Rural Development Programme for Mainland Finland 2014–2020

1 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 CCI 2014FI06RDRP001 Ohjelmatyyppi Maaseudun kehittämisohjelma Maa Suomi Alue Manner-Suomi Ohjelmakausi 2014 - 2020 Hallintoviranomainen Maa- ja metsätalousministeriö Versio 4.0 Version tila Euroopan komission hyväksymä Edellinen muutospäivä 17/02/2017 - 18:47:30 CET 2 Sisällysluettelo 1. MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMAN NIMI ...............................................................................11 1.1. Muutos ..................................................................................................................................................11 1.1.1. Muutoksen tyyppi – asetus (EU) N:o 1305/2013 ..............................................................................11 1.1.2. Muutos, jolla muutetaan kumppanuussopimuksessa toimitettuja tietoja...........................................11 1.1.3. Muutos, joka liittyy asetuksen (EU) N:o 808/2014 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan (ei lueta mainitussa artiklassa vahvistettuihin rajoihin):................................................................11 1.1.4. Seurantakomitean kuuleminen (asetuksen (EU) N:o 1303/2013 49 artiklan 3 kohta) ......................11 1.1.5. Muutoksen kuvaus – asetuksen (EU) N:o 1303/2014 4 artiklan 1 kohta...........................................11 2. JÄSENVALTIO TAI HALLINNOLLINEN ALUE ...............................................................................23 2.1. Ohjelman kattama maantieteellinen alue ..............................................................................................23 2.2. Alueen luokittelu...................................................................................................................................23 3. ENNAKKOARVIOINTI .........................................................................................................................24 3.1. Kuvaus prosessista, mukaan lukien tärkeimpien tapahtumien ja välikertomusten aikataulu, suhteessa maaseudun kehittämisohjelman etenemisen keskeisiin vaiheisiin ....................................24 3.2. Jäsennelty taulukko, jossa esitetään ennakkoarvioinnin suositukset ja miten ne on otettu huomioon ...........................................................................................................................................26 3.2.1. 01 Innovaatiot mahdollisuutena .........................................................................................................27 3.2.2. 02 Innovoinnin tukeminen .................................................................................................................28 3.2.3. 03 Monialaisten maatilojen kehittyminen..........................................................................................28 3.2.4. 04 Maatalouden kehittäminen............................................................................................................29 3.2.5. 05 Maatalouden houkuttelevuuden parantaminen .............................................................................29 3.2.6. 06 Maatalouden neuvonta ja pienten maatilojen kehittyminen .........................................................30 3.2.7. 07 Yhteistoiminnan mahdollisuudet ..................................................................................................31 3.2.8. 08 Tunnistettava keskeisimmät ympäristöhaasteet ............................................................................31 3.2.9. 09 Alueellinen näkökulma .................................................................................................................32 3.2.10. 10 Uudet toimintamallit ...................................................................................................................32 3.2.11. 11 Alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen mahdollisuudet ..........................................33 3.2.12. 12 Analyysiä kirkastettava ...............................................................................................................33 3.2.13. 13 Kannustusta uusiin toimintatapoihin...........................................................................................34 3.2.14. 14 Keskittyminen ydinasioihin ........................................................................................................35 3.2.15. 15 Alueellisten suunnitelmien rooli ohjelman toteutuksessa selkeytettävä .....................................35 3.2.16. 16 Ohjelman mahdollistavuus säilytettävä ......................................................................................36 3.2.17. 17 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ......................................................................................................36 3.2.18. 18 Huomio keskeisiin toimialoihin ..................................................................................................37 3.2.19. 19 Neuvonnan kehittäminen ............................................................................................................38 3.2.20. 20 Investointien siirtymävaihe .........................................................................................................38 3.2.21. 21 Tila- ja yritystoiminnan laajat vaikutukset..................................................................................39 3 3.2.22. 22 Uusia ratkaisuja alueiden kehittämiseen .....................................................................................39 3.2.23. 23 Vahvistettava sitoutumista ympäristökorvaukseen.....................................................................40 3.2.24. 24 Luonnonmukaisen tuotannon korvaus nivottava yhteen kansallisten tavoitteiden kanssa .........40 3.2.25. 25 Maataloutta kehitettävä myös ilman luonnonhaittakorvausta.....................................................41 3.2.26. 26 Yhteistyö-toimenpiteen kehittäminen .........................................................................................41 3.2.27. 27 Toimintaryhmätyön kehittäminen...............................................................................................42 3.2.28. 28 Interventiologiikan vahvistaminen..............................................................................................42 3.2.29. 29 Rahoituksella turvattava maaseudun uudistaminen ....................................................................43 3.2.30. 30 Strategisuutta vahvistettava.........................................................................................................43 3.2.31. 31 Toimeenpanon kehittäminen ja yksinkertaistaminen..................................................................44 3.2.32. 32 Viestintää terävöitettävä..............................................................................................................45 3.2.33. 33 Ohjelman valmistelu ...................................................................................................................45 3.2.34. 34 ERI-rahastojen välinen vuoropuhelu ..........................................................................................46 3.2.35. 35 Läpileikkaavat tavoitteet arviointisuunnitelmaan .......................................................................46 3.2.36. 36 Seurantaindikaattoreiden kehittäminen ja indikaattoreiden tavoitteet ........................................47 3.2.37. 37 Vaikuttavuuden vahvistaminen...................................................................................................48 3.2.38. 38 Maaseutuvaikutukset...................................................................................................................49 3.3. Ennakkoarviointikertomus ....................................................................................................................49 4. SWOT JA TARPEIDEN MÄÄRITTELY...............................................................................................50 4.1. SWOT ...................................................................................................................................................50 4.1.1. Yhteisiin ja ohjelmakohtaisiin taustaindikaattoreihin ja muihin laadullisiin ajantasaisiin tietoihin perustuva kattava yleiskuvaus ohjelma-alueen nykytilanteesta ......................................50 4.1.2. Ohjelma-alueella määritellyt vahvuudet ............................................................................................65 4.1.3. Ohjelma-alueella määritellyt heikkoudet ...........................................................................................68 4.1.4. Ohjelma-alueella määritellyt mahdollisuudet ....................................................................................71 4.1.5. Ohjelma-alueella määritellyt uhat ......................................................................................................74 4.1.6. Yleiset asiayhteysindikaattorit ...........................................................................................................77 4.1.7. Ohjelmakohtaiset taustaindikaattorit..................................................................................................85 4.2. Tarvearviointi........................................................................................................................................86 4.2.1. Biotaloutta edistävien innovaatioiden lisääminen..............................................................................89 4.2.2. Elintarvikealan pk-yritysten markkina- ja kuluttajalähtöisyyden sekä liiketoimintaosaamisen kehittäminen...................................................................................................................................89 4.2.3. Energiatehokkuuden ja resurssitehokkuuden parantaminen ..............................................................90 4.2.4. Epäsuotuisilla alueilla toimivien tilojen toimintakyvyn turvaaminen ja kilpailukyvyn edistäminen ....................................................................................................................................91 4.2.5. Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen ..........................................................92 4.2.6. Haitallisten vieraslajien leviämisen ehkäiseminen ............................................................................93 4.2.7. Harvaan asutun maaseudun tietoliikenneyhteyksien parantaminen kyläverkoilla ............................93 4.2.8. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen edistäminen ............................................................94 4.2.9. Kasvihuonekaasujen ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen maataloudessa...................................95 4 4.2.10. Kemiallisen kasvinsuojelun vähentäminen......................................................................................96 4.2.11. Maaseudun infrastruktuuri ...............................................................................................................97 4.2.12. Maaseutualueiden talouden monipuolistaminen..............................................................................97 4.2.13. Maaseutumaiseman ylläpitäminen ja edistäminen...........................................................................98 4.2.14. Maatalouden rakenteen kehittäminen ..............................................................................................99 4.2.15. Maatalouden riskienhallinnan kehittäminen ..................................................................................100 4.2.16. Maatalousalueiden lajien edistäminen peltoviljelyssä ...................................................................100 4.2.17. Maatalousalueiden lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen....101 4.2.18. Maataloustuotannon jatkuvuuden turvaaminen edistämällä nuorten yrittäjien aloittamista..........102 4.2.19. Monialaisten maatilojen kehittäminen ...........................................................................................102 4.2.20. Osaamisen lisääminen....................................................................................................................103 4.2.21. Paikallisen kehittämisen ja sosiaalisen pääoman vahvistaminen...................................................105 4.2.22. Paikallisiin tarpeisiin vastaavan elinkeinotoiminnan edistäminen.................................................105 4.2.23. Peltomaan eroosion vähentäminen.................................................................................................106 4.2.24. Peltomaan orgaanisen aineksen ylläpitäminen ja lisääminen ........................................................107 4.2.25. Peltomaan ravinnetaseiden parantaminen ja ravinnehuuhtoumien ehkäiseminen.........................108 4.2.26. Pienten yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen osaamisen, innovaatioiden ja kansainvälistymisen avulla ..........................................................................................................109 4.2.27. Ravinteiden kierrättämisen edistäminen ja yhteistyön edistäminen kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä............................................................................................................110 4.2.28. Tuotantoeläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ylläpitäminen ja hyvinvoinnin edistäminen ..................................................................................................................................110 4.2.29. Uusien palvelujen ja palvelumuotojen luominen...........................................................................111 4.2.30. Uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen ..........................................................................112 4.2.31. Vesistöihin kulkeutuvan typpi- ja fosforikuormituksen vähentäminen maa- ja puutarhataloudessa .......................................................................................................................113 4.2.32. Yhteistyön lisääminen....................................................................................................................114 5. STRATEGIAN KUVAUS.....................................................................................................................116 5.1. Maaseudun kehittämisohjelman kohteiksi valittujen tarpeiden peruste sekä tavoitteiden, prioriteettien ja kohdealojen valinta SWOT-analyysistä ja tarvearvioinnista saadun näytön perusteella Tarvittaessa perusteet ohjelmaan sisällytetyille temaattisille alaohjelmille Perusteessa on erityisesti osoitettava, että asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan i ja iv alakohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät ......................................................116 5.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistäminen ja perustelut kunkin kohdealan osalta, myös toimenpiteisiin osoitettujen määrärahojen perustelut ja rahoitusvarojen riittävyys asetettuihin tavoitteisiin nähden, kuten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitetaan. Toimenpidelogiikkaan sisällytetyn toimenpideyhdistelmän on perustuttava SWOT-analyysin sekä 5.1 kohdassa tarkoitettuihin perusteluihin ja tarpeiden priorisointiin.....................................................................................................................................120 5.2.1. P1: Tietämyksen siirron ja innovaatioiden edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseudulla..................................................................................................................................120 5 5.2.2. P2: Maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen ......................................................................................................................121 5.2.3. P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta.....................122 5.2.4. P4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen................................................................................................................................124 5.2.5. P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla..........................................126 5.2.6. P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla .............................................................................................................129 5.3. Kuvaus siitä, miten monialaisia tavoitteita käsitellään, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan v alakohdassa tarkoitetut erityistarpeet...............132 5.4. Toimenpidelogiikan yhteenvetotaulukko, jossa on maaseudun kehittämisohjelmalle valitut painopisteet ja kohdealat, määrälliset tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi toteutettavien toimenpiteiden yhdistelmä, myös menosuunnitelmat (taulukko on luotu automaattisesti 5.2 ja 11 jaksossa olevien tietojen perusteella) ..........................................................................................134 5.5. Kuvaus neuvontavalmiuksista, joilla varmistetaan riittävä neuvonta ja tuki lainsäädännön vaatimusten osalta ja innovointiin liittyvien toimien osalta, jotta osoitetaan, että on toteutettu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan vi alakohdassa edellytetyt toimenpiteet......................................................................................................................................136 6. ENNAKKOEHTOJEN ARVIOINTI.....................................................................................................140 6.1. Lisätiedot.............................................................................................................................................140 6.2. Ennakkoehdot .....................................................................................................................................141 6.2.1. Luettelo yleisiä ennakkoehtoja varten toteutettavista toimista ........................................................162 6.2.2. Luettelo prioriteettisidonnaisia ennakkoehtoja varten toteutettavista toimista................................163 7. TULOSKEHYKSEN KUVAUS ...........................................................................................................164 7.1. Indikaattorit .........................................................................................................................................164 7.1.1. P2: Maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen ......................................................................................................................167 7.1.2. P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta.....................168 7.1.3. P4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen................................................................................................................................169 7.1.4. P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla..........................................169 7.1.5. P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla .............................................................................................................170 7.2. Vaihtoehtoiset indikaattorit.................................................................................................................172 7.2.1. P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta.....................173 6 7.2.2. P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla..........................................173 7.2.3. P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla .............................................................................................................174 7.3. Varaus .................................................................................................................................................175 8. VALITTUJEN TOIMENPITEIDEN KUVAUS ...................................................................................178 8.1. Kuvaus yleisistä ehdoista, joita sovelletaan useampaan kuin yhteen toimenpiteeseen, mukaan lukien tarvittaessa maaseutualueen, lähtötilanteiden, täydentävien ehtojen, rahoitusvälineiden suunnitellun käytön, ennakkojen suunnitellun käytön ja investointeja koskevien yhteisten sääntöjen määrittely, myös asetuksen (EU) N:o 1305/2013 45 ja 46 artiklan säännökset ..............178 8.2. Toimenpidekohtainen kuvaus .............................................................................................................194 8.2.1. M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla).............................................194 8.2.2. M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla) ..........................................................214 8.2.3. M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)...................................................................222 8.2.4. M06 – Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (19 artikla) ...............................................................261 8.2.5. M07 – Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla (20 artikla) .........................................295 8.2.6. M10 – Maatalouden ympäristö ja ilmasto (28 artikla).....................................................................342 8.2.7. M11 – Luonnonmukainen maatalous (29 artikla)............................................................................506 8.2.8. M13 – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita (31 artikla) ..........................................................................................................................................530 8.2.9. M14 – Eläinten hyvinvointi (33 artikla) ..........................................................................................563 8.2.10. M16 – Yhteistyö (35 artikla)..........................................................................................................691 8.2.11. M19 - Tuki yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen (Leader) (asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artikla) ...................................................................................................................746 9. ARVIOINTISUUNNITELMA ..............................................................................................................802 9.1. Tavoitteet ja päämäärä ........................................................................................................................802 9.2. Hallinnointi ja koordinointi.................................................................................................................802 9.3. Arviointiaiheet ja -toimet ....................................................................................................................805 9.4. Tiedot ..................................................................................................................................................807 9.5. Aikataulu.............................................................................................................................................808 9.6. Viestintä ..............................................................................................................................................810 9.7. Varat....................................................................................................................................................812 10. RAHOITUSSUUNNITELMA ............................................................................................................813 10.1. Vuotuiset maaseuturahaston rahoitusosuudet (€) .............................................................................813 10.2. Yhtenäinen maaseuturahaston rahoitusosuus kaikille toimenpiteille eriteltynä aluetyypeittäin, kuten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitetaan .....................................814 10.3. Toimenpide- tai toimintatyyppikohtainen jaottelu, kun toimenpiteeseen tai toimintatyyppiin sovelletaan maaseuturahaston erityistä rahoitusosuutta (euroa yhteensä ajanjaksolla 2014– 2020) ................................................................................................................................................815 10.3.1. M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)...........................................815 10.3.2. M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla) ........................................................816 7 10.3.3. M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla).................................................................817 10.3.4. M06 – Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (19 artikla) .............................................................818 10.3.5. M07 – Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla (20 artikla) .......................................819 10.3.6. M10 – Maatalouden ympäristö ja ilmasto (28 artikla)...................................................................820 10.3.7. M11 – Luonnonmukainen maatalous (29 artikla)..........................................................................821 10.3.8. M13 – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita (31 artikla) ..........................................................................................................................................822 10.3.9. M14 – Eläinten hyvinvointi (33 artikla) ........................................................................................823 10.3.10. M16 – Yhteistyö (35 artikla)........................................................................................................824 10.3.11. M19 - Tuki yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen (Leader) (asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artikla) ...................................................................................................................825 10.3.12. M20 – Tekninen tuki – Jäsenvaltiot (51–54 artikla) ....................................................................826 10.4. Kunkin alaohjelman ohjeellinen toimenpidekohtainen erittely ........................................................827 11. INDIKAATTORISUUNNITELMA....................................................................................................828 11.1. Indikaattorisuunnitelma ....................................................................................................................828 11.1.1. P1: Tietämyksen siirron ja innovaatioiden edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseudulla..................................................................................................................................828 11.1.2. P2: Maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen ......................................................................................................................831 11.1.3. P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta.....................833 11.1.4. P4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen................................................................................................................................835 11.1.5. P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla..........................................837 11.1.6. P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla .............................................................................................................842 11.2. Yleiskatsaus suunniteltuun tuotokseen ja suunniteltuihin menoihin toimenpiteittäin ja kohdealoittain eriteltyinä (luodaan automaattisesti) ........................................................................847 11.3. Oheisvaikutukset: maaseudun kehittämistoimenpiteiden / tietylle kohdealalle ohjelmoitujen alatoimenpiteiden muihin kohdealoihin / tavoitteisiin aiheuttamien mahdollisten vaikutusten yksilöinti...........................................................................................................................................849 11.4. Tukitaulukko, josta käy ilmi, miten ympäristötoimi/-järjestelmät ohjelmoidaan yhden (tai useamman) ympäristö-/ilmastotavoitteen saavuttamiseksi ..............................................................851 11.4.1. Maatalousmaa ................................................................................................................................851 11.4.2. Metsäalueet ....................................................................................................................................855 11.5. Ohjelmakohtainen tavoite ja tuotos...................................................................................................856 12. KANSALLINEN LISÄRAHOITUS ...................................................................................................857 12.1. M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)..............................................857 12.2. M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla) ...........................................................857 12.3. M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)....................................................................858 8 12.4. M06 – Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (19 artikla) ................................................................858 12.5. M07 – Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla (20 artikla) ..........................................858 12.6. M10 – Maatalouden ympäristö ja ilmasto (28 artikla)......................................................................858 12.7. M11 – Luonnonmukainen maatalous (29 artikla).............................................................................859 12.8. M13 – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita (31 artikla) ..............................................................................................................................................859 12.9. M14 – Eläinten hyvinvointi (33 artikla) ...........................................................................................859 12.10. M16 – Yhteistyö (35 artikla)...........................................................................................................859 12.11. M19 - Tuki yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen (Leader) (asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artikla) .......................................................................................................................859 13. VALTION TUEN ARVIOINTIIN TARVITTAVAT OSATEKIJÄT ................................................860 13.1. M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)..............................................861 13.2. M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla) ...........................................................861 13.3. M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)....................................................................862 13.4. M06 – Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (19 artikla) ................................................................862 13.5. M07 – Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla (20 artikla) ..........................................863 13.6. M16 – Yhteistyö (35 artikla).............................................................................................................864 13.7. M19 - Tuki yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen (Leader) (asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artikla) .......................................................................................................................865 14. SELVITYS TÄYDENTÄVYYDESTÄ ..............................................................................................866 14.1. Kuvaus keinoista, joilla varmistetaan täydentävyys ja yhtenäisyys seuraavien kanssa:...................866 14.1.1. Muut unionin välineet, erityisesti ERI-rahastot ja pilari 1, mukaan lukien viherryttäminen, ja muut yhteisen maatalouspolitiikan välineet .................................................................................866 14.1.2. Jos jäsenvaltio esittää kansallisen ohjelman ja joukon alueellisia ohjelmia, kuten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan, tiedot niiden välisestä täydentävyydestä..........................................................................................................................868 14.2. Tarvittaessa selvitys keskinäisestä täydentävyydestä unionin muiden rahoitusvälineiden, mukaan lukien Life, kanssa..............................................................................................................868 15. OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANOJÄRJESTELYT.......................................................................869 15.1. Jäsenvaltioiden suorittama kaikkien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten nimeäminen sekä yhteenvetokuvaus asetuksen (EU) N:o 1303/2013 55 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitetusta ohjelman hallinnointi- ja valvontarakenteesta ja asetuksen (EU) N:o 1303/2013 74 artiklan 3 kohdan mukaisista järjestelyistä .....................................................................................................................................869 15.1.1. Viranomaiset ..................................................................................................................................869 15.1.2. Ohjelman hallinnointi- ja valvontarakenteen yhteenvetokuvaus ja järjestelyt valitusten riippumatonta tutkimusta varten ..................................................................................................869 15.2. Seurantakomitean suunniteltu kokoonpano ......................................................................................872 15.3. Säännökset, joilla varmistetaan ohjelman julkistaminen, myös kansallisen maaseutuverkoston välityksellä, viitaten tämän täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 808/2014 13 artiklassa tarkoitettuun tiedotus- ja julkistamisstrategiaan ..............................................................................872 9 15.4. Kuvaus mekanismeista, joilla varmistetaan johdonmukaisuus suhteessa Leader-ohjelmassa toteutettuihin paikallisiin kehittämisstrategioihin, asetuksen (EU) N:o 1305/2013 35 artiklassa tarkoitetussa yhteistyötoimenpiteessä suunniteltuihin toimiin, mainitun asetuksen 20 artiklassa tarkoitettuun peruspalveluja ja kylien kunnostusta maaseutualueilla koskevaan toimenpiteeseen sekä muihin ERI-rahastoihin.................................................................................875 15.5. Kuvaus toimista, joilla on tarkoitus keventää tuensaajien hallinnollista taakkaa asetuksen (EU) N:o 1303/2013 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti .............................................................................875 15.6. Kuvaus asetuksen (EU) N:o 1303/2013 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta teknisen avun käytöstä, mukaan lukien toimet, jotka liittyvät ohjelman ja sen täytäntöönpanon valmisteluun, hallinnointiin, seurantaan, arviointiin ja valvontaan sekä ohjelmasta tiedotukseen, ja toimet, jotka koskevat edellisiä ja seuraavia ohjelmakausia ........................................................................876 16. LUETTELO TOIMENPITEISTÄ, JOILLA VARMISTETAAN KUMPPANIEN OSALLISTUMINEN.........................................................................................................................878 16.1. 01 Valmisteluryhmät.........................................................................................................................878 16.1.1. Vastaavan kuulemisen aihe............................................................................................................878 16.1.2. Tulosten yhteenveto .......................................................................................................................878 16.2. 02 Viestintä .......................................................................................................................................878 16.2.1. Vastaavan kuulemisen aihe............................................................................................................878 16.2.2. Tulosten yhteenveto .......................................................................................................................879 16.3. 03 Ota kantaa.fi .................................................................................................................................879 16.3.1. Vastaavan kuulemisen aihe............................................................................................................879 16.3.2. Tulosten yhteenveto .......................................................................................................................879 16.4. 04 Virallinen lausuntokierros............................................................................................................879 16.4.1. Vastaavan kuulemisen aihe............................................................................................................879 16.4.2. Tulosten yhteenveto .......................................................................................................................880 16.5. (Valinnaiset) selitykset tai lisätietoja toimenpideluettelon täydentämiseksi ....................................880 17. KANSALLINEN MAASEUTUVERKOSTO.....................................................................................883 17.1. Kansallisen maaseutuverkoston perustamismenettely ja -aikataulu .................................................883 17.2. Verkoston suunniteltu organisaatio eli tapa, jolla asetuksen (EU) N:o 1305/2013 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut maaseudun kehittämisen parissa toimivat järjestöt ja viranomaiset, myös kumppanit, saadaan mukaan toimintaan, ja se, miten verkostoitumistoimia helpotetaan ...............883 17.3. Yhteenvetokuvaus kansallisen maaseutuverkoston ohjelman tavoitteiden mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden pääluokista .........................................................................................883 17.4. Kansallisen maaseutuverkoston perustamiseen ja toimintaan käytettävissä olevat varat.................884 18. ENNAKKOARVIOINTI TODENNETTAVUUDESTA, VALVOTTAVUUDESTA JA VIRHERISKISTÄ .............................................................................................................................885 18.1. Hallintoviranomaisen ja maksajaviraston lausunto maaseudun kehittämisohjelmasta tuettujen toimenpiteiden todennettavuudesta ja valvottavuudesta ..................................................................885 18.2. Ohjelman täytäntöönpanosta vastaavasta viranomaisesta toiminnallisesti riippumattoman elimen lausunto, jossa vahvistetaan vakiokustannusten, lisäkustannusten ja tulonmenetysten laskennan asianmukaisuus ja paikkansapitävyys .............................................................................887 19. SIIRTYMÄJÄRJESTELYT ................................................................................................................888 10 19.1. Siirtymäehtojen kuvaus toimenpiteittäin ..........................................................................................888 19.2. Ohjeellinen siirtotaulukko.................................................................................................................889 20. TEMAATTISET ALAOHJELMAT....................................................................................................890 21. ASIAKIRJAT ......................................................................................................................................891 11 1. MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMAN NIMI Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 1.1. Muutos 1.1.1. Muutoksen tyyppi – asetus (EU) N:o 1305/2013 c. 11 artiklan b kohdan mukainen päätös 1.1.2. Muutos, jolla muutetaan kumppanuussopimuksessa toimitettuja tietoja  a. Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 30 artiklan 2 kohdan mukaiset muutokset 1.1.3. Muutos, joka liittyy asetuksen (EU) N:o 808/2014 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan (ei lueta mainitussa artiklassa vahvistettuihin rajoihin): 1.1.4. Seurantakomitean kuuleminen (asetuksen (EU) N:o 1303/2013 49 artiklan 3 kohta) 1.1.4.1. Päivämäärä 16-11-2016 1.1.4.2. Seurantakomitean lausunto Seurantakomitea puolsi ohjelmamuutosesitystä 16.11.2016 pidetyssä kokouksessa. Kokouksen pöytäkirja löytyy osoitteesta Maaseutu.fi. 1.1.5. Muutoksen kuvaus – asetuksen (EU) N:o 1303/2014 4 artiklan 1 kohta 1.1.5.1. Arviointisuunnitelman hallinnoinnin ja koordinoinnin tarkennus (kohta 9.2) 1.1.5.1.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Arviointien ja selvitysten täytäntöönpanossa on havaittu tarkennustarpeita luvun 9.2. kuvaukseen. 12 Muutosesityksessä otetaan huomioon valtioneuvoston hankintojen prosessiohje 1/2016. 1.1.5.1.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Hankintaa suunniteltaessa valitaan tapauskohtaisesti hankintatapa. Pääsääntöisesti arvioitsijat valitaan tarjouskilpailun perusteella. Hankinnan ennakoitu arvo määrää sen, noudatetaanko hankintaan kansallisia hankintoja vai EU-hankintaan koskevia säännöksiä. Osa arvioinnin tietotarpeista tullaan hankkimaan ohjelman teknisellä avulla ja osa maa- ja metsätalousministeriön tutkimusrahoituksella. Arvioinnit tehdään ministeriön sisäisenä virkatyönä, teetetään toiminnallisesti riippumattomana omana työnä ilman kilpailuttamista tai ne teetetään ulkopuolisella arvioijalla. 1.1.5.1.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin. 1.1.5.1.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuus-sopimukseen. 1.1.5.2. Eläinten hyvinvointikorvauksiin (M14) tehtävät tarkistukset 1.1.5.2.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Esitetyt muutokset ovat tarkennuksia käytännön tilanteissa esille tulleiden seikkojen takia. Haluamme tarkentaa näitä asioita myös ohjelmatekstiin, jotta väärinkäsityksiltä vältytään. Pääosa täytäntöönpanon aikana esille tulleista selkeytystarpeista hoituu koulutuksella ja neuvonnalla sekä valvonnan ohjeistuksella. 1.1: määrittää korkeampi ikäraja ylämaankarjalle kuin muille naudoille (10 kk vs. 8 kk) . Ylämaankarjan kasvatustapa on erilainen kuin ”navettaeläimillä” kun nämä ovat aina ulkona, siksi niillä on monia poikkeuksia eikä kaikki ehdot sovi niille. Ikäraja on hieman isompi noille, koska tulevat sukukypsiksi myöhemmin eikä niitä siis ole syytä erottaa aiemmin. 1.2c: tarkentaa vaatimusta emolehmätilojen vasikoista, koska tiloilla voi olla myös ostettuja vasikoita, joita emolehmät eivät imetä. 2.4: tarkentaa parannettujen porsitusolosuhteiden vaatimuksia täytäntöönpanon selkeyttämiseksi, millaisia 13 rakenteita vapaan porsituksen karsinassa saa olla. 2.5: lisätä nuoret siitossiat vierotettujen porsaiden ja lihasikojen toimeen selkeyden vuoksi, koska niitä ei ole ollut tarkoitus sulkea pois 3.1: tarkentaa, että karitsat ja kilit on huomioitava lampaiden ruokintasuunnitelmassa kahden viikon iästä alkaen. Karitsat ja kilit otetaan ruokintasuunnitelmaan mukaan aikaisessa vaiheessa, mutta ei kuitenkaan silloin kun saavat vain emon maitoa. 3.2: tarkentaa, että karitsoilla ei tarvitse olla karitsakamareita laitumella. Karitsakamareita ei tarvita laitumella. Nämä ovat karsinassa suojaisia paikkoja, joihin aikuiset lampaat ei pääse. Laitumella tilaa taas on niin paljon, että kukaan ei jää jalkoihin. Pääosa täytäntöönpanon aikana esille tulleista selkeytystarpeista hoituu koulutuksella ja neuvonnalla sekä valvonnan ohjeistuksella. 1.1.5.2.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutokset selkeyttävät täytäntöönpanoa. 1.1.5.2.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin. 1.1.5.2.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuus-sopimukseen. 1.1.5.3. Koulutuksen ja tiedonvälityksen toimenpide (M01) tehtävät tarkistukset 1.1.5.3.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Toimenpiteen yleiseen kuvaukseet lisätään maininta kansainvälisen toiminnan tukemisen mahdollisuudesta. Kansainvälisen hanketoiminnan tukeminen myös toimenpiteessä M01 on noussut esille Itämeren alueen hallintoviranomaisten välisissä tapaamisissa ja kansallisessa toimeenpanossa. Muut tärkeät huomiot kohdasta on poistettu viittaus Leaderiin. Muutos mahdollistaa kansainvälistä 14 yhteistyötä myös muissa kuin Leader-rahoitteisissa hankkeissa yleisasetuksen 70 artiklan 2b) kohdan mukaisesti. 1.1.5.3.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutos lisää mahdollisuuksia Itämeren alueen tiedonvälityksen ja osaamisen lisäämiseen erityisesti ympäristöön ja vesistöön liittyvissä kysymyksissä. 1.1.5.3.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin 1.1.5.3.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuussopimukseen. 1.1.5.4. Luonnonhaittakorvauksiin (M13) tehtävä muutos 1.1.5.4.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Edellisessä ohjelmamuutoksessa luonnonhaittakorvauksien korvaustasoihin hyväksyttiin vuodesta 2017 alkaen 10 €/ha leikkaus. Kevään 2016 kehysriihessä luonnonhaittakorvauksiin saatiin lisärahoitusta vuodelle 2017 20,3 milj. euroa, minkä vuoksi vuodelle 2017 tehty luonnonhaittakorvauksien korvaustason leikkaus peruutetaan. Muutos aiheutti vastaavasti 20,3 milj. euron lisäyksen tuloskehykseen, indikaattorisuunnitelmaan ja kansalliseen lisärahoitukseen. 1.1.5.4.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutoksella osaltaan helpotetaan viljelijöiden talousvaikeuksia. 15 1.1.5.4.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Julkiset menot kasvavat 20,3 milj. eurolla. Ohjelmakauden 2014-2020 julkiset menot yhteensä ovat muutoksen jälkeen 3 670 300 000 milj. euroa. 1.1.5.4.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuus-sopimukseen. 1.1.5.5. Neuvontaan (M02) tehtävät tarkennukset 1.1.5.5.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Edellisessä ohjelmamuutoksessa hyväksyttiin neuvonnan laajentaminen maatilojen nykyaikaistamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen. Nyt esitettävät muutokset on todettu tarpeellisiksi toimeenpanoa valmisteltaessa neuvonnan vaikutusten tehostamiseksi. Tilakohtaisen neuvontakorvauksen enimmäismäärää korotettaisiin 3 500 eurosta 7 000 euroon koko ohjelmakaudella, koska ei haluta rajoittaa neuvonnan määrää niidenkään tilojen osalta, joilla aiempi raja on jo tullut täyteen. Sähköinen tentti poistetaan valintavaatimuksista, koska se on todettu turhaksi muiden valintakriteerien sekä alku- ja täydennyskoulutusten takia. Tämä myös yksinkertaistaa toteutusta. Neuvontaan määriteltiin tilakohtainen määrärahakatto sen vuoksi, että mahdollisimman moni tila saisi neuvontaa koko ohjelmakauden aikana eikä neuvonta keskittyisi vain aktiivisimmille. Alun perin ollut määrärahakatto (3500 euroa tilaa kohti) on osoittautunut jo ohjelmakauden ensimmäisien vuosien aikana liian pieneksi. Tilakohtaisen määrärahakaton kaksinkertaistamiseen päädyttiin, kun arvioitiin tilakohtaisen neuvonnan tarpeen olevan kaksinkertainen alkuperäiseen arvioon verrattuina. Kokonaan ei haluttu luopua määrärahakatosta edellä mainituista syistä, mutta halusimme taata esim. kilpailukyvyn parantamisen neuvontaa myös alkuperäisen määrärahakaton jo saavuttaneille tiloille. Neuvonta on edennyt tähän mennessä erittäin hyvin, mutta määrärahaa on vielä käytettävissä (seurantakomiteassa esitetyn ohjelman määrärahatilannekatsauksen mukaan määrärahaa on maksettu alle 4 milj. euroa ja jäljellä noin 30 milj. euroa). 1.1.5.5.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutosesitys tehostaa neuvonnan keinoja maatilojen kilpailukyvyn parantamiseksi. 16 1.1.5.5.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin. 1.1.5.5.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuus-sopimukseen. 1.1.5.6. Palveluiden ja kylien kehittämisen toimenpiteeseen (M07/alatoimenpide 7.3) tehtävät tarkistukset 1.1.5.6.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Yleisestä kuvauksesta ja toiminnan tyypin kuvauksesta on korjattu määritelmä kyläverkkohanke laajakaistahankkeeksi komission kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Aiemmin maaseutuohjelmassa oli mahdollista tukea vain ns. kyläverkkohankkeita, jotka ovat tilaajayhteysverkkoa. Komission kanssa käytyjen keskustelujen mukaisesti, toimenpiteessä voidaan tukea myös runkoverkon rakentamista, kun se on tarkoituksenmukaista ja erityisesti harvaan asutulla maaseudulla. Tuensaajaa koskeva muutos: toimeenpanossa havaittu ongelma hanketoteuttajan yleishyödyllisyyden vaatimuksessa. Muutoksen syynä se, että erityisesti harvaan asutulla maaseudulla ei välttämättä ole montaa mahdollista toteuttajaa laajakaistayhteyden rakentamiseksi. Maaseudulla toimivat operaattorit eivät välttämättä tavoittele voittoa, mutta niillä ei myöskään välttämättä ole mainintaa yleishyödyllisyydestä yhtiöjärjestyksessään rahoitusteknisistä syistä. Muutos mahdollistaa sen, että laajakaistahankkeen toteuttajaksi voidaan valita tarkoituksenmukaisin paikallinen toimija. Tuettavan toiminnan yleishyödyllisyyden vaatimus säilyy ennallaan, eli tuettavalla toiminnalla ei edelleenkään tavoitella voittoa. Muutos koskee vain toimenpiteen toteuttajaa. Valintakriteerit ohjaavat rahoitusta alueella. Vuonna 2008 tehdyn valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteeksi asetettiin, että vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikki "vakinaiset asunnot sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaiset toimipaikat ovat enintään kahden kilometrin etäisyydellä nopeudella 100 Mbit/s toimivan yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta." (Valtioneuvoston periaatepäätös. Kansallinen toimintasuunnitelma tietoyhteiskunnan infrastruktuurin parantamiseksi. 4.12.2008) Tukea laajakaistahankkeisiin myönnetään kumppanuussopimuksen ja toimenpiteen 7.3. mukaisesti: Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla suunnitellaan, selvitetään, kehitetään ja rakennetaan paikallista tietoliikenneinfrastruktuuria, verkossa tarjottavia palveluita ja niiden käyttöönottoa ja hyödyntämistä. Toimenpiteessä toteutetaan maaseutualueilla pienimuotoisia tietoliikenne-infrastruktuuri-investointeja. Laajakaistahankkeita toteutetaan maaseutualueilla, joilla yhteyksiä ei markkinaehtoisesti rakenneta. Tukea maaseudun laajakaistahankkeisiin myönnetään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (Komission asetus (EU) N:o 651/2014) 52 artiklan mukaisesti. 17 Investointi on tehtävä alueella, jolla ei ole samaan luokkaan kuuluvaa infrastruktuuria (joko peruslaajakaistaverkkoa tai NGA-verkkoa) ja jolla tällaista infrastruktuuria ei todennäköisesti kehitetä kaupallisin ehdoin kolmen vuoden kuluessa suunnitellun tukitoimenpiteen julkaisemisajankohdasta, mikä on myös varmistettava avoimella julkisella kuulemisella. Julkisella kuulemisella varmistetaan se, ettei mikään operaattori ole aikeissa ko. alueella yhteyksiä rakentaa eli verkkoa ei olla markkinaehtoisesti rakentamassa. Viestintäviraston markkina-analyysit on tehty kansallista rahoitusta varten, mutta ELY-keskuksia on ohjeistettu käyttämään ko. karttoja hyväksi tukialueiden määrittelyssä. Laajakaistarakentamisen tukea ei myönnetä alueille, joilla jo on edistyksellisiä viestintäverkkoja eli verkkoja, joista jo tarjotaan tai on mahdollista tarjota 100 Mbit/s -liittymiä. Markkina-analyyseissä huomioidaan myös Viestintäviraston järjestämässä julkisessa kuulemisessa havaitut tuen mahdolliset vaikutukset alueelle kaupallisesti tehtyihin investointisuunnitelmiin ja investointeihin. Lisäksi huomioon otetaan valtion tuen mahdolliset kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristävät vaikutukset. Maaseutuohjelman laajakaistahankkeiden rahoituksessa järjestetään erillinen julkinen kuulemistilaisuus, mutta siis tutkitaan myös Viestintäviraston markkina analyyseja. Lähtökohta rahoitukselle on tietysti se, että alueella ei toimivia laajakaistayhteyksiä ole, eikä niitä sinne kukaan ole rakentamassakaan ja niille on selkeä tarve. Tällä hetkellä nopea 100 megan laajakaista on tarjolla noin 52 prosenttiin Suomen kotitalouksista. Maaseutualueilla tilanne on vielä heikompi. Valokuitutekniikalla toteutettu nopea laajakaistatarjonta on noin 31 prosenttia. Jos tarkastellaan kaikkia vähintään 30 megan nopeustason kiinteitä verkkoja, saadaan laajakaistatarjonnaksi 58 prosenttia. Lisätietoa Viestintäviraston nettisivuilla. Hallinnollisen taakan keventäminen ja alueellisten erojen huomioiminen tuen myöntämisessä (tuen määrä). Kiinteä tukitaso uudella ohjelmakaudella on aiheuttanut haasteita, kun ELY-keskuksten rahoittamissa laajakaistahankkeissa laajakaistainvestoinneissa tukitaso on voinut olla vain 70 %. Muutoksen myötä ELY keskus pystyy myöntämään tukea joko 50 % tai 70 % riippuen hanketoteuttajan liikevaihdosta. Jos hankkeen tuenhakijan vuosittainen liikevaihto edellisen 3 vuoden aikaina ylittää 10 miljoonaa euroa, tukea voitaisiin myöntää 50 %. Jos liikevaihto jää alle 10 milj. euron, tukea voitaisiin myöntää 70 %. Maaseudun laajakaistayhteydet eivät rakennu markkinaehtoisesti, vaan tukea tarvitaan, jotta mm. EU:n digitalisaatiostrategian tavoite ja kansalliset tavoitteet saavutetaan. Toimenpiteen tukikelpoisten kustannusten lukuun lisätään sana yksityinen loppukäyttäjän yhteyteen. Toimeenpanossa on havaittu ongelmia yhteisissä käytössä olevien tilojen laajakaistayhteyksien tukemisesta. Kyseessä ovat esimerkiksi kylätalot, joissa järjestetään tilaisuuksia ja koulutuksia laajalle kohderyhmälle, joka koostuu maaseudun asukkaista. Ohjelmassa oleva rajaus koskisi yksityisiä loppukäyttäjiä ja yksityisessä käytössä olevia rakennuksia. 1.1.5.6.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutos selkeyttää toimeenpanoa ja vähentää byrokratiaa. Laajakaistahankkeen tuensaaja/hankkeen toteuttajaksi pystyään valitsemaan tarkoituksenmukaisin toteuttaja, kun valinta voidaan tehdä valintakriteerien perusteella. Usein maaseutualueella on vain muutama sopiva toteuttaja 18 laajakaistahankkeille ja ehto, että yksityisoikeudellisen yhteisön pääasiallinen tarkoitus on muu kuin taloudellinen toiminta tai jonka toiminnan ensisijainen päämäärä ei ole voiton tavoittelu, sattaaa estää näiden toimijoiden osallistumisen hakuun. Tuki myönnetään valtiontukisääntöjen mukaisesti ja valintakriteerit ohjaavat rahoitusta joka tapauksessa. Tuetun kohteen loppukäyttäjänä on maaseutuväestö laajasti. Tuki laajakaistainvestointeihin myönnetään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (GBER) artiklan 52 mukaisesti. Tuen myöntämisen mahdollisuus kahdella eri tukitasolla riippuen hakijan liikevaihdosta (50 tai 70 %) vähentäisi julkisen rahoituksen käyttöä hankekohtaisesti, tehostaisi varojen käyttöä ja lisäisi rahoituksen vipuvaikutusta. Eri puolilla maata toimijat, alueet ja hanketoteuttajat ovat erilaisia. Muutos edesauttaisi useamman laajakaistahankkeen rahoitusta, koska julkista rahoitusta ei tarvittaisi kaikkiin hankkeisiin yhtä paljon. Tukitaso ilmoitetaan aina hakuilmoituksessa etukäteen. 1.1.5.6.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin 1.1.5.6.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuussopimukseen. 1.1.5.7. Tarpeettomien lainsäädäntöviittausten poistaminen alatoimenpiteistä M04.2, M06.2 ja M06.4 1.1.5.7.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Poistetaan toimenpiteistä M04.2, M06.2 ja M06.4 ”Linkkejä muuhun lainsäädäntöön” otsikon alta viittaus yleisasetukseen (EU) N:o 1303/2013. Kyseisissä kohdissa todetaan, että ”Toimenpiteen mukainen tuki myönnetään Euroopan unionin lainsäädännön ja sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”, joten erillinen viittaus yleisasetukseen on tarpeeton. 1.1.5.7.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutosesitys on luonteeltaan tekninen. 19 1.1.5.7.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin. 1.1.5.7.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuus-sopimukseen. 1.1.5.8. Toimenpiteiden yhteiset asiat (kohta 8.1.): eläinyksikkökertoimiin tehtävät tarkistukset 1.1.5.8.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Kohtaan 8.1. ”Eläinyksikkökertoimet” päivitetään komission asetuksen 808/2014 muutoksen 2016/669 sisältö. Taulukossa 8.1e karitsan ja kilien ey-laskentaan tehtiin korjaus ”vähintään 3 kk iästä” muutettaisiin 2 kuukaudeksi. Perusteena on se, että karitsat ja kilit voidaan vieroittaa jo 2 kk:n iässä. Vieroitukseen asti karitsat ja kilit sisältyvät uuhen ja kutun kertoimiin. Eläinmäärän vähenemisen laskentaa sitoumuskauden aikana tarkennettiin, koska eläinmäärää ei tarkasti voi tietää ennen kuin sitoumuskauden lopussa. Keskieläinmäärä voidaan tarkastaa tiloilta kauden jälkeen. Suorissa tuissa on käytetty ja käytetään edelleen vuoden keskimääräistä eläinmäärää. EU-säädöksissä asiaa on käsitelty asetuksessa 640/2014 ja sen muutoksessa 2016/1393 31(4) artikla: ”Jos sellaisen tuen kokonaismäärän laskenta, johon tuensaaja on oikeutettu asianomaisena hakuvuonna tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavassa toimityypissä, perustuu niiden päivien lukumäärään, joiden aikana tukikelpoisuusvaatimukset eläimet ovat tilalla, myös eläinten, joiden kohdalla on havaittu 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua säännösten noudattamatta jättämistä, lukumäärän laskennan on perustuttava eläinten tilallaolopäivien lukumäärään.” Yksinkertaistamisen vuoksi haluamme noudattaa kaikissa mahdollisissa tukijärjestelmissä samanlaisia laskentamenettelyjä. Sen vuoksi myös eläinten hyvinvointikorvauksissa esitetään käytettäväksi vuoden keskimääräistä eläinmäärää. 20 1.1.5.8.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Asetusmuutos ei aiheuta muutoksia ohjelmassa oleviin eläinyksikkökertoimiin. Ey-tarkennus selkeyttää ey-laskentaa karitsojen ja kilien osalta käytännön mukaiseksi. 1.1.5.8.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin. 1.1.5.8.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuus-sopimukseen. 1.1.5.9. Toimenpiteiden yhteiset asiat (kohta 8.1.): käytettyjen koneiden tukikelpoisuuteen tehtävät tarkistukset 1.1.5.9.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Kohtaan 8.1. ”käytetyt koneet” -kohtaan lisätään kehittämishankkeiden tukemista koskevien toimenpiteiden koodit (M01, M07 ja M16). Selvyyden vuoksi lisätään myös seuraava lause: Edellä kuvattu käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankinta on siten mahdollista myös Leader-toimintatavan (M19) kautta toteutettavissa toimissa. Muutos on tekninen tarkennus. 1.1.5.9.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutos selkiyttää käytettyjen koneiden ja laitteiden tukikelpoisuuutta. 1.1.5.9.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin. 21 1.1.5.9.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuus-sopimukseen. 1.1.5.10. Yhteistyötoimenpiteeseen (M16) tehtävät tarkennukset 1.1.5.10.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat Toimeenpanossa ilmenneiden epäselvyyksien vuoksi toimenpiteen tekstiä tarkennetaan ja selkeyden vuoksi lisätään pilotointiin liittyvät kustannukset tukikelpoisten kustannusten listalle. Tekstiä yhdenmukaistetaan kansallisen lainsäädännön muutoksen mukaisesti. Kansalliseen lakiin on lisätty pilotointiin liittyvät laite- ja välinehankinnat tukikelpoisiksi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (GBER) mukaisesti. 1.1.5.10.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutos selkeyttää tulkintakysymyksiä toimeenpanossa. 1.1.5.10.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitys ei aiheuta muutoksia indikaattoreihin. 1.1.5.10.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitys ei aiheuta muutoksia kumppanuussopimukseen. 1.1.5.11. Ympäristökorvauksiin (M10) tehtävät tarkistukset 1.1.5.11.1. Muutoksen perusteena olevat syyt ja/tai täytäntöönpano-ongelmat M10.1.3 Ravinteiden ja orgaanisten aineiden keirrättäminen perustasokuvausten sisäisen ristiriidan 22 korjaaminen. Valtioneuvoston asetuksen pykälän numero ja vaatimusten sanallinen kuvaus eivät täsmää. Pykälänumero muutetaan seitsemästä kymmeneksi, sanallinen kuvaus (=multaus) on oikein. M10.1.12 Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito toimen kuvausta tulee tarkentaa vieraslajien osalta. Sopimusta ei voi tehdä jättiputken poistamisesta pysyvällä nurmella, joka on maatalousmaata. Jättiputken poisto maatalousmaalla on vaatimuksena jo täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten kautta. M10.1.13 Kurki-, hanhi-, ja joutsenpellot toimessa poistetaan perustasovaatimuskohdassa oleva toisto. Perustasovaatimusten sisältö ei muutu. 1.1.5.11.2. Muutoksen odotettavissa olevat vaikutukset Muutosesitykset eivät aiheuta muutosta toimenpiteen sisältöön tai korvausten muodostumiseen. 1.1.5.11.3. Muutoksen vaikutus indikaattoreihin Muutosesitykset eivät aiheuta muutosta indikaattoreihin. 1.1.5.11.4. Muutoksen ja kumppanuussopimuksen välinen suhde Muutosesitykset eivät aiheuta muutosta kumppanuussopimukseen. 23 2. JÄSENVALTIO TAI HALLINNOLLINEN ALUE 2.1. Ohjelman kattama maantieteellinen alue Maantieteellinen alue: Manner-Suomi Kuvaus: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma (jäljempänä maaseutuohjelma) kattaa Suomen valtion Ahvenanmaata lukuun ottamatta (NUTS1-taso, koodi F11). Suomi sijaitsee 60. ja 70. leveysasteen välissä. Neljäsosa Suomen pinta-alasta on napapiirin pohjoispuolella. Suomella on maarajat Venäjän, Norjan ja Ruotsin kanssa. Lännessä ja etelässä Suomi rajoittuu Itämereen: Pohjanlahteen, Saaristomereen ja Suomenlahteen. Suomen kokonaispinta-ala on 390 903 km², josta maa-alaa on 303 903 km² (78 %) ja vesistöalaa 87 010 km² (22 %). Maa-alasta 86 % on metsän peitossa (26 140 000 ha) ja 7,6 % maatalousmaata (2 310 000 ha). Metsien, peltojen, asutuksen, teiden ja vesien ulkopuolelle jäävät muut alueet ovat lähinnä puuttomia soita ja kalliomaita. Soita on noin 29 % maa-alasta. Rakennettua ympäristöä Suomessa on vähän, noin 3 % kokonaispinta-alasta. 2.2. Alueen luokittelu Kuvaus: Koko ohjelma-alue kuuluu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 artiklan 59(3)d mukaiseen alueeseen. Alue käsittää seuraavat komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/99/EU mukaiset alueet: Itä-Suomi (FI13), Pohjois-Suomi (FI1A), Etelä-Suomi (FI18) ja Länsi-Suomi (FI19). 