat ottamaan käyttöön ekolo- giset ja sosiaaliset näkökohdat omissa hankinnoissaan. Valtioneuvosto toteaa myös kehittävänsä ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullisten hankintojen tueksi neuvon- taa ja erilaisia työkaluja. Tähän liittyen työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi 20.11.2013 Sosiaalisesti vastuulliset hankinnat -oppaan63, jossa käydään läpi miten sosiaaliset näkökohdat on mahdollista huomioida hankintaprosessin eri vaiheissa ja millaisia käytännön esimerkkejä suomalaisilla hankintayksiköillä on näiden vaihtoehtojen toteuttamisesta. Valtion yhteishankintayksikkö Hansel Oy on edellyttänyt tietyissä kilpailutuk- sissaan vapaaehtoista selvitystä ILO:n perussopimusten noudattamisesta. Hansel on lisäksi harkinnut asettavansa tarjouspyynnöissään muun muassa seuraavanlai- sia ehtoja: • Hankintayksiköllä on oikeus tarkastaa ja valvoa toimittajalle asetettujen sosi- aalista vastuuta koskevien sopimusehtojen noudattamista. • Jos toimittaja ei tee vastuullisuusraporttia, toimittajan on suoritettava itsear- viointi täyttämällä vastuullisuuskyselylomake, jolla kartoitetaan sosiaalista vastuuta koskevien sopimusehtojen noudattamista toimitusketjussa. • Jos sopimusehdoista poikkeamista havaitaan, hankintayksikkö ja toimittaja laativat yhteistyössä parannussuunnitelman puutteiden poistamiseksi. Hansel on selvittänyt sosiaalisen vastuun osalta mahdollisesti ongelmallisia tuo- teryhmiä tekemällä CSR-kompassin verkkosivustolla olevan mallin mukaisen 60 Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/publicprocurement/modernising_rules/reform_proposals/index_en.htm, haettu 19.2.2014. 61 Työ- ja elinkeinoministeriö: Hankintalain kokonaisuudistus, http://www.tem.fi/kuluttajat_ja_markkinat/julkiset_han- kinnat/hankintalain_kokonaisuudistus, haettu 28.3.2014. 62 Valtioneuvoston periaatepäätös yhteiskuntavastuusta, 22.11.2012, http://www.tem.fi/files/35049/vnp_yhteiskunta- vastuu_2012.pdf, haettu 11.12.2013. 63 Työ- ja elinkeinoministeriö: Sosiaalisesti vastuulliset hankinnat -opas, http://www.tem.fi/files/38066/Opas_Sos. hankinnat_ccx.PDF, haettu 22.11.2013. 56 riskianalyysin. Sen avulla on pyritty kartoittamaan erityisesti niitä tuoteryhmiä, joi- den tuotantoprosessi voisi olla altis työ- ja ihmisoikeusloukkauksille. Hansel selvit- tää parhaillaan hyviä käytäntöjä ottaa käyttöön sosiaalisen vastuun kriteerejä, muun muassa vastuullisuuskyselyä ja mahdollisia sosiaaliseen vastuuseen liittyviä sopi- musehtoja, käytettäväksi tällaisia tuoteryhmiä koskeviin sopimuksiin. Riskianalyysissa kiinnitetään huomiota muun muassa toimitusketjun monimut- kaisuuteen, tuotantoprosessiin, työvoiman laatuun (esimerkiksi kausiluontoisuu- teen), aiemmin ilmenneisiin ongelmiin, hankinnan laajuuteen, työn perusedellytys- ten kartoittamiseen sekä työterveyden ja -turvallisuuden kartoittamiseen.

2.11.2 Hankintalainsäädännön sääntelyn rajat Ihmisoikeuksiin ja julkisiin hankintoihin liittyen on ehdotettu, että sosiaalisten näkökohtien huomioiminen tulisi tehdä pakolliseksi julkisissa hankinnoissa. Ehdo- tuksen mukaisesti toimittaessa puututtaisiin julkisten hankintojen sisältöön ja laa- tuun. Tästä keskusteltaessa on huomioitava, että hankintalainsäädäntö on koroste- tusti menettelytapalainsäädäntö, jonka säännöksiä ohjaavat tarjouskilpailuun osal- listuvien toimittajien tasapuolisen kohtelun ja avoimuuden vaatimukset. Koska hankintalainsäädäntö on menettelytapalainsäädäntöä, siinä ei oteta kan- taa siihen, mitä julkisyhteisöjen ja muiden hankintayksiköiden tulisi hankkia tai millaisia vaatimuksia, kriteereitä tai tekijöitä hankintayksiköiden tulisi joko asettaa suoraan tarjouspyyntöihinsä tai ottaa muutoin huomioon hankintamenettelyssä. Laatu- tai sisältösääntöjen asettaminen julkisten hankintojen menettelyjä ohjaavaan lainsäädäntöön olisi erittäin haastavaa jo lain systematiikkaan ja soveltamiskohtei- den laajuuteen liittyvistä syistä. Lain systematiikkaan liittyvillä syillä tarkoitetaan sitä, että hankintalainsäädäntö asettaa velvoitteita hankintayksiköille järjestää avoin ja tasapuolinen tarjouskilpailu ja luo menettelyllisiä oikeuksia tarjouskilpailuihin osallistuville tai osallistumisesta kiinnostuneille toimittajille. Myös julkisten hankintojen lainsäädännön oikeussuo- jajärjestelmä perustuu näiden osapuolten suhteelle: valituksen tekemiseen oikeu- tettuja asianosaisia ovat käytännössä ainoastaan edellä mainitut toimittajat. Tästä syystä hankinta-asioita käsittelevät tuomioistuimet voivat sanktioissaan ainoastaan joko palauttaa hankintamenettelyn aiempaan tasapuoliseen tilaan tai määrätä han- kintayksiköt suorittamaan sanktioluonteisia maksuja joko valtiolle tai valituksen tehneelle toimittajalle. Jos julkisiin hankintoihin lisättäisiin laatutekijöitä, kuten velvoite sosiaalisten näkökohtien huomioimisesta, jouduttaisiin samalla muuttamaan edellä mainit- tua suhdetta sekä oikeussuojajärjestelmän rakennetta. Tällöin jouduttaisiin rat- kaisemaan, mikä taho voisi valittaa riittämättömästä laadusta tuomioistuimeen ja mitä tuomioistuimet voisivat hankintalain perusteella asialle tehdä. Kilpailu-, hankinta- ja markkinaoikeudellisia asioita käsittelevän markkinaoikeuden tulisi lisäksi kasvattaa erityisosaamistaan näissä tapauksissa kaikella sellaisella muulla 57 lainsäädännöllä, joka vaikuttaa hankinnan sisältöön ja laatuun. Nykyisessä oikeus- käytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei markkinaoikeudella ole hankintalain- säädännön oikeussuojajärjestelmässä toimivaltaa ratkaista sitä, onko hankintayk- sikkö toiminut muun lain kuin julkisia hankintoja koskevien lakien mukaisesti. Hankintalain soveltamiskohteiden laajuuteen liittyvillä syillä tarkoitetaan puoles- taan sitä, että julkisten hankintojen tarjouskilpailujen ja sopimusten kohteina voi olla ainakin 30–40 000 erilaista tavaraa, palvelua tai rakennusurakkaa. Luku poh- jautuu EU-asetuksella64 luotuihin numeraalisiin ns. CPV-koodeihin, jollainen pitää luoda jokaiselle hankinnan kohteelle. Mikäli hankintalainsäädännössä otettaisiin kantaa hankinnan sisältöön tai laatutekijöihin, tulisi käytettävien ja laatua mää- rittävien kriteerien olla sovellettavissa yhdenmukaisesti kaikkiin näihin hankin- toihin. Mikäli hankinnan laatu kirjattaisiin puolestaan hyvin yleisellä tavalla (vaik- kapa käyttämällä termejä ”laatu” tai ”riittävän laadukas hankinta”) lakiin, joutuisi lakia soveltava ja tulkitseva tuomioistuin määrittämään riittävän laadun tosiasialli- sen sisällön jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen. Edellä esitetyn lisäksi on huomattava, että erilaisten julkisten hankintojen laa- tua ja sisältöä säännellään monessa muussa säädöksessä (ks. myös seuraava kap- pale ”Julkisia palveluita tarjoavat yritykset”). Esimerkiksi laissa sosiaali- ja terve- ydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta65 todetaan, että hankittaessa palveluja yksityiseltä palvelujen tuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmis- tuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vas- taavalta kunnalliselta toiminnalta. Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista66 todetaan puolestaan, että asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuol- lon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjin- tää. Hankintayksiköiden rakennusurakkahankintoihin liittyvät puolestaan Suomen rakentamismääräyskokoelman vaatimukset muun muassa rakenteiden lujuudesta, eristyksestä ja energiataloudesta.

2.12 Julkisia palveluita tarjoavat yritykset Julkisella vallalla on palveluja tuottaessaan ja hankkiessaan velvollisuus aktiivisesti edistää perusoikeuksien toteutumista. Julkisen hallintotehtävän antaminen muille kuin viranomaisille on perustuslain mukaan mahdollista vain lain nojalla ja vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perus- oikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Kuntien ja valtion järjestäessä palvelun tuotannon yksityiseltä palveluntuottajalta on ihmisoikeusky- symykset otettu huomioon kulloinkin kyseessä olevassa lainsäädännössä tai palve- luja koskevissa ohjeissa. 64 Komission asetus yhteisestä hankintasanastosta (213/2008), http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?u ri=OJ:L:2008:074:0001:0375:fi:PDF, haettu 19.2.2014. 65 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (1992/733), http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1992/19920733, haettu 19.2.2014. 66 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000), http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000812, haettu 19.2.2014. 58 Lainsäädännön toteutumista valvovat kunnan viranomaiset, aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomainen. Työntekijöiden kohdalla ihmisoikeudet on turvattu työlainsäädännöllä. Erikseen ei ole olemassa erityistä ihmisoikeuksia koskevaa ohjetta sen lisäksi mitä julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä ja ohjeissa on erikseen säädetty tai ohjeistettu.

2.13 Ihmisoikeudet ja yritysten hallinto

2.13.1 Henkilöstön edustus yritysten hallinnossa Henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnosta annetun lain67 mukaan henkilös- töllä on oikeus osallistua yrityksen liiketoimintaa, taloutta ja henkilöstön asemaa koskevien tärkeiden kysymysten käsittelyyn yrityksen päättävissä, toimeenpane- vissa, valvovissa tai neuvoa-antavissa hallintoelimissä yrityksen toiminnan kehittä- miseksi, yrityksen ja henkilöstön yhteistoiminnan tehostamiseksi sekä henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Lakia sovelletaan yrityksiin, joiden palve- luksessa työskentelee vähintään 150 työntekijää. Henkilöstön oikeudesta tulla kuul- luksi ja sille tiedottamisesta yrityksissä sekä henkilöstön osallistumisoikeuksista on säädetty myös useissa EU:n direktiiveissä.

