Decree of the Ministry of Agriculture and Forestry on experimental animal activities (No. 36/EEO/2006)

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 36/EEO/2006 Päivämäärä Dnro 24.7.2006 605/01/2006 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 1.8.2006 - toistaiseksi Valtuutussäännökset Eläinsuojelulaki (247/1996) 4�6 § Eläinsuojeluasetus (396/1996) 49 § Laki koe-eläintoiminnasta (62/2006) 5 §:n 3 momentti, 6 §:n 4 mo mentti, 10 §:n 1 momentti, 11 §:n 1 momentti, 13 §:n 4 momentti, 15 §, 16 §:n 2 momentti, 17 §:n 2 momentti, 20 §:n 2 momentti ja 22 § Vastaavat EY-säädökset Neuvoston direktiivi 86/609/ETY (31986L0609); EYVL N:o L 358, 18.12.1986, s. 1 Maa- ja metsätalousministeriön asetus koe-eläintoiminnasta Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 4 päivänä huhtikuuta 1996 annetun eläinsuojelulain (247/1996) 4�6 §:n, 7 päivänä kesäkuuta 1996 annetun eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 49 §:n ja koe-eläintoiminnasta 20 päivänä tammikuuta 2006 annetun lain (62/2006) nojalla: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Tarkoitus ja soveltamisala Tämän asetuksen tarkoituksena on suojella koe-eläimiä kaikelta vältettävissä olevalta ki vulta, tuskalta, kärsimykseltä ja pysyvältä haitalta. Asetusta sovelletaan selkärankaisilla eläimillä harjoitettavaan koe-eläintoimintaan. 2 § 2 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) pitopaikalla häkkiä, karsinaa, pilttuuta, allasta, aitausta tai muuta vastaavaa sisä- tai ulkotilaa, jossa eläintä pidetään kasvatuksen, säilyttämisen tai kokeen aikana; ja 2) aputilalla muuta koe-eläimen pitoon, hoitoon, käsittelyyn ja muuhun vastaavaan toimin taan liittyvää tilaa. 2 luku Koe-eläinlaitos 3 § Yleiset vaatimukset Koe-eläinlaitoksessa on oltava koe-eläimille laitoksen toiminnan laadun edellyttämät riittä vät ja asianmukaiset tilat, pitopaikat, laitteet ja välineet eläinten vastaanottamista ja lähet tämistä, lisääntymistä ja kasvattamista sekä pitämistä, hoitamista ja käsittelyä varten sekä vahingoittuneiden, sairaiden ja laitokseen hankittujen eläinten muista eläimistä erottamista varten. Koe-eläinlaitoksessa on oltava riittävät ja asianmukaiset aputilat laitteiden ja välineiden säilyttämistä, puhdistusta ja huoltoa varten sekä rehujen, kuivikkeiden ja muiden aineiden sekä kuolleiden koe-eläinten ja jätteiden säilyttämistä varten. Koe-eläinlaitoksen on varauduttava hätätilanteisiin ja laitoksessa on oltava tarvittavaa pe lastus- ja palontorjuntavälineistöä eläinten auttamiseksi. 4 § Koe-eläinlaitosluvan hakeminen Koe-eläintoiminnasta annetun lain (62/2006) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua koe eläinlaitoslupaa on haettava kirjallisesti sen läänin lääninhallitukselta, jonka alueella on hakijan kotipaikka. Hakemuksessa on ilmoitettava: 1) hakijan nimi, osoite, kotipaikka ja Y-tunnus; 2) koe-eläintoiminnassa mahdollisesti käytettävä toiminimi; sekä 3) missä ja minkälaista koe-eläintoimintaa hakija aikoo harjoittaa sekä milloin toiminta on tarkoitus aloittaa. Hakemukseen on liitettävä: 1) jos hakija on yhtiö, osuuskunta tai muu yhteisö taikka säätiö, jäljennös yhtiöjärjestyk sestä tai säännöistä sekä rekisteriote; 2) laitoksen koe-eläintoiminnasta vastaavan henkilön nimi, osoite ja kotipaikka sekä selvi tys hänen perehtyneisyydestään laitoksessa harjoitettavalle koe-eläintoiminnalle asetetta viin vaatimuksiin; 3 3) selvitys laitoksen eläintenhoitajista ja heidän pätevyydestään sekä laitoksen eläinlääkintähuoltoa varten käytettävissä olevan eläinlääkärin nimi ja kelpoisuus suorittaa eläinkokeita; 4) selvitys laitoksen eläinlääkintähuollon järjestämisestä; 5) selvitys laitoksen koe-eläinten kasvattamiseen, pitoon ja hoitoon liittyvistä laitteista ja välineistä sekä pohjapiirustukset laitoksen koe-eläintoimintaan käytettävistä tiloista; 6) selvitys niistä eläinlajeista, joita laitoksessa on tarkoitus kasvattaa, myydä, välittää tai muutoin luovuttaa ja käyttää eläinkokeissa sekä laitoksessa kerrallaan pidettäväksi aiottujen eläinten määristä eläinlajeittain; sekä 7) selvitys eläinten pitopaikkojen ympäristöolosuhteista eläinlajikohtaisesti. 5 § Koe-eläintoiminnasta vastaava henkilö Koe-eläintoiminnasta annetun lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun koe-eläintoiminnasta vastaavan henkilön tehtävänä on: 1) huolehtia siitä, että koe-eläinlaitoksen toiminnalle asetetut vaatimukset täyttyvät; 2) ryhtyä viipymättä toimiin, joilla korjataan sellaiset puutteet ja epäkohdat laitoksen toiminnassa, jotka vaikuttavat heikentävästi eläinten hyvinvointiin; 3) huolehtia siitä, että laitoksessa tehtävät eläinkokeet suoritetaan koe-eläintoimintaa koskevien säädösten ja eläinkoeluvassa hyväksyttyjen ehtojen mukaisesti; sekä 4) huolehtia siitä, että eläintenhoitajilla on koe-eläintoiminnasta annetun lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ammattitutkinto tai vastaavat käytännön tiedot ja taidot laitoksessa pidettävien eläinten hoidosta, kohtelusta ja käsittelystä ja eläinkokeita suorittavilla henkilöillä on lain 10 §:ssä tarkoitettu kelpoisuus tai tiedot ja taidot. 6 § Eläintenhoitaja Eläintenhoitajan tehtävänä on huolehtia koe-eläinten hyvinvoinnista niin, että niitä hoidetaan koe-eläintoimintaa koskevien säädösten ja eläinkoeluvassa hyväksyttyjen ehtojen mukaisesti. 