24 3. ENNAKKOARVIOINTI 3.1. Kuvaus prosessista, mukaan lukien tärkeimpien tapahtumien ja välikertomusten aikataulu, suhteessa maaseudun kehittämisohjelman etenemisen keskeisiin vaiheisiin Ohjelman ennakkoarviointia varten maa- ja metsätalousministeriö valitsi neuvottelumenettelyn tuloksena MDI Public Oy:n partnerinaan Nordregio, Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Taloustutkimuslaitos. Arviointi alkoi kesäkuussa 2012 ja päättyi helmikuussa 2014. Ennakkoarviointi kohdistui seuraaviin asiakokonaisuuksiin: 1. Nykytila- ja SWOT-analyysi; 2. Ohjelman ja läpileikkaavien teemojen vastaaminen EU:n prioriteetteihin sekä kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin; 3. Läpinäkyvyys ja sidosryhmien sisällyttäminen ohjelman valmisteluun; 4. Toimenpide-ehdotusten ja painotusten johdonmukaisuus nykytila-analyysia ajatellen, sekä yhteiseen strategiakehykseen ja kumppanuussopimuksen suosituksiin nähden; 5. Ohjelman rahoitussuunnitelman jakautuminen toimenpiteiden ja prioriteettien kesken sekä sen kohdentuminen nykytila-analyysissa esitettyihin tarpeisiin nähden; 6. Ohjelman ehdotettujen indikaattorien merkitysja selkeys (määrällisten tavoitteiden realistisuus, ohjelman seurantaan ja datan keräämiseen liittyvien menettelyjen toimivuus); 7. Toimenpide-ehdotusten tarkoituksenmukaisuus ottaen huomioon nykytila-analyysi ja resurssit; 8. Henkilöstö- ja hallinnollisten resurssien riittävyys; 9. Täydennettävyys ja yhteensovitettavuus yhteisen strategiakehyksen ohjelmien kanssa; sekä 10. Ohjelmalle asetettujen välitavoitteiden johdonmukaisuus ja realistisuus. Arviointityö tehtiin pitkälti prioriteettien ja toimenpiteiden näkökulmasta. Yhtenä työvälineenä olivat ohjelman toimenpiteiden valmistelua varten asetetut valmisteluryhmät (ryhmät on selvitetty kohdassa 17.1.1). Arvioitsijoiden käytössä oli ohjelma-asiakirjan luonnokset 23.5.2013 ja 12.12.2013 sekä vuoden 2012 lopulla valmistunut nykytilan analyysi. Lisäksi arvioijat osallistuivat valmisteluryhmien kokouksiin ja haastattelivat asiantuntijoita ministeriöstä, hallinnosta ja tutkimuslaitoksista. Yhteensä 16 eri henkilöä maa- ja metsätalousministeriön ulkopuolelta haastateltiin. Arvioinnin yhtenä keskeisenä työkaluna käytettiin teemoittain järjestettäviä fokusryhmähaastatteluja. Haastattelujen ensimmäinen kierros käytiin valmisteluryhmittäin, järjestettiin joulu-tammikuussa 2012–2013. Fokusryhmäkeskustelussa käsiteltiin ohjelmaan tulevia toimenpiteitä, indikaattoreita, valmisteluun osallistuneita toimijoita sekä ryhmäkohtaisia kysymyksiä. Keskustelut olivat sparraavia ja niiden tarkoituksena oli myös tukea ohjelman valmistelua. Yleisten kysymysten lisäksi jokaisessa ryhmässä käsiteltiin erityisesti valmisteluryhmän toimenpiteisiin liittyviä seikkoja ja tulevan ohjelmakauden muutoksia verrattuna tämänhetkiseen ohjelmakauteen. Arvioitsija luovutti ensimmäisen väliraportin 15.2.2013. Kevään 2013 aikana ennakkoarvioinnissa tehtiin kysely tulevan ohjelmakauden valmistelusta, teemoista ja toimenpiteistä. Sähköinen kysely lähetettiin 92 vastaajalle, joista 44,7 % (n=41) vastasi. Kyselyn avulla kerättiin tietoa niiltä tahoilta, jotka eivät suoraan ole valmistelussa mukana (esim. ELY keskukset,erilaiset hankerahoituksen saajat kuten paikalliset viljelijäjärjestöt).Sen jälkeen järjestettiin toinen fokusryhmäkeskusteluiden kierros huhtikuussa 2013, mikä toteutettiin ohjelman prioriteettien näkökulmasta keskittyen erityisesti ohjelmassa analysoitujen tarpeiden ja vastaavien toimenpiteiden analysointiin. Keskusteluihin osallistui yhteensä 32 asiantuntijaa, jotka olivat pääosin valmisteluryhmien 25 jäseniä. Toinen väliraportti valmistui huhtikuussa 2013. Arviointia ohjasi ohjausryhmä, joka vastasi siitä, että arviointi täyttää EU-asetusten ja kansalliset vaatimukset. Ohjausryhmässä oli puheenjohtaja maa- ja metsätalousministeriöstä ja edustus maa- ja metsätalousministeriöstä, Maaseutuvirastosta, ELY keskuksista ja Helsingin Yliopistosta. 26 3.2. Jäsennelty taulukko, jossa esitetään ennakkoarvioinnin suositukset ja miten ne on otettu huomioon Suosituksen otsikko (tai viite) Suositusluokka Päivämäärä 01 Innovaatiot mahdollisuutena SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 02 Innovoinnin tukeminen SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 03 Monialaisten maatilojen kehittyminen SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 04 Maatalouden kehittäminen SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 05 Maatalouden houkuttelevuuden parantaminen SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 06 Maatalouden neuvonta ja pienten maatilojen kehittyminen SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 07 Yhteistoiminnan mahdollisuudet SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 08 Tunnistettava keskeisimmät ympäristöhaasteet SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 09 Alueellinen näkökulma SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 15/02/2013 10 Uudet toimintamallit SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 11 Alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen mahdollisuudet SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 12 Analyysiä kirkastettava SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 16/12/2013 13 Kannustusta uusiin toimintatapoihin SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi 27/01/2014 14 Keskittyminen ydinasioihin Toimintalogiikan rakenne 27/01/2014 15 Alueellisten suunnitelmien rooli ohjelman toteutuksessa selkeytettävä Toimintalogiikan rakenne 16/12/2013 16 Ohjelman mahdollistavuus säilytettävä Toimintalogiikan rakenne 16/12/2013 17 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Toimintalogiikan rakenne 27/01/2014 18 Huomio keskeisiin toimialoihin Toimintalogiikan rakenne 16/12/2013 19 Neuvonnan kehittäminen Toimintalogiikan rakenne 27/01/2014 20 Investointien siirtymävaihe Toimintalogiikan rakenne 29/04/2013 21 Tila- ja yritystoiminnan laajat vaikutukset Toimintalogiikan rakenne 27/01/2014 27 22 Uusia ratkaisuja alueiden kehittämiseen Toimintalogiikan rakenne 29/04/2013 23 Vahvistettava sitoutumista ympäristökorvaukseen Toimintalogiikan rakenne 31/01/2014 24 Luonnonmukaisen tuotannon korvaus nivottava yhteen kansallisten tavoitteiden kanssa Toimintalogiikan rakenne 16/12/2013 25 Maataloutta kehitettävä myös ilman luonnonhaittakorvausta Toimintalogiikan rakenne 16/12/2013 26 Yhteistyö-toimenpiteen kehittäminen Toimintalogiikan rakenne 29/04/2013 27 Toimintaryhmätyön kehittäminen Toimintalogiikan rakenne 27/01/2014 28 Interventiologiikan vahvistaminen Toimintalogiikan rakenne 27/01/2014 29 Rahoituksella turvattava maaseudun uudistaminen Tavoitteiden määrittäminen, määrärahojen jakautuminen 27/01/2014 30 Strategisuutta vahvistettava Ohjelman täytäntöönpanojärjestelyt 15/02/2013 31 Toimeenpanon kehittäminen ja yksinkertaistaminen Ohjelman täytäntöönpanojärjestelyt 16/12/2013 32 Viestintää terävöitettävä Ohjelman täytäntöönpanojärjestelyt 27/01/2014 33 Ohjelman valmistelu Muu 27/01/2014 34 ERI-rahastojen välinen vuoropuhelu Muu 27/01/2014 35 Läpileikkaavat tavoitteet arviointisuunnitelmaan Muu 16/12/2013 36 Seurantaindikaattoreiden kehittäminen ja indikaattoreiden tavoitteet Muu 27/01/2014 37 Vaikuttavuuden vahvistaminen Muu 27/01/2014 38 Maaseutuvaikutukset Muu 05/08/2013 3.2.1. 01 Innovaatiot mahdollisuutena Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 1 Suosituksen kuvaus 28 Pohditaan syitä yrittäjien innovaatiohaluttomuuteen. Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Suositus yrittäjien innovaatiohaluttomuudesta on otettu huomioon ohjelma-asiakirjan viimeistelyssä. Puutteellinen riskinottokyky on mainittu heikkoutena SWOT-analyysissa. Toimintaympäristö ei kannusta riittävästi yrittäjyyteen. 3.2.2. 02 Innovoinnin tukeminen Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 1 Suosituksen kuvaus Innovaatioiden kehittämisessä kiinnitetään huomiota toimenpiteisiin, joilla voidaan vahvistaa koko maataloustuotannon kannattavuuden kasvua. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 30) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ohjelmassa edistetään innovaatioiden syntymistä monella tavalla. Toimenpiteessä M16, jonka kaikki toimet liittyvät uudistamiseen ja innovaatioihin. Alatoimenpiteen 16.1 innovaatioryhmien mahdollisille investointikohteille voidaan myöntää investointituki korkeammalla tukitasolla. Toimenpiteessä M7 kannustetaan myös kehittämään innovatiivisia ratkaisuja maaseudun palveluiden kehittämiseksi. Toimenpiteet M01 ja M02 liittyvät vahvasti innovaatioiden ja tiedon levittämiseen. Investoinnit maataloudessa M04 edistävät alan modernisointia ja uuden nykyaikaisen teknologian käyttöön ottoa. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostusinvestointeja kohdistetaan tuoteinnovaatioihin ja elintarvikeuutuuksiin kysyntälähtöisesti. Elintarvikealan yrityksiä kannustetaan osallistumaan muiden olemassa olevien kehittämisohjelmien innovaatioita edistäviin toimenpiteisiin, jotta yritykset voisivat löytää väylät liiketoimintansa kehittämiseen. 3.2.3. 03 Monialaisten maatilojen kehittyminen Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 1 29 Suosituksen kuvaus Pohditaan monialaisten maatilojen kehittymismahdollisuuksia tulevalla ohjelmakaudella. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 30) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Käynnistetään tutkimushanke, jossa selvitetään millaiselta näyttää tulevaisuuden maatalous ja maatila. 3.2.4. 04 Maatalouden kehittäminen Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 2 Suosituksen kuvaus Valmistaudutaan kriittisiin kysymyksiin siitä, millaista hyötyä on harjoittaa maataloutta näinkin korkeilla tukitasoilla (korkea vaatimustaso investointeihin ja rakentamiseen) ja mikä on kotimaisen tuotannon merkitys ja osuus kansallisilla markkinoilla. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 31) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Kritiikkiin korkeista investointitukitasoista ollaan varauduttu. Maatalousinvestointien tukitasoja on arvioitu ja tarkennettu ohjelmavalmistelun aikana eri tuotantosuuntien tarpeet ja lähtökohdat huomioiden. Maatalouden kannattavuus on Suomessa alhainen, mikä osaltaan heikentää tuottajien investointimahdollisuuksia. Tutkimusten (esimerkiksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013 koskeva väliarviointi) mukaan investointituella on suuri merkitys investointien toteutumisen kannalta. Nurmitalouteen perustuvalla kotieläintuotannolla on Suomessa keskeinen merkitys pellon monipuolisen käytön ja alueellisten tuotantomahdollisuuksien edistämisessä. Yhteiskoneinvestointien tukemisella voidaan nopeuttaa ja edistää uuden teknologian käyttöön ottoa. Em. syiden takia maatalousinvestointien tukemisessa on painotettu näitä asioita. 3.2.5. 05 Maatalouden houkuttelevuuden parantaminen Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 30 Aihe: Prioriteetti 2 Suosituksen kuvaus Kiinnitetään huomiota maatalouselinkeinojen houkuttelevuuden parantamiseen erityisesti syrjäisillä alueilla. Tämä ei tarkoita korkeampaa tukitasoa, mutta toimenpiteiden sisällössä tulee huomioida syrjäisen maaseudun erityispiirteet ydinmaaseutuun verrattuna. Maatalouselinkeinojen vähentyminen tai loppuminen vaikuttaa kielteisesti muiden elinkeinojen kehittymiseen kyseisillä alueilla. Erityispiirteet huomioidaan SWOT-analyysissa, mutta ei erikseen toimenpiteiden kohdalla. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 331) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ohjelman toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan juuri näihin osa-alueisiin, maatalouselinkeinon tukemiseen liittyviä toimenpiteet ovat yhtäläiset eri puolilla Suomea, koska tavoitteena on maataloustuotannon mahdollistaminen koko maassa. Ohjelman toimenpiteet eivät kuitenkaan yksinään riitä näiden ongelmien ratkaisemiseen. Alatoimenpiteellä M06.1 pyritään helpottamaan maatilojen sukupolvenvaihdoksia ja saamaan alalle uusia nuoria yrittäjiä. Alatoimenpiteen M06.4 avulla kannustetaan maatiloja monialaistamaan toimintaa. Monialaisten maatilojen kehittämistarve on otettu huomioon tunnistetuissa tarpeissa (4.2.19. Monialaisten maatilojen kehittäminen). 3.2.6. 06 Maatalouden neuvonta ja pienten maatilojen kehittyminen Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 2 Suosituksen kuvaus Maatalouden neuvontavoimavaroja suunnataan maatalousyrittäjien johtamistaitojen kehittämiseen. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 31) Tuetaan pienien tilojen yhteishankkeita. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 31) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Yritystuissa asiantuntijapalveluiden hankinta on tukikelpoisena kustannuksena. Neuvontaa tuetaan lisäksi kansallisesti valtionapuisella toiminnalla ja EU-osarahoitteisesti ohjelman toimenpiteenä. Maatilojen ja/tai maataloustuotteita jalostavien pienten yritysten väliset yhteishankkeita on mahdollista 31 rahoittaa investoinnit fyysiseen omaisuuteen -toimenpiteen alla. 3.2.7. 07 Yhteistoiminnan mahdollisuudet Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 3 Suosituksen kuvaus Kehitetään alueiden ja niiden yrittäjien markkinointiosaamista, mikä lisää alueen ja maaseudun tuotteiden tunnettuutta. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 32) Markkinoidaan yhteistoimintamalleja. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 32) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Toimenpiteistä M04 ja M06 tuettavia yrityskohtaisia investointeja on mahdollista toteuttaa yhteisinvestointeina perustuen yritysten välisiin sopimuksiin. Useamman osapuolen hankkeet tulee esittää omina rinnakkaisina hakemuksinaan. Toimenpide M16 kannustaa esimerkiksi vertikaaliseen ja horisontaaliseen yhteistyöhön. Tuen hakijoiden yhteistyöhakuisuus otetaan huomioon valintaperusteissa hanketta puoltavana tekijänä. Alatoimenpiteestä M04.2 ja alatoimenpiteestä M06.4 tuettavia yrityskohtaisia investointeja on mahdollista toteuttaa yhteisinvestointeina yhteisyrityksinä, osuuskuntina ja perustuen esimerkiksi yritysten välisiin sopimuksiin. M04.2 mahdollistaa 40 % korotetun tuen myöntämisen maataloustuotteita jalostavilla mikroyrityksille (maatalousyrityksen mukaan lukien) silloin, kun kysymys vertikaalisesta tai ja horisontaalisesta yhteistyöstä 3.2.8. 08 Tunnistettava keskeisimmät ympäristöhaasteet Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 4 Suosituksen kuvaus Selkeytetään kuvausta nykytilasta, nostetaan esiin olennaiset asiakohdat. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa Luku 5.2 s. 32) 32 Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ohjelman jatkovalmistelussa tiivistetään nykytilan kuvausta. Kuvaus pohjautuu komission asettamiin taustaindikaattoritietoihin. 3.2.9. 09 Alueellinen näkökulma Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 15/02/2013 Aihe: Alueiden tarpeet huomioitava Suosituksen kuvaus Huomioidaan nykyistä vahvemmin alueelliset erot muun muassa maaseudun elinkeinoissa nykytilan kuvauksen vahvistamiseksi. Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Jokainen ohjelman hallinnollinen alue (15 ELY –keskusta) on valmistellut laajana alueellisena yhteistyönä sidosryhmiä ja asiakkaita osallistaen alueelliset strategiset painopisteet ja suunnitelman siitä, miten ohjelman alueella käytössä olevia resursseja kaudella kohdennetaan juuri alueen omien vahvuuksien ja tarpeiden mukaan. Alueilla on toimenpiteiden M1, M7 ja M16 sekä alatoimenpiteiden 4.2, 6.2 ja 6.4 osalta valtuus painottaa, harkita ja valita rahoitettavat hankkeet ohjelma-asiakirjan ja lainsäädännön puitteissa alueellisen suunnitelman toteuttamiseksi. Leader-ryhmät ovat valmistelleet oman paikallisen strategiansa ja valittavat ryhmät voivat toteuttaa sen mukaisesti ohjelmaa lainsäädännön antamissa puitteissa. Kuvaukset alueellista painotuksista ja alueiden erityispiirteistä on lisätty ohjelman liitteeksi. 3.2.10. 10 Uudet toimintamallit Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 5 Suosituksen kuvaus Toimenpiteissä etsitään rohkeasti uusia tuotanto-, toiminta- ja tukimalleja biotalouden uudistamiseksi. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 33) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon 33 Esim. yhteistyö -toimenpiteen tavoite on suosituksen mukainen. 3.2.11. 11 Alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen mahdollisuudet Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Prioriteetti 6 Suosituksen kuvaus Lisätään vahvuudeksi kumppanuuspohjainen toiminta, erityisesti palvelusektorilla. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 35) Suunnitellaan koulutusta ja neuvontaa liiketoimintasuunnitelman laadintaan. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 35) Luodaan ohjelmaan mahdollistava henki, joka sallii kokeilevuuden. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 35) Ohjelmallisen kehittämistyön toteuttamisessa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota niin sääntelyyn kuin myös aluelähtöisiin perusteisiin. Leader-ryhmien työ on ensisijaisen tärkeässä asemassa ohjelman paikallistamisessa. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.2 s. 35) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Kumppanuuspohjainen toiminta on huomioitu valmistelussa. Liiketoimintasuunnitelman laatimista tukevaa koulutusta voidaan toteuttaa koulutushankkeissa. Yhteistyö -toimenpiteen tavoite on suosituksen mukainen. Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen toimenpide kattaa yrityskohtaiset uuteen yritystoimintaan liittyvät kokeilut. Toimenpiteiden menettelyjä pyritään yksinkertaistamaan mm. yksinkertaistettujen kustannusmenettelyjen avulla (kiinteämääräinen ja kertakorvaus). Komissio edellyttää myös yksinkertaistusta pienille toimille ja tämä sisällytetään ohjelmaan. Leader on paikallisen tason tarpeista lähtevää ja niihin vastaavaa kehittämistä. Alueelliset ja paikallisen valintakriteerit ohjaavat hankkeiden rahoitusta. 3.2.12. 12 Analyysiä kirkastettava Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 16/12/2013 34 Aihe: SWOT analyysi Suosituksen kuvaus Esitysteknisesti nykytilan kuvauk-sessa voidaan hyödyntää kuvaajia ja karttoja, nykyisessä muodossa tilastotiedot ovat puuduttavasti esitetty. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 4.2 s. 26) Potentiaalia ja mahdollisuuksia avataan niin paljon kuin mahdollista, maaseudun uusiutu-minen vaatii esimerkkejä hajau-tetuista ja verkostomaisista ratkaisuista niin elinkeino- kuin ympäristötoimenpiteissäkin. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 4.2 s. 27) Vähennetään tarpeiden määrää esimerkiksi yhdistämällä niitä toisiinsa. Nyt monessa kohdassa yksi SWOT:ssa esille noussut seikka vaatii oman tarpeen. Ohjelman logiikan ymmärtämisen ja seurattavuuden kannalta SWOT:n ja tavoitteiden linkitys tulisi olla suoraviivaisempi. Kissanviiksien SWOT-kärkien tulisi tiivistyä huomattavasti rajallisemmaksi joukoksi tarpeita. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 4.2 s. 26) Kootaan tiivis yhteenveto nykytila-analyysista ja SWOT:sta ohjelmatasolla ja prioriteeteittain. Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Esitystapaan kiinnitetään huomiota soveltuvin osin. Kaikkea tarvittavaa dataa ei voida esittää kuvina tai karttoina. Nykytilan analyysia tiivistetään, mikä vähentää puuduttavuutta. Mahdollisuuksien mukaan potentiaalia ja mahdollisuuksia avataan esimerkiksi esiteltäessä ohjelman sisältöä. Asia otetaan huomioon myös tulosohjauksessa. Otetaan huomioon ohjelman jatkovalmistelussa. Tarpeet kuvataan niiden ymmärtämisen vaatimalla tarkoituksenmukaisella tasolla. Tarpeiden yhdistäminen tapahtuu reagointia vaativien tarpeiden tunnistamisen jälkeen toimenpiteiden laatimisen tasolla. Ohjelmateknisesti tarpeiden yhdistämiseen on rajalliset mahdollisuudet. Nykytilan analyysi ja SWOT on tiivistetty luvussa 5 strategiaksi. 3.2.13. 13 Kannustusta uusiin toimintatapoihin Suositusluokka: SWOT-analyysi, tarpeiden arviointi Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: SWOT analyysi / Toimenpiteet Suosituksen kuvaus Kannustetaan eri toimenpiteiden kautta toimijoita etsimään innovatiivisia ja uudentyyppisiä ratkaisuja maaseudun haasteisiin sekä tehostamaan ja muuttamaan toimintatapojaan. (Tarkemmin 35 ennakkoarviointiraportin kohdassa 4.2 s. 27) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Kannustusta uusien toimintatapojen käyttöön kiinnitetään huomiota ELY-keskusten ja Mavin tulosohjauksessa. 3.2.14. 14 Keskittyminen ydinasioihin Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Analyysin rakenne Suosituksen kuvaus Nostetaan nykytilan kuvauksesta keskeisimmät seikat esiin (priorisoidaan), jonka kautta saadaan paremmin esiin ne seikat, joihin ohjelmalla pyritään vaikuttamaan. Arvioitsijan näkemyksen mukaan keskeisimpiä seikkoja ovat:  Maatalouden kilpailukyvyn vahvistaminen  Ympäristötoimenpiteet  Osaamisen ja innovaatiotoiminnan vahvistaminen  Maaseudun talouden uudistuminen - rakenteellisten uudistusten tukeminen (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 4.2 s. 26) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ohjelman jatkovalmistelussa on tiivistetty nykytilan kuvausta ja nostettu SWOT:n ydinasiat esille. 3.2.15. 15 Alueellisten suunnitelmien rooli ohjelman toteutuksessa selkeytettävä Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Alueellisuus Suosituksen kuvaus 36 Kuvataan eri alueiden erityispiirteet, visio, painopisteet ja tavoitteet, alueellisten suunnitelmien valmistelu sekä alueellisten suunnitelmien yhteensovitus. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.7 s. 44) Hyödynnetään aluetypologiaa kehitysdynamiikan tarkastelussa (ja tilastot saatetaan samalle vuodelle (2011), osittain edellisten vuosien tietoja). (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.7 s. 44) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ohjelma-asiakirjaan vahvistetaan soveltuviin kohtiin alueiden erilaisuutta ja kehittämisen erityispiirteitä. Lisätään Maaseutu.fi-sivuston alueosioihin kooste kunkin alueen erityispiirteistä. Kannustetaan kaikkia alueita luomaan oma osio. Uutta aluetypologiaa on hyödynnetty analyysin viimeistelyssä. 3.2.16. 16 Ohjelman mahdollistavuus säilytettävä Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Ohjelman henki Suosituksen kuvaus Maksimoidaan mahdollistavuus: niissä kohdissa missä tekstiä voidaan yleistää, on se tehtävä, jotta paikalliselle räätälöinnille jää tilaa. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.7 s. 44) Tekstiin on valmistelun aikana tullut paljon maaseudun talouden uudistumista korostavia tekstejä, tämä henki tulee näkyä myös toimenpiteissä. Ohjelman loppukautta kohti tulee näiden toimen-piteiden osuus kasvaa. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.7 s. 44) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Mahdollistavuus otetaan huomioon ohjelman valmistelussa. Painotukset on ohjelman strateginen valinta. Maaseudun talouden uudistumiseen liittyviä toimia voidaan toteuttaa määrärahojen puitteissa ja hyödyntäen ERI-rahastojen välistä synergiaa. 3.2.17. 17 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne 37 Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Horisontaaliset periaatteet Suosituksen kuvaus Tuodaan esiin keskeiset haas-teet ja tavoitteet, joihin ohjelmalla voidaan vastata. Lainsäädäntöä laadittaessa kirjataan periaatteet tasaarvolain (609/1986) ja yhdenvertaisuuslain (21/2004) vaatimuksien mukaisesti. Vaikutuksia eri kohderyhmiin seurataan toimeenpano-, seuranta- ja arviointivaiheessa, lähtökohtana seurantaindikaattorit sekä horisontaaliset periaatteet valintakriteerejä laadittaessa. Koulutus- ja tiedonvälitys, investoinnit, palvelujen ja kylien kehittäminen, yhteistyö ja Leader toimenpiteissä huomioidaan vaikutukset syrjintä- ja syrjäytymisvaarassa oleviin, eri elämäntilanteissa oleviin nuoriin ja naisiin, miesten syrjäytymisriskiin sekä kasvavaan vanhusväestöön Leader-ryhmien kohdistettava hankkeita osallisuuden edistämiseksi ja syrjinnän ehkäisemiseksi Toimijoiden osaamista on edisttävä riittävällä resurssoinnilla sukupuoli- ja yhdenvertaisuusnäkökulmat valtavirtaistamiseksi. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.7 s. 44) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Suku-puolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on huomioitu valmistelussa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on huomioitu lain 28/2014 valmistelussa, ja kirjattu HE:n 142/2014 yleisperusteluissa (4.4) Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutukset. Seurantaa tehostetaan tietojärjestelmien luomissa puitteissa. Kerran ohjelmakaudessa arvioidaan vaikutukset eri ikäryhmien ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Valintakriteerien horisontaalisissa periaatteissa huomioidaan läpileikkaavat teemat sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat. Leaderin paikallisissa strategioissa on tavoitteet naisten, miesten ja nuorten toimenpiteille sekä mahdollisesti eri väestöryhmille kohdennettuja toimia. Tila- ja yritystoiminnan kehittämisessä mainitaan erikseen naisten ja nuorten yrittäjyys. Osallisuuden lisääminen on yksi Leader-toimenpiteen tavoitteista ja mukana valintakriteereissä. Tasa-arvon valtavirtaistaminen huomioidaan ELY-keskusten koulutuksissa. 3.2.18. 18 Huomio keskeisiin toimialoihin Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 16/12/2013 38 Aihe: Koulutus Suosituksen kuvaus Nostetaan esiin keskeisiä toimialoja (energia, matkailu, hoivapalvelut, julkiset hankinnat ja yhteistoiminta). (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 47) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ohjelmassa ao. toimenpiteissä nostetaan esille keskeisiä toimialoja. 3.2.19. 19 Neuvonnan kehittäminen Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Neuvonta Suosituksen kuvaus Toimenpiteessä otetaan erikseen huomioon myös yhtiömuotoiset maatilat. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 48) Varmistetaan neuvojien koulutuksen laatu. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 48) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Yhtiömuotoiset maatilat ovat oikeutettuja saamaan neuvontaa samalla tavalla kuin muutkin maatilat. Viljelijä valitsee tarvitsevansa neuvonnan. Kansallinen neuvontasektori tarjoaa neuvontaa liiketoimintaan liittyen (esim. tilan yhtiöittäminen, liiketoiminnan johtaminen yhtiömuotoisilla maatiloilla ), joten ei tarvetta ohjelmarahoitukseen. Neuvojien koulutuksen laatu varmistetaan. Neuvojat valitaan tiettyjen kriteerien perusteella kilpailutuksen kautta ja täydennyskoulutetaan. 3.2.20. 20 Investointien siirtymävaihe Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 29/04/2013 Aihe: Investoinnit fyysiseen omaisuuteen 39 Suosituksen kuvaus Määritellään siirtymävaiheen menettelytavat tukijärjestelmässä. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 48) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Siirtymävaiheen järjestelyt on kuvattu ohjelma-asiakirjassa. 3.2.21. 21 Tila- ja yritystoiminnan laajat vaikutukset Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen Suosituksen kuvaus Huomioidaan tila- ja yritystoiminnan kehittämisessä myös laajat ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 49) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Tila- ja yritystoiminnan kehittämisessä huomioidaan kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet. 3.2.22. 22 Uusia ratkaisuja alueiden kehittämiseen Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 29/04/2013 Aihe: Maaseudun palveluiden ja kylien kehittäminen Suosituksen kuvaus Toimenpiteessä haetaan vahvemmin ratkaisuhenkisyyttä, nostetaan esiin esimerkkejä ratkaisuista. Vapaa-ajan asukkaiden potentiaali kehittämisessä tunnistetaan paremmin. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 49) 40 Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Toimenpiteen jatkovalmistelussa pyritään tilan rajoissa kirjoittamaan enemmän auki ratkaisuhenkisyyttä. Ohjelma keskittyy elinkeinojen kehittämiseen ja mahdollistamiseen sekä asukkaiden elinolojen parantamiseen, tunnistaen että vapaa-ajan asukkaat muodostavat tärkeän palvelujen käyttäjäryhmän. 3.2.23. 23 Vahvistettava sitoutumista ympäristökorvaukseen Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 31/01/2014 Aihe: Ympäristökorvaukset Suosituksen kuvaus Ohjelman toimeenpanossa aktivoidaan ja kannustetaan toimijoita vahvempaan sitoutumiseen vapaa-ehtoisuuden pohjalta ympäristötoimenpiteisiin. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 50) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ympäristökorvaukseen sitoutumiseen kannustaminen nostetaan esille koulutuksissa ja viestinnässä sekä täydentävissä kehittämis- ja investointihankkeissa. 3.2.24. 24 Luonnonmukaisen tuotannon korvaus nivottava yhteen kansallisten tavoitteiden kanssa Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Luonnonmukainen tuotanto Suosituksen kuvaus Varmistetaan yhteys kansalliseen luomualan kehittämisohjelmaan sekä lähiruokaohjelmaan. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 50) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Yhteys kansallisiin ohjelmiin varmistetaan käyttämällä ohjelman eri toimenpiteitä kuten investointeja, 41 yhteistoimintaa ja kehittämishankkeita vahvistamaan kansallisen tavoitteiden saavuttamista. 3.2.25. 25 Maataloutta kehitettävä myös ilman luonnonhaittakorvausta Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Luonnonhaittakorvaukset Suosituksen kuvaus Luonnonhaittakorvauksen rinnalla tuodaan esiin maatalouden uudistamisen toimenpiteitä. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 50) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Asia otetaan huomioon ELY:jen ja Mavin tulosohjauksessa siten, että alueiden maatalouden kehittäminen ei olisi riippuvaista pelkästään luonnonhaittakorvauksista. 3.2.26. 26 Yhteistyö-toimenpiteen kehittäminen Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 29/04/2013 Aihe: Yhteistyö Suosituksen kuvaus Toimenpiteen, erityisesti biotalouden toimenpiteiden muotoilussa huomioidaan myös palveluiden muotoilu ja kehittäminen. Pohditaan, voiko toimenpiteen nimetä suomeksi jotenkin muuten kuin neuvoston asetuksessa. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 51) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Toimenpiteessä huomioidaan myös tuotteisiin sisältyvä palveluiden kehittyminen ja palvelualan innovatiiviset kehitysmahdollisuudet. 42 Yhteistyö-toimenpiteen suomenkielistä ”kutsumanimeä” mietitään vielä ohjelman valmistelun aikana. 3.2.27. 27 Toimintaryhmätyön kehittäminen Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Leader Suosituksen kuvaus Tarkistetaan Leader-toiminta-alueiden tarkoituksenmukaisuus toiminnallisstrategisesti. Kannustetaan Leader-toimijoita tuomaan tiettyjä teemoja esiin vuosittain. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.1 s. 52) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Tämä voidaan tarkistaa vasta toimintaryhmien hakuvaiheessa. Jonkinasteista tarkistusta on tiedossa jo nyt kun muutamat Leader-ryhmät ovat muuttamassa toiminta-alueitaan. Ryhmät saavat itse päättää alueestaan ja sen tarkoituksenmukaisuudesta. Jokaisen Leader-ryhmäksi hakeutuvan on myös osoitettava toiminnalliset ja taloudelliset valmiudet ryhmänä toimimiseen. Toimintaryhmätyön teemoitus nostetaan esille toimintaryhmien koulutuksessa ja ajankohtaispäivillä. Kytketään koko ohjelman teemakampanjoihin. 3.2.28. 28 Interventiologiikan vahvistaminen Suositusluokka: Toimintalogiikan rakenne Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Looginen viitekehys Suosituksen kuvaus Täydennetään ja vahvistetaan loogisia perusteluketjuja loogisen viitekehyksen työkalun avulla. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 10.3 s. 67) Intervention logiikan kannalta on epäloogista, että tarpeiden sanotaan olevan valittu strategisten painotusten perusteella. Logiikan kannalta olisi olennaista, että strategiset painopisteet valittaisiin nykytilan kuvaukseen ja tarpeisiin perustuen. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 10.3 s. 67) 43 Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Interventiologiikkaa on vahvistettu ohjelman viimeistelyssä. Ohjelman muotoilua on muutettu, niin, että puhutaan strategian kuvauksesta. 3.2.29. 29 Rahoituksella turvattava maaseudun uudistaminen Suositusluokka: Tavoitteiden määrittäminen, määrärahojen jakautuminen Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Varojen jako Suosituksen kuvaus Rahoituskehys on ohjelman sisällön suhteen tarkoituksenmukaisesti jaettu. Rahoituksen pääpaino on säilyttävissä toimenpiteissä, mutta on tärkeää että ohjelmakauden aikana laadullisesti panostetaan maaseudun uudistumiseen. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 9.3 s. 58) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon EU-tasolla tehtyjen päätösten mukaan maataloutta on voitava harjoittaa kaikkialla EU:ssa. Suomessa maataloutta harjoitetaan erittäin epäsuotuisissa olosuhteissa ja tämä onkin osoitettu luonnonhaittaa kuvaavissa aluejakoindikaattoreissa. Ilman luonnonhaittakorvauksia maatalouden harjoittaminen ei olisi mahdollista. Avointa hoidettua maaseutumaisemaa Suomessa on vähän ja sen säilyminen avoimena ja hoidettuna on tärkeää myös maiseman kannalta, ruuantuotannosta puhumattakaan. Koska suorien tukien taso ei riitä maatalouden säilymiseksi, tarvitaan riittävät luonnonhaittakorvaukset. Tämä linjaa maaseutuohjelman rahoitusta merkittävästi. Maatalouden investointituen rahoituskehys (tp 121) ohjelmakaudella 2007-2013 oli noin 189,6 milj. euroa, vuosille 2015-2020 ohjelman alustava rahoituskehys on 329 milj. euroa, eli noin 74 prosenttia suurempi. Yhteistyötoimenpiteeseen on varattu rahoitusta sama määrä kuin edellisillä kausilla on toteutunut. 3.2.30. 30 Strategisuutta vahvistettava Suositusluokka: Ohjelman täytäntöönpanojärjestelyt Päivämäärä: 15/02/2013 44 Aihe: Ohjelman valmistelu Suosituksen kuvaus Vahvistetaan strategiaryhmän ohjaavaa roolia valmistelussa. Ryhmän tulisi esim. ottaa kantaa, millainen nykytila on ja millaisia muutoksia siihen halutaan ja toisaalta myös määritellä strategiset tavoitteet. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.7 s. 44) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Strategiaryhmän rooli on muuttunut strategisempaan suuntaan kun ohjelman valmistelu on edennyt. 3.2.31. 31 Toimeenpanon kehittäminen ja yksinkertaistaminen Suositusluokka: Ohjelman täytäntöönpanojärjestelyt Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Ohjelman toimeenpano Suosituksen kuvaus Edistetään sähköistä hakua kaikissa toimenpiteissä. Kevennetään ja selkeytetään tuen hakemiseen liittyviä seikkoja hakijan näkökulmasta. Tarkennetaan maaseutuverkoston roolia yhteisen strategiakehyksen (CSF) tavoitteiden saavuttamisessa ja yhteistyön tekemisessä rakennerahastojen kanssa. Ohjelmaan kirjoitetaan auki byrokratian keventämisen tavoite. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.4 s. 53) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Hallinnollisen taakan keventäminen on ohjelman valmistelussa tavoitteena. Sähköinen haku mahdollistetaan aiempaa laajemmin ja tuenhakijoita kannustetaan sen käyttöön. Sähköinen tukihaku on mukana kaikessa ohjelmaviestinnässä. Maaseutuverkosto toimii maaseuturahaston puitteissa. Maaseuturahasto toteuttaa osaltaan yhteisen strategiakehyksen tavoitteita. Asetetaan maaseutuverkoston toiminnalle selkeät tavoitteet ja seurataan niiden toteutumista jatkuvasti. Yhteistyö sidosryhmien kanssa kuuluu verkoston toimintaan. Hallinnollisen taakan vähentäminen ja toimenpiteiden yksinkertaistaminen on koko ohjelman läpäisevä tavoite ja ollut mukana koko valmistelun ajan. 45 3.2.32. 32 Viestintää terävöitettävä Suositusluokka: Ohjelman täytäntöönpanojärjestelyt Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Ohjelman viestintä Suosituksen kuvaus Maaseudun kehittämisrahasto profiloituu ja terävöittää erityisesti toimeenpanon ja viestinnän kautta kärkeään, jolla se aikoo tarttua maaseudun kehittämiseen Kehittämisohjelman tulee panostaa toimeenpanon yhteydessä viestintään, jolla maaseudun kehittämistoimijoille, yrittäjille ja hankehakijoille kerrotaan ohjelman keskeisten tavoitteiden eteen tehtävästä työstä. Panostetaan tiedottamisen avulla ohjelman todellisiin vaikutus-mahdollisuuksiin. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.4 s. 53) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Viestinnän suunnitelmallisuutta lisätään nivomalla se kiinteämmin osaksi ohjelmaprosessia. Ohjelmahallinnon yhteistyötä (MMM-Mavi-mave) tiivistetään ajantasaisen tilannekuvan muodostamiseksi. Laaditaan erilaisille kohderyhmille suunnattua yleistajuista viestintämateriaalia ja varmistetaan sen jakelu laajasti asiakasrajapinnassa työskenteleville. Laaditaan selkeä viestintäohje niin ohjelmaviestintään kuin tuensaajille. Kohdennetaan viestintä entistä tarkemmin ohjelmasta hyötyville. Panostetaan viestintämateriaalin selkeyteen. Maaseudun yleistä markkinointia tehdään yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. 3.2.33. 33 Ohjelman valmistelu Suositusluokka: Muu Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Ohjelman valmistelu Suosituksen kuvaus Jatketaan läpinäkyvää valmistelua. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 6.3 s. 46) 46 Tulevalla kaudella ohjelman valmisteluun sidotaan enemmän henkilöresursseja. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 7.4 s. 53) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Läpinäkyvää valmistelua jatketaan. Tulevalle kaudelle (2020 jälkeen alkavalle) on MMM:n käyttöön varattua teknistä apua yksi htv nykyistä kautta enemmän. Muuten ohjelman valmistelu resursoidaan valtionhallinnon resurssitilanteen sallimien mahdollisuuksien mukaan. 3.2.34. 34 ERI-rahastojen välinen vuoropuhelu Suositusluokka: Muu Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Kumppanuussopimus Suosituksen kuvaus Lisätään rahastojen välistä vuoropuhelua. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 4.2 s. 27) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Kumppanuussopimus (C(2014)7176-07/10/2014) luo edel-lytykset vuoropuhelun lisäämiselle. Esimerkiksi maaseudun yritystuen valmistelussa yhteensovitus on varmistettu ministeriöiden välisellä yhteydenpidolla. Rahastojen viestintäyhteistyö lisääntyy muun muassa uuden portaalisivun ansiosta. 3.2.35. 35 Läpileikkaavat tavoitteet arviointisuunnitelmaan Suositusluokka: Muu Päivämäärä: 16/12/2013 Aihe: Arviointisuunnitelma Suosituksen kuvaus Kirjataan arviointisuunnitelmaan, millä tavalla läpileikkaavien teemojen toteutumista arvioidaan. 47 (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 8.2 s. 54) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Arviointisuunnitelmaan kirjataan, että läpileikkaavia tavoitteiden arvioinnissa tarkastellaan erityisesti miten ohjelmallinen kehittämistapa on edistänyt innovointia, ympäristöasioita sekä ilmaston muutoksen hillintää ja sopeutumista. 3.2.36. 36 Seurantaindikaattoreiden kehittäminen ja indikaattoreiden tavoitteet Suositusluokka: Muu Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Indikaattorit Suosituksen kuvaus Kehitetään laadullisia indikaattoreita sekä useampaa indikaattoria käyttäviä toimenpiteitä Pohditaan laadullisten indikaattorien (vertaisarviointi ja asiantuntijapaneeli) soveltamista ohjelmaan Kolmannen tavoitteen mittareissa nojaudutaan ensisijaisesti objektiivisesti ja kattavasti mitattavissa oleviin, ei subjektiivisiin merkintöihin perustuviin. Palvelujen kehitystä seurataan erillistarkastelulla. Kilpailukyvyn kehityksen vertailutietona käytetään keskeisiä verrokkimaita (erityisesti Ruotsi) sekä EU:n keskiarvoa. Koulutukseen osallistuvien määrä kannattanee asettaa esitettyä (35 000) maltillisemmaksi (esim. 20 000), sillä osa toiminnasta toteutuu yhteistyöhankkeina. Tärkeämpää seurata laadullisesti koulutuksen osuvuutta ja vaikuttavuutta esim. otannan kautta. 6B-kohdealueen indikaattorin tavoiteväkiluku esitetään Leader-ryhmien toiminta-alueiden mukaisesti (kaupungit mukana). (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 10.3 s. 66) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Kehitetään laadullisia indikaattoreita sekä useampaa indikaattoria käyttäviä toimenpiteitä Seurantaa ja indikaattoreita kehitetään resurssien sallimissa puitteissa. Laadullista arviointia ja paneelityöskentelyä voidaan tehdä, mutta menetelmiä ei tulla kirjaamaan 48 ohjelmaluonnokseen. Suurin osa tavoitteen alla esitetyistä vaikuttavuusindikaattoreista on sellaisia, että aineisto saadaan objektiivisin perustein. Ainoastaan kasvinsuojeluaineiden käyttömäärät on sellainen mittari, että sen aineiston keräys perustuu viljelijän ilmoituksiin. Palvelujen kehityksen seuranta on kirjattu ohjelman arviointisuunnitelmaan. EU:n keskiarvon kehitys on yleisesti käytetty mittari kilpailukyvyn kehityksen osalta. Tavoitetta koulutuksiin osallistuneiden määräksi on alennettu 20 000:ksi. Leader-ryhmien toiminta voi ulottua myös kaupunkialueille. 3.2.37. 37 Vaikuttavuuden vahvistaminen Suositusluokka: Muu Päivämäärä: 27/01/2014 Aihe: Vaikuttavuus Suosituksen kuvaus Kirjataan neuvonta-toimenpiteelle toissijaisia vaikutusalueita. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 10.3 s. 66) Nimetään yksi (tai muutama) selkeä vaikutusalue, minkä lisäksi voidaan sanoa, että toimenpiteellä on muutamia muita toissijaisia vaikutusalueita. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 10.3 s. 66) Tarkastellaan kriittisesti tavoitteiden saavuttamista niiden toimenpiteiden osalta, joilla on suhteellisen pieni rahoitusosuus, mutta monta ensisijaista vaikutusaluetta. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 10.3 s. 66) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Neuvonnalla on toissijainen vaikutus riskienhallintaan. Toimenpiteiden vaikutuksia kohdealoille on tiivistetty aiemmasta. Ohjelman toimenpiteitä ei voi jakaa rahoituksen suuruuden perusteella tärkeysjärjestykseen. Ensisijaisten vaikutusten määrä on minimoitu. 49 3.2.38. 38 Maaseutuvaikutukset Suositusluokka: Muu Päivämäärä: 05/08/2013 Aihe: Maaseutuvaikutusten arviointi Suosituksen kuvaus Maatalouden rakennekehitystä ja polarisoitumista seurataan ja mietitään keinoja, millä tavalla siihen reagoidaan. Maaseutu tarvitsee eriytettyä kehittämistä alueellisen ja tilojen erilaisuuden takia. (Tarkemmin ennakkoarviointiraportin kohdassa 5.7 s. 44) Miten suositusta on käsitelty tai perustelu sille, miksi sitä ei ole otettu huomioon Ohjelman strateginen valinta on se, että maataloutta tuetaan koko Suomessa. 3.3. Ennakkoarviointikertomus Ks. liiteasiakirjat 50 4. SWOT JA TARPEIDEN MÄÄRITTELY 4.1. SWOT 4.1.1. Yhteisiin ja ohjelmakohtaisiin taustaindikaattoreihin ja muihin laadullisiin ajantasaisiin tietoihin perustuva kattava yleiskuvaus ohjelma-alueen nykytilanteesta Suomessa on useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna alhainen väestötiheys, suuri maaseutumaisten alueiden osuus ja pitkät etäisyydet keskimääräistä pienempien kaupunkien välillä. Vain pääkaupunkiseutu sijoittuu Eurostatin tai OECD:n kaupunki-maaseutu -luokittelussa kaupunkimaisimpaan luokkaan. Manner-Suomessa oli vuoden 2011 lopussa 5 372 913 asukasta, joista maaseutualueilla asui n. 1,8 miljoonaa henkilöä. Asukkaista 0–14-vuotiaiden osuus oli 16,5 %, 15–64 vuotiaiden 65,4 % ja yli 65-vuotiaiden 18,1 %. Vastaavat osuudet harvaan asutulla maaseudulla olivat 13,7 %, 60,3 % ja 25,9 %. Suomi on EU:n harvimmin asuttu jäsenvaltio (13,7 asukasta/km²). Maaseutualueiden väestö- ja talouskehitys Vuonna 2011 Suomen bruttokansantuote oli 192 miljardia euroa (35 173 euroa/asukas) ja BKT maaseudulla vuonna 2010 oli 27 858 €/henkilö. Viime vuosina talous on kehittynyt heikommin maaseudulla kuin koko maassa keskimäärin. Suomen talous kasvoi 2,7 % vuonna 2011. Yksityinen kulutus kasvoi 2,5 % ja yksityiset investoinnit 7,7 % edellisestä vuodesta. Tuonti kasvoi vientiä enemmän ja kauppatase kääntyi negatiiviseksi. Bruttoarvonlisäys vuonna 2010 oli 154 588,4 miljoonaa euroa. Tästä alkutuotannon osuus oli 2,9 %, teollisuuden 28,3 % ja palveluiden 68,8 %. Vuonna 2009 työn tuottavuus oli Suomessa 60 959 €/henkilö. Alkutuotannossa työn tuottavuus oli 3 528 €/henkilö, teollisuudessa 6 820 €/henkilö ja palveluissa 6 020 €/henkilö. Työllisyysaste vuoden 2011 lopussa ikäluokassa 15–64-vuotiaat oli 67,1 % ja vuoden 2010 lopussa 65 %. Työllisyysaste vuoden 2010 lopulla harvaan asutulla maaseudulla oli 58,4 %, ydinmaaseudulla 65,1 % ja kaupunkien läheisellä maaseudulla 68,3 %. Kaupungeissa työllisyysaste oli 65,2 %. Työttömyysaste vuonna 2011 oli 7,8 % ja vuonna 2010 10,5 %. Harvaan asutulla maaseudulla työttömyysaste vuoden 2010 lopussa oli 13,8 %, ydinmaaseudulla 9,3 % ja kaupunkien läheisellä maaseudulla 8,8 %. Kaupungeissa työttömyysaste oli 10,6 %. Työttömyys on vähentynyt suurimmassa osassa maata, mutta pitkäaikaistyöttömyys ja joillakin alueilla myös nuorisotyöttömyys on lisääntynyt. Työntekijöiden määrä Suomessa vuonna 2009 oli 2 441 700 henkilöä. Heistä alkutuotannossa työskenteli 119 700 (4,9 %), teollisuudessa 602 700 (24,7 %) ja palvelusektorilla 1 719 300 (70,4 %). Palveluelinkeinot ovat maaseudun asukkaiden suurin työllistäjä. Maaseudulla on suhteellisesti jonkin verran enemmän teollisuuden työpaikkoja kuin kaupungeissa. Suurin osa maaseudun työikäisestä väestöstä käy töissä jollakin toisella alueella. Positiivisin työpaikkakehitys on kaupunkien läheisellä maaseudulla, jossa asuvat keskimäärin kaikkein hyvinvoivimmat suomalaiset. Näillä alueilla väestö on keskimääräistä työikäisempää, hyvätuloisempaa ja terveempää kuin muilla alueilla. Harvaan asutun maaseudun ja ydinmaaseudun kunnissa sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa työikäisen väestön osuus kokonaisväestöstä on alhaisin. Erityisen voimakkaasti työikäisen väestön osuus on alentunut harvaan asutun maaseudun kunnissa. Vanhusten lukumäärän suhde työikäisen väestön lukumäärään on suurin harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla. Väestön ikärakenne on keskeinen tekijä aluekehittämisen ja 51 kehityksen kannalta, esimerkiksi palveluiden järjestämisen ja verotulojen näkökulmasta. Suomessa pienituloisuus (vuonna 2011 pienituloisuuden raja on 13 640 e/yksikkö ja 1 140 euroa/hlö) ei keskity alueellisesti ja sitä myös tasoitetaan eri toimin. Pienituloisten mediaanitulo vuonna 2011 oli 9 520 euroa ja työttömillä 9 120 euroa. Pienituloisten lukumäärä oli 704 000. Lukumäärä ja väestöosuus ovat pysyneet viime vuosina samalla tasolla. Pienituloisia on eniten opiskelijoissa ja eläkkeensaajissa. Vuonna 2011 köyhyysaste maaseudulla oli 18,5 %. Vuonna 2010 tulonsaajien keskimääräinen tulokertymä oli kaupungissa 21 109 euroa, ydinmaaseudulla 18 266 euroa ja harvaan asutulla maaseudulla 16 754 euroa. Eroa selittänee eläkkeensaajien korkeampi osuus väestöstä maaseudulla. Maaseutukunnissa asuu hieman vähemmän naisia kuin miehiä, suurimmissa kaupungeissa päinvastoin. Joillakin harvaan asutuilla alueilla on vain 6-7 naista kymmentä miestä kohden. Maaseudulle muutetaan ensi sijassa väljemmän asumisen, mutta yhä useammin myös luovuutta ruokkivan työympäristön ja ekologisen elämäntyylin vuoksi. Suomen maaseudulla on myös pitkä yhdessä tekemisen ja talkootyön perinne, jonka perustalle on syntynyt 1900-luvun alussa kylätoimintaliike ja 1990-luvun puolivälin EU jäsenyyden myötä paikalliset toimintaryhmät. Maaseudusta on viime vuosikymmeninä tullut suomalaisille ensi sijassa asumisen ja virkistäytymisen paikka. Työpaikat ovat keskittyneet voimakkaasti keskuksiin ja taajamiin, mutta pysyvä asuminen on keskittynyt hitaammin. Suomessa on yksi kesämökki kymmentä asukasta kohden. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoden 2009 kuntajaon mukaisten kaupunkikuntien ja erityisesti kaupunkien läheisten maaseudun kuntien väestöosuuden ennustetaan lähivuosikymmeninä edelleen kasvavan, kun taas ydinmaaseudun ja erityisesti harvaan asutun maaseudun väestöosuuden ennustetaan laskeva. Maaseudulle muuttoa ja maaseudun yritystoimintaa tukevat mm. toimivat tietoliikenneyhteydet, infrastruktuuri, sekä elinkeino- ja palvelurakenne. Euroopan digitaalistrategian tavoitteena on, että kaikkien eurooppalaisten saatavilla on 30 Mbit/s nopeudella toimiva laajakaistayhteys ja vähintään 50 %:lla kotitalouksista on mahdollisuus käyttää yli 100 Mbit/s nopeaa yhteyttä. Vuoden 2013 lopussa ydin- ja harvaan asutulla maaseudulla Itä- ja Keski Suomessa nopea laajakaistaverkko (30 Mbit/s) oli vain 35 % talouksista ja 100 Mbit/s yhteyden takaava valokuituverkko noin 10 % talouksista. Lapissa tilanne on vielä heikompi (3 %). Luonnonvara-alan koulutus, tutkimus ja neuvonta Suomen väestön koulutustaso on kasvanut 2000-luvulla kaikilla alueilla. Keskiasteen koulutuksen osuus nousee tasaisesti kaikilla alueilla, mutta korkea-asteen koulutuksen osuus kasvaa nopeimmin kaupungeissa ja niiden lähialueilla. Suomalainen maaseudun asukas kuitenkin osallistuu koulutukseen innokkaammin kuin Euroopassa keskimäärin. Noin puolella maatalous- ja puutarhayritysten vastuuhenkilöistä ei ole alan koulutusta. Hieman yli kolmannes on hankkinut alan peruskoulutuksen esim. maatalousoppilaitoksessa. Yleisimmin maatalous tai puutarha-alan koulutus on karjatilojen vastuuhenkilöillä. Poikkeuksena ovat lammas-, vuohi- ja hevostilat, joilla toiminta on usein aluksi harrastusluonteista. Maaseutumaisilla alueilla koulutuksen tuotto on yrittäjillä korkeampaa kuin palkansaajilla. Erityisesti korkeasti koulutetut yrittäjät saavat koulutukselleen parempaa tuottoa sijoittuessaan maaseudulle. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja tukee niin luonnonvarojen käyttöä kuin tiedon hankintaa, tilastointia, tutkimusta ja neuvontaa. 52 Luonnonvarayhteistyöhön osallistuvat organisaatiot vuonna 2014: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Geodeettinen laitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Maanmittauslaitos, Maaseutuvirasto Mavi, Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Metsäkeskukset, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Suomen ympäristökeskus SYKE ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio sekä aluehallinnosta vastaavat ELY –keskukset. Hallinnonala rahoittaa merkittävästi luonnonvara-alan tutkimusta. Tutkimukseen osoitettiin vuoden 2014 talousarviossa yhteensä 2,7 miljardia euroa. Luonnonvarakeskus on uusi maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimuslaitos, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2015. Luonnonvarakeskus muodostetaan yhdistämällä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotanto. Luonnonvarakeskuksesta tulee Suomen toiseksi suurin tutkimuslaitos. Vuonna 2012 yhdistyvissä laitoksessa tehtiin yli 1 700 henkilötyövuotta, ja yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 140 miljoonaa euroa. Kuvasta 4.1.1.b näkyvät muut hallinnonalan valtionapuiset organisaatiot ja niiden resursointi vuonna 2014. Ne toimivat valtakunnallisina neuvojina ja tiedon välittäjinä tutkimuksesta alkutuotantoon. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimivat oppilaitokset ovat myös merkittäviä lisä- ja täydennys koulutuksen tarjoajia alueilla tarjoten koulutuksen asiantuntemusta ja mm. luonnonvara-alan koulutusta. Suomessa on lähes 200 ammatillista oppilaitosta ja 27 ammattikorkeakoulua kattavana verkostona. Luonnonvara-alan opinnot aloittaa hieman yli 400 opiskelijaa vuosittain. Maaseudun yritysrakenne Kaikista Suomessa toimivista yrityksistä noin 42 % sijaitsee maaseutualueilla (noin 118 000 yritystä). Vuonna 2010 yrityksistä noin 93 % oli enintään 9 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Maaseutualueilla 10–49 henkilöä työllistävien pienyritysten osuus oli noin 5 %. Keskisuurten 50–249 henkilöä työllistävien yritysten osuus oli maaseutualueilla noin 1 % ja sitä suurempien osuus noin 1 %. Vuonna 2011 Suomessa itsensä työllistäneitä oli 12,9 % kokonaistyövoimasta. Maaseutualueilla itsensä työllistäviä yksinyrittäjiä oli vuonna 2010 yhteensä noin 78 000 eli 71 % mikroyritysten kokoluokkaan luettavista 0–1 henkilöä työllistävistä yrityksistä. Kaikista yrittäjätalouksista 38 % oli yksinyrittäjiä. Ulkopuolisia työntekijöitä työllistävien yrittäjäkotitalouksien määrä kaikista kotitalouksista on 7 %. Niiden määrä on supistunut vuosina 1990–2009, mikä johtuu maatalousyrittäjien vähenemisestä. Vuonna 2010 pk-yritykset työllistivät maaseutualueilla yli 300 000 henkilöä, mikä vastaa 80 % maaseutualueiden yrityksissä työskentelevien henkilöiden määrää. Vuosina 2008–2010 maaseutualueiden mikroyrityksissä ja pienyrityksissä työskentelevien henkilöiden lukumäärä nousi. Samaan aikaan keskisuurten ja sitä suurempien yritysten henkilöstömäärä laski. Maaseutuyritysten määrä on lisääntynyt ydinmaaseudulla ja kaupunkien läheisyydessä, harvaan asutulla maaseudulla niiden määrä on ennallaan. Yrittäjyys on maaseudulla edelleen työllisyyden perusta, sillä työllistymismahdollisuuksia on usein vähemmän kuin kaupungeissa. Maaseutualueilla toimintansa aloittavat yritykset jatkavat yritystoimintaansa lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuin kaupunkialueella. Kaupunkien läheisyydessä työmarkkinat ovat maaseutua dynaamisemmat, mikä mahdollistaa siirtymän yrittäjänä toimimisen ja palkkatyön välillä. Mitä etäämmällä yritys on kaupunkialueelta, sitä parempi on yritysten eloonjäämisaste. 53 Maaseudun liiketoiminta-alueet Palvelualan yritykset (matkailu, ravitsemus, hoito) ja työpaikat ovat lisääntyneet erityisesti kaupungin läheisellä maaseudulla. Matkailun vuodepaikkoja oli 213 094 vuonna 2011, näistä maaseutualueilla noin 62 000. Vuodepaikkojen lukumäärä on pysynyt samana vuosina 2007–2011. Matkailuelinkeinon paikallinen merkitys talouteen ja työllisyyteen korostuu erityisesti syrjäisten alueiden matkailukeskittymissä. Harvaan asutulla maaseudulla sahatavaran ja puutuotteiden valmistus on suurin teollisuuden toimiala ja toiseksi suurin on metallien, metallituotteiden, koneiden ja laitteiden valmistus. Ydinmaaseudulla suurimmat teollisuuden alat ovat metalli, koneet, laitteet, sahatavara sekä elintarvikkeet ja juomat. Kaupunkien läheisellä maaseudulla suurin on palveluala. Kuljetus, kauppa ja rakentaminen ovat kaikilla alueilla erittäin tärkeitä samoin kuin muut kasvavat ja muuttuvat palvelualat. Maaseutu on uudelleen vahvistumassa teollisen tuotannon alueena. Puutuoteala ja uusiutuviin raaka-aineisiin perustuva energiatuotanto sekä kaivannaisteollisuus ja siihen liittyvä teknologiateollisuus voimistuvat. Maaseudun innovaatiotoiminta on käytäntölähtöistä verrattuna tutkimuslähtöisiin innovaatioihin. Kansallinen innovaatiopolitiikka tukee vahvan taloudellisen kasvun ja innovaatiotoiminnan alueita, kun taas alueellisen innovaatiopolitiikan tavoitteena on alueellisen yritys- ja elinkeinotoiminnan mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen. Maatalouden tuotanto-olosuhteet Suomen maatalouden harjoittamiseen vaikuttaa keskeisesti pohjoinen ilmasto. Kasvukauden pituus vaihtelee 110–180 vuorokauden välillä. Laidunkausi kestää keskimäärin enintään 120 päivää. Tehoisa lämpösumma vaihtelee 500 ja 1 400 °C:n välillä. Tästä koituu merkittävä luonnonhaitta suhteessa vertailukelpoisiin maataloustuotantoalueisiin EU:ssa. Kasvukauden sademäärä on Etelä-Suomessa 340–370 mm ja Pohjois-Suomessa 220–280 mm. Vuotuinen sadanta ylittää selvästi haihdunnan ja vain keskikesällä haihdunta on sadantaa suurempi. Pitkä talvikausi ja routaantuminen sekä peltojen maalajit vaikuttavat viljelyalueiden vesitalouteen. Viljellyistä pelloista 58 % on salaojitettu ja 27 % on avo-ojitettu. Suomessa avomaan kastelun merkitys on koko maataloustuotannon kannalta vähäinen ja alueellisesti painottunut. Kasteltavissa oleva ala oli vuonna 2010 Manner-Suomessa noin 66 500 hehtaaria eli alle 3 % käytössä olevasta maatalousmaasta ja kasteltu ala oli 19 % kasteltavissa olevasta alasta. Kastelu on mahdollista 4 440 tilalla (alle 7 % maatalous- ja puutarhayrityksistä). Sadetuksella torjutaan myös hallaa. Kastelu on tietyissä tilanteissa luvanvaraista. Kasteluveden arvioitu käyttö oli vuonna 2010 noin 4 269 000 m³. Maatalouden rakenne Suomalainen maatalous perustuu edelleen pääosin perheviljelmämuotoiseen maatalouteen. Maatilojen lukumäärä on suhteellisen suuri ja tilakoko pieni suhteessa vertailukelpoisiin alueisiin. Maatalousmaan osuus maankäytöstä on pysynyt verraten samana ja oli vuonna 2013 2 283 300 hehtaaria. Vuonna 2012 Suomessa oli 58 607 maatilaa. Vuosina 1995–2012 maatilojen määrä on vähentynyt yli 38 %. Tilamäärä on suhteellisesti eniten vähentynyt Itä-Suomessa (41 %) ja vähiten Pohjois-Suomessa (32 %). Samanaikaisesti vuosina 1995–2012 tukea saaneiden tilojen keskikoko kasvoi lähes 70 %: 22,8 54 peltohehtaarista 38,6 hehtaariin. Yli 150 hehtaarin tiloja oli vuonna 2013 vain 2,5 % tiloista, mutta niiden osuus on kasvussa. Käytössä olevasta maatalousmaasta 53 % oli luonnonhaittakorvauksen vuoristoaluetta, 21 % muuta luonnonhaitta-aluetta ja 26 % erityisistä rajoitteista kärsivää aluetta. Vuonna 2010 laajaperäisiä rehuntuotantoalueita oli 475 640 ha. Vuonna 2010 tilojen mediaanituotto oli 15 000–24 999 € ja noin 61 %:lla maatiloista vakiotuotot jäivät alle 25 000 €. Tiloista 45,0 % (26 557 tilaa) oli päätuotantosuunnaltaan viljatiloja ja 16,6 % (9 781 tilaa) lypsykarjatiloja. Muun nautakarjatalouden osuus oli 6,0 % ja sika- ja siipikarjatalouden osuus 3,8 % tiloista. Vuonna 2012 luonnonmukaisesti viljeltyä peltoalaa oli 198 000 ha eli 9 % peltoalasta. Valvotun luomutuotannon piiriin kuului 4 322 tilaa vuonna 2012. Luomukotieläintuotantoa oli 673 tilalla ja niiden eläinmäärä oli 45 722 ey. Luomutilojen keskipinta-ala oli noin 46 ha, mikä on hieman keskitilakokoa suurempi. Tuotannon kokonaisarvolla mitattuna lypsykarjatalous on edelleen Suomen maatalouden merkittävin tuotantosuunta. Vuonna 2012 maitotilojen karjakoko oli keskimäärin 28 lypsylehmää. Maitotiloilla oli vuonna 2012 yhteensä 283 619 lypsylehmää. Sikatilojen määrä on vähentynyt voimakkaasti ja tuotanto on keskittynyt Varsinais-Suomeen ja Pohjanmaalle. Maan kokonaiseläinyksikkömäärä on hiukan vähentynyt vuosien 2007–2010 aikana. Vuonna 2010 eläinyksikköjä oli 1 121 050. Maataloudessa toimivien yhtiöiden lukumäärä on noussut vuodesta 1995 vuoteen 2011 noin 2,5-kertaiseksi. Vuonna 2011 toimi 750 maataloutta harjoittavaa yhtiötä. Niistä vähintään kaksi kolmasosaa oli muodostettu yhtiöittämällä yksittäinen tila. Yhtiöittämisen taustalla on usein taloudelliset syyt, riskien hallinta, mutta yhteisyrityksissä erittäin tärkeänä myös työn jakaminen useamman yrittäjän kesken. Yhtiöiden määrä kaikista maatiloista on edelleen hyvin pieni ja määrän kasvu on hidasta. Tähän vaikuttavat esimerkiksi historia ja asenteet, lisäksi yhtiöittämisellä tulisi aidosti saavuttaa taloudellista tai muuta hyötyä, jotta se olisi perusteltua. Yhtiöittäisen sijaan tilojen välinen yhteistyö ja urakointipalveluiden käyttö ovat lisääntyneet. Yleisin yhteistyömuoto on yhteiskoneiden omistus, joilla kuitenkin työt usein hoidetaan itsenäisesti. Tuotantorakennusinvestoinneilla tilat ovat kasvattaneet tuotantovolyymiaan ja samalla ajanmukaistaneet tuotantomenetelmiä. Lypsykarjataloudessa on investoitu esimerkiksi automaattisiin lypsyjärjestelmiin, joita vuoden 2012 lopussa oli käytössä yli 700 (7 %) tilalla. Yhä suurempi osa lehmistä pidetään pihattonavetoissa, joissa eläimet voivat liikkua ja toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä. Maatalouden työllisyysvaikutukset Maataloudessa päätoimisesti työskentelevien määrä vuonna 2012 oli noin 78 000 henkeä, eli 3,1 % työllisestä työvoimasta. Vuodesta 2007 määrä on vähentynyt 9 000 henkilöllä. Vuonna 2010 tilan töihin osallistuvien perheenjäsenten osuus oli merkittävä (48 706) verrattuna vakituisesti palkattuun työvoimaan (2 963 henkilöä). Rakennemuutoksen seurauksena palkatun ulkopuolisen työvoiman osuus on kuitenkin kasvussa. Viljelijöiden keski-ikä on vuosina 2001–2012 noussut 47,7 vuodesta 50,7 vuoteen. Alle 35-vuotiaiden viljelijöiden suhteellinen osuus verrattuna yli 55-vuotiaiden osuuteen oli vuonna 2010 22 % ja nuorten osuus on lievästi pienentynyt (27 % vuonna 2007). Suomessa on tehty vuosittain noin 500–550 tuettua sukupolvenvaihdosta. 