2.13.2 Ihmisoikeuksia koskeva yritysvastuuraportointi Euroopan komissio on antanut ehdotuksen68 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi koskien yritysten ei-taloudellista ja monimuotoisuutta koskevia tietoja. Direktiiviehdotus pitää sisällään ehdotuksen lisätä tilinpäätösdirektiiviin69 uudet artiklat 19a sekä 29a (konsernit), joita sovelletaan yleisen edun kannalta merkittä- viin yhteisöihin, joiden henkilöstömäärä ylittää 500. Nämä yhteisöt velvoitetaan laa- timaan toimintakertomukseen selvitys muusta kuin taloudellista tiedosta sisältäen ympäristöön, sosiaalisiin näkökohtiin ja työntekijöihin, ihmisoikeuksien kunnioitta- miseen, korruption torjuntaan ja lahjontaan liittyviä tietoja. Edellä mainituista sei- koista luovutettavan tiedon tulee sisältää toimintalinjan kuvaus, saavutetut tulokset sekä mahdolliset niihin liittyvät riskit sekä miten näitä riskejä hallitaan. Mikäli yri- tyksellä ei ole toimintalinjaa tai -linjoja tulee sen antaa selkeä ja perusteltu selitys asiaan. Lisäksi tulee kuvata lyhyesti yrityksen käyttämä liiketoimintamalli. Ehdotus sisältää myös ns. turvalausekkeen, johon perustuen yrityksen ei tarvitse julkistaa 67 Laki henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa (725/1990), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19900725, haettu 11.12.2013. 68 Euroopan komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja yritysryhmiltä edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja moni- muotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (COM(2013) 207 final), http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/ LexUriServ.do?uri=COM:2013:0207:FIN:FI:PDF, haettu 13.12.2013. 69 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta, http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ. do?uri=OJ:L:2013:182:0019:0076:FI:PDF, haettu 18.3.2014. 59 sen toiminnan kannalta vahingollisia tietoja. Jäsenvaltiot voivat antaa tarkempia säännöksiä siitä, millaisissa tilanteissa tätä lauseketta voi soveltaa. Yhteisöt voivat selvityksen sijaan julkistaa vastaavat tiedot erillisellä raportilla käyttäen esimerkiksi kansallista, EU-tason tai kansainvälistä kehystä. Yhteisö, joka laatii 19a tai 29a artiklan mukaisen selvityksen, on vapautettu tilinpäätösdirektiivin artiklan 19 (1) tai vastaavasti artiklan 29 soveltamisesta, joka koskee kaikkien yri- tysten/konsernien velvollisuutta raportoida ympäristö- ja henkilöstöasioista. Yritys, jonka emoyhtiö laatii selvityksen, on vapautettu selvityksen teosta. Mikäli yhteisö laatii toimintakertomuksesta erillisen raportin, tulee sen sisältää selvitykseltä vaa- ditut tiedot. Lisäksi edellytyksenä on, että kyseinen raportti julkistetaan yhdessä toimintakertomuksen kanssa tai että se julkistetaan yhteisön kotisivuilla kohtuul- lisessa ajassa, joka ei saa ylittää 6 kuukautta tilinpäätöspäivästä, ja että siihen täl- löin viitataan toimintakertomuksessa. Ehdotuksen 20 artikla käsittelee hallintoelinten monimuotoisuutta. Sitä sovel- letaan yrityksiin, joiden arvopaperit ovat kaupankäynnin kohteena säännellyillä markkinoilla EU:ssa ja joiden henkilömäärä ylittää 250. Yrityksen on selvitykses- sään hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästään esitettävä kuvaus monimuotoisuuspo- litiikastaan, sen tavoitteet, miten se on pantu täytäntöön sekä saavutetut tulokset. Mikäli tällaista politiikkaa ei sovelleta, tulee yrityksen antaa selkeä ja perusteltu selvitys, miksi ei. Tilintarkastajan tulee tarkistaa, että sekä ei-taloudellisia tietoja että monimuotoi- suutta koskevat tiedot on annettu. Samassa ehdotuksessa komissio velvoitetaan myös raportoimaan OECD:n vero- tusta koskevan hankkeen, uuden tilinpäätösdirektiivin maakohtaisen hallituksille suoritettavia maksuja koskevan raportoinnin sekä luottolaitoksia koskevan vara- varaisuusdirektiivin maakohtaisen veroraportoinnin tuloksista. Uusi tilinpäätösdi- rektiivi velvoittaa öljy-, kaasu-, kaivannais- ja aarniometsänhakkuu -aloilla toimivat yritykset raportoimaan tilinpäätöksen yhteydessä hallituksille suorittamansa mak- sut70. Komission tulee samassa yhteydessä esitellä mahdollinen ehdotuksensa suur- ten yritysten maakohtaiseksi veroraportoinniksi koskien niin jäsenmaita kuin niitä kolmansia maita, joissa kyseiset suuret yhtiöt toimivat. Valtioneuvosto on tiedottanut eduskunnalle aiheesta U-kirjeellä71 sekä U-jatkokir- jeellä. Komission ja Euroopan parlamentin välisissä neuvotteluissa saavutettiin sopu ehdotuksesta helmikuussa 2014. Parlamentti tullee hyväksymään ehdotuksen huh- tikuussa 2014. Mikäli näin tapahtuu, tulee ehdotusta koskeva lainsäädäntö saattaa voimaan vuonna 2016. 70 Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä tulee ehdottamaan, miten nämä velvoitteet pannaan Suomessa täytäntöön. Ks. lisätietoja: Kirjanpitolain muutokset -työryhmä asetettu ajalle 1.9.2013–30.11.2014, bit.ly/1iJg2Gl, haettu 14.3.2014. 71 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (yritysten ei-taloudelliset ja monimuotoisuutta koskevat tiedot), http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunnis te=U+46/2013&base=eru&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD, haettu 13.12.2013. 60

2.13.3 Yritysten hallinnointi – corporate governance -periaatteet Suomen lainsäädännössä vain luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskee sitova velvollisuus edistää monimuotoisuutta hallintoelimen jäsenyydessä (lait tule- vat voimaan 1.7.2014). Muuta sitovaa sääntelyä ei ole monimuotoisuuden tai suku- puolten tasapuolisen edustuksen edistämisestä laajemmassa mielessä yritysten hallintoelimissä. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta72 koskee työsuhteita ja työnantajan sekä viranomaisten velvollisuutta edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lain 4 a § koskee myös kunta- ja valtioenemmistöisiä yhtiöitä; molempia sukupuolia on oltava vähintään 40 prosenttia, ellei muuhun ole erityisiä syitä. Laki henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa73, joka käsittelee työntekijöi- den edustajien nimeämistä jäseniksi yritysten hallintoelimiin, ei sisällä vaatimuksia edustajien sukupuolijakautumasta tai monimuotoisuudesta. Valtion omistajapolitiikkaa koskevan valtioneuvoston 3.11.2011 tekemän periaa- tepäätöksen mukaan valtio toteuttaa omistajana tasa-arvolakia ohjaamiensa yhtiöi- den hallituksia valittaessa. Tämän lisäksi valtioneuvosto pitää tärkeänä, että yhtiöi- den ylintä johtoa, johtoryhmiä ja muita johtotehtäviä nimettäessä tulee varmistaa, että molempien sukupuolten edustajilla on yhtäläiset mahdollisuudet edetä ural- laan ja kohota johtotehtäviin. Myös hallituksen nimityksiä ja palkitsemista valmis- televiin toimielimiin pyritään valitsemaan tasaisesti molempien sukupuolten edus- tajia. Valtion omistajaohjaukseen liittyvien toimien seurauksena naisten osuus nii- den yhtiöiden hallituksissa, joissa valtio on omistajana, ylittää 40 prosenttia kaikissa muissa yhtiötyypeissä, paitsi niissä, joissa valtio on vähemmistöosakas eikä yhtiön osakkeet ole noteerattu pörssissä. Tilastoja ei ole saatavissa niistä yhtiöistä, jotka ovat kuntien omistamia. Suomalaisten pörssiyhtiöiden itsesääntelynä laatimassa Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodissa (Corporate Governance) vuodelta 201074 on huomioitu alan kan- sainvälinen kehitys ja Suomen lainsäädännön ja markkinan erityispiirteet laadinta- ajankohtaan saakka. Hallinnointikoodi edellyttää, että listayhtiöiden hallituksissa on oltava hallituksen monipuolisen kokoonpanon ylläpitämiseksi molempia suku- puolia (Suositus 9). Muita määrällisiä tai valintamenettelyä koskevia vaatimuksia koodissa ei ole asetettu, esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyen. Suomalaisissa pörssiyhtiöissä naisten osuus hallituksen jäsenistä on edelleen kasvanut hivenen edellisestä vuodesta, vaikka suuria hyppäyksiä ei enää viime vuo- sina ole tapahtunut75. Vuoden 2013 huhtikuussa suurissa pörssiyhtiöissä naisia on 72 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609, haettu 19.2.2014. 73 Laki henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa (725/1990), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19900725, haettu 18.3.2014. 74 Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi (Corporate Governance) 2010, http://cgfinland.fi/files/2012/01/suomen- listayhtioiden-hallinnointikoodi-cg2010.pdf, haettu 11.12.2013. 75 Menestystä hallituksissa, haasteita johtoryhmissä. Keskuskauppakamarin kolmas naisjohtajaselvitys. Keskuskauppaka- mari 2013. http://kauppakamari.fi/wp-content/uploads/2013/11/naisjohtajaselvitys-2013netti.pdf, haettu 17.12.2013. 61 hallituksissa jo yli 30 %, kun keskisuurissa heitä on 23 % ja pienissä 18 %. Samana ajankohtana vain 13 yhtiöllä oli enää täysin miehistä koostuva hallitus. Nämä yhtiöt olivat ns. small cap -yhtiöitä. Määrä on joka vuosi pienentynyt muutamalla yhtiöllä viime vuosina. Valtio on ollut osaltaan edesauttamassa naisten osuuden kasvua hallitusten kokoonpanoissa. Vuoden 2013 yhtiökokouspäätösten perusteella voidaan todeta, että naisten osuus markkinaehtoisesti toimivien valtionyhtiöiden hallituksissa on tällä hetkellä ennätykselliset 47 prosenttia OECD:n corporate governance -periaatteet (2004)76, joihin myös Suomen hallin- nointikoodi osittain perustuu, eivät sääntele hallituksen kokoonpanon sukupuolija- kautumisesta mitään, vaan periaatteet ovat sukupuolineutraalit. OECD on päättä- nyt tarkistaa corporate governance -periaatteidensa laadukkuuden ja ajantasaisuu- den prosessissa, joka alkaa vuonna 2014 ja päättyy vuonna 2015. Tällä hetkellä ei ole tietoa, otetaanko tarkastelussa huomioon ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset. EU:ssa on helmikuusta 2013 saakka ollut vireillä komission ehdotus77 sukupuol- ten tasapuolisesta edustuksesta listayhtiöiden hallintoelimissä. Direktiiviehdotuk- sen mukaan pörssiyhtiöiden tulisi pyrkiä siihen, että hallintoelimissä on aliedustet- tua sukupuolta vähintään 40 prosenttia 1.1.2020 mennessä, valtionyhtiöissä 1.1.2018 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi direktiivi sisältää listayhtiöille eräitä menet- tely- ja avoimuusvelvollisuuksia sekä jäsenvaltioille velvollisuuden säätää seuraa- muksista direktiivin noudattamisen varmistamiseksi. Direktiivi olisi määräaikainen ja lakkaisi olemasta voimassa 31.12.2028. Jäsenvaltion ei tarvitse panna täytäntöön kansallisesti direktiivin velvollisuuksia, jos se voi osoittaa saavuttavansa tavoitteet määräaikaan mennessä muutenkin. Direktiivin läpimeno ja sen lopullinen sisältö näyttää tällä hetkellä epävarmalta. Lähikuukausina täytäntöön pantava vakavaraisuusdirektiivi78 ja -asetus79 sisältä- vät sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen velvoittavia säännöksiä. Sääntely koskee luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä. Direktiivi pannaan kansallisesti täytäntöön lähinnä uuteen luottolaitoslakiin. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan (luottolaitoslain 7:2 §) ”luottolaitoksen hallituksen on hyväksyttävä luottolaitokselle toimintaperiaatteet, joilla edistetään hallituksen kokoonpanon monimuotoisuutta. Hallituksen on hyväksyttävä luottolaitokselle tavoite sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta hallituksessa sekä laadittava toimintaperiaatteet, joilla tavoite saavu- tetaan ja ylläpidetään. Lisäksi luottolaitoksen on pidettävä saatavilla verkkosivus- tollaan muun muassa selostus siitä, miten se noudattaa kyseistä säännöstä. Edellä 76 OECD Principles of Corporate Governance, http://www.oecd.org/corporate/oecdprinciplesofcorporategovernance. htm, haettu 17.12.2013. 77 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (KOM(2012) 614, lopullinen), http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2012:0614:FIN:fi:PDF, haettu 17.12.2013. 78 Direktiivi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusval- vonnasta (2013/36/EU), http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:176:0338:0436:FI:PDF, haettu 14.3.2014. 79 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (Nro 575/2013) luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuus- vaatimuksista, http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:176:0001:01:FI:HTML, haettu 14.3.2014. 62 kuvatut sääntelyhankkeet kohdistuvat lähtökohtaisesti hallintoelinten jäsenyyteen, tosin edellä mainitussa komission direktiiviehdotuksessa otetaan huomioon tasa- arvotavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen myös johtoryhmätasolla. Lähiajan suurimmat haasteet tulevaisuudessa liittyvät kolmeen alueeseen: 1. Sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen yritysten johtoryhmätasolla. Joh- toryhmien nimeämiseen kohdistuvat monet naisten urakehitystä, työkoke- musta ja epätasapuolisiin sisäisiä menettelytapoja koskevat pullonkaulat. Myös yritysten toimitusjohtajina naisia on vähän. Yritysten johtoryhmät ovat tasa-arvolain piirissä, sillä kyseiset johtajat ovat yleensä työsuhteisia. 2. Sukupuolten tasapuolinen edustus erityisesti pienten pörssiyhtiöiden halli- tuksessa (johtoryhmien kokoonpanon lisäksi). Mitä pienempi pörssiyhtiö on kyseessä, sen suurempi merkitys on osakkeenomistajien tai heitä lähellä ole- vien henkilöiden valitsemisessa hallitukseen sen sijaan, että jäseniksi rekry- toitaisiin lähipiirin ulkopuolisia ammattijäseniä. Suomessa henkilöstön edus- tajia on hallituksissa vähän eikä heidän merkityksensä ole suuri tasa-arvon edistäjänä tai sitä jarruttavana tekijänä. 3. Sukupuolten tasapuolinen edustus sellaisten yhtiöiden hallintoelimissä, jotka eivät ole pörssiyhtiöitä taikka selkeästi valtioenemmistöisiä, mutta jotka jol- lakin tavalla liittyvät julkisiin tehtäviin. Näihin voidaan lukea esimerkiksi vähemmistöomistetut noteeraamattomat (enemmistöltään yksityisesti omis- tetut yhtiöt), työeläkeyhtiöt ja kuntasektorin määräysvallassa olevat yhtiöt. Yhtiöt ovat hyvin erilaisia eikä niistä ole yhtenäisiä tilastoja.