7 § Eläinlääkintähuolto Koe-eläinlaitoksen eläinlääkintähuollossa on järjestettävä laitoksessa pidettävien koe eläinten terveydentilan valvonta, sairauksien hoitaminen ja ennakolta ehkäiseminen sekä eläinten hyvinvoinnin turvaaminen. Koe-eläintoiminnasta annetun lain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun eläinlääkärin tehtävänä on 1 momentissa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi opastaa, neuvoa ja antaa apua: 1) koe-eläinten terveydentilan valvonnassa; 2) koe-eläinten sairauksien hoitamisessa; 3) koe-eläinten sairauksien ennalta ehkäisemisessä, diagnosoinnissa ja eläinten eristämi sessä; 4) koe-eläimille tehtävien koe- ja hoitotoimenpiteiden suorittamisessa; 5) koe-eläinten nukutuksessa, kivunpoistossa ja lopetuksessa sekä niihin käytettävien ai neiden, niiden annostusten ja antotapojen valinnassa; 4 6) eläinten hoidossa kokeiden jälkeen; 7) eläinten hyvinvointiin ja sen edistämiseen ja pitämiseen sekä pitopaikkoihin ja pito olosuhteisiin liittyvissä kysymyksissä; sekä 8) muissakin sellaisissa tehtävissä, joissa tarvitaan eläinlääketieteellistä asiantuntemusta eläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 3 luku Luettelot, tilastot ja valvontakirjanpito 8 § Luettelot Koe-eläinlaitoksessa on pidettävä koe-eläintoiminnasta annetun lain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua luetteloa: 1) laitokseen hankittujen koe-eläinten alkuperästä ja lukumääristä eläinlajeittain; 2) eläinten toimittajien nimistä ja osoitteista; 3) laitoksesta myytyjen tai luovutettujen koe-eläinten lukumääristä eläinlajeittain; 4) eläinten vastaanottajien nimistä ja osoitteista; sekä 5) eläinten hankinta-, myynti- ja luovutuspäivämääristä. 9 § Tilastot Koe-eläimiä käyttävässä laitoksessa on pidettävä koe-eläintoiminnasta annetun lain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua tilastoa laitoksessa suoritetuista eläinkokeista ja niihin käytetyis tä koe-eläimistä liitteen 1 mukaisesti. 10 § Valvontakirjanpito Koe-eläinlaitoksessa on pidettävä koe-eläintoiminnasta annetun lain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua valvontakirjanpitoa: 1) laitoksessa syntyneistä, siellä pidettävistä sekä lopetetuista ja kuolleena tavatuista eläimistä eläinlajeittain; 2) eläinten hoidosta ja siinä esiintyneistä häiriöistä; 3) eläinlääkintähuoltoa varten laitoksen käytettävissä olevan eläinlääkärin käynneistä; 4) eläinlääkärin epäkohtien korjaamiseksi ehdottamista toimenpiteistä ja niiden toteuttamisesta; 5) pitopaikkojen hoitovälineiden ja laitteiden toiminnasta ja huollosta, niissä esiintyneistä häiriöistä sekä epäkohtien korjaamiseksi suoritetuista toimenpiteistä; 6) eläinten sairastumisista ja vahingoittumisista ja niiden aiheuttamista hoito- ja muista toimenpiteistä; sekä 7) tilojen ja pitopaikkojen laitosluvan ehdoissa määritellyistä ympäristöolosuhteista ja niissä esiintyneistä häiriöistä. 5 4 luku Eläimen pitopaikka 11 § Yleiset vaatimukset Koe-eläimen pitopaikan ja välineiden materiaalien ja rakenteiden on oltava helposti puh taana pidettäviä, tarvittaessa desinfioitavissa tai steriloitavissa, eivätkä ne saa vaarantaa eläimen hyvinvointia. Koe-eläimen pitopaikka on mahdollisuuksien mukaan varustettava virikkeillä, jotka antavat eläimelle tilaisuuksia toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Pitopaikassa eläimellä on oltava riittävästi mahdollisuuksia väistää muita tai piiloutua muil ta eläimiltä. Eläin on voitava tarvittaessa nopeasti poistaa pitopaikasta, jos sen hyvinvointi on vakavas sa vaarassa tai se on lopetettava, jos sen poistaminen ei ole mahdollista. 12 § Erityiset vaatimukset Koe-eläinten pitopaikkojen osalta on muiden kuin tuotantoeläinten osalta noudatettava vähintään liitteessä 2 asetettuja tiloja koskevia vaatimuksia. Koe-eläiminä pidettävien tuo tantoeläinlajien pitopaikkojen osalta on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön aset tamia eläinlajikohtaisia eläinsuojeluvaatimuksia. Pitopaikan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman virtausnopeus ja kosteus ovat eläimen eläimelle sopivat ja pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät vaaran na eläimen hyvinvointia. Pitopaikan veden happipitoisuuden, laadun, vaihtumistiheyden ja virtausnopeuden on olta va kaloilla ja muilla vesieläimillä niille sopivat. Jos eläimen terveys tai hyvinvointi voi vakavasti vaarantua koneellisen ilman- tai veden vaihtojärjestelmän toimintahäiriön vuoksi, järjestelmässä on oltava hälytys toimintahäiriön varalta. Pitopaikassa on oltava mahdollisuus riittävän ilman- ja vedenvaihdon järjestämi seen myös koneellisen järjestelmän häiriöiden aikana. 6 5 luku Koe-eläimet 13 § Käsittely ja kohtelu Koe-eläin on mahdollisuuksien mukaan totutettava käsittelyyn ja koeolosuhteisiin, jollei kokeen hyväksyttävästä tarkoituksesta muuta johdu. Kun eläimiä yhdistetään ryhmään tai ryhmään tuodaan uusia eläimiä, on erityistä huomiota kiinnitettävä mahdollisesti aiheutuvien käyttäytymisongelmien ehkäisemiseen. Jos eläimet vahingoittavat toisiaan tai tappelevat, on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin tämän estämiseksi. 