55 Lähes kolmanneksella Suomen maa- ja puutarhatiloista harjoitetaan maatalouden ohella muuta yritystoimintaa. Yritystoiminta on useimmiten pienimuotoista, osa-aikaista tai kausiluonteista. Suurimman osan työstä tekevät edelleen viljelijäperheet itse, lisäksi tiloilla oli noin 9 100 palkattua työntekijää. Palveluala oli päätoimialana noin 13 500 ja urakointi 8 900 tilalla. Maatiloista 6–7 % lopettaa vuosittain maataloustuotannon. Tavallisesti pellot joko myydään tai vuokrataan. Maatiloilla on rakennuskantaa eri käyttötarkoituksiin. Maaseudun asukkaiden ikärakenteesta ja muuttoliikkeestä johtuen myös asuinrakennuksia jää tyhjilleen. Olemassa olevaan rakennuskantaan ja sitä palvelevaan infrastruktuuriin sitoutuu taloudellisia, ympäristöön sekä kulttuuriin liittyviä arvoja. Maatalouden kannattavuus Maatalouden yrittäjätulo on laskenut pitkällä aikavälillä. Vuonna 2012 yrittäjätulo oli n. 1 061 miljoonaa euroa, kun se kymmenen vuotta aiemmin oli n. 1 214 milj. euroa. Vuotuiset vaihtelut ovat olleet suhteellisen suuria johtuen satotasojen sekä tuottajahintojen ja tuotantopanosten hintojen muutoksista. Alimmillaan yrittäjätulo oli n. 778 miljoonaa euroa vuonna 2008, jolloin tuottajahinnat olivat erityisen alhaisella tasolla ja tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian hinnat nousivat voimakkaasti. Vaikka yrittäjätulo on kokonaisuutena laskenut, niin yrittäjätulon kehitys ei-palkattua työpanosyksikköä kohti on ollut nousujohteista viime vuosina, koska tilakoon kasvun ja maatilojen määrän alenemisen myötä ei-palkatun työvoiman määrä on pienentynyt voimakkaasti. Pitkällä aikavälillä se on kasvanut n. 13 900 eurosta vuonna 2003 n. 17 100 euroon vuonna 2012. Erot pääomaintensiivisyydessä vaikuttavat maatalouden harjoittamisella saavutettuun tulotasoon. Vuodesta 2003 vuoteen 2009 maatalouden yrittäjätulo ei-palkattua henkilöä kohti laski lievästi, kun keskimääräinen palkkatulo oli samaan aikaan selvästi nouseva. Vuodesta 2009 lähtien yrittäjätulon nousu on ollut nopeampaa kuin palkkatulojen. Maatalouden yrittäjätulon taso vuonna 2012 oli kuitenkin vain n. 61 % keskimääräisestä palkkatulosta. Tuotannontekijätulo työpanosyksikköä kohti on noussut 17 680 eurosta 24 340 euroon vuosina 2003– 2012. Se antaa yleiskuvan siitä, missä määrin maatalous toimialana tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Indikaattorin alhainen taso heijastaa maataloustuotannon heikkoa kannattavuutta, mikä taas on Suomen oloissa seurausta mm. pohjoisista luonnonoloista, epäedullisista tuotteiden ja panosten hintasuhteista sekä luonnonolojen ja keskimäärin melko epäedullisen tila- ja tilusrakenteen aiheuttamista korkeista kone- ja rakennuskustannuksista. Työvoiman tuottavuus maataloudessa oli vuonna 2010 Suomessa 17 440,7 €/AWU. Maatalouden kiinteän pääoman bruttomuodostus (gross fixed capital formation) kertoo kuinka paljon enemmän maatalouteen investoidaan kuin kulutetaan. Vuonna 2009 kiinteän pääoman bruttomuodostus oli 1 188 miljoonaa ja se on vähentynyt vuodesta 2005 0,7 % vuosivauhdilla. Tuottavuus (TFP) on kokonaistasolla tarkastelujakson ajan kasvanut melko tasaisesti. Suomessa tuottavuuden taso on tilarakenteen ja luonnonolosuhteiden vuoksi lähtökohtaisesti esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin alapuolella. Alkutuotannon toimijoiden organisoituminen ruokaketjussa Suomessa lihasektorilla toimii neljä tuottajaosuuskuntaa, jotka hallitsevat kahta yritystä (80 % lihamarkkinoista). Suurin osa naudan- ja sianlihan tuotannosta on sopimustuotantoa ja tuotteet myydään elintarviketeollisuudelle. Vain pieni osa tuotteista myydään suoraan kaupalle. Toimialaorganisaatioihin 56 rinnastettavaa vertikaalista yhteistoimintaa ruokaketjussa ei ole liha-alalla. Suomalaisten maidontuottajien osuustoiminnallinen järjestäytymisaste on korkea. Osuuskuntien yhteenlaskettu markkinaosuus on noin 97 %. Suurin yksittäinen maitoalan yritys on osuuskuntien omistama ja sen markkinaosuus tuotetusta maidosta on noin 86 %. Lisäksi toimii joukko yksityisiä meijereitä. Vuodesta 2012 alkaen on ollut mahdollista hakea hyväksyntää maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioksi. Toistaiseksi yhtään hakemusta ei ole tehty. Maitoa jalostavien yritysten lukumäärä on viime vuosina laskenut. Uusia, maitoa jalostavia pienyrityksiä on perustettu esimerkiksi suomenkarjaa ja kuttuja pitäville tiloille. Pää- tai sivuelinkeinona maidonjalostusta harjoittavat yritykset hankkivat raaka-aineensa pääasiassa hankintaosuuskunnilta tai itsenäisiltä osuuskunnilta. Sivutoimiset jalostajat käyttävät myös oman tilan maitoa. Hedelmä- ja vihannesalalla on ollut mahdollista perustaa tuottajaorganisaatioita vuodesta 1997 alkaen. Suomessa toimii kolme tuottajaorganisaatioksi järjestäytynyttä yritystä. Viljasektorille on syntynyt pienimuotoista yhteistoimintaa. Viljantuottajista suuri osa on suhteellisen pienten tilojen osa aikaviljelijöitä. Kananmuna-alan suurin pakkaamo on tuottajaosuuskunnan omistama. Alalla on useita pieniä yksityisiä pakkaamoita. Peruna-alalla tuottajien välinen yhteistyö on suhteellisen vähäistä. Pakkaamotoiminta on usein saanut alkunsa tilan omien perunoiden pakkaamisesta ja laajentunut vähitellen tilan ulkopuolisen perunan hankintaan. On myös perustettu yhteispakkaamoja, joilla haetaan toimitusvarmuutta, kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä markkinoilla. Viljelijöiden, kaupan keskusliikkeiden ja teollisuuden välissä toimii peruna-alan lisäksi juureksiin, vihanneksiin ja hedelmiin erikoistuneita pakkaamoita ja tukkuja. Pakkaamoista osa toimii maatilan yhteydessä ja ostaen tuotteita muilta tiloilta ja osa toimii kokonaan muualta ostettujen tuotteiden varassa. Tuottajaryhmien perustamista tuettiin vuosina 1995–1999. Avustusta myönnettiin yhdeksälle perunaa ja/tai viljaa markkinoivalle tuottajaryhmälle. Maataloustuotteiden jalostus ja elintarvikkeiden valmistus Elintarviketeollisuus on tuotannon arvolla mitattuna Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala ja se työllistää noin 32 600 henkilöä. Maatalous, päivittäistavarakauppa ja majoitus- ja ravitsemustoiminta mukaan lukien elintarvikesektori työllistää noin 244 000–300 000 henkilöä, mikä on noin 12 % työllisestä työvoimasta. Toimipaikkojen ja työpaikkojen määrällä mitattuna suurin elintarviketeollisuuden alatoimiala on leipomoala. Muita merkittäviä alatoimialoja ovat lihan, maidon, hedelmien ja kasvisten jalostus. Elintarviketeollisuuden käyttämistä raaka-aineista noin 80 % on kotimaisia. Elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna 2011 oli 11,3 miljardia euroa ja jalostusarvo lähes 2,5 miljardia euroa. Työn tuottavuus alalla työskentelevää henkilöä kohden vuonna 2011 oli 55 882–72 919 euroa tilastosta riippuen. Viime vuosina tuottavuuden kasvu on ollut keskimäärin noin 3 %. Vuonna 2010 monialaisista maatiloista noin 2,5 % harjoitti maataloustuotteiden jalostusta tai elintarvikkeiden valmistusta mukaan lukien juomien valmistus. Myös maatilojen jalostamattomien ja jalostettujen tuotteiden suoramyynti on vähentynyt 2000-luvun aikana. Osasyynä tähän saattaa olla maatilojen erikoistuminen. Luomutuotteita jalostaa lähes 600 yritystä. Määrä on viime vuosina kasvanut vuosittain noin kymmenellä prosentilla. Muihin EU-maihin verrattuna Suomessa on paljon myllytuotteiden ja kasvisten jalostajia. Luomuelintarvikkeiden markkinaosuus vähittäiskaupan elintarvikemyynnistä on alle 2 %. 57 Luomutuotteiden osuuden ammattikeittiöiden raaka-aineista arvioidaan olevan noin 0,5 %. Luomutuotteita aktiivisesti ja säännöllisesti käyttävien kuluttajien ja ammattikeittiöiden määrät ovat kasvussa. Metsämarjasatoa kypsyy vuosittain noin 800 miljoonaa kiloa, josta hyödynnetään kaupallisiin tarkoituksiin noin 1–20 % marjalajista riippuen. Sienisadosta otetaan vuosittain talteen arvioiden mukaan vain 1–2 %. Yrttialalla toimii lukuisia pieniä perheyrityksiä. Luonnon keruutuotteet ovat luomutuotteita silloin, kun ne kerätään erikseen hyväksytyltä luomukeruualueelta. Luomukeruualueeseen hyväksytty ala on 75 000 km² (noin 30 % metsäalasta). Jokamiehenoikeudet antavat mahdollisuuden kerätä luonnontuotteita siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Porotalous Pohjoisen Suomen noin 123 000 km² suuruinen poronhoitoalue kattaa lähes koko Lapin sekä suuren osan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnista. Poronhoitoalueella vakituisesti asuvalla on oikeus pitää alueella poroja maan omistus- ja hallintaoikeudesta riippumatta. Muualla porotalous katsotaan normaaliksi kotieläintaloudeksi. Poronomistaja kuuluu alueensa paliskuntaan, joka vastaa poronhoitotöistä. Suomessa on 56 paliskuntaa ja noin 4 600 poronomistajaa. Maa- ja metsätalousministeriö määrää porolaitumien kunnon säilyttämiseksi suurimman sallitun eloporomäärän paliskunnalle. Vuonna 2012 koko poronhoitoalueen suurin sallittu eloporoluku on 203 700 kpl. Poronlihaa tuotetaan 2–2,5 miljoonaa kiloa vuodessa noin 100 000 teurasporosta. Tuotantoeläinten hyvinvointi Lainsäädäntö vaikuttaa keskeisesti tuotantoeläinten hyvinvointiin määrittelemällä perustason tuotantoeläinten olosuhteille. Alueellisten ja paikallisten eläinsuojeluviranomaisten tehtävänä on valvoa, että eläimiä kohdellaan eläinsuojelusäädösten mukaisesti. Eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinsuojelutarkastuksissa. Epäilyyn perustuvien tarkastusten lisäksi viranomaiset tarkastavat vuosittain otantatarkastuksina tietyn osuuden tuotantoeläintiloista. Tarkastuksista vastaavat valvontoihin erikoistuneet aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit. Valvonnan riskiperusteisuutta on kehitetty voimakkaasti viime vuosien aikana. Metsätalous Suomen maapinta-alasta 86 % on metsätalousmaata. Metsistä 90 % on havupuuvaltaisia. Melkein kaikki (96 %) metsät luokitellaan luonnonmetsien kaltaisiksi metsiksi, vaikka metsissä näkyy ihmisen vaikutus. Luonnonmetsien osuus on 4 %, joista lähes 60 % sijaitsee suojelualueilla. Metsätalouden osuus tuotannon arvonlisäyksestä vuonna 2010 oli 1,9 %, puutuoteteollisuuden 0,8 % ja massa- ja paperiteollisuuden 2 %. Kokonaisuudessaan metsäsektorin osuus arvonlisäyksestä oli 7,5 miljardia euroa. Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta vaihtelee alueittain. Metsäsektori työllisti vuonna 2010 noin 69 000 henkilöä, joka oli noin 3 % kaikista työllisistä. Alueellisesti metsäsektori työllistää eniten suurten metsäteollisuuslaitosten sijaintialueilla. Metsätaloudessa (sis. metsäteollisuuden) työn tuottavuus vuonna 2011 oli 115 920 euroa/hlö. Suomalainen metsätalous on pääosin pienmetsätilavaltaista perhemetsätaloutta. Yksityiset metsänomistajat omistavat 52 %, valtio 35 % ja yhtiöt 8 % metsämaasta. Puuntuotannon metsätalousmaasta yksityisten metsänomistajien osuus on 61 %. Yksityismetsissä yli kahden hehtaarin metsätilakokonaisuuksia on noin 375 000 kpl ja niillä on omistajia 58 lähes 737 000. Perheomistuksessa on 74 % yksityismetsistä. Metsätilan keskikoko on 30 hehtaaria. Metsänomistajista noin 56 % asuu haja-asutusalueilla ja 44 % taajamissa ja kaupungeissa. Pohjois- ja Itä Suomessa valtion metsien osuus on suurempi, kun taas etelässä yksityisomistus on yleisempää. Valtion metsistä myös suurempi osa on suojeltuja. Metsävaroja hyödyntävät piensahat sijaitsevat pääsääntöisesti maaseudulla ja niiden toiminta on sivutoimista (87 %). Pienimmät sahat ovat yleensä yhden henkilön sahoja ja toimintaa harjoitetaan maatalouden yhteydessä. Sahatavaran jatkojalostus maatiloilla on vähentynyt lähes 60 % vuosien 2000 ja 2010 välillä. Rakennuspuusepän tuotteiden valmistus on samalla aikajaksolla vähentynyt 45 %. Maailman sahatavaran tuotannosta Suomen osuus on 3 %. Suurin osa viljelijöistä saa metsistään puunmyyntituloja. Maatilat hyödyntävät puuta myös rakennusmateriaalina sekä käyttävät puuraaka-ainetta uusiutuvan energian tuotantoon lähinnä tilojen omaan käyttöön. Kestävän metsätalouden määräaikaisella kansallisella rahoituksella kannustetaan seuraaviin ekologisiin ja metsänkasvua edistäviin toimenpiteisiin: taimikon varhaishoito, nuoren metsän hoito, terveyslannoitus, juurikäävän torjunta ja suometsän hoito. Tukea voidaan myöntää taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä syntyvän pienpuun keräämiseen metsästä. Lisäksi tukea myönnetään metsätien tekemiseen, joka sisältää sekä uuden tie rakentamisen että yksityistien perusparannuksen. Metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämistä ja metsäluonnon hoitoa edistetään ympäristötukisopimuksilla ja myöntämällä rahoitusta metsäluonnon hoitohankkeisiin. Ympäristö Koko Suomen pinta-ala on 330 905 km². Suurin osa on metsämaata ja avoimessa maisemassa on aina näkyvissä metsää. Topografia ja metsät muodostavat peltojen, vesistöjen, saarten ja soiden kanssa kullekin maakunnalle ominaisen kulttuuri- ja luonnonmaiseman yhdistelmän. Maatalous vaikuttaa ympäristön tilaan ja ekosysteemien toimintaan paikallisesti ja laaja-alaisesti. Maankäyttömuodot, tilojen tuotantosuunta, erilaiset tuotantotavat, laiduntaminen, metsien hoitomenetelmät, peltojen viljelymenetelmät ja viljelymaan laatu vaikuttavat ympäristön tilaan. Negatiivinen vaikutus ekosysteemeihin näkyy vesistöjen rehevöitymisenä, happamoitumisena ja samentumisena, elinympäristöjen häviämisenä ja lajiston köyhtymisenä. Positiivinen vaikutus näkyy lajistoltaan ja luontotyypeiltään monimuotoisena vaihtelevina puoliavoimina elinympäristöinä, avoimena maatalousmaisemana, kulttuuriympäristönä ja viihtyisänä asuinympäristönä. Suomen ympäristöpolitiikan perustana on EU:n seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma. Vesien tila: pintavedet ja pohjavedet Suomen sisävesien pinta-ala on noin 10 % (34 539 km²) maan kokonaispinta-alasta. Merialueen pinta-ala on 52 471 km². Rannikko on laaja, rikkonainen ja laajojen saaristoalueiden vuoksi sulkeutunutta. Pintavesimuodostumien pinta-alasta ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä on 85 % järvistä, 65 % jokivesistä ja 25 % rannikkovesistä. Rannikkovesistä 54 % on tyydyttävässä, 20 % välttävässä ja 1 % huonossa tilassa. Jokivesissä välttävässä tilassa on 10 % ja huonossa tilassa 2 %. Jokien ja järvien tila vaihtelee alueellisesti (kuva 4.1.1a). Vesien kemiallinen tila on hyvä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. EU:n vesipuitedirektiivi (WFD) ja sen artikla 5:en perustuvat vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat (RBMP) sekä niihin pohjautuvat Vesienhoidon toteutusohjelma ja rannikko ja merialueiden osalta EU:n meristrategiadirektiivi sekä siihen perustuvat kansalliset merienhoidon toimenpideohjelmat ohjaavat toimia vesien tilan parantamiseksi. Suomi osallistuu aktiivisesti EU:n 59 Itämeristrategian toteuttamiseen ja on myös sitoutunut HELCOM:in Itämeren toimintastrategiaan sekä siihen liittyviin ravinnepäästörajoituksiin. Suurin sallittu juomaveden nitraattipitoisuus on Suomessa 25 mg/l. Vuosina 2004–2007 mitattujen nitraattipitoisuuden vuosikeskiarvot eivät ylittäneet raja-arvoa. Vedenhankintaa varten tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesimuodostumista 88 % on luokiteltu hyvään ja 2 % huonoon tilaan. Suomen peltoalasta noin 3 % (noin 68 700 ha) sijaitsee I ja II luokan pohjavesialueilla. Kohonneita nitraattipitoisuuksia on havaittu maatalousvaikutteisilla alueilla lukumääräisesti vähän ja ongelmat ovat paikallisia. Maa- ja metsätalouden vesistökuormitus Suomen osuus Itämeren kuormituksesta on 3,8 % fosforista ja 3,7 % typestä. Maatalouden osuus ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta Suomessa on arvioitu olevan noin 68,6 % ja typpikuormituksesta noin 56,2 %. Maataloudesta aiheutuvan kuormituksen vaikutus näkyy selvimmin Saaristomerellä, Etelä-Suomen jokivesistöissä ja Suomenlahdella, joiden valuma-alueella on paljon peltoa ja eroosioherkkiä maita. Lannasta peräisin olevat ravinnehuuhtoumat ovat kasvava ongelma kotieläintuotannon keskittymisen ja kasvintuotannosta eriytymisen takia. Vain 5–10 %:lle kasvintuotantotilojen pelloista oli levitetty lantaa. Kansallisen biotalousstrategian yksi kärkihanke on maatalouden ravinteiden kierrätyshanke. Maataloustuotantoa ohjaa EU:n nitraattidirektiivi ja siihen pohjautuva kansallinen lainsäädäntö. Fosforitase oli 5 kg/ha/v vuosina 2007 ja 2008 ja laski kahteen vuonna 2009. Typpitase oli vastaavina vuosina 47, 54 ja 41 kg/ha/v. Ohjelmakaudella 2007–2013 fosforitase on vakiintunut noin neljään ja typpitase noin 47:een kg/ha/v. Taseet ovat pienentyneet selvimmin kasvintuotantoon ja vähiten kotieläintuotantoon keskittyneillä alueilla. Yli 90 % maatalouden kiintoaineen ja ravinteiden kuormituksesta muodostuu kasvukauden ulkopuolella. Talvella kynnettynä oleva peltoala on vähentynyt 1990-luvun alun 56 %:sta 22 %:iin talvella 2009–2010 mm. ympäristötuen toimenpiteiden myötä. Kosteikoilla on tärkeä paikallinen merkitys lähivesistölle. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on 2000-luvulla ollut noin 0,7 kg/ha/v, kun se vuosina 1995–2000 oli noin 0,5 kg/ha/v. Metsätalous aiheuttaa vesistöjen fosforikuormituksesta noin 6 % ja typpikuormituksesta noin 4 %. Metsätalouden suurin vesistönkuormittaja on kunnostusojituksessa vapautuva kiintoaines. Hieman yli puolet Suomen suoalasta on ojitettu metsätalouden tarpeisiin. Yksityismetsien vesiensuojelun laatu on ollut vuonna 2010 erinomainen tai hyvä yli 95 %:ssa ainespuun korjuukohteista. Maaperä Karkeat kivennäismaat ja orgaaniset maalajit ovat Suomessa yleisiä. Kolmannes pelloista on savimaalajeja. Savimaat ovat keskittyneet Lounais-Suomeen. Turvemaiden osuus viljelyalasta on Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 20–40 %. MTT:n pitkäaikaisseurannassa aikavälillä 1974– 2009 orgaanisen hiilen pitoisuus laski 0,4 % vuodessa kivennäismaalla ja 0,2–0,3 % eloperäisillä mailla. Kansallisen biotalousstrategian osana ravinteiden kierrätyshankkeessa edistetään lannan ravinteiden ja orgaanisen aineksen hyötykäyttöä kasvinviljelytiloilla, lisäksi osana biotalousstrategiaa edistetään palkokasvien tuotantoa ja monipuolisempia viljelykiertoja, ja siten parannetaan maaperän kasvukuntoa. 60 Veden aiheuttama eroosio pellolta on keskimäärin 600 kg/ha/v. Eroosio on tasaisella nurmikasvillisuuden peittämällä pellolla (100 kg/ha/v) ja jyrkillä pelloilla, jotka on kynnetty syksyllä (3000 kg/ha/v). Pintamaan pH on luontaisesti alhainen koko Suomessa ja pohjamaan maaperän pH on Etelä-Suomessa erittäin alhainen. Maanparannuskalkin käyttömäärät ovat viime vuosikymmenen aikana pienentyneet. Suomen peltomaalle ominaista ovat vähäinen ravinnepitoisuus. Peltomaan hivenravinnepitoisuudet vaihtelevat paljon alueellisesti ja peltomaan hivenravinteiden tilassa on havaittu heikkenemistä. Haitallisten raskasmetallien (Cd, Pb, Cr, Ni) helppoliukoiset pitoisuudet ovat viljavuustutkimusten mukaan Suomessa kansainvälisesti vertaillen alhaisia. Kasvinsuojelu Suomessa käytetään varsin maltillisesti kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Käytön ohjaus perustuu kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansalliseen toimintaohjelmaan, joka perustuu torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettuun direktiiviin (2009/128/EY). Tavoitteena on kasvinsuojeluaineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien vähentäminen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) koordinoi täytäntöönpanoa. Kemiallisen kasvinsuojelun vähentämisessä keskeistä on luonnonmukaisesti viljellyn peltopinta-alan kasvattaminen. Valtioneuvoston periaatepäätös luomualan kehittämisohjelmasta ja luomualan kehittämisen tavoitteista vuoteen 2020, asettaa tavoitteeksi luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan kasvattamisen 20 prosenttiin. Puutarhakasvien viljely edellyttää tavanomaisesti tehokkaan kemiallisen kasvinsuojelun. Menetelmiä, joilla kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä voidaan vähentää, kehitetään jatkuvasti. Luonnon monimuotoisuus Maatalouden luomissa ja ylläpitämissä elinympäristöissä elää perinteisestä maataloudesta hyötyneitä luonnonvaraisia eläin-, kasvi- ja sienilajeja. Merkittävimmät lajiston ja luontotyyppien uhanalaistumiseen johtaneet syyt liittyvät pääasiassa maatalouden rakennemuutokseen. Perinnebiotooppien luontotyypeistä 93 % (37 kpl) luokiteltiin uhanalaisiksi. Joka kymmenes Suomen eliölaji on uhanalainen. Uhanalaisista lajeista 22,3 % elää perinnebiotoopeilla. Vuonna 2011 perinnebiotooppien hoidon tukea maksettiin 21 403 hehtaarille. Sopimusala on viime vuosina vähentynyt. Suomen toimet luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi perustuvat luonnon monimuotoisuutta koskevaan EU strategiaan vuoteen 2020 sekä siihen perustuvaan kansalliseen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaan. Strategia ja sitä tukeva toimintaohjelma toteuttavat biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta (CBD). Vieraslajien torjunta perustuu kansalliseseen vieraslaji-strategiaan ja sen toimintaohjelmaan. Maaseutumaiseman edistäminen on Euroopan maisemayleissopimuksen mukaista. Yleiseurooppalaiseen linjalaskentaan perustuvan yleisten maalintujen seuranta-aineiston mukaan Suomen maatalousympäristön linnusto on merkittävästi taantunut. Kartoitusmenetelmällä tehty maatalousympäristön lintuindikaattoriseuranta antaa pääasiassa suotuisan kuvan maatalousalueiden linnuston kehityksestä. Luontoarvoiltaan arvokkaan maatalousmaan (HNV-maatalousmaa) määrän muutosta kuvaava indikaattori on Suomessa pisteytysjärjestelmä, jossa kullekin tilalle lasketaan vertailuarvo. HNV maatalousmaan suhteellinen osuus käytettävissä olevasta maatalousmaasta on pienentynyt karjatalouden vähentyessä ja viljan viljelyalan kasvaessa. Indikaattorin arvo oli vuonna 2007 9,7 ja vuonna 2010 7,9. 61 Indikaattori soveltuu luontoarvoiltaan arvokkaimpien tilojen osajoukon tunnistamiseen, mutta ei kaikkien tilojen arvottamiseen luontoarvojen perusteella. Suomen metsien pinta-alasta 9 % on suojeltu ja 4 % on rajoitetussa metsätalouskäytössä. Lisäksi eri maanomistajaryhmillä on merkittäviä toistaiseksi metsätalouden ulkopuolelle jätettyjä metsäalueita, jotka eivät sisälly suojelutilastoihin. Myös luonnonsuojelulailla turvataan osin metsien luontotyyppejä ja uhanalaista lajistoa. Metsälaissa on määritelty talousmetsien luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeät elinympäristöt. Näitä oli vuoden 2008 lopussa yhteensä vajaa 160 000 ha, joista yksityismetsissä noin 102 000 ha. Suomen metsäpolitiikan muotoilussa on otettu huomioon EU:n metsästrategia. Natura 2000 -alueet Suomen Natura 2000 -alueista 97 % on kansallisilla päätöksillä perustettuja luonnonsuojelualueita sisältäen maa-, vesi- ja kulttuurielinympäristöjä. Natura-verkoston pinta-ala on noin 14,4 % maa-alasta (4,9 milj. ha). Tästä noin 75 % (n. 3,6 milj. ha) on maa-alueita. Alueista 78 % on valtion omistamia ja 22 % yksityisten omistamia. Natura 2000 -alueilla luonnonarvojen turvaaminen voi myös perustua metsälakiin, maa-aineslakiin tai maankäyttö- ja rakennuslakiin. Tällaisia alueita on yhteensä noin 100 000 ha, joista 30 000 hehtaaria on yksityisillä alueilla. Maatalousmaalla Natura 2000 -alueita on noin 5 500 hehtaaria 2 900 kohteessa (0,35 % käytössä olevasta maatalousmaasta). Suomi toteuttaa omalta osaltaan Natura 2000:n liittyviä Prioritized Action Framework (PAF) toimia. Geneettinen monimuotoisuus Suomessa on jäljellä nautojen, lampaiden, vuohien, hevosten ja kanojen alkuperäisrotuja. Toimet alkuperäisrotujen säilyttämiseksi pohjautuvat kansalliseen geenivarastrategiaan sekä siihen pohjautuviin Kansalliseen eläingeenivaraohjelmaan (MMM 17/2004) ja kasvigeenivaraohjelmaan (MMM 12/2001). Alkuperärotujen kasvatusta on tuettu ympäristötukien kautta. Suomessa menestyvät kasvilajit ovat geneettisesti sopeutuneita kylmään ja pitkään talveen, lyhyeen kasvukauteen ja pitkään päivään. Alkuperäiskasvilajikkeita koskevassa lainsäädännössä (MMMa 16/09) maatiaiskannalla tarkoitetaan kasvilajin populaatioita tai klooneja, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet kasvualueensa ympäristöolosuhteisiin. Kasvihuonekaasujen päästöt maataloudesta sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen Maataloudesta peräisin olevia kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti kolmella sektorilla: maatalous, energia sekä maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous. Jos kaikilla kolmella sektorilla raportoidut maataloudesta peräisin olevat päästöt lasketaan yhteen, maatalouden osuus Suomen kokonaispäästöistä on noin 20 %. Maataloussektorilta raportoidut päästöt vuonna 2011 muodostivat 5,9 Tg hiilidioksidiekvivalenttia eli 9 % Suomen kokonaispäästöistä. Maataloussektorin päästöihin luetaan mukaan metaanipäästöt kotieläinten ruoansulatuksesta, lannankäsittelystä ja kasvintähteiden poltosta sekä dityppioksidipäästöt lannankäsittelystä, viljelymaasta ja kasvintähteiden poltosta. Kotieläinten ruoansulatuksen päästöt olivat 27 %, lannankäsittelyn päästöt 12 % ja maaperän dityppioksidipäästöt 60 % maatalouden kokonaispäästöistä vuonna 2011. Suoriin dityppioksidipäästöihin luetaan peltojen lannoituksen (väkilannoitteet ja lannan levitys), typen sidonnan, pelloille hajoavien kasvintähteiden sekä turvepeltojen muokkauksen kautta syntyvät päästöt. Epäsuorat dityppioksidipäästöt tarkoittavat ammoniakkilaskeuman sekä vesistöihin huuhtoutuvan typen kautta syntyviä dityppioksidipäästöjä. Maatalousmaan dityppioksidipäästöistä runsas kolmasosa on peräisin 62 eloperäisiltä viljelymailta. Maaperästä ilmakehään vapautuva hiilidioksidi viljelymaan osalta raportoidaan sektorilla ”maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous” ja maatalouskoneiden sekä muun maatalouteen liittyvän energiankulutuksen päästöt raportoidaan sektorilla ”energia”. Turvemaiden viljelyn kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin kivennäismaiden viljelyn päästöt. Turvemaat ovat merkittäviä hiilivarastoja. Turvemaiden viljely hajottaa turvetta, jolloin peltomaahan sitoutuneen hiilen määrä vähenee merkittävästi. EU:n 2020 ilmasto- ja energia paketin tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoteen 2020. Pakettia ollaan parhaillaan uudistamassa ja tavoitteita mahdollisesti kiristämässä. Suomen ilmasto ja energiastrategia sekä kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisohjelma perustuvat EU:n ilmastotavoitteisiin ja ohjaavat ilmastoon liittyvää päätöksentekoa kaikilla sektoreilla. Päästökaupan ulkopuolisia aloja koskeva taakanjakopäätös (N:o 406/2009/EY) määrittelee sitovat päästöt päästökaupan ulkopuolisille päästöille koko EU:ssa. Tavoitteen mukaan päästöt olisivat vuonna 2020 10 % pienemmät kuin vuonna 2005. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa 2008 (TEM 2008) EU:n ilmasto- ja energiapaketin ei päästökauppasektorin maakohtainen kasvihuonekaasupäästövähennystavoite jyvitettiin sektorikohtaisiksi tavoitteiksi, joiden mukaan maataloussektorin päästöjä tulee vähentää 13 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Hallitus päivitti strategian 20.3.2013 (TEM 2013) ja toimitti sen eduskunnalle valtioneuvoston selontekona. Kansallista ilmasto- ja energiapolitiikkaa on visioitu vuoteen 2050 saakka valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta (VN 2009). Uusimman tutkimustiedon (GAF 2013) perusteella maataloussektorilla (metaani ja dityppioksidi) suurin tekninen kasvihuonekaasujen kokonaisvähennyspotentiaali ilman tuotannon vähentämistä olisi 9,5 %. Maataloussektorille jyvitetty ei-päästökauppasektorin vähentämistavoite 13 % on epärealistinen, ja asiasta käydään keskusteluja kansallisella tasolla. Sen sijaan maataloudella on mahdollisuuksia vähentää KHK päästöjä energiasäätötoimilla sekä uusiutuvan energian tuotantoa edistämällä päästä mahdollisimman suureen maatalouden energiaomavaraisuuteen. Ohjelmakaudella 2007-2013 toteutetun ILMASE -hankkeen kokemukset sekä muodostunut verkosto samoin kuin MTT:n tutkimushankkeet liittyen ilmastoälykkääseen matalahiilimaatalouteen voidaan hyödyntää uuden ohjelmakauden ilmastotoimien käytännön sovelluksissa. Lisäksi Suomessa on toteutetaan Hiilineutraalit kunnat (HINKU) hanketta, jonka päämääränä on kuntatason hiilineutraaliuden saavuttaminen ottaen huomioon kaikki sektorit. Lyhyellä aikavälillä ilmastonmuutoksella saattaa olla Suomessa myönteisiä vaikutuksia joillekin toimialoille, esimerkiksi mahdollistamalla aikaisempaa tuottavampien lajien ja lajikkeiden käyttöä maa ja metsätaloudessa. Myönteisiä vaikutuksia pystytään kuitenkin hyödyntämään vain, jos hallitaan ilmastonmuutokseen liittyvät riskit (esimerkiksi sateiden ajoittumisen muutokset tuulituhot ja tuholaiset) sekä tehdään muita tarvittavia sopeutumistoimenpiteitä, kuten jalostetaan ja otetaan käyttöön tuottavampia ja kestävämpiä lajikkeita. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien riskien arvioidaan kuitenkin olevan merkittävämpiä kuin mahdollisten hyötyjen. Ilman laatu Maatalouden ammoniakkipäästöt vaikuttavat paikallisesti ilman laatuun. Maataloudesta peräisin olevat 63 ammoniakkipäästöt olivat vuonna 2010 noin 34 000 tonnia, mikä on yli 90 % Suomen ammoniakkipäästöistä. Maatalouden ammoniakkipäästöistä 90 % on peräisin lannasta. Suomi on sitoutunut EU:n päästökattodirektiiviin sekä ilman pilaantumista koskevaan direktiiviin, jotka toimivat kansallisen politiikan pohjana. 64 65 Kuva 4.1.1a.. Pintavesien ekologinen tila Luonnonvara-alan koulutus, tutkimus ja neuvonta 4.1.2. Ohjelma-alueella määritellyt vahvuudet Yleinen maaseutukehitys – elinvoimasta paikalliskehitystä ja kuluttajien luottamusta Vetovoimatekijöitä ovat luonto ja neljä vuodenaikaa sekä elämänlaatuun liittyvät tekijät kuten, puhtaus, väljyys ja turvallisuus. Yrittäjähenkisyyden, omatoimisuuden ja aloitteellisuuden perinne yhdistettynä luonnonvaraosaamiseen ja siihen liittyvään taitotietoon luo pohjaa kehittämiselle. Maaseudulla on olemassa valmiina toimivaa ja edullista infrastruktuuria, kuten toimitiloja sekä tilaa toimia. Väljä asuminen on Suomessa merkittävä koetun hyvinvoinnin lähde. Maaseudulla on yhteisöllisyyden, aktiivisen kylätoiminnan, vapaaehtoistoiminnan, yhdessä tekemisen ja yrittäjyyden perinne. Leader-ryhmillä on paikallisiin olosuhteisiin sopivat toimenpiteet ja niiden päätöksenteko tehdään julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden yhteistyönä. Kumppanuuspohjainen toiminta palvelusektorilla tarjoaa hyviä mahdollisuuksia palvelujen innovatiiviseen kehittämiseen. 66 Maaseudun koulutuksen ja osaamisen taso ei poikkea merkittävästi maan keskiarvosta. Suomessa aikuiskoulutukseen osallistuu joka toinen 18–64 -vuotias ja koulutuksen tarjonta on laajaa. Koulutuksen ja neuvonnan monitasoiset ja kattavat verkostot, monipuolinen osaaminen, aiemmin toteutetut hyvät hankkeet sekä korkea tietotekninen osaaminen luovat maaseudun kehittämiselle vankkaa osaamispohjaa sekä vahvan perustan vastata muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Kotimaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat haluttuja yhteistyökumppaneita ja esimerkiksi biotaloutta kehitetään laaja-alaisesti ja tasavertaisessa yhteistyössä muiden toimialojen kanssa. Elintarvikealan pk-yritysten vahvuutena ovat paikallisuus sekä yritysten ja tuotteiden hyvä imago. Keskittyminen erikoistuotteisiin on lisääntymässä ja laatujärjestelmät ovat yleistyneet. Ympäristöasioiden huomioimisen merkitys kilpailuetuna on vahvistunut. Yritysten välinen yhteistyö on lisääntynyt kuljetuksessa, jakelussa ja tutkimuksessa vuodesta 2008 vuoteen 2013. Markkinointiviestinnän keinona Internetin käyttö on noussut merkittävästi. Elintarvikkeille on vientipotentiaalia mm. Venäjälle. Raaka-aineiden laatu on korkea, jäljitettävyys hyvä ja tuotantoketju läpinäkyvää. Kiinnostus vastuulliseen ja jäljitettävään toimintatapaan antaa hyvän pohjan suomalaiselle elintarvikealan yrittäjyydelle ja sen kansainvälistymiselle sekä yhteistyön rakentamiselle eri elintarvikeketjun toimijoiden kesken. Päätuotantoaloilla erityisenä vahvuutena ovat tuottajien omistamat suuret jalostuksen ja markkinoinnin osuuskunnat. Kuluttajien ja ammattikeittiöiden arvostus kotimaisia elintarvikkeita ja lähiruokaa kohtaan sekä kiinnostus ruoan terveys- ja ympäristövaikutuksista sekä tuotantotavoista on nousussa. Kuluttajat tiedostavat, että pienimuotoisesti valmistetut elintarvikkeet voivat olla hinnaltaan teollisesti tuotettuja elintarvikkeita kalliimpia. Vahvuutena on koko elintarvikeketjun vastuullisuus. Luonnonmukaisten tuotteiden kysyntä on viime vuosina kasvanut toiminnanharjoittajien määrän kasvaessa ja valikoiman monipuolistuessa. Luomuviljelyn kannattavuus on keskimääräistä parempaa ja luomuviljelijät ovat nuorempia ja korkeammin koulutettuja kuin viljelijät keskimäärin (Tike 2012). Maatalous – terveet eläimet ja laadukkaat tuotteet Suomalaisen elintarviketuotantoketjun vahvuuksia ovat eläinten hyvä terveys, vähäinen lääkkeiden käyttö, elintarvikkeiden turvallisuus, korkea laatu ja kuluttajien luja luottamus tähän. Korkeatasoinen eläinten terveydenhuolto on osa kansallista laatustrategiaa, jonka osana tuotteiden jäljitettävyys, tilatason seurantaa, läpinäkyvyys ja dokumentaatiota on hyvin järjestetty. Valvonnalla, ohjauksella ja valistuksella on saatu hyviä tuloksia aikaan. Tuotantorakennusten teknisten ominaisuuksien parantamiseksi työntekijöiden ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on tehty paljon tutkimus- ja kehittämistyötä. Suomalaisten eläinten hyvinvointia edistää vähäinen eläintautien määrä ja ainutlaatuinen ennaltaehkäisevä eläinten terveydenhuolto. Kansallinen tuotantoeläinten terveydenhuollon koordinaatio parantaa kotieläintuotannon kannattavuutta edistämällä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Erillistä kansallisen tuotantoeläinten terveydenhuollon organisaatiota ei ole, vaan tätä niin sanottua ETU-työtä koordinoi Eläinten terveys (ETT ry) nautojen, sikojen ja siipikarjan terveydenhuollon osalta. ETU-työtä ohjaa ja linjaa yhteistyöryhmä, johon kuuluvat teollisuuden, viranomaisten, opetuksen ja tutkimuksen, tuottajajärjestöjen ja Suomen eläinlääkäriliiton edustajat. Helposti leviävien eläintautien vastustamista varten perustetussa kansallisessa valmiuseläinlääkäri järjestelmässä on noin 80 eläinlääkäriä, jotka kriisitilanteessa ottavat päävastuun toimenpiteiden 67 toteuttamisesta paikallistasolla. Vetovoimainen ympäristö ja tuottavat metsät Suomen vesivarat ovat runsaat ja melko puhtaat, kuten myös ilma ja maaperä. Suomalaisten ympäristötietoisuus ja -osaaminen ovat parantuneet ja ympäristön kannalta myönteiset viljelykäytännöt ovat lisääntyneet. Vesiensuojelun, luonnon monimuotoisuuden, geneettisen monimuotoisuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi on olemassa kansalliset strategiat/toimeenpanosuunnitelmat. Suomi on sitoutunut maisemayleissopimukseen. Suomen kansallinen lainsäädäntö sekä strategiat perustuvat EU:n direktiivihin ja strategioihin, ympäristöasioiden osalta seuraavat EU-säädökset ovat olleet kansallisen säädös- ja strategiatyön pohjana: EU:n Seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma, Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020, Vesipuitedirektiivi, Tulvadirektiivi, EU:n meristrategiadirektiivi sekä Natura 2000 -ohjelmaan liittyvä Suomen Prioritised Action Framework (PAF) suunnitelma. Maatalouden ravinteiden käyttöä säätelee Nitraattidirektiivi (91/676/ETY) ja sen kansallinen toimeenpano. Ravinteiden huuhtoutumisen hallinnan tavoiteasettelua tehdään HELCOM Itämeren toimintaohjelman, EU:n Itämeristrategian, Vesienhoitoalueiden vesienjoitosuunnitelmien ja Vesienhoidon toteutusohjelman 2010-2015 sekä Kansallisen torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan toimintasuunnitelman kautta. Maatalouden ympäristötuen avulla pientareiden ja suojakaistojen alat ovat kasvaneet, lannoitteiden hehtaarikohtainen käyttö on vähentynyt ja tarkentunut, ravinnetaseet ovat parantuneet, suojavyöhykkeitä, luonnonhoitopeltoja ja kosteikkoja on perustettu sekä ylläpidetty ja kunnostettu perinnebiotooppeja. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääntyminen suorakylvön ja kevytmuokkauksen yleistyessä ja kynnön vähentyessä on ehkäissyt eroosiota ja vähentänyt ravinteiden huuhtoutumista. Viherlannoituksen käyttö on yleistynyt. Luonnonmukainen tuotantotapa on yleistynyt. Alkuperäisrotujen kannat ovat pääosin kehittyneet suotuisasti. Kylmän talven ansiosta Suomessa on monia muita maita vähemmän kasvintuhoojia, joten kemiallisia tuholaisten ja kasvitautien torjunta-aineita käytetään vain vähän ja käyttö on tarkoin säädeltyä. Suomesta hävinneitä lajeja ja luontotyyppejä on vähän ja uhanalaistuminen keskittyy tiettyihin lajiryhmiin ja luontotyyppeihin. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa vähentyneet 11 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2010 mennessä. Kehitys on ollut pääosin seurausta typpilannoitteiden käytön ja eläinten lukumäärän vähenemisestä. Suomen toimia säätelevät EU:n resurssitehokkuus strategia, ammoniakin osalta EU:n päästökattodirektiivi sekä Ilman pilaantumista koskeva direktiivi. Suomessa on runsaasti metsävaroja, mikä antaa hyvät mahdollisuudet uusiutuvan energian ja muun puun käytön lisäämiseen tuotannossa ja yritystoiminnassa. Metsillä ja niiden kestävällä käytöllä on suuri taloudellinen ja kulttuurinen merkitys sekä suuri ekologinen merkitys mm. hiilinieluna ja hiilen varastona, tulvien tasoittajina ja ilman epäpuhtauksien pidättäjinä. Rakennusmateriaalina käytettävään puuhun on sitoutuneena merkittävästi hiiltä. Puun monipuoliselle käytölle on pitkät perinteet maaseudulla. Monimuotoisuuden suojelua talousmetsissä edistetään metsäsertifioinnilla, Etelä-Suomen talousmetsien monimuotoisuusohjelman (METSO) vapaaehtoisilla kansallisesti rahoitetuilla keinoilla sekä alueellisilla luonnonhoitohankkeilla. Metsätalouden monimuotoisuuden edistämistä rahoitetaan kansallisesti kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA) mukaisesti. Suomen metsäpolitiikka on linjattu EU:n metsästrategian mukaisesti. Suomen vahvuus on EU:n ympäristölainsäädännön kiinteä integroiminen osaksi maatalouden kehittämistä, 68 siten tuottavuus ja ympäristöpäämäärät on huolellisesti sovitettu yhteen. Koska EU:n ympäristösäädöstö on maaseutuohjelman kehittämisen pohjana, vaikutetaan maaseudun kehittämisohjelmalla integroidusti ja systemaattisesti myös EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Koska ohjelma säilyttää ja edistää luonnon monimuotoisuutta, ekologista kestävyyttä sekä varmistaa ekosysteemipalvelujen tuotannon, tukee ohjelma koko maataloussektorin kehittymistä kestävään suuntaan kunnioittaen ympäristön asettamia rajoja. 4.1.3. Ohjelma-alueella määritellyt heikkoudet Maaseutukehitys – taistelua tuulimyllyjä vastaan Suomi kärsii pitkittyvästä hitaan kasvun vaiheesta ja pitkittyneen talouskriisin aiheuttamista julkisen sektorin säästöpaineista. Suomen vaihtotaseen heikkeneminen ja viennin väheneminen vaikuttavat yritystoiminnan kehitysedellytyksiin. Syrjäisen ja harvaan asutun maaseudun erityisongelmia ovat vääristynyt väestön ikärakenne, heikko huoltosuhde ja suuri työttömyys. Suomen luonnonvaroista suurin osa sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla, mutta niiden hyödyntämistä vaikeuttavat huono saavutettavuus ja alueiden eriytyminen. Heikko tulokehitys vähentää kuntien verotuloja ja heikentää maaseudun palvelutarjontaa. Maaseudun pienillä yrityksillä on vaatimattomat kehitysresurssit ja niiden kannattavuus on keskimäärin vaatimatonta. Maaseudun kehittämisessä vaikuttavuusketjut ovat pitkiä ja useisiin tavoitteisiin saattavat vaikuttaa vahvasti erilaiset toimintaympäristön muutokset ja ulkopuolelta tulevat muutostekijät ja politiikka. Maaseudun pienyritysten heikkoutena on yritysten kapea alainen tuotetarjonta ja toiminnan sesonkiluonteisuus sekä ohuet paikallismarkkinat. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden hyödyntämisessä ei ole onnistuttu tarpeeksi hyvin. Pk-yritysten liikevaihdon kehityksessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kiinnostus tuotantokapasiteetin lisäämiseen tai investointeihin on alentunut ja henkilökunnan osaamisen kehittämisen merkitys pudonnut. Yrityksillä ei ole tarpeeksi tietoa ja osaamista tuotantotilojen suunnittelussa ja jalostusprosesseissa tarvittavien koneiden ja laitteiden valinnassa ympäristönäkökohdat huomioiden kustannustehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Elintarvike- ja ympäristölainsäädäntö asettaa jatkuvia haasteita elintarvikkeiden jalostajille ja kotieläintuotannon harjoittamiselle. Elintarvikkeiden jalostus keskittyy suuriin yrityksiin. Pienteurastamoiden, -myllyjen, -meijereiden ja juustoloiden vähäisyys ja niiden heikko kannattavuus heikentää lähiruoan tuottamis- ja markkinointimahdollisuuksia ja menekki on vähäistä. Tiloilla tapahtuvan jalostuksen vähäisyys osaltaan vähentää lähiruuan saatavuutta. Paikallistuotannon kehittämisen haasteena on erityisesti maaseudun saavutettavuus. Yritykset ovat pieniä ja sijaitsevat usein kaukana markkinoista. Luonnontuotteita (sienet ja marjat) ei hyödynnetä eikä kerätä tarpeeksi teollisuuden raaka-aineeksi. Tuotteiden tarjonta on epätasaista ja toimitusvarmuus heikkoa. Lisäksi haasteena ovat tuotteiden luotettavuus ja tunnistamattomuus. Tuottajien ja kuluttajien rajanpintaan sijoittuva teknologinen kehitys on alkutekijöissään. Pientuottajilla ei ole tarpeeksi resursseja luoda toimivia jakeluketjuja, jotka pystyisivät kilpailemaan olemassa olevien kaupan logistiikkaketjujen kanssa. Yritykset välttävät riskejä eivätkä keskity riittävästi innovatiivisiin tuotteisiin tai tuotannollisiin innovaatioihin. Koti- ja lähimarkkinoilla toimivat yritykset tuottavat huomattavasti vähemmän innovaatioita 69 kuin pääasiassa globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset. Esimerkiksi elintarvike-, huonekalu- ja elektroniikkateollisuudessa ei ole kyetty tuomaan markkinoille kuluttajia kiinnostavia tuotteita samalla kun monikansalliset yritykset valtaavat markkinoita. Maatalous – kannattaa huonosti Suomen maatalouden kannattavuus on heikko, mikä johtuu erityisesti maan pohjoisesta sijainnista aiheutuvista epäedullista luonnonolosuhteista. Peltoviljelykasveista saadaan pääsääntöisesti yksi sato vuodessa. Lyhyen kasvukauden vuoksi vaateliaita ja satoisia lajeja tai lajikkeita voidaan viljellä lähinnä Etelä-Suomessa. Parhaimmillaankin kasvien satotasot jäävät Suomessa selvästi Euroopan vastaavia vertailualueita pienemmiksi. Pohjoiset luonnonolot lisäävät tuotantokustannuksia ja ilmastollinen sijainti tuottaa vaikeasti ennustettavia ja suuria sääilmiöiden vaihteluita. Maa on yleensä roudassa Etelä-Suomessa 2–5 kuukautta ja Pohjois Suomessa noin 8 kuukautta vuodesta. Peltotyöt on tehtävä lyhyessä ajassa, mikä vaatii tehokasta pellon kuivatusta ja konekapasiteettia sekä oikea-aikaista ja pääosin lämminilmaan perustuvaa viljankuivausta. Tämä lisää kustannuksia ja rajoittaa urakoinnin ja koneiden yhteiskäytön edellytyksiä. Luonnonolosuhteista johtuva peltojen hajanaisuus rajoittaa tilakoon kehittymistä. Suurehkoja yhtenäisiä peltoalueita on vain Etelä-Suomessa sekä Pohjanmaalla jokien varsilla. Vesistöjen rikkomilla alueilla ei ole mahdollista saada aikaan yhtenäisiä suuria peltokokonaisuuksia. Tilojen keskikoon kasvusta huolimatta peltolohkojen pieni koko rajoittaa mm. tehokkaiden koneiden hyödyntämistä tiloilla. Hajanaisesta tilusrakenteesta ja pitkistä etäisyyksistä aiheutuvat korkeat kuljetuskustannukset ja tuotantokustannukset rasittavat maataloustuotantoa etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä saaristossa. Tilusrakenneominaisuuksiltaan epäedullisimpien lohkojen tuotanto on laajaperäisintä ja ne ovatkin usein kesantona. Ilmasto-olosuhteista johtuen kaikkialla Suomessa tarvitaan erillisiä rakennuksia kotieläinten kasvatukseen ja tuotevarastointiin. Maan routaantuminen ja isot lumikuormat on otettava huomioon perustamisessa ja muissa rakennusteknisissä ratkaisuissa, mikä nostaa tuotantorakennusten, varastojen ja lantaloiden rakennuskustannukset korkeiksi. Nautakarja- ja lammastaloudessa lyhyt sato- ja laidunkausi pakottaa varastoimaan runsaasti karkearehua. Varastoinnin vaatima työ ja varastojen rakennuskustannus heikentävät kyseisten alojen kannattavuutta. Pitkä routakausi kaventaa lannanlevitysmahdollisuuksia ja aiheuttaa pitkäaikaisen lannan varastointitarpeen. Myös muut lannan käsittelytarpeet lisääntyvät. Suhteellisen tasaiset pellot vaativat tehokkaan peruskuivatuksen ja paikalliskuivatuksen. Useimpien viljelykasvien kannalta sateet ajoittuvat epäedullisesti. Niukkasateinen kasvukauden alku aiheuttaa ongelmia etenkin maan lounaisosissa. Kasvien kasvun kannalta kriittisimpään aikaan keväällä sataa keskimäärin noin 45 % optimaalisesta ja parhaimmillakin alueilla keskimäärin vain 63 %. Syksy on puolestaan sadonkorjuun ja muiden syystöiden kannalta usein haitallisen runsassateinen, mistä johtuen tarvitaan runsaasti korjuu- ja kuivatuskalustoa. Yrittäjätulon sekä tuotannontekijätulon perusteella maatalouden keskimääräinen kannattavuus Suomessa on melko heikko. Maatalousyrittäjien maataloudesta saavuttama tulotaso on vain hieman yli puolet työllisen työvoiman palkkatuloista. Tämä vaikuttaa mm. siihen, että nuorten viljelijöiden osuus vähenee. Pääoman ja maan tuottavuus ei ole juurikaan parantunut kahden viime vuosikymmenen aikana, sen sijaan työn tuottavuus on kasvanut voimakkaasti koska työtä on korvattu pääomapanoksella. Heikon 70 kannattavuustason vallitessa myös oman pääoman muodostuminen on hidasta. Tuotantoeläinten olosuhteissa ja hoidossa on edelleen puutteita (ahtaus, kuivan makuupaikan puute, virikkeettömyys). Lisäksi aika ajoin nousee esille laiminlyöntejä, jotka saavat paljon julkisuutta ja heikentävät koko kotieläintuotannon imagoa. Myös tuottajien jaksamiseen ja hyvinvointiin tulee edelleen kiinnittää huomiota tilakoon kasvaessa ja tuotannon kehittyessä, laiminlyönnit eläinten hyvinvoinnissa voivat osaltaan johtua myös tuottajien uupumisesta. Ympäristö – toipuu hitaasti Suomen merialueiden sekä niihin laskevien jokien tila on edelleen epätyydyttävä. Maatalous on tärkein hajakuormituksen lähde. Ravinteiden hajakuormitus vesistöihin on vaikeasti hallittavissa. Peltomaan eroosio on keskeinen vesistöjä rehevöittävä tekijä, koska kiintoaineksen mukana liikkuu ravinteita, etenkin fosforia. Tehokas ojitus ja kosteikkojen vähäisyys nopeuttavat pelloilta huuhtoutuvan ravinteikkaan veden kulkeutumista järviin ja mereen. Suomen luontaisesti hapan maaperä edesauttaa ravinteiden ja metallien huuhtoutumista peltomaasta. Kerääjäkasvit, joko viljelykasvin aluskasvina tai viljelykasvin sadonkorjuun jälkeen kylvettävinä, eivät ole saavuttaneet merkittävää suosiota. Kasvinviljelytilojen halukkuus yhteistyöhön karjatilojen kanssa on vähäistä mm. pitkien kuljetusmatkojen, levityksen liittyvien ongelmien sekä lannan ravinnesisällön vaihtelevuuden ja epäedullisen typpi-fosfori suhteen vuoksi. Tuotannon erikoistuminen on heikentänyt viljelykiertojen toteutumista ja keskittänyt karjanlannan hyödyntämisen pienimmille aloille. Kotieläintuotannon keskittyminen aiheuttaa paikallisesti ja alueellisesti voimakasta ravinnekuormitusta vesistöihin. Raskasmetallien ja muiden haitallisten aineiden esiintyminen yhdyskuntalietteissä vaikeuttaa kierrätysravinteiden käytön yleistymistä kasvinviljelyssä. Kotieläintalouden keskittyminen yhdessä tiukennettujen lannanlevitysalavaatimusten kanssa lisää edelleen paineita pellon raivaamiseen. Raivaaminen kohdistuu erityisesti turvemaihin etenkin rannikon kotieläinkeskittymissä. Raivaaminen lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Luonnonmukaisen tuotannon yleistyminen lisää peltopinta-alan tarvetta kokonaistuotannon tason säilyttämiseksi. Riski maan tiivistymiseen kasvaa maatalouskoneiden painon, suorakylvön ja kevytmuokkauksen sekä tilakoon kasvun myötä. Jos maaperän kunnosta ei huolehdita, voivat peltomaan satopotentiaali ja saavutettavissa olevat ravinnetaseet heikentyä. Viljelykasvivalikoiman yksipuolistuminen ja maan rakennetta parantavien nurmien ja kesantojen väheneminen etenkin kasvinviljelytilojen viljelykierrossa lisää viljelymaan kuntoon liittyviä riskejä. Tuotannon ja maankäytön tehostuminen sekä asutuksen muutokset ovat supistaneet luonnonvaraisten lajien elintilaan ja maatalousympäristön lajisto on laajamittaisesti köyhtynyt ja uhanalaistunut. Maankäytön ja tuotannollisten muutosten, rehevöitymisen ja torjunta-aineiden takia maatalousluonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Monien perinnebiotooppien hallinta on siirtynyt pois viljelijöiltä muille maanomistajille. Avoimien ja puoliavoimien viljelemättömien elinympäristöjen pinta-alan romahtamisen lisäksi jäljellä olevien alueiden laatu on heikentynyt umpeenkasvun tai rehevöitymisen myötä. Nurmiala on korvautunut viljalla ja viljely on yksipuolistunut, mikä on lisännyt kestävyyden eli resistenssin kehittymistä kasvintuhoojissa. Kasvinsuojeluaineiden käyttötarve on lisääntynyt. Kevennetyn muokkauksen ja suorakylvön yleistyessä tietyt kasvitaudit yleistyvät kasvustojätteissä ja heinämäiset rikkakasvit menestyvät. Eloperäisten peltomaiden pinta-ala on 2000-luvulla kasvanut, kun kotieläintalouden alueellisen keskittymisen ja yksikkökoon kasvun vuoksi turvemaita on raivattu lannanlevitysalaksi, joten 71 kokonaisuudessaan kasvihuonekaasupäästöt maataloudesta ovat kasvaneet vuosina 2005–2010. Ammoniakkipäästöt ovat lisääntyneet. Päästöistä valtaosa syntyy lannan varastoinnissa ja eläintiloissa, vähemmässä määrin lannan levityksessä ja eläinten laidunnuksessa. Ilmastonmuutos heijastuu vesien tilaan. Sateisuuden kasvun myötä ravinnekuormitus voi kasvaa varsinkin, jos maa pysyy pitempää sulana talvisin. Tämä voi pahentaa rehevöitymisongelmia huolimatta siitä, että kevään tulvahuippujen madaltuminen vähentäisi keväistä ravinnekuormitusta. Itämeren suolapitoisuuden muutokset voivat myös muuttaa Suomen rannikkovesien tilaa ja vaikuttaa muun muassa eri lajien esiintymisalueisiin. 4.1.4. Ohjelma-alueella määritellyt mahdollisuudet Maaseutukehitys – tieto luo vaurautta Suomen kansantalous perustuu poikkeuksellisen vahvasti luonnonvaroista saatavaan arvonlisään. Asukasta kohden Suomessa on Euroopan unionin alueella korkein biokapasiteetti. Biotalous kehittyy asteittain ja biopohjaisten raaka-aineiden valmistus ja kysyntä lisääntyvät lähivuosina, sillä ravinnoksi kelpaamattomia raaka-aineita jalostetaan entistä enemmän. Biomateriaaliin, resurssitehokkuuteen, ravinnekiertoon ja uusiutuvaan energiaan liittyvien innovaatioiden määrän odotetaan lisääntyvän ja edesauttavan kestävää kehitystä, maaseudun toimeentuloa ja vahvojen klustereiden syntyä. Biomassavarat ja biotalouden mahdollisuuksien käyttöönotto sekä innovatiiviset, paikalliset ja hajautetut energiaratkaisut luovat toimeentulon mahdollisuuksia maaseudulle. Maatalouden kannattavuuden parantaminen ja ilmastopäästöjen vähentäminen on mahdollista energiatehokkuutta lisäämällä. Uusiutuvaan energiaan perustuvilla ratkaisuilla voidaan lisätä maaseutualueiden energiaomavaraisuutta ja maatalouden huoltovarmuutta. Metsäenergian käytöllä on merkittäviä työllisyys- ja aluetalousvaikutuksia maaseutualueille. Biomassan kulutus energiantuotannossa ja biopolttoaineiden käyttö nelinkertaistuvat ja niiden kansainvälinen kauppa kasvaa. Metsähakkeen käyttöä lisäämällä voidaan vähentää lämmön tuottamiseen tarvittavan öljyn kulutusta ja säästää kustannuksia. Lämpöyrittäjyys on maaseudun kasvava yrittäjyyden muoto, joka samalla edistää myös metsänhoitoa. Puupohjaisilla tuotteilla voidaan korvata uusiutumattomia materiaaleja ja polttoaineita resurssitehokkaasti, sillä lähes kaikki puun osat voidaan hyödyntää. Energia-, vesi- ja jätevesiratkaisuissa on mahdollista kehittää uusia hajautettuja, ekologisesti kehittyneitä ratkaisuja joilla voi myös olla vientipotentiaalia. Biotalouden kehittyessä elintarviketeollisuuden ja maatalouden sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksia on mahdollista kehittää nykyisestään. Kasvava kiinnostus lähiruokaan avaa uusia tulonhankintamahdollisuuksia sekä maatiloille että jatkojalostajille. Elintarvikealan yritysten yhteistyö matkailualan yritysten kanssa luo mahdollisuuksia uusien liiketoiminta-alueiden kehittymiselle ja siirtymiselle sivuelinkeinosta pääelinkeinoksi. Verkkosuoramyynti antaa mahdollisuuden vastata erityyppisten ja hajallaan olevien kuluttajien kysyntään. Verkko antaa myös mahdollisuuden tarjota kuluttajien tarvitsemaa tietoa tuotteiden alkuperästä ja tuotantomenetelmistä. Logistiikkaketjujen kehittäminen vähentää kuljetusmatkoja, ympäristökuormitusta ja hiilijalanjälkeä. Teknologia tarjoaa mahdollisuuksia myös ruokaturvallisuuden parantamiseen. Kuluttajakäyttäytymisen ennakointi auttaa parantamaan tarjontaa kysyntää vastaavasti. 72 Pk-yritysten on tulevaisuudessa helpompi saada tuotteitaan kauppoihin, koska kaupan jakelulogistiikkaan ja sähköisiin tilausjärjestelmiin sopivat myös pienemmät erät. Elintarvikkeille on vientipotentiaalia esimerkiksi Venäjälle, missä suomalaisia luotettavia ja puhtaita elintarvikkeita arvostetaan. Luomu- ja lähiruoan kysyntä kasvaa. Maatiaiskasvi- ja -eläintuotteiden hyödyntäminen ja uudet käyttötavat edistävät geenivarojen säilymistä. Luonnon raaka-aineilla on elintarvikekäytön lisäksi laajempaa kysyntää bioteknologia-, kosmetiikka-, lääke- ja rohdosteollisuudessa. Luomukeruualueiden parempi hyödyntäminen ja uusien perustaminen ovat mahdollisuuksia luonnontuotealalle ja sen pitkäjänteiselle kehittämiselle sekä imagon luomiselle. Matkailun kiinnostavuus kasvaa sekä siihen liitetyt maaseudun luonto- ja maatilaympäristöjen uudenlaiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut. Hoivapalvelujen edistämisessä on maaseutumatkailun ohella suuri kasvupotentiaali maaseudulla. Maanviljelijöiden ja metsänomistajien sekä monialaisten maatilojen osaamistasoa voidaan parantaa niin, että luonnon ja maiseman monimuotoisuus voidaan hyödyntää nykyistä paremmin maaseudun vetovoimatekijänä esimerkiksi matkailussa. Maaseudun kulttuuriperintö ja muinaismuistokohteet voivat toimia matkailun vetovoimatekijöinä. Maisema- ja luontoyrittäjyys antavat mahdollisuuden yritystoiminnan laajentamiseen maatiloilla ja muissa maaseudun pienissä yrityksissä. Matkailualalle odotetaan syntyvän 50 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Maatalous – hyvä laatu luo uskottavuutta Tilakoon kasvu, uusi tekniikka ja palkkatyövoiman käyttö sekä tilojen yhteistoiminnan lisääntyminen parantavat tilojen kannattavuutta sekä tuottajien jaksamista. Suomen oloissa suurten, yli 150 ha, tilojen lukumäärän oletetaan kasvavan, jolloin saavutetaan kokoetuja. Tuotannon kasvaessa ja tehostuessa tarvitaan uusiin tuotantotarpeisiin soveltuvia, ajanmukaisia tuotantorakennuksia, joissa voidaan ottaa huomioon tarkoituksenmukainen tekninen kehitys sekä lisääntyvästi energia-, ympäristö- ja eläinten hyvinvointinäkökohdat. Kohdennetuilla investointitoimenpiteillä ja tuotantokustannuksia alentamalla voidaan parantaa kannattavuutta. Tutkimusyhteisöjen tuottaman uudistumista ja innovaatioita tukevan tiedon käyttöön oton tehostaminen maatiloilla ja muissa maaseutuyrityksissä lisää tuottavuutta ja kilpailukykyä. Kohdennettua koulutusta kyetään tarjoamaan joustavasti myös erityisosaamista vaativille aloille. Maatilojen toiminnan uudelleenorganisointiin liittyy usein erilaisten toimintojen ulkoistaminen ja tuotantosuuntakohtainen yhteistyö. Työntekijän palkkaamisen ohella erilaisten urakointipalveluiden käyttö tarjoaa uusia mahdollisuuksia maaseutuyrittäjyydelle. Maatalouden kilpailukyvyn näkökulmasta uudet toimintamallit ja niiden hyödyntäminen ovat tärkeässä asemassa. Uuden teknologian ja tuotantomenetelmien käyttöönotolla saavutetaan positiivisia vaikutuksia esimerkiksi eläinten hyvinvointiin, maataloustyön fyysiseen kuormittavuuteen, energiatehokkuuteen ja sekä ympäristöpäästöihin. Luomutuotteiden kansallinen ja kansainvälinen kysyntä kasvaa. Suomessa on merkittävästi kotieläintiloja, joilla pellot ovat luomuviljelyssä, mutta eläintuotteet myydään tavanomaisina. Suomalaisen luomuvalkuaisrehun tuotantoa kasvattamalla voidaan lisätä luomukotieläintuotantoa. Yhteisöllisyyden, palveluverkoston säilymisen ja yhdyskuntarakenteen toimivuuden sekä ilmastonäkökohtien kannalta on tarkoituksenmukaista, että maaseudun kehittämisessä hyödynnetään ensisijaisesti olemassa olevaa infrastruktuuria. Entisten asuin- ja tuotantorakennusten uusiokäyttö yritystoimintaan on taloudellista ja toiminta hyötyy valmiista ympäristöstä sekä tie- ja muusta verkostosta. Käytöstä poistuvien kiinteistöjen tarjontaa uusiin käyttötarkoituksiin voidaan lisätä. Tämä lisää yritysten ja 73 ihmisten valintamahdollisuuksia sijoittua haluamaansa ympäristöön. Tilaneuvonnan sisällöllinen laajentaminen ja ympäristöneuvonnan laajentaminen yksittäisistä hankkeista koko maahan lisää mm. ympäristöystävällisten viljelymenetelmien käyttöön ottoa ja parantaa eläinten hyvinvointia. Olemassa olevien tietoaineistojen yhteiskäyttöä ja hyödyntämistä on mahdollista tehostaa. Tiedottamalla ja kouluttamalla sekä vaikuttamalla myös asenteisiin voidaan edesauttaa toimijoiden kiinnostusta tarttua maaseutuohjelman tarjoamiin mahdollisuuksiin. Eläinten hyvä terveys ja hyvinvointi on kilpailutekijä. Eläinten hyvinvointi kiinnostaa kansalaisia, aihe on noussut vahvasti yhteiskunnalliseen keskusteluun viime vuosina tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Keinot eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ovat tiedossa ja niiden käyttöönottamiseksi lisätään koulutusta, neuvontaa ja aktiivista viestintää. Investointituissa otetaan huomioon tuotantoeläinten hyvinvointinäkökohdat. Lyhyt tuotantoketju takaa läpinäkyvyyttä tuotanto-olosuhteisiin ja -tapaan. Ympäristö – tulevaisuuden mahdollisuuksien tuoja Maataloustuotannon lisäksi viljelymaisemalla on arvoa myös aineettomien hyötyjen kuten ulkoilu-, virkistys- ja matkailupalvelujen tuottajana. Luonnon monimuotoisuus voi säilyä ja parantua lisääntyneen luonnonlaidunnuksen ja maisemanhoidon kautta. Ympäristöyrittäjyys voi edistää sekä työllisyyttä että luonnonhoitoa. Myös muiden kuin viljelijöiden kiinnostus luonnonhoitoon on kasvamassa. Ympäristötavoitteita edistävä yrittäjyys ja ekosysteemipalvelujen tarjoaminen voivat toimia tulonlähteenä. Metsäala tarjoaa mahdollisuuksia nykyistä monipuolisempaan tuotteiden ja palveluiden tarjontaan ja sitä kautta arvonlisän kasvattamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Metsätuotteiden kulutus kasvaa globaalin kasvun myötä. Puun käytön lisääminen monipuolisesti rakentamiseen edistää ilmastotavoitteita ja lisää työpaikkoja ja yritystoimintaa. Vesiensuojelun tilanne on hitaasti paranemassa pitkäjänteisen työn tuloksena. Maatalouden typpi- ja fosforikuormituspotentiaali on vähentynyt. Vuodesta 1990 vuoteen 2010 ravinteiden myynti on vähentynyt huomattavasti (typpi 25 %, fosfori 75 %). Eroosiota torjuvat toimenpiteet, jotka ovat muuttaneet muokkauskäytäntöjä ja lisänneet talviaikaista kasvipeitteisyyttä, suojakaistoja ja suojavyöhykkeitä ovat vähentäneet eroosioaineksesta vapautuvan fosforin kulkeutumista vesistöön. Nurmiviljely ja laiduntaminen lisäävät maaperän orgaanisen aineksen määrää, mikä parantaa maaperän rakennetta ja vähentää eroosiota ja hiilidioksidipäästöjä verrattuna viljan viljelyyn. Tällaisten tuotantotapojen ja viljelykäytäntöjen kehittyminen edistää ympäristöllisesti kestävää maataloustuotantoa. Vaikuttavuus voi lisääntyä jos ympäristöön vaikuttavien toimenpiteiden pinta-alaa lisätään ja toimijoiden osaaminen paranee. Maatiaiskasvi- ja -eläintuotteiden hyödyntäminen ja uudet käyttötavat voivat edistää geenivarojen säilymistä. Ilmastonmuutoksen myötä viljan viljelyyn soveltuvan alueen raja voi siirtyä pohjoisemmaksi ja puutarhatuotanto hyötyä. Laidunkausi voi pidentyä, mikä parantaisi eläinten hyvinvointia jos laidunnusta lisätään. 74 4.1.5. Ohjelma-alueella määritellyt uhat Maaseutukehitys – maaseutu näivettyy Suurin uhka on väestön voimakas ikääntyminen ja poismuutto, mikä on nopeinta Itä-Suomessa ja harvaan asutuilla maaseutualueilla. Uhkana on, että aluekehityksen resurssit keskittyvät vain keskuksiin ja maaseudun potentiaali jää käyttämättä. Tällöin palvelut, asukkaat ja yritykset vetäytyvät maaseutualueilta keskuksiin. Kaavoituspolitiikka ja julkisen panostuksen väheneminen lisäävät väestökatoa ja koulutettujen henkilöiden muuttamista kaupunkeihin heikentäen tulevaisuudenuskoa ja kehityspotentiaalia. Maaseutualueilla ei kyetä tekemään tulevaisuuden kannalta välttämättömiä uudistuksia. Suomi jää jälkeen teknologian kehityksessä. Yritysten rahoituksen saatavuus heikkenee. Korkeaa koulutusta edellyttävien palvelujen tarjoajia ja osaajia voi olla vaikea saada sijoittumaan maaseudulle. Tämä vaikuttaa maaseudun palvelutarjontaan ja yritysten mahdollisuuksiin kehittää uusia tuotteita ja innovaatioita. Myös ammatillisten koulujen ja ammattikorkeakoulujen verkoston heikkeneminen erityisesti maaseutualueilla uhkaa oleellisesti nuorten ammatillisten valmiuksien kehittymistä, osaavan työvoiman tarjontaa ja yritysten kehittymismahdollisuuksia. Kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan korkealaatuisista elintarvikkeista, joiden tuotannossa on otettu huomioon eläinten hyvinvointia ja ympäristön tilaa parantavat toimet. Kotimaisen maatalouden ja elintarvikkeiden raaka-ainetuotanto vähenee ja yksipuolistuu. Maatalouden ja maaseudun elinkeinojen rakennemuutoksen lisäksi maaseudun yritykset kärsivät teollisuuden rakennemuutoksesta. Pienten yritysten tuotteet jäävät kysyntä- ja jakeluketjujen ulkopuolelle. Elintarvikkeiden tuonti lisääntyy ja syrjäyttää omaa tuotantoa. Raaka-aineiden saatavuus heikkenee. Maataloustuotanto eriytyy alueellisesti mikä vaikuttaa negatiivisesti ympäristöön aiheuttaen pitkiä kuljetusmatkoja ja heikentäen tuotteiden laatua. Elintarvikeyritykset eivät pysty seuraamaan riittävällä tavalla kuluttajien muuttuvia makutottumuksia ja vaatimuksia. Puujalosteiden kysynnän väheneminen vaikuttaa alan yritystoiminnan kehitykseen. Pitkään jatkuvassa taantumassa yritysten kannattavuus heikkenee, kustannukset kohoavat eivätkä yritykset pysty huolehtimaan omasta kilpailukyvystään ja uudistumiskyvystä. Yrittäjien väsyminen, ikääntyminen ja jatkajan löytäminen yritykseen ovat uhkia. Maaseudun pienet metalli-, puu- ja matkailualan yritykset ovat suhdanneherkkiä. Elintarviketuotanto on ollut tiukasti säädeltyä, mikä on vaikeuttanut pienten lähiruokatoimijoiden alalle tulemista. Uhkana on, että kansallisen lainsäädännön helpotuksista huolimatta lainsäädäntö asettaa liian suuret vaatimukset pienille toimijoille tai tilalle tulee uutta lainsäädäntöä, joka lisää kustannuksia ja heikentää elintarvikealan toimijoiden kilpailukykyä. Kiinnostus elintarvikealaa kohtaan laskee ja alan osaaminen heikkenee tai katoaa. Maaseudun infrastruktuurin taso heikkenee ja sitä ei kehitetä, jolloin asumisen ja yrittäjyyden edellytykset heikentyvät. Maaseudun palvelut heikkenevät, eikä esim. tietotekniikka korvaa fyysistä saavutettavuutta. Uusiutuvan energian raaka-aineet eivät täytä vaadittavia kestävyyskriteereitä. Tällöin tuotteille ei olisi myöskään kaupallista kysyntää, mikä estäisi alan kehittymistä. Uusiutumattomia luonnonvaroja osataan ja voidaan hyödyntää uusien tekniikoiden avulla ja varantoja löydetään lisää. Samalla uusiutuvien energiamuotojen kilpailukyky heikkenee etenkin Euroopassa, jonne tuodaan lisääntyvissä määrin kivihiiltä. Maatalous – maatalous hiipuu Maailmankaupan vapautumisen myötä maataloustuotteiden rajasuoja poistuu. EU:n maatalous- ja 75 elintarvikemarkkinat muuttuvat yhä markkinalähtöisemmiksi, minkä seurauksena maataloustukia ja muita maatalouden suojaverkkoja karsitaan. Samanaikaisesti maataloustuotteiden tuotantomäärien ja tarjonnan voimakkaat vaihtelut sekä niiden aiheuttamat äkilliset hintamuutokset kansainvälisillä markkinoilla lisääntyvät. Myös tuotantopanosten suuret ja nopeat hintavaihtelut yleistyvät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus heikkenee, sillä politiikkamuutokset, epävakaat markkinat sekä rehujen, lannoitteiden ja energian hintojen nousu syövät kannattavuutta. Kotieläin- ja kasvintuotanto vähenevät. Eläintautien riski saattaa kasvaa. Elintarvikekriisit, tarttuvat eläintaudit ja luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa taloudellisia menetyksiä. Eniten eläinten hyvinvointiin vaikuttaa tavallinen arki. Tuottajien jaksaminen on uhkana kannattavuuden kiristyessä sekä tukijärjestelmien byrokratian ja valvontojen paineissa. Uupuminen näkyy suoraan eläinten hyvinvoinnissa. Tuotannon kannattavuuden heikkeneminen rajoittaa tarvittavien investointien tekemistä, mikä hidastaa edelleen tuotannon kehittymistä ja työssä jaksamista. Maatalouden kannattavuus ei parane, viljelijöiden keski-ikä on korkea ja uusia nuoria viljelijöitä ei saada tarpeeksi kotimaista kysyntää vastaavan maataloustuotannon ylläpitoon ja olemassa olevan peltoalan hyödyntämiseen. Tuottajat eivät mukaudu kuluttajien toiveisiin, tuotanto ja kulutus eivät kohtaa. Perinteiset menetelmät ja vanhakantaiset asenteet estävät tarvittavat uudistukset. Ympäristö – ympäristön tila ei parane Ilmastonmuutoksen odotetaan voimistavan maatalouden viljelyteknisiä haasteita ja ympäristöhaasteita. Kohoava lämpötila ja lisääntyvät sademäärät voivat muuttaa maaperän ravinnetaloutta, rakennetta ja lisätä tiivistymisriskiä, heikentää sadon laatua ja vaikeuttaa korjuuta. Lumettoman ajan ennustetaan pitenevän ja syyssateiden lisääntyvän, mikä tulee korostamaan talviaikaisen kasvipeitteisyyden merkitystä ravinteiden huuhtoutumisen hallinnassa. Kasvien kuivuus- ja kuumuusstressi kasvukaudella voi kasvaa, tuhohyönteisten, sienitautien ja rikkakasvien määrä ja lajisto lisääntyä, kasvien talvehtiminen Etelä Suomessa heikentyä ja kasvitautiepidemiat yleistyä. Vesistökuormituksen riski kasvaa sadannan lisääntyessä kasvukauden ulkopuolella, peltomaan orgaanisen aineksen hajoaminen voi nopeutua ja lämpötilojen kohoaminen muuttaa lajiston elinolosuhteita heikentäen alkuperäisen lajiston selviämistä ja lisäten vieraslajien leviämisen todennäköisyyttä ja nopeuttaen umpeenkasvua. Eläinten pitoa koskeva lainsäädännön tiukkeneminen vähentää eläimiä kasvattavien tilojen lukumäärää ja kiinnostusta laiduntamiseen luonnonlaitumilla. Ympäristöyrittäjyyden kannattavuus jää heikoksi. Tilakoon kasvu ja tuotannon erikoistuminen voivat heikentää maatalousluonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen edellytyksiä edelleen. Maatalousympäristön lajien ja luontotyppien uhanalaistumiskehitys jatkuu ja voi kiihtyä entisestään. Maatalousympäristön lajien pienten populaatioiden geneettinen monimuotoisuus vähenee alle säilymisen vaatiman kriittisen rajan. Lajien leviäminen sopivien elinympäristöjen välillä heikkenee ekologisten käytävien puuttuessa. Jäljellä olevien monimuotoisimpien kohteiden laatu heikkenee, vaikka luontotyypin ala kasvaisi. Maisemat ja näkymät sulkeutuvat ranta alueilla. Maaseutumaisemaan vaikuttavat merkittävästi sellaiset toimenpiteet, jotka muuttavat maankäytön pysyvästi toiseen käyttöön kuten peltojen metsitys sekä uudisrakennusten, teiden ja voimansiirtolinjojen rakentaminen. Yhteiskunnan muutokset voivat viedä kehitystä odottamattomaan suuntaan. Uhkana on turvallisen ja vastuullisen imagon menetys. Suomen olosuhteisiin sopeutuneiden alkuperäisten kotieläinrotujen kasvatus on vähäistä ja uhkana on geneettisen monimuotoisuuden häviäminen. Alkuperäisrotuisten lampaiden kasvatus on kärsinyt lammastalouden alhaisesta kannattavuudesta. Kansallisesti arvokkaiden Suomen pohjoisiin ilmasto 76 olosuhteisiin sopeutuneiden maa- ja puutarhatalouden maatiaiskasvien ja pohjoisten maatiaislajikkeiden kasvullisesti lisättävien geenivarakasvien sekä Suomen pohjoisiin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneiden ja vanhojen uhanalaisten kauppalajikkeiden viljely on vähentynyt. Käytöstä poistuneiden tai vain vähän käytettyjen viljelykasvilajikkeiden kantamien geneettisten varianttien häviämisen myötä katoaa geneettistä monimuotoisuutta peruuttamattomasti. 