2.14 Valtio-omisteiset yhtiöt ja ihmisoikeudet Yritysvastuuta on korostettu viime vuosina voimakkaasti valtion omistajaohjauk- sessa. Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto on asettanut valtion enem- mistöomisteisille ja täysin omistetuille listaamattomille yrityksille yritysvastuun raportointivelvoitteen. Velvoite edellyttää yhtiöitä raportoimaan toimialan parhai- den käytäntöjen mukaisesti ja vähintään keskeisiä kilpailijoita vastaavia standar- deja omaksuen. Tähän sisältyvät myös ihmisoikeuskysymykset, jotka osakeyhtiöissä ensisijaiset tarkoittavat työntekijöiden oikeuksia. Kysymys on liiketoiminnallisista päätöksistä, joista vastuu on yritysten hallituksilla ja yritysjohdolla. Työntekijöiden oikeuksia valtio-omisteiset osakeyhtiöt toteuttavat lainsäädännön, hyvän hallinto- tavan ja valtio-omistajan linjausten perusteella. Nämä pitävät sisällään myös työn- tekijöiden oikeuksia loukkaavat tilanteet. Valtiolle on tärkeää, että yhtiöissä omak- sutaan henkilöstön aseman ja oikeuksien kunnioittaminen sekä ympäristön kan- nalta vastuulliset toimintatavat ja valtio odottaa yhtiöiden kiinnittävän huomiota myös alihankintaketjujensa läpinäkyvyyteen sekä hyvän henkilöstö- ja ympäristö- politiikan toteutumiseen myös alihankintayrityksissä. Valtion täysin omistama, itse- näinen holdingyhtiö Solidium raportoi omasta toiminnastaan GRI:n mukaisesti ja 63 edellyttää salkkuyhtiöltään vastaavalla tavalla kaikkien yritysvastuun osa-alueiden ensiluokkaista hoitamista.

2.14.1 Suomen Teollisuussijoitus Suomen Teollisuussijoitus Oy on valtion pääomasijoitusyhtiö, joka edistää pääoma- sijoitustoiminnan keinoin ja kansainvälisesti verkottuen suomalaista yritystoimin- taa, työllisyyttä ja talouden kasvua. Teollisuussijoitus sijoittaa suomalaiseen yritys- toimintaan suoraan ja pääomasijoitusrahastojen kautta tuoden innovaatiojärjestel- män palveluiden ja muun rahoitustarjonnan rinnalle markkinaehtoisen pääomasi- joitusmuotoisen rahoituksen. Yhtiön toiminnan tavoitteena on kohdentaa rahoitusta markkinapuutealueille, lisätä yksityisen pääoman tarjontaa markkinoilla sekä edis- tää pääomasijoitusmarkkinan kehittymistä ja kansainvälistymistä. Yhtiön toimintaa sääntelevät laki Suomen Teollisuussijoitus Oy -nimisestä valtionyhtiöstä80 sekä ase- tus Suomen Teollisuussijoitus Oy -nimisestä valtionyhtiöstä81. Teollisuussijoitus on tehnyt pääomasijoituksia vuodesta 1995 lähtien yhteensä noin miljardilla eurolla. Rahoituksen kohteena on tällä hetkellä yhteensä 510 yri- tystä suoraan ja välillisesti rahastojen kautta. Suurin osa yhtiön sijoituksista kohdis- tuu suomalaisiin ja Suomessa toimiviin rahastoihin ja kohdeyrityksiin. Teollisuussijoitus ottaa vastuullisena sijoittajana ja omistajana huomioon ympä- ristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät seikat sijoituspäätöksiä tehtäessä, sijoituskohteiden hallinnoinnissa sekä varainhoidossa. Vastuullinen sijoi- tustoiminta on jatkuvasti kehittyvä prosessi ja osa yhtiön toiminnan suunnittelua. Yhtiön henkilöstön osaamista on vahvistettu muun muassa vastuullisen sijoittami- sen koulutuksella. Teollisuussijoituksen hallitus on vuonna 2011 vahvistanut yhtiölle vastuullisen sijoittamisen periaatteet, jotka pohjautuvat kansainvälisiin PRI:n vastuullisen sijoit- tamisen periaatteisiin82 (PRI: Principles for Responsible Investment). Periaatteita sovelletaan kaikessa sijoitustoiminnassa, ja ne on integroitu osaksi yhtiön sijoitus- ja päätöksentekoprosessia. Lisäksi yhtiö on jäsen Finsif ry:ssä83, jonka tarkoituksena on edistää vastuullista sijoittamista. Teollisuussijoitus julkaisee vuosittain yritysvastuuraportin ja seuraa yritysvas- tuun toteutumista myös kohdeyhtiötasolla. Sijoituskohteiden yritysvastuun kehitty- mistä ja käytäntöjä seurataan hallitustyöskentelyn ja muun yhteistyön kautta. Vaiku- tusmahdollisuudet eri osa-alueisiin vaihtelevat yrityskohtaisesti, sillä eri toimialoilla ja eri maantieteellisillä alueilla toimivien yritysten kohdalla korostuvat eri asiat. Myös Teollisuussijoituksen omistusosuus kohdeyhtiöissä vaihtelee merkittävästi vaikuttaen yhtiön mahdollisuuteen vaikuttaa kohdeyrityksen yritysvastuuasioihin. 80 Laki Suomen Teollisuussijoitus Oy -nimisestä valtionyhtiöstä (1352/1999), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/1999/19991352, haettu 28.3.2014. 81 Valtioneuvoston asetus Suomen Teollisuussijoitus Oy -nimisestä valtionyhtiöstä (54/2014), http://www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2014/20140054, haettu 28.3.2014. 82 PRI: Principles for Responsible Investment, http://www.unpri.org/, haettu 28.3.2014. 83 Finsif ry (Finland’s Sustainable Investment Forum), http://www.finsif.fi/, haettu 28.3.2014. 64 3 Yritykset ja ihmisoikeudet ulkomailla

3.1 Rikosoikeudellinen vastuu ihmisoikeusloukkauksista ulkomailla Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riip- pumatta perustuu Suomea velvoittavaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea kansainvälisesti velvoittavaan säädökseen tai määräykseen (kansainvälinen rikos), sovelletaan Suomen lakia. Suomen lakia sovelletaan tekopaikan laista riip- pumatta esimerkiksi Suomen ulkopuolella tehtyyn ihmiskauppaan, törkeään ihmis- kauppaan ja rikoslain 34 a luvussa tarkoitettuihin terrorismirikoksiin. Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, josta Suomen lain mukaan saattaa seu- rata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus, sovelletaan Suomen lakia, jos val- tio, jonka alueella rikos on tehty, on pyytänyt rikoksen syytteeseenpanoa suomalai- sessa tuomioistuimessa.

3.2 Korruptiota koskeva lainsäädäntö Lahjominen elinkeinotoiminnassa sekä lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa on rikoslaissa (RL 30:7-8) kielletty. Suomi on ratifioinut Korruption vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleis- sopimuksen84. Yleissopimus liittyy lahjusrikoksiin ja eräisiin muihin korruptiota koskeviin rikoksiin, kuten rahanpesuun. Yleissopimuksessa on määräyksiä näiden rikosten ennalta ehkäisystä, kriminalisoinneista, lainvalvonnasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja varallisuuden takaisin hankkimisesta. Lisäksi yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka koskevat teknistä apua, tietojen vaihtoa ja täytäntöönpanon val- vontamekanismia. Eräät yleissopimuksen rahanpesua, julkisia hankintoja, julkista varainhoitoa, tilinpäätöstä ja tilintarkastusta koskevat määräykset kuuluvat Euroo- pan yhteisön toimivaltaan. Suomen liittyessä sopimukseen todettiin, että Suomen lainsäädäntö täyttää yleis- sopimuksessa asetetut velvoitteet. Rikoslakia muutettiin sopimukseen liityttäessä siten, että elinkeinoelämässä tehdyt lahjusrikokset tulivat virallisen syytteen alai- siksi. Lahjusrikoksiin sovelletaan myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta koske- via säädöksiä. 84 Korruption vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (56/2006), http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/ sopsviite/2006/20060056, haettu 18.3.2014. 65

3.4 Ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategia Kesällä 2013 hyväksytty Suomen ulkoasianhallinnon ihmisoikeusstrategia ja sitä täydentävä vuosien 2013–2015 toimintaohjelma ohjaavat ihmisoikeuksien toimeen- panoa ulkopolitiikan kaikilla osa-alueilla. Ihmisoikeuksien toteutuminen taloudellisten ulkosuhteiden alueella tukeutuu näkemykseen siitä, että kansainvälinen kauppa, markkinoiden avautuminen ja taloudellinen kasvu voivat luoda taloudellisia edellytyksiä useiden ihmisoikeuk- sien toimeenpanolle. Toisaalta Suomi pyrkii vahvistamaan työelämän perusoikeuk- sien ja erityisesti naisten ja haavoittuvimpien väestöryhmien ihmisoikeuksien suoje- lua myös taloudellisten ulkosuhteiden sekä rajat ylittävän yritystoiminnan alueella. Työelämän ja ihmisoikeudet huomioidaan valtioiden välisten investointisuojaso- pimusten valmistelussa, täytäntöönpanossa sekä riitojen sovittelussa. Suomi tukee ihmisoikeusvelvoitteiden huomiointia erityisesti EU:n kahden- ja alueiden välisten vapaakauppasopimuksissa ja EU:n yleisessä tullietuusjärjestelmässä sekä tukee pyr- kimystä vahvistaa ihmisoikeustilanteen arviointia kolmansissa maissa. Kauppaan liittyvissä sopimuksissa Suomi myös tukee poikkeuslausekkeita, jotka mahdollista- vat sopimusvelvoitteista poikkeamisen tapauksissa, joissa sopimuskumppani louk- kaa ihmisoikeuksia. Suomi kannustaa yrityksiä panostamaan vastuulliseen yritystoimintaan kehittä- mällä markkinaehtoisia alkuperän ja kansainvälisen toiminnan seurantajärjestel- miä, ml. näistä raportointi ja viestintä.