14 § Eläinten tarkastaminen Koe-eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tarkastamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota kun eläinten hoidossa tai olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia tai eläimet ovat ko keessa, joka voi häiritä tai muuttaa niiden normaaleja elintoimintoja. Jos tarkastuksessa havaitaan ennakoimattomia häiriöitä eläinten terveydentilassa tai hy vinvoinnissa, on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimiin häiriöiden korjaamiseksi. Ko keessa olevien eläinten osalta asiasta on lisäksi viipymättä ilmoitettava eläinkokeen suorit tajalle. 15 § Tavoitekasvatetut koe-eläimet Koe-eläiminä käytettävien hiirten, rottien, marsujen, hamstereiden, kaniinien, apinoiden, koirien, kissojen ja viiriäisten on oltava eläinkokeita varten kasvatettuja. 16 § Eläinten merkitseminen ja tunnistaminen Koe-eläin tai eläinryhmä on merkittävä tai sen on oltava muuten tunnistettavissa, lukuun ottamatta luonnosta pyydystettyä ja välittömästi toimenpiteen jälkeen vapaaksi luontoon päästettävää koe-eläintä. Koe-eläin on voitava tunnistaa joko niin, että se on merkitty tai se on tunnistettavissa ulkomuodon perusteella tai pitopaikkaansa tehdyn merkinnän perus teella. Koe-eläinlaitoksessa syntynyt koira, kissa tai apina on merkittävä yksilöllisesti ennen eläi men vieroitusta, paitsi jos se ei ole käytännössä mahdollista. Jos koira, kissa tai apina siir retään laitoksesta toiseen ennen vieroitusta, eikä eläintä sitä ennen ole merkitty, vastaan ottavan laitoksen on säilytettävä kaikki sitä ja sen alkuperää koskevat asiakirjat, kunnes eläin voidaan merkitä. Toisesta koe-eläinlaitoksesta saapuvat merkitsemätön koira, kissa ja apina on merkittävä yksilöllisesti heti kun se on käytännössä mahdollista. 7 Koe-eläimen merkitsemisen saa suorittaa eläimelle kivuttomalla menetelmällä. Lisäksi koe-eläimen saa merkitä siihen pätevä henkilö seuraavilla menetelmillä: 1) mikrosirun asettaminen; 2) tatuointi tasalämpöisen eläimen merkitsemiseksi; 3) korvien rei'ittäminen ja loveaminen ja korvamerkin asettaminen muun nisäkkään kuin hevosen, kissan ja koiran merkitsemiseksi; 4) kylmäpoltto hevosen merkitsemiseksi; 5) siipimerkin asettaminen linnun merkitsemiseksi 6) värielastomeeri-injektio kalan, sammakkoeläimen ja matelijan merkitsemiseksi; sekä 7) kylmäpoltto, kuumatatuointi, eväleikkaus, Carlin- ja muovilipukemerkintä ja koodilan kainjektio kalan merkitsemiseksi. Koe-eläimen saa merkitä siihen pätevä henkilö myös eläinkoeluvassa hyväksytyllä muulla menetelmällä. 17 § Koe-eläimen lopettaminen Koe-eläimen saa lopettaa liitteen 3 mukaisella menetelmällä. Eläinkokeessa olevan eläi men saa lopettaa myös eläinkoeluvassa hyväksytyllä muulla menetelmällä. 6 luku Eläinkoe ja sen suorittaminen 18 § Eläinkokeen koesuunnitelma Koe-eläintoiminnasta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetussa eläinkokeen koe suunnitelmassa eläinkoelautakunnalle on ilmoitettava seuraavat tiedot: 1) eläinkokeen suorittajan/suorittajien nimi/nimet ja yhteystiedot sekä selvitys koe eläintoiminnasta annetun lain 10 §:ssä tarkoitetusta kelpoisuudesta; 2) laitos, jossa eläinkoe suoritetaan; 3) eläinkokeen nimi, tarkoitus ja perustelut eläinkokeelle; 4) arvio kokeen tuloksista odotettavasta hyödystä ja eläimille koituvasta haitasta; 5) maininta säännöksistä tai viranomaisten niiden nojalla antamista määräyksistä taikka ohjeista, joihin koe mahdollisesti perustuu; 6) arvioitu kokeen alkamis- ja päättymispäivämäärä; 7) kokeeseen käytettävien eläinten alkuperä, laji, sukupuoli ja ikä; 8) arvio käytettävien eläinten lukumäärästä perusteluineen, sekä tieto siitä ovatko eläimet tavoitekasvatettuja; 9) perustelut sille, miksi tarkoitusta ei voida saavuttaa eläimillä, joiden keskushermoston kehitystaso on alempi tai menetelmällä, joka ei edellytä eläimen käyttöä; 10) jos käytetään eläintä, joka on ollut eläinkokeessa aikaisemmin, selvitys siinä eläimelle tehdyistä toimenpiteistä; 11) perustelut merkintämenetelmälle, mikäli eläimet on tarpeen merkitä käyttämällä muita kuin 16 §:n 3 momentin mukaisia merkintämenetelmiä; 8 12) eläimille suoritettavat koetoimenpiteet, ja eläimille kokeen yhteydessä annettavat ai neet tai aineryhmät ja valmisteet sekä niiden määrät; 13) jos eläimille ei tutkimuksen luonteesta johtuen voida antaa kipua lievittävää lääkitystä tai saattaa kipua aistimattomaan tilaan, erityinen syy siihen; 14) arvio eläimille kokeen aikana koituvan kivun, tuskan ja kärsimyksen määrästä ja kes toajasta tai pysyvän haitan määrästä; 15) selvitys siitä, milloin kokeen tarkoitus katsotaan saavutetuksi yksittäisen eläimen koh dalla ja kriteerit sille milloin koe-eläintoiminnasta annetun lain 13 §:n perusteella on eläi men osalta keskeytettävä; 16) luonnonvaraisia eläimiä käytettäessä selvitys menetelmistä eläinten kiinniottamiseksi ja vapauttamisesta luontoon eläinkokeessa tai eläinkokeen päättyessä; 17) perustelut lopetusmenetelmälle, mikäli eläimet on tarpeen lopettaa käyttämällä muuta kuin liitteen 3 mukaisia lopetusmenetelmiä; sekä 18) perustelut, jos eläintä ei kokeen päättymisen jälkeen lopeteta ja selvitys eläimen hoi dosta kokeen jälkeen. 