77 4.1.6. Yleiset asiayhteysindikaattorit I Sosioekonomia ja maaseudun tilanne 1 Väestö Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä Asukkaita 5 372 913 2012 maaseutu % kokonaismäärästä 40,4 2012 välimuoto % kokonaismäärästä 30,7 2012 kaupunki % kokonaismäärästä 28,8 2012 specific rural definition used for targets T21; T22 and T24 (if relevant) % kokonaismäärästä 2 Ikärakenne Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä < 15 vuotta % kokonaisväestöstä 16,5 2012 yhteensä 15–64 vuotta % kokonaisväestöstä 65,4 2012 yhteensä > 64 vuotta % kokonaisväestöstä 18,1 2012 maaseutu <15 vuotta % kokonaisväestöstä 13,7 2012 maaseutu 15–64 vuotta % kokonaisväestöstä 60,3 2012 maaseutu > 64 vuotta % kokonaisväestöstä 25,9 2012 3 Alue Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä Km2 336 852 2012 maaseutu % kokonaispinta-alasta 82,3 2012 välimuoto % kokonaispinta-alasta 14,9 2012 kaupunki % kokonaispinta-alasta 2,8 2012 4 Väestötiheys Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä asukasta/km2 13,7 2011 maaseutu asukasta/km2 8,7 2011 5 Työllisyysaste Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä (15–64-vuotiaita) % 69,3 2012 miehiä (15–64-vuotiaita) % 70,5 2012 naisia (15–64-vuotiaita) % 68,1 2012 * maaseutu (harvaan asuttu) (15–64-vuotiaat) % NA 2012 yhteensä (20–64 vuotta) % 73,9 2012 miehiä (20–64-vuotiaita) % 75,4 2012 naisia (20–64-vuotiaita) % 72,4 2012 6 Itsenäisen ammatinharjoittamisen aste Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä (15–64-vuotiaita) % 13,1 2012 7 Työttömyysaste Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä (15–74-vuotiaita) % 7,7 2012 nuoria (15–24-vuotiaita) % 19 2012 78 maaseutu (harvaan asuttu) (15–74-vuotiaita) % NA 2012 nuoria (15–24-vuotiaita) % NA 2012 8 BKT/asukas Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä Indeksi OVS (EU-27 = 100) 113 2010 * maaseutu Indeksi OVS (EU-27 = 100) 94,6 2010 9 Köyhyysaste Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä % kokonaisväestöstä 17,2 2012 * maaseutu (harvaan asuttu) % kokonaisväestöstä 18,4 2012 10 Talouden rakenne (bruttoarvonlisäys) Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä miljoonaa euroa 154 588,4 2010 perusaste % kokonaismäärästä 2,9 2010 toinen aste % kokonaismäärästä 28,3 2010 korkea-aste % kokonaismäärästä 68,8 2010 maaseutu % kokonaismäärästä 34 2010 välimuoto % kokonaismäärästä 27 2010 kaupunki % kokonaismäärästä 38,9 2010 11 Työllisyyden rakenne Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä 1 000 henkeä 2 462,8 2010 perusaste % kokonaismäärästä 4,9 2010 toinen aste % kokonaismäärästä 24,2 2010 korkea-aste % kokonaismäärästä 70,9 2010 maaseutu % kokonaismäärästä 37,9 2010 välimuoto % kokonaismäärästä 29,2 2010 kaupunki % kokonaismäärästä 32,9 2010 12 Työn kokonaistuottavuus talouden alan mukaan Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä euroa/henkilö 62 769,4 2010 perusaste euroa/henkilö 36 973,5 2010 toinen aste euroa/henkilö 73 309,5 2010 korkea-aste euroa/henkilö 60 951,3 2010 maaseutu euroa/henkilö 56 389,6 2010 välimuoto euroa/henkilö 58 054,6 2010 kaupunki euroa/henkilö 74 307,8 2010 79 II Maatalous/Alakohtainen analyysi 13 Työllisyys talouden alan mukaan Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä 1 000 henkeä 2 467,9 2012 maatalous 1 000 henkeä 77,7 2012 maatalous % kokonaismäärästä 3,2 2012 metsätalous 1 000 henkeä 23,1 2012 metsätalous % kokonaismäärästä 0,9 2012 elintarviketeollisuus 1 000 henkeä 35,5 2012 elintarviketeollisuus % kokonaismäärästä 1,4 2012 matkailu 1 000 henkeä 85,8 2012 matkailu % kokonaismäärästä 3,5 2012 14 Työn kokonaistuottavuus maataloudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä euroa/vuosityöyksikkö 17 296,1 2009 2011 15 Työn kokonaistuottavuus metsätaloudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä euroa/vuosityöyksikkö NA 2009 16 Työn kokonaistuottavuus elintarviketeollisuudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä euroa/henkilö 55 882 2010 17 Maatilat Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä Ei 58 607 2012 Comment: Vain tilojen kokonaismäärä on päivitetty vuoden 2012 tietoon. tilakoko <2 ha Ei 1 810 2010 tilakoko 2–4,9 ha Ei 4 280 2010 tilakoko 5–9,9 ha Ei 7 900 2010 tilakoko 10–19,9 ha Ei 13 240 2010 tilakoko 20–29,9 ha Ei 9 660 2010 tilakoko 30–49,9 ha Ei 11 900 2010 tilakoko 50–99,9 ha Ei 10 760 2010 tilakoko >100 ha Ei 3 780 2010 taloudellinen tilakoko <2000 standardituotos (ST) Ei 4 340 2010 taloudellinen tilakoko 2 000–3 999 ST Ei 6 260 2010 taloudellinen tilakoko 4 000–7.999 ST Ei 10 470 2010 taloudellinen tilakoko 8 000–14 999 ST Ei 10 430 2010 taloudellinen tilakoko 15 000–24 999 ST Ei 7 050 2010 taloudellinen tilakoko 25 000–49 999 ST Ei 8 030 2010 80 taloudellinen tilakoko 50 000–99 999 ST Ei 8 200 2010 taloudellinen tilakoko 100 000–249 999 ST Ei 6 790 2010 taloudellinen tilakoko 250 000–499 999 ST Ei 1 310 2010 taloudellinen tilakoko > 500 000 ST Ei 420 2010 keskimääräinen fyysinen koko ha KMM/maatila 35,9 2010 keskimääräinen taloudellinen koko euroa ST:stä/tila 48 486,09 2010 keskimääräinen koko työvoimayksikköinä (henkilöt) Henkilöä/maatila 2 2010 keskimääräinen koko työvoimayksikköinä (vuosityöyksikkö) vuosityöyksikköä/maatila 0,9 2010 18 Maatalousmaa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä KMM ha 2 271 350 2010 pelto % kokonais-KMM:sta 98,6 2010 pysyvä nurmi ja niityt % kokonais-KMM:sta 1,2 2010 pysyvä viljelmä % kokonais-KMM:sta 0,2 2010 19 Maatalousmaa, luonnonmukaisesti viljelty Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year sertifioitu ha KMM 108 970 2010 siirtymävaiheessa ha KMM 21 210 2010 osuus KMM:sta (sekä sertifioitu että siirtymävaiheessa oleva) % kokonais-KMM:sta 5,7 2010 20 Kasteltava maa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä ha 11 760 2010 KMM:n osuus % kokonais-KMM:sta 0,5 2010 21 Karjayksiköt Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä lsu 1 113 830 2010 22 Maatilan työvoima Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year maatilalla säännöllisesti työskenteleviä yhteensä Henkilöä 124 090 2010 maatilalla säännöllisesti työskenteleviä yhteensä Vuosityöyksikkö 54 890 2010 23 Tilanhoitajien ikärakenne Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year tilanhoitajien kokonaismäärä Ei 58 607 2012 osuus < 35 v. % tilanhoitajien kokonaismäärästä 8,6 2010 suhde <35 / >= 55 v. Nuorten tilanhoitajien lkm suhteessa 100 vanhempaan tilanhoitajaan 21,7 2010 24 Tilanhoitajien maatalousalan koulutus Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year niiden tilanhoitajien kokonaismäärän osuus, joilla on maatalousalan peruskoulutus ja korkeampi koulutus % kokonaismäärästä 44 2010 81 niiden < 35 v. tilanhoitajien osuus, joilla on maatalousalan peruskoulutus ja korkeampi koulutus % kokonaismäärästä 63,6 2010 25 Maatalouden tuotannontekijätulo Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä euroa/vuosityöyksikkö 23 371,8 2010 yhteensä (indeksi) Indeksi 2005 = 100 123,3 2010 26 Maatalouden yrittäjätulo Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year Viljelijöiden elintaso euroa/vuosityöyksikkö 15 608,6 2010 Viljelijöiden elintason osuus muilla aloilla työskentelevien henkilöiden elintasosta % NA 2012 27 Kokonaistuottavuus maataloudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä (indeksi) Indeksi 2005 = 100 109,8 2009 - 2011 28 Vahvistettu bruttopääomanmuodostus maataloudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year Kiinteän pääoman bruttomuodostus miljoonaa euroa 1 087,2 2010 Bruttoarvonlisäyksen osuus maataloudessa % bruttoarvonlisäyksestä maataloudessa 24,4 2010 29 Metsä ja muu puustoinen maa (FOWL) (tuhatta) Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä 1 000 ha NA 2010 osuus kokonaismaa-alasta % kokonaismaa-alasta NA 2010 30 Matkailun infrastruktuuri Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year vuodepaikat kollektiivisissa majoitusliikkeissä Vuodepaikkojen lkm 213 094 2011 maaseutu % kokonaismäärästä 60,5 2011 välimuoto % kokonaismäärästä 22,9 2011 kaupunki % kokonaismäärästä 16,5 2011 82 III Ympäristö/ilmasto 31 Maanpeite Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year maatalousmaan osuus % kokonaispinta-alasta 8,7 2006 luonnonniittyjen osuus % kokonaispinta-alasta 0 2006 metsätalousmaan osuus % kokonaispinta-alasta 58,3 2006 harvapuustoisten alueiden osuus % kokonaispinta-alasta 13,9 2006 luonnontilassa olevan maan osuus % kokonaispinta-alasta 8,2 2006 viljellyn maan osuus % kokonaispinta-alasta 1,4 2006 muun maan osuus % kokonaispinta-alasta 9,4 2006 32 Alueet, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä % kokonais-KMM:sta NA 2009 vuoristo % kokonais-KMM:sta NA 2009 muu % kokonais-KMM:sta NA 2009 erityinen % kokonais-KMM:sta NA 2009 33 Viljelytiheys Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year pieni tiheys % kokonais-KMM:sta 36,1 2007 keskisuuri tiheys % kokonais-KMM:sta 32,8 2007 suuri tiheys % kokonais-KMM:sta 31,1 2007 laidun % kokonais-KMM:sta 20,9 2010 34 Natura 2000 -alueet Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year osuus alueesta % alueesta 14,5 2011 osuus KMM:sta (sis. luonnonniityt) % KMM:sta 0,8 2011 osuus kokonaismetsätalousalueesta % metsätalousmaasta 11,8 2011 35 Siipikarjaindeksi (FBI) Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä (indeksi) Indeksi 2000 = 100 NA 2008 36 Maatalouden elinympäristöjen suojelun tila (nurmi) Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year suotuisa % elinympäristöjen arvioinneista NA 2006 epäsuotuisa – riittämätön % elinympäristöjen arvioinneista NA 2006 epäsuotuisa – huono % elinympäristöjen arvioinneista NA 2006 tuntematon % elinympäristöjen arvioinneista NA 2006 37 Luonnonarvoltaan merkittävä maatalous 83 Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä % kokonais-KMM:sta NA 2010 38 Suojeltu metsä Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year luokka 1.1 % metsäalueesta NA 2010 luokka 1.2 % metsäalueesta NA 2010 luokka 1.3 % metsäalueesta NA 2010 luokka 2 % metsäalueesta NA 2010 39 Vedenotto maataloudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year yhteensä 1 000 m3 4 063,4 2010 40 Vedenlaatu Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year Mahdollinen typpiylijäämä maatalousmaalla kg N/ha/vuosi NA 2013 Mahdollinen fosforiylijäämä maatalousmaalla kg P/ha/vuosi NA 2013 Nitraatit makeassa vedessä – pintavesi: Hyvä laatu % seurantapaikoista NA 2010 Nitraatit makeassa vedessä – pintavesi: Kohtalainen laatu % seurantapaikoista NA 2010 Nitraatit makeassa vedessä – pintavesi: Huono laatu % seurantapaikoista NA 2010 Nitraatit makeassa vedessä – pohjavesi: Hyvä laatu % seurantapaikoista NA 2010 Nitraatit makeassa vedessä – pohjavesi: Kohtalainen laatu % seurantapaikoista NA 2010 Nitraatit makeassa vedessä – pohjavedessä: Huono laatu % seurantapaikoista NA 2010 41 Maaperän eloperäinen aines viljelymaassa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year Orgaaniseen hiilen kokonaismäärän arviot megatonnia NA 2009 Orgaanisen hiilen määrän keskiarvo g kg-1 NA 2009 42 Veden aiheuttama maaperän eroosio Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year vesieroosion aiheuttaman maaperän häviämisen osuus tonnia/ha/vuosi 0,1 2006 vaikutuksen kohteena oleva maatalousmaa 1 000 ha 0,1 2007 vaikutuksen kohteena oleva maatalousmaa % maatalousmaasta 0 2006 - 2007 43 Uusiutuvan energian tuotanto maataloudessa ja metsätaloudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year maataloudesta kToe NA 2010 metsätaloudesta kToe NA 2010 44 Energian käyttö maataloudessa, metsätaloudessa ja elintarviketeollisuudessa Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year maatalous ja metsätalous kToe NA 2011 käyttäjiä hehtaaria kohti (maatalous ja metsätalous) kg öljyekvivalentista per ha KMM:sta NA 2011 elintarviketeollisuus kToe NA 2011 45 Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt 84 Indikaattorin nimi Yksikkö Arvo Vuosi Updated value Updated year maatalous yhteensä (CH4 ja N2O sekä päästöt maaperään / poistot maaperästä) 1 000 t CO2-ekvivalentista NA 2010 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen osuus % kokonaisnettopäästöistä NA 2010 85 4.1.7. Ohjelmakohtaiset taustaindikaattorit Ala Koodi Indikaattorin nimi Arvo Yksikkö Vuosi 86 4.2. Tarvearviointi P1 P2 P3 P4 P5 P6 Monialaiset tavoitteet Tarpeen otsikko (tai viite) 1A 1B 1C 2A 2B 3A 3B 4A 4B 4C 5A 5B 5C 5D 5E 6A 6B 6C Ympäristöseikat Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Innovointi Biotaloutta edistävien innovaatioiden lisääminen X X X X X Elintarvikealan pk-yritysten markkina- ja kuluttajalähtöisyyden sekä liiketoimintaosaamisen kehittäminen X X Energiatehokkuuden ja resurssitehokkuuden parantaminen X X X X X Epäsuotuisilla alueilla toimivien tilojen toimintakyvyn turvaaminen ja kilpailukyvyn edistäminen X X X X X Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen X X X X Haitallisten vieraslajien leviämisen ehkäiseminen X X X X Harvaan asutun maaseudun tietoliikenneyhteyksien parantaminen kyläverkoilla X X X Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen edistäminen X X X X X X Kasvihuonekaasujen ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen maataloudessa X X X X Kemiallisen kasvinsuojelun vähentäminen X X X X X 87 Maaseudun infrastruktuuri X X X X X X Maaseutualueiden talouden monipuolistaminen X X X Maaseutumaiseman ylläpitäminen ja edistäminen X X X Maatalouden rakenteen kehittäminen X X X X Maatalouden riskienhallinnan kehittäminen X X X Maatalousalueiden lajien edistäminen peltoviljelyssä X X X X Maatalousalueiden lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen X X X X Maataloustuotannon jatkuvuuden turvaaminen edistämällä nuorten yrittäjien aloittamista X Monialaisten maatilojen kehittäminen X X X Osaamisen lisääminen X X X X X X X X X X X X X X X X X X X Paikallisen kehittämisen ja sosiaalisen pääoman vahvistaminen X X Paikallisiin tarpeisiin vastaavan elinkeinotoiminnan edistäminen X X Peltomaan eroosion vähentäminen X X X X X Peltomaan orgaanisen aineksen ylläpitäminen ja lisääminen X X X X X Peltomaan ravinnetaseiden parantaminen ja ravinnehuuhtoumien ehkäiseminen X X X X 88 Pienten yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen osaamisen, innovaatioiden ja kansainvälistymisen avulla X X X X X Ravinteiden kierrättämisen edistäminen ja yhteistyön edistäminen kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä X X X X Tuotantoeläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ylläpitäminen ja hyvinvoinnin edistäminen X X X X X X X X X Uusien palvelujen ja palvelumuotojen luominen X X X Uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen X X X X X Vesistöihin kulkeutuvan typpi- ja fosforikuormituksen vähentäminen maa- ja puutarhataloudessa X X X X Yhteistyön lisääminen X X X X X X X X X X X X X X 89 4.2.1. Biotaloutta edistävien innovaatioiden lisääminen Prioriteetit/Kohdealueet  5B) Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus Biotalouden edistäminen on keskeinen kansallinen strateginen painopiste. Suomen biotalousstrategia, joka pohjautuu osaltaan EU:n resurssitehokkuusstrategiaan, hyväksyttiin keväällä 2014. Se sisältää toimenpidesuosituksia, joilla pyritään lisämään biotalouden toimintaympäristön kilpailukykyä, uutta biotalousliiketoimintaa, osaamispohjaa sekä biomassojen käytettävyyttä ja kestävyyttä. Biomassoista valmistetaan korkean lisäarvon tuotteita. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat sivuvirtojen ja jätteiden uudenlainen käsittely, tuotteiden raaka-aineiden uudistaminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen yrityksissä. On tarpeen panostaa metsäalan palvelumarkkinoiden kasvuun, alan tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä kohdentaa rahoitusta uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Tarvetta on myös pk-kokoluokan biojalostamoiden perustamiselle. Kehittämistarpeita on mm. maaseudun biomateriaalien kestävässä käytössä, resurssitehokkuudessa, hajautetun uusiutuvan energian tuotannossa, logistiikassa ja käytössä, ravinnekierrossa, uusien korkean arvon tuotteiden tuotannossa sekä luontoon kytkeytyvissä palveluissa. Lisäksi on tarpeen kiinnittää huomiota metsien ja luonnon uusiin käyttömuotoihin, kuten matkailu- ja virkistyspalveluihin, ja niiden yhteensovittamiseen. Tarve vähentää negatiivisia ympäristövaikutuksia ja vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä ilmasto että taloudellisista ja huoltovarmuussyistä edellyttää merkittävää panostusta uusien teknologisten ratkaisujen kehittämiseen, uusiin prosessi ja logistiikkaratkaisuihin sekä uusiutuvien energialähteiden monipuoliseen hyväksikäyttöön. Energia- ja ympäristötehokkuuden parantamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kiinnitetään huomiota erityisesti seikkoihin, joihin yritys voi itse vaikuttaa, kuten tuotteet ja palvelut, käytettävät koneet ja kalusto sekä toiminta yrityksessä. Suomessa rakennusten käyttämä energiamäärä on suurempi kuin teollisuuden yhteenlaskettu kulutus ja siten rakentamiseen liittyville palveluille, innovaatioille ja kokeiluille on tarvetta. 4.2.2. Elintarvikealan pk-yritysten markkina- ja kuluttajalähtöisyyden sekä liiketoimintaosaamisen kehittäminen Prioriteetit/Kohdealueet 90  3A) Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla Monialaiset tavoitteet  Innovointi Kuvaus Suomeen tarvitaan riittävä määrä elintarvikkeita jalostavia pk-yrityksiä, jotka kehittävät toimintaansa ja tuotteitaan markkina- ja kuluttajalähtöisesti. Pk-yritysten kasvu ja aseman vahvistaminen monipuolistavat elintarviketarjontaa ja edistävät kilpailua. Yritysten kilpailuetuna ovat puhtaat raaka-aineet, tuotteiden jäljitettävyys, vastuullisuus, kestävät toimintatavat ja mahdollisuudet erikoistua sekä toimia joustavasti ja kysyntälähtöisesti yhteistyöverkostoja hyödyntäen. Kausituotteiden saatavuuden sekä suoramyynnin ja paikallismarkkinoiden kehittäminen parantaa maa- ja elintarviketalouden tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tuen tarpeessa ovat erityisesti sellaiset maatilat ja pj-yritykset, jotka eivät ole suurten jalostusyritysten tuotekehityspalveluiden piirissä. Kuluttajien toiveena on valinnanvara, mikä haastaa tuotantopanosteollisuutta, alkutuotantoa, jalostusta, ruokapalveluja ja kauppaa erilaistamaan valikoimiaan ja palveluitaan. Kuluttajaprofilointiin ja kuluttajille suuntautuvaan viestintään tarvitaan resursseja ja välineitä. Sähköisen liiketoiminnan ja verkkopalveluiden kehittäminen ja teknologian innovatiivinen hyödyntäminen ja logististen ratkaisujen löytäminen on keskeistä alan kehittymiselle. Yritykset tarvitsevat myös osaamista siinä, mitä elintarvikelainsäädännön velvoitteet tarkoittavat käytännön toiminnassa. Toteutettavuustutkimusten avulla voidaan parantaa elintarvikeyritysten investointien laatua ja saada aikaan onnistuneita elintarvikelainsäädännön ehtojen mukaisia investointiratkaisuja. 4.2.3. Energiatehokkuuden ja resurssitehokkuuden parantaminen Prioriteetit/Kohdealueet  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus 91 Kilpailukykyä voidaan parantaa energiatehokkuuden avulla. Energian riittävyys, energian hinta ja ympäristönäkökohdat ovat keskeisiä tekijöitä. Monipuolisella energiatuotannolla voidaan lieventää kysyntä ja tarjontashokkeja sekä parantaa energiaomavaraisuutta. Energiatehokkuustoimien avulla voidaan vähentää energiankäyttäjän suoria kustannuksia. Lisäksi voidaan investoida energian tuotanto-, siirto- ja jakeluinfrastruktuuriin. Energiatehokkuustoimet pohjautuvat EU:n 2020 ilmasto- ja energia pakettiin, siihen pohjautuvaan Suomen ilmasto- ja energiastrategiaan, kansalliseen ilmastonmuutokseen sopeutumisohjelmaa, päästökaupan ulkopuolisia aloja koskevaan taakanjakopäätökseen (N:o 406/2009/EY) sekä pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan (TEM 2008), jonka hallitus päivitti 20.3.2013 (TEM 2013. Kansallista ilmasto- ja energiapolitiikkaa on visioitu vuoteen 2050 saakka valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta (VN 2009). Rakennusinvestoinneissa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan olevaa, tyhjillään tai vajaakäytössä olevaa rakennuskantaa ja tie- ja muuta verkostoa. Olevan rakenteen hyödyntäminen keventää kertyviä investointikustannuksia erityisesti yrityksen käynnistymisvaiheessa. Sähkön ja lämmitysöljyn hintojen kallistuminen on lisännyt pienkiinteistöjen kiinnostusta polttopuulämmitykseen. Maaseudulla tämä luo kasvavaa kysyntää polttopuulle ja ammattimaiselle polttopuuyrittäjyydelle. Laajamittaisen toiminnan harjoittamisen edellytyksenä on sijainti kohtuullisen lähellä asutuskeskuksia. Toiminta on muuttumassa tuotantolähtöisyydestä palvelulähtöiseksi. Pienimuotoinen biotalouteen luettava yritystoiminta on kaupallistunut. Lämpöyrittäjyyden edistämisen edellytyksenä on yhteistyön lisääminen yrittäjien, metsänomistajien ja kuntien viranomaisten kesken ratkaisujen löytämiseksi taajamien lämmitykseen. Pienten laitosten ja toimijoiden kilpailukyvyn parantamiseksi voidaan vaikuttaa tila- ja yritystoiminnan sekä yhteistyön kehittämisellä. Toimenpiteet tukevat yllä mainittujen ilmasto ja energiastrategioiden lisäksi EU:n resurssitehokkuus strategiaa. 4.2.4. Epäsuotuisilla alueilla toimivien tilojen toimintakyvyn turvaaminen ja kilpailukyvyn edistäminen Prioriteetit/Kohdealueet  2A) Kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen sekä maatilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti markkinoille osallistumisen ja markkinoille suuntautumisen sekä maatalouden monipuolistamisen lisäämiseksi  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus Suomen pohjoisesta sijainnista johtuvissa erittäin epäsuotuissa ilmasto-oloissa maatalous ei ole 92 kilpailukykyistä suotuisampiin oloihin verrattuna. Tilalukumäärän vähentyminen ja uusien yrittäjien vähäinen kiinnostus maataloutta kohtaan tuo esille sen, että maatalous ei ole kannattava elinkeino koko maassa. Ilman luonnonhaittakorvausta ja maatalouden rakenteen kehittymistä maatalous ei voi säilyä Suomessa. Koko elintarvikeketjun kannalta on keskeistä, että maatalouden toimintaedellytykset turvataan. Alhaiset satotasot ja viljelykierto lisäävät peltoalan tarvetta sekä tarvetta kehittää tuotantoa. Lisääntyvä lannan varastointitarve kasvattaa tilan investointikustannuksia. Kylmä ilmasto ja viljan kuivaustarve lisäävät energiankulutusta, joten tarvitaan panostuksia energiatehokkaiden ratkaisujen selvittämiseen, kehittämiseen käyttön ottamiseksi. Suomen olosuhteissa tuotantorakentamisen kustannukset ovat korkeat, sillä kylmyys, routa ja lumikuormat asettavat haasteensa. Suomalaisten tilojen keskikoko on pieni, joten kilpailukyvyn kehittämiseksi myös resurssien yhteiskäyttöä on tarpeen edistää tarkoituksenmukaisella tavalla. Erityisesti kotieläintuotanto tarvitsee enemmän työvoimaa ympäri vuoden kuin kasvinviljely. Ilmastosta on myös etua kylmyyden vähentäessä kasvinsuojelutarvetta ja roudan parantaessa maan rakennetta. Toisaalta kasvinsuojeluaineiden hajoaminen maaperässä on kylmissä olosuhteissa hitaampaa, ja routa vaurioittaa syyskylvöisiä kasveja. 4.2.5. Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Kansallinen eläingeenivaraohjelma (MMM 17/2004) ja kasvigeenivaraohjelma (MMM 12/2001) toteuttavat biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta. Tavoitteena on kannustaa kotimaisten kotieläinrotujen sekä Suomen oloihin sopeutuneiden maa- ja puutarhatalouden ja metsäpuiden geenivarojen kestävään käyttöön ja ylläpitoon. Eläingeenivarojen pitkäaikaiseen säilyttämiseen tarvitaan riittävän suuri määrä sperma- ja alkiovarastoja, jotta saadaan riittävä määrä vaihtoehtoja rodun elvyttämiseen risteytysteitse. Alkuperäisten suomalaisten kasvikantojen säilymisellä on sekä taloudellista, biologista että tieteellistä merkitystä. Ne ovat osa elävää kulttuuriperintöä, jonka arvo on luonnon monimuotoisuudessa, geneettisessä potentiaalissa ja kulttuurihistoriassa. Suomen oloihin sopeutuneiden riittävien geenivarojen säilyminen myös tulevaisuudessa 93 on turvattava, sillä niiden erityisominaisuudet voivat nousta olosuhteiden muuttuessa tärkeämmiksi ominaisuuksiksi. Geneettinen monimuotoisuus on jalostuksen perusedellytys, jotta voidaan tuottaa uusiin olosuhteisiin ja muuttuviin vaatimuksiin vastaavia kasvilajikkeita tai eläinrotuja. Geneettinen monimuotoisuus parantaa populaation kestokykyä ja selviämistä muuttuvissa olosuhteissa. Geenivarojen säilytys kytkeytyy siten yhteiskunnan elintarviketurvaan ja huoltovarmuuteen. Geeniperintö tulee säilyttää myös osana paikallisten kulttuurien jatkuvuutta ja maaseudun elinvoimaisuutta. 4.2.6. Haitallisten vieraslajien leviämisen ehkäiseminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Valtioneuvoston periaatepäätös haitallisten vieraslajien torjuntaa koskevasta kansallisesta vieraslaji strategiasta hyväksyttiin vuonna 2012. Strategian ja sen toimintaohjelman tavoitteena on haitallisten vieraslajien aiheuttamien ongelmien ennaltaehkäisy ja haittojen varhainen torjunta. Laki hukkakauran torjunnasta (185/2002) edellyttää hukkakauraesiintymien torjuntaa peltomaalta. Vieraslajien torjunnan tarpeet tulee ottaa huomioon suunniteltaessa maatalousluonnon hoitoa edistäviä toimenpiteitä esimerkiksi perinnebiotoopeille. Maatalousluonnon monimuotoisuudelle haitallisia ovat etenkin kurtturuusu merenrantaniityillä sekä myrkyllinen jättiputki. 4.2.7. Harvaan asutun maaseudun tietoliikenneyhteyksien parantaminen kyläverkoilla Prioriteetit/Kohdealueet  6C) Tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantaminen maaseutualueilla Monialaiset tavoitteet 94  Ympäristöseikat  Innovointi Kuvaus Maaseudun laajakaistayhteyksien parantaminen on olennainen osa kilpailukyvyn kehittämistä. Hyvien laajakaistayhteyksien puuttuminen on monilla alueilla muodostunut pullonkaulaksi niin alueen kilpailukyvyn kuin sen elinvoimaisuudenkin kehittämisessä. Tietoliikenteen merkitys osana yhteiskuntaa kasvaa ja vaikuttaa toimintoihin kaikkialla. Hyvät tietoliikenneyhteydet ovat lähitulevaisuudessa yhä enemmän asutuksen edellytys. Ne mahdollistavat kokonaan uudet palvelujen ja sisältöjen käyttömahdollisuudet. Huippunopeat tietoliikenneyhteydet lisäävät maaseudun kilpailukykyä ja elinvoimaa, tarjoavat asukkaille lisää elämismukavuutta ja tuovat kuntalaiset osaksi tietoyhteiskuntaa. Hyvä tietoliikenneverkko mahdollistaa mm. kunnan toiminnan tehostamisen terveydenhuollossa, koulutoimessa ja muiden peruspalvelujen tuottamisessa. Palveluita voidaan kehittää kustannustehokkaasti esimerkiksi käyttämällä videoyhteyksiä. Tehokkaan yhteyden avulla yrittäminen ja innovaatiotoiminta on mahdollista myös maaseudulla. Maatalousyritykset tarvitsevat toimivia tietoverkkoja mm. viljelysuunnitelmien tekemiseen ja nautaeläinrekisterin päivittäminen. Myös eläinten hyvinvoinnin valvonta ja esimerkiksi automatisoitujen toimintojen vikailmoitusten havainnointi onnistuu toimivien yhteyksien kautta. 4.2.8. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen edistäminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen  4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta  5D) Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen edistämisessä on tarpeen edistää uusien viljelyvarmuutta parantavien teknologioiden ja kasvipeitteisyyttä edistävien viljelymenetelmien omaksumista sekä maataloustuotannon monipuolistamista. Kansallinen ilmastonmuutokseen 95 sopeutumisstrategia on pohjana myös maatalouden sopeutumistoimille. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät tarpeet ovat yhteisiä vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen kanssa, sillä ilmastonmuutoksen odotetaan vahvistavan näihin liittyviä maatalouden haasteita. Ilmastonmuutoksen takia on tärkeä panostaa maatalouden vesiensuojeluun ja peltojen kasvukunnon ylläpitoon. Sääolosuhteiden muuttumisen takia on syytä varautua lisääntyviin ravinnehuuhtoumiin, umpeenkasvun nopeutumiseen sekä tuhoeläinten ja kasvitautien ennalta ehkäisyyn. Myös viljelykasvien geneettisen monimuotoisuuden säilymisestä tulee huolehtia. Ohjelmakaudella 2007-2013 toteutetun ILMASE -hankkeen kokemukset sekä muodostunut verkosto samoin kuin MTT:n tutkimushankkeet liittyen ilmastoälykkääseen maatalouteen voidaan hyödyntää uuden ohjelmakauden ilmastotoimien käytännön sovelluksissa. Kaikki toimet jotka edistävät maaperän hyvää kuntoa, vesitalouden hyvää hoitoa, tuotannon monipuolistamista esim. monipuolisilla viljelykierroilla ja toisaalta maatilojen riskinkantokyvyn edistämistä mm. tilojen tulonmuodostusta monipuolistamalla, auttavat sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon. 4.2.9. Kasvihuonekaasujen ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen maataloudessa Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  5D) Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Suomen maataloustuotannon kasvihuonekaasupäästöt syntyvät maaperästä, typpilannoituksesta ja turvemaiden viljelystä ja raivauksesta, kotieläinten ruuansulatuksesta ja lannasta sekä maatalouden energian käytöstä. Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa vuodelta 2008 (päivitys 2013) on asetettu maataloudelle tavoite vähentää päästöjä 13 % (n. 0,7 Tg) vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasosta. Ammoniakki aiheuttaa sisäilmassa terveyshaittoja ja vaikuttaa paikallisesti ilman laatuun. Luonnossa sillä on happamoittava ja rehevöittävä vaikutus. EU:n ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia vuodelta 2005 edellyttää, että maatalouden ammoniakkipäästöjä tulee vähentää 27 %:lla vuoden 2000 päästöistä vuoteen 2020 mennessä. EU:n päästökattodirektiivin 2001/81/EC mukainen kansallinen ilmansuojeluohjelma 2010 sisältää toimia päästöjen vähentämiseksi myös maataloudessa. Ammoniakin päästökattoa 31 kilotonnia vuodelle 2010 ei ole saavutettu ja ammoniakin päästöt ovat jatkuvasti noin 6 kilotonnia päästökaton yläpuolella. 90 % ammoniakista on peräisin maataloudesta. EU:n päästökattodirektiivi on uudistettavana. Maaseutuohjelman suunnittelussa on otettu huomioon tämän prosessin mukanaan tuomat sitoumukset. Typpilannoitepäästöjä voidaan vähentää ravinteiden tasapainoisella käytöllä ja ylilannoittamista välttämällä. Turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä ehkäisemällä turvemaiden raivaamista pelloksi sekä säätösalaojituksella ja ilman muokkausta tapahtuvalla nurmiviljelyllä. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan 96 vähentää lannan huolellisella käsittelyllä ja varastoinnilla, lantaloiden kattamisella, muokkaamalla lanta levitysvaiheessa mahdollisimman pian maahan sekä sijoittamalla lietelanta. Maatalouden ammoniakkipäästöjä voidaan vähentää pienentämällä kotieläinsuojista ja lannan käsittelyssä sekä varastoinnissa aiheutuvia päästöjä. Turvemaiden käyttöä ohjataan maaseutuohjelman toimilla. Eloperäisen viljelypinta-alan kasvua hidastetaan sillä, ettei ympäristökorvausta ja luonnonhaittakorvausta myönnetä raivatulle pellolle. Uudelle raivatulle pellolle ei Suomessa aiota myöntää tukioikeuksia, jotka ovat edellytyksenä perustuen viherryttämistuen ja nuorten viljelijöiden tuen saannille. 4.2.10. Kemiallisen kasvinsuojelun vähentäminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen  4C) Maaperän eroosion torjuminen ja maaperän hoidon parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Suomessa toteutetaan kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallista toimintaohjelmaa, joka perustuu torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettuun direktiiviin (2009/128/EY). Tavoitteena on kasvinsuojeluaineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien vähentäminen. Keskeisinä toimenpiteinä ovat kasvinsuojeluaineiden ammattimaisten käyttäjien tutkintovaatimus, koulutus ja levitysvälineiden testaus sekä integroidun torjunnan yleisten periaatteiden käyttöönoton edistäminen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) koordinoi täytäntöönpanoa. Kemiallisen kasvinsuojelun vähentämisessä keskeistä on luonnonmukaisesti viljellyn peltopinta-alan kasvattaminen. Valtioneuvoston periaatepäätös luomualan kehittämisohjelmasta ja luomualan kehittämisen tavoitteista vuoteen 2020, asettaa tavoitteeksi luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan kasvattamisen 20 prosenttiin. Puutarhakasvien viljely edellyttää tavanomaisesti tehokkaan kemiallisen kasvinsuojelun. Kasvinsuojelun tarvetta voidaan vähentää käyttämällä katteita. Osalle puutarhakasveista on kehitetty erikoistuneita biologisia ja mekaanisia torjuntamenetelmiä, jotka eivät kuitenkaan ole yleistyneet viljelijöiden keskuudessa käyttökokemusten puuttuessa. Näiden keinojen soveltamista tavanomaisessa tuotannossa on tarve edistää, 97 jotta menetelmien jatkokehittämiselle saataisiin enemmän käyttäjäkokemusta. 4.2.11. Maaseudun infrastruktuuri Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus Maaseudun yritystoiminnan ja kilpailukyvyn edellytyksenä on toimiva infrastruktuuri. Suuret yritykset ja erityisesti maatilat tarvitsevat paljon puhdasta vettä, mikä edellyttää toimivaa vesihuoltoinfrastruktuuria. Kehittyvä biotalous edellyttää toimivaa tieverkostoa ja logistiikkaa. Huippunopea tietoliikenneverkko luo edellytyksiä maaseudun kilpailukyvylle ja elinvoimaisuudelle. Uusiutuvan energian tuotantoon ja energiansäästöön tarvitaan panoksia, jotta pystytään parantamaan omavaraisuutta ja varmuutta ja vastaamaan ilmastohaasteisiin. 4.2.12. Maaseutualueiden talouden monipuolistaminen Prioriteetit/Kohdealueet  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Innovointi Kuvaus Talouskehityksen kääntäminen kasvu-uralle edellyttää uudenlaisen teollisen tuotannon ja palveluliiketoiminnan kehittämistä ja kannustavaa toimintaympäristöä. Kasvu tapahtuu monipuolisen 98 yritystoiminnan yhteisvaikutuksella eikä niinkään tiettyjen yksittäisten ja suhdanneherkkien tuotteiden avulla. Siirtyminen teollisesta hyvinvointiyhteiskunnasta informaatioyhteiskuntaan luo tarpeita osaamiselle. Toinen suuri muutos on siirtymä informaatioajasta ekologiseen talouteen, jonka avulla on kyettävä luomaan uudenlaista arvoa. Yritykset tarvitsevat niiden omia vahvuuksia ja intressejä tukevien mahdollisuuksien löytämistä sekä verkostoitumista. Alueellisella innovaatiopolitiikalla edistetään uusien tuotteiden, yritysten ja toimialojen syntymistä ja kehittymistä vaikuttamalla alueen työvoiman osaamiseen, tutkimustoiminnan toteuttamiseen, uuden teknologian hyödyntämiseen ja yritysten perustamis- ja toimintaedellytyksiin sekä alueen sisäisten ja ulkoisten yhteistyöverkostojen kehittäminen. Tuotteissa ja palveluissa tarvitaan keskittymistä korkean lisäarvon ja laadukkaiden tuotteiden tuottamiseen. Pidemmälle jalostetuista tuotteista voi saada moninkertaisen katteen perustuotteisiin verrattuna. Suomella olisi mahdollisuuksia kehittää esimerkiksi lisää eri kohderyhmille räätälöityjä matkailupalveluita ja suunnata niitä kohdennetummin uusia kohteita etsiville asiakkaille. Suomen maaseudun elinvoimaisuuden edistäminen edellyttää varojen suuntaamista tavoitteellisiin, innovatiivisiin kokeilu- ja toteuttamishankkeisiin ja vähemmässä määrin selvityksiin. Biotalouden kehittyminen ei ole kiinni vain suurista yrityksistä vaan niiden oheen tarvitaan lisää pk yrityksiä, joilla on potentiaalia luoda liiketoimintaa, jotta biokapasiteetti saadaan tehokkaasti ja kestävästi käyttöön. Tämä edellyttää yritysten kilpailukyvyn kehittämistä ja samalla myös rakenteiden uudistamista, jolloin saadaan aikaan investointeja ja löydetään kasvun lähteitä uusista tuotteista ja palveluista. 4.2.13. Maaseutumaiseman ylläpitäminen ja edistäminen Prioriteetit/Kohdealueet  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Suomi on ratifioinut Euroopan maisemayleissopimuksen sekä toteuttanut luontotyyppien uhanalaisarvioinnin, jonka pohjalta on tehty kansallinen toimintasuunnitelma. Työ maaseutumaiseman ylläpitämiseksi ja edistämiseksi pohjautuu Luonnon monimuotoisuutta koskevaan EU:n strategiaan vuoteen 2020, ja siihen pohjautuvaan kansalliseen luonnon monimuotoisuusstrategiaan ja sen pohjalta tehtyyn toimintaohjelmaan sekä EU:n Luonto- ja Lintudirektiiveihin. Suomessa on kartoitettu 159 arvokasta maisema-aluetta, joilla on myös maaseudun peltoja ja perinnebiotooppeja. Maatalouden maisema muotoutuu maataloustoiminnan vaikutuksesta ja sen säilymisen perusedellytys on maataloustuotannon 99 säilyminen laaja-alaisesti koko maassa sekä epäsuotuisimmilla tuotantoalueilla kuin kaupunkien vaikutuspiirissä. Keskeistä on maatilojen kannattavuuskehitys, sukupolvenvaihdosten edistäminen sekä kylien ja niiden palvelujen kehittäminen. Maaseudun maisemakuvan säilymistä ja kehittymistä edesauttaa myös laiduneläimiä sisältävien tuotantomuotojen säilyminen, tuotantoeläinten laiduntamiseen kannustaminen ja tuotannon alueellinen monipuolisuus. Näkymien umpeenkasvun ehkäisemiseksi tulee edistää keinoja peltoalueiden reunavyöhykkeiden, niittymäisten alueiden ja maatilojen kulttuuriympäristöjen avoimuuden ylläpitämiseksi. Maiseman ominaispiirteiden säilymistä voidaan edistää ja umpeenkasvua ehkäistä tukemalla merkittävien alueiden suunnitelmallista hoitoa, kylvämällä maisemakasveja, edistämällä ympäristöyrittäjyyttä ja edistämällä maiseman- ja luonnonhoidossa poistetavan puuaineksen käyttöä mm. energiapuuksi. Maisematekijöillä on merkitystä myös matkailun edistämisessä. 4.2.14. Maatalouden rakenteen kehittäminen Prioriteetit/Kohdealueet  2A) Kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen sekä maatilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti markkinoille osallistumisen ja markkinoille suuntautumisen sekä maatalouden monipuolistamisen lisäämiseksi Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus Koko elintarvikeketjun kannalta on keskeistä, että maatalouden toimintaedellytykset turvataan. Maatalouden rakennekehityksen jatkuminen sekä investoinnit tuotantorakennuksiin ja uudenaikaiseen teknologiaan parantavat tuottavuutta. Uuden teknologian käyttöönotolla voidaan vaikuttaa tuottavuuden parantamiseen, riskien ja yäpäristökuormituksen hallintaan, työolosuhteisiin, eläinten hyvinvointiin ja tuotantohygieniaan. Tuotantotilojen tarkoituksenmukaisuus ja tuotantotoiminnassa energiatehokkuuden edistäminen, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävän energian käytön lisääminen sekä lannan käsittelyä ja käyttöä tehostavat ratkaisut ovat tärkeitä tilan talouden, kestävästi harjoitettavan tuotannon ja ympäristövaikutusten kannalta. Maatalouden heikon kannattavuuden takia investointeja ei kyettäisi tekemään läheskään tarvetta vastaavasti ilman tukea. Erityisen suuri tuen tarve on nurmeen perustuvilla kotieläinaloilla, joilla tarvitaan suuria investointeja eläinsuojiin, tuotevarastoihin ja lannan varastointiin lyhyen laidunkauden takia. Lyhyen kasvukauden takia pellon salaojitus- ja viljan kuivatus- sekä kasvihuoneinvestoinnit ovat tärkeitä. Nykyisen rakennuskannan parantaminen ja jatkokäyttö vahvistaa tuotantopanosten tehokasta käyttöä myös energiankulutuksen kannalta ja vähentää rakentamista, jossa jouduttaisiin käyttämään huomattavasti uusiutumattomia luonnonvaroja. Investoinneissa on otettava huomioon elinkaarivaikutukset, investointien sovittaminen ympäristöön sekä investointien myötä syntyvän tuotannon vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon. Koska SWOT:n perusteella päämääränä on tukea ensisijaisesti pk-yritysten (useimmiten perheyritysten) investointeja, tuelle on tarpeen 100 asettaa enimmäismäärä. Raja on kuitenkin asetettu sellaiselle tasolle, että se ei johda pk-yritysten osalta rakentamiskustannuksia nostavaan investointien jaksottamistarpeeseen. 4.2.15. Maatalouden riskienhallinnan kehittäminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Maatalouden riskienhallinnassa on käytössä muun muassa valtiontukeen perustuvia toimenpiteitä (kasvi- ja eläintautien torjunta) ja monilla ohjelman toimenpiteillä voidaan parantaa riskienhallintaa. Keskeisinä toimenpiteinä ovat koulutus, neuvonta, tuki maatalousinvestointien suunnitteluun, ympäristökorvaukset ja eläinten hyvinvointikorvaukset. Maatilojen riskienhallinnassa tärkeitä asioita ovat mm. viljelijöiden ammattitaito, hyväkuntoiset ja toimintaan tarkoituksenmukaiset rakennukset, joissa on toimivat hälytysjärjestelmät, maaperän hyvä kunto ja toimiva vesitalous sekä viljelijöiden jaksaminen ja tuotantoeläinten terveydenhuolto. Kansallisilla ja hallinnon omilla rakentamismääräyksillä ohjataan tarkoituksenmukaiseen ja tuotanto-olosuhteet huomioonottavaan rakentamiseen. Sääilmiöiden muutoksiin varaudutaan tulvatorjunnalla ja rakentamisen sijoittumista ohjaamalla. Pohjoisten sääolojen takia Suomen kasvituotanto on riskialtista, minkä vuoksi viljelijöiden olisi lisäksi varauduttava isoihin satovahinkoihin satovakuutuksin. Ilmastonmuutos lisää ääreviä sääilmiöitä sekä muuttaa sadantaa, toimenpiteitä tarvitaan EU:n tulvadirektiiviin pohjautuen sekä kansalliseen ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategiaan sekä sen edellyttämiin sektorikohtaisiin riskiarvioihin. 4.2.16. Maatalousalueiden lajien edistäminen peltoviljelyssä Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat 101  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Maatalousalueilla on suuri merkitys avoimien alueiden lajistolle. Monet lintu-, nisäkäs- ja hyönteislajit käyttävät peltoja tai niiden reunoja ensisijaisina elinympäristöinään, pesimäpaikkoina tai ravinnonhankintaan. Tuotannon tehokkuus ja yksipuolisuus, kyntö, nurmiviljelyn vähentyminen sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö haittaavat näiden lajien menestymistä. Peltojen metsittäminen vähentää kelvollista elinympäristöä, joten maataloustuotannon jatkuminen on lajistolle tärkeää. Luonnonmukainen tuotanto edesauttaa lajiston elinolosuhteita viherlannoitusnurmien ja mekaaniseen torjuntaan perustuvan rikkakasvien torjunnan takia. Myös tavanomaisessa tuotannossa voidaan lajiston edellytyksiä parantaa lisäämällä peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä, kylvämällä monimuotoisuuskaistoja ja lisäten nurmialaa ja luonnonhoitopeltojen alaa yksipuolisilla viljanviljelyalueilla. Monet linnut ja nisäkkäät hyötyvät niitä varten kylvetyistä ja korjaamatta jätettävistä kasvustoista, joilta ravintoa löytyy sekä kesä- että talviaikaan. Maatalousympäristön hyönteis- ja kasvilajistolle merkityksellisiä ovat myös peltojen ojat, pientareet ja viljelemättömät peltonurkat ja tilapäisesti viljelemättömät avoimet alat. Nurmista lajistollisesti tärkeimpiä ovat vanhat nurmet, jolla kasvillisuus on ehtinyt muuttua monimuotoiseksi. Lintujen muuton aikaan kerääntyy muuttoreittien varrella sijaitseville peltoaukeille kurkien, hanhien ja joutsenten massaesiintymiä. Muutto-, ruokailu- ja levähdysalueille kertyvien lintujen massaesiintyminen aiheuttaa satovahinkoja. Vahinkojen rajaamiseksi voidaan linnulle tarjota erityisiä houkutuskasvustoja. Työ maatalousalueiden lajien edistämiseksi peltoviljelyssä perustuu EU:n Seitsemänteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan, Luonnon monimuotoisuutta koskevaan EU:n strategiaan vuoteen 2020 sekä sitä toteuttavaan kansalliseen toimintaohjelmaan, jotka toteuttavat biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta (CBD) , Natura 2000 :n liittyvään pririsoituun toimintakehikkoon (PAF), EU:n Luonto- ja Lintudirektiiveihin sekä niiden pohjalta tehtyihin luontotyyppien ja lajien uhanalaisarviointeihin. 4.2.17. Maatalousalueiden lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Kansallisen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Strategia määrittelee 102 toimenpidetarpeita myös maatalousluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Strategia ja sitä tukeva toimintaohjelma toteuttavat biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta (CBD). Työ perustuu lisäksi EU:n Luonto- ja Lintudirektiiveihin sekä niiden pohjalta tehtyihin luontotyyppien ja lajien uhanalaisarviointeihin. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus ei säily ilman maatalousmaata, sen viljeltyjä peltoja, laidunnusta ja hoidettuja reuna-alueita. Uhanalaisimpia ovat perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten luontotyypit ja lajisto. Perinnebiotoopit, luonnonlaitumet ja muut avoimet tai puoliavoimet niittymäiset maatalousympäristöt eivät ole enää osana tavanomaista tuotantotapaa vaan vaativat suunnitelmallista hoitoa. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä asetti vuonna 2000 tavoitteeksi saada hoidon piiriin 60 000 hehtaaria vuoteen 2010, mutta tavoitetta ei ole saavutettu. Valtakunnallisessa kartoituksessa arvokkaimmiksi luokitelluista perinnebiotooppikohteista (18 640 hehtaaria), noin puolet (8 700 ha) oli säännöllisen hoidon piirissä. Monet kohteet tarvitsevat peruskunnostuksen ennen ylläpitävän hoidon aloittamista. Avointen ja puoliavointen elinympäristöjen lajit hyötyvät etenkin laidunnuksesta ja niitosta sekä raivauksesta. Maatalousluonnon niitty- ja reunoja suosivan lajiston monimuotoisuutta voidaan edistää myös pitämällä peltojen metsäsaarekkeita puoliavoimina ja raivaamalla etenkin aurinkoiset peltojen reunat puoliavoimiksi vaihettumisvyöhykkeiksi sekä hoitamalla ja perustamalla kosteikkoja. Natura 2000 -alueilla on maatalousmaata verrattain vähän, joten hoidon tukeminen voidaan parhaiten toteuttaa muiden monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden osana. 4.2.18. Maataloustuotannon jatkuvuuden turvaaminen edistämällä nuorten yrittäjien aloittamista Prioriteetit/Kohdealueet  2B) Riittävän ammattitaitoisten viljelijöiden maatalousalalle pääsyn ja erityisesti sukupolvenvaihdosten helpottaminen Monialaiset tavoitteet Kuvaus Maataloustuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi ja tuottajien ikärakenteen tasapainottamiseksi ala tarvitsee luopujien tilalle uusia nuoria yrittäjiä. Tilanpidon alkuvaiheessa yrittäjän on useimmiten hankittava merkittävä määrä tuotanto-omaisuutta vieraan pääoman turvin samaan aikaan, kun tuotannon aloittaminen ja kehittäminen sitovat pääomaa. Tilanpidon aloittamiseen liittyvien taloudellisten edellytysten lisäämiseksi ja yritystoiminnan kehittämismahdollisuuksien parantamiseksi tilanpidon aloittavat nuoret yrittäjät tarvitsevat tilanpidon aloitustukea. 4.2.19. Monialaisten maatilojen kehittäminen Prioriteetit/Kohdealueet  3A) Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten 103 markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen Monialaiset tavoitteet  Innovointi Kuvaus Maatalouden ulkopuolisella liiketoiminnalla on merkittävä rooli maaseutualueiden toimialarakenteen monipuolisuuden lisäämisessä ja maaseudun kulttuuristen arvojen säilyttämisessä ja vahvistamisessa. Työmäärä- ja työvoimaresurssikysymykset tulee ottaa huomioon ja tukea tiloilla työtä tekevien jaksamista samalla kun vahvistetaan sekä kestävää ja laadukasta maataloustuotantoa että siihen yhdistettyä maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa. Muutosta tukeva koulutus on tällaisille tiloille tärkeää. Palveluiden ja tuotteiden yhteinen kehittäminen ja markkinointi parantaa monialaisten yritysten kilpailukykyä. Elinvoimaisten maatilojen erikoistuminen luo tehokkuutta ja avaa tilaisuuksia enemmän myös palveluyrityksille. Monialaisilla maatiloilla on mahdollisuuksia tuottaa ammattimaisia palveluita muille maatiloille ja yrityksille. Kiinteistöille tarvitaan uusia käyttötarkoituksia. Entisten asuin- ja tuotantorakennusten uusiokäyttö yritystoimintaan on taloudellista ja toiminta, kuten matkailu ja tuotannollinen toiminta hyötyvät valmiista ympäristöstä sekä tie- ja muista verkostoista. Maatalouden alkutuotannon tuotteiden jalostusta, markkinoille saattamista ja kehittämistoimintaa tukemalla pyritään vastaamaan erityisesti paikallisesti ja/tai luonnonmukaisesti tuotettujen ja jalostettujen tuotteiden kysyntään mukaan lukien vuodenaikojen mukaiset sesonkituotteet ja muut erikoistuotteet, kuten maatiaiseläimistä ja -kasveista saatavat tuotteet. Kasvigeenivaroja voidaan hyödyntää myös terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisessä.Tuottaja-jalostajien ja kuluttajien kohtaamisten avulla parannetaan maaseudun ja kaupunkien välistä vuoropuhelua ja vaikutetaan ruokaketjun kehittymiseen, Samalla luodaan edellytyksiä erityyppisten resurssien paikalliselle ja alueelliselle arvonlisäykselle ja vaikutetaan siihen, että tuotteille ja palveluille kysyntää myös maaseutualueiden ulkopuolelta. 4.2.20. Osaamisen lisääminen Prioriteetit/Kohdealueet  1A) Innovaatioiden, yhteistyön ja tietämyspohjan kehittämisen edistäminen maaseudulla  1B) Yhteyksien vahvistaminen maatalouden, ruoan tuotannon, metsätalouden sekä tutkimuksen ja innovaatioiden välillä myös ympäristöasioiden hallinnan ja ympäristönsuojelun tason parantamiseksi  1C) Elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen edistäminen maa- ja metsätaloudessa  3A) Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, 104 tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen  4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta  4C) Maaperän eroosion torjuminen ja maaperän hoidon parantaminen  5A) Maatalouden vedenkäytön tehostaminen  5B) Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen  5C) Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen  5D) Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen  5E) Hiilen sitomisen ja talteenoton edistäminen maa- ja metsätaloudessa  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen  6C) Tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantaminen maaseutualueilla Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus Koulutus, neuvonta ja elinkeinojen uudistumiseen tähtäävä yhteistyö on tärkeää ohjelman tavoitteiden toteutumisessa. Maa- ja metsätalouden yrittäjyysosaamisen, toiminnan ja tuotannollisten kysymysten ratkaisu edellyttää panostusta koulutukseen. Maaseudun yrittäjät tarvitsevat tukea erityisesti johtamiseen, taloudellisen tilanteen seuraamiseen, neuvottelutaitojen kehittämiseen sekä liiketoimintaosaamista. Uusien liiketoimintamallien kehittämiseksi yrittäjien on seurattava ja kehitettävä tuotannon, markkinoinnin ja hallinnon tehokkuutta, hyödynnettävä hyvien tuotantotapojen ohjeistusta sekä huolehdittava henkilöstön hyvästä osaamistasosta. Viljelijöiden, tutkijoiden ja neuvojien sekä yritysten yhteistyö on välttämätöntä tutkimustiedon jalkauttamisessa ja innovaatioiden edistämisessä. Tavoitteellista innovaatioiden kehittämistä on toteutettava aiempaa systemaattisemmin ja määrätietoisemmin. Koulutus- ja tiedonvälitystoimien kautta pystytään vaikuttamaan myös maaseudun ilmasto- ja energia-asioihin. Olemassa olevien tietoaineistojen yhteiskäyttöä 105 ja hyödyntämistä tehostetaan. Täydentävien ehtojen de minimis -perusteista tilaneuvontaa on tarpeen laajentaa sisällöllisesti ja yksittäisten hankkeiden kautta annettua neuvontaa on tarpeen laajentaa koko maata koskevaksi. Koska ympäristön hoitoon liittyvät syy-seuraussuhteet ovat moninaiset ja tilat hyvin erilaisia, on ympäristötoimenpiteisiin sitoutuville tärkeää tarjota neuvontaa. Ympäristötoimenpiteiden vaikuttavuuden lisääminen ja kohdentamisen parantaminen neuvonnan avulla edellyttää, että neuvonnan havainnot voidaan ottaa huomioon mukauttamalla tuenhakijan jo antamaa sitoumusta. Eläinten hyvinvoinnissa neuvonnan avulla voidaan löytää mahdolliset kehittämistarpeet. 4.2.21. Paikallisen kehittämisen ja sosiaalisen pääoman vahvistaminen Prioriteetit/Kohdealueet  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Innovointi Kuvaus Paikallislähtöistä kehittämistä ja maaseudun asukkaiden sosiaalista pääomaa pitää edelleen vahvistaa, jotta voitaisiin luoda edellytyksiä maaseudun elinvoimaisuuden parantamiselle ja paikallisiin tarpeisiin perustuvalle uusien palvelujen ja elinkeinomahdollisuuksien luomiselle. Tarvitaan aktivointia, toimintaa, neuvontaa ja rahoitusta paikallisille ihmisille, ideoille ja hankkeille. Leader-ryhmän osallistavilla menettelyillä laatimalla paikallisiin tarpeisiin perustuvalla kehittämisstrategialla luodaan perusta maaseudun asukkaiden ja yhteisöjen aktivoimiselle ja toimille, jotka parhaiten toteuttavat paikallisia tarpeita ja tavoitteita. Leader-toimintatapa tarjoaa kanavan osallistumiselle ja omalta osaltaan lähidemokratian toteutumiselle. Leader-ryhmät keskittyvät paikallistason kehittämiseen eli alueelle, jossa muita kehittäjätahoja ei ole. Jotta taloudellisia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan ensin riittävästi sosiaalista pääomaa. Hyvällä paikallistuntemuksella sekä toiminnan kansalaislähtöisyydellä ja ihmisläheisyydellä löydetään täsmäratkaisuja maaseudulle. Näiden löytämiseksi on tärkeää, että Leader ryhmillä on vahvat kontaktiverkostot oman alueensa toimijoihin ja asukkaisiin. Leader-ryhmän paikallisella maaseudun kehittämisstrategialla ei voida vastata kaikkiin toiminta-alueen oppimistavoitteisiin, mutta strategia on keskeinen osaamistarpeiden tunnistaja. Siten kytkemällä tarpeet ja paikallisen kehittämisstrategian painopisteet saadaan systemaattisesti vahvistettua paikallista sosiaalista pääomaa ja oppimista. 4.2.22. Paikallisiin tarpeisiin vastaavan elinkeinotoiminnan edistäminen Prioriteetit/Kohdealueet 106  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Innovointi Kuvaus Leader-toimintatavan avulla haravoidaan potentiaalisia yritysideoita, aktivoidaan ihmisiä, tehdään kokeiluja ja rahoitetaan paikallista maaseudun kehittämisstrategiaa toteuttavia yrityshankkeita. Tarkoituksena on monipuolistaa elinkeinotoimintaa ja synnyttää uusia yrityksiä. Paikallislähtöisellä toiminnalla löydetään sellaisia hanke- ja yritysideoita, jotka eivät muuten tulisi rahoituksen piiriin, mutta jotka tuovat maaseudun asukkaille työtä ja toimeentuloa tai parantavat maaseudun asukkaiden elämisen laatua. Erityisesti ydin- ja harvaan asutulla maaseudulla jokainen uusi työpaikka on arvokas, koska työllistymismahdollisuuksia on vähän. Parhaat paikallistason ideat puolestaan laajenevat ja voivat myöhemmin hakea rahoitusta muista rahoituslähteistä. Myös suuret maailmanlaajuisesti levinneet innovaatiot ovat usein aloittaneet yhden tai muutaman henkilön työllistävinä yrityksinä. 4.2.23. Peltomaan eroosion vähentäminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta  4C) Maaperän eroosion torjuminen ja maaperän hoidon parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Peltomaan eroosion hillitseminen on tärkeä vesiensuojelutoimenpide, joka edesauttaa EU:n vesipuitedirektiivin (WFD) ja sen artikla 5:n pohjalta laajan alueellisen valmistelutyön tuloksena tehtyjen Vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmien (RBMP), Vesienhoidon toteutusohjelman 2010-2015, EU:n meristrategiadirektiivin sekä siihen pohjautuvan kansallisen merenhoitosuunnitelman, EU:n Itämeristrategian sekä HELCOM Itämeren toimintaohjelman tavoitteiden toteuttamista. Runsaiden sateiden aiheuttama eroosio heikentää viljelymaan kuntoa ja lisää ravinnehuuhtoumaa, sillä kiintoainekseen on sitoutuneena runsaasti fosforia. Eroosion vaikutusta voidaan vähentää perustamalla monivuotisen kasvillisuuden peittämiä pientareita, suojakaistoja ja suojavyöhykkeitä, joita ei muokata tai lannoiteta. Kasvuston korjaaminen suojavyöhykkeiltä on olennaista, sillä kasvinjätteet voivat aiheuttaa merkittävää liukoisen fosforin huuhtoutumista myös suoja-alueilta. Laitumilla tulee huolehtia, ettei laidunpaine muodostu liian suureksi. Eroosioriskiä voidaan vähentää myös hidastamalla veden kulkua ojastoissa ja 107 ehkäisemällä tulvia. Paikoin etenkin Pohjois-Pohjanmaan laajoilla perunanviljelyalueilla myös tuulieroosion hillitsemiselle on tarvetta. Koska ravinteet huuhtoutuvat pääasiassa talviaikaan, on keskeistä edistää myös talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Talviaikainen kasvipeitteisyys, kevennetty muokkaus ja kerääjäkasvien viljely aluskasvina tai sadonkorjuun jälkeen vähentävät ravinteiden huuhtoutumista. Talviaikainen kasvipeitteisyys vähentää peltomaan kasvihuonekaasupäästöjä ja edistää etenkin peltolinnuston monimuotoisuutta tarjotessaan suojaa ja ravintoa. Talvella muokkaamattomana oleva ala on Suomessa lisääntynyt merkittävästi, eikä positiivista kehitystä ole syytä vaarantaa. Pientareet, suojakaistat ja -vyöhykkeet ovat tärkeitä kiintoaineksen ja ravinteiden pidättämisessä vesistöihin ja valtaojiin rajoittuvilla pelloilla. Niillä ei kuitenkaan ole vaikutusta salaojien kautta tapahtuvaan ravinnehuuhtoumaan. 4.2.24. Peltomaan orgaanisen aineksen ylläpitäminen ja lisääminen Prioriteetit/Kohdealueet  4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta  5D) Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen  5E) Hiilen sitomisen ja talteenoton edistäminen maa- ja metsätaloudessa Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Peltomaan orgaanisen aineksen määrän väheneminen tulee ehkäistä maan kasvukunnon ylläpitämiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Ilmaston muutokseen sopeutumisessa ja ravinnepäästöjen hillitsemiseksi peltojen yleisen kasvukunnon ylläpito on tärkeää. Ilmaston lämpeneminen nopeuttaa maatumista ja lisää hiilidioksidipäästöjä, joten tarve ongelmaan puutumisen tulee kasvamaan. Perustana on YK:n ilmastosopimus sekä Kioton pöytäkirja, EU:n 2020 ilmasto- ja energiatavoitteet, siihen perustuva Suomen ilmasto- ja energiastrategia, samaten kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisohjelma, päästökaupan ulkopuolisia aloja koskeva taakanjakopäätös (N:o 406/2009/EY) ja kansallinen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia 2008 (TEM 2008) ja sen päivitys (TEM 2013). Maaperän orgaanisen aineksen ylläpitämisen ja lisäämisen keinoja ovat viljelykiertojen ja viljelykasvien monipuolistaminen, nurmen lisääminen viljelykiertoon, vähäisempään maanmuokkaukseen tähtäävät viljelytekniikat, mahdollisimman laajaan ympärivuotiseen kasvipeitteisyyteen pyrkivien viljelykäytäntöjen hyödyntäminen, orgaanisten lannoitusvalmisteiden käytön tehostaminen mm. levittämällä lantaa nykyistä laajemmalle ja edistämällä kotieläin- ja kasvinviljelytilojen yhteistyötä. Alueilla, joissa pellon saanti on rajoitettua, moni tuotantoaan jatkava tila on päätynyt raivaamaan metsämaasta peltoa. Eloperäisten maiden raivaus metsästä viljelymaaksi (noin 30 % raivatusta metsäalasta on turvemaita) vähentää kasvuston hiilensidontakykyä ja lisää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä. Suomen kokonaispäästöistä tulee lähes 108 kymmenes turvemaiden viljelystä. Turvepeltojen viljelyssä tärkeitä orgaanisen aineksen häviämistä hillitseviä keinoja ovat pitkäaikainen nurmen viljely, talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä huolehtiminen ja pohjaveden pinnan tason säätely säätösalaojituksella. Paikoin tarvitaan uusintasalaojituksiin maan vesitalouden parantamiseksi. Peltomaan orgaanisen aineksen määrästä ja pellon kasvukunnosta voidaan myös huolehtia lisäämällä peltomaahan muita orgaanisia lannoitevalmisteita tai biohiiltä. 4.2.25. Peltomaan ravinnetaseiden parantaminen ja ravinnehuuhtoumien ehkäiseminen Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Työ peltomaan ravinnetaseiden parantaminen sekä ravinnehuuhtoutumien ehkäiseminen perustuu EU:n vesipuitedirektiivin (WFD) ja sen artikla 5:n pohjalta tehtyihin vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmiin (RBMP), Vesienhoidon toteutusohjelmaan 2010-2015, EU:n tulvadirektiiviin, EU:n meristrategiadirektiiviin kansalliseen merenhoitosuunnitelmaan, EU:n Itämeristrategiaan sekä HELCOM Itämeren toimintaohjelmaan sekä kansalliseen biotalousstrategiaan. Vesistöön joutuneiden ravinteiden kulkua on tarpeen hidastaa ja ravinteita poistaa muokkaamalla uomien rakennetta luonnontilaisemmaksi ja perustamalla, hoitamalla kosteikkoja sekä rakentamalla pohjapatoja ja kosteikkoja soveltuviin kohteisiin. Vanhojen valtaojien perkaustarpeen tullessa ajankohtaiseksi (n. 20–30 vuoden välein) on perusteltua palauttaa niitä luonnonmukaisiksi vaarantamatta kuitenkaan peltojen vesitaloutta. Suojavyöhykkeet, kosteikot ja altaat ovat oleellinen osa luonnonmukaista uomaa. Ravinnetaseiden parantamista voidaan edistää pellon kasvukuntoa parantavilla toimenpiteillä, jotka parantavat viljelykasvin satovastetta, huolehtimalla peltomaan rakenteesta, pH:sta, pellon vesitaloudesta ja orgaanisen aineksen määrästä ja mikrobitoiminnan aktiivisuudesta sekä välttäen raskaiden koneiden aiheuttamaa tiivistymistä ja suosimalla ympäristöllisesti kestäviä viljelykäytäntöjä. Maaperän hoitoa edistävät kerääjäkasvien ja viherlannoitusnurmien viljely, nurmen käyttö viljelykierrossa sekä talviaikainen kasvipeitteisyys. Tarvittaessa käytetään myös saneerauskasveja. Peltomaan kasvukunnon ylläpitäminen ja peltomaan tiivistymisen ehkäiseminen vaatii pellon kantavuuden varmistamisen. Peltolohkojen kuivatus on toteutettupääosin salaojituksella. Paikalliskuivatusjärjestelmät on tehty tehokkaiksi nopean kevät kuivumisen, kasvien kasvun ja syksyllä aikaisen sadonkorjuun varmistamiseksi. Tehokkaan peruskuivatuksen vaatimuksesta ei voida tinkiä. Salaojituksessa voidaan tarvittaessa soveltaa säätösalaojitusta ja säätökastelujärjestelmiä. Erityisesti Pohjanlahden rannikon 109 happamien sulfaattimaiden happamien päästöjen hallinnassa ne ovat käyttökelpoisia menetelmiä. Turvemailla säätösalaojitus edistää myös ilmastonmuutoksen hillintää. 4.2.26. Pienten yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen osaamisen, innovaatioiden ja kansainvälistymisen avulla Prioriteetit/Kohdealueet  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus Yritysten kilpailukyvyn kannalta keskeisintä ovat uudet innovaatiot ja niiden kaupallistaminen. Tämä edellyttää yrityksiltä aineellisia ja aineettomia investointeja, panostusta osaamiseen, kehittämiseen ja innovointiin sekä monialaiseen yhteistyöhön. Yksipuolinen muutamiin suuriin klustereihin perustuva yritysrakenne on heikentänyt pk-yritysten mahdollisuuksia toimia alihankkijoina ja siten on tarpeen vahvistaa pk-yritysten oman tuotannon kehittämistä ja monipuolistamista uusiin tuotteisiin tai palveluihin tai uusille liiketoiminta-alueille. Lähtökohtana on tukea kestäviä, resurssitehokkaita ja osaamislähtöisiä ratkaisuja, joissa hyödynnetään paikallisosaamista, taitotietoa, uusinta tutkimustietoa sekä digitaalista teknologiaa ja tieto- ja viestintätekniikkaa. Tukea on tarpeen kohdentaa ammattimaiseen ja päätoimiseen yritystoimintaan, jonka avulla voidaan hillitä työpaikkojen katoamista ja luoda myös uusia työpaikkoja. Menestyminen edellyttää teollisuuden ja toimialojen rajojen ennakkoluulotonta ylittämistä ja yhteistyötä yliopistojen kanssa. Maaseutualueiden menestymisen vaikuttaa julkisen ja yksityisen sektorin ohessa kolmas sektori, joten on tarpeen kehittää kolmannen sektorin harjoittamaa säännöllistä ja merkittävää yritystoimintaa. Kansainvälistyvien yritysten on saatava nykyistä enemmän tietoa siitä, mitä Suomen ulkopuolella tapahtuu. Mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää tutkimus- ja kehitystyötä, muutoshalua, riskinottoa sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia on tarpeen kohdentaa esimerkiksi teknologianteollisuuden aloille, joilla on potentiaalia tarve- ja asiakaslähtöiseen vientiin, kuten cleantech, arktinen teknologia ja biotalous. 