3.5 Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen ohjelma Suomen kehityspoliittisen ohjelman lähtökohtana on ihmisoikeusperustainen lähes- tymistapa kehitykseen. Lähestymistapa pohjautuu YK-järjestöjen yhteisymmärryk- seen ihmisoikeusperustaisesta kehitysyhteistyöstä85 ja tarkoittaa, että kehitysyh- teistyöllä pyritään tukemaan viranomaisten voimavaroja vastata ihmisoikeusvel- voitteistaan sekä edistää paikallisen väestön oikeutta saada tietoa ja kyetä toimi- naan oikeuksiensa puolesta. Kehitysyhteistyön tavoitteet kattavat niin kansalais- ja poliittiset oikeuksien ja vapauksien, kuin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyk- sellisten oikeuksien täytäntöönpanon. Kehitysyhteistyön toimeenpanossa on kun- nioitettava keskeisiä ihmisoikeusperiaatteita kuten yleismaailmallisuutta, jokaisen oikeutta vaikuttaa ja osallistua kehityksen määrittelyyn ja toimeenpanoon, syrjimät- tömyyttä sekä tasa-arvoa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat ilmastokes- tävyyden lisäksi kehitysyhteistyön läpileikkaavia tavoitteita. Suomen kehitysyhteis- työllä halutaan edistää erityisesti yhteiskuntapolitiikkaa joka lisää yhdenvertaisia 85 UN Common Understanding on Human Rights Based Approach to Development, 2003, bit.ly/1iwVvWw, haettu 25.3.2014. 66 mahdollisuuksia sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen osallistumiseen, sekä peruspalvelujen ja turvan saatavuuteen. Suomi on täten sitoutunut edistämään eri- tyisesti naisten, lasten, etnisten, kieli- ja uskonnollisten vähemmistöjen ja alkupe- räiskansojen, sekä vammaisten henkilöiden, hiv/aidsin kanssa elävien sekä seksu- aali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Suomen kehityspolitiikan ja -yhteistyön painopisteet ovat; 1. ihmisoikeuksia edistävä, demokraattinen ja vastuullinen yhteiskunta, 2. osallistava ja työllistävä vihreä talous, 3. luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu sekä 4. inhimillinen kehitys. Toimintaa ohjaavat myös hallitusohjelman kirjaukset koulutuksesta, ihmisarvoi- sesta työstä, nuorisotyöttömyyden vähentämisestä sekä naisten ja lasten aseman parantamisesta osana kehityspolitiikkaa. Toiminnassa hyödynnetään Suomen vah- vuuksia koulutuksessa, terveyden edistämisessä. viestintä- ja ympäristöteknologi- assa sekä hyvässä hallinnossa. Suomen kehityspoliittisia tavoitteita edistetään sekä rahoituksella että politiikka- päätöksillä ja -vaikuttamisella. Työtä tehdään kahdenvälisesti, alueellisesti, monen- keskisesti sekä kansalaisjärjestöjen ja EU:n kautta. Eri apumuodot täydentävät toi- siaan ja niiden kautta Suomen apu ulottuu lähes kaikkialle maailmaan. Suomi antaa tukea ihmisoikeuksia puolustaville järjestöille sekä henkilöille, jotka tuovat esiin ihmisoikeusloukkauksia ja korruptiorikoksia. Yksi tapa edistää kehitysmaiden taloudellisen ja sosiaalisen kehitystä on vastuul- lisen yritystoiminnan tukeminen. Hallitus korottaa Finnfundin pääomaa vastuulli- sen yksityisen yritystoiminnan edistämiseksi kehitysmaissa siten, että kaupallisen kannattavuuden lisäksi hankkeilla on myönteisiä kehitys- ja ympäristövaikutuksia. Ulkoasianministeriö tukee myös Finnpartnership -liikekumppanuusohjelmaa, joka rahoittaa suomalaisten ja kehitysmaiden yritysten ja muiden toimijoiden välisiä lii- kekumppanuuksia, antaa neuvontaa kehitysmaaliiketoimintaan liittyvien hankkei- den suunnittelu- ja kehitysvaiheisiin sekä pyrkii saattamaan suomalaisia ja kehitys- maiden yrityksiä yhteistyöhön. Ulkoasiainministeriö, Tekes ja työ- ja elinkeinoministeriö suunnittelevat uutta yhteistyömuotoa, kehitysinnovaatio-ohjelmaa ja -rahastoa. Sekä Finnpartnershi- pissa että kehitysinnovaatio-ohjelmassa ja -rahastossa otetaan ihmisoikeuskysy- mykset huomioon. 67

3.6 Julkiset vientiluottolaitokset ja ihmisoikeusvaikutusten arviointi

3.6.1 Finnvera Vientiluottoja koskevat yhteiskuntavastuuasiat neuvotellaan OECD:n vientiluotto- työryhmässä86 (Working Party on Export Credits and Credit Guarantees), johon kuu- luvat kaikki OECD-maat Chileä ja Islantia lukuun ottamatta. Kansainvälisen yhteis- työn tahdissa eteneminen on ensiarvoisen tärkeää sen vuoksi, että kilpailutilanne eri OECD-maiden viejien kesken pysyy tasavertaisena. Keskeiset vientiluottoja kos- kevat kansainväliset sopimukset ovat OECD:n lahjonnan vastainen sopimus87, kestä- vän luotonannon periaatteet88 sekä ympäristö- ja sosiaalisten asioiden huomioonot- taminen vientiluotoissa (niin kutsuttu ”Common Approaches” -sopimus89). Ihmisoi- keuskysymykset kuuluvat jälkimmäiseen osana sosiaalisten vaikutusten arviointia. Finnverassa on käytössä hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvi- oimiseksi 1.1.2013 päivitetty politiikka90, jossa ihmisoikeusasiat on otettu OECD:n ”Common Approaches” -sopimuksen mukaisesti huomioon OECD:n työn perustana on käytetty muun muassa seuraavia kansainvälisiä sopimuksia ja kehikoita: YK:n ohjeistus ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta, kansainvälisen työjärjestön ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus sekä OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille. Vientitakuuta myönnettäessä ja vientitakuun ehtoja vahvistettaessa otetaan huomioon taattavan hankkeen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset osana hank- keen kokonaisriskinarviointia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maa-arvioissa on erillinen kappale, jossa käsitellään lyhyesti sosiaaliset olot ja ihmisoikeustilanne osana maan toimintaympäristöä ja ympäristöasiantuntijat selvittävät hankekohtai- set ihmisoikeusasiat OECD-sopimuksen mukaisesti. Finnveran politiikkaa hankkei- den ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi kehitetään jatkuvasti. Kan- sainväliset kilpailutekijät, viennin rahoitukseen liittyvien ympäristö- ja sosiaalisten asioiden kehitys ja omat kokemukset otetaan suunnittelussa huomioon. OECD:n sopimuksen mukaisesti vientiluottolaitosten ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusarviointien kehittäminen jatkuu edelleen. Sopimukseen liittyvissä asian- tuntijoiden kokouksissa jäsenet raportoivat edistymisestään. 86 Ryhmä on perustettu vuonna 1963, ja se arvioi vientiluottoihin liittyviä menettelytapoja, tunnistaa keskeisiä ongelmia ja etsii niiden ratkaisemiseksi tai vähentämiseksi ratkaisuja monenkeskisten keskustelujen kautta. Ks. lisätietoja: http://www.oecd.org/trade/xcred/ecg.htm. 87 OECD Convention on Combating Bribery of Foreign Public Officials in International Business Transactions, http:// www.oecd.org/corruption/oecdantibriberyconvention.htm, haettu 4.4.2014. 88 Principles and Guidelines to promote Sustainable Lending Practices in the Provision of Official Export Credits to Low-Income Countries, http://search.oecd.org/officialdocuments/displaydocumentpdf/?doclanguage=en&cote= tad/ecg%282008%291, haettu 4.4.2014. 89 Recommendation of the Council on Common Approaches for Officially Supported Export Credits and Environmental and Social Due Diligence (the ”Common Approaches”), http://www.oecd.org/tad/xcred/commonapproaches.htm, haettu 28.11.2013. 90 Finnvera: Politiikka hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi, http://www.finnvera.fi/Vienti/ Vientitakuutoiminta/Politiikka-hankkeiden-ympaeristoe-ja-sosiaalisten-vaikutusten-arvioimiseksi, haettu 28.11.2013. 68 Suomi on aktiivisesti mukana kansainvälisessä yhteistyössä sosiaalisten vaiku- tusten (ml. ihmisoikeusnäkökohdat) huomioon ottamisessa valtion vienninrahoituk- sessa. Linjana on ollut edetä kansainvälisen yhteistyön ja normiston mukaan ja kan- taa vastuu yhteisten periaatteiden mukaan sekä osallistua aktiivisesti kehitystyö- hön yhteisten pelisääntöjen ja käytäntöjen luomiseksi ja soveltamiseksi.

3.6.2 Finnfund Finnfund tuottaa vuosittain yhteiskuntavastuuraportin, joka on luettavissa osoit- teessa: http://www.finnfund.fi/julkaisut/fi_FI/yritysvastuuraportti/. Finnfund pyrkii edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta sekä omassa että yhteistyökumppaniensa toiminnassa. Finnfund on allekirjoittanut vuonna 2009 eurooppalaisten kehitysrahoittajien (European Development Finance Institutions eli EDFI) yhteiset kestävän kehityksen ja vastuullisen rahoituksen periaatteet ja sitoutunut noudattamaan niitä toiminnassaan. Nämä periaatteet ovat yhtenevät YK:n Global Compact -aloitteen kymmenen periaatteen kanssa. Syksyllä 2011 Finnfund allekirjoitti yhdessä 24 muun kehitysrahoittajan kanssa hyvän hallintotavan periaatteet ja ohjeistuksen siitä, miten kehitysrahoittajat pyrki- vät edistämään hyvää hallintoa rahoittamissaan yrityksissä ja siten tukemaan kehi- tysmaiden kestävää taloudellista kehitystä. Lisäksi niin Finnfundin oman kuin sen rahoittamien yhtiöidenkin toiminnan tulee olla sekä ympäristöllisesti että yhteis- kunnallisesti kestävää. Yhteiskunnallisesti kestävällä toiminnalla tarkoitetaan alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamista, työntekijöiden työolojen ja -oikeuksien vaalimista, ter- veyden ja turvallisuuden huomioon ottamista sekä väestön pakkosiirtojen välttä- mistä ja kulttuuriperinnön suojelemista. Useissa Finnfundin kohdemaissa on yleisesti tiedossa olevia ongelmia ihmisoi- keusasioissa. Finnfund pyrkii omalla toiminnallaan ja mukanaolollaan edistämään ihmisoikeuksien toteutumista rahoittamissaan hankkeissa käytettävissään olevin keinoin. Finnfundin myöntämän rahoituksen ehtona on lähtökohtaisesti, että rahoituk- sen saaja sitoutuu sopimusteitse noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n keskeisiä työehtoja ja -olosuhteita koskevia standardeja sekä Maailmanpankkiryh- mään kuuluvan kansainvälisen rahoitusjärjestö IFC:n ympäristö- ja sosiaalistan- dardeja91, joissa ihmisoikeuskysymykset on otettu laaja-alaisesti huomioon. Finn- fund myös edellyttää rahoituksensa kohteilta määrävälein raportointia toiminnan standardienmukaisuudesta. 91 IFC Performance Standards on Environmental and Social Sustainability, http://www.ifc.org/wps/wcm/connect/ topics_ext_content/ifc_external_corporate_site/ifc+sustainability/publications/publications_handbook_pps, haettu 26.2.2014. 69

3.6.3 Finnpartnership Finnpartnership on Finnfundin hallinnoima ja ulkoasiainministeriön rahoittama lii- kekumppanuusohjelma, joka tarjoaa suomalaisyrityksille ja muille toimijoille rahoi- tusta kehitysmaiden yritysten ja muiden toimijoiden kanssa kehitettävien liike- kumppanuuksien valmistelemiseen, liikekumppanuuksiin liittyviin ammatillisen koulutuksen hankkeisiin, kehitysmaaliiketoimintaan liittyvää neuvontaa ja pyrkii saattamaan suomalaiset ja kehitysmaiden yritykset ja muut toimijat yhteistyöhön keskenään. Finnpartnership on Finnfundille ulkoistettu ohjelma, johon pätevät samat vas- tuullisuusperiaatteet kuin Finnfundin muuhun toimintaan (ks. kohta ”Finnfund”).

3.7 OECD:n monikansallisille yrityksille suunnatut toimintaohjeet ja niiden kansallinen seuranta OECD:n toimintaohjeet92 sisältävät valtioiden esittämiä suosituksia monikansallisille yrityksille. Suositukset koostuvat vapaaehtoisuuteen pohjautuvista vastuullisuuden periaatteista ja normeista sekä lainsäädännön soveltamisesta kansainvälisessä lii- ketoiminnassa. Suomi on sitoutunut edistämään OECD:n toimintaohjeiden noudat- tamista. Toimintaohjeiden tukena toimivat OECD:n jäsenmaiden hallitusten perus- tamat kansalliset yhteyselimet. Nämä kansalliset yhteyselimet tekevät toimintaoh- jeita tunnetuksi ja soveltavat niitä. Yhteyselimet toimivat myös välittäjä- ja sovitte- lufoorumina toimintaohjeiden soveltamisessa yksittäistapauksiin. Toimintaohjeiden soveltamisella yksittäistapaukseen tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin taho haluaa selvittää, onko tietty monikansallinen yritys toiminut toi- mintaohjeiden mukaisesti. Tällöin Suomessa kansallisena yhteyselimenä toimii työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunnan kanssa93. Neuvottelukunta lausuu ministeriön pyynnöstä näkemyksensä siitä, onko yritys toiminut toimintaohjeiden mukaisesti.