19 § Ilmoitus eläinkokeen päättymisestä Koe-eläintoiminnasta annetun lain 22 §:n mukaisen ilmoituksen tulee sisältää seuraavat tiedot: 1) eläinkoeluvan haltijan nimi ja eläinkoeluvan yksilöimiseksi tarvittavat tiedot; 2) koe-eläinlaitos, jossa eläinkoe on tehty; 3) eläinkokeessa käytettyjen koe-eläinten lukumäärä eläinlajeittain; 4) eläinkokeen päättymispäivämäärä; sekä 5) eläinkoeluvassa ennakoimattomat eläinten hyvinvointiin kokeessa heikentävästi vaikut taneet tapahtumat kuten eläinten sairastumiset ja vahingoittumiset sekä toimenpiteet mihin näiden vuoksi on ryhdytty. 7 luku Erinäiset säännökset 20 § Koe-eläinkurssi Koe-eläintoiminnasta annetun lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun koe-eläinkurssin on vastattava vähintään 80 tunnin opetusta ja siihen on sisällyttävä sekä luentoja että käytännön harjoituksia. Kurssiin kuuluu kirjallinen loppukuulustelu. Koe-eläinkurssiin on sisällytettävä asiakokonaisuudet, jotka koskevat: 1) koe-eläinten genetiikkaa, biologisia ominaisuuksia, käyttäytymistä ja hyvinvointia; 2) koe-eläinten käsittelyä ja hoitoa sekä kuljettamista; 3) koe-eläinten mikrobiologiaa, tauteja ja terveysvaaroja; 4) eläinkokeiden suunnittelua, toteutusta ja koetoimenpiteitä; 5) turvallista työskentelyä koe-eläintiloissa ja kenttäolosuhteissa; 6) koe-eläinten merkitsemistä ja tunnistamista, nukutusta, kipua ja kivunpoistoa sekä lopetusta; 7) luettelojen, tilastojen ja valvontakirjanpidon pitämistä; 9 8) koe-eläintoimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja koe-eläinten käytön eettisiä näkökohtia ja vaihtoehtoja; 9) eläinkokeen hyöty-haitta −arvion tekemistä; sekä 10) eläinkokeellisen tutkimuksen tilastollisia menetelmiä, tulosten arviointia ja tieteellisen raportin laatimista. 21 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2006. Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Eläinlääkintötarkastaja Kai Pelkonen 10 Liite 1 Tilasto laitoksessa suoritetuista eläinkokeista ja niihin käytetyistä eläimistä TAULUKKO 1: KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT SUHTEESSA NIIDEN ALKUPERÄÄN Alkuperä ja eläinlajit 1.1 Eläinlaji 1.2 Yhteensä 1.3 Tietoja toimittaneen maan rekiste röidyistä eläimiä kasvattavista ja toimittavista laitoksista peräisin olevat eläimet 1.4 Muuta alkuperää olevat eläimet EY:n jäsenvaltioista 1.5 ETS 123 -yleissopimukseen liittyneistä Euroopan neuvos ton jäsenmaista (lukuun ottamatta EY:n jäsenvaltioita) peräisin olevat eläimet 1.6 Muualta peräisin olevat eläimet 1.7 Uudelleen käytetyt eläimet 1.a. Hiiret (Mus musculus) 1.b. Rotat (Rattus norvegicus) 1.c. Marsut (Cavia porcellus) 1.d. Hamsterit (Mesocricetus ) 1.e. Muut jyrsijät (muut Rodentia) 1.f. Kaniinit (Oryctolagus cuniculus) 1.g. Kissat (Felis catus) 1.h. Koirat (Canis familiaris) 1.i. Hillerit (Mustela putorius furo) 1.j. Muut lihansyöjät (muut Carnivora) 1.k. Hevoset, aasit ja niiden risteymät (Equidae) 1.l. Siat (Sus) 1.m. Vuohet (Capra) 1.n. Lampaat (Ovis) 1.o. Naudat (Bos) 1.p. Puoliapinat (Prosimia) 1.q. Uuden maailman apinat (Ceboidea) 1.r. Vanhan maailman apinat (Cercopithecoidea) 1.s. Ihmisapinat (Hominoidea) 1.t. Muut nisäkkäät (muut Mammalia) 1.u. Viiriäiset (Coturnix coturnix) 1.v. Muut linnut (muut Aves) 1.w. Matelijat (Reptilia) 1.x. Sammakkoeläimet (Amphibia) 1.y. Kalat (Pisces) 1.z. YHTEENSÄ Huom 1: Sarake 1.5. koskee vain niitä Euroopan neuvoston jäsenmaita, jotka ovat raportointikauden alkaessa ETS 123 -yleissopimuksen sopimuspuolia. Tätä saraketta täytettäessä on siis käytet tävä ajan tasalla olevaa luetteloa näistä maista. Huom 2: Vain valkoiset ruudut täytetään. Huom 3: Sarakkeeseen 1.7. merkittyjen uudelleen käytettyjen eläinten lukumäärää ei sisällytetä eläinten kokonaislukumäärään sarakkeessa 1.2. 11 TAULUKKO 2: TIETTYJÄ TARKOITUKSIA VARTEN TEHDYISSÄ KOKEISSA KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT Käyttötarkoitukset ja eläinlajit 2.1 Eläinlaji 2.2 Biologinen perus tutkimus 2.3 Ihmis-, hammas ja eläinlääketie teessä käytettävi en tuotteiden ja laitteiden tutki mus- ja kehitystyö sekä laadunval vonta (lukuun ottamatta sarak keeseen 2.6 sisältyviä toksi suus- ja muita turvallisuus arviointeja) 2.4 Ihmis- ja ham mas lääketieteessä käytettävien tuotteiden ja laitteiden laadun valvonta 2.5 Eläin lääketieteessä käytettävien tuotteiden ja laitteiden tutki mus- ja kehitys työ 2.6 Toksisuus- ja muut turvalli suus-arvioinnit (mukaan lukien ihmis-, ham mas- ja eläin lääketieteessä käytettävien tuotteiden ja laitteiden turvallisuus arvioinnit) 2.7 Sairauksien diagnosointi 2.8 Koulutus ja opetus 2.9 Muut 2.10 Yhteensä 2.a. Hiiret 2.b. Rotat 2.c. Marsut 2.d. Hamsterit 2.e. Muut jyrsijät 2.f. Kaniinit 2.g. Kissat 2.h. Koirat 2.i. Hillerit 2.j. Muut lihansyöjät 2.k. Hevoset, aasit ja niiden ris teymät 2.l. Siat 2.m. Vuohet 2.n. Lampaat 2.o. Naudat 2.p. Puoliapinat 2.q. Uuden maailman apinat 2.r. Vanhan maailman apinat 2.s. Ihmisapinat 2.t. Muut nisäkkäät 2.u. Viiriäiset 2.v. Muut linnut 2.w. Matelijat 2.x. Sammakkoeläimet 2.y. Kalat 2.z. YHTEENSÄ 12 TAULUKKO 3: TOKSISUUS- JA MUISSA TURVALLISUUSARVIOINNEISSA KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT Tuotteet ja eläinlajit 3.1 Eläinlaji 3.2 Ihmis-, hammas- ja eläin lääketieteessä käytettävät tuotteet/aineet tai laitteet 3.3 Pääasiassa maa taloudessa käytettävät tai käytet tävik-si aiotut tuotteet/ aineet 3.4 Pääasiassa teollisuu dessa käytettävät tai käytet tävik-si aiotut tuotteet/ aineet 3.5 Pääasiassa kotitalouk sissa käy tettävät tai käytettävik si aiotut tuotteet/ aineet 3.6 Pääasiassa kosmetii kassa tai hygienia