110 4.2.27. Ravinteiden kierrättämisen edistäminen ja yhteistyön edistäminen kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä Prioriteetit/Kohdealueet  5C) Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen  5D) Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Suomen hallitus antoi vuonna 2010 Itämeri-huippukokouksessa sitoumuksen ravinteiden kierrätyksen tehostamisesta ja toimien lisäämisestä Saaristomeren hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Ravinteiden kierrättämisen edistämisellä voidaan vähentää paljon energiaa valmistusprosessissa vaativien ja uusiutumattomia luonnonvaroja hyödyntävien väkilannoitteiden käyttöä sekä ylläpitää peltomaan orgaanisen aineksen määrää. Investoinnit lannan käsittelymenetelmiin kuten separointilaitteistoihin ja välivarastoihin parantavat kotieläintilojen yhteistyömahdollisuuksia kasvinviljelytilojen kanssa edistäen ravinteiden kierrättämistä ja samalla vähentäen kotieläintilojen tarvitsemaa lannanlevitysalaa ja tarvetta uuden kasvihuonekaasupäästöjä lisäävän peltoalan raivaamiseen. Ravinteiden kierrättämiseksi tarvitaan lisää toimenpiteitä, jotka parantavat lannan ravinteiden hyödyntämistä ja levityksen ajoittumista kasvukaudelle mm. MYTVAS 3, Hyötylanta-tutkimus ja Teho hanke. Myös investoinnit lannan prosessointiin ovat tarpeen. Lannan separoinnilla lisätään mahdollisuuksia hyödyntää lannan ravinteita laajemmilla peltoalueilla kuin kotieläintilojen läheisyydessä, mikä ehkäisee peltomaan fosforitason liiallista kohoamista. Kotieläintilojen sekä kasvinviljelytilojen välillä tarvitaan yhteistyötä ja logistisia sekä tiedonvaihtojärjestelmiä lannan ravinteiden hyväksikäytön edistämiseksi kasvinviljelytiloilla. Kansallisen maatalouden ravinteiden kierrätyshankkeen (2014-2020), joka on kansallisen biotalousstrategian kärkihanke, toteutus perustuu maaseutuohjelman eri toimenpiteiden tehokkaaseen ja synergiseen käyttöön. Työn perustana on EU:n resurssitehokkuusstrategia sekä EU:n vesipuitedirektiivi (WFD) ja sen artikla 5:n pohjalta tehdyt Vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat (RBMP), Vesienhoidon toteutusohjelma 2010-2015, EU:n meristrategiadirektiivi sekä siihen pohjautuva kansallinen merenhoitosuunnitelma, EU:n Itämeristrategia sekä HELCOM Itämeren toimintaohjelma. 4.2.28. Tuotantoeläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ylläpitäminen ja hyvinvoinnin edistäminen Prioriteetit/Kohdealueet  1A) Innovaatioiden, yhteistyön ja tietämyspohjan kehittämisen edistäminen maaseudulla 111  1B) Yhteyksien vahvistaminen maatalouden, ruoan tuotannon, metsätalouden sekä tutkimuksen ja innovaatioiden välillä myös ympäristöasioiden hallinnan ja ympäristönsuojelun tason parantamiseksi  1C) Elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen edistäminen maa- ja metsätaloudessa  2A) Kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen sekä maatilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti markkinoille osallistumisen ja markkinoille suuntautumisen sekä maatalouden monipuolistamisen lisäämiseksi  3A) Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Eläinten terveydenhuolto on osa kansallista laatustrategiaa ja se vahvistaa elintarviketuotantoketjun vahvuuksia kuten hyvää eläinten terveystilannetta, vähäistä lääkkeiden käyttöä, elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä parantaa tilatason seurantaa, läpinäkyvyyttä ja dokumentaatiota. Lyhyt tuotantoketju takaa läpinäkyvyyttä tuotanto-olosuhteisiin ja -tapaan. Tuotantoeläinten ennaltaehkäisevällä terveydenhuollolla vahvistetaan myös maatilojen riskienhallintaa. Tuotantoeläinten olosuhteissa havaitaan edelleen puutteita. Julkisessa keskustelussa on puututtu tuotantotapoihin sekä eläinten hyvinvoinnin tasoon, valvontaan ja lainsäädännön rikkomuksiin. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen edellyttää monien eri tahojen toimintaa ja yhteistyötä. Tuotantoeläinten terveydenhuoltoa ja hyvinvointia pystytään edistämään koulutuksella, neuvonnalla ja maatalousinvestoinneilla sekä eläinten hyvinvointikorvauksilla. 4.2.29. Uusien palvelujen ja palvelumuotojen luominen Prioriteetit/Kohdealueet  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen 112  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Innovointi Kuvaus Maaseudulla ikääntyvän väestön määrä kasvaa ja kuntarakenteen muutos vie palveluja yhä kauemmas. Tarvitaan uusia ratkaisuja palvelujen tarjontaan ja organisoimiseen. Panostusta tarvitaan myös nuorisotoimintaan. On tärkeä huolehtia nuorten yhteisöllisyydestä ja mahdollistaa osallistumista monenlaiseen toimintaan maaseudulla. Kulttuuriin, liikuntaan ja vapaa-aikaan liittyvää toimintaa ja infrastruktuuria on kehitettävä. Myös lapsiperheille on luotava mahdollisuuksia asua maaseudulla. Paranevien tietoliikenneyhteyksien kautta voidaan kehittää verkossa toimivia palveluita, mutta edelleen tarvitaan konkreettisen palvelutoiminnan kehittämistä. Esimerkiksi liikkuvien palveluratkaisujen ja uudenlaisten yhteistyömallien kehittämisessä ja jalkauttamisessa on paljon tehtävää. 4.2.30. Uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen Prioriteetit/Kohdealueet  5B) Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteiden toteuttaminen edellyttää uusiutuvan energian käytön lisäämistä Suomessa 28 prosentista 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Hajautettua, paikallisiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lähellä kulutuspisteitä tapahtuvaa energiantuotantoa edistämällä lisätään paikallista ja alueellista energiahuoltovarmuutta sekä saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty alueiden kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämisessä. Metsähakkeen käyttötavoitteeksi vuodelle 2020 on asetettu 13,5 miljoonaa kuutiometriä sähkön ja lämmön tuotannossa. Tämä vastaisi puolta uusiutuvan energian lisäystavoitteestamme. Metsähakkeen lisäksi monet maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirrat, mukaan lukien lanta, soveltuvat energian tuotantoon. Biokaasutus antaa monia ympäristöhyötyjä. Maatalouspohjaisen biomassan energiakäytön painopiste on muissa kuin ravinnoksi käytettävissä biomassoissa. Sen kannattavuus voi olla rajoitettua pitkien etäisyyksien takia, mutta voi lisätä pohjoisiin oloihin soveltuvia innovaatioita. Bioenergian kasvupotentiaalin hyödyntäminen edellyttää yritysten markkinaosaamisen vahvistamista, sillä yksityisille potentiaalisille kuluttajille ei ole 113 tarjolla tarpeeksi tietoa ja palveluita uusiutuvaan energiaan liittyen. Ohjelman suunnittelun pohjana ovat Kansallinen energia – ja ilmastostrategia sekä Suomen biotalousstrategia. Yritysten energiatalouden kehittämiseksi tarvitaan energiatehokkuuteen sekä uusiutuviin energialähteiden käytön lisäämiseen tähtääviä toimia, kuten koulutusta ja investointeja sekä yleisiä kehittämistoimia. 4.2.31. Vesistöihin kulkeutuvan typpi- ja fosforikuormituksen vähentäminen maa- ja puutarhataloudessa Prioriteetit/Kohdealueet  3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen  4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen Kuvaus Koko Suomi on luokiteltu nitraattidirektiivin (91/676/ETY) mukaiseksi nitraattiherkäksi alueeksi. Direktiivin vaatimukset on pantu täytäntöön valtioneuvoston asetuksella (1250/2014) ja ne sisältyvät täydentäviin ehtoihin. Vesipuitedirektiivin tavoitteiden mukaisesti kaikki pintavedet tulisi saada hyvään tilaan viimeistään vuonna 2027 ja pohjavedet pääosin hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Valtioneuvosto asetti Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 -ohjelmassa tavoitteeksi alentaa maatalouden ravinnekuormitusta noin kolmanneksella 2000-luvun alkupuolen tasosta. Valtioneuvoston selonteossa Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta vuonna 2009 vesienhoito todettiin maaseudun kehittämisen keskeiseksi strategiseksi painopistealueeksi. Suomi on myös sitoutunut vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen HELCOM:in Itämeren suojelun toimintaohjelmassa vuoteen 2021 mennessä. Manner-Suomi on jaettu seitsemään vesienhoitoalueeseen, joille on laadittu vesienhoitosuunnitelmat ja vesienhoidon toteutusohjelma 2010–2015. Vesienhoitosuunnitelmien toteutusohjelman 2016-2020 suunnittelussa on lähtökohtana vesipuitedirektiivin artiklan 5 analyysi. Maaseudun kehittämisohjelmaan on varattu 6,5 miljoonaa euroa vesiensuojelusuunnitelmien toteuttamseen. Työtä ohjaa kansallinen maatalouden ravinteiden kierrätys -hanke. Vesien hyvän tilan saavuttaminen ja turvaaminen edellyttää erityisesti ravinne-, kiintoaine- ja maaperän happamuudesta aiheutuvan kuormituksen vähentämistä. Vesienhoitosuunnitelmien maatalouden toimenpiteet kohdistuvat pelloilta tulevan ravinnehuuhtouman vähentämiseen ja valumavesiin kulkeutuneiden ravinteiden poistamiseen ja niiden kulkeutumisen hidastamiseen, jossa keskeisenä keinona on ollut maatalouden ympäristötukijärjestelmä. Maatalouden vesistöihin aiheuttaman hajakuormituksen hallinta edellyttää laajaa ja monipuolista keinovalikoimaa sekä peltomaalla, lannankäsittelyssä, vesistöjen varsilla että vesistöissä. Peltojen hydromorfologiset muutokset liittyvät sulamisvesien johtamiseen pelloilta. Ojitusjärjestelmän heikkeneminen vaatii salaojitusinvestointien lisäämistä uuden ohjelmakauden aikana. Suomessa ei tarvita 114 pengerryksiä maaston tasaisuuden vuoksi. 4.2.32. Yhteistyön lisääminen Prioriteetit/Kohdealueet  3A) Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla  4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen  4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta  4C) Maaperän eroosion torjuminen ja maaperän hoidon parantaminen  5A) Maatalouden vedenkäytön tehostaminen  5B) Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen  5C) Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen  5D) Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen  5E) Hiilen sitomisen ja talteenoton edistäminen maa- ja metsätaloudessa  6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen  6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen Monialaiset tavoitteet  Ympäristöseikat  Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen  Innovointi Kuvaus Monia maaseudun haasteita voidaan ratkaista tehokkaasti vain yritysten, eri alojen, alueiden tai kansainvälisten toimijoiden yhteistyön avulla. Kaudella 2007–2013 on toteutettu satoja alueellisia ja aluetta laajempia elinkeinojen kehittämishankkeita, joissa tutkimuksen, neuvonnan, alkutuottajien ja arvoketjun osapuolten yhteistyöllä on voitu ratkoa ja kehittää esimerkiksi maitoalan kannattavuuteen liittyviä 115 kysymyksiä. Yhteistyön kohteena ovat myös maatalouden ravinnepäästöt Itämeren valuma-alueella ja ravinteiden kierrätys. Yritysten välinen vertikaalinen ja horisontaalinen yhteistyö on erityisen tärkeää pienille toimijoille elintarvikkeiden ja muiden maaseudun yritysten arvoketjuissa ja erityisesti biotalouden uusien klustereiden rakentuessa yli toimialojen rajojen. Uusinta tutkimustietoa ja innovaatioita voidaan kehittää ja soveltaa aiempaa tehokkaammin käytäntöön mm. tutkijoiden, neuvojien, maa- ja metsätalouden alkutuottajien välisellä tavoitteellisella yhteistyöllä. Yhteistyöllä alue- ja paikallistasolla sekä tiettyihin teemoihin tarttumalla voidaan ottaa vahvuudet paremmin käyttöön ja ratkoa kunkin alueen erityisiä ongelmia ja haasteita. Pienten maaseutuyritysten kansainvälistyminen sekä tiedon ja osaamisen vaihto parantaa mahdollisuutta kannattavuuden kehitykseen sekä osaamisen ja tiedon siirtymiseen nopeammin tutkimuksesta käytännön sovellutuksiksi. Tämä puolestaan voi synnyttää uusia elinkeinomahdollisuuksia pitkällä aikavälillä. 116 5. STRATEGIAN KUVAUS 5.1. Maaseudun kehittämisohjelman kohteiksi valittujen tarpeiden peruste sekä tavoitteiden, prioriteettien ja kohdealojen valinta SWOT-analyysistä ja tarvearvioinnista saadun näytön perusteella Tarvittaessa perusteet ohjelmaan sisällytetyille temaattisille alaohjelmille Perusteessa on erityisesti osoitettava, että asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan i ja iv alakohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät Maaseudun kehittämisohjelmien laaja valmistelutyö eri yhteistyötahojen kanssa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla on auttanut strategian laatimista. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinnassa ja varojen kohdentamisessa on otettu huomioon alueiden ja toimijoiden erilaisuus sekä niiden vahvuudet ja mahdollisuudet, heikkoudet ja uhat sekä niistä syntyneet tavoitteet koko Suomen alueellisesti tasapainoisen kehityksen edistämiseksi. Alueellisesti hyvin erilaisen maaseudun ongelmien huomioon ottamiseksi ja sitä koskevan kehittämistyön varmistamiseksi on laadittu alueelliset suunnitelmat, jotka ohjaavat ohjelman strategisia painotuksia ja alueilla tehtäviä valintoja. Alueelliset suunnitelmat ja paikalliset strategiat liittyvät maakunnallisiin kehittämissuunnitelmiin, jotka ovat osa Suomen aluepoliittista järjestelmää. Luvussa 4.2 esitetään SWOT-analyysistä esille nousevat tarpeet. Koska kaikkia tarpeita ei maaseutuohjelman toimenpiteillä ja niihin varatulla rahoituksella voi täyttää, tulee tarpeiden ja tavoitteiden valinta toteuttaa strategisten painopisteiden perusteella. Maaseutuohjelman lisäksi tarvitaan myös vahvaa kansallista alue-, maaseutu-, maatalous-, metsä- ja ympäristöpolitiikkaa. Maaseudun elinkeinojen kehittämisedellytysten turvaaminen, kilpailukyvyn parantaminen ja ympäristöhaasteisiin vastaaminen edellyttävät tukitoimien jatkuvuutta. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa koko maan alueellisesti tasapainoisen kehityksen varmistamiseksi on tärkeää maaseudun kehittämispolitiikan ja maatalouspolitiikan samoin kuin muiden politiikkalohkojen yhteensovittaminen. Kansallisesti rahoitettavat toimet (esim. metsätalouteen liittyvät toimet) tukevat maaseutuohjelman strategisia painopisteitä ja niiden maksaminen jatkossakin kansallisesti on perusteltua saatujen kokemusten perusteella. Strategian ja toimenpiteiden valmistelun lähtökohtana ovat ennakkoehtojen täyttyminen (sis. täydentävät ehdot) ja se, että viherryttämistuen vaatimusten kanssa ei ole kaksinkertaisia maksuja. Yhteiskunnalliset, taloudelliset tai lainsäädännölliset muutokset saattavat edellyttää ohjelmaan muutoksia. Vuonna 2016 tehdään ympäristökorvausten sitoutumisanalyysi ja alustava arvio mahdollisuuksista muuttaa ohjelmaa tai käyttää muita politiikan välineitä. Lisäksi tehdään ohjelmatyön säädösten edellyttämät arvioinnit. Maaseutuohjelman strategiset painopisteet ovat: 1. edistetään biotaloutta ja sen osana maataloutta harjoitetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla. 2. monipuolistetaan maaseudun elinkeinoja ja parannetaan työllisyyttä kehittämällä yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä ja yritysten verkostoitumista. 3. lisätään maaseudun elinvoimaa ja elämänlaatua vahvistamalla paikallista omaehtoista toimintaa. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014-2020 tavoitteet ovat:  osaaminen, tiedonvälitys, innovaatiot ja yhteistyö maaseudulla lisääntyvät  ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen ilmastonmuutokseen tehostuvat  luonnon monimuotoisuus lisääntyy, vesistöjen tila ja maatalouskäytössä olevan maaperän tila paranevat 117  maaseudun yritystoiminta monipuolistuu ja työllisyys, palvelut sekä vaikuttamisen mahdollisuudet paranevat  maataloustuotannon kilpailukyky vahvistuu  maaseutuyritykset vastaavat kuluttajien kysyntään ja arvostuksiin tuottamalla laadukasta ruokaa ja parantamalla eläinten hyvinvointia Prioriteettien toimenpiteiden avulla voidaan vastata strategisten painopisteiden ja ohjelman tavoitteiden mukaisiin keskeisiin perusanalyysistä esiin nouseviin tarpeisiin. Keskeiset perusanalyysistä esiin nousevat tarpeet ja tavoitteet prioriteeteittain ovat seuraavat: Prioriteetti 1: Tietämyksen siirron ja innovaatioiden edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseudulla Jotta kilpailukyky parantuisi, tulee maatalous- ja muiden yritysten liiketoiminnallista osaamista, verkostoitumista, uusiutumista sekä tuleviin muutoksiin varautumista ja niihin sopeutumista kehittää. Maaseudun toimijoiden välisiä yhteistyömuotoja on tarve kehittää verkostoitumisen parantamiseksi. Liiketoiminnallista ja kysyntälähtöistä osaamista sekä ympäristötietoisuutta on tarve vahvistaa viestinnällisin, koulutus- ja yhteistyöhankkein. Erityisesti on tarpeen lisätä laajaa yhteistyötä ja tiedon välittämistä maa- ja metsätalouden, elintarvikealan sekä muiden maaseudun kehittämistä edistävien toimijoiden välillä, tavoitteena maaseudun elinkeinojen, biotalouden uusien ratkaisujen ja uuden liiketoiminnan kehittäminen. Maaseudun toimijoiden kilpailukykyä saadaan kasvatettua luomalla ja levittämällä uusia innovatiivisia ratkaisuja ja osaamista. Ammatillisen täydennys- ja lisäkoulutuksen tukeminen on edellytyksenä viljelijöiden, yrittäjien ja muiden maaseudun asukkaiden keskimääräistä alemman koulutustason parantamiseksi. Tuottajien tietoisuutta tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä on tarve lisätä. Tuettavan toiminnan tavoitteena on verkostoida ja luoda erilaisten toimijoiden ja organisaatioiden välistä yhteistyötä ja uusia yhteistyörakenteita paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Verkostojen ja klustereiden kautta leviää uusia innovatiivisia ratkaisuja, tutkimustietoa ja osaamista, jotka kasvattavat maaseudun toimijoiden kilpailukykyä. Tavoitteena on myös edistää uusien innovaatioiden syntymistä liittyen mm. biotalouteen, lähienergiaan, ravinteiden kierrätykseen sekä maaseudun palveluihin. Neuvonnan ja koulutuksen avulla kehitetään maatalous- ja maaseudun muiden yrittäjien liiketoiminnallista osaamista, ympäristötietoisuutta, tietoisuutta eläinten hyvinvoinnista, energia- ja resurssitehokkuutta sekä valmiutta uudistua ja sopeutua tuleviin toimintaympäristön muutoksiin. Maatalousyrittäjille tarjotaan tilakohtaista neuvontaa tietoisuuden ja osaamisen lisäämiseksi tilansa toiminnan kehittämisessä. Prioriteetti 1 on läpileikkaava ja se huomioi tietämyksen siirron ja innovaatioiden kehittämisen kaikkien ohjelmaan valittujen toimenpiteiden osalta. Prioriteetti 2: Maatalouden kilpailukyvyn ja maatilojen elinkelpoisuuden lisääminen Maataloustuotannon jatkuvuus ja tuotantoedellytykset on pystyttävä turvaamaan. Tuettavan toiminnan tavoitteena on kehittää maatalouden tuottavuutta ja kilpailukykyä parantamalla maataloustuotannon rakennetta ja ehkäistä viljelijöiden ikärakenteen heikkenemistä. Prioriteetin 2 kohdealojen 2A ja 2B kautta toteutettavilla toimenpiteillä on merkittävä toissijainen vaikutus myös kohdealoihin 3B, 4B, 4C, 5A ja 5B. 118 Prioriteetti 3: Elintarvike- ja non food -ketjun organisoitumisen ja maatalouden riskienhallinnan edistäminen Elintarvikealan kilpailukykyä ja rakennetta, eri toimijoiden välistä yhteistyötä kotimaassa sekä tuotannon kysyntälähtöisyyttä ja jalostusastetta on tarve lisätä. Maatalouden muotojen ja toiminnan monipuolistumista sekä markkinalähtöisyyttä on tarve edistää. Tuotantoeläinten hyvinvointia ja terveyttä on lisättävä. Tuettavan toiminnan tavoitteena on edistää maatalouteen liittyvän yritystoiminnan monipuolistamista. Tavoitteena on vaikuttaa tuottajien valmiuksiin vastata kuluttajien toiveisiin luomu- ja lähiruuan saatavuuden parantamiseksi sekä lisätä yritysten tuotteiden jalostusastetta. Tavoitteena on myös kohentaa eläinten hyvinvointia ja terveyttä sekä vaikuttaa tuotantoeläinten lajinmukaisemman hoidon edistämiseen. Elintarvike- ja non food -ketjun organisoitumiseen vaikutetaan kohdealan 3A toimenpiteiden avulla. Näillä toimenpiteillä on merkittävä toissijainen vaikutus myös kohdealoihin 3B, 4A, 5A, 5B, 5C, 6A ja 6B. Kohdealan 3B maatalouden riskienhallintaa edistetään useiden toimenpiteiden sivuvaikutusten kautta. Prioriteetti 4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen Maataloustuotannon jatkuminen pohjoisesta sijainnista aiheutuvissa epäsuotuisissa ilmasto-olosuhteissa on pystyttävä turvaamaan luonnonvarojen kestävä käyttö huomioon ottaen. Maataloustuotannon osalta on tarve parantaa peltomaan kasvukuntoa, lisätä luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristöissä, tehostaa, ravinteiden kierrätystä ja vähennettävä maataloustuotannosta aiheutuvaa ympäristökuormitusta sekä tehostettava vesiensuojelua Toiminnan tavoitteena on ylläpitää ja kehittää arvokasta avointa, viljeltyä maatalousmaisemaa sekä luonnonniittyjä ja -laitumia riippumatta siitä, tuotetaanko niillä elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita, uusiutuvaa bioenergiaa tai hoidetaanko niitä viljelemättöminä. Tavoitteena on vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä ja maan kasvukunnosta huolehtimalla. Prioriteettiin 4 vaikutetaan kohdealojen 4A, 4B ja 4C toimenpiteiden avulla, joilla on merkittävä toissijainen vaikutus myös kohdealoihin 2A, 3B, 5A, 5C ja 5D. Prioriteetti 5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla Maataloussektorin keskeisenä haasteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Uusituvan energian osuutta ja paikallisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä on tarve lisätä. Uusiutuvan energian käyttöä on syytä suosia investoinneissa ja lannan käyttöä on tehostettava. Energiatehokkuuden kasvattaminen ja energian kokonaiskulutuksen vähentäminen on maaseudun elinkeinotoiminnassa tarpeellista. Biotalouden potentiaali pitäisi pystyä realisoimaan. Toiminnan tavoitteena on parantaa maaseutualueiden elinkeinoelämän kestävyyttä kehittämällä ympäristötietoisuutta sekä energia- että resurssitehokkuutta. Tavoitteena on myös lisätä uusituvan energian osuutta ja tehostaa lannan käyttöä. Prioriteettiin 5 vaikutetaan kohdealoihin 5B, 5C, 5D ja 5E toimenpiteiden avulla, joilla on merkittävä 119 toissijainen vaikutus myös kohdealoihin 3B, 4B, 4C, 5A, 6B ja 6C. Prioriteetti 6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseutualueilla Maaseudun palvelualoja on tarve monipuolistaa ja kehittää. Palveluinnovaatioiden ja uudenlaisen yrittämisen edistäminen on harvaan asuttujen alueiden elinkelpoisuuden säilymisen edellytys. On myös tarve lisätä paikallista, asukaslähtöistä aktiivisuutta ja osallistumista. Laajakaista-infrastruktuuria on tarve kehittää maaseudun harvaan asutuilla alueilla. Toiminnan tavoitteena on edistää yritysten pitkäjänteisen liiketoiminnan rakentamista, kannattavaa kasvua, tuottavuuden parantumista, uusiutumista ja kilpailukyvyn vahvistamista. Tavoitteena on tarjota mikro- ja pienyrityksille edellytyksiä uusien ideoiden ja mahdollisuuksien saattamiseen tuotteina ja palveluina markkinoille. Toiminnan tavoitteena on myös turvata paikallisten yhteisöjen, maaseudun asukkaiden ja yrittäjien palveluita, niiden uudistamista, uusien teknologioiden käyttöön ottoa, kulttuuria ja asumisen turvallisuutta. Tavoitteena on tukea kylien ja maaseudun kulttuuri- ja luonnonperinnön kunnostukseen ja säilyttämiseen liittyvää paikallista toimintaa sekä rakennuskannan käyttöä. Tavoitteena on myös edistää aktiivista kansalaisuutta, osallistumista ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tavoitteena on edistää laajakaistainfrastruktuuria ja tietotekniikan hyväksikäyttöä siten, että edellytykset maaseudun elinkeinojen kehittämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen ja palveluiden saatavuuteen parantuvat. Prioriteettiin 6 vaikutetaan kohdealoihin 6A, 6B ja 6C toimenpiteiden avulla, joilla on merkittävä toissijainen vaikutus myös kohdealoihin 3A, 3B, 4A, 4B, 4C, 5B, 5C, 5D ja 5E. 120 5.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistäminen ja perustelut kunkin kohdealan osalta, myös toimenpiteisiin osoitettujen määrärahojen perustelut ja rahoitusvarojen riittävyys asetettuihin tavoitteisiin nähden, kuten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitetaan. Toimenpidelogiikkaan sisällytetyn toimenpideyhdistelmän on perustuttava SWOT-analyysin sekä 5.1 kohdassa tarkoitettuihin perusteluihin ja tarpeiden priorisointiin. 5.2.1. P1: Tietämyksen siirron ja innovaatioiden edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseudulla 5.2.1.1. 1A) Innovaatioiden, yhteistyön ja tietämyspohjan kehittämisen edistäminen maaseudulla 5.2.1.1.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.1.1.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Osaamista ja innovaatioita edistetään koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15) ja yhteistyö-toimenpiteellä (art 35). Koulutuksen ja tiedonvälityksen sekä neuvonnan avulla pystytään lisäämään tuottajien tietoisuutta maatalouden ympäristöasioista ja niiden merkityksestä. Koulutuksen ja neuvonnan avulla voidaan vaikuttaa myös toimijoiden valintoihin siten, että kasvihuonekaasupäästöjä voidaan saada vähennettyä. Yhteistyö-toimenpiteen avulla on mahdollista toteuttaa pilottihankkeita ja luoda uusia toimintamalleja esim. palveluiden tuottamiseen tai vaikka kehittää uusien energiatehokkaampia menetelmiä ja tekniikoita maataloudessa sekä kehittää hajautetun energian tuotantoa, resurssitehokkuutta ja kehittää uusia toimintamalleja. Yhteistyö-toimenpiteen kautta voidaan myös saada aikaan uusia menetelmiä ja teknologioita kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. 5.2.1.2. 1B) Yhteyksien vahvistaminen maatalouden, ruoan tuotannon, metsätalouden sekä tutkimuksen ja innovaatioiden välillä myös ympäristöasioiden hallinnan ja ympäristönsuojelun tason parantamiseksi 5.2.1.2.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.1.2.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Yhteyksiä maa- ja metsätalouden, tutkimuksen ja innovaatioiden välillä edistetään yhteistyö-toimenpiteellä (art 35). Yhteistyö-toimenpiteen avulla on mahdollista luoda ja lisätä edellytyksiä laadukkaiden elintarvikkeiden tuotannolle ja jopa viennille. 121 5.2.1.3. 1C) Elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen edistäminen maa- ja metsätaloudessa 5.2.1.3.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla) 5.2.1.3.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Elinikäistä oppimista ja ammatillista koulutusta maa- ja metsätaloudessa edistetään koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14). Koulutuksen ja tiedonvälityksen avulla tehostetaan ammattitaitoisten viljelijöiden pääsyä maatalousalalle. Koulutuksella ja tiedonvälityksellä helpotetaan maatilojen rakenneuudistusta ja nykyaikaistamista sekä parannetaan maatilojen taloudellista toimintakykyä. Koulutuksen avulla voidaan parantaa yritysten johtamista ja kehittämistä sekä markkinointia. Tietopohjan vahvistumisella voidaan luoda edellytyksiä uusien liiketoiminta-alueiden ja innovatiivisen yritystoiminnan kehittymiselle. Yhteistyön kautta voidaan lisätä yrittäjien mahdollisuuksia toimia maaseudulla ja tehostaa tietoisuutta uusista palvelumuodoista. 5.2.2. P2: Maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen 5.2.2.1. 2A) Kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen sekä maatilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti markkinoille osallistumisen ja markkinoille suuntautumisen sekä maatalouden monipuolistamisen lisäämiseksi 5.2.2.1.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla) 5.2.2.1.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Maatalouden tuottavuutta ja kilpailukykyä parannetaan ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15) ja investoinneilla fyysiseen omaisuuteen (art 17). Tuet maatilojen investointeihin mahdollistavat investoinnit uuteen tuotantoteknologiaan, jotka parantavat tuettavien tilojen taloudellisia ja tuotannollisia olosuhteita korvaamalla työpanosta ja alentamalla yksikkökustannuksia. Investointien toteuttamisessa voidaan samalla kiinnittää erityistä huomioita myös tuotantotapojen ympäristövaikutuksiin, energiatehokkuuteen ja eläinten hyvinvointiin. Yksikkökustannusten lasku sekä ympäristöä vähemmän kuormittavat ja eläinten hyvinvointia entistä paremmin huomioivat investoinnit parantavat tuettavien tilojen 122 kilpailukykyä kuluttajien kiinnostuksen kasvaessa. Koulutuksella ja tiedonvälityksellä sekä neuvonnalla helpotetaan maatilojen rakenneuudistusta ja nykyaikaistamista sekä parannetaan maatilojen taloudellista toimintakykyä. Kohdealaan 2A vaikuttavat toissijaisesti luonnonhaittakorvaukset (art 31) ja eläinten hyvinvointi (art 33). Luonnonhaittakorvaukset parantavat maatilojen taloudellista suorituskykyä. Eläinten hyvinvointi toimenpiteen keinot vähentävät eläinten sairauksia ja parantavat tuotteiden laatua sekä vastaavat kuluttajien odotuksiin, mikä vaikuttaa myös maatilan taloudelliseen tulokseen. 5.2.2.2. 2B) Riittävän ammattitaitoisten viljelijöiden maatalousalalle pääsyn ja erityisesti sukupolvenvaihdosten helpottaminen 5.2.2.2.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M06 – Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (19 artikla) 5.2.2.2.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Viljelijöiden ikärakenteen heikkenemistä voidaan ehkäistä tukemalla nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamista. Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (art 19) sisältää aloitustuen nuorille viljelijöille. Tilanpidon aloittamisen taloudellinen riski vähenee tuen avulla. Tuen avulla sukupolven vaihdokset helpottuvat maataloussektorilla. Koulutuksen ja tiedonvälityksen (art 14) avulla tehostetaan ammattitaitoisten viljelijöiden pääsyä maatalousalalle. 5.2.3. P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta 5.2.3.1. 3A) Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla 5.2.3.1.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla) 123  M14 – Eläinten hyvinvointi (33 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.3.1.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Alkutuottajien kilpailukykyä parannetaan ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15), investoinneilla fyysiseen omaisuuteen (art 17), eläinten hyvinvoinnilla (art 33) ja yhteistyö-toimenpiteellä (art 35). Tukemalla maataloustuotteiden jalostusta ja kauppaa voidaan parantaa tuottajien valmiuksia vastata kuluttajien toiveisiin mm. luomu- ja lähiruoan saatavuudesta sekä yritysten jalostusastetta voidaan nostaa. Koulutuksen, neuvonnan ja yhteistyön avulla on mahdollista luoda ja lisätä edellytyksiä laadukkaiden elintarvikkeiden tuotannolle ja jopa viennille. Eläinten hyvinvointi toimenpiteellä parannetaan eläinten pito-olosuhteita ja niiden hoitoa sekä vaikutetaan tuotantoeläinten lajinmukaisemman hoidon edistämiseen. Myös neuvonnan kautta voidaan vaikutta eläinten terveydenhuollon ja hyvinvoinnin edistämiseen. Eläinten hyvinvoinnin edistämisellä ja hyvällä kohtelulla pystytään vastaamaan entistä paremmin kuluttajien odotuksiin. Kohdealaan 3A vaikuttavat toissijaisesti luonnonmukainen tuotanto (art 29) ja Leader (art 42-44). Luonnonmukaisen tuotannon toimenpiteellä voidaan vaikuttaa siihen, että alkutuottajat saadaan kytkettyä paremmin ruokaketjun laatujärjestelmiin. Paikallisia markkinoita pystytään edistämään ja yhteistyötä toimijoiden välillä lisäämään. 5.2.3.2. 3B) Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen 5.2.3.2.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta 5.2.3.2.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Kohdealalle 3B ei oteta käyttöön ensisijaisia toimenpiteitä. Riskienhallinta toteutetaan pääasiallisesti kansallisesti. Lisäksi riskien ehkäisemiseen ja niiden hallintaan vaikutetaan välillisesti useiden ohjelmaan valittujen toimenpiteiden avulla. Kohdealaan 3B vaikuttavat toissijaisesti koulutus ja tiedonvälitys (art 14), neuvonta (art 15), investoinnit fyysiseen omaisuuteen (art 17), maaseudun palvelujen ja kylien kehittäminen (art 20), ympäristökorvaukset (art 28), luonnonmukainen tuotanto (art 29), yhteistyö (art 35) ja Leader (art 42-44). Näillä toimenpiteillä vaikutetaan välillisesti maatilojen riskien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Viljelijöiden ammattitaidon karttuminen vähentää toiminnan riskejä. Pieninfrastruktuurin ja laajakaistainfrastruktuurin luominen, parantaminen ja laajentaminen vähentävät paikallisen ja alueellisen toiminnan riskejä. Maaseutualueiden elinkeinoelämän kestävyyttä parannetaan lisäämällä toimijoiden ympäristötietoisuutta ja energia- ja resurssitehokkuutta sekä panostamalla eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Leader-toimenpiteillä voidaan vaikuttaa toimintaan paikallisella tasolla. 124 5.2.4. P4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen 5.2.4.1. 4A) Luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen 5.2.4.1.1. Maatalousmaata koskevat toimenpiteet  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)  M10 – Maatalouden ympäristö ja ilmasto (28 artikla)  M11 – Luonnonmukainen maatalous (29 artikla)  M13 – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita (31 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.4.1.2. Metsätalousmaata koskevat toimenpiteet 5.2.4.1.3. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Maiseman ja luonnon monimuotoisuuden ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen toteutetaan ensisijaisesti luonnonhaittakorvauksilla (art 31), ympäristökorvauksilla (art 28), luonnonmukaisella tuotannolla (art 29), investoinneilla fyysiseen omaisuuteen (art 17), koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15) ja yhteistyöllä (art 35). Luonnonhaittakorvauksilla on mahdollista turvata maataloustuotannon jatkuminen ja näin saadaan säilytettyä maaseutumaisema avoimena ja hoidettuna sekä voidaan vaikuttaa maatalousluonnon monimuotoisuuteen. Ympäristökorvauksilla voidaan ylläpitää ja kehittää luonnonniittyjä ja -laitumia sekä maatalousluonnon monimuotoisuutta (ml. Natura 2000 -verkoston säilyttäminen) ja maisemaa. Investointien avulla voidaan luonnon monimuotoisuutta säilyttää ja lisätä perustamalla ja kunnostamalla perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia. Luonnonmukaisella tuotannolla on mahdollista edistää kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuutta. Koulutuksen ja tiedonvälityksen, neuvonnan ja yhteistyön avulla pystytään lisäämään tuottajien ja muiden toimijoiden tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta. Kohdealaan 4A vaikuttavat toissijaisesti maaseudun palvelujen ja kylien kehittäminen (art 20), eläinten hyvinvointi (art 33) ja Leader (art 42-44). Eläinten hyvinvointia lisäävällä laidunnuksella saadaan aikaan myönteisiä vaikutuksia maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Yhteisöllisesti, paikallisesti toteuttavat ympäristön tilaa parantavat toimet vaikuttavat positiivisesti luonnon monimuotoisuuteen. Yhteistyö toimenpiteen avulla on mahdollista toteuttaa pilottihankkeita. 125 5.2.4.2. 4B) Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta 5.2.4.2.1. Maatalousmaata koskevat toimenpiteet  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)  M10 – Maatalouden ympäristö ja ilmasto (28 artikla)  M11 – Luonnonmukainen maatalous (29 artikla)  M13 – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita (31 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.4.2.2. Metsätalousmaata koskevat toimenpiteet 5.2.4.2.3. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Vesiensuojelua edistetään koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15), investoinneilla fyysiseen omaisuuteen (art 17), ympäristökorvauksilla (art 28) ja yhteistyöllä (art 35). Maataloudesta pinta ja pohjavesiin kohdistuvaa ympäristökuormitusta voidaan vähentää ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Kosteikkoinvestoinneilla voidaan täydentää pelloilla tehtäviä vesiensuojelutoimenpiteitä. Koulutuksen ja tiedonvälityksen avulla pystytään lisäämään tuottajien tietoisuutta maatalouden vesiensuojelusta. Yhteistyö-toimenpiteen avulla on mahdollista toteuttaa pilottihankkeita. Kohdealaan 4B vaikuttavat toissijaisesti investoinnit fyysiseen omaisuuteen (art 17), luonnonmukainen tuotanto (art 29) ja Leader (art 42-44). Investoinnit jaloittelutarhoihin ja lannan säilytykseen, käsittelyyn ja käyttöön sekä salaojitukseen ja säätösalaojitukseen vähentävät maataloudesta aiheutuvaa vesistökuormitusta. Luonnonmukainen tuotanto vähentää vesistökuormitusta synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttökiellon vuoksi. Yhteisöllisesti, paikallisesti toteuttavat ympäristön tilaa parantavat toimet vaikuttavat positiivisesti vesien tilaan. Kohdealalle ei oteta käyttöön Natura 2000-tukia ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisia tukia (art. 30). Niiden mukaisiin ympäristötavoitteisiin vaikutetaan edellä kuvatuilla muilla toimenpiteillä 5.2.4.3. 4C) Maaperän eroosion torjuminen ja maaperän hoidon parantaminen 5.2.4.3.1. Maatalousmaata koskevat toimenpiteet  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla) 126  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)  M10 – Maatalouden ympäristö ja ilmasto (28 artikla)  M11 – Luonnonmukainen maatalous (29 artikla)  M13 – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita (31 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.4.3.2. Metsätalousmaata koskevat toimenpiteet 5.2.4.3.3. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Peltomaan kasvukuntoa edistetään ja eroosiota estetään ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15), ympäristökorvauksilla (art 28) ja yhteistyöllä (art 35). Maataloudesta maaperään kohdistuvaa ympäristökuormitusta voidaan vähentää ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä ja maan kasvukunnosta huolehtimalla. Koulutuksen ja tiedonvälityksen avulla pystytään lisäämään tuottajien tietoisuutta maaperän kasvukunnon edistämisestä. Yhteistyö-toimenpiteen avulla on mahdollista toteuttaa pilottihankkeita. Kohdealaan 4C vaikuttavat toissijaisesti investoinnit fyysiseen omaisuuteen (art 17), luonnonmukainen maatalous (art 29) ja Leader (art 42-44). Salaojitus- ja säätösalaojitusinvestoinneilla voidaan parantaa maan kasvukuntoa. Luonnonmukainen tuotanto parantaa maan kasvukuntoa orgaanisten lannoitusaineiden käytön vaikutuksesta. Yhteisöllisesti, paikallisesti toteuttavat ympäristön tilaa parantavat toimet vaikuttavat positiivisesti maaperän kasvukuntoon. 5.2.5. P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla 5.2.5.1. 5A) Maatalouden vedenkäytön tehostaminen 5.2.5.1.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta 5.2.5.1.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Kohdealalle 5A ei oteta käyttöön ensisijaisia toimenpiteitä. Veden käytön tehostamiseen voidaan tarvittaessa vaikuttaa välillisesti joidenkin ohjelmaan valittujen toimenpiteiden avulla. Kohdealaan 5A vaikuttavat toissijaisesti koulutus ja tiedonvälitys (art 14) ja yhteistyö (art 35). Koska tarve veden käytön tehostamiseen ei ole merkittävä, voidaan koulutus- ja neuvontatoimet sekä mahdolliset pilottihankkeet tarvittaessa kohdistaa toimintaan, jossa veden käytön tehostamisella on merkitystä (kuten puutarhatilat). 127 5.2.5.2. 5B) Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen 5.2.5.2.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.5.2.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Energiatehokkuuden lisäämiseen vaikutetaan ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15) ja yhteistyöllä (art 35). Vaikutuksia voidaan saada aikaan tukemalla koulutusta, neuvontaa, joissa pyritään energian säästöön ja energiatehokkuuden parantamiseen. Yhteistyön kautta voidaan kehittää uusien energiatehokkaampia menetelmiä ja tekniikoita maataloudessa. Kohdealaan 5B vaikuttavat toissijaisesti investoinnit fyysiseen omaisuuteen (art 17) ja Leader (art 42-44). Vaikutuksia voidaan saada aikaan tukemalla investointeja, joissa pyritään energian säästöön ja energiatehokkuuden parantamiseen. Leader-toimenpiteillä voidaan kehittää toimintaa monipuolisesti paikallisella tasolla. 5.2.5.3. 5C) Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen 5.2.5.3.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.5.3.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä sekä materiaalitehokkuutta edistetään ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15) investoinneilla fyysiseen omaisuuteen (art 17) ja yhteistyöllä (art 35). Vaikutuksia voidaan saada aikaan tukemalla maatilojen investointeja, joissa pyritään uusiutuvien luonnonvarojen ja kierrätettävien materiaalien tarkoituksenmukaiseen käyttöön, raaka-aineiden tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä läpi tuotantoprosessin ulottuvaan resurssien kestävään ja samalla taloudellisesti kannattavaan käyttöön. Lannan käyttöä energian tuotantoon voidaan tehostaa ja parantaa näin ravinteiden kierrätystä. Yhteistyön kautta voidaan kehittää hajautetun energian tuotantoa, 128 resurssitehokkuutta ja kehittää uusia toimintamalleja. Näillä toimenpiteillä on mahdollista edistää uusiutuvan energian ja energian tuotantoon suunnattujen raaka-aineiden tuotantoa ja käyttöä sekä jätteiden ja tuotannon sivuvirtojen käyttöön perustuvia uusia elinkeinomahdollisuuksia maaseudulla. Kohdealaan 5 C vaikuttavat toissijaisesti tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (art 19), maaseudun palvelujen ja kylien kehittäminen (art 20) ja Leader (art 42-44). Toimenpiteillä voidaan edistää yrittäjyyttä, kehittämistoimia, innovaatioita sekä yritysten investointeja. Leader-toimenpiteillä voidaan kehittää toimintaa paikallisella tasolla. 5.2.5.4. 5D) Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen 5.2.5.4.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.5.4.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentämiseen vaikutetaan ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15), investoinneilla fyysiseen omaisuuteen (art 17) ja yhteistyöllä (art 35). Koulutuksen ja neuvonnan avulla voidaan vaikuttaa toimijoiden valintoihin siten, että kasvihuonekaasupäästöjä voidaan saada vähennettyä. Rakennus- ja laiteinvestointien avulla voidaan vähentää maataloudesta aiheutuvia kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjä. Yhteistyön kautta voidaan saada aikaan uusia menetelmiä ja teknologioita kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Kohdealaan 5D vaikuttavat toissijaisesti ympäristökorvaukset (art 28) ja luonnonmukainen tuotanto (art 29). Ympäristökorvaukseen sisältyvillä toimilla on merkittävä toissijainen vaikutus kohdealueeseen. Vaikka esim. kasvipeitteisyyden keskeisimmät vaikutukset kohdistuvat valumavesien hallintaan, voidaan sillä ehkäistä myös ilmastonmuutosta vähentämällä hiilidioksidipäästöjä. Luonnonmukaisella tuotannolla voidaan ehkäistä ilmastonmuutosta ja vaikuttaa siihen sopeutumiseen. 129 5.2.5.5. 5E) Hiilen sitomisen ja talteenoton edistäminen maa- ja metsätaloudessa 5.2.5.5.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.5.5.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Maaperän hiilen säilyttämiseen ja sitomiseen vaikutetaan ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), neuvonnalla (art 15) ja yhteistyöllä (art 35). Koulutuksen ja neuvonnan avulla voidaan lisätä toimijoiden tietoisuutta. Yhteistyön kautta voidaan saada aikaan uusia menetelmiä ja teknologioita. Kohdealaan 5E vaikuttavat toissijaisesti ympäristökorvaukset (art 28), luonnonmukainen maatalous (art 29) ja Leader (art 42-44). Ympäristökorvaukseen sisältyvillä toimilla sekä luonnonmukaisella tuotannolla voidaan maan orgaanisen aineksen määrän lisäämisellä edistää hiilinieluvaikutuksen säilymistä. Leader toimenpiteillä voidaan kehittää toimintaa monipuolisesti paikallisella tasolla. 5.2.6. P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla 5.2.6.1. 6A) Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen 5.2.6.1.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M06 – Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (19 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla) 5.2.6.1.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Monipuolistamista, pienten yritysten perustamista ja kehittämistä sekä työpaikkojen perustamista edistetään ensisijaisesti koulutuksella ja tiedonvälityksellä (art 14), tila- ja yritystoiminnan kehittämisellä (art 19) ja yhteistyöllä (art 35). Tukemalla maatalouden ulkopuolisen yritystoiminnan perustamista ja maatalouden ulkopuoliseen toimintaan kohdistuvia investointeja voidaan maaseutualueille saada aikaan lisää työtä ja toimeentuloa. Koulutuksen avulla voidaan parantaa yritysten johtamista ja kehittämistä sekä markkinointia. Tietopohjan vahvistumisella voidaan luoda edellytyksiä uusien liiketoiminta-alueiden ja innovatiivisen yritystoiminnan kehittymiselle. Yhteistyön kautta voidaan lisätä yrittäjien mahdollisuuksia toimia maaseudulla 130 Kohdealaan 6A vaikuttavat toissijaisesti investoinnit fyysiseen omaisuuteen (art 17), maaseudun palvelujen ja kylien kehittäminen (art 20) ja Leader (art 42-44). Investoinneilla maataloustuotteiden kauppaan ja jalostukseen voidaan nostaa maataloustuotteiden jalostusarvoa. Maaseudun palveluja kehittämällä voidaan lisätä yrittäjien mahdollisuuksia toimia maaseudulla. Leader-toimenpiteillä voidaan kehittää toimintaa monipuolisesti paikallisella tasolla. 5.2.6.2. 6B) Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen 5.2.6.2.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla)  M07 – Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla (20 artikla)  M16 – Yhteistyö (35 artikla)  M19 - Tuki yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen (Leader) (asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artikla) 5.2.6.2.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Maaseutualueiden paikallista kehittämistä edistävät ensisijaisesti koulutus ja tiedonvälitys (art 14), maaseudun palvelujen ja kylien kehittäminen (art 20) yhteistyö (art 35) ja Leader (art 42-44). Maaseudun palveluita parantamalla ja kyliä kehittämällä sekä tiedottamalla voidaan vaikuttaa siihen, että maaseudulla pystyy asumaan ja yrittämään. Maaseudun elinvoimaisuuden kasvu houkuttelee myös uusia asukkaita ja yrittäjiä. Leader-toiminnalla voidaan vahvistaa ja kehittää paikallisia yhteisöjä, yrityksiä ja alueen elinvoimaa. Toiminnalla voidaan turvata paikallisten yhteisöjen, maaseudun asukkaiden ja yrittäjien palveluita, niiden uudistamista, uusien teknologioiden käyttöön ottoa, kulttuuria ja asumisen turvallisuutta sekä ehkäistyä syrjäytymistä. Yhteistyön kautta voidaan luoda uusia toimintamalleja esim. palveluiden tuottamiseen. Kohdealaan 6B vaikuttavat toissijaisesti koulutus ja tiedonvälitys (art 14). Ammatillisen koulutuksen avulla voidaan lisätä maaseudun yrittäjien ja asukkaiden tietoisuutta ja osaamista mm. paikallisvaikuttamisen mahdollisuuksiin. 5.2.6.3. 6C) Tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantaminen maaseutualueilla 5.2.6.3.1. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta  M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla) 131  M07 – Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla (20 artikla) 5.2.6.3.2. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhdistelmä ja perusteet Maaseutualueiden tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuutta, käyttöä ja laatua voidaan ensisijaisesti edistää maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisellä (art 20). Laajakaistainfrastruktuuriin kohdistettavilla investoinneilla voidaan luoda edellytyksiä maaseudun asukkaiden palveluiden ja elinkeinojen kehittämiselle ja parantaa näin maaseudun elinvoimaisuutta. Koulutuksen ja tiedonvälityksen (art 14) avulla voidaan tehostaa tietoisuutta uusista palvelumuodoista. Kohdealaan 6C vaikuttaa toissijaisesti koulutus ja tiedonvälitys (art 14) ja maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisellä (art 20). Ammatillisella koulutuksella voidaan lisätä asukkaiden ja yrittäjien tietoisuutta tieto ja viestintäteknologian käytöstä. Investoinnit maaseudun pieninfrastruktuuriin voivat tehostaa tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuutta, käyttöä ja laatua. 132 5.3. Kuvaus siitä, miten monialaisia tavoitteita käsitellään, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan v alakohdassa tarkoitetut erityistarpeet Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi komissio on antanut maakohtaisia suosituksia. Suomea koskevissa suosituksissa (Komissio 2012) kiireellisimmät haasteet liittyvät mm. seuraaviin: yritysten heikentynyt kilpailukyky, tarve laajentaa tutkimus- ja innovaatioperustaa ja monipuolistaa taloutta, suuri energiankulutus, tarve parantaa luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä ilmastonmuutokseen liittyvät toimenpiteet. Suomen ympäristölliset ja ilmaston muutokseen liittyvät erityiset tarpeet on määritelty erilaisissa kansallisissa strategioissa ja toimenpideohjelmissa. Tarpeet on tuotu esiin myös ohjelman SWOT analyysissa ja sen perusteella tehdyssä tarpeiden tunnistamisessa. Ilmaston ja luonnonolojen ominaisuuksien takia vesiensuojelun ja pelloilta tulevan hajakuormituksen hallinnan tarve nousee ympäristöongelmista suurimmaksi. Luonnon monimuotoisuuden osalta erityiset tarpeet kohdistuvat maatalouden sektorilla perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten luontotyyppien ja lajiston tilan edistämiseen, sillä nämä ovat uhanalaisin luontotyyppiryhmä ja lajistoltaan erityisen taantunut. Myös alkuperäisrotujemme säilyttämisessä Suomella on erityinen vastuu. Kaikkien näiden ratkaisemiseen tarvitaan sekä uusia innovaatioita, pilottikokeiluja että pitkäjänteisen jo aloitetun ympäristötyön jatkamista, jota kehitetään uusien tutkimustietojen ja toimeenpanokokemusten perusteella. Ilmastokysymyksessä keskeinen on turvemaiden päästöjen hillintä. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarpeet kietoutuvat suuressa määrin vesiensuojelun tehostamisen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiskehityksen hidastamiseen. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen luo myös erityisiä tarpeita viljelylajikkeiden viljelyvarmuuden parantamiseen ja tuotantoriskien hallintaan. Epäsuotuisissa luonnonoloissa maatalouden harjoittamisen turvaaminen mahdollistaa hoidetun maaseutumaiseman säilymisen sekä muodostaa perustan sille, että viljelijät toteuttavat myös vaativampia ympäristötoimenpiteitä. Keskeisten ympäristökysymysten vesistöjen tilan parantamisen sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen integroiminen osaksi maatalouden ja maaseudun kehittämistä hoidetaan kahden kansallisen strategisen aloitteen avulla jotka kumpikin käyttävät hyväkseen kaikkia ohjelman tarjoamia instrumentteja. Kansallinen Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hanke käynnistyi 1.9.2014. Hankkeen toteuttaa MTT ja sen on tilannut maa- ja metsätalousministeriö. Tavoitteena on varmistaa maataloustuotannosta syntyvän lannan ja muun orgaanisen aineksen sisältämien ravinteiden hyötykäyttö vuoteen 2020 mennessä. Toteutus tapahtuu tiiviissä yhteistyössä viljelijäjärjestöjen sekä alueellisten, kansallisten ja paikallisten toimijoiden kanssa hyödyntäen uuden maaseutuohjelman monipuolista keinovalikoimaa, kuten ympäristötoimenpiteitä, neuvontaa, koulutusta, yhteistoimintaa, investointeja ja yritystukia. Lannan ja biomassojen innovatiivinen hyödyntäminen tarjoaa maaseudulle uusia yritystoimintamahdollisuuksia ja taloudellista aktiivisuutta puhtaan teknologian alueella. Toisaalta ravinteet väärässä paikassa muodostavat sekä vesistöjä että ilmastoa rasittavan ongelman. Lannan hyödyntäminen edesauttaisi täyttämään Suomen kansainvälisiä vesistö (HELCOM), ilmanlaatu- (kaukokulkeutumissopimus) ja ilmastositoumuksia (UNFCCC), joilla parannetaan vesistöjen tilaa, ilman laatua sekä vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä. Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hanke käynnistää samalla Suomen biotalousstrategian ravinteiden kierrätykseen liittyvää osiota. Toisena strategisena aloitteena valmistellaan maatalouden ilmastoohjelma, joka sisältää systemaattisen katsauksen kaikkiin ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä sen hilllintään kohdistuviin toimiin, joista merkittävä osa sisältyy maaseutuohjelmaan mutta joka sisältää myös täydentäviä energia sekä kulutuspoliittisia toimia. Ympäristö- ja ilmastoasioiden osalta tietämyksen siirron ja innovaatioiden edistäminen maa- ja 133 metsätaloudessa sekä maaseudulla on erityisen tärkeää osaamisen lisäämiseksi ja tarjolla olevien mahdollisuuksien käyttämiseksi. Muuttuvien ilmasto-olosuhteiden ja maaperän ominaisuuksien yhdistelmä edellyttää uuden tiedon ja kokemusten hankintaa ja kansainvälistä yhteistyötä, jota mm. Horizon 2020 voi tukea. Innovaatioiden avulla on mahdollista parantaa maatalouden tuotantoedellytyksiä epäsuotuisissa tuotanto olosuhteissa ja lisätä maatalouden kilpailukykyä siten, että haitalliset vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon saadaan minimoitua. Esimerkiksi lannan käytön tehostamiseen kehitteillä olevien innovaatioiden avulla on mahdollista saada aikaan positiivisia vaikutuksia niin tilalla kuin ympäristössä ja ilmastossa. Tärkeää olisi tutkijoiden, neuvojien ja viljelijöiden yhteistyö. Tuotantoeläinten lajinmukaisella ruokinnalla voidaan vaikuttaa myös ilmastoasioihin. Monissa ympäristöhaasteissa innovaatiot ja pilottihankkeet tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Innovaatiopohjainen kasvu on yksi edellytys myös maaseudun elinkeinopohjan laajentamiselle, liiketoiminnan synnyttämiselle ja kilpailukyvyn elvyttämiselle. Innovaatioita ei synny pelkästään tutkimuksen tulosten hyödyntämisestä ja lineaarisesti neuvonnan ja koulutuksen kautta yritysten tuotteiksi. Julkinen ja yksityinen tutkimus ovat hyvin sektoroitunutta ja tutkimuksen laadulliset vaatimukset edellyttävät tutkijoiden ja tutkimusyksiköiden keskittymistä ja erikoistumista. Tämä tilanne ei ole omiaan lisäämään pienessä maassa tutkimusalojen välistä ja rajapinnoilta uusia innovaatiomahdollisuuksia löytävää toimintaa. On löydettävä kannustinmekanismeja alojen välisen ja käytäntölähtöisen tutkimuksen lisäämiseksi. Tehokas verkottuminen edellyttää sellaisia innovaatiovälittäjiä, jotka voivat toimia tutkimustiedon ja käytännön tiedontarpeiden yhdistäjänä. Innovaatiotoiminnan verkostoitumistarvetta korostaa, että metsäntutkimus keskittyy Joensuuhun, marja-ala Pohjois-Savoon ja elintarvikeala Vakka-Suomeen ja Etelä Pohjanmaalle. Uusiutuvan energian tutkimuksessa vahvoja ovat Keski-Suomi ja Pohjois-Karjala. Alueelliset innovaatiokeskukset puolestaan ovat useimmiten keskittyneet teknologisiin innovaatioihin, joka on Suomen vahvuusalueita. Maaseudun elinkeinojen ja biotalouden kehittymiseksi olisi tärkeää, että alueilla toimisi monialaisia innovaatiokeskuksia, joiden tehtävänä on tuoda yritysten käyttöön olennaisia verkostoja ja uusia yhteyksiä kansallisesti ja kansainvälisesti sektorirajoja ylittäen. Maaseudun keskeisenä ongelmana kaudella on palveluiden keskittyminen ja vetäytyminen maaseudulta. Palveluiden uudelleen järjestäminen, turvaaminen ja palveluyrittäjyyden kehittäminen edellyttää organisatorisia ja sosiaalisia innovaatioita. Julkisen ja yksityisen sekä kolmannen sektorin yhteistyötä on kehitettävä vastuullisesti niin, että julkisia palveluita ei vain siirretä vapaaehtoisen työn piiriin tai siirretä paikallista päätöksentekoa kansalaisten ulottumattomiin. ERI-rahastojen alueelliset yhteistyötoimet ovat tässä erityisen tärkeitä. 