3.7.1 Yksittäistapausta koskevat toimintatavat Yksittäistapausta koskeva valitus toimitetaan kirjallisesti työ- ja elinkeinoministeri- ölle. Valituksen saavuttua työ- ja elinkeinoministeriöön, arvioidaan, otetaanko vali- tus tarkempaan käsittelyyn. Arviointiin sisältyvät valitukseen tutustuminen, vasti- neen pyytäminen valituksen kohteelta olevalta yritykseltä, yhteydenpito eri osapuo- liin sekä mahdollisesti muiden kansallisten yhteyselinten konsultoiminen. Arvioin- nin yhteydessä on mahdollista tehdä selvityksiä, joilla tarkoitetaan tietopyyntöjen 92 OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (vuoden 2011 tarkistus), http://www.tem.fi/files/32204/TEM- rap_5_2012.pdf, haettu 13.12.2013. 93 Suomen kansallisen yhteyselimen toiminta pohjautuu valtioneuvoston asetukseen 591/2008, http://www.tem.fi/ files/20879/asetus_yhteisk_yritysvastuu_nk.pdf, haettu 13.12.2013. 70 tekemistä osapuolille, lähetystöverkostolle tai mahdollisille muille kansallisille yhteyselimille. Jos valitusta ei oteta käsittelyyn, julkaistaan lausunto, joka sisältää kuvauksen valituksesta sekä perustelut. Jos taas valitus otetaan tarkempaan käsittelyyn, siirry- tään seuraavaan vaiheeseen, valituksen tutkimiseen. Tämä ei vielä välttämättä mer- kitse sitä, että valituksen kohteena oleva yritys olisi rikkonut ohjeita. Mikäli valitus päätetään tutkia, osapuolille tarjotaan mahdollisuus sovintoon, minkä tarkoituksena on löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Kansal- linen yhteyselin seuraa sopimuksen soveltamista. Mikäli yhteisymmärrykseen ei päästä, jatketaan valituksen tutkimista. Osapuolet voivat täydentää kannan- ottojaan asian käsittelyn edetessä. Kannanottoja täydentävät lausunnot tulee toimittaa aina viimeistään kolme viikkoa ennen seuraavaa neuvottelukunnan kokousta. Valituksen tutkimisen perusteella valmistellaan ja julkaistaan lopullinen lausunto siitä, onko yritys toiminut vastoin toimintaohjeita vai ei. Lausunnossa voi olla myös suosituksia yritykselle toimintaohjeiden soveltamisesta. Lausunto julkistetaan. Toimintaohjeiden mukaan on yleisenä periaatteena, että kansallisen yhteyseli- men toiminta on avointa. Kuitenkin toiminnan tehokkuus edellyttää käsittelyn luot- tamuksellisuuden asianmukaista takaamista silloin kun käsitellään yksittäistapauk- sia. Kaikissa neuvottelukunnan lausunnoissa otetaan huomioon tarve suojella arka- luonteisia liiketietoja ja muita sidosryhmiä koskevia tietoja. Mikäli yksittäistapauksen osapuoli haluaa vedota salassapitoon, on osapuolen itse merkittävä salassa pidettävät asiat yhteyselimelle toimittamaansa materiaaliin. Kokonaisuudessaan toimitettua materiaalia ei voi merkitä salassa pidettäväksi, vaan lähtökohtana on, että vastapuolen on saatava kaikesta yhteyselimelle toimitetusta materiaalista tieto. Salassapitoa koskevat ohjeet ovat yhdenmukaiset asiakirjain jul- kisuudesta annetun lain94 ja OECD:n toimintaohjeiden kanssa. Yhteyselimen antamat lausunnot toimitetaan OECD:n investointikomitealle tiedoksi. Valitukset pyritään käsittelemään mahdollisimman nopeasti. Kun neuvottelu- kunta käsittelee toimintaohjeita koskevia valituksia, se toimii puolueettomasti, ennakoitavasti, oikeudenmukaisesti ja yhdenmukaisesti toimintaohjeissa esitetty- jen periaatteiden ja normien kanssa. Suomessa on tähän mennessä ollut käsittelyssä kolme tapausta, joista kaksi käsi- teltiin vanhojen, vuoden 2000 tarkistuksen mukaisten toimintaohjeiden aikana. Kaikki yksittäistapaukset on koottu OECD:n tietokantaan, joka on saatavilla toimin- taohjeita koskevalla verkkosivustolla95. 94 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621, haettu 26.2.2014. 95 The OECD Guidelines for Multinational Enterprises, http://mneguidelines.oecd.org/, haettu 16.12.2013. 71

3.8 Asevienti ja kaksikäyttötuotteet

3.8.1 Kansainvälisen asekauppasopimuksen kattavuus ja valvonta Laittomaan asekauppaan liittyvät tapot ja väkivalta sekä puolustusvoimien ja polii- siviranomaisten ylimitoitettu väkivalta ovat merkittäviä ihmisoikeusongelmia suu- ressa osassa maailmaa. Tämän vuoksi Suomi tukee aseviennin valvonnan järjestel- miä, joilla ihmisoikeusloukkauksia voidaan ehkäistä jo ennakolta. Suomi toimi aloitteentekijänä kansainväliselle asekauppasopimukselle (ATT)96, joka hyväksyttiin YK:ssa vuonna 2013. Sopimuksella säädellään ensimmäistä ker- taa maailmanlaajuista tavanomaisten aseiden kauppaa. Sillä voidaan torjua myös laitonta asekauppaa. Sopimuksessa on vahvat kieltomääräykset sekä vahvat siir- roissa noudatettavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia kos- kevat säännökset, joiden vaikutuksia tulee arvioida vietäessä aseita, ammuksia, osia ja komponentteja. Suomi tukee sopimuksen toimeenpanon tehokasta valvontaa. Suomalaisten yritysten asevientiä kolmansiin maihin valvotaan lupamenettelyllä, jota ohjaavat Euroopan unionissa hyväksytyt ohjeistot sekä kansallinen lainsää- däntö. Asevienti ole ei luvallista maihin tai käyttäjille, joiden syyllistyminen ihmis- oikeusloukkauksiin on ilmeinen. Yritysten odotetaan arvioivan huolellisesti jo enna- kolta myymiensä aseiden loppukäyttöä. Asevientiluvista vastuussa olevat viran- omaiset (luvan luonteesta ja käsittelyvaiheesta riippuen ulkoasianministeriö, puo- lustusministeriö ja poliisihallitus) antavat yrityksille informaatiota ihmisoikeusar- vioinnin suorittamisesta.

3.8.2 Kaksikäyttötuotteet Kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan tuotetta, teknologiaa, palvelua ja muuta hyödy- kettä, jota normaalin siviililuontoisen käyttönsä tai sovellutuksensa ohella voidaan käyttää joukkotuhoaseiden tai niiden maaliin saattamiseen tarkoitettujen ohjusjär- jestelmien kehittelyyn tai valmistukseen taikka jolla voidaan edistää yleistä sotilaal- lista toimintakykyä. Kansallisella tasolla toimintaa ohjaa laki kaksikäyttötuotteiden vientivalvon- nasta97. Ulkoasiainministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osaston vientivalvon- tayksikkö on kaksikäyttötuotteiden vientiluvista vastaava viranomainen. Kaksikäyttötuotteiden vientilupahakemuksia arvioidessa huomioidaan tuot- teen käyttötarkoitus, loppukäyttäjä- ja vastaanottajataho, maan tilanne, mukaan lukien sisäinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, mahdolliset pakotteet ja alu- eellinen tilanne, sekä diversioriski eli riski tuotteiden välittämisestä eteenpäin. 96 Arms Trade Treaty, http://www.un.org/disarmament/ATT/, haettu 26.2.2014. 97 Laki kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (562/1996), http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960562, haettu 26.2.2014. 72 Ihmisoikeusnäkökulmien huomioiminen on keskeistä, kun viedään tietyntyyppisiä tuotteita, joilla on vaikutusta ihmisoikeuksien toteutumiseen. EU-tasolla toimintaa ohjaa neuvoston asetus98 koskien kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta. Suomi on mukana kansainvälisissä kaksikäyttötuotteita koske- vissa vientivalvontajärjestelyissä, joiden tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenmai- den vientivalvontamenettelyjä ja lupakriteerejä. Suomi osallistuu järjestelyjen toi- mintaan ja kehittämiseen aktiivisesti. Vientivalvontajärjestelyissä sovittavat valvon- nanalaisten tuotteiden luettelot tulevat EU-maiden viejiä juridisesti sitoviksi, kun ne on hyväksytty edellä mainitun EU:n vientivalvonta-asetuksen liitteeseen. Tuo- teluetteloon kuulumattomien kaksikäyttötuotteiden vientiä, joilla on mahdollinen joukkotuhoaseyhteys tai mahdollinen sotilaallinen loppukäyttö pakotemaissa, voi- daan rajoittaa kansallisella catch all -säädöksellä. Säädöstä on sovellettu Suomessa.

3.9 Yksityisten turvallisuus- ja puolustusalan yritysten toiminta Kriisinhallintaoperaatioiden turvajärjestelyt pohjaavat osittain yksityisiin turvafir- moihin, mihin on liittynyt ongelmia. Ongelmat ovat liittyneet esimerkiksi paikallis- ten turvafirmojen harjoittamiin toimintatapoihin, joissa on ollut lähes hyväksikäytön piirteitä. Tähän ongelmaan on pyritty vastaamaan yksityisten turvallisuus- ja puo- lustusalan yritysten toimintaan liittyvällä Montreaux’n asiakirjalla99, jolle on anta- nut tukensa kymmeniä valtioita Suomi mukaan lukien. Montreux’n asiakirjaan liit- tyy kansainvälinen käytännesäännöstö, joka toimii alan yritysten itsesääntelymeka- nismina. Suomi tukee alan itsesääntelyjärjestelmiä ja yritysten aktiivisuutta serti- fioida toimintaansa. 98 Neuvoston asetus (EY) 428/2009, http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:134:0001:02 69:fi:PDF, haettu 26.2.2014. 99 Montreux’n asiakirja yksityisten turvallisuus- ja puolustusalan yritysten toimintaan liittyvistä valtioiden kansainvälisoi- keudellisista velvoitteista ja hyvistä käytännöistä aseellisen selkkauksen aikana, bit.ly/1gPWLTK, haettu 18.2.2014. 73 4 Kansainvälinen yhteistyö

4.1 Kauppasopimukset ja investointisuojasopimukset

4.1.1 Ihmisoikeuksien huomioiminen kansainvälisessä kauppapolitiikassa Kauppasopimusten yleinen arkkitehtuuri ei aseta rajoituksia ihmisoikeuksien suo- jaamista koskevien politiikkatavoitteiden soveltamiselle. Myöskään investointisuo- jasopimukset eivät ole ongelmallisia tämän tavoitteen suhteen, kunhan niitä sovel- letaan syrjimättömällä ja läpinäkyvällä tavalla. Yksi kansainvälisten sopimusten perimmäisistä tarkoituksista on luoda yhteisiä sääntöjä kansainvälisen taloudellisen vaihdon edistämiseksi, mikä puolestaan edistää taloudellista kasvua luoden edelly- tyksiä ihmisoikeuksien toimeenpanolle. EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka. Yhteinen kauppapolitiikka kohdistuu sisä- markkinoiden ulkopuolella oleviin kolmansiin maihin. Jäsenmaat eivät voi säätää kansallisia kauppapoliittisia normeja eivätkä tehdä sopimuksia keskenään tai EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. EU:lle luovutettua toimivaltaa käyttävät sen toimie- limet. Ulospäin toimivaltaa käyttää komissio, joka edustaa EU:ta ja neuvottelee sen puolesta. Toimivaltaa ja päätöksentekoa koskevat määräykset luovat oikeudelliset puit- teet EU:n kauppapolitiikan harjoittamiselle, mutta eivät käsittele sen sisällöllisiä tavoitteita. Tavoitteet syntyvät komission ja jäsenmaiden vuorovaikutuksessa. Suo- men kannalta on oleellista saada omat kansalliset tavoitteet osaksi EU:n tavoitteita. EU laatii vaikutusarviot (SIA, sustainability impact assessment) kaikista kauppa- neuvotteluista etukäteen.