tuotteissa käytettävät tai käytet tävik-si aiotut tuotteet/ aineet 3.7 Pääasiassa elintarvik keiden lisäai neina käytet tävät tai käytettäviksi aiotut tuot teet/ aineet 3.8 Pääasiassa rehujen lisäaineina käytettävät tai käytettäviksi aiotut tuot teet/ aineet 3.9 Ympäristössä jo vaikuttavat tai sitä mahdolli sesti saastutta vat aineet, jotka eivät kuulu muihin sarak keisiin 3.10 Muut toksi suus- tai turvallisuus arvioinnit 3.11 Yhteensä 3.a. Hiiret 3.b. Rotat 3.c. Marsut 3.d. Hamsterit 3.e. Muut jyrsijät 3.f. Kaniinit 3.g. Kissat 3.h. Koirat 3.i. Hillerit 3.j. Muut lihansyöjät 3.k. Hevoset, aasit ja niiden risteymät 3.l. Siat 3.m. Vuohet 3.n. Lampaat 3.o. Naudat 3.p. Puoliapinat 3.q. Uuden maailman apinat 3.r. Vanhan maailman apinat 3.s. Ihmisapinat 3.t. Muut nisäkkäät 3.u. Viiriäiset 3.v. Muut linnut 3.w. Matelijat 3.x. Sammakkoeläimet 3.y. Kalat 3.z. YHTEENSÄ 13 TAULUKKO 4: IHMISEN JA ELÄINTEN SAIRAUKSIEN TUTKIMUKSESSA KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT Sairauksien pääryhmät ja eläinlajit 4.1 Eläinlaji 4.2 Ihmisen sydän- ja verisuo nitaudit 4.3 Ihmisen hermostol liset ja mielenterve yshäiriöt 4.4 Ihmisen syöpä (lukuun ottamatta syöpävaaran tai riskin arviointia) 4.5 Muut ihmisen sairaudet 4.6 Erityisesti eläinten sairauksia koskevat tutkimukset 4.7 Yhteensä 4.a. Hiiret 4.b. Rotat 4.c. Marsut 4.d. Hamsterit 4.e. Muut jyrsijät 4.f. Kaniinit 4.g. Kissat 4.h. Koirat 4.i. Hillerit 4.j. Muut lihansyöjät 4.k. Hevoset, aasit ja niiden risteymät 4.l. Siat 4.m. Vuohet 4.n. Lampaat 4.o. Naudat 4.p. Puoliapinat 4.q. Uuden maailman apinat 4.r. Vanhan maailman apinat 4.s. Ihmisapinat 4.t. Muut nisäkkäät 4.u. Viiriäiset 4.v. Muut linnut 4.w. Matelijat 4.x. Sammakkoeläimet 4.y. Kalat 4.z. YHTEENSÄ 14 TAULUKKO 5: IHMIS-, HAMMAS- JA ELÄINLÄÄKETIETEESSÄ KÄYTETTYJEN TUOTTEIDEN JA LAITTEIDEN TUOTANNOSSA JA LAADUNVALVONNASSA KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT Lainsäädännölliset vaatimukset ja eläinlajit 5.1 Eläinlaji 5.2 Yksittäisen EY:n jäsen valtion kansallinen lainsäädäntö 1) 5.3 EY:n lainsäädäntö mukaan lukien Euroo pan farmakopean vaatimukset 5.4 Euroopan neuvoston (mutta ei EY:n) jäsenvaltion lain säädäntö 2) 5.5 Muu lainsäädäntö 5.6 Kaikki kohtien 5.2, 5.3, 5.4 ja 5.5 yhdistelmät 5.7 Ei lainsäädännöllisiä vaatimuksia 5.8 Yhteensä 5.a. Hiiret 5.b. Rotat 5.c. Marsut 5.d. Hamsterit 5.e. Muut jyrsijät 5.f. Kaniinit 5.g. Kissat 5.h. Koirat 5.i. Hillerit 5.j. Muut lihansyöjät 5.k. Hevoset, aasit ja niiden risteymät 5.l. Siat 5.m. Vuohet 5.n. Lampaat 5.o. Naudat 5.p. Puoliapinat 5.q. Uuden maailman apinat 5.r. Vanhan maailman apinat 5.s. Ihmisapinat 5.t. Muut nisäkkäät 5.u. Viiriäiset 5.v. Muut linnut 5.w. Matelijat 5.x. Sammakkoeläimet 5.y. Kalat 5.z. YHTEENSÄ Esimerkkejä: 5.2 – Ranska testaa Yhdistyneen kuningaskunnan (tai Ranskan) erityisvaatimus ten vuoksi Huom: Sarakkeet 5.2-5.5 viittaavat lainsäädäntöön, joka velvoittaa suorittamaan kokeen, 5.3 - Yhdistynyt kuningaskunta testaa EY:n lainsäädännön nojalla eikä tahoon, josta varsinainen koemenetelmä, ohje tai protokolla on lähtöisin. 5.4 – Espanja testaa Norjan vaatimuksen vuoksi Esimerkki: Ranskan lainsäädännön edellyttämä koe, joka on tehty Belgiassa 5.5 – Puola testaa USA:n erityisvaatimuksen vuoksi ISO-protokollan mukaan, luokitellaan kansallisen (Ranskan) lainsäädännön vaatimukseksi 5.6 – Saksa testaa Sveitsin vaatimuksen vuoksi (myös EY:n vaatimus) ja merkitään Belgian toimittamissa taulukoissa sarakkeeseen 5.2. Alaviitteet: 1) EY:n jäsenvaltiot: Itävalta, Belgia, Kypros, Tsekin tasavalta, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola, Portugali, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta 2) Euroopan neuvoston jäsenmaat (jotka eivät ole EY:n jäsenvaltioita): Albania, Andorra, Bulgaria, Kroatia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Norja, Romania, Venäjä, San Marino,, Sveitsi, entisen Jugo slavian tasavalta Makedonia, Turkki ja Ukraina 15 TAULUKKO 6: TOKSISUUS- JA MUISSA TURVALLISUUSARVIOINNEISSA KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT Lainsäädännölliset vaatimukset ja eläinlajit 6.1 Eläinlaji 6.2 Yksittäisen EY:n jäsen valtion kansallinen lainsäädäntö 1) 6.3 EY:n lainsäädäntö mukaan lukien Euroo pan farmakopean vaatimukset 6.4 Euroopan neuvoston (mutta ei EY:n) jäsenvaltion lain säädäntö 2) 6.5 Muu lainsäädäntö 6.6 Kaikki kohtien 6.2, 6.3, 6.4 ja 6.5 yhdistelmät 6.7 Ei lainsäädännöllisiä vaatimuksia 6.8 Yhteensä 6.a. Hiiret 6.b. Rotat 6.c. Marsut 6.d. Hamsterit 6.e. Muut jyrsijät 6.f. Kaniinit 6.g. Kissat 6.h. Koirat 6.i. Hillerit 6.j. Muut lihansyöjät 6.k. Hevoset, aasit ja niiden risteymät 6.l. Siat 6.m. Vuohet 6.n. Lampaat 6.o. Naudat 6.p. Puoliapinat 6.q. Uuden maailman apinat 6.r. Vanhan maailman apinat 6.s. Ihmisapinat 6.t. Muut nisäkkäät 6.u. Viiriäiset 6.v. Muut linnut 6.w. Matelijat 6.x. Sammakkoeläimet 6.y. Kalat 6.z. YHTEENSÄ Esimerkkejä: 6.2 – Ranska testaa Yhdistyneen kuningaskunnan (tai Ranskan) erityisvaatimus ten vuoksi Huom: Sarakkeet 5.2-5.5 viittaavat lainsäädäntöön, joka velvoittaa suorittamaan kokeen, 6.3 - Yhdistynyt kuningaskunta testaa EY:n lainsäädännön nojalla eikä tahoon, josta varsinainen koemenetelmä, ohje tai protokolla on lähtöisin. 