134 5.4. Toimenpidelogiikan yhteenvetotaulukko, jossa on maaseudun kehittämisohjelmalle valitut painopisteet ja kohdealat, määrälliset tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi toteutettavien toimenpiteiden yhdistelmä, myös menosuunnitelmat (taulukko on luotu automaattisesti 5.2 ja 11 jaksossa olevien tietojen perusteella) Painopiste 1 Kohdeala Tavoiteindikaattorin nimike Tavoitearvo 2023 Menosuunnitelma Toimenpiteiden yhdistelmä 1A T1: asetuksen (EU) N:o 1305/2013 14, 15 ja 35 artiklan mukaisten menojen prosenttiosuus suhteessa maaseudun kehittämisohjelman kokonaismenoihin (kohdeala 1A) 3,35% M01, M02, M16 1B T2: yhteistyötoimenpiteestä tuettujen yhteistyötoimien kokonaismäärä (asetuksen (EU) N:o 1305/2013 35 artikla) (ryhmät, verkostot/klusterit, pilottihankkeet...) (kohdeala 1B) 310,00 M16 1C T3: asetuksen (EU) N:o 1305/2013 14 artiklan mukaisesti koulutettujen osallistujien kokonaismäärä (kohdeala 1C) 20 000,00 M01 Painopiste 2 Kohdeala Tavoiteindikaattorin nimike Tavoitearvo 2023 Menosuunnitelma Toimenpiteiden yhdistelmä 2A T4: niiden maatilojen prosenttiosuus, jotka saavat maaseudun kehittämisohjelmasta tukea rakenneuudistukseen tai nykyaikaistamiseen tehtäviin investointeihin (kohdeala 2A) 11,94% 878 400 000,00 M01, M02, M04 2B T5: niiden maatilojen prosenttisosuus, joilla on maaseudun kehittämisohjelmasta tuettu liiketoiminnan kehittämissuunnitelma / tuettuja investointeja nuorille viljelijöille (kohdeala 2B) 4,61% 148 000 000,00 M01, M06 Painopiste 3 Kohdeala Tavoiteindikaattorin nimike Tavoitearvo 2023 Menosuunnitelma Toimenpiteiden yhdistelmä 3A T6: niiden maatilojen prosenttiosuus, joita tuetaan laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden ja lyhyiden jakeluketjujen sekä tuottajaryhmien ja organisaatioiden avulla (kohdeala 3A) 8,53% 559 000 000,00 M01, M02, M04, M14, M16 Painopiste 4 Kohdeala Tavoiteindikaattorin nimike Tavoitearvo 2023 Menosuunnitelma Toimenpiteiden yhdistelmä 4A (agri) T9: sen maatalousmaan prosenttiosuus, josta on tehty luonnon monimuotoisuutta tukeva hoitosopimus (kohdeala 4A) 17,60% 4B (agri) T10: sen maatalousmaan prosenttiosuus, josta on tehty hoitosopimus vesienhoidon parantamiseksi (kohdeala 4B) 79,87% 4C (agri) T12: sen maatalousmaan prosenttiosuus, josta on tehty hoitosopimus maaperän hoidon parantamiseksi ja/tai maaperän eroosion torjumiseksi (kohdeala 4C) 53,93% 5 633 831 757,00 M01, M02, M04, M10, M11, M13, M16 Painopiste 5 Kohdeala Tavoiteindikaattorin nimike Tavoitearvo 2023 Menosuunnitelma Toimenpiteiden yhdistelmä 5B Neuvontapalveluja käyttävien edunsaajien lukumäärä (kpl) 2 000,00 12 000 000,00 M01, M02, M16 5C T16: kokonaisinvestoinnit uusiutuvan energian tuotantoon (euroa) (kohdeala 5C) 117 900 000,00 67 400 000,00 M01, M02, M04, M16 5D T17: niiden eläinyksiköiden (ey) prosenttiosuus, joita koskevat investoinnit kasvihuonekaasujenpäästöjen ja/tai ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi karjanhoidossa (kohdeala 5D) 10,77% 63 900 000,00 M01, M02, M04, M16 5E Neuvontapalveluja käyttävien edunsaajien lukumäärä (kpl) 2 000,00 7 100 000,00 M01, M02, M16 Painopiste 6 Kohdeala Tavoiteindikaattorin nimike Tavoitearvo 2023 Menosuunnitelma Toimenpiteiden yhdistelmä 135 6A T20: tuetuissa hankkeissa syntyneet työpaikat (kohdeala 6A) 4 000,00 377 000 000,00 M01, M06, M16 T21: sen maaseutuväestön prosenttiosuus, joka kuuluu paikallisten kehittämisstrategioiden piiriin (kohdeala 6B) 47,07% T22: sen maaseutuväestön prosenttiosuus, joka hyötyy parannetuista palveluista/infrastruktuureista (kohdeala 6B) 47,07% 6B T23: tuetuissa hankkeissa syntyneet työpaikat (Leader) (kohdeala 6B) 1 700,00 354 000 000,00 M01, M07, M16, M19 6C T24: sen maaseutuväestön prosenttiosuus, joka hyötyy uusista tai parannetuista palveluista/infrastruktuureista (TVT) (kohdeala 6C) 49,69% 31 000 000,00 M01, M07 136 5.5. Kuvaus neuvontavalmiuksista, joilla varmistetaan riittävä neuvonta ja tuki lainsäädännön vaatimusten osalta ja innovointiin liittyvien toimien osalta, jotta osoitetaan, että on toteutettu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan vi alakohdassa edellytetyt toimenpiteet Alaisen hallinnon ja tuenhakijoiden koulutus Erityisesti ohjelmakauden alussa maa- ja metsätalousministeriö kouluttaa alaista hallintoa ja potentiaalisia tuenhakijoita. Maaseutuvirasto järjestää hallinnolle vuosittain lukuisia koulutuksia toimeenpanon prosesseista. Maaseutuvirasto ja Elintarviketurvallisuusvirasto järjestävät vuosittain koulutusta myös lakisääteisistä vaatimuksista. Maaseutuviraston ja maaseutuverkostoyksikön järjestämät koulutukset ohjelmakaudella 2007–2013 on listattu vuosikertomuksissa. Osa koulutuksista videoidaan ja ne ovat saatavissa myös jälkikäteen. Maaseutuvirastolla on säännöllisesti kokouksia alaisen hallinnon kanssa. Menettelyjä kehitetään jatkuvasti, mutta tähän mennessä toteutettua ja hyväksi koettua mallia on tarkoitus jatkaa myös uudella kaudella. Potentiaalisille tuenhakijoille annetaan tietoa tukimahdollisuuksista ja lakisääteisistä vaatimuksista maa- ja metsätalousministeriön, Maaseutuviraston, ELY-keskusten, kuntien, neuvontajärjestöjen ja toimintaryhmien järjestämissä koulutustilaisuuksissa ja -seminaareissa sekä hakuoppaissa, tiedotteissa ja ammattilehtien kirjoituksissa. Keskeinen viestinnän väline on internet, josta kaikki kansalaiset ja yrittäjät saavat vapaasti kaiken EU:n ja hallinnon tuottaman tiedon ja ohjeistuksen, joka on tarpeen tuen hakemiseksi. Sivuja ylläpitävät maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuvirasto, maaseutuverkostoyksikkö ja Evira. Potentiaalisten tuenhakijoiden opastus ja neuvonta ELY-keskusten asiakaspalvelun toimintamallia yhtenäistetään ja palvelun tarjontaa parannetaan. Asiakkaiden yhteydenottoja ohjataan sähköisiin kanaviin. Leader-ryhmät aktivoivat ja neuvovat potentiaalisia tuenhakijoita ohjelman rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämisessä. Ryhmät ovat sopineet yhdessä ELY-keskusten kanssa menettelytavoista, joilla varmistetaan joustava yhteistyö pienyrityshankkeiden rahoituksessa. Uusyrityskeskukset, alueelliset osaamiskeskukset, kunnalliset/seudulliset elinkeinoyhtiöt, valtionapuisten neuvontajärjestöjen neuvojat ja yksityiset neuvojat palvelevat vuosittain tuhansia maaseutuyrittäjiä yksilöllisen konsultoinnin ja laajempien koulutusten kautta. Neuvojien vahvuutena ovat toiminta lähellä asiakasta ja laajat verkostot. Elinkeinoneuvontajärjestöt saavat vuosittain toimintaansa valtionavustusta ja tulossopimuksessa näiden toiminnalle asetetaan strategisia tavoitteita. Järjestöt ovat voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä (rekisteröityjä yhdistyksiä). Nykyisen valtionavulla rahoitetun maatalous- ja puutarhaelinkeinon neuvontajärjestelmän piirissä on vuonna 2014 ollut käytettävissä n. 323 henkilötyövuotta. Valtionaputoiminnan asiakasrahoitus on yli 50 %, pääsääntöisesti valtionavut ovat suhteellisen pieni osa järjestökohtaisesta toiminnan kokonaisrahoituksesta. Avustusta voidaan myöntää maatalouden neuvontapalveluihin edellyttäen, että avustuksen saajan toiminta on kokonaisuutena arvioiden valtakunnallista koko maan kattavaa toimintaa. Elinkeinoneuvonnan osalta hyvin toimiva järjestelmä on haluttu säilyttää ja täydentää sitä ohjelman mahdollisuuksilla. Alueellista ja toiminnallista erikoisneuvonnan kattavuutta ja kapasiteettia ei kyetä säilyttämään nykyisellä valtionavun tasolla, minkä vuoksi maaseudun kehittämisohjelmassa otetaan käyttöön neuvontatoimenpide, joka koskee tiettyjä ohjelman prioriteetteja ja kohdealoja painottuen ympäristöasioihin, ilmastomuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen, tuotantoeläinten hyvinvointiin 137 sekä maatilojen nykyaikaistamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen (toimenpide 2). Valtionavustusta ei myönnetä kustannuksiin, jotka korvataan maaseudun kehittämisohjelman neuvontatoimenpiteen kautta. Maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa toimiva Suomen metsäkeskus ja sen alueyksiköt opastavat, neuvovat ja kouluttavat valtakunnallisesti kaikkia metsänomistajia metsäasioissa. Tarjolla on sekä henkilökohtaista opastusta että kursseja. Metsään.fi-asiointipalvelu tarjoaa metsäomistajille sähköisesti tietoa omasta metsäomaisuudestaan. Lisäksi metsänhoitoyhdistykset, jotka ovat metsänomistajien omia organisaatioita ja toimivat koko Suomen alueella, palvelevat metsänomistajia kaikissa metsien hoitoon ja käyttöön liittyvissä asioissa. Innovaatioihin liittyvät toimet Ohjelmakauden valmisteluun on kuulunut alueellisten strategioiden ja suunnitelmien valmistelu. Niiden osana on kuvaus alueellisesta yhteistyöstä hallintoviranomaisten, kehittämisorganisaatioiden, yritysten, viljelijöiden ja metsänomistajien kesken tavoitteellisten elinkeinollisten yhteistyö- ja kehittämis- sekä tiedotus- ja viestintähankkeiden toteuttamista ohjelman puitteissa sekä kansallisia ja muiden ERI -rahastojen resursseja käyttäen. Näitä yhteistyöhankkeita toteutetaan ennen kaikkea alueellisten strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi ja mm. kansallisen biotalousstrategian tavoitteiden tukemiseksi. Tutkimuslaitokset, yliopistot ja muut oppilaitokset ovat olleet oleellisia osapuolia kaikissa kehittämistoimissa. Tulevalla kaudella muodostetaan myös maaseudun innovaatioryhmiä, jotka keskittyvät erityisten maa- ja metsätaloutta uudistavien innovaatioiden kehittämiseen. Maaseutuverkostoyksikkö on toteuttanut erilaisia innovaatiohautomoita ja tapahtumia, joissa ihmiset ja ideat ovat kohdanneet innovaatioiden syntymiseksi ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi innovaatioleirit, parhaiden käytäntöjen kilpailut, tiedotukselliset teemavuodet ja hanketreffit. Myös kauden 2014–2020 verkostotoiminta tukee erityisesti ohjelman viestintä- ja koulutustavoitteita, verkottaa ja välittää tietoa sekä ohjelman, että kansainvälisellä tasolla ja tukea alueellista viestintää ja paikallisia toimintaryhmiä. Yrityspalvelut Maa- ja metsätalousministeriö toimii yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa yritysasiakkaille suunnattavien julkisrahoitteisten palveluiden ja palvelumallien kehittämisessä osana Yritys-Suomi palveluympäristöä. Ministeriöt ohjaavat alueellisia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, jotka myöntävät yrityksille kansallisia ja ERI-rahastojen mukaisia tukia. Palveluilla paikataan toimintaympäristön puutteita ja tuetaan yritysten kestävää kasvua. Niitä kehitetään yhteistyössä rahoittajaviranomaisten kanssa välttäen päällekkäisyyttä ja tehostaen julkisen hallinnon asiakaslähtöisten palvelujen tarjontaa ja hyödyntäen yhteisesti käytössä olevaa asiakastietoa. Yritysasiakkaiden segmentoinnin ja palvelumallien avulla voidaan paremmin tunnistaa eri kehitysvaiheissa olevat yritykset ja löytää yrityksen tarpeisiin parhaiten sopiva palvelu sekä seurata yritysten kehittymistä. Käyttäjille maksuton Yritys-Suomi -palvelukokonaisuus tarjoaa yritystoiminnan aloittamiseen, kehittämiseen ja kansainvälistymiseen liittyviä tietoa ja palveluita verkossa, puhelimitse sekä henkilökohtaisesti verkoston palvelupisteissä. Yrittäjä tai yrittäjäksi aikova voi tutustuta palvelutarjontaan Yrityssuomi.fi -palvelussa, minne on laadittu tuotekuvaus myös maaseuturahastosta myönnettävästä maaseudun yritystuesta. Kirjautuneelle käyttäjälle Oma Yritys-Suomi -palvelu tarjoaa sähköisen työtilan, missä yrittäjä voi omatoimisesti tehdä kehittämiskartoituksen ja muodostaa kokonaiskuvan yrityksen kehittämistarpeista sekä saada lisätietoa ja ohjeita kehittämistarpeiden toteuttamiseen. Palvelu tarjoaa 138 työkalun myös liiketoimintasuunnitelman laatimiseen. Kehittämis- ja rahoituspalveluiden lisäksi Oma Yritys-Suomi -palvelu tarjoaa yrityksen/yrittäjäksi aikovan profiilin mukaisesti tietoa yrityksen tarvitsemista luvista ja ilmoituksista ja ohjaa erilaisten lupien ja ilmoitusmenettelyjen sujuvuuteen ja tukee palvelujen helppoa saatavuutta, jotta asiointi ei veisi liikaa aikaa liiketoiminnalta. Yritys-Suomi -puhelinpalvelu toimii sähköisen asioinnin tukena. Yrityksille tarjotaan aihealueen mukainen asiantuntijatuki tarvittaessa. Yritys voi ottaa yhteyttä ELY-keskuksen tai seudullisten yrityspalveluiden toimijaverkoston yritysasiantuntijaan henkilökohtaisen kasvokkain tapahtuvan neuvonnan saamiseksi. Yritys-Suomen seudullinen yrityspalveluverkosto kattaa koko maan ja siihen kuuluu 68 seutua eli kaikki 15 ELY-keskusaluetta. Yritysten neuvonnasta verkostomaisesti toimivissa seudullisissa yrityspalveluissa vastaavat kunnat seudulliset kehittämisorganisaatiot, Uusyrityskeskusverkosto, alueelliset ProAgria Keskukset, TE-toimistot, ELY-keskukset ja muut palveluntarjoajat sen mukaan, miten palveluiden tuottamisesta on sovittu. Yrittäjä Yritys ja aloittava yrittäjä voi saada verkoston kautta maksutonta yleisluonteista neuvontaa yritystoiminnan käynnistämiseen ja kehittämiseen, ohjausta yrityskohtaisten neuvonta- ja rahoituspalvelujen hyödyntämiseen sekä tietoa tai olla mukana alueilla toteuttavista kehittämis ja yhteistyöhankkeista. tai oppilaitos- ja korkeakouluyhteistyössä. Koulutushankkeisiin osallistumalla yritykset voivat parantaa liiketoimintaosaamistaan. Maaseuturahastosta ja myös muista kehittämisvälineistä yrittäjät voivat saada tietoa myös Leader-ryhmiltä ja maaseutuverkostosta. Maaseutualueiden yritykset voivat käyttää maaseuturahastosta myönnettävää yrityksen perustamistukea uuden yritystoiminnan alkuvaiheessa tarvittavien asiantuntijapalveluiden hankkimiseen valitsemaltaan taholta. Yrityksellä on tukea haettaessa oltava liiketoimintasuunnitelma, joka on mahdollista laatia esimerkiksi Oma-Yritys-Suomi -palvelussa tai yrittäjyysvalmiuksia tukevan kehittämis- tai koulutushankkeen yhteydessä. Tavoitteena on, että uutta yritystoimintaa aloittavat yritykset hyödyntäisivät asiantuntijapalveluita liiketoiminnan eteenpäinviemisessä ja suunnitelmallisessa kehittämisessä. Maaseuturahaston tukea voidaan myöntää erikseen myös investoinnin taloudellista ja ekologista kestävyyttä koskevan neuvonnan hankkimiseen. Maaseutualueiden yritykset voivat hyödyntää työ- ja elinkeinohallinnon tukemia yritystoiminnan kehittämispalveluita, jotka on suunnattu ensisijaisesti toimivien yritysten tarpeisiin. Yritystoiminnan kehittämispalvelut ja maaseuturahaston yrityksen perustamistuki on yhteen sovitettu niin, että uutta yritystoimintaa maaseutualueilla aloittava yritys voi tarvittaessa myös hyödyntää työ- ja elinkeinohallinnon kilpailuttamia palveluja tuottavia yrityksiä ostamalla tarvitsemansa palvelu markkinahintaan ja saada siihen maaseuturahaston tukea. Tällä tavoin pyritään palveluja tuottavien yritysten joustavaan käyttöön rahoituslähteestä riippumatta ja selkeytetään tukijärjestelmää välttämällä päällekkäisten palveluiden tarjoamista maaseuturahaston kautta. Yritystoiminnan kehittämispalvelut soveltuvat maatalouden ulkopuoliseen yritystoiminnan kehittämiseen ja kansainvälistymistä tukevan asiantuntijatuen hyödyntämiseen. Maaseuturahaston yritysasiakkaat ovat pääosin mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä, jotka toimivat maaseutualueilla ilman maatilataustaa. Ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten mukaan maatilataustaisten yritysasiakkaiden määrä on viime vuosina vähentynyt. Yrittäjyyttä ja innovaatioita tukevia neuvontapalveluita maatiloille, maatilataustaisille yrityksille ja niihin läheisesti kytkeytyville toimialoille ovat tuottaneet erityisesti alueelliset ProAgria Keskukset, jotka ovat osapuolena maa- ja metsätalousministeriön ja maaseudun neuvontajärjestöjen välisessä tulossopimusmenettelyssä. 139 140 6. ENNAKKOEHTOJEN ARVIOINTI 6.1. Lisätiedot Ei muita tietoja. 141 6.2. Ennakkoehdot Kansallisella tasolla sovellettava ennakkoehto Sovellettava ennakkoehto täytetty: Kyllä/Ei/Osittain Arvio sen täyttymisestä Prioriteetit/Kohdealat Toimenpiteet P3.1) Riskien ehkäisy ja hallinta: katastrofien hallintaan tarkoitetut kansalliset tai alueelliset riskiarvioinnit, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutokseen sopeutuminen yes Ennakkoehto täyttyy. 3B M17 P4.1) Hyvä maatalous- ja ympäristökunto (GAEC): asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvussa tarkoitetut maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset vahvistetaan kansallisella tasolla yes Ennakkoehto täyttyy. P4 M10, M11 P4.2) Lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset: asetuksen (EU) N:o 1305/2013 III osaston I luvun 28 artiklassa tarkoitetut lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset määritellään kansallisella tasolla yes Ennakkoehto täyttyy. P4 M10, M11 P4.3) Muut asiaankuuluvat kansalliset toimenpidevaatimukset: asiaankuuluvat pakolliset kansalliset toimenpidevaatimukset määritellään asetuksen (EU) N:o 1305/2013 III osaston I luvun 28 artiklan soveltamiseksi yes Ennakkoehto täyttyy. P4 M10, M11 P5.1) Energiatehokkuus: on toteutettu toimenpiteitä, joilla edistetään kustannustehokkaasti energian loppukäytön tehokkuutta ja investointeja energiatehokkuuteen rakennettaessa tai uusittaessa rakennuksia yes Ennakkoehto täyttyy. 1C, 1A, 1B, 2A M01, M04, M02, M16 P5.2) Vesiala: käytössä on a) veden hinnoittelupolitiikka, joka tarjoaa käyttäjille riittävät kannustimet vesivarojen tehokkaaseen käyttämiseen, ja b) veden käytön eri sektorit osallistuvat riittävästi vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen osuudella, joka on määritetty hyväksytyssä, ohjelmien tukemia investointeja koskevassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa yes Ennakkoehto täyttyy. 1B, 1A, 1C M10 P5.3) Uusiutuva energia: on toteutettu toimia uusiutuvien energialähteiden tuotannon ja jakelun edistämiseksi yes Ennakkoehto täyttyy. 5C, 1A, 1B, 1C M01, M02, M16, M04 P6.1) Seuraava sukupolven (NGN) infrastruktuuri: on laadittu sellaiset kansalliset tai alueelliset seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskevat suunnitelmat, joissa otetaan huomioon alueelliset toimet nopeita internet-liittymiä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamiseksi, kohdennetaan toimet alueille, joilla markkinat eivät kykene tarjoamaan avointa infrastruktuuria kohtuullisin kustannuksin ja laadukkaasti kilpailua ja valtiontukia koskevien unionin sääntöjen mukaisesti ja huolehditaan siitä, että palvelut ovat muita heikommassa asemassa olevien ryhmien saatavilla yes Ennakkoehto täyttyy. 1B, 1C, 6C, 1A M01, M07, M02 G1) Syrjinnän torjunta: on olemassa hallinnolliset valmiudet syrjinnän vastaisen unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan täytäntöönpanoa ja soveltamista varten ERI-rahastojen alalla yes Ennakkoehto täyttyy. P4, 6A, 5E, 1B, 5C, 1A, 6B, 1C, 2B, 2A, 6C, 5B, 3A, 5D M14, M06, M04, M19, M20, M10, M11, M13, M02, M16, M07, M01 G2) Sukupuolten tasa-arvo: on olemassa hallinnolliset valmiudet sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin lainsäädännön ja yes Ennakkoehto täyttyy. P4, 1B, 2A, 6B, 5E, 1A, 5C, 5B, 3A, 1C, 6C, 5D, 2B, M01, M19, M16, M14, M07, M02, M11, M10, 142 toimintapolitiikan täytäntöönpanoa ja soveltamista varten ERI rahastojen alalla 6A M20, M04, M13, M06 G3) Vammaisuus: on olemassa hallinnolliset valmiudet YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista varten ERI-rahastojen alalla neuvoston päätöksen 2010/48/EY mukaisesti yes Ennakkoehto täyttyy. P4, 2A, 5C, 6C, 1C, 1B, 5D, 6B, 5E, 5B, 3A, 1A, 2B, 6A M14, M11, M10, M20, M02, M07, M06, M04, M13, M19, M16, M01 G4) Julkinen hankinta: on olemassa järjestelyt, joilla varmistetaan julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön tehokas soveltaminen ERI-rahastojen alalla yes Ennakkoehto täyttyy. 3A, 5B, 2A, 6B, 5C, 1A M06, M20, M16, M07, M04, M02 G5) Valtiontuki: on olemassa järjestelyt, joilla varmistetaan unionin valtiontukilainsäädännön tehokas soveltaminen ERI-rahastojen alalla yes Ennakkoehto täyttyy. P4, 3A, 2A M04, M13, M06 G6) Ympäristövaikutusten arviointia (YVA) ja strategista ympäristöarviointia (SYA) koskeva ympäristölainsäädäntö: on olemassa järjestelyt YVA:ta ja SYA:ta koskevan unionin ympäristölainsäädännön tehokasta soveltamista varten yes Ennakkoehto täyttyy. P4, 3A, 2A, 2B, 1C, 6C, 1A, 5E, 6B, 5B, 1B, 6A, 5C, 5D M07, M14, M10, M02, M19, M11, M20, M06, M04, M01, M13, M16 G7) Tilastojärjestelmät ja tulosindikaattorit :on olemassa tilastopohja, joka on tarpeen ohjelmien tehokkuuden ja vaikutusten arvioinnissa On olemassa tulosindikaattorijärjestelmä, jonka avulla valitaan toimet, joilla edistetään tehokkaimmin haluttuja tuloksia, seurataan tulosten toteutumista ja suoritetaan vaikutustenarviointeja partially Ennakkoehto täyttyy osittain. P4, 1C, 5B, 2B, 2A, 1A, 5C, 6C, 6A, 5D, 3A, 6B, 5E, 1B M19, M14, M04, M16, M07, M11, M20, M10, M06, M02, M01, M13 143 Kansallisella tasolla sovellettava ennakkoehto Arviointiperust eet Arviointiperus teet täytetty (Kyllä/Ei) Viite (jos ehto täyttynyt) [viite strategioihin, säädöksiin tai muihin asiaankuuluviin asiankirjoihin] Arvio sen täyttymisestä P3.1.a) Käytössä on kansallinen tai alueellinen riskinarviointi, johon sisältyy: kuvaus riskinarvioinnissa käytettävistä menettelystä, metodologiasta, menetelmistä ja muista kuin arkaluonteisista tiedoista sekä riskiin perustuvista kriteereistä investoinnin priorisoimiseksi; Yes Riskiarviointi Elintarvike- ja turvallisuusvirastossa: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/esittely/toiminta/riskinarviointi/ Päätös merkittävien tulvariskialueiden nimeämisestä: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/vesivarat/tulvien torjunta.html Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/5entWjJIi/MMMjulkaisu2005 1.pdf Suomessa ei ole vielä EU:n jäsenmailta ja neljältä muulta maalta pyydettyä raporttia kansallisesta riskienarvioinnista, mutta maaseudun kehittämisohjelman sisältöä koskevia keskeisiä riskiarviointeja on tehty satoriskien, tulvariskien, ilmastomuutoksen, kasvi- ja eläintautien sekä elintarviketurvallisuuden osalta. Suomessa tulvariskien hallintaa ohjaavat laki ja asetus tulvariskien hallinnasta. Toistaiseksi ei ole ollut suuria tulvavahinkoja, mutta ilmaston ääri ilmiöiden, myrskyjen ja tulvien odotetaan kuitenkin tulevaisuudessa yleistyvän, ja siksi on varauduttava myös poikkeuksellisen suuriin tulviin.. Ensisijaisesti suojataan yhdyskunnat tulvilta. Viranomaistehtävinä panostetaan vesistörakenteiden kunnossapitoon ja turvallisuuteen sekä tulvanaikaisten torjuntatoimien ja pelastustoiminnan sujuvuuteen. Uusien riskikohteiden syntymistä tulva-alueille ehkäistään kaavoituksella ja muulla rakentamisen ohjauksella. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi 20.12.2011 alueet, joilla vesistöjen tai meren tulvimisesta aiheutuvia riskejä pidetään merkittävinä. Näille tulvariskialueille laaditaan tulvakartat ja suunnitelmat tulvariskien hallitsemiseksi. Tulvatilannetta ja -varoituksia voi seurata ymparisto.fi -palvelusta (kts. "Muualla verkossa" linkit). Tulvien aiheuttamien haittojen kustannusten korvaamiseen voi yksityistalous ottaa vapaaehtoisen tulvavakuutuksen. Elintarvikkeita, eläinten merkintää ja rekisteröintiä, kasvinsuojeluaineita, rehuja, eläintaudeista ilmoittamista ja eläinten hyvinvointia koskee voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö. Maatalouden vesistöhaittojen ehkäisemistä toteutetaan erityisesti nitraattiasetuksella, jonka kansallinen toimeenpano koskee koko maata. P3.1) Riskien ehkäisy ja hallinta: katastrofien hallintaan tarkoitetut kansalliset tai alueelliset riskiarvioinnit, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutokseen sopeutuminen P3.1.b) Käytössä on kansallinen tai alueellinen riskinarviointi, johon sisältyy: kuvaus yhden riskin ja usean riskin skenaarioista; Yes ks. kohta P3.1.a ks. kohta P3.1.a 144 P3.1.c) Käytössä on kansallinen tai alueellinen riskinarviointi, johon sisältyy: tarvittaessa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi toteutettavien kansallisten strategioiden huomioon ottaminen. Yes ks. kohta P3.1.a ks. kohta P3.1.a P4.1) Hyvä maatalous ja ympäristökunto (GAEC): asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvussa tarkoitetut maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukse t vahvistetaan kansallisella tasolla P4.1.a) Hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukse t määritellään kansallisessa lainsäädännössä ja täsmennetään ohjelmissa Yes Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 Ennakkoehdon vaatimukset muodostavat perustason useille maaseutuohjelman toimenpiteistä. Perustaso on kuvattu ohjelma asiakirjan luvussa 8.1. Mikäli perustasoon tulee muutoksia, aiheuttaa se myös ohjelman muuttamisen. P4.2) Lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset : asetuksen (EU) N:o 1305/2013 III osaston I luvun 28 artiklassa tarkoitetut lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset määritellään kansallisella tasolla P4.2.a) Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 III osaston I luvussa tarkoitetut lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset täsmennetään ohjelmissa; Yes Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 Ennakkoehdon vaatimukset muodostavat perustason useille maaseutuohjelman toimenpiteistä. Perustaso on kuvattu ohjelma asiakirjan luvussa 8.1. Mikäli perustasoon tulee muutoksia, aiheuttaa se myös ohjelman muuttamisen. P4.3) Muut asiaankuuluvat kansalliset toimenpidevaatimukse t: asiaankuuluvat pakolliset kansalliset toimenpidevaatimukse t määritellään asetuksen (EU) N:o 1305/2013 III osaston I luvun 28 artiklan soveltamiseksi P4.3.a) Asiaa koskevat pakolliset kansalliset toimenpidevaatimukse t täsmennetään ohjelmissa Yes Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 Ennakkoehdon vaatimukset muodostavat perustason useille maaseutuohjelman toimenpiteistä. Perustaso on kuvattu ohjelma asiakirjan luvussa 8.1. Mikäli perustasoon tulee muutoksia, aiheuttaa se myös ohjelman muuttamisen. P5.1) Energiatehokkuus: on toteutettu toimenpiteitä, joilla edistetään kustannustehokkaasti energian loppukäytön tehokkuutta ja investointeja energiatehokkuuteen rakennettaessa tai uusittaessa P5.1.a) Toimenpiteet sen varmistamiseksi, että noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU 3, 4 ja 5 artiklassa säädettyjä rakennusten energiatehokkuuteen liittyviä vähimmäisvaatimuksia Yes EPBD-direktiivin täytäntöönpanoa koskeva rakentamismääräyskokoelma: http://www.ym.fi/fi FI/Maankaytto ja rakentaminen/Lainsaadanto ja ohjeet/Rakentamismaarayskokoelma/Suomen rakentamismaarayskoko elma(3624) Asetus korjausrakentamista: http://www.ym.fi/download/noname/%7B924394EF-BED0-42F2-9AD2 5BE3036A6EAD%7D/31396 Uudisrakentamista koskeva asetus: http://www.finlex.fi/data/normit/37188-D3-2012 Suomi.pdf Tiivistelmä energiatodistusta koskevan lainsäädännön uudistuksesta: http://energiatodistus.motiva.fi/uutiset/motivaneuvoorakennuksenenergiatodistuksesta03062013/ Rakennusten energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä rakennusten energiakulutuksen pienentäminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Rakennuksissa kuluu noin 40 % Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Suurin osa rakennusten energiakulutuksesta tapahtuu asuin-, toimisto ja julkisten palvelujen rakennuksissa. Rakennusten 145 Poikkeuksia maatilarakennuksille ja kasvihuoneille: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130050 energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä rakennusten energiakulutuksen pienentäminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Säädöksillä toimeenpannaan rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä ja edistetään samalla Suomen omia tavoitteita energiatehokkuuden parantamiseksi. Rakennuksen hyvä energiatehokkuus pienentää käytönaikaisia kustannuksia ja hillitsee asumiskustannusten nousua energian hinnan noustessa. Energiatehokkuuden parantaminen parantaa usein myös asumismukavuutta." Rakennusten energiatehokkuuteen liittyviä säännöksiä annetaan maankäyttö- ja rakennuslaissa ( 132/1999) ja asetuksessa sekä lain nojalla annettavassa Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Lailla rakennuksen energiatodistuksesta (50/ 2013) on saatettu voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta (2010/31/EU) energiatodistusta koskevilta osiltaan. Rakennuksen omistajan vastuulla on hankkia energiatodistus. Energiatodistuksen esittäminen uudisrakentamisessa ja rakennuksen myynnin tai vuokrauksen yhteydessä otetaan käyttöön vaiheittain vuodesta 2013 alkaen. Asuinrakennukset ovat lain piirissä, liike- ja toimistorakennukset tulevat lain piiriin 1.7.2014 ja hoitoalan rakennukset sekä opetus- ja kokoontumisrakennukset 1.7.2015. Energiatodistus ja sitä koskevat velvoitteet eivät koske muun muassa alle 50 neliömetrin rakennuksia, tilapäisiä tai määräaikaisia rakennuksia, loma-asuntoja, joita ei käytetä majoitustoimintaan, tiettyjen lakien ja sopimusten nojalla suojeltuja rakennuksia, teollisuus-, korjaamo- ja varastorakennuksia, maatalouden tuotantorakennuksia, joissa energiantarve on vähäinen tai joita käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakohtainen energiatehokkuussopimus sekä kasvihuonetta, väestönsuojaa tai muuta rakennusta, jonka käyttö vaikeutuisi kohtuuttomasti, jos siihen sovellettaisiin energiatehokkuutta koskevia säännöksiä tai määräyksiä. rakennuksia P5.1.b) Tarvittavat toimenpiteet rakennusten energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmän perustamiseksi direktiivin 2010/31/EU 11 artiklan mukaisesti Yes ks. kohta P5.1.a ks. kohta P5.1.a 146 P5.1.c) Toimenpiteet energiatehokkuutta koskevan strategisen suunnittelun varmistamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 3 artiklan mukaisesti Yes ks. kohta P5.1.a ks. kohta P5.1.a P5.1.d) Energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY 13 artiklan mukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjille tarjotaan käyttäjäkohtaiset mittarit, sikäli kuin se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin Yes ks. kohta P5.1.a ks. kohta P5.1.a P5.2) Vesiala: käytössä on a) veden hinnoittelupolitiikka, joka tarjoaa käyttäjille riittävät kannustimet vesivarojen tehokkaaseen käyttämiseen, ja b) veden käytön eri sektorit osallistuvat riittävästi vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen osuudella, joka on määritetty hyväksytyssä, ohjelmien tukemia investointeja koskevassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa P5.2.a) Maaseuturahaston tukemilla sektoreilla jäsenvaltio on varmistanut, että veden käytön eri sektorit osallistuvat riittävästi vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen vesipuitedirektiivin 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti ottaen tarvittaessa huomioon kustannusten kattamisen sosiaaliset, ympäristöön kohdistuvat ja taloudelliset vaikutukset samoin kuin kyseisen alueen tai alueiden maantieteelliset olot ja ilmasto-olot Yes Vesivarojen käyttö ja hoito suomessa (http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/esitteet/5lq4P8ZmS/MMM VESIesite09 su v2.pdf) Suomi ja komissio ovat erimielisiä siitä, onko vesipalvelujen kustannusten kattaminen varmistettu Suomessa vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) 9 artiklassa edellytetyllä tavalla. Suomi on esittänyt näkemyksenä asiasta yksityiskohtaisesti komission viralliseen huomautukseen ja perusteltuun lausuntoon antamissaan vastauksissa. P5.3) Uusiutuva energia: on toteutettu toimia uusiutuvien energialähteiden tuotannon ja jakelun P5.3.a) On otettu käyttöön läpinäkyviä tukijärjestelmiä, verkkoon pääsyä tai taattua pääsyä ja Yes Uusituvan energian kansallinen toimintasuunnitelma: http://www.tem.fi/energia/uusiutuvat energialahteet/raportointi komissiolle/uusiutuvan energian kansallinen toimintasu unnitelma (nreap); http://ec.europa.eu/energy/renewables/action plan en.htm Uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin (2009/28/EY) 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kunkin jäsenvaltion on vahvistettava kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä 147 toimituksia koskevat prioriteetit sekä julkaistut, vakioidut säännöt teknisistä mukautuksista johtuvien kustannusten kantamiselle ja jakamiselle direktiivin 2009/28/EY 14 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimintasuunnitelma. Suunnitelma sisältää vaaditut arviot energian loppukulutuksesta vuosina 2010– 2020, uusiutuvaa energiaa koskevista tavoitteista ja kehityspoluista ja uusiutuvaa energiaa koskevista politiikan tukitoimenpiteistä. Siinä arvioidaan myös Suomessa vuonna 2020 kulutettavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudet liikenteessä, sähköntuotannossa sekä lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Suomen suunnitelman pohjana ovat kansallinen ilmasto- ja energiastrategia ja hallituksen huhtikuiset uusiutuvan energian velvoitepaketin linjaukset eri uusiutuvan energian lähteistä ja tarvittavista taloudellisista ohjauskeinoista. Suunnitelma on laadittu työ- ja elinkeinoministeriön, ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. Sitä on tarkoitus täydentää syksyllä muun muassa uusia sähkön tuotantotukia koskevilla tiedoilla. Komissio arvioi aikanaan kansallisia toimintasuunnitelmia ja voi antaa niihin suosituksiaan edistämiseksi P5.3.b) Jäsenvaltio on hyväksynyt kansallisen uusiutuvaa energiaa koskevan toimintasuunnitelman direktiivin 2009/28/EY 4 artiklan mukaisesti Yes ks. kohta P5.3.a ks. kohta P5.3.a P6.1.a) Käytössä on seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskeva kansallinen tai alueellinen suunnitelma, johon sisältyy: taloudelliseen analyysiin perustuva infrastruktuuri investointisuunnitelma , jossa otetaan huomioon olemassa oleva yksityinen ja julkinen infrastruktuuri ja suunnitellut investoinnit Yes Laajakaista kaikille: http://www.lvm.fi/web/hanke/laajakaista-kaikille Valtioneuvosto teki 4.12.2008 periaatepäätöksen valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta. Vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikki (yli 99 prosenttia väestöstä) vakinaiset asunnot sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaiset toimipaikat ovat enintään kahden kilometrin etäisyydellä nopeudella 100 Mbit/s toimivan yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta. Kuluttajat hankkivat tilaajayhteyden omalla kustannuksellaan valitsemaltaan teleyritykseltä. Taajamiin teleyritykset rakentavat nopeat yhteydet markkinaehtoisesti. Näin saavutetaan noin 95 % väestöpeitto. Väestöpeiton korottaminen tästä 99 %:iin edellyttää, että nopeat yhteydet rakennetaan noin 130 000 haja-asutusalueiden kotitalouteen osaksi julkisella tuella. P6.1) Seuraava sukupolven (NGN) infrastruktuuri: on laadittu sellaiset kansalliset tai alueelliset seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskevat suunnitelmat, joissa otetaan huomioon alueelliset toimet nopeita internet-liittymiä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamiseksi, kohdennetaan toimet alueille, joilla markkinat eivät kykene tarjoamaan avointa infrastruktuuria kohtuullisin kustannuksin ja laadukkaasti kilpailua ja valtiontukia koskevien unionin sääntöjen mukaisesti ja huolehditaan siitä, että palvelut ovat muita heikommassa asemassa olevien ryhmien saatavilla P6.1.b) Käytössä on seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskeva kansallinen tai alueellinen suunnitelma, johon sisältyy: kestäviä investointimalleja, joilla lisätään kilpailua ja varmistetaan avointen, kohtuuhintaisten, laadukkaiden ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien infrastruktuurien ja palvelujen saatavilla olo Yes ks. kohta P6.1.a ks. kohta P6.1.a 148 P6.1.c) Käytössä on seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskeva kansallinen tai alueellinen suunnitelma, johon sisältyy: toimenpiteitä yksityisten investointien lisäämiseksi. Yes ks. kohta P6.1.a ks. kohta P6.1.a G1) Syrjinnän torjunta: on olemassa hallinnolliset valmiudet syrjinnän vastaisen unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan täytäntöönpanoa ja soveltamista varten ERI-rahastojen alalla G1.a) Jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden mukaiset järjestelyt kaikkien henkilöiden yhdenvertaisesta kohtelusta vastaavien elinten osallistumisen mahdollistamiseksi ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin, mukaan lukien tasa arvoa koskevan neuvonnan antaminen ERI-rahastoihin liittyvässä toiminnassa Yes Hallintoviranomaisen koulutusaineisto: www.rakennerahastot.fi Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986/609: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609 Työsopimuslaki 26.1.2001/55: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055 Vähemmistövaltuutettu: http://www.ofm.fi/ Syrjintälautakunta: http://www.syrjintalautakunta.fi/ Etnisten suhteiden neuvottelulautakunta: http://www.intermin.fi/etno Suomen lainsäädännössä säädetään yhdenvertaisuudesta läpileikkaavasti. Yhdenvertaisuuslaki (2004/21) määrittelee syrjinnän ja luo pohjan lakiin perustuvalle ihmisten yhdenvertaiselle kohtelulle. Kaikki viranomaiset edistävät yhdenvertaisuutta omilla toimialoillaan. Lisäksi on olemassa erillisiä yhdenvertaisuusasioista tai syrjinnän valvonnasta vastaavia viranomaisia. Etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän valvonnasta vastaavat vähemmistövaltuutettu ja syrjintälautakunta, jotka toimivat sisäasiainministeriön yhteydessä. Vähemmistövaltuutetun tehtäviin kuuluu mm. seurata ja parantaa etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia. Lisäksi valtuutettu valvoo etnisestä alkuperästä riippumattoman tasa-arvoisen kohtelun toteutumista yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Syrjintälautakunta on itsenäinen oikeusturvaelin, jonka toimintavaltaan kuuluu etniseen alkuperään perustuva syrjintä. Työ- ja palvelussuhteissa kaikkien syrjintäperusteiden osalta yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Sisäasiainministeriö hoitaa yhdenvertaisuus- ja syrjintäasioita poikkihallinnollisessa yhteistyössä muun valtionhallinnon, paikallis- ja alueviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, työelämän osapuolten ja erityisesti eri ryhmiä edustavien järjestöjen, yhteisöjen ja neuvottelukuntien kanssa. Etnisten suhteiden neuvottelukunta, Etno, toimii laajapohjaisena neuvoa-antavana elimenä pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen sekä rasismiin ja etnisiin suhteisiin liittyvissä asioissa. Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja on mukana ohjelman valmisteluryhmissä. Kansalaisjärjestöt tulevat kuulluiksi ja osallisiksi ohjelman valmisteluun julkisen kuulemisen yhteydessä. Järjestökenttä otetaan huomioon seurantakomiteoita nimettäessä. Hallintoviranomainen järjestää välittäville toimielimille tukitoimena koulutusta, joihin sisältyy rakennerahasto-ohjelman horisontaalisista tavoitteista. Hallintoviranomainen laatii koulutussuunnitelman ohjelmakaudelle 2014 – 2020. Hallintoviranomainen laatii tietopaketin ja ohjeistusta internetiin ohjelmakautta 2014 – 2020 varten. 149 G1.b) Järjestelyt ERI rahastojen hallinnointiin ja valvontaan osallistuvien viranomaisten henkilöstön kouluttamiseksi syrjinnän vastaisen unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan alalla Yes ks. kohta G1.a ks. kohta G1.a G2) Sukupuolten tasa arvo: on olemassa hallinnolliset valmiudet sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan täytäntöönpanoa ja soveltamista varten ERI-rahastojen alalla G2.a) Jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden mukaiset järjestelyt sukupuolten tasa-arvosta vastaavien elinten osallistumisen mahdollistamiseksi ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin, mukaan luettuna sukupuolten tasa-arvoa koskevan neuvonnan antaminen ERI rahastoihin liittyvässä toiminnassa Yes Hallintoviranomaisen koulutusaineisto: www.rakennerahastot.fi Yhdenvertaisuuslaki (2004/21): http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986/609: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609 Valtioneuvoston periaatepäätös hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta 2012-2015: http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat ja hankkeet/tasa-arvo-ohjelma Työturvallisuuslaki 738/2002: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738 Laki tasa-arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta: http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/1986/19860610 Valtava-kehittämisohjelma: http://www.tem.fi/valtava Community of Practice on Gender Mainstreaming: http://www.gendercop.com/ Suomessa yhdenvertaisuuslaki (2004/21) määrittelee syrjinnän ja luo pohjan lakiin perustuvalle ihmisten yhdenvertaiselle kohtelulle. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986). Tasa-arvoasiat kuuluvat Suomessa sosiaali- ja terveysministeriölle, johon on sijoitettu neljä sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävää viranomaista. Tasa-arvoyksikkö vastaa hallituksen tasa-arvopolitiikan valmistelusta ja koordinoinnista. Tasa-arvovaltuutettu on itsenäinen lainvalvontaviranomainen, joka valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista ja antaa ohjeita ja neuvoja tasa arvolakiin liittyvistä kysymyksistä. Tasa arvolautakunta on ministeriön riippumaton lautakunta, joka valvoo tasa-arvolain noudattamista sekä käsittelee ja ratkaisee siihen liittyviä asioita. Parlamentaarinen tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) toimii naisten ja miesten välisen yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseksi. Ensisijaisesti se on tasa-arvopoliittinen toimija, joka tekee aloitteita ja edistää käynnissä olevien tasa arvopoliittisten kysymysten käsittelyä. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmalla koordinoidaan poikkihallinnollista tasa-arvopolitiikkaa valtioneuvostossa. Ohjelma kokoaa yhteen keskeisiä hallituksen toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamiseksi. Tasa-arvoa edistetään kaksoisstrategialla, joka pitää sisällään sekä erityistoimia tasa-arvon esteiden poistamiseksi että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kaikkeen päätöksentekoon. Tasa-arvo-ohjelma sisältää kaikkia ministeriöitä koskevia toimia sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi valtioneuvoston päätöksenteossa. Sosiaali-ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö on eri tavoin mukana ohjelman valmistelu- ja työryhmissä, kansainvälisessä Community of Practice on Gender Mainstreaming verkostossa ja seurantakomiteassa. Tasa-arvon edistämiseksi toimivat järjestöt ovat edustettuina ohjelman valmisteluryhmissä ja tulevat kuulluiksi ja voivat vaikuttaa ohjelman valmisteluun julkisen kuulemisen yhteydessä. 150 Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja valtavirtaistaminen (Valtava) –kehittämisohjelma ja hallintoviranomainen järjestävät välittäville toimielimille tukitoimina koulutusta ja ohjausta sukupuolten tasa-arvosta ja valtavirtaistamisesta. Hallintoviranomainen on sitoutunut kansainvälisessä Community of Practice on Gender Mainstreaming verkostossa laaditun minimistandardin pilotointiin Suomessa ja laatii koulutussuunnitelman ohjelmakaudelle 2014-2020. Lisäksi hallintoviranomainen laatii tietopaketin ja ohjeistusta horisontaalisista periaatteista internetiin ohjelmakautta 2014-2020 varten. G2.b) Järjestelyt ERI rahastojen hallinnointiin ja valvontaan osallistuvien viranomaisten henkilöstön kouluttamiseksi sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen alalla Yes ks. kohta G2.a ks. kohta G2.a G3) Vammaisuus: on olemassa hallinnolliset valmiudet YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista varten ERI-rahastojen alalla neuvoston päätöksen 2010/48/EY mukaisesti G3.a) Jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden mukaiset järjestelyt vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelusta vastaavien elinten tai vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemisen ja niiden osallistumisen mahdollistamiseksi ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa Yes Hallintoviranomaisen koulutusaineisto: www.rakennerahastot.fi Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870380 Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870759 Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 19.2.2010/133: http://plus.edilex.fi/kela/fi/lainsaadanto/20100133 Sosiaali- ja terveysministeriö: http://www.stm.fi/sosiaali ja terveyspalvelut/lainsaadanto/vammaiset Sosiaaliportti -Vammaisfoorumi ry – valtakunnallinen vammaisjärjestöjen keskusjärjestö: http://www.vammaisfoorumi.fi/ Kynnys ry – kansallinen vammaisten etujärjestö: http://www.kynnys.fi/ Vammaisten henkilöiden asemaa turvataan Suomen lainsäädännössä laaja-alaisesti. Vammaisten henkilöiden aseman turvaaminen yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla kuuluu sosiaali ja terveysministeriön hallinnonalaan. Lisäksi Suomessa on keskeisessä asemassa vammaisjärjestöjen valtakunnallinen etujärjestö Vammaisfoorumi ry, joka turvaa vammaisten yhdenvertaista osallistumista, ja vammaisten etujärjestö Kynnys ry, joka tarjoaa tukea kattavaa vammaisille henkilöille. Vammaisfoorumi ry on yhtenä kumppanijärjestönä mukana rakennerahastotoiminnassa. Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja on mukana ohjelman valmisteluryhmissä. Kansalaisjärjestöt tulevat kuulluiksi ja osallisiksi ohjelman valmisteluun julkisen kuulemisen yhteydessä. Järjestökenttä otetaan huomioon seurantakomiteoita nimettäessä. Hallintoviranomainen järjestää välittäville toimielimille tukitoimena koulutusta, joihin sisältyy rakennerahasto-ohjelman horisontaalisista tavoitteista. Hallintoviranomainen laatii 151 koulutussuunnitelman ohjelmakaudelle 2014 – 2020. Hallintoviranomaisen koulutussuunnitelmaan sisältyy koulutus YK:n yleissopimuksesta ERI rahastojen toimeenpanossa. Hallintoviranomainen laatii tietopaketin ja ohjeistusta internetiin ohjelmakautta 2014 – 2020 varten. YK:n vammaissopimuksen artiklan 9 osalta tulee olla järjestelyt sen täytäntöönpanon seurannan varmistamiseksi ERI-rahastojen alalla (UN Convention on the rights of persons with disabilities, UNCRPD) neuvoston 26.11.2009 tekemän päätöksen mukaisesti (2010/48/EC). Suomi on Hollannin ja Irlannin ohella ainoa EU:n jäsenvaltio, joka ei ole vielä ratifioinut sopimusta, eikä ratifiointiprosessia Suomessa tulla saattamaan loppuun ennen 1.1.2014. Sisällöllisesti kansallisen lainsäädännön ja sen täytäntöönpanon voidaan arvioida olevan sopusoinnussa artiklan 9 velvoitteiden kanssa. G3.b) Järjestelyt ERI rahastojen hallinnointiin ja valvontaan osallistuvien viranomaisten henkilöstön kouluttamiseksi vammaisia henkilöitä koskevan unionin ja jäsenvaltioiden sovellettavan lainsäädännön ja toimintapolitiikan alalla, mukaan lukien tarvittaessa saavutettavuuden ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen käytännön soveltaminen unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti Yes ks. kohta G3.a ks. kohta G3.a G3.c) Järjestelyt, joilla varmistetaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 9 artiklan täytäntöönpanon seuranta ERI rahastojen yhteydessä ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa Yes ks. kohta G3.a ks. kohta G3.a G4) Julkinen hankinta: on olemassa järjestelyt, joilla varmistetaan julkisia G4.a) Järjestelyt julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön Yes Laki julkisista hankinnoista (348/2007) (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY) Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007) (Euroopan EU:n julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on saatettu voimaan. Julkisissa organisaatioissa on pääsääntöisesti osana taloussääntöä kansallisen lainsäädännön soveltamista koskevat omat 152 hankintoja koskevan unionin lainsäädännön tehokas soveltaminen ERI-rahastojen alalla tehokasta soveltamista varten asianmukaisten mekanismien avulla parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17/EY) Hallintoviranomaisen ohjeet tukikelpoisuudesta ja paikan päällä tehtävästä tarkastuksesta: http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/fi/04 viranomaisille/01 hvo ohjeet/04 HVO ohje 2 2010/index.jsp; http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/fi/04 viranomaisille/01 hvo ohjeet/06 Paikan paeaellae tehtaevaet tark. ohje 6.3.2009/index.jsp Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa julkisten hankintojen säätelystä: https://www.tem.fi/index.phtml?s=102 Hankinnat.fi verkkopalvelu tukee julkisten hankintojen neuvontayksikön työtä: http://www.hankinnat.fi/fi/Sivut/default.aspx Hallintoviranomaisen antama ohjeistus ja tuki 2007–2013 EAKR- ja ESR-toimenpideohjelmissa: http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/fi/04 viranomaisille/01 hvo ohjeet/index.jsp Hallintoviranomaisen järjestämää koulutusta välittäville toimielimille: http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/fi/04 viranomaisille/08 tilaisuuksia/index.jsp Hallintoviranomaisen antama ohjeistus ja tuki 2007–2013: EAKR- ja ESR-toimenpideohjelmissa: http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/fi/04 viranomaisille/01 hvo ohjeet/index.jsp Julkisten hankintojen neuvontayksikkö: http://www.hankinnat.fi/fi/yhteystietoja/neuvontayksikko/ Maaseutu.fi: http://www.maaseutu.fi/fi/index.html hankintaohjeet. Hallintoviranomainen (TEM) on rakennerahastolain säädösten nojalla delegoinut rakennerahastojen hallinnointi- ja toimeenpanotehtäviä välittäville elimille. Ohjelmakausi 2007-2013: HVO on omassa menojen tukikelpoisuutta koskevassa ohjeistuksessaan ottanut huomioon COCOFin hankintamenettely-virheiden käsittelyä koskevan ohjeen. HVO on edellyttänyt, että välittävät toimielimet soveltavat ohjetta määrittäessään hankintamenettelyvirheen euromääräistä vaikutusta maksatushakemuksen käsittelyn ja paikan päällä tarkastusten yhteydessä sekä korjaavia toimenpiteitä tehdessään. HVO on menojen varmentamisesta (maksatushakemukset, paikan päällä tarkastukset) huolehtivaa välittävien toimielinten henkilöstöä kouluttaessaan käsitellyt em. COCOF- ohjetta. Art. 13 paikan päällä tarkastusten yhteydessä käytettävä tarkistuslista sisältää hankintamenettelyjen tukikelpoisuuden varmentamisen päävirhetyyppien luokituksen mukaisesti. Tarkistuslistan tiedot dokumentoidaan tietojärjestelmään ja ovat sieltä raportoitavissa virheluokittain. Ohjelmakausi 2014-2020: Em. ohjelmakauden 2007-2013 menettelyt COCOF ohjeen soveltamisesta jatkunevat. Lisäksi hankevalinnan yhteydessä kiinnitetään entistä systemaattisemmin huomiota hankintamenettelyvirheiden ennalta ehkäisemiseen. HVO on ohjeistanut tukikelpoisuusohjeen yhteydessä kynnysarvot alittavista hankinnoista (pienhankinnat ja alle kansallisten kynnysarvon jäävät hankinnat). Myönteisen rahoituspäätöksen saaneelle tuensaajalle rahoituksen myöntänyt välittävä toimielin lähettää tietojärjestelmästä tulostettavan tukipäätöksen, mikä sisältää HVO:n määrittelemät vakioehdot ja välittävän toimielimen täydentämät erityisehdot tuensaajan tekemissä hankinnoissa noudatettavista menettelyistä. Tukipäätöksen hankintamenettelyjä koskevien ehtojen noudattaminen varmistetaan maksatushakemuksen käsittelyn ja paikan päällä tarkastusten yhteydessä. HVO on käsitellyt EU:n julkisia hankintoja koskevia sääntöjä erityisesti järjestäessään art. 13 menojen varmentamiseen (maksatushakemusten käsittely, paikan päällä tarkastukset) sekä korjaavien toimenpiteiden tekemiseen liittyvää koulutusta välittävien toimielinten henkilöstölle. Menojen varmentamisesta koskevassa koulutuksessa on käyty systemaattisesti läpi julkisia hankintoja koskevat EU:n ja kansalliset säännöt. Koulutuksessa on myös käyty läpi julkisia hankintoja koskevat tarkastushavainnot. Välittävät toimielimet ovat myös aktiivisesti itse hankkineet itselleen hankintalainsäädäntöön liittyvää koulutusta. HVO:n ohjeet ovat saatavilla rakennerahastojen verkkopalvelussa. HVO järjestää rahoittajille ja 153 maksajille työkokouksia, joiden yhtenä teemana on julkisia hankintoja koskevat säännöt ja niiden soveltaminen rakennerahastohankkeisiin. Hallintoviranomaisen järjestämissä työkokouksissa on mahdollista jakaa kokemuksia. Tilaisuudet lisäävät välittävien toimielimien virkailijoiden keskinäistä verkostoitumista ja tiedonvaihtoa aiheeseen liittyvissä kysymyksissä. Välittävät toimielimet käsittelevät tuensaajan kanssa pidettävissä aloituspalavereissa tuen myöntämiseen liittyviä ehtoja ml. hankintamenettelyt. Välittävät toimielimet vastaavat tuensaajien ohjeistuksesta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa julkisten hankintojen säätelystä. TEM:n ja Kuntaliiton yhteistyönä on kehitetty julkisten hankintojen neuvontayksikkö. Hankinnat.fi verkkopalvelu julkisten hankintojen neuvontayksikön työtä. Julkisten hankintojen neuvontayksikkö käsittelee julkista hankintaa, erityisesti kuntasektorilla. G4.b) Järjestelyt, joilla varmistetaan läpinäkyvät sopimusten myöntämismenettelyt Yes ks. kohta G4.a ks. kohta G4.a G4.c) Järjestelyt ERI rahastojen täytäntöönpanossa toimivan henkilöstön koulutusta ja tiedotusta varten Yes ks. kohta G4.a ks. kohta G4.a G4.d) Järjestelyt hallinnon valmiuksien varmistamiseksi julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanon ja soveltamisen osalta Yes ks. kohta G4.a ks. kohta G4.a G5) Valtiontuki: on olemassa järjestelyt, joilla varmistetaan unionin valtiontukilainsäädänn ön tehokas soveltaminen ERI rahastojen alalla G5.a) Järjestelyt unionin valtiontukisääntöjen tehokasta soveltamista varten Yes Menettelytapa-asetuksen (659/1999) voimaansaattamiseen liittyvää kansallista lainsäädäntöä: https://www.tem.fi/index.phtml?s=501 Valtion tuiksi määriteltyjen tukimuotojen kuvaus ja sovellettavat menettelyt kuvattu ao. lainsäädännössä ks. http://www.finlex.fi/fi/ Kunkin tukijärjestelmän toimivaltainen viranomainen on käytännöllisen ja tukeen liittyvän juridisen neuvonnan ja koulutuksen vastuutaho. Opas de minimis tuesta (2011): http://www.tem.fi/files/29704/TEM ESITE DeMinimisTuki korj260811.pdf Hallintoviranomaisen ohjaus ja koulutus:http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/fi/04 viranomaisille/index.jsp Yritystukineuvottelukunta: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maatalous/maatalouspolitiikka/eulainsaadanto/valtiontukionjasenvaltioidenmyontama atukea/luelisaa.html TEM:n työelämä- ja markkinaosasto vastaa valtiontukien koordinoinnista pl. MMM:n hallinnonala: EAKR- ja ESR-osarahoitteista tukea myönnetään kansallisen lainsäädännön perusteella. Valtion tueksi määritellyistä tukimuodoista säädetään soveltuvassa substanssilainsäädännössä. EU:n valtiontukisääntöjen soveltamista on kuvattu 2007– 2013 ohjelmakauden osalta hallinto- ja valvontajärjestelmien kuvauksissa. Lakiviitteet ko. aineistossa. Säädökset ovat saatavilla keskitetysti Finlexin verkkopalvelussa. Säädöksiä tarkentavat toimivaltaisen viranomaisen antamat ohjeet. Ohjeita täsmennetään koulutuksella ja neuvonnalla. Kunkin tukijärjestelmän toimivaltainen viranomainen on käytännöllisen ja tukeen liittyvän juridisen neuvonnan ja koulutuksen vastuutaho. ERI-rahastojen tukea myöntävä viranomainen vastaa valtiontukisääntöjen noudattamisesta, tarvittaessa konsultoiden tukijärjestelmän vastuuviranomaista. Institutionaaliset järjestelyt 154 https://www.tem.fi/index.phtml?s=86 Hallintoviranomaisen ohjaus ja koulutus: http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/fi/04 viranomaisille/index.jsp ovat yhteiset ERI-rahastoista ja muista julkisista rahoituslähteistä myönnettävälle tuelle. Suomessa EU:n valtiontukisääntelyyn liittyvästä yleisestä koordinoinnista ja konsultoinnista vastaa työ- ja elinkeinoministeriön työelämä- ja markkinaosasto. Valtion tuen kasautumisesta ja tarkemmasta seurannasta säädetään tukimuotojen osalta niitä koskevassa substanssilainsäädännössä. Säädöksiä tarkentavat toimivaltaisen viranomaisen antamat ohjeet. TEM on julkaissut oppaan de minimis -tuesta. Oppaassa kuvataan de minimis -ehtoisen valtion tuen myöntämistä rakennerahastohankkeissa ja yleisesti. Opas tullaan päivittämään uuden voimaan astuvan valtiontukisääntelyn mukaiseksi. Hallintoviranomainen on järjestänyt valtiontukia rakennerahastohankkeissa myöntäville viranomaisille koulutusta niistä erityispiirteistä, jotka liittyvät rakennerahastotoimintaan. Lainsäädännön muutoksista tiedotetaan toimijoille aktiivisesti kerran kuussa ilmestyvässä rakennerahastojen uutiskirjeessä (esimerkiksi artikkeli ”Ajankohtaisia valtiontukiasioita EU:ssa” ). Koulutusaineistot ja hallintoviranomaisen ohjeet ovat saatavilla rakennerahastojen verkkopalvelussa. Hallintoviranomainen seuraa valtiontukien modernisaatioprosessia ja ohjeistaa ja kouluttaa välittäviä toimielimiä niistä muutoksista, joilla on erityistä vaikutusta rakennerahastotoimintaan. Valtiontukiasiat ovat osa hallintoviranomaisen koulutussuunnittelua ja koulutusta, jota toteutetaan osin teknisen tuen rahoituksella. Hallintoviranomainen (TEM) on rakennerahastolain säädösten nojalla delegoinut rakennerahastojen hallinnointi- ja toimeenpanotehtäviä välittäville elimille. Välittävä toimielin rahoitusta myöntäessään selvittää sen, että myönnettävä tuki ei ole valtion tukisääntöjen vastainen. Kumulaatiosääntöjen noudattaminen (de minimis) tarkistetaan eri tietolähteistä/ rekistereistä. Menojen varmentamista koskevat tarkistuslistat sisältävät kysymykset valtiontukisääntöjen noudattamisesta. Ohjelmakausi 2014-2020: Välittävä toimielin tukea myöntäessään selvittää tuen myöntämisen valtiontukisääntöjen mukaisesti. Hankkeeseen sovellettava valtiontukisääntö kirjataan tietojärjestelmään. Kumulaatiosääntöjen (de minimis) noudattamisen varmistamiseksi tuenhakija ilmoittaa hakemuksessaan saamansa de minimis tuen. Tieto tästä ja päätöksellä myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta talletetaan järjestelmään. Kumulaatiosääntöjen noudattaminen (de minimis) tarkistetaan eri tietolähteistä/ rekistereistä. Osana menojen varmentamista maksaja varmistaa rahoitetun toiminnan valtiontukisääntöjen mukaisuuden. Kumulaation noudattamista valvotaan menojen varmentamisen yhteydessä. Tieto tehdyistä tarkistuslistan mukaisista tarkastuksista talletetaan järjestelmään. 155 Kansalliset, tukijärjestelmäkohtaiset säädökset sisältävät säädökset tukien takaisinperinnästä. HVO on antanut ohjeen korjaavista toimenpiteistä ml. tuen takaisinperintä. Tuen myöntänyt viranomainen vastaa säädösten vastaisesti myönnetyn/ käytetyn tuen takaisinperinnästä. Tieto tehdyistä päätöksistä ja toteutetuista takaisinperinnöistä talletetaan tietojärjestelmään. Työ- ja elinkeinoministeriön työelämä- ja markkinaosasto vastaa komissiolle tehtävästä valtiontukien vuosiraportoinnista komissiolle ilmoitettujen tukiohjelmien ja ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisten tukiohjelmien osalta. Työmarkkinaosasto vastaa valtiontukien kansallisen seurannan koordinoinnista. Työ - ja elinkeinoministeriö ei kuitenkaan koordinoi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tukia. Menettelytapa-asetuksen (659/1999) määräysten kansalliseksi toteuttamiseksi annettiin maaliskuussa 2001 laki eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisön säännösten soveltamisesta (300/2001). Laissa säädetään tuen takaisinperinnästä komission päätöksen perusteella, yrityksissä paikan päällä tapahtuvista tarkastuksista ja niihin liittyvästä poliisiin antamasta virka-avusta. Laki mahdollistaa asetuksen antamisen tukien ilmoitusmenettelyn kansallisesta järjestämisestä. Valtioneuvoston asetus valtiontukien ilmoittamisessa komissiolle noudatettavista menettelyistä (89/2011) sisältää yksityiskohtaisemmat säännökset tukiohjelmien ja yksittäisten tukien ilmoittamisessa noudatettavasta menettelystä sekä ilmoitusmenettelyn poikkeukset kuten de minimis -tuen ja yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen. Asetus koskee myös muuta tukia koskevaa tiedonantovelvollisuutta. Laki eräitä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta (19/2003) tehostaa komission mahdollisuuksia valvoa EU:n kilpailu- ja valtiontukisääntöjen noudattamista jäsenvaltioissa. Lain tiedonantovelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvat sekä julkiset että yksityiset yritykset. Yksityisten yritysten osalta edellytetään, että ne hoitavat omien kaupallisten toimintojensa ohella myös julkisia palvelutehtäviä (niin kutsutut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut, joita tarkoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 (2) artiklassa). Lain tarkoituksena on antaa komissiolle työväline varmistaa ensinnäkin se, ettei julkisille yrityksille kanavoida tukea valtiontukisääntöjen vastaisesti. Toiseksi lailla varmistetaan komissiolle mahdollisuus tarkistaa se, ettei julkisten palveluvelvoitteiden hoitamisesta maksettavat korvaukset ole tukea myös yritysten muulle kaupalliselle toiminnalle. Lakia ei sovelleta mm. sellaisiin yrityksiin, joiden liikevaihto on alle 40 miljoonaa euroa vuodessa. 156 G5.b) Järjestelyt ERI rahastojen täytäntöönpanossa toimivan henkilöstön koulutusta ja tiedotusta varten Yes ks. kohta G5.a ks. kohta G5.a G5.c) Järjestelyt hallinnon valmiuksien varmistamiseksi unionin valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon ja soveltamisen osalta Yes ks. kohta G5.a ks. kohta G5.a G6) Ympäristövaikutusten arviointia (YVA) ja strategista ympäristöarviointia (SYA) koskeva ympäristölainsäädäntö: on olemassa järjestelyt YVA:ta ja SYA:ta koskevan unionin ympäristölainsäädännö n tehokasta soveltamista varten G6.a) Järjestelyt Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (YVA) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (SYA) tehokasta soveltamista varten Yes Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) (direktiivi 85/337/ETY) Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) Valtioneuvoston asetus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (347/2005) (SEA-direktiivi 2001/42/EY) Lainsäädäntöpaketti YM:n www-sivuilla Ympäristöhallinnon YVA- ja SOVA-www-sivut www.rakennerahastot.fi - kestävä kehitys Rakennerahastojen uutiskirje 29.8.2012 - kestävän kehityksen teemanumero YVA-tukiaineisto erityisesti ohjaaville viranomaisille SOVA-tukiaineisto käytännön toteutuksen avuksi Lait saatettu voimaan, lakeja täydentävät asetukset. Ympäristöhallinnon YVA- ja SOVA-nettisivut; tiedotus kaikille toimijoille YVAsta ja SOVAsta; sivuilla laajasti YVAn ja SOVAn liittyvää perustietoa ja ajankohtaista aineistoa http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=467&lan =fi YVA-tukiaineisto; opastaa laadukkaan YVAn toteuttamiseen, suunnattu erityisesti YVA menettelyä ohjaaville yhteysviranomaisille (ELY keskukset) mutta myös hankkeesta vastaaville ja YVAa tekeville konsulteille sekä kansalaisille ja muille YVA-menettelyyn osallistuville tahoille http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=14140&l an=fi SOVA-tukiaineisto; Tukiaineisto on tarkoitettu tukemaan suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnin käytännön toteutusta sekä suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain toimeenpanoa. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=139 960&lan=fi YM järjestää vuosittain kaksipäiväiset YVA/SOVA-päivät ELYjen YVA yhteysviranomaistehtäviä ja SOVA-tehtäviä (mm. lausunnot ympäristöarvioinneista) hoitaville henkilöille Vuoden 2012 maaliskuussa YM järjesti SOVA seminaarin, jonka tavoitteena oli tukea suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnin soveltamista valtionhallinnossa. Tilaisuus oli tarkoitettu suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinneista vastaaville tai arviointeihin osallistuville keskus- ja aluehallinnon viranomaisille sekä konsulteille. Tilaisuudessa tiedotettiin mm. uuteen EU-ohjelmakauteen liittyvistä suunnitelmista. Tilaisuuteen osallistui n. 40 henkilöä. 157 TEM:n järjestämä ”Kestävä kehitys – Hyvä ympäristö ja hyvä elämä” -seminaari rakennerahastotoimijoille 29.8.2012 (Helsinki, Paasitorni), rakennerahastojen uutiskirjeen teemanumero 29.8.2012. YM tiedottaa sähköpostitse ajankohtaisista YVA/SOVA -asioista aktiivisesti ELYjen YVA- ja SOVA-tehtävistä vastaaville. Maaseuturahaston Manner-Suomen maaseutuohjelman osalta YVA- ja SOVA menettelyt toteutetaan vuoden 2013 aikana. G6.b) Järjestelyt YVA- ja SYA direktiivien täytäntöönpanossa toimivan henkilöstön koulutusta ja tiedotusta varten Yes ks. kohta G6.a ks. kohta G6.a G6.c) Järjestelyt, joilla varmistetaan hallinnollisten valmiuksien riittävyys Yes ks. kohta G6.a ks. kohta G6.a G7) Tilastojärjestelmät ja tulosindikaattorit :on olemassa tilastopohja, joka on tarpeen ohjelmien tehokkuuden ja vaikutusten arvioinnissa On olemassa tulosindikaattorijärjest elmä, jonka avulla valitaan toimet, joilla edistetään tehokkaimmin haluttuja tuloksia, seurataan tulosten toteutumista ja suoritetaan vaikutustenarviointeja G7.a) Tilastotietojen oikea-aikaista keräämistä ja yhdistämistä koskevat järjestelyt, joissa esitetään lähteet ja menetelmät tilastollisen validoinnin varmistamiseksi Yes Suomen tilastokeskus: http://www.tilastokeskus.fi Luonnonvarakeskus: http://www.luke.fi/ EURA2007-tietojärjestelmä: http://www.eura2007.fi; http://www.rakennerahastot.fi Julkinen tietoportaali: https://www.eura2007.fi/rrtiepa/ vrt.selvitys alla Hankerekisteri: http://www.mavi.fi/fi/index/tietopalvelut/hankerekisteri2007-2013.html HYRRÄ-esite: http://www.mavi.fi/attachments/mavi/maaseudunrahoitus/6HoA628Rz/mavi-hyrra esite 83x160 web.pdf HYRRÄ-esittely: http://www.mavi.fi/fi/index/maaseudunrahoitus/hyrra palvelu.html Vipu – viljelijän verkkoasiointi: http://www.mavi.fi/fi/index/viljelijatuet/vipu.html Maaseutu.fi: http://www.maaseutu.fi/fi/index.html Maaseutuindikaattorit: http://www.maaseutu.fi/fi/index/maaseutuverkosto/maaseutuindikaattorit.html Luonnonvarakeskuksen tietopalvelu: http://www.maataloustilastot.fi/tietopalvelu Hankehakijat hakevat rahoitusta avoimen hakumenettelyn kautta hankkeilleen määrämuotoisella hankehakemuslomakkeella EURA2014- tietojärjestelmässä. Jo hakemusvaiheessa tuensaaja ilmoittaa hankkeen suunnitellut toimenpiteet ja niistä syntyvät tuotosindikaattorit sekä laadulliset tulostavoitteet. Valintakriteerit täyttänyt ja hankerahoituksen saanut hanke raportoi toteutuneet seurantatiedot aina maksatushakemuksen jättämisen yhteydessä rahoittajalle. Seuranta- ja maksatuskauden pituus voidaan sopia hankekohtaisesti. Seurantatietojen ilmoittamisesta Vuonna 1865 perustettu Tilastokeskus on ainoa suomalainen viranomainen, joka on perustettu tilastointia varten. Se tuottaa valtaosan Suomen virallisista tilastoista ja on tilastoalan merkittävä kansainvälinen toimija. Tilastokeskuksen palveluksessa on noin tuhat eri alojen asiantuntijaa. Päätoimipaikka sijaitsee Helsingissä ja aluepalvelupisteet Turussa, Tampereella, Seinäjoella ja Oulussa. Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoimintatilasto kuvaa tutkimukseen sekä tuote- ja prosessikehittämiseen käytettyjä resursseja. T&k -tietoja tarkastellaan sektoreittain, maakunnittain ja seutukunnittain. Tilasto perustuu eri lähteistä kerättyihin tietoihin. Tilaston laadinnassa noudatetaan OECD:n ja EU:n suosituksia. Tilastokeskuksen yritysrekisterin vuositilasto pitää tietoja Suomessa toimivista yrityksistä, toimipaikoista ja konserneista. Tiedot on luokiteltu mm. toimialoittain, alueittain ja suuruusluokittain. ESR:n henkilötason seurantatiedoissa hyödynnetään Tilastokeskuksen tietoja siltä osin kuin mahdollista, muut tiedot kerää hankkeiden toteuttajat. 