4.1.2 EU:n yleinen tullietuusjärjestelmä (Generalised System of Preferences, GSP) GSP:llä edistetään kehitysmaiden integroitumista maailmankauppaan myöntämällä niille tullietuja yksipuolisesti. Järjestelmään kuuluvan kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon kannustusmenettelyn (GSP+), kautta myönnetään lisätullietuja haavoit- tuville maille, jotka ratifioivat ja toimeenpanevat keskeiset YK:n ja ILO:n ihmisoi- keuksia, työntekijöiden oikeuksia sekä ympäristönsuojelua ja hyvän hallinnon peri- aatteita koskevat yleissopimukset. GSP-edut voidaan poistaa kokonaan tai osittain joiltain tuoteryhmiltä, jos edunsaajamaa rikkoo vakavasti ja systemaattisesti näitä sopimuksia. Etujen peruuttamista on tähän asti käytetty Myanmarin, Valko-Venä- jän ja Sri Lankan kohdalla. Nykyinen GSP-asetus on voimassa vuoden 2023 loppuun. 74

4.1.3 Kahdenväliset ja alueiden väliset kauppasopimukset Kaikissa viime vuosina EU:n solmimissa kahden tai alueiden välisissä vapaakaup- pasopimuksissa on kestävän kehityksen kappale (esimerkiksi Korea, Cariforum, Keski-Amerikka, Peru-Kolumbia, Singapore). Kappaleissa on sitoumuksia koskien kansainvälisiä ympäristösopimuksia sekä työelämän oikeuksia koskevien sopimus- ten noudattamista. Ihmisoikeudet ovat myös useimmissa sopimuksissa ”olennai- nen osa sopimusta”, jolloin vastapuolen rikkoessa ihmisoikeuksia, toinen voi ryh- tyä tarvittaviin toimiin ja esimerkiksi jättää soveltamatta sopimuksen mukaisia tul- lien alennuksia. Sopimuksissa määritellään institutionaaliset sovittelumekanismit (alakomiteat, asiantuntijaryhmät/paneelit, hallitusten väliset neuvottelut, kansalaisyhteiskun- nan osallistuminen) kestävän kehityksen kysymyksiin liittyvien erimielisyyksien käsittelemiseksi.

4.1.4 Monenkeskinen kauppajärjestelmä WTO/GATT-säännöt muodostavat monenkeskisen kauppajärjestelmän säännöt. Myös alueelliset kauppasopimukset ja yksipuoliset järjestelyt rakentuvat näiden perussääntöjen varaan. Säännöt mahdollistavat esimerkiksi kaupan rajoittamisen julkisen moraalin, ihmisten, eläinten tai kasvien tai terveyden suojelemiseksi, sil- loin kun sen on välttämätöntä. Toimia ei saa kuitenkaan käyttää mielivaltaiseen tai epäoikeudenmukaiselle syrjinnälle tai tavalla joka merkitsee kansainvälisen kau- pan naamioitua rajoittamista. On epäselvää voidaanko toimia käyttää laajemmin kuin omaa maata koskien. Sääntöihin on myös mahdollista neuvotella poikkeuksia WTO:n jäsenmaiden kes- ken myös ihmisoikeuskysymyksiin liittyen. Kansainvälistä timanttikauppaa koskeva poikkeuslupa mahdollistaa timanttikaupan sääntelyn erityisen Kimberley-prosessin sertifiointijärjestelmän pohjalta. Kauppa ja työelämän oikeudet erillisenä aiheena ei tällä hetkellä ole neuvotte- luissa tai käsittelyssä WTO:ssa. EU ja Yhdysvallat yrittivät 1990-luvulla saada WTO- sopimuksiin mukaan niin sanottua sosiaalilauseketta, jonka nojalla kauppapoliit- tisia välineitä voitaisiin käyttää takaamaan minimitaso työelämän standardeissa. Yhteisymmärrystä siitä, pitäisikö työvoiman käyttöä tuotantoprosesseissa käsitellä monenkeskisessä kauppapolitiikassa, ei kuitenkaan ole saavutettu mm. useiden kehitysmaiden vastustaessa kysymysten käsittelyä WTO:n piirissä.

4.1.5 Investoinnit Investoinnit kuuluvat Lissabonin sopimuksen myötä EU:n yhteiseen kauppapo- litiikkaan ja komission toimivaltaan. EU neuvottelee investointisuojasopimuksia omana kokonaisuutenaan kuten esim. Kiinan kanssa sekä investoinneista osana 75 laajempia vapaakauppa- ja investointisopimuksia mm. Kanadan, Intian, Singaporen jne. kanssa. Osana laajempia kauppa- ja investointisopimuksia sopimusten yleiset ihmisoikeuslausekkeet tulisivat ilmeisesti myös koskemaan investointiosioita (kts. yllä kauppasopimukset). Kansainvälisissä investointisuojasopimuksissa on niukasti suoria ihmisoikeus- lausekkeita. Sopimukset tähtäävät omaisuuden suojaamiseen. Jos suoria viittauk- sia ihmisoikeuksiin on, ne löytyvät lähinnä sopimusten perusteluosasta. Työelämän oikeuksiin tai ympäristöön on enemmän viittauksia. Potentiaaliset ristiriidat aihepii- rissä saattavat liittyä konfliktiin omaisuuden suojelemisen ja valtion velvollisuuden suojella ihmisoikeuksia välillä. Investointisuojasopimukset eivät luo oikeudellisia velvollisuuksia sijoittajille vaan ainoastaan sopimuspuolille. Sijoittajien on kuitenkin toimittava sen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, jonka alueelle sijoi- tus tehdään, voidakseen nauttia sopimuksen antamasta suojasta. Esimerkiksi kor- ruption avulla toteutetulle investoinnille ei voisi saada sopimuksen kautta suojaa. Molempien sopimuspuolten on hyväksyttävä ne velvoitteet, jotka sopimukseen kirjataan ja noudatettava niitä omassa lainsäädännössään. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi mikäli toinen sopimusosapuoli syystä tai toisesta ei ole allekirjoittanut esimerkiksi ILO:n perustavaa laatua olevia työntekijöiden perusihmisoikeuksia kos- kevia sopimuksia, kyseisen sopimuspuolen velvoittaminen niiden noudattamiseen investointisuojasopimuksella ei ole mahdollista. Myöskään sijoittajaa ei voida inves- tointisuojasopimuksella sinänsä velvoittaa noudattamaan kotimaansa lainsäädän- töä toisen sopimusosapuolen alueella. Investointisuojasopimukset eivät estä sääntelyä niin kauan toimet takaavat rei- lun ja tasapuolisen kohtelun, kansallisen kohtelun (ulkomaista investoijaa ei koh- della huonommin kuin kotimaista) sekä suosituimmuuskohtelun (sijoittajaa ei koh- della huonommin suhteessa ulkomaisiin investoijiin kolmansista maista). Yksinker- taisista periaatteista huolimatta käytäntö jättää varaa lainopilliseen tulkintaan ja tapauksia on ollut riitojen ratkaisussa välimiesmenettelyssä ja osassa näissä on ja voi olla jatkossa ihmisoikeuksiin liittyviä ulottuvuuksia. Suomen solmimilla investointisuojasopimuksilla pyritään erityisesti suojelemaan suomalaisten yritysten ja kansalaisten omaisuutta. Niiden piiriin kuuluvia sijoituk- sia ei voi pakkolunastaa tai kansallistaa muutoin kuin ei-syrjivältä pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain asianmukaisin laillisin menettelyin ja välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan. Suomen tuo- reimmissa (2000-luvulla solmituissa) investointisuojasopimuksissa kysymys liittyen sopimusosapuolten tahtotilaan noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja työ- elämän normeja on ratkaistu luomatta suoraa oikeudellista velvoitetta tähän kirjaa- malla asia sopimuksen johdantoon kuten useimmissa investointisuojasopimuksissa yleensäkin, sikäli kuin teema on niissä nostettu esiin. Suomi lähtee siitä, että ihmis- oikeudet tulee huomioida jatkossa EU:n investointisuojasopimuksissa tai Suomen mahdollisesti solmimissa uusissa kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa. 76

4.2 Taloudellinen tuki kansainvälisille järjestöille Suomi tukee, pääosin kehitysyhteistyövaroin, kansainvälisiä hallitusten välisiä ja kansalaisjärjestöjä, joiden tavoitteena on vahvistaa ihmisoikeuksien kunnioittamista ja suojelua liike-elämässä. Suomi tukee useita YK-järjestöjä ja -elimiä kuten Global Compact -aloitetta ja ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa ja kansalaisyhteiskunnan toimijoista muun muassa Institute for Human rights and business -järjestöä vahvis- taakseen kansainvälistä normipohjaa, yritysten keinovalikoimaa sekä korruption paljastajien ja muiden ihmisoikeuspuolustajien suojelua. Erityinen huomio annet- tavassa tuessa on naisten ja haavoittuvimpien väestöryhmien oikeuksien suojelulla sekä kehittyvien maiden ja kansalaisyhteiskunnan kapasiteetin vahvistamisella.

4.3 Kansainvälinen yhteistyö raaka-aineiden tuotannossa Raaka-aineiden kansainväliseen tuotantoon liittyy ajoittain ihmisoikeusongelmia. Kansainvälinen yhteisö on reagoinut asiaan kehittämällä erilaisia vastuullisuusaloit- teita. Näitä ovat muun muassa timanttien alkuperään liittyvä Kimberley-prosessi ja kaivannaisteollisuuden läpinäkyvyyteen liittyvä EITI-aloite.

4.3.1 EITI-toimeenpanon selvittäminen Suomi on kaivannaisteollisuuden globaalia läpinäkyvyyttä edistävän EITIn (Extrac- tive Industries Transparency Initiative) jäsen. EITI tarjoaa viitekehyksen, jonka avulla valtiot julkaisevat kaivannaisteollisuudelta saamansa rahavirrat ja vastaa- vasti kaivannaisteollisuus julkaisee valtiolle maksamansa rahat. Kestävän kaivan- naisteollisuuden strategian100 mukaisesti TEM ja UM selvittävät, mitä tällainen EITI- standardin toimeenpano merkitsisi Suomelle.

4.3.2 Konfliktimineraalit Euroopan komissio järjesti kesällä 2013 julkisen kuulemisen liittyen mineraalien alkuperään. Kuulemisen tavoitteena oli selvittää sidosryhmien näkemyksiä mahdol- lisesta EU:n aloitteesta, joka koskisi vastuullista mineraalien hankintaa konflikti- ja korkean riskin alueilta. Tarkemmin kuulemisessa tiedusteltiin asioita, jotka liittyi- vät raaka-aineiden etsintään ja turvallisuuteen, tuotantoketjun läpinäkyvyyteen ja hyvään hallintotapaan. Keväällä 2014 komissio teki ehdotuksen konfliktimineraalien vastuullisesta han- kinnasta101. Komissio ehdottaa lainsäädäntöön pohjautuvaa sertifiointijärjestelmää, 100 Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi -toimintaohjelma, https://www.tem.fi/files/36550/TEM- jul_15_2013_web_29042013.pdf, haettu 11.11.2013. 101 EU proposes responsible trading strategy for minerals from conflict zones, http://europa.eu/rapid/press-release_ IP-14-218_en.htm, haettu 18.3.2014. 77 johon tinan, tantaalin, volframin ja kullan maahantuojat voisivat vapaaehtoisesti liit- tyä vastuullisen tuonnin edistämiseksi EU:ssa. Sertifiointijärjestelmä vaatisi maa- hantuojilta huolellisuusperiaatteen noudattamista OECD:n huolellisuusperiaatetta koskevien ohjeiden mukaisesti. Ehdotus on vielä niin tuore, ettei sen jatkokäsitte- lystä ja aikatauluista ole tietoa.