6.4 – Espanja testaa Norjan vaatimuksen vuoksi Esimerkki: Ranskan lainsäädännön edellyttämä koe, joka on tehty Belgiassa 6.5 – Puola testaa USA:n erityisvaatimuksen vuoksi ISO-protokollan mukaan, luokitellaan kansallisen (Ranskan) lainsäädännön vaatimukseksi 6.6 – Saksa testaa Sveitsin vaatimuksen vuoksi (myös EY:n vaatimus) ja merkitään Belgian toimittamissa taulukoissa sarakkeeseen 5.2. Alaviitteet: 1) EY:n jäsenvaltiot: Itävalta, Belgia, Kypros, Tsekin tasavalta, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola, Portugali, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta 2) Euroopan neuvoston jäsenmaat (jotka eivät ole EY:n jäsenvaltioita): Albania, Andorra, Bulgaria, Kroatia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Norja, Romania, Venäjä, San Marino,, Sveitsi, entisen Jugo slavian tasavalta Makedonia, Turkki ja Ukraina 16 TAULUKKO 7: TOKSISUUS- JA MUISSA TURVALLISUUSARVIOINNEISSA KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT Koetyypit ja eläinlajit 7.1 Eläinlaji 7.2 Akuutin ja subakuutin toksisuuden koemene telmät (mukaan lukien raja-annoskokeet) 7.3 Iho ärsytys 7.4 Ihon her kisty-minen 7.5 Silmä ärsytys 7.6 Sub krooninen ja krooni nen toksi suus 7.7 Karsino geenisuus 7.8 Kehitys toksisuus 7.9 Muta geeni suus 7.10 Lisään tymis toksisuus 7.11 Toksi suus selkä rankaisis sa vesi eläimis sä, jotka eivät sisälly muihin sarak keisiin 7.12 Muut 7.13 Yhteensä 7.2.1. LD50, LC50 7.2.2 Muut letaali menetelmät 7.2.3 Ei-letaalit kliiniset menetelmät 7.a. Hiiret 7.b. Rotat 7.c. Marsut 7.d. Hamsterit 7.e. Muut jyrsijät 7.f. Kaniinit 7.g. Kissat 7.h. Koirat 7.i. Hillerit 7.j. Muut lihansyöjät 7.k. Hevoset, aasit ja niiden ris teymät 7.l.. Siat 7.m. Vuohet 7.n. Lampaat 7.o. Naudat 7.p. Puoliapinat 7.q. Uuden maailman apinat 7.r. Vanhan maailman apinat 7.s. Ihmisapinat 7.t. Muut nisäkkäät 7.u. Viiriäiset 7.v. Muut linnut 7.w. Matelijat 7.x. Sammakkoeläimet 7.y. Kalat 7.z. YHTEENSÄ 17 TAULUKKO 8: TOKSISUUS- JA MUISSA TURVALLISUUSARVIOINNEISSA KÄYTETTYJEN ELÄINTEN MÄÄRÄT Koetyypit ja tuotteet 8.1 Tuotteet 8.2 Akuutin ja subakuutin toksisuuden koeme netelmät (mukaan lukien raja-annoskokeet) 8.3 Iho ärsytys 8.4 Ihon her kisty-minen 8.5 Silmä ärsytys 8.6 Sub krooni nen ja krooni nen toksisuus 8.7 Karsino geenisuus 8.8 Kehitys toksisuus 8.9 Muta geeni suus 8.10 Lisään tymis toksi suus 8.11 Toksi suus selkä rankaisis sa vesi eläimis sä, jotka eivät sisälly muihin sarak keisiin 8.12 Muut 8.13 Yh teen-sä 8.2.1. LD50, LC50 8.2.2 Muut letaali menetelmät 8.2.3 Ei-letaalit kliiniset menetelmät 8.a. Ihmis-, hammas- ja eläinlääketieteessä käytettävät tuotteet/ aineet tai laitteet 8.b. Pääasiassa maataloudessa käytettävät tai käytettäviksi aiotut tuotteet/ aineet 8.c. Pääasiassa teollisuudessa käytettävät tai käytettäviksi aiotut tuotteet/ aineet 8.d. Pääasiassa kotitaloudessa käytettävät tai käytettäviksi aiotut tuotteet/ aineet 8.e. Pääasiassa kosmetiikka- tai hy gieniatuotteissa käytettävät tai käytet täviksi aiotut tuotteet/ aineet 8.f. Pääasiassa ihmisravinnon lisäaineina käytettävät tai käytettäviksi aiotut tuotteet/ aineet 8.g. Pääasiassa eläinravinnon lisäaineina käytettävät tai käytettäviksi aiotut tuotteet/ aineet 8.h. Ympäristössä jo vaikuttavat tai sitä mahdollisesti saastuttavat aineet, jotka eivät kuulu muille riveille 8.i. Muut toksisuus- ja turvallisuusarvioin nit 8.j. YHTEENSÄ 18 Liite 2 Pitopaikkoja koskevat eläinlajikohtaiset vaatimukset TAULUKKO 1 Pienten jyrsijöiden ja kaniinien pitopaikkojen tilavaatimukset kasvatuksen, hoidon ja kokei den aikana Vähimmäiskorkeudella tarkoitetaan etäisyyttä pystysuoraan häkin pohjasta sen katon tai kannen ylimpään vaakatasoon. TAULUKKO 2 Pienten jyrsijöiden pitopaikkojen tilavaatimukset lisääntymisen- ja kasvattamisen aikana Laji Vähimmäispohja pinta-ala emoa ja pentuetta kohden cm2 Vähimmäiskorkeus cm Hiiri Rotta Syyrian kultahamsteri Marsu 200 800 650 1 200 12 14 12 18 Marsu ryhmässä 1 000 aikuista yksilöä kohden 18 Laji Vähimmäispohja pinta-ala cm2 Vähimmäiskorkeus cm Hiiri Rotta Syyrian kultahamsteri Marsu Kaniini 1 - 2kg >2 - 3 kg >3 - 4 kg >4 - 5 kg >5 kg 180 350 180 600 1 400 2 000 2 500 3 000 3 600 12 14 12 18 30 30 35 40 40 19 Vähimmäiskorkeuden korkeuden määritelmästä katso taulukon 1 selitys. TAULUKKO 3 Kaniinien pitopaikkojen tilavaatimukset lisääntymisen- ja kasvattamisen aikana Emon paino kg Vähimmäispohja pinta-ala emoa ja pentuetta kohden m2 Vähimmäis korkeus cm Pesäkopin vähimmäis pohjapinta-ala m2 1 - 2 >2 - 3 >3 - 4 >4 - 5 >5 0,30 0,35 0,40 0,45 0,50 30 30 35 40 45 0,10 0,10 0,12 0,12 0,14 Huomaa: Vähimmäiskorkeuden määritelmästä katso taulukon 1 selitys. Häkin pohjan vähimmäis pinta-ala emoa ja pentuetta kohden sisältää pesäkopin pohjapinta-alan. Katso myös kuvio 6. TAULUKKO 4 Kissojen pitopaikkojen tilavaatimukset lisääntymisen, kasvattamisen ja kokeiden aikana Kissan paino kg Vähimmäispohja pinta-ala kissaa kohden m2 Vähimmäis korkeus cm Vähimmäispohja pinta-ala emoa ja pentuetta koh den m2 Pitopaikan vähimmäis pohjapinta-ala emoa ja pesyettä kohti m2 0,5 - 1 >1 - 3 > 3 - 4 > 4 0,2 0,3 0,4 0,6 50 50 50 50 0,58 0,58 0,58 2 2 2 Huomaa: Kissojen säilytystä häkeissä tulee tarkoin rajoittaa. Häkissä pidetyt kissat tulee päästää ulos jaloittelemaan vähintään kerran päivässä, jollei tästä ole haittaa eläinkokeessa. Kissakarsinassa tulee olla alusta virtsaamista ja ulostamista varten, runsaasti hyllytilaa lepäilyä varten sekä kiipei lyyn ja kynsien hiomiseen sopivia kohteita. Vähimmäiskorkeudella tarkoitetaan etäisyyttä pys tysuoraan pitopaikan korkeimmasta kohdasta katon alimpaan kohtaan. Vähimmäispohjapinta-alaa laskettaessa hyllytila voidaan lukea mukaan. Vähimmäispinta-ala emoa ja pentuetta kohti sisältää pesäkopin pohja-alan 0,18 m2. Katso myös kuvio 7. 