4.3.3 OECD:n due diligence -ohjeet konfliktimineraalien hankintaan OECD:n due diligence -ohjeet mineraalien hankintaan konflikti- ja korkean riskin alueilta102 antavat yksityiskohtaisia suosituksia, jotka tukevat yrityksiä ihmisoikeuk- sien kunnioittamisessa ja auttavat välttämään konfliktin tukemista ostopäätösten ja -käytäntöjen kautta. Ohje on suunnattu kaikille yrityksille tinan, tantaalin, volframin ja kullan hankintaan. Vaikka ohjeet eivät ole sitovat, ne heijastavat kuitenkin OECD- maiden ja kannattavien ei-jäsenten kantoja ja poliittista tahtoa. 102 OECD Due Diligence Guidance for Responsible Supply Chains of Minerals from Conflict-Affected and High-Risk Areas, http://www.oecd.org/daf/inv/mne/mining.htm, haettu 18.3.2014. 78 5 Yrityksiin ja ihmisoikeuksiin liittyvä koulutus

5.1 Koulutus ihmisoikeuksista yrityksille Useiden suomalaisyritysten hankintaverkostot ulottuvat maihin, joissa tuotantoon liittyy useampia riskitekijöitä, myös ihmisoikeuksien osalta. Erityisesti heikon hal- linnon maissa puutteellinen lainsäädäntö ja/tai lakien heikko toimeenpano sekä val- vonta tuovat omat haasteensa toimitusketjun hallintaan. Viime vuosina monet sidos- ryhmät ovat kiinnittäneet huomiota suomalaisyritysten toimitusketjujen hallintaan ja median kautta aihe on herättänyt myös suuren yleisön kiinnostuksen. Yritysten on siksi tunnistettava toimitusketjuissa piilevät riskit ja toimittava itse aktiivisesti vastuullisuuden edistämiseksi alihankintaverkostoissaan. Maineen lisäksi toimitus- ketjun vastuullisuuden kehittämisestä seuraa yleensä muitakin hyötyjä kuten laa- dun, tuottavuuden ja toimitusvarmuuden parantumista ja siten kustannussäästöjä. Yritysvastuuverkosto FIBSin tutkimuksen103 mukaan toimitusketjujen vastuullisuu- den hallinta on suomalaisyrityksille suurin yksittäinen vastuullisuushaaste, jonka tutkimukseen vastanneista 34 prosenttia mainitsi. Tuotantoketjuissa ilmeneviin ihmisoikeusriskeihin liittyen ulkoasiainministeriö on rahoittanut FIBSin toteuttamaa ihmisoikeuskoulutusta yrityksille. Koulutukset ovat olleet työpajapohjaisia, ja ne on kohdistettu etenkin sellaisille yrityksille, joilla ei vielä ole johdonmukaista mallia vastuullisuuden johtamiseen toimitusketjuissa. 103 FIBSin yritysvastuututkimus, http://www.fibsry.fi/images/TIEDOSTOT/FIBSin_yritysvastuututkimus2013.pdf, haettu 13.12.2013. 79 Lähteet Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:13. Helsinki, sosiaali- ja terveysministeriö.12s. Työsuojelu Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2010:2. Helsinki, sosiaali- ja terveys- ministeriö. 33s. Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta (2009) Ulkoasianhallinnon ihmisoikeusstrategia (2013) sekä sen toimintaohjelma vuosille 2013–2015 Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2013. Eduskunta. http://217.71.145.20/TRIPviewer/show. asp?tunniste=VNS+6/2013&base=ermuut&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle; VNS 6/2013 vp. Valtioneuvoston selonteko EU-poli- tiikasta 2013; taustatietoa Suomen EU-työsuojelupolitiikasta. 80 Liite 1. Kansainväliset ja alueelliset keskeiset ihmisoikeussopimukset, jotka Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut tai ratifioimassa YK:n keskeiset ihmisoikeussopimukset104 • Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleis- sopimus (ICERD, 1965) SopS 37/1970 • Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansain- välinen yleissopimus (ICESCR, 1966) SopS 6/1976 – valinnainen pöytäkirja valistusmenettelystä (OP-ICESCR, 2008) SopS 16–17/2014 • Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICCPR, 1966) SopS 7-8/1976 – valinnainen pöytäkirja (ICPPR-OP1, 1966) SopS 7-8/1976 – voimaansaattamisasetuksen 2 §:n muuttaminen (1966) SopS 16/1985 – toinen valinnainen pöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta (ICCPR-OP2, 1989) SopS 48–49/1991 – voimaansaattamisasetuksen 2 §:n muuttaminen (1990) SopS 31/1990 • Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW, 1979) SopS 67–68/1986 – valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä (OP-CEDAW, 1999) SopS 20–21/2001 • Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus (CAT, 1984) SopS 59–60/1989 – valinnainen pöytäkirja kansainvälisestä ja kansallisesta valvontajärjes- telmästä (OP-CAT, 2002), Suomi allekirjoitti pöytäkirjan 23.9.2003, edus- kunta hyväksyi hallituksen esityksen HE 182/2012 vp pöytäkirjan ratifi- oimiseksi 15.4.2013 104 Yleissopimusten ja niiden valinnaisten pöytäkirjojen nimen jäljessä on ilmoitettu sulkeissa sopimuksen nimen kansainvälisesti käytetty lyhenne ja sopimuksen hyväksymisvuosi. Vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyt sopimukset ovat luettavissa Finlexin valtioso- pimustietokannassa http://www.finlex.fi. Sopimustekstin voi hakea sopimussarjan numerolla, joka on ilmoitettu listassa lyhenteellä SopS. YK:n keskeisistä ihmisoikeussopimuksista ja niiden täytäntöönpanon valvonnasta on tietoja ulkoasiainministeriön sivuilla http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=31460&contentlan=1&culture=fi-FI. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) sivuilla on tietoja keskeisistä ihmisoikeussopimuksista ja niiden valinnaisista pöytäkirjoista http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/CoreInstruments.aspx. Yleissopimusten ja niiden valinnaisten pöytäkirjojen todistusvoimaiset sopimustekstit, tiedot niiden kansainväli- sestä voimaantulosta, allekirjoituksista, ratifioinneista/hyväksymisistä/liittymisistä sekä varaumista ovat luettavissa YK:n sopimusrekisteristä https://treaties.un.org/pages/Treaties.aspx?id=4&subid=A&lang=en. 81 • Yleissopimus lapsen oikeuksista (CRC, 1989) SopS 59–60/1991 – valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin (OP-CRC-AC, 2000) SopS 30–31/2002 – yleissopimuksen 43 artiklan 2 kappaleen muutos (1995) SopS 16/2003 – valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipor- nografiasta (OP-CRC-SC, 2000) SopS 40–41/2012 – valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä (OP-CRC-IC, 2011), Suomi alle- kirjoitti pöytäkirjan 28.2.2012, hallituksen esitys pöytäkirjan hyväksymi- seksi on tarkoitus antaa kuluvan hallituskauden aikana • Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (CRPD, 2006) – valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä (OP-CRPD, 2006) – Suomi allekirjoitti yleissopimuksen ja valinnaisen pöytäkirjan 30.3.2007, hallituksen esitys molempien hyväksymiseksi on tarkoitus antaa kuluvan hallituskauden aikana • Kansainvälinen yleissopimus koskien kaikkien henkilöiden suojele- mista pakotetulta katoamiselta (CPED, 2006) – Suomi allekirjoitti yleissopimuksen 6.2.2007, hallituksen esitys yleisso- pimuksen hyväksymiseksi on tarkoitus antaa kuluvan hallituskauden aikana • Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöntekijöiden ja heidän perheen- jäsentensä oikeuksista (ICMW, 1990) – Suomessa yleissopimuksen ratifioinnin edellytyksiä on tarkasteltu vuosina 1992, 2004 ja 2011, yleissopimuksen ratifiointia ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena 82 Ihmisoikeuksia suojelevia muita kansainvälisiä sopimuksia105 • Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (1951) SopS 77/1968 – pakolaisten oikeusasemaa koskeva pöytäkirja (1967) SopS 78/1968 – laki pakolaisten oikeusasemaa koskevasta yleissopimuksesta ja pakolais- ten oikeusasemaa koskevasta pöytäkirjasta (2004) SopS 142–143/2004 – yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen 2 §:n muutta- minen (2004) SopS 144/2004 – pöytäkirjan voimaansaattamisesta annetun asetuksen 2 §:n muuttami- nen (2004) SopS 145/2004 – yleissopimukseen tehtyjen varaumien peruuttaminen (2004) SopS 146/2004 – Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus (2000) SopS 18, 20/2004 – lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäise- misestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (2000) SopS 70–71/2006 – lisäpöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuutta- jien salakuljetuksen kieltämisestä (2000) SopS 72–73/2006 – laki rikoslain 17 luvun 1 a §:n muuttamisesta (2003) SopS 19/2004 – ampuma-asepöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä annettu ilmoitus (2011) SopS 75/2011 • Korruption vastainen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus (2003) SopS 56, 58/2006 – rikoslain 30 luvun 12 §:n muuttaminen (2006) SopS 57/2006 105 Yleissopimusten ja niiden pöytäkirjojen nimen jäljessä on ilmoitettu sopimuksen hyväksymisvuosi. Vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyt sopimukset ovat luettavissa Finlexin valtioso- pimustietokannassa http://www.finlex.fi. Sopimustekstin voi hakea sopimussarjan numerolla, joka on ilmoitettu listassa lyhenteellä SopS. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) sivuilla on tietoja keskeisten ihmisoikeussopimusten ohella myös muista ihmisoikeuksia suojelevista kansainvälisistä sopimuksista ja niiden pöytäkirjoista http://www.ohchr.org/EN/ ProfessionalInterest/Pages/UniversalHumanRightsInstruments.aspx Yleissopimusten ja niiden pöytäkirjojen todistusvoimaiset sopimustekstit, tiedot niiden kansainvälisestä voimaantulosta, allekirjoituksista, ratifioinneista/hyväksymisistä/liittymisistä sekä varaumista ovat luettavissa YK:n sopimusrekisteristä https://treaties.un.org/pages/ParticipationStatus.aspx. 83 YK:n ihmisoikeusjulistuksia106 • Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948) • Julistus oikeudesta kehitykseen (1986) • Julistus kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmis- töihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista (1992) • Julistus naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (1993) • Julistus yksilöiden, ryhmien ja yhteiskunnan elinten oikeudesta ja vas- tuusta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoi- keuksia ja perusvapauksia (nk. Julistus ihmisoikeuspuolustajista, 1998) • Julistus alkuperäiskansojen oikeuksista (2007) Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksia107 • Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (1950) SopS 18–19/1990 – ensimmäinen lisäpöytäkirja (1950) SopS 18-19/1990 – neljäs lisäpöytäkirja muiden kuin yleissopimuksen ja sen ensimmäisen lisäpöytäkirjan jo sisältämien oikeuksien ja vapauksien turvaamisesta (1963) SopS 18-19/1990 – kuudes lisäpöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta (1983) SopS 18-19/1990 – seitsemäs lisäpöytäkirja (1984) SopS 18-19/1990 – yhdestoista pöytäkirja yleissopimuksella perustetun valvontajärjestel- män uudistamisesta (1994) SopS 85-86/1998 – voimaansaattamisasetuksen 2 §:n muuttaminen (1996) SopS 91/1996 – voimaansaattamisasetuksen 2 §:n muuttaminen (1998) SopS 44/1998 – voimaansaattamisasetuksen 2 §:n muuttaminen (1999) SopS 22/1999 – Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perus- vapauksien suojaamiseksi) sellaisena kuin se on muutettuna yhdennel- lätoista pöytäkirjalla (1999) SopS 63/1999 – kahdestoista pöytäkirja (2000) SopS 8-9/2005 – voimaansaattamisasetuksen 2 §:n muuttaminen (2001) SopS 31/2001 106 YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) sivuilla on tietoja keskeisten ihmisoikeussopimusten ohella myös ihmisoikeuksia edistävistä ja suojelevista julistuksista http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/Univer- salHumanRightsInstruments.aspx. 107 Yleissopimusten ja niiden pöytäkirjojen nimen jäljessä on ilmoitettu sulkeissa sopimuksen hyväksymisvuosi. Vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyt sopimukset ovat luettavissa Finlexin valtioso- pimustietokannassa http://www.finlex.fi. Sopimustekstin voi hakea sopimussarjan numerolla, joka on ilmoitettu listassa lyhenteellä SopS. EN:n keskeisistä ihmisoikeussopimuksista ja niiden täytäntöönpanon valvonnasta on tietoja ulkoasiainministeriön sivuilla http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=31372&contentlan=1&culture=fi-FI. EN:n yleissopimusten ja niiden pöytäkirjojen todistusvoimaiset sopimustekstit, tiedot niiden kansainvälisestä voimaantulosta, allekirjoituksista, ratifioinneista/hyväksymisistä/liittymisistä sekä varaumista ovat luettavissa EN:n sopimusrekisteristä http://www.conventions.coe.int/Treaty/Commun/ListeTraites.asp?CM=8&CL=ENG. 84 – yleissopimukseen tehdyn varauman osittainen peruuttaminen (2001) SopS 40/2001 – kolmastoista pöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa (2002) SopS 6-7/2005 – neljästoista pöytäkirja yleissopimuksen valvontajärjestelmän muuttami- seksi (2004) SopS 50–51/2010 – viidestoista pöytäkirja yleissopimuksen valvontajärjestelmän edelleen tehostamiseksi, Suomi allekirjoitti pöytäkirjan 24.6.2013, hallituksen esi- tys pöytäkirjan hyväksymiseksi on tarkoitus antaa kuluvan hallituskau- den aikana, pöytäkirja ei ole vielä kansainvälisesti voimassa – kuudestoista pöytäkirja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimival- lan laajentamisesta antaa neuvoa-antavia lausuntoja, Suomi allekirjoitti pöytäkirjan 2.10.2013, hallituksen esitys pöytäkirjan hyväksymiseksi on tarkoitus antaa kuluvan hallituskauden aikana, pöytäkirja ei ole vielä kansainvälisesti voimassa • Eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halven- tavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (1987) SopS 16–17/1991 – yleissopimuksen liite SopS 92/1998 – ensimmäinen ja toinen lisäpöytäkirja (1993) SopS 17/2002 • Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen perus- kirja (1992) SopS 23/1998 – voimaansaattamisasetuksen muutos (1998) SopS 83/1998 – peruskirjan saamenkielinen käännös (1998) SopS 84/1998 – voimaansaattamisasetuksen 2 §:n muuttaminen (2009) SopS – Suomen selityksen täydentäminen (2009) SopS 81/2009 • Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus (1995) SopS 1–2/1998 • Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn osallistuvia henki- löitä koskeva eurooppalainen sopimus (1996) SopS 2-3/1999 • Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (1996) SopS 78, 80/2002 • Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus (2001) SopS 59-60/2007 – yleissopimuksen ratifioimisen yhteydessä annettu selitys ja tehdyt varau- mat ja ilmoitukset SopS 61/2007 85 • Yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla: yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä (1997) SopS 23–24/2010 – lisäpöytäkirja ihmisten toisintamisen kieltämisestä (1998) SopS 23–24/2010 – lisäpöytäkirja ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista (2002) SopS 23–24/2010 – laki rikoslain 11 luvun 11 §:n ja 47 luvun 3 §:n muuttamisesta (2009) SopS 25/2010 – yleissopimuksen sekä siihen liittyvien ihmisten toisintamisen kieltämi- sestä ja ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista tehtyjen lisäpöytäkirjojen voimaantulo Ahvenanmaan maakunnassa (2010) SopS 115/2010 • Yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2005) SopS 43-44/2012 – hyväksymisen yhteydessä annettu ilmoitus (2012) SopS 46/2012 – laki liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta SopS 45/2012 • Yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (2007) SopS 87–88/2011 • Yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäi- semisestä ja torjumisesta (2011) – Suomi allekirjoitti yleissopimuksen 11.5.2011, tarkoituksena on antaa hal- lituksen esitys yleissopimuksen hyväksymiseksi kuluvan hallituskauden aikana – yleissopimus ei ole vielä kansainvälisesti voimassa Keskeiset kansainvälisen työjärjestön ilo:n yleissopimukset108 Pakkotyön poistaminen: • Pakkotyön poistamista koskeva yleissopimus nro 29 (1930) SopS 44/1935 • Sopimus, joka koskee pakkotyön poistamista nro 105 (1957) SopS 17/1960 108 Yleissopimusten nimen jäljessä on ilmoitettu sulkeissa sopimuksen hyväksymisvuosi. Vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyt sopimukset ovat luettavissa Finlexin valtioso- pimustietokannassa http://www.finlex.fi. Sopimustekstin voi hakea sopimussarjan numerolla, joka on ilmoitettu listassa lyhenteellä SopS. ILO:n yleissopimusten ja niiden pöytäkirjojen todistusvoimaiset sopimustekstit, tiedot niiden kansainvälisestä voimaantulosta, allekirjoituksista, ratifioinneista/hyväksymisistä/liittymisistä sekä varaumista ovat luettavissa ILO:n sopimusrekisteristä http://ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:1:0::NO:::. Lisätietoja Suomen toiminnasta ILO:ssa on työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla https://www.tem.fi/tyo/ kansainvalinen_tyoelamayhteistyo/kansainvalinen_tyojarjesto_ilo. 86 Yhdistymisvapaus: • Sopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisoikeutta ja ammatillisen jär- jestäytymisvapauden suojelua nro 87 (1948) SopS 45/1949 • Sopimus, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoi- keuden periaatteiden soveltamista nro 98 (1949) SopS 32/1951 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo: • Sopimus, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksetta- vaa samaa palkkaa nro 100 (1951) SopS 9/1963 • Yleissopimus, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhtey- dessä tapahtuvaa syrjintää nro 111 (1958) SopS 63/1970 • Sopimus (nro 159), joka koskee ammatillista kuntoutusta ja työllistämistä (vammaiset henkilöt) (1983) SopS 24/1986 Lapsityön poistaminen: • Yleissopimus, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää nro 138 (1973) SopS 87/1976 • Yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välit- tömiä toimia niiden poistamiseksi nro182 (1996) SopS 16/2000 – Suositus (nro 190), joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi. Näiden ydinsopimusten ohella ILO:n ihmisarvoisen työn käsite kattaa myös suuren osan sen muista sopimuksista, joista Suomi on ratifioinut suuren osan. Nämä sopimukset kat- tavat työoikeuden alalta muun muassa vuosilomaa, työsuhdeturvaa, perhevapaita, äitiys- suojelua koskevat sopimukset sekä työsuojelua ja sosiaaliturvaa koskevat sopimukset. Kaikki sopimukset on laadittu yhdessä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa ja niiden noudattamista valvotaan myös yhdessä näiden järjestöjen kanssa ILO:n hal- lintoneuvostossa, sen perustamassa kahdesti vuodessa kokoontuvassa kolmikantai- sessa yhdistymisvapauskomiteassa sekä ILO:n vuotuisen työkonferenssin sopimus- ten noudattamista valvovassa kolmikantaisessa komiteassa. Myös Suomen halli- tuksen vuosiraportit ILO:n sopimusten noudattamisesta valmistellaan yhdessä kan- sallisten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Järjestöt voivat liittää ILO:lle lähetettäviin raportteihin näkemyksensä siitä, että ne katsovat, että Suomi ei mahdollisesti täytä joltakin osin ratifioimansa sopimuksen tasoa. Euroopan neuvoston hyväksymä uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja kat- taa pitkälti ILO-sopimuksissa turvatut oikeudet ja osin myös EU-direktiivien katta- mia sosiaalisia oikeuksia. Suomi on ratifioinut sosiaaliseen peruskirjaan liittyvän lisäpöytäkirjan, joka antaa tietyt edellytykset täyttäville kansainvälisille ja kansalli- sille työnantaja- ja työntekijäjärjestöille sekä kansalaisjärjestöille mahdollisuuden tehdä sosiaalisten oikeuksien komitealle järjestökantelun sosiaalisen peruskirjan määräysten soveltamisesta. 87 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Kilpailukyky 44/2014 Arbets- och näringsministeriets publikationer Konkurrenskraft 44/2014 MEE Publications Competitiveness 44/2014 Tekijät | Författare | Authors Julkaisuaika | Publiceringstid | Date Oktober 2014 Arbets- och näringsministeriet; Toimeksiantaja(t) | Uppdragsgivare | Commissioned by Antti Riivari, regeringsråd Työ- ja elinkeinoministeriö Linda Piirto, överinspektör Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä | 28.5.2013 Organets tillsättningsdatum | Date of appointment Julkaisun nimi | Titel | Title Nationellt genomförande av FN:s vägledande principer för företag och mänskliga rättigheter Tiivistelmä | Referat | Abstract Arbets- och näringsministeriet informerade 17.9.2014 statsrådet om en rapport om det nationella genomförandet av FN:s vägledande principer för företag och mänskliga rättigheter, som var skriven av en arbetsgrupp med representanter från olika ministerier. Statsrådet bekantade sig också med de utlåtanden som getts vid arbetsgruppsbetänkandet. Det nationella genomförandet inleds utifrån den genomförandeplan som arbetsgruppen har presenterat. Syftet med genomförandeplanen är att mobilisera åtgärder för att sambandet mellan företagsverksamhet och mänskliga rättigheter ska få mera uppmärksamhet och därigenom hjälpa företagen att bättre beakta konsekvenserna av sina verksamheter för de mänskliga rättigheterna. Centrala målen för genomförandeplanen är en utredning av lagstiftningen, precisering av aktsamhetsskyldigheten samt tillämpning av de sociala kriterierna vid offentliga upphand- lingar. Vid sidan om dessa behöver man också öka dialogen mellan företag och frivilligorganisationer. Företagen behöver information ur ett människorättsperspektiv till stöd för sin riskhantering, samt för organisationerna är det nyttigt att få information om de specialvillkor och möjligheter som hänför sig till affärsverksamhet. Genomförandeplanen har utarbetats på så sätt att det ska vara möjligt att genomföra åtgärderna i den redan under de närmaste åren, men så att man samtidigt får underlag för fastställande av eventuella nya åtgärder. Genomförandet av åtgärdsprogrammet följs upp i delegationen för samhälls- och företagsansvar. Kontaktperson vid arbets- och näringsministeriet: Avdelningen för arbetslivs- och marknadsfrågor/Antti Riivari, tfn 029 506 3742 & Linda Piirto, tfn 029 504 7028 Asiasanat | Nyckelord | Key words näringspolitik, mänskliga rättigheter, offentlig förvaltning, affärslivet, samhällsansvar; företag; företagsansvar Verkkojulkaisu | Nätpublikation | Web publication ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-898-2 Kokonaissivumäärä | Sidoantal | Pages Kieli | Språk | Language Hinta | Pris | Price 89 Suomi, Finska, Finnish - Julkaisija | Utgivare | Published by Kustantaja | Förläggare | Sold by Työ- ja elinkeinoministeriö Edita Publishing Oy / Ab / Ltd Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Kilpailukyky 44/2014 Arbets- och näringsministeriets publikationer Konkurrenskraft 44/2014 MEE Publications Competitiveness 44/2014 Tekijät | Författare | Authors Julkaisuaika | Publiceringstid | Date October 2014 The Ministry of Employment and the Economy; Toimeksiantaja(t) | Uppdragsgivare | Commissioned by Antti Riivari, Government Counsellor Työ- ja elinkeinoministeriö Linda Piirto, Senior Specialist Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä | 28.5.2013 Organets tillsättningsdatum | Date of appointment Julkaisun nimi | Titel | Title National Action Plan for the implementation of the UN Guiding Principles on Business and Human Rights Tiivistelmä | Referat | Abstract The Ministry of Employment and the Economy submitted its report, a joint proposal written by a working group representing various ministries, on the national implementation of the UN Guiding Principles on Business and Human Rights to the Government evening session on 17 September 2014. The Government also examined statements issued from the working group report. The national implementation will be launched based on the action plan proposed by the working group. The objective of these proposals is to initiate procedures that will place more of an emphasis on the connection between business and human rights and, in this way, help businesses improve the way they take the human rights impacts of their activities into account. Key aims for the action plan are the legislative report, definition of the due diligence obligation, and the application of social criteria in public procurement. In addition to these, an increase in dialogue between businesses and civil society is needed. Companies need information on human rights aspects to support their risk management work, and it is beneficial for civil society to receive information on the preconditions and opportunities related to business. The action plan has been drawn up in a way that facilitates the realisation of listed actions in the next few years, but also provides a foundation to which new actions may be added. Implementation of the action plan will be monitored each year by the Committee for Corporate Social Responsibility. Contact person within the Ministry of Employment and the Economy: Labour and trade department/ Antti Riivari, tel. +358 29 506 3742 Asiasanat | Nyckelord | Key words industrial policy; human rights; public administration; business; social responsibility; companies; corporate responsibility Verkkojulkaisu | Nätpublikation | Web publication ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-898-2 Kokonaissivumäärä | Sidoantal | Pages Kieli | Språk | Language Hinta | Pris | Price 89 Suomi, Finska, Finnish - Julkaisija | Utgivare | Published by Kustantaja | Förläggare | Sold by Työ- ja elinkeinoministeriö Edita Publishing Oy / Ab / Ltd Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden kansallinen toimeenpanosuunnitelma Työ- ja elinkeinoministeriö antoi 17.9.2014 valtioneuvoston iltakoululle tiedoksi YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden kansallista toimeenpa- noa koskevan raportin , jonka oli kirjoittanut eri ministeriöiden edustajista koostu- nut työryhmä. Hallitus tutustui myös työryhmän raportista annettuihin lausuntoihin. Kansallinen toimeenpano käynnistetään työryhmän esittämän toimeenpanosuunni- telman pohjalta. Toimeenpanosuunnitelman tavoitteena on saattaa liikkeelle toimenpiteitä, joilla yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien välinen yhteys saisi enemmän huomiota ja siten auttaisi yrityksiä huomioimaan paremmin toimintansa ihmisoikeusvaikutukset. Kes- keisiä tavoitteita toimintasuunnitelmassa ovat lisälainsäädäntöselvitys, huolellisuus- periaatteen täsmentäminen sekä sosiaalisten kriteerien hyödyntäminen julkisissa hankinnoissa. Näiden ohella tarvitaan myös yritysten ja kansalaisjärjestöjen välisen dialogin lisäämistä. Yritykset tarvitsevat oman riskienhallintansa tueksi tietoa ihmis- oikeusnäkökulmasta ja järjestöille on hyödyllistä saada tietoa liiketoimintaan liitty- vistä reunaehdoista ja mahdollisuuksista. Toimeenpanosuunnitelma on laadittu siten, että siinä olevien toimenpiteiden toteuttaminen olisi mahdollista jo lähivuosien kuluessa, mutta niin, että näin voidaan pohjustaa mahdollisten uusien toimenpiteiden määrittelyä. Suunnitelman etenemistä seurataan yritys- ja yhteiskuntavastuun neuvottelukunnassa. Verkkojulkaisu ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-898-2