20 TAULUKKO 5 Koirien pitopaikkojen tilavaatimukset koe-eläimiä käyttävässä laitoksessa kokeiden aikana Koiran säkäkorkeus cm Vähimmäispohja pinta-ala eläintä kohden m2 Vähimmäiskorkeus cm ≤30 >30 - 40 >40 0,75 1,00 1,75 60 80 140 Huomaa: Koiria ei saa pitää häkissä kauempaa kuin toimenpiteen kannalta on ehdottoman välttämä töntä. Häkkikoirat on päästettävä ulos jaloittelemaan vähintään kerran päivässä, mikäli kokeen tar koitus sen sallii. Enimmäisaika, jonka koiraa voi pitää häkissä ilman päivittäistä jaloittelua ulkona on 23 tuntia. Jaloittelupaikan on oltava riittävän avara, jotta koira voi siinä vapaasti liikkua. Koira häkeissä ei saa käyttää verkkopohjaa, ellei eläinkoe sitä vaadi. Koska koirien korkeus vaihtelee suu resti eri roduilla, mutta ei silti useinkaan ole suoraan verrannollinen eläimen painoon, häkkikorkeus on määritettävä kunkin eläinyksilön säkäkorkeuden mukaan. Häkin vähimmäiskorkeuden pitää olla kaksi kertaa koiran säkäkorkeus. Vähimmäiskorkeuden määritelmästä katso taulukon 4 selitys. TAULUKKO 6 Koirien pitopaikkojen tilavaatimukset koe-eläimiä käyttävässä laitoksessa karsinassa pitämi selle hoidon ja kokeiden aikana Koiran paino kg Vähimmäis pohja pinta-ala eläintä koh den m2 Karsinaan liittyvän jaloittelualueen pinta-ala eläintä kohden Enintään kolme koiraa m2 Enemmän kuin kolme koiraa m2 < 6 6 - 10 >10 - 20 >20 - 30 > 30 0,5 0,7 1,2 1,7 2,0 0,5 (1,0) 1,4 (2,1) 1,6 (2,8) 1,9 (3,6) 2,0 (4,0) 0,5 (1,0) 1,2 (1,9) 1,4 (2,6) 1,6 (3,3) 1,8 (3,8) Huomaa: Suluissa on kokonaispinta-ala eläintä kohden eli karsinan pinta-ala ja viereisen jaloittelu alueen pinta-ala yhteensä. Jatkuvasti ulkona pidettävillä koirilla on oltava pääsy suojaan huonojen sääolojen varalta. Verkkopohjaa ei saa käyttää jollei eläinkoe sitä vaadi Jos koiraa pidetään verkko pohjalla, nukkuma-alustan on oltava umpipohjainen. Karsinoiden erottajien on oltava sellaisia, että ne estävät koiria vahingoittamasta toisiaan. Kaikki karsinat on asianmukaisesti viemäröitävä. 21 TAULUKKO 7 Apinoiden pitopaikkojen tilavaatimukset koe-eläimiä kasvattavassa, toimittavassa ja käyttä vässä laitoksessa hoidon ja kokeiden aikana Kädellisten koko ja lajiominaisuudet vaihtelevat suuresti. Pitopaikan muoto, sisustus ja mitat on mukautettava asianomaisen lajin tarpeisiin. Pitopaikan kokonaistilavuus on kädellisille yhtä tärkeä kuin pohjapinta-ala. Yleissääntönä tulee olla, että ihmisapinoiden ja muiden suurten apinoiden hä kin suurin ulottuvuus on sen korkeus. Häkkien tulee olla niin korkeita, että eläimet voivat seistä suorana. Puussa elävien apinoiden häkin on oltava vähintään niin korkea, että eläimet voivat hei lauttaa itseään suorana katosta riippuen koskematta jaloillaan lattiaa. Pitopaikassa tulee olla orsia, joiden avulla apinat voivat käyttää pitopaikan yläosaa hyväkseen. Yhteen sopivia apinoita saa sijoittaa samaan häkkiin kaksi. Jos eläimet eivät sovi pidettäväksi hä keissä pareittain, niiden pitopaikat tulee sijoittaa siten, että ne voivat nähdä toisensa. Näköyhteys tulee tarvittaessa voida estää. Edellä sanottuja vaatimuksia tulee noudattaa toteutettaessa seuraavia tavallisimmin käytettyjen laji ryhmien (yläheimot Ceboidea ja Cercopithecoidea) pitopaikoille asetettuja vaatimuksia. Apinan paino kg Pitopaikan vä himmäispohja pinta-ala 1-2 eläintä kohden m2 Vähimmäiskorkeus cm < 1 1 - 3 >3 - 5 >5 - 7 >7 - 9 >9 - 15 >15 - 25 0,25 0,35 0,50 0,70 0,90 1,10 1,50 60 75 80 85 90 125 125 Huomaa: Vähimmäiskorkeuden määritelmästä katso taulukon 4 selitys 22 KUVIO 1. Hiirten pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala (säilytyksen ja kokeiden aikana) Suora (EU-EU) osoittaa hiiren painon mukaan vaadittavan vähimmäispinta-alan. EU EU Y hd en h iir en p ai no (g ) 5 1 0 1 5 20 2 5 3 0 3 5 4 0 30 40 50 60 70 80 90 100 Pitopaikan pohjapinta-ala (cm2) KUVIO 2. Rottien pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala (säilytyksen ja kokeiden aikana) Suora (EU-EU) osoittaa rotan painon mukaan vaadittavan vähimmäispinta-alan. EU EU Y hd en r ot an p ai no (g ) 0 50 1 00 1 50 2 00 2 50 3 00 35 0 0 50 100 150 200 250 300 Pitopaikan pohjapinta-ala (cm2) 23 KUVIO 3. Kultahamsterien pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala (säilytyksen ja kokeiden aikana) Suora (EU-EU) osoittaa hamsterin painon mukaan vaadittavan vähimmäispinta-alan. EU EU Y hd en k ul ta ha m st er in p ai no (g ) 1) 0 2 0 4 0 6 0 8 0 1 00 1 20 1 40 16 0 20 40 60 80 100 120 140 160 Pitopaikan pohjapinta-ala (cm2) KUVIO 4. Marsujen pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala (säilytyksen ja kokeiden aikana) Suora (EU-EU) osoittaa marsun painon mukaan vaadittavan vähimmäispinta-alan. EU EU Y hd en m ar su n p ai no (g ) 2) 1 00 2 00 3 00 4 00 5 00 6 00 7 00 0 100 200 300 400 500 600 700 Pitopaikan pohjapinta-ala (cm2) 24 KUVIO 5. Kaniinien pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala (säilytyksen ja kokeiden ajaksi) Suora (EU-EU) osoittaa kaniinin painon mukaan vaadittavan vähimmäispinta-alan. EU EU Y hd en k an iin in p ai no (k g) 0 1 2 3 4 5 6 0,1 0,2 0,3 0,4 Pitopaikan pohjapinta-ala (m2) KUVIO 6. Kaniinien pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala emoa ja vieroittamatonta pesyettä koh den (kasvatuksen ajaksi) Suora (EU-EU) osoittaa emokaniinin painon mukaan vaadittavan vähimmäispinta-alan. EU EU Y hd en e m on p ai no (k g) 0 1 2 3 4 5 6 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 Pitopaikan pohjapinta-ala (m2) 25 KUVIO 7. Kissojen pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala (säilytyksen ja kokeiden aikana) Suora (EU-EU) osoittaa kissan painon mukaan vaadittavan vähimmäispinta-alan. EU EU Y hd en k is sa n pa in o (g ) 3) 0 1 2 3 4 5 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 Pitopaikan pohjapinta-ala (m2) 26 KUVIO 8. Häkissä pidettävien hiirien lukumäärän ja pitopaikan pohjapinta-alan suhteet (säilytyk sen ja kokeiden aikana) Suorat osoittavat keskiarvopainoja ja vastaavat kuvion 1 suoraa EU-EU. 1600 40 g 30 g 20 g 1500 1400 1300 1200 10 g 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 180 Pitopaikan vähimmäispohjapinta-ala 100 Pi to pa si ka n po hj ap in ta a la c m ² 1 2 3 4 5 10 15 20 25 30 Hiirten lukumäärä Hiiren pitopaikan vähimmäiskorkeus: 12 cm 27 KUVIO 9. Häkissä pidettävien rottien lukumäärän ja pitopaikan pohjapinta-alan suhteet (säilytyk sen ja kokeiden aikana) Suorat osoittavat keskiarvopainoja ja vastaavat kuvion 2 suoraa EU-EU. 1100 400g 300g 200g 100g 50g 1000 900 800 700 600 500 400 350 Pitopaikan vähimmäis pohjapinta-ala 300 Pi to pa ik an p oh ja pi nt a al a cm ² 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Rottien lukumäärä Rotan pitopaikan vähimmäiskorkeus: 14 cm 28 KUVIO 10. Häkissä pidettävien hamsterien lukumäärän ja pitopaikan pohjapinta-alan suhteet (säi lytyksen ja kokeiden aikana) Suorat osoittavat keskiarvopainoja ja vastaavat kuvion 3 suoraa EU-EU. 1700 1600 140g 100g 60g 1500 1400 20g 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 Pitopaikan vähimmäis pohjapinta-ala 100 Pi to pa ik an p oh ja pi nt a al a cm ² 5 10 15 20 25 30 Hamsterien lukumäärä Hamsterin pitopaikan vähimmäiskorkeus: 12 cm 29 KUVIO 11. Häkissä pidettävien marsujen lukumäärän ja pitopaikan pohjapinta-alan suhteet (säilytyksen ja kokeiden aikana) Suorat osoittavat keskiarvopainoja ja vastaavat kuvion 4 suoraa EU-EU. 2000 600 g 450 g 300 g 180 g 1900 1800 1700 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 Pitopaikan vähimmäis pohjapinta-ala 600 500 1 2 3 4 5 6 7 8 10 11 12 13 14 15 Pi to pa ik an p oh ja pi nt a al a cm ² Marsujen lukumäärä Marsun pitopaikan vähimmäiskorkeus: 18 cm 30 KUVIO 12. Häkissä pidettävien kaniinien lukumäärän ja pitopaikan pohjapinta-alan suhteet (säily tyksen ja kokeiden aikana) Suorat osoittavat keskiarvopainoja ja vastaavat kuvion 5 suoraa EU-EU. 2000g 1000g 750g 500g 0,07 0,06 0,05 0,04 250g 0,03 0,02 Pitopaikan vähimmäispohja pinta-ala >750g Vähimmäispohjapinta-ala <750g 0,01 0 Pi to pa ik an p oh ja pi nt a al a m ² 1 2 3 4 5 6 7 Kaniinien lukumäärä Kaniinihäkin vähimmäiskorkeus: katso taulukko 3. 31 Liite 3 Koe-eläinten lopetusmenetelmät Lopetusmenetelmät1,4 Suurikokoiset nisäkkäät Koirat, kissat, ketut ja fretit Kaniini Jyrsijät Linnut Matelijat Sammakko eläimet Kalat Fysikaaliset menetelmät voimakas isku päähän x (< 3 vrk)(g) x (< 1 kg)(e)(f) x (< 1 kg) x (<250 g) x (< 300 g)(k) x (a) x (f) niskamurto ja välitön aivojen tuhoaminen x (a) x (< 1 kg)(e) x (< 150 g) x (o) x (<300 g) aivojen tuhoaminen x (a) x (a) x (a) dekapitaatio x x x x x dekapitaatio ja välitön aivojen tuhoaminen x x x verenlasku x (n) x (a) x (a) x (a) x (a)(n) aivoihin tunkeutuva mekaaninen laite x (g) x (g) x (f) x ampuminen x (i) x (i) x (i) ilmaembolia mikroaallot x (< 40 g) x (<40 g) sähkötainnutus x (g) x (g) x (f) maseraatio (teholeikkurisekoitinlopetus) x (<72 h) x (<2 cm) sähkötainnutus ja välitön aivojen tuhoaminen x (<40 g) nopea jäähdytys2 x (a) x (b) nopea syväjäädytys3 x (< 4 g) Nestemäiset ja liuoksessa annettavat lopetus aineet MS-222 x x bentsokaiini x x etomidaatti x metomidaatti x 2-metyyli-kinoliini x pentobarbitaali x (c) x (c) x x x x x x (m) T-61 x (a)(c) x (a)(c) x (a)(c) x (a)(c) x (a)(<250 g) x (a)(c) KCl x (a) x (a)(c) x (a) x (a) sekobarbitaali/dibukaiini (c) etanoli x (a) 2-metyylikinoliini /nuperkaiini x (c)(h) kloraalihydraatti x (a) 32 Kaasumaiset lopetusaineet halotaani x x x x enfluraani x x x x isofluraani x x x x hiilidioksidi > 70 % x (d) x 1 Kädellisiin kuuluvan koe-eläimen saa lopettaa vain erikoiskoulutettu henkilö vain erityisestä syystä ja eläinkoeluvassa hyväksytyllä tavalla. 2 vesi (0 oC) tai ilma (<4 oC) 3 nestemäinen typpi tai ilma (<-180 oC) 4 tuotantoeläinlajeihin kuuluvan eläimen saa lopettaa tuotantoeläimelle hyväksytyllä tavalla (a) = anestesiassa (f) = kuolema on varmistettava muulla menetelmällä (m) = vatsaonteloon (i.p.) (b) = alle puolet ajasta haudotut munat jäähdytys 4 h < 4o C (g) = ja sen jälkeen välittömästi verenlasku (n) = tainnutuksen jälkeen (c) = laskimoon (i.v.) (h) = hevoset (o) = ei vaadita aivojen tuhoamista (d) = ei alle vierotusikäisille (i) = vain kenttäolosuhteissa (e) = rauhoituksessa (k) = lisäksi aivojen tuhoaminen