158 rahoittajan ohjeiden mukaisesti vastaa tuensaaja, mutta rahoittaja tarkastaa seurantatietojen oikeellisuuden ennen tietojen hyväksymistä tietojärjestelmässä. Seurantatietojen tulee olla myös rahoittajan hyväksymät ennen kuin ko. seuranta- ja maksatuskauden maksatushakemus voidaan ratkaista ja tuki maksaa tuensaajalle. EURA2014 järjestelmässä on oma seurantaosio, jossa hallinnoidaan seurantatiedon tuottaminen ja raportointi. Luonnonvarakeskus on yksi Suomen neljästä tilastoviranomaisesta. Luonnonvarakeskus tuottaa tilastoja maataloudesta ja elintarvikeketjusta. EAKR:n tulosindikaattorien valmistelussa on hyödynnetty Euroopan komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston ohjemuistiota seurannasta ja arvioinnista huhtikuulta 2013. Valmistelussa on kiinnitetty erityisesti huomiota ohjelman interventio-logiikan toimivuuteen. ESR:n tulosindikaattoreiden valmistelun taustalla on Euroopan komission työllisyyspääosaston evaluointiyksikön ohje seurannasta ja arvioinnista helmikuulta 2013. Valmistelussa on kiinnitetty erityisesti huomiota ohjelman interventio-logiikan toimivuuteen. Tulosindikaattorit asetetaan siten, että ne kuvaavat ohjelman keskeisiä tavoitteita. Ne ovat myös kytköksissä tuettavaan toimintaan eli ohjelman toimenpiteet vaikuttavat osaltaan tulosindikaattorien arvoihin. Tulosindikaattorien arvoihin vaikuttavat myös ohjelman ulkopuoliset tekijät, kuten esim. yleinen taloudellinen tilanne. Ohjelman arvioinnissa pyritään selvittämään kunkin tulosindikaattorin osalta ohjelman toimenpiteiden vaikutus niiden toteutumiseen. Koska tulosindikaattorit ovat linjassa tuettavaan toimintaan eli ohjelman toimenpiteisiin, hankkeiden valintakriteereillä varmistetaan hankkeen myötävaikutus tulosindikaattorin kuvaamaan haluttuun muutokseen alueilla. Tulosindikaattorit siten myös motivoivat hankevalmistelua alueilla, koska niissä korostetaan haluttua muutosta alueilla. Tulosindikaattorin tavoitetasot arvioidaan lähtötasojen pohjalta. Lähtötasot asetetaan viimeisimpien saatavilla olevien aluetason tilastotietojen pohjalta. Tavoitetason arvioimisessa otetaan huomioon alueen vuosittainen ohjelmarahoitus ao. toimintalinjaan ja investointiprioriteetteihin. Siinä otetaan huomioon myös tietämys EU-tuen aiemmasta vaikutuksesta vastaavan tyyppisten toimenpiteiden osalta. Myös ohjelman ennakkoarvioitsijat ovat osaltaan mukana tavoitetasojen määrittelyssä. Ohjelmaviranomaiset sekä alueilla että keskushallinnossa ovat aktiivisesti osallistuneet tulosindikaattorien valmisteluun ml. niiden lähtö- ja tavoitetasojen asettaminen. Tällä varmistetaan yhteinen käsitys ja ymmärrys indikaattoreista ohjelman toteutuksen kuluessa. Tämä on hyvin tärkeää myös sen varmistamiseksi, että eri tahoilla on sama näkemys halutusta muutoksesta alueilla ja siten myös yhteinen tahtotila halutusta muutoksesta ja sen suunnasta. Maaseuturahaston osalta 159 yhdistettyjen tietojen julkistamista ja julkista saatavuutta koskevat järjestelyt valmistuvat vuoden 2015 aikana. HYRRÄ-järjestelmää rakennettaessa huomioidaan kauden 2014–2020 tulosindikaattorijärjestelmä. Tarvittavat tiedot tulosten kuvaamiseksi kysytään tuensaajilta ja tallennetaan. Olemassa olevia tietorekistereitä hyödynnetään mahdollisimman paljon. Esim. yritystunnuksen avulla voidaan yhdistää rahoitustieto muuhun yrityksen tietoon. Maaseuturahaston osalta yhdistettyjen tietojen julkistamista ja julkista saatavuutta koskevat järjestelyt valmistuvat vuoden 2015 aikana. IACS päivittyy uuden ohjelmakauden mukaiseksi ohjelman valmistumisen rinnalla. Tilastoviranomaisten kanssa yhteistyössä varmistetaan, että tarvittavat yhteiskunnalliset mittarit löytyvät riittävän yksityiskohtaisella aluejaolla. Suomessa rakennerahastot.fi on palveluportaali Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksen hakijoille, viranomaisille ja kaikille EU-rahoituksesta kiinnostuneille. Palveluportaalin tietoja päivitetään jatkuvasti ja tiedot ovat kaikkien saatavilla. EURA2014- tietojärjestelmä on uudella ohjelmakaudella Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamien projektien hallinnointiin tarkoitettu selainjärjestelmä, jota käyttävät projektien hakijat ja toteuttajat sekä rahoittajaviranomaiset. Tietojärjestelmän avulla hoidetaan projektihakemusten, projektipäätösten, maksatushakemusten, seurantatietojen ja loppuraporttien toimittaminen ja hallinnointi sekä rakennerahastotoiminnan toteutumista kuvaavien raportointitietojen tuottaminen EU:n komissiolle ja kansallisiin tarkoituksiin. Tietojärjestelmää kehitetään jatkuvasti vastaamaan uuden ohjelmakauden tarpeita. Järjestelmässä on projektin hakijoiden ja toteuttajien käyttöön tarkoitettu osuus sekä projekteja hallinnoivien viranomaisten käyttöön tarkoitettu osuus. Hakijan ja toteuttajan palveluiden kautta projektien hakija/toteuttaja pääsee ylläpitämään ja toimittamaan oman hakemuksensa/projektinsa tietoja. Viranomaisen puolelta projekteja hallinnoivat viranomaiset pääsevät käsittelemään projektiensa tietoja. Viranomaisen puoli sisältää paljon projektien hallinnointiin ja rahoitukseen liittyviä tietoja, jotka eivät ole julkisesti näkyvissä, mutta eivät varsinaisesti ole salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettäviä tietoja ovat henkilöhakijoiden henkilötunnukset sekä tietyt Tuki 2000 160 järjestelmästä siirtyvät yritystukiprojektien tiedot. Täysin julkista tietoa osasta EURA 2014 järjestelmän tiedoista julkaistaan rakennerahastotietopalvelussa. Luonnonvarakeskuksen tietopalvelu palvelee asiakkaita maataloutta, maaseutua ja elintarviketaloutta koskevissa tiedontarpeissa. Tietopalvelu tuottaa raportteja ja muita tietotuotteita hallinnollisista ja tilastollisista rekistereistä sekä muista tietolähteistä. G7.b) Tilatototietojen oikea-aikaista keräämistä ja yhdistämistä koskevat järjestelyt, joissa on järjestelyt yhdistettyjen tietojen julkistamista ja julkista saatavuutta varten No ks. kohta G7.a ks. kohta G7.a G7.c) Tehokas tulosindikaattorijärjest elmä, mukaan lukien kunkin ohjelman tulosindikaattorien valinta siten, että ne tuottavat tietoa ohjelmasta rahoitettavien toimenpiteiden valinnan perusteena olevista asioista Yes ks. kohta G7.a ks. kohta G7.a G7.d) Tehokas tulosindikaattorijärjest elmä, mukaan lukien tavoitteiden vahvistaminen kyseisille indikaattoreille Yes ks. kohta G7.a ks. kohta G7.a G7.e) Tehokas tulosindikaattorijärjest elmä, mukaan lukien seuraavien ehtojen noudattaminen kaikkien indikaattorien osalta: tietojen uskottavuus (robustisuus) ja tilastollinen validointi, normatiivisen tulkinnan selkeys, reagointiherkkyys toimintapolitiikan suhteen, oikea aikainen keruu. Yes ks. kohta G7.a ks. kohta G7.a G7.f) Menettelyt, joilla varmistetaan, että Yes ks. kohta G7.a ks. kohta G7.a 161 kaikkia ohjelmasta rahoitettavia toimintoja varten on hyväksytty tehokas indikaattorijärjestelmä 162 6.2.1. Luettelo yleisiä ennakkoehtoja varten toteutettavista toimista Kansallisella tasolla sovellettava ennakkoehto Arviointiperusteet, jotka eivät ole täyttyneet Action to be taken Deadline Bodies responsible for fulfillment G7) Tilastojärjestelmät ja tulosindikaattorit :on olemassa tilastopohja, joka on tarpeen ohjelmien tehokkuuden ja vaikutusten arvioinnissa On olemassa tulosindikaattorijärjestelmä, jonka avulla valitaan toimet, joilla edistetään tehokkaimmin haluttuja tuloksia, seurataan tulosten toteutumista ja suoritetaan vaikutustenarviointeja G7.b) Tilatototietojen oikea-aikaista keräämistä ja yhdistämistä koskevat järjestelyt, joissa on järjestelyt yhdistettyjen tietojen julkistamista ja julkista saatavuutta varten CAPin vaikuttavuusindikaattoreiden tilastointijärjestelmän luominen Tikeen. Tietojärjestelmien rakentaminen ja kehittäminen vastaamaan ohjelmakauden 2014–2020 seurannan tarpeita. 31-12-2015 Maaseutuvirasto, Luonnonvarakeskus ja maa- ja metsätaloiusministeriö 163 6.2.2. Luettelo prioriteettisidonnaisia ennakkoehtoja varten toteutettavista toimista Kansallisella tasolla sovellettava ennakkoehto Arviointiperusteet, jotka eivät ole täyttyneet Action to be taken Deadline Bodies responsible for fulfillment 164 7. TULOSKEHYKSEN KUVAUS 7.1. Indikaattorit Prioriteetti Applicable Tarvittaessa indikaattori ja mittausyksikkö Suoritustavoite 2023 (a) Tarkistuksen lisärahoitus (b) Välitavoite 2018 % (c) Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c X Niiden maatilojen lukumäärä, jotka saavat maaseudun kehittämisohjelmasta tukea rakenneuudistukseen tai nykyaikaistamiseen tehtäviin investointeihin (kohdeala 2A) + niiden maatilojen lukumäärä, joilla on maaseudun kehittämisohjelmasta tuettu liiketoiminnan kehittämissuunnitelma / tuettuja investointeja nuorille viljelijöille (kohdeala 2B) 9 700,00 5 250,00 20% 890,00 P2: Maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen X Julkiset menot yhteensä P2 (euroa) 1 026 400 000,00 675 200 000,00 20% 70 240 000,00 X Julkiset menot yhteensä P3 (euroa) 559 000 000,00 30% 167 700 000,00 P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten Niiden maatilojen lukumäärä, joita tuetaan laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden ja 5 000,00 165 lyhyiden jakeluketjujen sekä tuottajaryhmien avulla (kohdeala 3A) hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta Niiden maatilojen lukumäärä, jotka osallistuvat riskinhallintajärjestelmiin (kohdeala 3B) X Julkiset menot yhteensä P4 (euroa) 5 633 831 757,00 1 860 300 000,00 50% 1 886 765 878,50 P4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen X Maatalousmaa, jota koskevat luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi tehdyt hoitosopimukset (ha) (kohdeala 4A) + vesienhoidon parantaminen (ha) (kohdeala 4B) + maaperän hoidon parantaminen ja/tai maaperän eroosion torjuminen (ha) (kohdeala 4C) 2 255 000,00 78% 1 758 900,00 X Julkiset menot yhteensä P5 (euroa) 150 400 000,00 47 800 000,00 20% 20 520 000,00P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla Maa- ja metsätalousmaa, jota hoidetaan hiilen sitomisen / suojelun edistämiseksi (ha) (kohdeala 5E) + maatalousmaa, josta on tehty hoitosopimus kasvihuonekaasujenpäästöjen ja/tai ammoniakkipäästöjen 166 vähentämiseksi (ha) (kohdeala 5D) + keinokasteltu maa, jolla siirrytään tehokkaampaan kastelujärjestelmään (ha) (kohdeala 5A) X Niiden investointitoimien lukumäärä, jotka kohdennetaan energiansäästöön ja energiatehokkuuteen (kohdeala 5B) + uusiutuvan energian tuotantoon (kohdeala 5C) 455,00 20% 91,00 X Julkiset menot yhteensä P6 (euroa) 762 000 000,00 20% 152 400 000,00 Niiden toimien lukumäärä, joita tuetaan peruspalvelujen ja infrastruktuurien parantamiseksi maaseutualueilla (kohdealat 6B ja 6C) 600,00 P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla X Paikallisten toimintaryhmien kattama väestö (kohdeala 6B) 1 800 000,00 80% 1 440 000,00 167 7.1.1. P2: Maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen 7.1.1.1. Niiden maatilojen lukumäärä, jotka saavat maaseudun kehittämisohjelmasta tukea rakenneuudistukseen tai nykyaikaistamiseen tehtäviin investointeihin (kohdeala 2A) + niiden maatilojen lukumäärä, joilla on maaseudun kehittämisohjelmasta tuettu liiketoiminnan kehittämissuunnitelma / tuettuja investointeja nuorille viljelijöille (kohdeala 2B) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 9 700,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): 5 250,00 Välitavoite 2018 % (c): 20% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 890,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Välitavoite investointitukia saaneiden tilojen määrälle on asetettu kuluneen kauden toteuman ja odotettavissa olevan investointitarpeen kasvun perusteella. Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. Nuorten viljelijöiden aloitustukea saaneiden tilojen määrä on arvioitu kuluneen kauden toteuman perusteella. Lisäksi välitavoitteen asettamisessa on huomioitu viljelijöiden ikärakenne ohjelmakauden alussa. Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. 7.1.1.2. Julkiset menot yhteensä P2 (euroa) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 1 026 400 000,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): 675 200 000,00 Välitavoite 2018 % (c): 20% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 70 240 000,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Indikaattorit prioriteetin 2 tuloskehyksessä edustavat 97 % sen rahoituskehyksestä. Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. 168 7.1.2. P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta 7.1.2.1. Julkiset menot yhteensä P3 (euroa) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 559 000 000,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 30% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 167 700 000,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Indikaattorit prioriteetin 3 tuloskehyksessä edustavat 82 % sen rahoituskehyksestä. Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. Lisäksi on arvioitu, että pääosa kotieläintiloista valitsee toimenpiteen ohjelmakauden alkupuolella. 7.1.2.2. Niiden maatilojen lukumäärä, joita tuetaan laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden ja lyhyiden jakeluketjujen sekä tuottajaryhmien avulla (kohdeala 3A) Applicable: Ei Suoritustavoite 2023 (a): 5 000,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 0,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: 7.1.2.3. Niiden maatilojen lukumäärä, jotka osallistuvat riskinhallintajärjestelmiin (kohdeala 3B) Applicable: Ei Suoritustavoite 2023 (a): 0,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 0,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: 169 7.1.3. P4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen 7.1.3.1. Julkiset menot yhteensä P4 (euroa) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 5 633 831 757,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): 1 860 300 000,00 Välitavoite 2018 % (c): 50% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 1 886 765 878,50 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Indikaattorit prioriteetin 4 tuloskehyksessä edustavat 51 % sen rahoituskehyksestä. Viljelijöistä pääosan arvioidaan valitsevan toimenpiteet ohjelmakauden alkupuolella. Tavoiteala on Manner-Suomen ympäristökorvauksen sitoumusala yhteensä. 7.1.3.2. Maatalousmaa, jota koskevat luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi tehdyt hoitosopimukset (ha) (kohdeala 4A) + vesienhoidon parantaminen (ha) (kohdeala 4B) + maaperän hoidon parantaminen ja/tai maaperän eroosion torjuminen (ha) (kohdeala 4C) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 2 255 000,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 78% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 1 758 900,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden tilojen määrän arvioidaan kasvavan tasaisesti ohjelmakauden aikana. Ympäristökorvaukseen sitoutumisen oletetaan noudattavan toteutunutta kehitystä. Viljelijöistä pääosan arvioidaan sitoutuvan toimenpiteeseen ohjelmakauden alkupuolella. 7.1.4. P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla 7.1.4.1. Julkiset menot yhteensä P5 (euroa) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 150 400 000,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): 47 800 000,00 Välitavoite 2018 % (c): 20% 170 Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 20 520 000,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Indikaattorit prioriteetin 5 tuloskehyksessä edustavat 64 % sen rahoituskehyksestä. 7.1.4.2. Maa- ja metsätalousmaa, jota hoidetaan hiilen sitomisen / suojelun edistämiseksi (ha) (kohdeala 5E) + maatalousmaa, josta on tehty hoitosopimus kasvihuonekaasujenpäästöjen ja/tai ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi (ha) (kohdeala 5D) + keinokasteltu maa, jolla siirrytään tehokkaampaan kastelujärjestelmään (ha) (kohdeala 5A) Applicable: Ei Suoritustavoite 2023 (a): 0,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 0,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: 7.1.4.3. Niiden investointitoimien lukumäärä, jotka kohdennetaan energiansäästöön ja energiatehokkuuteen (kohdeala 5B) + uusiutuvan energian tuotantoon (kohdeala 5C) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 455,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 20% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 91,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. 7.1.5. P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla 7.1.5.1. Julkiset menot yhteensä P6 (euroa) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 762 000 000,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 20% 171 Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 152 400 000,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Indikaattorit prioriteetin 6 tuloskehyksessä edustavat 73 %:a sen rahoituskehyksestä. 7.1.5.2. Niiden toimien lukumäärä, joita tuetaan peruspalvelujen ja infrastruktuurien parantamiseksi maaseutualueilla (kohdealat 6B ja 6C) Applicable: Ei Suoritustavoite 2023 (a): 600,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 0,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: 7.1.5.3. Paikallisten toimintaryhmien kattama väestö (kohdeala 6B) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 1 800 000,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 80% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 1 440 000,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Leader-ryhmät valitaan ohjelmakauden alussa, joten toiminta-alueen väkiluku tulee toteutumaan välittömästi. Maaseutualueiden väkiluvun arvioitu väheneminen vaikuttaa välitavoitteen asettamiseen. 172 7.2. Vaihtoehtoiset indikaattorit Prioriteetti Applicable Tarvittaessa indikaattori ja mittausyksikkö Suoritustavoite 2023 (a) Tarkistuksen lisärahoitus (b) Välitavoite 2018 % (c) Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta X Eläinten hyvinvointisitoumuksen tehneiden tilojen määrä (tuettujen tilojen lkm) 4 500,00 80% 3 600,00 P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla X Kasvihuonekaasujen vähentämiseen kohdistettujen investointien määrä (tilojen lkm) 455,00 20% 91,00 P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla X Yrityksen perustamistukea tai tukea yritystoimintaan tehtävään investointiin maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan maaseutualueilla tehneiden yritysten 5 500,00 20% 1 100,00 173 määrä 7.2.1. P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta 7.2.1.1. Eläinten hyvinvointisitoumuksen tehneiden tilojen määrä (tuettujen tilojen lkm) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 4 500,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 80% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 3 600,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Indikaattorit prioriteetin 3 tuloskehyksessä edustavat 82 % sen rahoituskehyksestä. Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. Lisäksi on arvioitu, että pääosa kotieläintiloista valitsee toimenpiteen ohjelmakauden alkupuolella. Välitavoite eläinten hyvinvointisitoumuksen tehneiden tilojen määrälle on asetettu oletuksella, että toimenpiteeseen sitoutuneiden osuus kaikista kotieläintiloista kasvaa. Kotieläintilojen määrän on kuitenkin arvioitu laskevan kolmanneksella vuoteen 2020 mennessä, mikä aiheuttaa haastetta sitoutuvien tilojen määrän arvioinnille. Pääosan kotieläintiloista arvioidaan sitoutuvan toimenpiteeseen ohjelmakauden alkupuolella. 7.2.2. P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla 7.2.2.1. Kasvihuonekaasujen vähentämiseen kohdistettujen investointien määrä (tilojen lkm) Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 455,00 174 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 20% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 91,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Indikaattorit prioriteetin 5 tuloskehyksessä edustavat 64 % sen rahoituskehyksestä. Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. 7.2.3. P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla 7.2.3.1. Yrityksen perustamistukea tai tukea yritystoimintaan tehtävään investointiin maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan maaseutualueilla tehneiden yritysten määrä Applicable: Kyllä Suoritustavoite 2023 (a): 5 500,00 Tarkistuksen lisärahoitus (b): Välitavoite 2018 % (c): 20% Välitavoitteen absoluuttinen arvo (a-b)*c: 1 100,00 Välitavoitteiden asettamisen peruste: Välitavoitteen asettamisessa on huomioitu vuoden 2011 loppuun mennessä päätökseen saatujen hankkeiden määrä. 175 7.3. Varaus Prioriteetti Unionin suunniteltu kokonaisrahoituso suus (€) Suoritusvaraukse n sisältävä suunniteltu unionin kokonaisrahoituso suus (euroa) Suoritusvar aus (€) Vähimmäissuoritusv araus (väh. 5 %) Enimmäissuoritusv araus (enint. 7 %) Suoritusvarau ksen osuus P2: Maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknolo gian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen 147 504 000,00 149 364 970,19 7 469 000,00 7 468 248,51 10 455 547,91 5% P3: Elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteid en jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten 234 780 000,00 237 742 079,54 11 888 000,00 11 887 103,98 16 641 945,57 5% 176 hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta P4: Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen 1 584 883 338,00 1 604 878 867,92 103 838 960,00 80 243 943,40 112 341 520,75 6.47% P5: Voimavarojen tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastoa säästävään talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla 43 092 000,00 43 635 666,12 2 182 000,00 2 181 783,31 3 054 496,63 5% P6: Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla 320 040 000,00 324 077 754,23 16 204 000,00 16 203 887,71 22 685 442,80 5% 177 Yhteensä 2 330 299 338,00 2 359 699 338,00 141 581 960,00 117 984 966,90 165 178 953,66 6% 178 8. VALITTUJEN TOIMENPITEIDEN KUVAUS 8.1. Kuvaus yleisistä ehdoista, joita sovelletaan useampaan kuin yhteen toimenpiteeseen, mukaan lukien tarvittaessa maaseutualueen, lähtötilanteiden, täydentävien ehtojen, rahoitusvälineiden suunnitellun käytön, ennakkojen suunnitellun käytön ja investointeja koskevien yhteisten sääntöjen määrittely, myös asetuksen (EU) N:o 1305/2013 45 ja 46 artiklan säännökset Perustaso pinta-ala- ja eläinperusteisissa toimenpiteissä Perustasolla tarkoitetaan sitä ehtojen noudattamisen tasoa, joka tuensaajalta vaaditaan ilman korvausta. Ympäristökorvauksissa ja luonnonmukaisessa tuotannossa perustason muodostavat asiaa koskevat täydentävät ehdot, asetuksen (EY) N:o 1306/2013 artiklan 4 maatalousmaan säilyttämistä koskevat vaatimukset, asiaa koskevat lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimukset sekä mahdolliset muut asiaa koskevat kansallisen lainsäädännön vaatimukset. Täydentävät ehdot koostuvat lakisääteisistä hoitovaatimuksista, joissa vaatimustasona on täydentäviin ehtoihin luettavien direktiivien mukainen kansallinen lainsäädäntö sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (taulukot 8.1.a ja b). Perustaso on kuvattu tarkemmin ao. toimenpiteiden kohdalla. Lisäksi toimenpiteiden korvaustasojen laskennassa on otettu huomioon, että suorien tukien viherryttämistuen vaatimuksista ei ole sallittua maksaa korvausta. Eläinten hyvinvointikorvauksissa perustaso muodostuu täydentävistä ehdoista ja eräistä kansallisen lainsäädännön vaatimuksista, jotka on kuvattu ao. toimenpiteen kohdalla. Korvauskelpoinen ala ja edellytykset pinta-alaperusteisten korvausten maksamiselle Luonnonhaittakorvauksissa, ympäristökorvauksiin kuuluvassa ympäristösitoumuksessa ja luonnonmukaista tuotantoa koskevassa sitoumuksessa korvauskelpoiseksi katsotaan maatalousmaa, joka on ollut vuonna 2013 tukikelpoinen luonnonhaittakorvauksessa tai ympäristötuessa ja on asetuksen (EY) N:o 1307/2013 artiklan 4 mukaista maatalousmaata vuonna 2015. Lisäksi korvauskelpoiseksi alaksi katsotaan vuodesta 2015 alkaen eräät erikseen määriteltävät vuonna 2014 maatalousmaana olleet alat. Korvauskelpoisuus määritellään näille aloille pysyväksi ominaisuudeksi edellyttäen, että alat säilytetään maatalousmaana. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei vuoden 2004 jälkeen raivattuja tukikelvottomia peltoja hyväksytä korvauskelpoisiksi. Vähimmäispinta-ala ympäristökorvauksien ympäristösitoumuksessa ja luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksessa on 5 hehtaaria peltoa tai, jos kyseessä on puutarhakasvien viljely, vähintään 1 hehtaari puutarhakasvien viljelyssä olevaa alaa. Luonnonhaittakorvausta maksetaan vuosittain tukihakemuksessa ilmoitetulle korvauskelpoiselle alalle. Maatilan viljelykunnon ylläpitämiseksi kesannon, suojavyöhykkeiden ja luonnonhoitopeltonurmien osuus tilan koko peltoalasta voi olla enimmillään 25 %. Tässä ei oteta suojavyöhykkeinä huomioon voimassa olevia, edellisten ohjelmakausien mukaisiin suojavyöhykesopimuksiin sisältyviä aloja. Korvaus voidaan maksaa myös sellaisen korvauskelpoisen alan osalta, jolla kasvit eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa. Korvauksia voidaan maksaa myös pysyville nurmille, jotka eivät ole kesantoa. Ympäristökorvausten ympäristösitoumukseen tai luonnonmukaista tuotantoa koskevaan sitoumukseen sitoutuneen tai ympäristökorvausten ympäristösopimuksen tehneen tuensaajan on haettava korvauksen maksua vuosittaisella hakemuksella. Korvaus maksetaan korvauskelpoiselle sitoumus- tai sopimusalalle, kussakin toimenpiteessä erikseen kuvattujen ehtojen ja rajausten mukaisesti. Korvaus voidaan maksaa myös sellaisen korvauskelpoisen alan osalta, jolla kasvit eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa. Ympäristösitoumuksessa, kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen ympäristösopimuksessa sekä 179 luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksessa korvauksia maksetaan vain maatalousmaalle, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa. Ympäristösopimuksissa korvauskelpoinen ala määritellään toimenpiteessä kuvattujen tavoitteiden ja korvauskelpoisuusehtojen mukaisesti ELY-keskuksen tekemän kohdekohtaisen harkintamenettelyn kautta. Ympäristösopimukset voivat siten koskea myös muuta kuin maatalousmaata. Ympäristösopimuksissa korvaus maksetaan sopimusalalle. Tuensaajan on ilmoitettava korvausten maksamisen edellytyksiin vaikuttavista muuttuneista olosuhteista asianosaiselle viranomaiselle. Ympäristösitoumukset ja -sopimukset sekä luonnonmukaisen tuotannon sitoumukset Ympäristökorvauksia koskevat sitoumukset tehdään kuntien yhteistoiminta-alueen maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Ympäristökorvauksia koskevat sopimukset ja luonnonmukaisen tuotannon sitoumukset tehdään ELY-keskusten toimesta. Sitoumukset ja sopimukset ovat viisivuotisia. Sitoumuksia on sitoumuskauden päätyttyä mahdollista jatkaa vuosi kerrallaan. Jatkaminen on vastaavasti mahdollista sopimuksissa. Sitoumus- tai sopimusalaa voidaan kasvattaa, jos se vahvistaa tarkoituksenmukaisesti toimenpiteen tavoitteita. Mahdollisuutta alan kasvattamiseen voidaan rajoittaa sitoumuksen tai sopimuksen jäljellä olevan kauden pituuden ja käytettävissä olevien varojen perusteella. Korvauksien määrää ja ehtoja voidaan muuttaa sitoumus- tai sopimuskauden aikana, jos Euroopan unionin lainsäädännön muutokset, päällekkäisen maksamisen estäminen tai perustasoa koskevat muutokset sitä edellyttävät. Jos tuensaaja ei hyväksy tällaista mukautusta, hänellä on oikeus luopua sitoumuksesta tai sopimuksesta. Korvauksia ei tällöin peritä takaisin. Sitoumus tai sopimus voidaan jättää hyväksymättä tai korvaus myöntämättä, jos korvauksen saamiseksi olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta tai hakija on vastikään luopunut vastaavasta sopimuksesta. Sopimus voidaan purkaa, jos tuensaaja on salannut sopimuksen tekemiseen vaikuttavan oleellisen tiedon tai antanut oleellisesti virheellisen tiedon tai tuensaaja olennaisesti rikkoo sopimuksen edellytyksenä olevia ehtoja. Rajaukset toimenpiteiden ympäristökorvaukset (M10), luonnonmukainen tuotanto (M11) ja eläinten hyvinvointikorvaukset (M14) välillä Toimenpiteiden ympäristökorvaukset (M10), luonnonmukainen tuotanto (M11) ja eläinten hyvinvointikorvaukset (M14) mukaisia toimia on mahdollista yhdistää lukuun ottamatta seuraavia rajauksia: Rajaukset ympäristökorvauksien ja luonnonmukaisen tuotannon välillä:  Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu -toimea ei voi valita luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksen tehnyt tuensaaja.  Peltoluonnon monimuotoisuus -toimessa luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneelle ei voida maksaa tukea viherlannoitusnurmesta.  Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneelle ei voida maksaa lietelannan sijoittamisen toimen mukaista korvausta sellaisten lietteiden tai nestemäisten lannoitevalmisteiden levittämisestä, jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä.  Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneelle ei voida maksaa ravinteiden ja orgaanisen aineksen 180 kierrätyksen toimen mukaista korvausta sellaisten orgaanisten lannoitevalmisteiden levittämisestä, jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä. Rajaukset luonnonmukaisen kotieläintuotannon ja eläinten hyvinvointikorvauksien välillä:  Jos tilalla on sitoumus nautoja koskevasta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, nautojen laidunnuksen ja jaloittelun ehtoja ei voi valita.  Jos tilalla on sitoumus sikoja koskevasta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, ehtoja joutilaiden emakoiden ja ensikoiden ulkoilusta, emakoiden ja ensikoiden pito-olosuhteiden parantamisesta, parannetuista porsimisolosuhteista tai vieroitettujen porsaiden ja lihasikojen karsinoiden kuivittamisesta ei voi valita.  Jos tilalla on sitoumus lampaita tai vuohia koskevasta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, lampaiden ja vuohien laidunnusta ja jaloittelua koskevaa ehtoa ei voi valita.  Jos tilalla on sitoumus siipikarjaa koskevasta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, siipikarjan ulkoilua koskevaa ehtoa ei voi valita. Sitoumuksesta tai sopimuksesta luopuminen, sen mukauttaminen, siirtäminen ja raukeaminen Sitoumuksesta tai sopimuksesta luopuminen, sen mukauttaminen, siirtäminen ja raukeaminen on mahdollista asetuksen (EY) N:o 1306/2013 artiklan 2(2) mukaisissa tapauksissa ja asetuksen (EY) N:o 1305/2013 artiklan 47, niitä tarkentavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten sekä alla olevan mukaisesti. Sitoumuksia ja sopimuksia voidaan mukauttaa pinta-alan, eläinmäärän ja valittujen toimien osalta, jos sitoumus tai sopimus siirretään sukupolvenvaihdoksen tai koko maatilan hallinnan siirron vuoksi tai 1305/2013 47 artiklan tarkoittamassa tilanteessa, jossa osa maa-alasta siirtyy toiselle henkilölle tai jos tilan tuotantosuunta vaihtuu tai mukauttamiseen on muu vastaava syy. Vastaavasti luonnonhaittakorvauksen kohteena olevaa pinta-alaa ja eläinmäärää voidaan mukauttaa sukupolvenvaihdoksen, koko maatilan hallinnan siirron tai 1305/2013 47 artiklan tarkoittamassa tilanteessa, jossa osa maa-alasta siirtyy toiselle henkilölle tai tuotantosuunnan vaihtamisen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Jos koko maatila siirretään toiselle henkilölle sitoumuksen/sopimuksen voimassaoloaikana, kyseinen toinen henkilö voi jatkaa sitoumusta sen jäljellä olevan voimassaoloajan tai sitoumus/sopimus voi raueta eikä jo maksettua tukea peritä takaisin sitoumuksen/sopimuksen tosiasiallisen keston osalta. Sitoumusten ja sopimusten pinta-alan väheneminen ja kasvu on esitetty tarkemmin taulukoissa 8.1.c ja d. Jos tuensaaja menettää osan sitoumusalasta tai koko sitoumusalan tai osan tai kaikki eläimensä ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen (asetus 1306/2013 2 (2) artikla) takia, toimenpiteistä maksettuja korvauksia ei peritä takaisin. Eläinten hyvinvointikorvauksessa, alkuperäisrotujen kasvattamista koskevassa ympäristösopimuksessa, luonnonhaittakorvauksessa kotieläintaloudelle sekä luonnonmukaisen tuotannon kotieläintalouden sitoumuksessa viljelijän on luovuttava valitsemastaan toimenpiteestä/sopimuksesta ja palautettava ylivoimaista estettä lukuun ottamatta siitä maksettu korvaus, jos sitoumuskauden aikana siitä maatilan kotieläintuotannosta luovutaan, jota koskien toimenpide on valittu/sopimus tehty. Samoin on toimittava, jos maatilalla harjoitetun eläintuotannon olosuhteissa tapahtuu sellainen muutos, ettei valitun toimenpiteen/tehdyn sopimuksen mukaisia ehtoja enää voida toteuttaa taikka eläinmäärä vähenee muutoin kuin tilapäisesti siten, että kyseisen korvauksen vähimmäiseläinmäärä ei enää täyty. Jos eläinten hyvinvointikorvauksessa ja alkuperäisrotujen kasvattamisen ympäristösopimuksessa 181 tuensaaja menettää kaikki tai osan eläimistään tai ei ole voinut toteuttaa sitoumus- tai sopimusehtoja ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, korvaus maksetaan niiltä osin kuin toimia on toteutettu ja niistä on aiheutunut lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä ennen ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden esiintymistä. Eläinyksikkökertoimet Maatalouden ympäristökorvauksien alkuperäisrotujen kasvatuksessa, luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa, luonnonhaittakorvauksen kansallisessa lisäosassa ja eläinten hyvinvointikorvauksissa käytetään seuraavia kertoimia eläinten muuttamiseksi eläinyksiköiksi (taulukko 8.1.e). Komission asetuksen (EU) N:o 2016/669 liitteessä II esitettyjä muuntokertoimia jäsenmaat voivat korottaa tai pienentää poikkeuksellisesti ottaen huomioon ohjelmassa esitetyt tieteelliset perustelut. Ohjelmassa käytettävien kertoimien määrittelyssä on käytetty eläimien tuottaman lannan sisältämää fosforia ja typpeä, mikä on yksiselitteinen keino verrattuna esimerkiksi työn määrään tai tilantarpeeseen. Verrattaessa lampaiden ja vuohien lantaan erittämän typen ja fosforin määriä vasikoihin ja sikoihin tulisi kertoimien olla molemmille 0,2 ja karitsoille ja kileille 0,06. Siipikarjan kertoimien osalta vertailu on tehty munituskanan lantaan erittämän fosforin ja typen perusteella. Verrattaessa muuta siipikarjaa tähän kertoimeen (0,014), tulee kertoimien olla broilereille 0,007, broilerien emolinnuille 0,02, kalkkunoille 0,03 ja kalkkunoiden emolinnuille 0,05. Eläinmäärän väheneminen Vaaditun eläinyksikkömäärän täyttyminen katsotaan keskimääräisenä koko sitoumusvuoden ajalta. Toimenpiteissä, joissa vaaditaan tiettyä eläinyksikkömäärää tai hehtaarikohtaista eläinyksikkömäärää, eläinmäärän väheneminen sitoumuskauden aikana alle vaaditun aiheuttaa sitoumuksen päättymisen sekä korvauksen takaisinperinnän lukuun ottamatta tilanteita, joissa on kyseessä eläinmäärän tilapäinen väheneminen. Tilapäinen eläinmäärän väheneminen on kyseessä, jos väheneminen aiheutuu tietyn tuotantosuunnan edellyttämästä tuotantotauosta, kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta tai laajentamisesta, tuotantosuunnan muuttamisesta tai muissa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 2 artiklan 2 kohdan mukaisista tai vastaavista syistä. Korvauksia ei ole maksettava takaisin, jos tilan eläinmäärä lyhytaikaisesti vähenee vastustettavan eläintaudin takia tai tilalta pois saneerattavan tartunnan takia. Lakisääteisesti vastustettavien tartuntojen hävittämisessä on noudatettava viranomaismääräyksiä ja muiden kuin lakisääteisesti vastustettavien tartuntojen osalta on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja. Hehtaarikohtaiset eläinyksikkömäärät Eläinmäärät tarkastetaan hallinnollisena tarkastuksena eläinrekisteristä ja eläinmäärät lasketaan tilalla. Vapaaehtoisten tuotantosidonnaisten eläinperusteisten suorien tukien ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden eläinperusteisten toimenpiteiden valvontatulokset huomioidaan eläinmäärissä. Maaseutualue Toimenpiteessä M01 koulutus voi kohdentua ja toimenpiteen M04 alatoimenpiteessä 4.2 elintarvikkeiden valmistuksen (Non-Annex I) osalta sekä toimenpiteen M06 alatoimenpiteissä 6.2 ja 6.4 maaseudun yritysten rahoitusta voidaan myöntää vain mikroyrityksille ja pienille yrityksille, jotka sijaitsevat 182 ohjelmatasolla määritellyllä maaseutualueella. Maaseutualuerajaukset on valmisteltu laajassa alueellisessa yhteistyössä, ne on käsitelty ohjelman seurantakomiteassa ja aluemääritys karttakuvauksena on tuen hakijoiden nähtävissä maaseutu.fi -internetsivuilla sekä jokaisen ELY-keskuksen internetsivuilla. Ohjelman harkinnanvarainen rahoitus painottuu ydin- ja harvaan asutulle maaseutualueelle (Liitteet: Maaseutualueet ELY-keskuksittain ja aluesuunnitelmien tiivistelmä). ELY-keskusten valmistelemissa maaseutualuemäärityksissä on hyödynnetty koko maan kattavia paikkatietoaineistoja. Suomen ympäristökeskus ylläpitää yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmää (YKR), johon on koottu aikasarjaa 250x250 metrin ruudukkoon koko maasta. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen ruututietokantaan sekä väestörekisterikeskuksen rakennus- ja huoneistorekisterin tietoihin. Ruutupohjaiset tietoaineistot mahdollistavat hallinnollisista rajoista riippumattoman luokituksen, johon voidaan liittää muita hallinnollisista rajoista riippumattomia tietoaineistoja. Kaupunki maaseutuluokituksen aineisto on vapaasti ladattavana aineistona OIVA-palvelussa. Hallintoviranomaisen tehtävistä vastaavan elimen itse toteuttamat hankkeet Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten itse toteuttamia hankkeita eli ns. oman tuotannon hankkeita ei tueta (pl. tekninen apu). Oman tuotannon hankkeilla tarkoitetaan ELY-keskusten Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman alueellisesta myöntövaltuudesta tekemiä hanketukipäätöksiä, joita ELY keskukset itse toteuttaisivat ja hallinnoisivat, ja joista ELY-keskukset itse tekisivät myös maksupäätökset. Valintamenettelyt ja valintaperusteiden käyttö Toimenpiteiden M01, M02, M04, M06, M07 ja M16 osalta käytetään kunkin toimenpiteen, alatoimenpiteen tai toimintatyypin mukaisia hyväksyttyjä ja julkisia tukikelpoisuusehtoja ja valintaperusteita hankkeiden valinnassa. Valtion ja EU:n julkiset myöntövaltuudet toimenpiteiden toteutukseen myönnetään koko kaudelle vuosittain määriteltyjen kehysten mukaisesti valtion budjetista vuosittain välittäville toimielimille, jotka toteuttavat jaksotetut haut alueellaan. Tiedot valintamenettelystä ja sen toteutuksesta sisällytetään seurantajärjestelmään. Vastaavasti Leader-ryhmille jaetaan vuotuinen valtuus toteuttaa toimenpiteitä vastaavasti koko kautta koskevan kehyksen mukaisesti. Kukin Leader–ryhmä vastaa valintamenettelyistä ja valintaperusteiden käytöstä hankkeiden käsittelyssä. Ennakoiden käyttö Toimenpiteissä M01, M07, M16 ja M19 voidaan ottaa käyttöön ennakko, joka kuitenkin maksetaan hakijalle hankkeen kansallisen rahoituksen osuudesta. Ennakkoa koskevat ehdot kuvataan kansallisissa säädöksissä ja toimeenpanoa koskevat säännöt annetaan hallintoviranomaisen ja maksajaviranomaisen tuottamissa ohjeissa. Yksinkertaistetut kustannusmenettelyt Tuki voidaan toimenpiteissä M01, M04 (alatoimenpide 4.4), M06 (alatoimenpide 6.4), M07, M16 ja M19 myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1303/2013 artiklojen 67 ja 68 ja (EU) N:o 1305/2013 mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä ehtoja ja periaatteita noudattaen. 183 Jos tukea ei myönnetä todellisten hyväksyttävien kustannusten perusteella, hankkeen tai toimintarahan välilliset kustannukset hyväksytään laskennallisina. Päätös välillisten kustannusten hyväksymisestä laskennallisina tehdään hankkeen koko toteuttamisajaksi ja se koskee hankkeen kaikkia toteuttajia. Laskennallisina välillisinä kustannuksina voidaan hyväksyä määrä, joka on 15 tai 24 prosenttia hankkeen tai toimintarahan hyväksyttävistä palkkauskustannuksista. Laskennallisia kustannuksia ei voida hyväksyä hankkeissa, jotka eivät sisällä palkkakustannuksia. Hyväksyttävät kustannukset tai niiden osa voidaan maksaa yhtä useampana eränä, yhteensä kuitenkin enintään 100 000 euroa. Edellytyksenä kertakorvauksen myöntämiselle on, että hanke on luonteeltaan kertakorvaukseen soveltuva eikä hanketta toteuteta julkisena hankintana. Kertakorvausta haettaessa hakijan on toimitettava tuen suuruuden määrittelyä varten yksityiskohtainen kustannusarvio perusteluineen sekä arvio ulkopuolisilta tehtävistä hankinnoista. Kertakorvausmenettelyä koskevassa tukipäätöksessä on yksilöitävä hankkeessa tehtävä tulos tai toimenpide ja toteutumisen todentamiseksi tarvittavat asiakirjat niin, että hankkeen toteutumisesta päätöksen mukaisesti voidaan varmistua. Hankkeen toteuttaminen voidaan jaotella erillisiin osiin, jos se hankkeen luonteen vuoksi on mahdollista. Kertakorvauksen määrää arvioitaessa on otettava huomioon käypä hintataso. Hankkeessa, jossa tuki on myönnetty kertakorvauksena, tukipäätöstä voidaan muuttaa vain toteuttamisajan osalta. Kertakorvausmenettelyllä rahoitetussa hankkeessa kustannusten tukikelpoisuuden edellytyksenä on, että hankkeessa aikaansaatu tulos tai tehty toimenpide on tuen myöntämistä koskevan päätöksen mukainen. Hankkeen muun julkisen rahoituksen hyväksymisen edellytyksenä on, että maksuhakemuksen yhteydessä toimitetaan tosite, josta rahoituksen toteutuminen voidaan todentaa. Käytettyinä hankittavien koneiden, laitteiden ja välineiden tukeminen Tuella edistetään pääsääntöisesti modernin teknologian käyttöönottamista. Tukea käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimiseen voidaan myöntää pk-yrityksille alatoimenpiteistä M04.2 ja M06.4. Lisäksi käytettyinä hankittavia koneita ja laitteita voidaan tukea toimenpiteistä, jotka koskevat maaseudun kehittämishanketoimintaa (M01, M07 ja M16). Edellä kuvattu käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankinta on siten mahdollista myös Leader-toimintatavan (M19) kautta toteutettavissa toimissa. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimisen tukemisen edellytyksenä on, että hankinta hyväksytään tukipäätöksessä. Hankinnan kohteen tulee teknisiltä ominaisuuksiltaan soveltua suunniteltuun käyttöön ja hankinnan olla perusteltua erityisissä tapauksissa, joissa yrityksen toiminnan kannalta välttämätöntä konetta tai laitetta ei ole tarkoituksenmukaista hankkia uutena tai korvaavaa palvelua ei ole kohtuullisin kustannuksin paikkakunnalla saatavilla. Tuen hakijan on selvitysten tai laskelmien avulla osoitettava myös käytetyn koneen tai laitteen kokonaistaloudellinen edullisuus, ottaen huomioon hankintahinta ja käyttöaika ja -kustannukset. Bioenergian tuotannossa käytettävät ruoka- ja rehukasvit Investointeja ja hankkeita, jotka kohdistuvat biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotantoon, voidaan tukea vain, jos tuotanto täyttää direktiiviin 2009/28/EC perustuvassa biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa (393/2013) säädetyt kestävyyskriteerit. Kestävyyskriteereitä koskevissa asioissa Suomessa toimivaltainen viranomainen on Energiavirasto: http://www.energiavirasto.fi/kestavyyskriteerit. Bioenergian tuotannossa käytettävien vilja-, sokeri- ja öljykasvien enimmäisosuuksien osalta noudatetaan 184 kulloinkin voimassa olevia EU-säädöksiä. Asetuksen (EY) N:o 1305/2013 mahdollistamassa yrityskokoluokassa ei Suomessa ole käytännössä mahdollisuuksia harjoittaa yksistään viljaan ja muihin tärkkelyspitoisiin kasveihin tai sokeri- ja öljykasveihin perustuvaa biopolttoaineiden, bionesteiden tai muun bioenergian tuotantoa kaupallisesti kannattavalla tavalla ja kaupallisessa mittakaavassa. Suomen pinta-alasta ¾ on metsien peitossa ja siten merkittävin bioenergian tuotannon potentiaali on puuraaka-aineen hyödyntämisessä. Ruoka- ja rehukasveja käytetään Suomessa toistaiseksi hyvin vähän energian tuotantoon. Maatiloilla viljaa käytetään energiatarkoituksiin ainoastaan 0,1 % kotimaisesta käytöstä. Suomessa viljeltävistä öljykasveista rypsi ja rapsi käytetään elintarviketeollisuudessa. Rypsin viljelyala on noin 83 000 ha ja rapsin noin 10 000 ha. Kotimainen elintarviketeollisuus käyttää rypsiä ja rapsia huomattavasti enemmän kuin sitä Suomessa tuotetaan. Nykyisillä rypsin ja rapsin viljelypinta-aloilla saavutettava biodieseltuotannon lisäys olisi marginaalinen liikennepolttonesteiden kokonaiskäyttöön ja biodieseltarpeeseen verrattuna. Sokerin kulutus Suomessa on noin 200 000 tonnia vuosittain. Sokerin omavaraisuusaste on laskenut alle 50 %:iin. Huomattava osuus sokerista tuodaan ulkomailta. Maissia Suomessa viljeltiin vuonna 2013 yhteensä vain noin 320 ha peltoalalla rehuksi ja tuorekäyttöön. Tämä on noin 0,01 % käytössä olevasta peltoalasta. Ruoka- ja rehukasveja voidaan käyttää bioenergian (kuten biokaasun) tuotantoon vain rajoitetusti. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian (2013) mukaan Suomessa maatalouspohjaisen biomassan energiakäytön edistämisessä ja kehittämisessä painopiste on muissa kuin ravinnoksi käytettävissä biomassoissa. Tämä linjaus ei tue ruuaksi tai rehuksi kelpaavien kasvien käyttämistä energiaksi ja pääpaino uusiutuvan energian raaka-aineissa on muissa biomassoissa kuten jätteissä, tähteissä ja lignoselluloosassa. Toistaiseksi biopolttoaineiden ja -nesteiden tuotanto Suomessa perustuu valtaosin tuontiraaka-aineisiin ja jossain määrin kotimaisiin jäte- ja tähderaaka-aineisiin. Tämän vuoksi voidaan arvioida, ettei biopolttoaineiden tuotannolla ole ollut vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, vesivaroihin, veden laatuun ja maaperän laatuun. Tuontiraaka-aineisiin perustuva uusiutuvan energian tuotanto ei taas toteuttaisi maaseudun kehittämisen aluelähtöisiä tavoitteita. Vastuullisen ja ympäristöystävällisen energiantuotannon edistämiseksi ruoka- ja rehukäyttöön kelpaamattomia eriä, surkastuneita siemeniä ja rikkakasvien siemeniä sekä peltokasvien jalostusprosesseista saatavia elintarviketeollisuuden sivutuotteita kuten viljansiementen kuorta sekä muuta tähdemateriaalia voidaan sen sijaan hyödyntää esimerkiksi biopolttolaitoksissa uusiutuvan energian tuotantoon ja edistää vähähiilistä taloutta sekä integroida kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus ympäristönhyötyihin. Seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietojen toimittaminen Maaseutuohjelman toimenpiteiden mukaista tukea saavien tuensaajien ja paikallisten toimintaryhmien on sitouduttava toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot ohjelman seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi. Osa tiedoista kerätään tukihakujen yhteydessä ja osa erillisillä kyselyillä. 185 Taulukko 8.1.b Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset 186 Taulukko 8.1.c Sitoumus- ja sopimuspinta-alan väheneminen 187 Taulukko 8.1.d Sitoumusten ja sopimusten alan kasvaminen ja muuttuminen 188 Taulukko 8.1.a. Lakisääteiset hoitovaatimukset, osa 1 189 Taulukko 8.1.a Lakisääteiset hoitovaatimukset, osa 2a 190 Taulukko 8.1.a Lakisääteiset hoitovaatimukset, osa 2b 191 Taulukko 8.1.a Lakisääteiset hoitovaatimukset, osa 3a 192 Taulukko 8.1.a Lakisääteiset hoitovaatimukset, osa 3b 193 Taulukko 8.1.e. Eläinyksiköt 194 8.2. Toimenpidekohtainen kuvaus 8.2.1. M01 – Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet (14 artikla) 8.2.1.1. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 14 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 1303/2013 Komission asetus (EU) N:o 807/2014 (delegoitu asetus) Komission asetuksen (EU) N:o 808/2014 6 artikla (toimeenpanoasetus) 8.2.1.2. Yleinen kuvaus toimenpiteestä, mukaan lukien sen toimenpidelogiikka ja miten sillä edistetään kohdealoja ja monialaisia tavoitteita Toimenpide sisältää alatoimenpiteet 1.1 tuki ammatilliseen koulutukseen ja pätevyyden hankkimiseen ja 1.2 tuki esittely- ja tiedotustoimintaan Alatoimenpidettä 1.3 tuki tilanhoitoa koskevaan vaihtoon ja tilavierailuihin ei oteta käyttöön erillisenä alatoimenpiteenä, mutta tila- ja yritysvierailuja voidaan toteuttaa muiden alatoimenpiteiden yhteydessä. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, jotka parantavat maaseutuyrittämiseen ja sen uudistamiseen liittyvää ammattitaitoa ja osaamista. Hankkeilla lisätään myös alueen yrittäjien ja toimijoiden tietämystä ja valmiutta yhteistyöhön ja uusiin kehittämistoimenpiteisiin. Hankkeilla voidaan lisätä viljelijöiden ja muiden maaseudun yrittäjien kansainvälistä osaamista ja yhteistyötä. Viljelijöiden, metsänomistajien, elintarvikealalla toimivien henkilöiden ja maaseudun pk-yritysten pitäisi hankkimansa osaamisen ja tiedon ansiosta pystyä parantamaan erityisesti kilpailukykyään ja resurssitehokkuuttaan sekä kohentamaan ympäristönsuojelun tasoaan ja edistämään samalla maaseudun elinkeinoelämän kestävyyttä. Tavoitteena on lisätä mm. yritysten johtamiseen ja kehittämiseen, markkinointiin, ympäristöön, vesienhoitoon ja energiatehokkuuteen liittyvää osaamista ja omaehtoista ammattiosaamisen ajan tasalla pitämistä sekä tietopohjan vahvistamista. Näin luodaan edellytyksiä uusien liiketoiminta-alueiden ja innovatiivisen yritystoiminnan kehittymiselle. Leader-toimintatavan kautta lisätään erityisesti maaseudun yrittäjien ja asukkaiden tietoisuutta ja osaamista mm. energiatehokkuuteen, tietotekniikan ja etäyhteyksien hyödyntämiseen, paikallisvaikuttamisen mahdollisuuksiin ja yrittämiseen liittyen. Tavoitteena on yhdistysten, kolmannen sektorin toimijoiden sekä maaseudun asukkaiden osaamisen lisääminen. 195 Toimenpiteellä parannetaan maahanmuuttajien kotoutumisen mahdollisuuksia maaseudulla tiedon ja taidon lisäämisen kautta. Kehittämishankkeen tuki maksetaan avustuksena hankkeen toteuttajalle. Toimenpide on ns. läpileikkaava toimenpide ja sillä on vaikutuksia kohdealoihin  1A: Innovaatioiden ja tietämyspohjan edistäminen maaseutualueilla  1B: Yhteyksien vahvistaminen maatalouden, ruoan tuotannon, metsätalouden, tutkimuksen ja innovaatioiden välillä  1C: Elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen edistäminen maa- ja metsätaloudessa  2A: Kaikkien maatilojen taloudellisen toimintakyvyn parantaminen sekä maatilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti tarkoituksena lisätä markkinoille osallistumista ja markkinasuuntautumista kuin myös maatalouden monipuolistamista  2B: Riittävän ammattitaitoisten viljelijöiden maatalousalalle pääsyn ja erityisesti sukupolven vaihdosten helpottaminen maataloussektorilla  3A: Alkutuottajien kytkeminen paremmin ruokaketjuun laatujärjestelmien ja paikallisten markkinoiden edistämisen sekä lyhyiden jakeluketjujen avulla, tuottajaryhmät ja toimialaorganisaatiot sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen  3B: Maatilojen riskien ennaltaehkäisyn ja hallinnan tukeminen  4A: Euroopan maisemien tilan ja luonnon monimuotoisuuden (mukaan lukien Natura 2000- ja arvokkaat luontoalueet) ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen  4B: Vesien ja maan hoidon edistäminen sekä vesipuitedirektiivin tavoitteisiin vastaaminen  4C: Eroosion estäminen ja maaperän hoidon parantaminen  5A: Maatalouden vedenkäytön tehostaminen  5B: Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen  5C: Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden hankinnan ja käytön helpottaminen  5D: Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen  5E: Hiilen sitomisen edistäminen maa- ja metsätaloudessa  6A: Monipuolistamisen, uusien pienyritysten perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen perustamisen edistäminen  6B: Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen  6C: Maaseutualueiden tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantaminen. Koulutuksen ja tiedonvälitystoimien avulla lisätään maaseutuyrittäjien ja viljelijöiden tietämystä ja osaamista ilmasto- ja ympäristökysymyksissä sekä kasvatetaan uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön sekä energiansäästöön liittyvää osaamista. Tavoitteena on lisätä vesienhoitoon, luonnon monimuotoisuuteen, geneettiseen monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen liittyvää osaamista. Uusimman tutkimustiedon välittämisen kautta mahdollistetaan innovaatioiden käyttöönottoa ja parannetaan energiatehokkuutta. Toimenpiteellä lisätään yrittäjien ja maaseudun asukkaiden osaamista uusien ratkaisujen ja toimintamallien kehittämiseksi ja sillä on vaikutusta innovaatiotavoitteen toteutumiseen. Toimenpiteen kohderyhmänä ovat maa- ja metsätalous sekä elintarvikealoilla toimivat henkilöt sekä maaseutualueilla toimivat mikro- ja pk-yritykset ja yhdistykset ja maaseudun asukkaat. 196 Esimerkkejä koulutus- ja tiedonvälityshankkeiden tavoitteista:  yritystoiminnan kehittäminen: johtaminen, tuottavuus, kilpailukyky, talouden hallinta, liiketoimintamallin ja liiketoiminnan uudistaminen, markkina- ja asiakaslähtöisyys, kustannustehokkuus, kansainvälisyys (verkostot ja kauppa), toimialoittaiset erityistarpeet (esim. elintarvikealan yritystoimintaan, matkailuun liittyvä ja muu biotaloutta edistävä koulutus), uutta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävä liiketoiminta ja sosiaalisen median hyödyntäminen yritysten viestinnässä, verkostoituminen, yhteistyön ja verkostojen hyödyntäminen;  tiedonvälitys julkiselle ja yksityiselle sektorille sekä kuluttajille maaseutuelinkeinojen merkityksestä ja esimerkiksi elintarviketuotannosta. Julkisista ja yksityisistä hankinnoista vastaavien tahojen tiedon lisääminen maaseutuelinkeinoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista;  muutostilanteiden hallinta tuotantoedellytysten muuttuessa, tilojen ja yritysten laajentuessa, omistajan- ja sukupolvenvaihdosten yhteydessä sekä omistusrakenteiden kehittäminen;  ympäristön tilan parantaminen, kestävä luonnonvarojen käyttö, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen (kestävät ja ympäristöystävälliset tuotantotavat, vesiensuojelu ja ympäristöasiat, luonnon monimuotoisuus, maiseman- ja luonnonhoito);  uusiutuvan energian tuotannon ja käytön lisääntyminen, energia- ja resurssitehokkuus, hajautetut energiaratkaisut;  viljelijöiden ja muiden yrittäjien hyvinvoinnin parantaminen;  eläinten hyvinvoinnin lisääntyminen, alkuperäiseläinrotujen geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen;  tietoisuuden lisääminen laatujärjestelmistä ml. vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevat merkintäjärjestelmät;  uusien tuote- ja palveluinnovaatioiden syntymistä ja kaupallistamista edistävä osaaminen sekä uudet palvelujen järjestämisen muodot ja toimintatavat;  tiedonvälitys maaseudun kehittämisvälineistä, -mahdollisuuksista ja tuloksista. Osa toimenpiteen toimista arvioidaan toteutettavan Leader-toimintavan mukaisesti. Paikalliset Leader-ryhmät keskittyvät rahoittamaan hankkeita, joissa hyöty jää paikallisille yrittäjille, muille toimijoille ja asukkaille. Leader-ryhmien paikallista strategiaa toteuttavien hankkeiden ei välttämättä tarvitse olla toimenpiteiden mukaisia, vaan riittää, että ne toteuttavat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rajoissa jotakin unionin prioriteeteista. Esimerkkejä Leader-rahoituksella toteutettavien hankkeiden teemoista:  tietotekniikan hyödyntäminen palveluissa ja arjen käytännöissä, etäyhteyksien käyttö ja niiden hyödyntäminen;  alkuvaiheen yrittäjyys, yhteismuotoinen yrittäjyys (esim. osuuskuntayrittäminen, yrittäjyyden mentorointikoulutusmallit), muutostilanteiden hallinta;  asumisen ympäristö- ja energiakysymykset, kuten haja-asutusalueiden vesi- ja jätehuolto, paikalliset, hajautetut ratkaisut energiakysymyksissä, maiseman ja vesienhoitoon, lasten ja nuorten ympäristöosaaminen (ympäristökasvatus);  paikallisvaikuttamisen mahdollisuudet, yhteisöllisyys, osallistumisen ja aktiivisuuden kehittämiseen ja toteutumiseen;  teiden kunnossapito ja muut yhteiset infrastruktuuriasiat;  kolmannen sektorin rooli maaseudun palvelujen tuottajana ja organisoijana;  maaseudun turvallisuuskysymykset; 197  kulttuuri ja luovat alat. 8.2.1.3. Laajuus, tuen taso, tuensaajat sekä tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä eriteltynä tarvittaessa alatoimenpiteittäin ja/tai toimintatyypeittäin. Kunkin toimintatyypin osalta tukikelpoiset kustannukset, tukikelpoisuusedellytykset, sovellettavat määrät ja tukiprosentit sekä valintaperusteiden vahvistamisen periaatteet 8.2.1.3.1. 1.1. Tuki ammatilliseen koulutukseen ja pätevyyden hankkimiseen Alatoimenpide:  1.1 – tuki ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskeville toimille 8.2.1.3.1.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla helpotetaan eri tavoin tieteellisen tiedon, innovaatioiden ja muun osaamisen saattamista viljelijöiden, metsänomistajien, elintarvikealalla toimivien henkilöiden ja pk yritysten (Annex 1) ja muiden maaseudun pienyrittäjien ja toimijoiden käyttöön. Toimenpidettä toteutetaan kehittämishankkeina. Toteutettavat hankkeet käsittävät opiskelijaryhmille tarjottavaa koulutusta. Koulutusta voidaan toteuttaa perinteisten koulutuskurssien lisäksi esimerkiksi verkkokoulutuksena, työpajoina, valmennuksena, esittelytoimina/demonstraationa sekä enintään päivän kestävinä tila- ja yritysvierailuina. Tila- tai yritysvierailuilla keskiössä ovat uudet menetelmät tai teknologiat esim. maa- tai metsätaloudessa, tilojen monialaisuus, lyhyet jakeluketjut, uusien yritysmahdollisuuksien ja tekniikoiden kehittäminen ja metsien kestävän käytön parantaminen. Vierailujen ja tila- tai yrityskäyntien osuus voi muodostaa enintään puolet koulutuksesta. Koulutuksen kestosta ja laajuudesta säädetään tarkemmin kansallisella maaseudun kehittämislailla (28/2014) ja valtioneuvoston hanketukiasetuksella (1174/2014). 8.2.1.3.1.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Toimenpidettä toteutetaan kehittämishankkeina. Kehittämishankkeen tuki maksetaan avustuksena hankkeen toteuttajalle. 8.2.1.3.1.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat 198 Maa- ja metsätalouden ja maaseutualueiden ryhmäpoikkeusasetus, komission asetus (EU) N:o 702/2014 De minimis -asetus (EU) 1407/2013 Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 8.2.1.3.1.4. Tuensaajat Tuensaajia ovat julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset koulutusta tarjoavat yhteisöt, kuten oppilaitokset, kunnat, yhdistykset, järjestöt ja osuuskunnat. 8.2.1.3.1.5. Tukikelpoiset kustannukset Tukikelpoisia kustannuksia ovat koulutus- ja tiedonvälitystoiminnan järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. Kehittämishankkeen toteutukseen voi sisältyä mm. kursseja, esittelytoimintaa, työpajoja ja valmennusta. Tuki voi myös kattaa osittain tilalla tai yrityksessä tapahtuvaa koulutusta, joissa yrittäjillä on mahdollisuus oppia toisiltaan. Tuki voi kattaa hankkeisiin liittyvät pienhankinnat. Tukea voidaan myöntää seuraaviin kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin:  palkka- ja palkkiokustannuksiin;  matkakustannuksiin;  ostopalveluiden hankintaan;  tilavuokrakustannuksiin;  materiaali- ja muihin toteutuksen kannalta välttämättömiin kustannuksiin Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 ja 68 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä (laki 28/2014 ja hanketukiasetus 1174/2014) tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. 8.2.1.3.1.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa laissa maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavassa valtioneuvoston asetuksessa (1174/2014). Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuensaaja tai, jos koulutushankkeen toteutukseen osallistuu muita toteuttajiakuin tuensaaja, toteuttajalla on koulutushankkeen laatuun ja laajuuteen nähden ammattitaitoinen kouluttaja. Koulutuspalveluja tarjoavilla yksiköillä tulee olla tarvittava pätevyys ja asianomaiset valmiudet ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta näiden tehtävien hoitamiseen. Koulutus- ja tiedonvälityspalveluhankkeen vastaavan toteuttajan (tuen saajan) tulee varmistua pätevästä henkilöstöstä. Tuensaajan on tarvittaessa voitava osoittaa, että hankkeessa työskentelevillä on hankkeen toteuttamisen 199 kannalta tarvittava koulutus tai osaaminen. Henkilöstön riittävä pätevyys voidaan osoittaa käytännön kautta saavutetulla ja/tai osoitetulla ammattipätevyydellä tai soveltuvalla tutkintotodistuksella. Toimenpiteessä ei tueta ammattiin tai tutkintoon johtavaa koulutusta, yleissivistävää koulutusta tai muiden rahastojen toimenpitein toteutettavaa koulutusta. Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon ja jonka kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. 8.2.1.3.1.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY-keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset ovat seuraavat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30%) 2. Millainen onhankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke kykenee lisäämään osaamista, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Kohderyhmän ja tavoitteiden selkeys ja johdonmukaisuus ja hankkeen toteutettavuus (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0–3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Koko ohjelma-aluetta koskeville hankkeille määritellään erityiset valintakriteerit. Alueellisista ja 200 paikallisista toimista hyöty kohdentuu pääsääntöisesti ohjelman maaseutualueelle. 8.2.1.3.1.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä on toimenpiteessä 80 miljoonaa euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. Koulutushankkeiden, jotka ovat yleishyödyllisiä koulutustoimia, joilla ei anneta etuja tietyille yrityksille, julkisen tuen osuus on 90 % hyväksyttävistä kustannuksista. Jos koulutuksen kohderyhmänä on rajattu toimijajoukko tai toimiala, tuki myönnetään maa- ja metsätalouden ja maaseutualueiden ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti (komission asetus (EU) N:o 702/2014). Koulutukseen, joka kohdistuu maatalouden alkutuotannon tai maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille, tukea myönnetään muu julkinen rahoitus mukaan lukien 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Koulutukseen, joka kohdistuu metsätalousalalle (pienyritykset), tukea myönnetään muu julkinen rahoitus mukaan lukien 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Koulutukseen, joka kohdistuu muille maaseudun pienyrityksille, tukea myönnetään muu julkinen rahoitus mukaan lukien 70 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Jos koulutus kohdistuu rajattuun joukkoon muita yrityksiä kuin maa- ja metsätalousyrityksiä, tuki voidaan myöntää yritysryhmälle niin, että tuki kohdennetaan vähämerkityksisenä tukena osallistujayrityksille. Tukea voidaan myöntää muu julkinen rahoitus mukaan lukien enintään 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 8.2.1.3.1.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.1.3.1.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Riskinä toimenpiteen toteutuksessa voidaan nähdä se, että kilpailutus – ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja dokumentointi kustannusten arvioinnista voi olla puutteellista. Hankkeen toteuttamisessa riskitekijänä voi olla, että tukikelpoisuussääntöjä ei tunneta tarpeeksi. Riskinä voi myös olla se, että kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen kohdalla viranomaisten ammattitaidon ylläpitäminen korostuu. Riskinä on tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus sekä jatkuvat kehittämistarpeet. Ennakoiden käyttöön sisältyy riski 201 rahoituksen kokonaistoteutuksesta. Komission riskikoodit R4. Kilpailutus- ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi R7. Tukikelpoisuussääntöjen tunteminen R8. Tietoturvallisuus, tietojärjestelmän toimivuus R9. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja puutteellinen dokumentointi. Kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Ennakoiden käyttöön liittyvät riskit. Komission riskien syykoodit RC3. Viranomaisten välinen tiedon vaihto ei toimi hyvin RC9. Tuen hakijat eivät tunne oikeita menettelyjä maksamishakemuksen yhteydessä RC9.1. Maksamishakemukset ovat epätäydellisiä RC10. Kustannusten kohtuullisuuden varmistaminen RC11. Julkisten hankintasäännösten noudattaminen RC14. Ei-hyväksyttävät kustannukset RC15. Sähköisen asioinnin yhteydessä tietoturvariski 8.2.1.3.1.9.2. Lieventävät toimet Ohjelman toteutusta on suunniteltu kokonaisvaltaisesti, laajasti osallistamalla niin kansallisella kuin alueellisella ja paikallisella tasolla. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä uuden sähköisen järjestelmän käyttöön. Mahdollistetaan sekä sähköinen, että manuaalinen asiointi viranomaisen kanssa. Tuensaajien valinnassa riskiä vähentää hakemusten vertailu tai pisteytysjärjestelmä valintakriteerien pohjalta. Menettely käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja sisällytetään sähköiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään. Hakemusten laatua ja määräaikojen noudattamista kehitetään viestinnällä ja hakijoille suunnatulla koulutuksella. Päätöksen perustelut tallennetaan ja dokumentointi varmistetaan. Laadunvalvontaa tehdään säännöllisesti. Kilpailutus ja hankintamenettelyjen osalta riskiä vähennetään ohjeistuksen ja koulutuksen avulla, niin viranomaisten kuin tuensaajien osalta. Noudatetut hankintamenettelyt tulee perustella ja dokumentoida selkeästi, ja kattavasti. Kustannusten kohtuullisuuden arviointiin liittyviä mahdollisia riskejä pienennetään ohjeistuksella ja koulutuksella. Tietojärjestelmän varmenteet, sähköiset tarkistuslistat ja liitteiden tallentaminen järjestelmään mahdollistavat säännönmukaisen laadunvarmistuksen, sekä tuki- että maksupäätösten osalta. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen osalta riskiä vähennetään koulutuksen ja ohjeistuksen avulla. Hallinnon ohjaus- ja valvontakäynnit, hankkeiden hallinnolliset tarkastukset sekä 202 hallinnolliset tarkastuskäynnit varmistavat toteutuksen laadun ja tasapuolisuuden koko ohjelma-alueella. Riskien vähentämiseksi hakemusten laatua on syytä parantaa ja noudattaa annettuja määräaikoja. Rahoitusmahdollisuuksista tiedotetaan avoimesti. Tietotekniikan osalta sähköistä asianhallintajärjestelmää rakennettaessa muutosten toteuttaminen on otettu huomioon. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä sähköisen järjestelmän käyttöön. Tietoturvallisuuteen liittyvät riskit huomioidaan. Maksuhakemusten laatimista kehitetään ja maksuhakemuksiin liittyvää osaamisen tasoa parannetaan ml. ennakot. Lisäksi annetaan maksujen hakemiseen liittyvää ohjeistusta sekä tarvittavaa koulutusta. Kiinnitetään huomiota maksuhakemusten laatuun maksupäätösten käsittely- ja maksuaikojen pidentymisen välttämiseksi. Hankkeiden hyvä suunnittelu sekä hankesuunnitelmien ajan tasalla pitäminen helpottaa myös maksun hakemista. Rajapintojen selkeys ja päällekkäisen toiminnan karsiminen on otettu huomioon ohjelman valmistelussa ja vuoropuhelua eri rahoittajaviranomaisten kesken käydään säännöllisesti tukijärjestelmien yhteensovittamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi. Komission riskien estämiskoodit CPA1 Hankekäsittelijöitä koulutetaan tehokkaasti ja säännöllisesti Ohjeistus pidetään ajan tasalla CPA2. Tehostetaan tiedotusta potentiaalisten hakijoiden aktivoimiseksi, koulutus ja neuvonta ovat aktiivista CPA3. Parannetaan tiedon ja ohjeiden saatavuutta esim. internetsivuilla, koulutetaan sähköisen asioinnin käyttöä. Hanketoimijoita koulutetaan menettelyistä, hyväksyttävistä kustannuksista, sähköisestä järjestelmästä ja tietoturvasta. CPA4. Tietojärjestelmä ohjaa päätöksentekoa ja dokumentointia. Valintakriteerit ja –menettely sisällytetään tieto- ja seurantajärjestelmään siten, että sen käyttö on pakollista ja läpinäkyvää. Sähköinen asiointi vähentää inhimillisten virheiden mahdollisuutta käsittelyn eri vaiheissa. CPA5. Yksinkertaistetut kustannusmenettelyt otetaan käyttöön. CPA6. Parannetaan sisäisiä valvonta ja koordinointijärjestelmiä. Varmistetaan, että kaikilla alueilla noudatetaan oikeita menettelyjä ja niitä kehitetään. 8.2.1.3.1.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpide on tärkeä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kokonaisuuden kannalta. Toimenpiteellä parannetaan maaseudun elinkeinoelämän kestävyyttä ja maaseudun yritysten kilpailukykyä. Toimenpiteet ovat toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja niiden valmistelussa on huomioitu yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. 8.2.1.3.1.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 203 8.2.1.3.1.11. Toimintaan liittyvät tiedot Tietämyksensiirtopalveluja tarjoavilla yksiköillä tehtäviensä hoitamiseksi olevien asianmukaisten valmiuksien määrittely henkilöstön pätevyyden ja säännöllisen koulutuksen muodossa Koulutus- ja tiedotuspalveluja tarjoavilla yksiköillä tulee olla tarvittava pätevyys ja asianomaiset valmiudet ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta näiden tehtävien hoitamiseen. Koulutus- tai tiedotuspalveluja tarjoavan organisaation tulee varmistua pätevästä henkilöstöstä. Henkilöstön riittävä pätevyys voidaan osoittaa käytännön kautta saavutetulla ja/tai osoitetulla ammattipätevyydellä tai soveltuvalla tutkintotodistuksella. Tuensaajien on tarvittaessa voitava osoittaa, että hankkeessa työskentelevillä on hankkeen toteuttamisen kannalta tarvittava koulutus tai osaaminen. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 3 artiklassa tarkoitettujen tilan- ja metsänhoitoa koskevien vaihtojen ja vierailujen keston ja sisällön määrittely Maa- ja metsätilojen vaihtojärjestelmää ei oteta käyttöön. 204 8.2.1.3.2. 1.2. Tuki esittely- ja tiedotustoimintaan Alatoimenpide:  1.2 – tuki esittelytoimintaan ja tiedotustoimiin 8.2.1.3.2.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla helpotetaan eri tavoin tieteellisen tiedon, innovaatioiden ja muun osaamisen saattamista toimijoiden käyttöön. Tiedonvälityshankkeena voidaan tukea sellaista toimintaa, jossa välitetään tietoa uusista tuotanto-, markkinointi- tai palvelumenetelmistä tai muista liiketoiminnan parantamista koskevista menetelmistä taikka jossa välitetään tietoa esimerkiksi energia- tai ympäristöasioista tai tietoa muista maaseudun kannalta olennaisista kysymyksistä yrityksille tai muille maaseudun toimijoille ja asukkaille. Tiedonvälityshankkeissa voidaan toteuttaa mm. verkkotiedotusta, näyttelyitä, demonstraatioita, tilaisuuksia, esitteitä ja esittelyitä. 8.2.1.3.2.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Toimenpidettä toteutetaan kehittämishankkeina. Kehittämishankkeen tuki maksetaan avustuksena hankkeen toteuttajalle. 8.2.1.3.2.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat De minimis -asetus (EU) 1407/2013 Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 8.2.1.3.2.4. Tuensaajat Tuensaajina ovat julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt, kuten oppilaitokset, kunnat, yhdistykset, järjestöt ja osuuskunnat. 8.2.1.3.2.5. Tukikelpoiset kustannukset Tukikelpoisia kustannuksia ovat tiedonvälitystoiminnan järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. 205 Kehittämishankkeen toteutukseen voi sisältyä mm. esittelytoimintaa, työpajoja ja valmennusta. Tiedonvälityshankkeisiin voi sisältyä esim. näyttely- ja esittelytoimintaa ja erilaisten esitteiden ja infosivujen tuottamista. Tuki voi kattaa hankkeisiin liittyvät pienhankinnat. Esittelyhankkeissa (demonstraatio) myös tarpeelliset kohtuulliset investoinnit ovat tukikelpoisia asetuksen 1305/2013 artiklan 45 mukaisesti. Tukea voidaan myöntää seuraaviin kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin:  palkka- ja palkkiokustannuksiin;  matkakustannuksiin;  ostopalveluiden hankintaan;  vuokrakustannuksiin;  materiaali- ja muihin toteutuksen kannalta välttämättömiin kustannuksiin Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 ja 68 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. 8.2.1.3.2.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä. Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavat valtioneuvoston asetus (1174/2014) ja ohjeet. Tiedonvälitystä koskevalla hankkeella tulee olla hankkeen laatuun nähden ammattitaitoinen toteuttaja. Tiedonvälityspalveluja tarjoavilla yksiköillä tulee olla tarvittava pätevyys ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta näiden tehtävien hoitamiseen. Tiedotuspalveluja tarjoavan organisaation tulee varmistua pätevästä henkilöstöstä. Henkilöstön riittävä pätevyys voidaan osoittaa käytännön kautta saavutetulla ja/tai osoitetulla ammattipätevyydellä tai soveltuvalla tutkintotodistuksella. Tuensaajien on tarvittaessa voitava osoittaa, että hankkeessa työskentelevillä on hankkeen toteuttamisen kannalta tarvittava koulutus tai osaaminen. Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon ja jonka kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. 8.2.1.3.2.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, 206 jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen onhankkeen kustannustehokkuus,? (20 %) 3. Missä määrin hanke lisää tietoa ja tiedon ja osaamisen tehokasta hyödyntämistä, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Kohderyhmän ja tavoitteiden selkeys ja johdonmukaisuus ja hankkeen toteutettavuus (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0–3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Koko ohjelma-aluetta koskeville hankkeille määritellään erityiset valintakriteerit. Alueellisista ja paikallisista toimista hyöty kohdentuu pääsääntöisesti ohjelman maaseutualueelle. 8.2.1.3.2.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä on toimenpiteessä 80 miljoonaa euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. Tiedonvälityshankkeiden saama julkisen tuen osuus on 100 % hyväksyttävistä kustannuksista. Tukea myönnetään vain sellaisiin tiedonvälityshankkeisiin, joiden tuki ei ole katsottavissa valtiontueksi. Esittelyhankkeiden (demonstraatio) investointeihin julkista tukea voidaan myöntää 60 %. Jos investoinnin toteuttaja on julkisoikeudellinen yhteisö, julkisen rahoituksen osuus voi olla 100 %, muu julkinen rahoitus mukaan luettuna. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 207 8.2.1.3.2.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.1.3.2.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Riskinä toimenpiteen toteutuksessa voidaan nähdä se, että kilpailutus – ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja dokumentointi kustannusten arvioinnista voi olla puutteellista. Hankkeen toteuttamisessa riskitekijänä voi olla, että tukikelpoisuussääntöjä ei tunneta tarpeeksi. Riskinä voi myös olla se, että kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen kohdalla viranomaisten ammattitaidon ylläpitäminen korostuu. Riskinä on tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus sekä jatkuvat kehittämistarpeet. Ennakoiden käyttöön sisältyy riski rahoituksen kokonaistoteutuksesta. Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty tukipäätöksessä. Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan riittävällä tavalla. Komission riskikoodit R4. Kilpailutus- ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi R7. Tukikelpoisuussääntöjen tunteminen R8. Tietoturvallisuus, tietojärjestelmän toimivuus R9. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja puutteellinen dokumentointi. Kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Ennakoiden käyttö. Komission riskien syykoodit RC3. Viranomaisten välinen tiedon vaihto ei toimi hyvin RC9. Tuen hakijat eivät tunne oikeita menettelyjä maksamishakemuksen yhteydessä RC9.1. Maksamishakemukset ovat epätäydellisiä RC10. Kustannusten kohtuullisuuden varmistaminen RC11. Julkisten hankintasäännösten noudattaminen RC14. Ei-hyväksyttävät kustannukset RC15. Sähköisen asioinnin yhteydessä tietoturvariski 208 8.2.1.3.2.9.2. Lieventävät toimet Ohjelman toteutusta on suunniteltu kokonaisvaltaisesti, laajasti osallistamalla niin kansallisella kuin alueellisella ja paikallisella tasolla. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä uuden sähköisen järjestelmän käyttöön. Mahdollistetaan sekä sähköinen, että manuaalinen asiointi viranomaisen kanssa. Tuensaajien valinnassa riskiä vähentää hakemusten vertailu tai pisteytysjärjestelmä valintakriteerien pohjalta. Menettely käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja sisällytetään sähköiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään. Hakemusten laatua ja määräaikojen noudattamista kehitetään viestinnällä ja hakijoille suunnatulla koulutuksella. Päätöksen perustelut tallennetaan ja dokumentointi varmistetaan. Laadunvalvontaa tehdään säännöllisesti. Kilpailutus ja hankintamenettelyjen osalta riskiä vähennetään ohjeistuksen ja koulutuksen avulla, niin viranomaisten kuin tuensaajien osalta. Noudatetut hankintamenettelyt tulee perustella ja dokumentoida selkeästi, ja kattavasti. Kustannusten kohtuullisuuden arviointiin liittyviä mahdollisia riskejä pienennetään ohjeistuksella ja koulutuksella. Tietojärjestelmän varmenteet, sähköiset tarkistuslistat ja liitteiden tallentaminen järjestelmään mahdollistavat säännönmukaisen laadunvarmistuksen, sekä tuki- että maksupäätösten osalta. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen osalta riskiä vähennetään koulutuksen ja ohjeistuksen avulla. Hallinnon ohjaus- ja valvontakäynnit, hankkeiden hallinnolliset tarkastukset sekä hallinnolliset tarkastuskäynnit varmistavat toteutuksen laadun ja tasapuolisuuden koko ohjelma-alueella. Riskien vähentämiseksi hakemusten laatua on syytä parantaa ja noudattaa annettuja määräaikoja. Rahoitusmahdollisuuksista tiedotetaan avoimesti. Tietotekniikan osalta sähköistä asianhallintajärjestelmää rakennettaessa muutosten toteuttaminen on otettu huomioon. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä sähköisen järjestelmän käyttöön. Tietoturvallisuuteen liittyvät riskit huomioidaan. Maksuhakemusten laatimista kehitetään ja maksuhakemuksiin liittyvää osaamisen tasoa parannetaan, ml. ennakot. Lisäksi annetaan maksujen hakemiseen liittyvää ohjeistusta sekä tarvittavaa koulutusta. Kiinnitetään huomiota maksuhakemusten laatuun maksupäätösten käsittely- ja maksuaikojen pidentymisen välttämiseksi. Hankkeiden hyvä suunnittelu sekä hankesuunnitelmien ajan tasalla pitäminen helpottaa myös maksun hakemista. Rajapintojen selkeys ja päällekkäisen toiminnan karsiminen on otettu huomioon ohjelman valmistelussa ja vuoropuhelua eri rahoittajaviranomaisten kesken käydään säännöllisesti tukijärjestelmien yhteensovittamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi. Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen. Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. Komission riskien estämiskoodit CPA1 Hankekäsittelijöitä koulutetaan tehokkaasti ja säännöllisesti Ohjeistus pidetään ajan tasalla CPA2. Tehostetaan tiedotusta potentiaalisten hakijoiden aktivoimiseksi, koulutus ja neuvonta ovat aktiivista CPA3. Parannetaan tiedon ja ohjeiden saatavuutta esim. internetsivuilla, koulutetaan sähköisen asioinnin käyttöä. Hanketoimijoita koulutetaan menettelyistä, hyväksyttävistä kustannuksista, sähköisestä järjestelmästä ja tietoturvasta. 209 CPA4. Tietojärjestelmä ohjaa päätöksentekoa ja dokumentointia. Valintakriteerit ja –menettely sisällytetään tieto- ja seurantajärjestelmään siten, että sen käyttö on pakollista ja läpinäkyvää. Sähköinen asiointi vähentää inhimillisten virheiden mahdollisuutta käsittelyn eri vaiheissa. CPA5. Yksinkertaistetut kustannusmenettelyt otetaan käyttöön. CPA6. Parannetaan sisäisiä valvonta ja koordinointijärjestelmiä. Varmistetaan, että kaikilla alueilla noudatetaan oikeita menettelyjä ja niitä kehitetään. 8.2.1.3.2.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpide on tärkeä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kokonaisuuden kannalta. Toimenpiteellä parannetaan maaseudun elinkeinoelämän kestävyyttä ja maaseudun yritysten kilpailukykyä. Toimenpiteet ovat toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja niiden valmistelussa on huomioitu yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. 8.2.1.3.2.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Toimenpiteessä myönnettävän tuen perusteena on hankkeen suunnitelmassa ilmoitettu tarve ja tarkistettu arvio kohtuullisista tukikelpoisista kustannuksista. Tuen enimmäismäärä suhteessa hyväksyttäviin kustannuksiin määräytyy asetuksessa 1305/2013 ja kansallisen lainsäädännön mukaan (laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014). 8.2.1.3.2.11. Toimintaan liittyvät tiedot Tietämyksensiirtopalveluja tarjoavilla yksiköillä tehtäviensä hoitamiseksi olevien asianmukaisten valmiuksien määrittely henkilöstön pätevyyden ja säännöllisen koulutuksen muodossa Koulutus- ja tiedotuspalveluja tarjoavilla yksiköillä tulee olla tarvittava pätevyys ja asianomaiset valmiudet ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta näiden tehtävien hoitamiseen. Koulutus- tai tiedotuspalveluja tarjoavan organisaation tulee varmistua pätevästä henkilöstöstä. Henkilöstön riittävä pätevyys voidaan osoittaa käytännön kautta saavutetulla ja/tai osoitetulla ammattipätevyydellä tai soveltuvalla tutkintotodistuksella. Tuensaajien on tarvittaessa voitava osoittaa, että hankkeessa työskentelevillä on hankkeen toteuttamisen kannalta tarvittava koulutus tai osaaminen. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 3 artiklassa tarkoitettujen tilan- ja metsänhoitoa koskevien vaihtojen ja vierailujen keston ja sisällön määrittely Maa- ja metsätilojen vaihtojärjestelmää ei oteta käyttöön. 210 8.2.1.4. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.1.4.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Riittämätön aktivointi ja tiedotus voivat johtaa siihen, että hyvistä hankeideoista ja -toteuttajista on niukkuutta. Keskeneräisten hakemusten vireille saattaminen hankaloittaa hankkeiden päätöksentekoa. Hakemusten täydentämiselle asetettujen määräaikojen noudattaminen voi olla puutteellista. Valintakriteerien noudattamatta jättäminen ja puutteellinen dokumentointi rahoitettavien hankkeiden valinnasta voi johtaa siihen, ettei onnistuta valitsemaan ohjelman tavoitteita parhaiten toteuttavia hankkeita tai valinta ei ole tasapuolinen. Riskinä toimenpiteen toteutuksessa voidaan nähdä se, että kilpailutus- ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja dokumentointi kustannusten arvioinnista voi olla puutteellista. Hankkeen toteuttamisessa riskitekijänä voi olla, että tukikelpoisuussääntöjä ei tunneta tarpeeksi. Riskinä voi myös olla se, että kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen kohdalla viranomaisten ammattitaidon ylläpitäminen korostuu. Riskinä on tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus sekä jatkuvat kehittämistarpeet. Ennakoiden käyttöön sisältyy riski rahoituksen kokonaistoteutuksesta. Komission riskikoodit R4. Kilpailutus- ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi R7. Tukikelpoisuussääntöjen tunteminen R8. Tietoturvallisuus, tietojärjestelmän toimivuus R9. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja puutteellinen dokumentointi. Kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Komission riskien syykoodit RC3. Viranomaisten välinen tiedon vaihto ei toimi hyvin RC9. Tuen hakijat eivät tunne oikeita menettelyjä maksamishakemuksen yhteydessä RC9.1. Maksamishakemukset ovat epätäydellisiä RC10. Kustannusten kohtuullisuuden varmistaminen RC11. Julkisten hankintasäännösten noudattaminen RC14. Ei-hyväksyttävät kustannukset RC15. Sähköisen asioinnin yhteydessä tietoturvariski 211 8.2.1.4.2. Hillitsemistoimenpiteet Ohjelman toteutusta on suunniteltu kokonaisvaltaisesti, laajasti osallistamalla niin kansallisella kuin alueellisella ja paikallisella tasolla. Rahoitusmahdollisuuksista sekä niiden ehdoista tehdään avointa tiedotusta potentiaalisille tuen saajille. Hankkeiden kohderyhmien todellisia tarpeita selvitetään ja mahdollistetaan uudet toteutustavat. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä uuden sähköisen järjestelmän käyttöön. Mahdollistetaan sekä sähköinen, että manuaalinen asiointi viranomaisen kanssa. Tuensaajien valinnassa riskiä vähentää hakemusten vertailu tai pisteytysjärjestelmä valintakriteerien pohjalta. Menettely käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja sisällytetään sähköiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään. Hakemusten laatua ja määräaikojen noudattamista kehitetään viestinnällä ja hakijoille suunnatulla koulutuksella. Päätöksen perustelut tallennetaan ja dokumentointi varmistetaan. Laadunvalvontaa tehdään säännöllisesti. Kilpailutus ja hankintamenettelyjen osalta riskiä vähennetään ohjeistuksen ja koulutuksen avulla, niin viranomaisten kuin tuensaajien osalta. Noudatetut hankintamenettelyt tulee perustella ja dokumentoida selkeästi, ja kattavasti. Kustannusten kohtuullisuuden arviointiin liittyviä mahdollisia riskejä pienennetään ohjeistuksella ja koulutuksella. Tietojärjestelmän varmenteet, sähköiset tarkistuslistat ja liitteiden tallentaminen järjestelmään mahdollistavat säännönmukaisen laadunvarmistuksen, sekä tuki- että maksupäätösten osalta. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen osalta riskiä vähennetään koulutuksen ja ohjeistuksen avulla. Hallinnon ohjaus- ja valvontakäynnit, hankkeiden hallinnolliset tarkastukset sekä hallinnolliset tarkastuskäynnit varmistavat toteutuksen laadun ja tasapuolisuuden koko ohjelma-alueella. Hankkeiden kohderyhmien todellisia tarpeita selvitetään. Riskien vähentämiseksi hakemusten laatua on syytä parantaa ja noudattaa annettuja määräaikoja. Viranomainen antaa hankkeiden käsittelyajan arvioinnin. Ohjelman toteutusta on suunniteltu kokonaisvaltaisesti ja rahoitusmahdollisuuksista tehdään avointa tiedotusta potentiaalisille tuen saajille. Tietotekniikan osalta järjestelmää rakennettaessa muutosten toteuttaminen on otettu huomioon. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä uuden sähköisen järjestelmän käyttöön. Tietoturvallisuuteen liittyvät riskit huomioidaan. Maksuhakemusten laatimista kehitetään ja maksuhakemuksiin liittyvää osaamisen tasoa parannetaan. Lisäksi annetaan maksujen hakemiseen liittyvää ohjeistusta sekä tarvittavaa koulutusta. Kiinnitetään huomiota maksuhakemusten laatuun maksupäätösten käsittely- ja maksuaikojen pidentymisen välttämiseksi. Hankkeiden hyvä suunnittelu sekä hankesuunnitelmien ajan tasalla pitäminen helpottaa myös maksun hakemista. Rajapintojen selkeys ja päällekkäisen toiminnan karsiminen on otettu huomioon ohjelman valmistelussa ja vuoropuhelua eri rahoittajaviranomaisten kesken käydään säännöllisesti tukijärjestelmien yhteensovittamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi. Komission riskien estämiskoodit CPA1 Hankekäsittelijöitä koulutetaan tehokkaasti ja säännöllisesti Ohjeistus pidetään ajan tasalla CPA2. Tehostetaan tiedotusta potentiaalisten hakijoiden aktivoimiseksi, koulutus ja neuvonta ovat aktiivista CPA3. Parannetaan tiedon ja ohjeiden saatavuutta esim. internetsivuilla, koulutetaan sähköisen asioinnin käyttöä. Hanketoimijoita koulutetaan menettelyistä, hyväksyttävistä kustannuksista, sähköisestä 212 järjestelmästä ja tietoturvasta. CPA4. Tietojärjestelmä ohjaa päätöksentekoa ja dokumentointia. Valintakriteerit ja –menettely sisällytetään tieto- ja seurantajärjestelmään siten, että sen käyttö on pakollista ja läpinäkyvää. Sähköinen asiointi vähentää inhimillisten virheiden mahdollisuutta käsittelyn eri vaiheissa. CPA5. Yksinkertaistetut kustannusmenettelyt otetaan käyttöön. CPA6. Parannetaan sisäisiä valvonta ja koordinointijärjestelmiä. Hallinnollisilla tarkastuksilla varmistetaan, että kaikilla alueilla noudatetaan oikeita menettelyjä ja niitä kehitetään. 8.2.1.4.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpide on tärkeä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kokonaisuuden kannalta. Toimenpiteellä parannetaan maaseudun elinkeinoelämän kestävyyttä ja maaseudun yritysten kilpailukykyä. Toimenpiteet ovat toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja niiden valmistelussa on huomioitu yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. 8.2.1.5. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Toimenpiteessä myönnettävän tuen perusteena on hankkeen suunnitelmassa ilmoitettu tarve ja tarkistettu arvio kohtuullisista tukikelpoisista kustannuksista. Tuen enimmäismäärä suhteessa hyväksyttäviin kustannuksiin määräytyy asetuksessa 1305/2013 ja kansallisen lainsäädännön mukaan (laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014). Valtiontuen alaisten toimien tuen myöntämisen perusteena on asianomaisessa tukijärjestelmässä hyväksytty valtiontukijärjestelmä. 8.2.1.6. Toimenpiteeseen liittyvät tiedot Tietämyksensiirtopalveluja tarjoavilla yksiköillä tehtäviensä hoitamiseksi olevien asianmukaisten valmiuksien määrittely henkilöstön pätevyyden ja säännöllisen koulutuksen muodossa Koulutus- ja tiedotuspalveluja tarjoavilla yksiköillä tulee olla tarvittava pätevyys ja asianomaiset valmiudet ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta näiden tehtävien hoitamiseen. Koulutus- tai tiedotuspalveluja tarjoavan organisaation tulee varmistua pätevästä henkilöstöstä. Henkilöstön riittävä pätevyys voidaan osoittaa käytännön kautta saavutetulla ja/tai osoitetulla ammattipätevyydellä tai soveltuvalla tutkintotodistuksella. Tuensaajien on tarvittaessa voitava osoittaa, että hankkeessa työskentelevillä on hankkeen toteuttamisen kannalta tarvittava koulutus tai osaaminen. 213 Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 3 artiklassa tarkoitettujen tilan- ja metsänhoitoa koskevien vaihtojen ja vierailujen keston ja sisällön määrittely Maa- ja metsätilojen vaihtojärjestelmää ei oteta käyttöön. 8.2.1.7. Muut tärkeät huomiot, jotka ovat toimenpiteen ymmärtämisen ja täytäntöönpanon kannalta olennaisia Yhteys kansallisiin ja muihin EU:n rahoittamiin toimiin Tilaneuvontaa tuetaan maaseutuohjelman neuvontatoimenpiteessä (M02, luku 8.2.2). Ohjelman koulutus- ja tiedonvälityshankkeiden kautta voi edistää vastaavia asioita kuin neuvontatoimenpiteessä, mutta samasta tapahtumasta ei voi saada korvausta sekä ao. hankkeesta että tilaneuvonnan kautta. Yrityskohtainen neuvonta ja valmennus toteutetaan tila- ja yritystoiminnan kehittämistoimenpiteen kautta (M06, luku 8.2.4). Yhteensovitus toimenpiteen toimien osalta tehdään alueellisella tasolla. Alueellinen koordinaatio koskee erityisesti ESR-ohjelman ja maaseuturahaston hankkeiden yhteensovitusta. Toimenpidettä voidaan toteuttaa paikallisesti (Leader), alueellisesti, alueiden välisenä, valtakunnallisena ja kansainvälisesti. 214 8.2.2. M02 – Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut (15 artikla) 8.2.2.1. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 15 ja 28(4) artiklat sekä liite II Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 12-14 artiklat ja liite 1 Komission asetus (EU) N:o 808/2014 7 artikla ja liite I 8.2.2.2. Yleinen kuvaus toimenpiteestä, mukaan lukien sen toimenpidelogiikka ja miten sillä edistetään kohdealoja ja monialaisia tavoitteita Toimenpide sisältää alatoimenpiteen 2.1. Tuki neuvontapalveluiden hyödyntämiseen. Toimenpiteessä myönnetään korvaus tehdystä maatilaneuvonnasta hyväksytyille neuvojille ja neuvontaorganisaatioille. Hyväksytyt neuvojat ja osaamisalueet ovat Maaseutuviraston neuvojarekisterissä. Viljelijä valitsee haluamansa neuvonnan aihealueen omien tarpeidensa mukaan. Tilalla voi olla useampia neuvontatapahtumia. Neuvonnan tavoitteena on vastata viljelijöiden kokemaan neuvontatarpeeseen unionin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden edistämiseksi ja maaseudun kehittämisohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Neuvonnan avulla voidaan kasvattaa viljelijän osaamista maatalouden nykyaikaistamisessa ja kilpailukyvyn parantamisessa, maatilan ympäristökysymyksissä sekä eläinten hyvinvointi- ja terveysasioissa, vähentää maatilojen ilmastovaikutuksia, lisätä energiatehokkuutta sekä ehkäistä ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä. Uuden tiedon välittäminen sovitettuna tilan olosuhteisiin edesauttaa tilan kehittämistä ja riskien hallintaa. Neuvonta edistää ohjelman toimenpiteiden toteuttamisen laatua parantaessaan viljelijän osaamista siinä, mitä toimenpiteiden ja täydentävien ehtojen velvoitteet tarkoittavat käytännön toiminnassa. Neuvonnalla voidaan syy-seuraussuhteiden ja vaatimusten perustelujen selventämisellä edistää vaatimusten ymmärtämistä ja noudattamista sekä kannustaa tilan kehittämiseen ja tilanpidon aloittamiseen. Mahdollisuus neuvontaan auttaa myös viljelijöiden jaksamista vähentäessään viljelijöiden epävarmuutta ja epätietoisuutta moninaisten ehtojen vaatimuksista. Neuvonnan avulla voidaan hälventää valvonnan pelkoa sekä vähentää sanktioriskiä selittämällä ehtosisällöt henkilökohtaisesti ja käymällä läpi asioita tilan lähtökohdista. Neuvonnan avulla viljelijä voi halutessaan saada asiantuntijanäkemystä mahdollisimman tehokkaiden keinojen valitsemiseksi ympäristönsuojeluun ja -hoitoon. Neuvonta voi siten herättää kiinnostusta tilalle soveltuviin uusiin ympäristötoimiin. Neuvonnan näkemys viljelijän ympäristösitoumuksen mukauttamiseksi mahdollistaa toimenpiteiden tehokkaan kohdentamisen ja ympäristösitoumusten joustavan tehostamisen. Neuvonnalla voidaan tehostaa ympäristökorvauksen ravinteiden tasapainoisen käytön vaikuttavuutta, kun viljelijä ja neuvoja yhdessä arvioivat ravinnetaseiden avulla lannoitteiden käyttöä, maan rakenteen kuntoa ja vesitalouden toimivuutta sekä näihin tarvittavia parannuksia. Kasvinsuojelussa tavoitteena on parantaa viljelijöiden kasvinsuojeluosaamista ja integroidun torjunnan yleisten periaatteiden sisäistämistä. Parantunut osaaminen vaikuttaa positiivisesti kasvinsuojeluaineiden turvalliseen käyttöön ja käsittelyyn tarkentaen kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja vähentäen kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvia riskejä terveydelle ja ympäristölle. Tavoitteena on myös 215 parantaa viljelijän osaamista elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen liittyvillä täydentävien ehtojen osa-alueilla. Neuvontatoimenpide tukee useiden ohjelman toimenpiteiden toteutusta ja ohjelman tavoitteiden saavuttamista. Neuvonnalla vastataan myös suorien tukien täydentävien ehtojen ja viherryttämisen neuvontatarpeisiin. Neuvonta vaikuttaa ensisijaisesti seuraaviin kohdealoihin  1A: Innovaatioiden, yhteistyön ja tietämyspohjan kehittämisen edistäminen maaseudulla.  2A: Kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen sekä maatilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti markkinoille osallistumisen ja markkinoille suuntautumisen sekä maatalouden monipuolistamisen lisäämiseksi.  2B: Riittävän ammattitaitoisten viljelijöiden maatalousalalle pääsyn ja erityisesti sukupolvenvaihdosten helpottaminen.  3A: Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla.  4A: Biologisen monimuotoisuuden, mukaan luettuina Natura 2000 -alueet ja alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen.  4B: Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta;  4C: Maaperän eroosion torjuminen ja maaperän hoidon parantaminen;  5B: Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen;  5C: Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen;  5D: Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen; ja  5E: Hiilen sitomisen ja talteenoton edistäminen maa- ja metsätaloudessa. Neuvonta vaikuttaa toissijaisesti kohdealaan  3B: Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen; Neuvonnan avulla tehostetaan läpileikkaavien ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista sekä mahdollisesti löydetään innovaatiokohteita. 216 8.2.2.3. Laajuus, tuen taso, tuensaajat sekä tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä eriteltynä tarvittaessa alatoimenpiteittäin ja/tai toimintatyypeittäin. Kunkin toimintatyypin osalta tukikelpoiset kustannukset, tukikelpoisuusedellytykset, sovellettavat määrät ja tukiprosentit sekä valintaperusteiden vahvistamisen periaatteet 8.2.2.3.1. Neuvonta Alatoimenpide: 8.2.2.3.1.1. Toimintatyypin kuvaus Maaseutuvirasto valitsee neuvojat julkisista hankinnoista (348/2007) säädetyn lain mukaisella hankintamenettelyllä ja ohjelman toimeenpanosta annetun lain ja alemmanasteisten säädösten mukaisesti. Neuvojat sitoutuvat tarjousta jättäessään antamaan toimenpiteen mukaista laadukasta, neuvottavan tarpeista lähtevää neuvontaa, kieltäytymään eturistiriitaa sisältävistä neuvontatapahtumista, käsittelemään neuvonnassa saamaansa tietoa luottamuksellisesti ja huolehtimaan asiantuntemuksensa ylläpitämisestä. Valinnan, alkukoulutuksen ja rekisteriin hyväksymisen jälkeen neuvojilla on edellytykset ja oikeudet antaa tukikelpoista neuvontaa. Hyväksytyistä neuvojista tehty luettelo on saatavilla Maaseutuviraston Internet-sivuilta, josta viljelijä valitsee haluamansa neuvojan. Viljelijä sopii neuvonnasta neuvojan kanssa ja neuvoja tekee neuvonnan määrärahavarauksen sähköisessä järjestelmässä. Neuvonnan kohderyhmänä ovat viljelijät ja ympäristökorvauksiin sisältyvän ympäristösopimuksen tehneet tai sen tekemistä suunnittelevat muut maankäyttäjät. Neuvontaa voidaan perustelluissa tapauksissa antaa osittain myös ryhmissä ottaen huomioon yksittäisen neuvontapalveluiden käyttäjän tarpeet. Ryhmässä annettu neuvonta on perusteltua esimerkiksi jos tilalla neuvontatapahtumaan osallistuu useampia samalla tilalla toimivia henkilöitä tai viljelijöillä on neuvonnan tarve samasta asiasta. 8.2.2.3.1.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvaus maksetaan neuvontatapahtumaa kohti. Määrärahavaraus voi olla kerralla enintään 1 500 €. 8.2.2.3.1.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) sisältää säännökset hankintojen kilpailuttamisesta. Lailla maatalouden tukien toimeenpanosta (192/2013, muut.) luotiin yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimenpiteen toimeenpanon valmistelulle jo vuoden 2014 aikana. Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014) sisältää säännökset myös neuvonnasta maksettavista korvauksista ja luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimenpiteen toimeenpanolle. 217 Valtioneuvoston asetus maatilojen neuvontajärjestelmästä (1387/2014) määrittelee toimeenpanon ohjelmassa kuvatun mukaisesti ja tarkentaa neuvonnan saajaa, annettavaa neuvontaa, ryhmässä annettavan neuvonnan edellytyksiä, kaksinkertaisen rahoituksen estämistä, korvauksen enimmäismäärän jakautumista ryhmäneuvonnassa, korvauksen maksamisen edellytyksiä ja neuvojan hyväksynnän peruuttamista. Kun neuvontaa annetaan maaseutuohjelman toimenpiteisiin tai niiden vähimmäisvaatimuksiin tai muuhun perustasoon liittyen, kytkennät muuhun lainsäädäntöön on mainittu ao. toimenpiteiden kohdalla. 8.2.2.3.1.4. Tuensaajat Tuensaajina ovat hyväksytyt neuvojat ja neuvontaorganisaatiot antaessaan toimenpiteen mukaista neuvontaa kohderyhmänä oleville. 8.2.2.3.1.5. Tukikelpoiset kustannukset Neuvontatapahtumat korvataan neuvontaan käytetyn ajan mukaisesti. Lisäksi voidaan korvata neuvontatapahtumaan liittyvä valmistelu ja kohtuulliset matkakustannukset. Oman kulkuneuvon käyttö korvataan valtion matkustussäännön mukaan, mutta muilta osin valtion matkustussääntöä ei sovelleta. Viljelijä vahvistaa neuvontaan käytetyn ajan. Viljelijän vahvistus on tuenmaksun edellytys. Jos viljelijä haluaa lisäksi toimenpiteen ulkopuolelle jäävää neuvontaa, esim. viljelysuunnitelman tekemiseen tai kosteikon rakentamiseen, hän maksaa nämä neuvonnat itse. Neuvontatoimenpide ei voi sisältää alatoimenpiteiden 4.1 tai 6.1. edellyttämän liiketoimintasuunnitelman laadintaa. 8.2.2.3.1.6. Tukikelpoisuusedellytykset Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 15 artiklan 3 kohdan mukaan neuvontapalveluja antamaan valituilla viranomaisilla tai elimillä on oltava asianmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettua ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. Tämän toimenpiteen mukaiset tuensaajat on valittava tarjouspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja sen on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. Neuvojan antaessaan neuvontapalveluja on noudatettava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuksia. Maaseutuvirasto valitsee neuvojat hankintamenettelyn kautta ja pitää neuvojarekisteriä, johon tallennetaan tiedot neuvojista. Vain hyväksytty neuvoja on oikeutettu saamaan korvausta tämän toimenpiteen kautta. Viljelijä valitsee tarvitsemansa neuvojan neuvojarekisteristä. 218 8.2.2.3.1.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Neuvoja, joka on läpäissyt hankintamenettelyn kautta tehtävän valinnan, kirjataan Maaseutuviraston pitämään neuvojarekisteriin. Valintamenettelyyn sisältyy valintakriteerien ja pisteytyksen perusteella tehtävän valinnan ohella alkukoulutus maatilojen neuvontajärjestelmän yleisistä periaatteista ja neuvonnan aihealueista. Neuvonnan käyttäjille ei aseteta valintakriteereitä. Tavoite on, että mahdollisimman moni viljelijä hyödyntäisi tarjolla olevaa neuvontaa. 8.2.2.3.1.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Enimmäiskorvaus neuvontatapahtumaa kohti on 1 500 € ja enimmäismäärä tilaa kohden on 7 000 € ohjelmakauden aikana. Neuvontapalveluiden osarahoitteinen korvaus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen arvioitu määrä on 34 milj. euroa. 8.2.2.3.1.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.2.3.1.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) 8.2.2.3.1.9.2. Lieventävät toimet 8.2.2.3.1.9.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.2.3.1.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.2.3.1.11. Toimintaan liittyvät tiedot Yleiset periaatteet, joilla varmistetaan asianmukaiset resurssit säännöllisesti koulutetun ja pätevän henkilöstön sekä neuvontakokemuksen muodossa. Neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa aloilla, joilla neuvontaa annetaan Neuvonnan kattamien osatekijöiden yksilöiminen 219 8.2.2.4. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.2.4.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Toimenpiteen toteutuksessa arvioituja riskejä ovat mm. riittämätön toimeenpanon ohjeistus, neuvojien valintamenettely, neuvonnan kattavuus ja sisällön todentaminen, tuenhakijoiden tasavertainen kohtelu ja IT järjestelmien toimivuus (mm. neuvojarekisterin ylläpito, määrärahan varausjärjestelmä, tilakohtainen määrärahanseuranta). Komission riskikoodit R1 Neuvojien valintamenettely R1.2. Saadaanko valinnalla riittävästi hyviä neuvojia R4 Julkinen hankintalaki R4.1 Onko hankintalain soveltaminen liian raskas menettely, kiinnostuuko potentiaaliset neuvojat? R8 IT-järjestelmät R8.1 Neuvojarekisterin ylläpito ja käytettävyys R8.2 Määrärahan varausjärjestelmä R8.3 Tilakohtainen määrärahanseuranta Komission riskien syykoodit RC11. Julkinen kilpailutus RC12. Tarkastus- ja hallintosysteemit 8.2.2.4.2. Hillitsemistoimenpiteet Toimeenpano ja valvonta on otettu huomioon ehtojen suunnittelussa. Valmistelussa todettiin, että toimeenpanon ohjeistuksella on merkittävä rooli tämän toimenpiteen osalta. Neuvontatapahtuman jälkeen on kyettävä todentamaan mihin aihealueisiin neuvonnassa on keskitytty ja kuinka kauan neuvontatapahtuma on kestänyt. Todennettavuus perustuu joiltain osin neuvojan kirjanpitoon ja asiakkaalta saatuun kuittaukseen. IT-järjestelmä ehkäisee osaltaan riskien toteutumista, koska prosessin eri vaiheisiin voidaan luoda sisäisiä tarkisteita. Neuvojien hakumenettelyistä ja valinnasta vastaa Maaseutuvirasto ja näiltä osin valvonnasta vastaa viraston sisäinen tarkastus. Määrärahan ja neuvojien varausjärjestelmään luodaan sisäiset tarkisteet. Maksuhakemukset vastaanottava viranomainen (ELY-keskus) tekee tarkistuslistaukseen perustuvia hallinnollisia tarkastuksia kaikkiin vastaanottamiinsa maksuhakemuksiin. Neuvontakorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että ehtojen noudattaminen on voitu todentaa järjestelmistä, maksuhakemuksesta ja sen 220 liitteistä. Maatilaneuvonnan valvonta perustuu komission asetuksen (EU) N:o 809/2014 46-62 artikloihin soveltuvin osin ja otanta tehdään komission valvontasäädösten edellyttämällä tavalla (tarkastus-%, satunnais /riskiotantajakauma). Ehtojen noudattamista valvotaan järjestelmiin ja maksuhakemuksiin kohdistuvilla Maaseutuviraston valvontaosaston suorittamilla otantatarkastuksilla. Tarkastuksen kohteena ovat mm. neuvonnan varausjärjestelmä, neuvonnan toteutuminen (yksilö/ryhmäneuvonta), neuvonnan aihealueet, neuvojan pätevyys ja jatkokouluttautuminen, kustannukset, kirjanpito, tilakohtaisen määrärahan kuluminen, tarkistuslistan täyttö ja maksuhakemusten käsittelymenettelyt yleisesti ELY-keskuksissa. Lisäksi neuvonnan aihealueiden toteutumista varmennetaan viljelijöille suunnatuilla kyselyillä. Komission riskien estämiskoodit CPA1 Viranomaisten koulutus CPA2 Tuensaajille tiedotusta ja koulutusta CPA3 Tiedotuskampanjat ja ohjeet CPA4 IT-välineiden kehittäminen 8.2.2.4.3. Toimenpiteen yleisarvio Neuvonnalla voidaan vähentää tahattomia virheitä ja valvonnan sanktioita. 8.2.2.5. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Neuvonnan korvaustaso perustuu neuvontatapahtumista maksettuihin keskimääräisiin markkinahintaisiin korvauksiin. Hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi päädyttiin käyttämään vain yhtä korvaustasoa. Oman kulkuneuvon käyttö korvataan valtion matkustussäännön mukaan. 8.2.2.6. Toimenpiteeseen liittyvät tiedot Yleiset periaatteet, joilla varmistetaan asianmukaiset resurssit säännöllisesti koulutetun ja pätevän henkilöstön sekä neuvontakokemuksen muodossa. Neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa aloilla, joilla neuvontaa annetaan Neuvonnan kattamien osatekijöiden yksilöiminen Neuvontajärjestelmään hyväksymisen edellytyksenä on, että neuvojalla on tehtävänsä laatuun ja laajuuteen nähden riittävä asiantuntemus. Valintakriteereinä ovat vähintään toisen asteen tutkinto, soveltuva neuvontakokemus, arvonlisävelvollisuus annettavasta neuvonnasta (organisaatio tai neuvoja) sekä sitoutuminen sovittuun neuvonnan korvaukseen. Valintamenettelyyn sisältyy valintakriteerien ja pisteytyksen perusteella tehtävän valinnan ohella alkukoulutus maatilojen neuvontajärjestelmän yleisistä 221 periaatteista ja neuvonnan aihealueista sekä sähköinen tentti. Neuvojilta edellytetään ammattitaidon ja osaamisen ylläpitämistä. Maaseutuvirasto järjestää alku- ja täydennyskoulutuksia. Maaseutuvirasto pitää yllä NEUVO 2020 –sivustoa, jonne kerätään neuvojille tarpeellista materiaalia ja koulutustarjontaa. Neuvontaa tarjotaan täydentävistä ehdoista, viherryttämistuen vaatimuksista, ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja muutokseen sopeutumisesta, luonnon monimuotoisuudesta, vesien ja maaperän suojelusta, innovaatioista, maatalouden nykyaikaistamisesta ja kilpailukyvyn parantamisesta, ympäristökorvauksista, maatalousmaan säilyttämisestä, luonnonmukaisesta tuotannosta, kasvinsuojelusta ja integroidusta torjunnasta, tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä ympäristötehokkuuteen liittyvistä seikoista esimerkiksi energian käytön tehostamisesta ja uusiutuvasta energiasta. 8.2.2.7. Muut tärkeät huomiot, jotka ovat toimenpiteen ymmärtämisen ja täytäntöönpanon kannalta olennaisia Yhteys kansallisiin ja muihin EU:n rahoittamiin toimiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 12–14 artiklojen (horisontaaliasetus) mukaisen maatilojen neuvontajärjestelmän vaatimukset katetaan maaseudun kehittämisohjelman mukaisella neuvonnalla ja kansallisesti rahoitetulla neuvonnalla. Neuvontakapasiteetti on kuvattu luvussa 5.5. Asiantuntijapalveluiden hankinnat ovat maaseudun kehittämisohjelman maatalouden investointi- ja yritystuissa tukikelpoisia menoja. Koulutus ja tiedonvälitys on suunnattu laajemmalle kohderyhmälle, neuvonta on tilakohtaisesti räätälöityä. Ohjelman koulutus- ja tiedonvälityshankkeiden kautta voi edistää vastaavia asioita kuin tilaneuvonnan kautta, mutta samasta neuvontatapahtumasta ei voi saada korvausta sekä ao. hankkeesta että maatilaneuvonnan kautta. Neuvonnan vaikutusten mittaaminen  indikaattorit: neuvojien lkm, neuvottujen lkm, neuvontatapahtumat, myönnetyt ja maksetut korvaukset / aihe-alueittain, ELY-keskuksittain  palaute  raportit maksatuksen haun yhteydessä  Mavi lähettää kyselyjä neuvotuille viljelijöille ja neuvojille  mahdolliset erillisselvitykset 222 8.2.3. M04 – Investoinnit fyysiseen omaisuuteen (17 artikla) 8.2.3.1. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artikla sekä liite II Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artikla 8.2.3.2. Yleinen kuvaus toimenpiteestä, mukaan lukien sen toimenpidelogiikka ja miten sillä edistetään kohdealoja ja monialaisia tavoitteita Toimenpide sisältää alatoimenpiteet 4.1 Maatalouden investoinnit 4.2 Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostus, markkinoille saattaminen ja kehittäminen 4.4 Ei-tuotannolliset investoinnit Maatalouden investoinnit (koodi 4.1) Toimenpiteessä tuetaan maatilojen investointeja, joiden tavoitteena on parantaa maatilan kilpailukykyä ja kannattavuutta. Investoinneilla voidaan vaikuttaa tilan tuotannon tehokkuuteen sekä taloudellisiin ja tuotannollisiin olosuhteisiin ja sitä kautta myös alkutuotteiden laatuun ja tuotteiden saamiseen elintarvikemarkkinoille samalla parantaen maatalouden tuottavuutta ja kannattavuutta. Investoinneilla tavoitellaan tuotannon näkökulmasta myös toimivuutta ja elinkaariedullisuutta. Investoimalla tuotantorakennuksiin ja niiden nykyaikaiseen teknologiaan voidaan edistää eläinten hyvinvointia ja parantaa työympäristöä, lisätä energiatehokkuutta, tehostaa uusiutuvaa energiaa hyödyntävien ratkaisujen käyttöönottoa, lisätä uusiutuvien luonnonvarojen ja kierrätettävien materiaalien tarkoituksenmukaista käyttöä sekä vaikuttaa positiivisesti maaseutumiljööseen. Investointitoimenpiteillä voidaan vaikuttaa tuotannon ilmasto- ja ympäristökuormitukseen. Ravinteiden kierrätystä tukevilla investoinneilla voidaan saada sekä taloudellisia että ympäristöhyötyjä. Investointituen avulla voidaan vähentää suurista investoinneista aiheutuvaa taloudellista taakkaa sekä oleellisesti parantaa investointien kannattavuutta. Samalla voidaan kannustaa ja ohjata tiloja investoimaan toimiviin ja kestäviin ratkaisuihin sekä yhteisinvestointeihin silloin, kun se on taloudellisesti ja hankkeen tehokkaan toteutuksen kannalta tarkoituksenmukaista. Toimenpiteessä tukea voidaan myöntää seuraaviin toimiin:  kotieläintalouden investoinnit  kasvintuotannon investoinnit  varastot ja myyntikunnostusta palvelevat investoinnit  ympäristön tilaa parantavat investoinnit  laadun parantamiseen tähtäävät investoinnit  maatilan energiantuotantoinvestoinnit 223  toteutettavuustutkimukset ja -suunnitelmat Toimella tarkoitetaan tässä yhteydessä investointien ryhmää, joka SWOT-analyysissä esitettyjen tarpeiden perusteella on valittu rahoituskohteeksi. Ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat periaatteet on käsitelty luvussa 8.1. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan investointeihin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Alatoimenpiteestä 4.1 tuettavilla investoinneilla on ensisijainen vaikutus kohdealaan 2A: Kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen sekä maatilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti markkinoille osallistumisen ja markkinoille suuntautumisen sekä maatalouden monipuolistamisen lisäämiseksi. Alatoimenpiteestä 4.1 tuettavilla investoinneilla voi lisäksi olla toissijaisia vaikutuksia kohdealoihin:  5C: Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden saatavuuden ja käytön helpottaminen  5D: Maatalouden kasvihuonekaasu- sekä ammoniakkipäästöjen vähentäminen Alatoimenpiteestä 4.1 tuettavilla investoinneilla on vaikutusta seuraaviin monialaisiin tavoitteisiin:  Ilmasto: Tuettavissa rakentamisinvestoinneissa edistetään kierrätettävien ja uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävien materiaalien tarkoituksenmukaista käyttöä sekä kannustetaan erilaisiin energian käyttöä tehostaviin ja uusiutuvaa energiaa hyödyntäviin ratkaisuihin.  Ympäristö: Kaikissa investoinneissa otetaan huomioon hankkeiden vaikutukset ympäristöön. Ympäristöhyötyjä voidaan erityisesti saavuttaa esimerkiksi ravinteiden kierrätystä tehostavilla investoinneilla, investoinneilla peltojen salaojitukseen ja säätösalaojitukseen sekä valumavesien hallinnan huomioonottavien jaloittelutarhojen rakentamisella. Investointiratkaisuissa otetaan huomioon myös vaikutukset maaseutumiljööseen.  Innovaatiot: Investointituella edistetään uudenaikaisten toiminnallisten, rakennusteknisten ja teknologisten ratkaisujen käyttöön ottoa ja hyödyntämistä maataloudessa. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostus, markkinoille saattaminen ja kehittäminen (koodi 4.2) Toimenpiteen tavoitteena on kannustaa maatiloja ja elintarvikealan pk-yrityksiä valmistamaan maatalouden alkutuotteista korkealaatuisia jalosteita käyttämällä nykyaikaista teknologiaa ja uusia tuotantomenetelmiä sekä kehittämään tuotteiden kaupan pitämisen palveluita. Toimenpiteellä pyritään vastaamaan erityisesti luomu- ja lähiruuan sekä erikoistuotteiden kasvavaan kysyntään. Toimenpiteeseen sisältyy lisäksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistus elintarviketeollisuuden raaka-aineista. Tuotantoa monipuolistetaan siten, että nykyisten suurempien yritysten rinnalla voi toimia pieniä, yhteistyö- ja palveluhakuisia tuotanto- ja jalostusyrityksiä. Elintarvikkeiden jalostuksessa tavoitteena on resurssitehokkuuden parantaminen ja alkutuotannon parempi integrointi jalostusportaaseen sekä yhteistyö viljelijöiden ja ruokaketjun toimijoiden välillä. Koska investointien hyöty kohdistuu suoraan alueiden yrityksiin, investoinneilla on positiivinen ja 224 vaikutus maaseudun elinvoimaisuuden vahvistumiseen. Tavoitteena on kehittää elintarviketoimialan tehokkuutta, kestävyyttä ja rakennetta siten, että mikroyritysten lisäksi alalle saadaan lisää kasvavia pk yrityksiä. Tavoitteena on, että yritysten kilpailukyky ja toimitusvarmuus tavarantoimittajina vähittäismyyntiin, tukkumyyntiin ja ammattikeittiöille kotimaassa ja vientimarkkinoilla paranee ja yritykset kansainvälistyvät. Tämä edellyttää tuotteiden erilaistamista ja investointeja uusiin tuoteinnovaatioihin, elintarvikeuutuuksiin ja erikoistuotteiden tuotantoon niin, että kuluttajille ja asiakkaille syntyy lisäarvoa tuotteiden erityisominaisuuksista ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta jalostuksessa. Luomu- ja lähiruokaa tuottavat tilat ovat usein pieniä maa- tai puutarhatiloja, joiden toiminta perustuu pienimuotoiseen erikoistuotantoon ja kausituotteisiin. Toimenpiteestä voidaan tukea maatiloja, jotka kehittävät markkinalähtöisiä tuotanto- ja toimitusketjuja sekä kaupan pitämisen palveluita alkutuotannon tuotteiden tai elintarvikkeiden myymiseksi paikalliseen vähittäismyyntiin tai suoraan kuluttajille maatilamyymälöiden sekä tori- ja tapahtumamyynnin avulla. Tällä tavoin erityisesti maatilat voivat kehittää maataloustuotteidensa jalostusta ja myydä tuotteet joko suoraan kuluttajille tai muulla tavalla lyhyiden jakeluketjujen kautta nykyisten pitkien jakeluketjujen lisäksi. Toimenpiteestä voidaan myöntää tukea myös poroteurastamoiden laajentamis- ja perustamisinvestointeihin. Esimerkkejä tuen kohdentumisesta lopputuotteisiin, jotka kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) liitteeseen I:  tuore liha ja syötävät eläimenosat sekä lihatuotteet (kypsennetty, suolattu, savustettu jne.) kuten esimerkiksi lampaanliha, hevosenliha ja poronliha, riista ja maatiaiseläimet (alkuperäisrotueläimet) (pienteurastamoiden tuotteet)  muut eläinperäiset tuotteet (maitotuotteet, munat ja hunaja) kuten esimerkiksi juusto ja maustamaton jogurtti (pienmeijereiden tuotteet)  öljyt ja rasvat (esimerkiksi maitopohjaiset rasvat ja kasvisperäiset öljyt)  jalostetut tai jalostamattomat hedelmät, marjat, vihannekset ja viljat  juomat (esimerkiksi siideri ja sima)  viljellyt marjat, sienet, yrtit, maatiaiskasvit ja luonnonkeruutuotteet  muut paikallisesti ja/tai luonnonmukaisesti tuotetut maatalouden tuotteet  lemmikkieläinten ruuat vähittäismyyntipakkauksissa  rehut ja rehuseokset Maataloustuotteiden jalostuksessa voidaan käyttää SEUT liitteen I ulkopuolella olevia jalostusprosessin kannalta tarpeellisia ainesosia antamaan tuotteelle tiettyjä ominaisuuksia kuten suolaa, mausteita ja lisäaineita. Suuntaa antava kuvaus (esimerkkejä tuettavasta toiminnasta) tuen kohdentumisesta lopputuotteisiin, jotka eivät kuulu SEUT liitteeseen I:  leipä-, leipomo-, konditoria-, makeis- ja keksituotteet  valmisateriat  erilaiset jalostetut ruuat kuten kastikkeet, keitot ja jäätelö  jalostetut maitotuotteet  juomat 225  muut elintarvikkeet Toimenpiteestä myönnettävä tuki on harkinnanvarainen. Tukea ei makseta ennakkona. Toimenpiteestä tuettavat toimet kohdistuvat toimintaan, jonka lopputuote on SEUT liitteen I mukainen maataloustuote tai pidemmälle jalostettu elintarvike. Tukea ei voida myöntää toimenpiteeseen, joka on aloitettu ennen tukihakemuksen vireilletuloa. Samaan toimenpiteeseen voi kohdistua muuta julkista rahoitusta valtiontukisääntöjen enimmäismäärien puitteissa. Alatoimenpiteestä 4.2 tuettavilla aineellisilla ja aineettomilla investointi- ja kehittämistoimilla on ensisijainen vaikutus kohdealaan 3A: Alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden edistämistä sekä menekinedistämistä koskevien toimien, lyhyiden jakeluketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla. Kohdealan 3A osalta toimenpiteen erityisenä painopistealueena on elintarvikealan pk-yritysten sekä maatilojen kasvu, kehittyminen ja kilpailukyvyn parantaminen lisäämällä maataloustuotteiden kaupallista arvoa, kehittämällä elintarvikejalostusta, yritysten kansainvälistymisellä sekä edistämällä suoramyyntiä, myyntiä paikallisilla markkinoilla ja lyhyissä jakeluketjuissa. Alatoimenpiteestä 4.2 tuettavilla investoinneilla voi lisäksi olla toissijaisia vaikutuksia kohdealoihin  5B: Maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen.  6A: Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen. Toimenpiteestä tuettavien investointien odotetaan lisäävän maatilojen toimintojen monipuolistumista, toimivien pk-yritysten kasvua ja uusien elintarvikealan yritysten syntymistä sekä uusien työpaikkojen syntymistä elintarvikesektorille. Alatoimenpiteestä 4.2 tuettavilla investoinneilla on vaikutusta seuraaviin monialaisiin tavoitteisiin:  Ilmasto: Ilmastonmuutoksen haasteisiin voidaan vastata suuntaamalla investointeja energiatehokkaisiin prosesseihin ja kehittämällä lyhyitä jakeluketjuja tuotteiden markkinoille saattamiseksi paikallisella tasolla sekä kehittämällä kuljetus- ja muita logistisia ratkaisuja ja pakkauksia ja hyödyntämällä sivutuotteita esimerkiksi rehuksi tai vähentämällä jätteiden määrää. Luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden jalostuksella ja luonnontuotteiden hyödyntämisellä voidaan mahdollisten ilmastohyötyjen ohella vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Toimenpiteen vaikuttavuutta voidaan lisätä parantamalla viestintää tuotteiden lisäarvosta ja hakemalla aktiivisesti uusia yhteistyö- ja verkostokumppaneita uusien liiketoiminta-alueiden luomiseksi.  Ympäristö: Hajautetulla pienimuotoisella elintarvikkeiden valmistuksella on myönteisiä vaikutuksia ympäristöön keskittyneeseen järjestelmään ja sen riskeihin verrattuna. Pk elintarvikesektori vaikuttaa tuotteiden jalostuksen ja ominaisuuksien sekä logistiikan kehittymisen ohella myös uusien pakkausmateriaalien, tuotanto- ja säilytystilojen sekä koneiden ja laitteiden kehittymiseen ympäristön kannalta myönteisesti. Lisäksi pienimuotoinen elintarvikejalostus tukee paikallisen kulttuurin säilymistä ja paikallisia elinkeinoja. Luonnonmukaisella tuotannolla voidaan vaikuttaa luonnonvarojen säästämiseen, eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön kohdistuvaan kemikaalikuormitukseen. Elintarvikealan investoinneissa otetaan huomioon resurssien kestävä käyttö ja ympäristönäkökohdat osana laajempaa biotalouden kokonaisuutta. Toimenpiteellä on vaikutuksia vesivarojen kestävän käytön edistämiseen. Yritykset voivat toteuttaa esimerkiksi vedensäästötoimenpiteitä tai veden laatuun liittyviä toimia varautumalla vesihuollon mahdollisiin häiriöihin esimerkiksi hankkimalla veden laadun turvaamiseksi 226 tarvittavaa vedenpuhdistustekniikkaa yrityksen pesu- ja huuhdevesien puhdistuksen tehostamiseksi.  Innovaatiot: Toimenpiteen avulla voidaan kannustaa ottamaan käyttöön innovaatioita, jotka liittyvät esimerkiksi yrityksen ansaintalogiikkaan, teknologian hyödyntämiseen, tuotteisiin ja niiden esille tuomiseen, markkinointiin ja asiakaspalveluun, yrityksen imagoon ja inhimillisen pääoman kasvattamiseen yrityksessä sekä muihin vastaaviin asioihin, joiden kehittämiseen yritys voi suoraan omalla toiminnallaan vaikuttaa. Elintarvikeyritysten odotetaan mahdollisuuksiensa mukaan osallistuvan muiden kehittämisohjelmien tai hankkeiden puitteissa tapahtuviin tutkimus ja kehittämistoimiin, joiden myötävaikutuksesta yritykset voivat toteuttaa innovatiivisia investointeja tai muita kehittämistoimia. Toimenpide tukee lähiruuan ja luomualan kansallisiin kehittämisohjelmiin sisältyvien elintarvikealan yritystoiminnan kehittämisen tavoitteiden toteutumista ja Suomen biotalousstrategiaa. Lisäksi toimenpide edistää Food from Finland elintarvikealan ohjelman toteutumista sekä Suomen ruokamatkailustrategiaa 2015-2020. Ei-tuotannolliset investoinnit (koodi 4.4) Alatoimenpiteessä on kaksi ei-tuotannollista investointitoimenpidettä, kosteikkoinvestoinnit sekä perinnebiotooppien ja luonnonlaitumien alkuraivaus ja aitaaminen. Kosteikkoinvestoinnit täydentävät pelloilla tehtäviä vesiensuojelutoimenpiteitä maatalouden aiheuttaman kuormituksen vähentämisessä. Ne parantavat paikallisesti ja valuma-aluetasolla maatalousvaikutteisten vesistöjen tilaa ja vähentävät Itämereen kulkeutuvaa ravinnekuormaa, kiintoainesta ja hapanta huuhtoumaa. Luonnonmukaisen vesirakentamisen periaattein kunnostetut uomat, tulva-alueet ja -tasanteet, tulvapellot ja laajat kosteikot tai pienten kosteikkojen ketjut ja pohjapadot edistävät vesiensuojelua maatalouden kuormittamilla vesistöalueilla. Ne hidastavat veden kulkua, tasaavat veden virtaamia ja pidättävät kiintoainesta ja siihen sitoutunutta fosforia. Kasvillisuuden poistossa vesistöstä poistuu liukoista typpeä ja liukoista fosforia. Toimenpide edistää viljelyalueiden luonnon ja maiseman monimuotoisuutta, kun peltoalueilta kuivatustoimenpiteiden myötä vähentyneet kosteat elinympäristöt lisääntyvät. Kosteikot ja luontaisen kaltaiset uomat monipuolistavat viljelyalueiden elinympäristöjä ja luovat maisemallista vaihtelua. Maatalousalueiden lajisto monipuolistuu, yksilömäärät kasvavat ja riista-, kala- ja raputalous hyötyvät. Toimenpidettä voidaan toteuttaa sellaisten, mm. vesienhoitosuunnitelmissa todettujen, vesistöjen valuma alueilla, missä toimenpiteellä voidaan merkittävästi ja tarkoituksenmukaisesti pienentää maatalouden vesistökuormitusta ja/tai lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista-, kala- ja raputaloutta. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen edistää maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta luomalla edellytykset ylläpitävän hoidon aloittamiseen kohteella. Perinnebiotoopit ja luonnonlaitumet ovat perinteisten maankäyttötapojen, pääasiassa niiton ja laidunnuksen, synnyttämiä luonnoltaan monimuotoisimpia maatalousympäristöjä. Niiden peruskunnostus ja hoito ovat keskeisimpiä toimenpiteitä maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden, etenkin uhanalaisen lajiston ja luontotyyppien edistämisessä. Perinnebiotooppien pinta-alan voimakkaan vähentymisen vuoksi on tärkeää kunnostaa myös muita luontoarvoja omaavia luonnonlaitumia. Alatoimenpide vastaa Kansallisen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian tavoitteeseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Strategia ja sitä tukeva toimintaohjelma toteuttavat biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta (CBD). Alatoimenpide vastaa lisäksi EU:n Luonto- ja Lintudirektiivien tavoitteisiin sekä Suomen luontotyyppien ja lajien uhanalaisarvioinneissa todettuun tarpeeseen edistää maatalousluonnon lajeja ja niiden elinympäristöjä ja luo työkaluja Suomen PAF-suunnitelmassakin tunnistettujen luontoyyppien ennallistamisen tarpeiden toteuttamiseen. Alatoimenpide on myös työkalu vesipuitedirektiivin mukaisten 227 alueellisten vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi. Alatoimenpiteellä 4.4 on ensisijainen vaikutus kohdealoihin:  4A: Biologisen monimuotoisuuden, mukaan luettuna Natura 2000 -alueet ja alueet, on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luontoarvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen säilyttäminen ja parantaminen  4B: Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta. Alatoimenpiteen 4.4 toimenpiteet edistävät kehittämisohjelman läpileikkaavia ympäristötavoitteita luodessaan ja parantaessaan edellytyksiä maatalouden vesiensuojelun ja maatalousluonnon monimuotoisuuden edistämiseen. 8.2.3.3. Laajuus, tuen taso, tuensaajat sekä tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä eriteltynä tarvittaessa alatoimenpiteittäin ja/tai toimintatyypeittäin. Kunkin toimintatyypin osalta tukikelpoiset kustannukset, tukikelpoisuusedellytykset, sovellettavat määrät ja tukiprosentit sekä valintaperusteiden vahvistamisen periaatteet 8.2.3.3.1. 4.1. Maatalouden investoinnit Alatoimenpide:  4.1 – tuki maatilainvestointeihin 8.2.3.3.1.1. Toimintatyypin kuvaus Investointien avulla voidaan parantaa maatalouden rakennetta ja luoda edellytyksiä maatilojen tuotannon nykyaikaistamiselle ja maatilojen yritystoiminnan laajentamiselle. Tuen pääpaino on maatilojen kilpailukykyä ja kannattavuutta parantavissa investoinneissa. Maataloudella tarkoitetaan tässä yhteydessä peltoviljelyä, kotieläintaloutta, kasvihuonetuotantoa, puutarha ja taimitarhaviljelyä, turkistarhausta, porotaloutta, mehiläistaloutta, ammattimaista metsästystä, marjastusta ja sienestystä tai muuta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden tuotantotoimintaa. 8.2.3.3.1.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Investointitukea voidaan myöntää avustuksena, korkotukena ja valtion tai muun julkisen tahon myöntämänä lainan takauksena. EU- osarahoitteinen julkinen tuki myönnetään avustuksena. Avustuksena myönnettävä ja maksettava osarahoitteinen julkinen tuki muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta 228 rahoitusosuudesta. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion rahoituksesta. Kaikille toimille voidaan myöntää kansallisesti rahoitettavana lisätukena avustusta, lainan korkotukea ja/tai lainan takausta. Tukea myönnettäessä osarahoitteisen ja/tai kansallisen avustuksen ja kansallisesti rahoitettavan lisätuen nykyarvoinen määrä eivät saa ylittää tuen enimmäismäärää. 8.2.3.3.1.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimenpiteen mukainen tuki myönnetään Euroopan unionin lainsäädännön ja sen soveltamista täydentävän kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tuesta säädetään kansallisesti maatalouden rakennetukia koskevassa laissa (1476/2007) ja laissa säädettyjen valtuuksien nojalla annetuissa asetuksissa. Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetuksella maatalouden rakennetuista (240/2015) säädetään tarkemmin tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksistä sekä niihin liittyvistä menettelyistä. Valtioneuvoston asetuksella maatalouden investointituen kohdentamisesta (241/2015) tarkennetaan investointituen tukikohteet sekä tuen määrä ja muoto. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella hyväksyttävistä yksikkökustannuksista säädetään hyväksyttävistä enimmäiskustannuksista. Tukeen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (jäljempänä yleisasetus) (EU) N:o 1303/2013 artiklan 65 mukaisia menojen tukikelpoisuutta koskevia säännöksiä, artiklan 67 mukaisia avustusmuotoihin ja takaisin maksettavaan tukeen sovellettavia säännöksiä sekä artiklan 69 mukaisia avustuksiin ja takaisin maksettavaan tukeen sovellettavia erityisiä kelpoisuussäännöksiä. Toimenpide täydentää muita ohjelman toimenpiteitä. Tuotteiden myyntikunnostukseen liittyvää tukea voidaan myöntää maatiloille myös alatoimenpiteestä 4.2 silloin, kun kyse on vähittäismyynnistä tai myynnistä paikallisille markkinoille. Samaan investointiin tukea ei kuitenkaan voida myöntää molemmista alatoimenpiteistä. Neuvontatoimenpiteestä (M02) voidaan tukea kohdentaa maatilojen energiaselvityksiin ja toimenpiteen 4.1 mukaista tukea voidaan kohdistaa toteutettavuustutkimuksena maatilojen laajempiin energiakatselmuksiin. 8.2.3.3.1.4. Tuensaajat Tukea voidaan myöntää maataloutta harjoittavalle, tuen ehdot täyttävälle luonnolliselle henkilölle tai yksityisoikeudelliselle yhteisölle. 8.2.3.3.1.5. Tukikelpoiset kustannukset Tukikelpoisia kustannuksia ovat;  investoinnit kiinteään omaisuuteen  uusien koneiden ja laitteiden hankinta  hankinnat osamaksurahoituksella tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti  investointeihin liittyvät yleiskulut kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot sekä 229 toteutettavuustutkimukset ja suunnitelmat. Yleisasetuksen artiklan 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat tukikelpoisia. Tuensaajan tulee esittää tukikelpoisista kustannuksista riittävät dokumentit. Tukikelpoisia kustannuksia eivät ole leasing- tai osamaksurahoitussopimukseen liittyvät muut kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut. Tukikelpoisia eivät myöskään ole maatalouden tuotanto-oikeuksien, tukioikeuksien, eläinten tai yksivuotisten kasvien hankinta eikä yksivuotisten kasvien istutus. 8.2.3.3.1.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukea voidaan myöntää maatalousyrittäjälle, joka on vähintään 18-vuotias. Jos hakija on yhteisö, tulee määräysvallan yhteisössä olla tukikelpoisella henkilöllä yksin tai usealla tukikelpoisella henkilöllä yhdessä. Jos hakijana on maatalousyrittäjien yhteenliittymä, tulee kaikkien yhteenliittymän osakkaiden tai jäsenten täyttää aktiiviviljelijän määritelmä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti ja lisäksi vähintään puolet yhteenliittymän osakkaista tai jäsenistä on oltava myös muut tukikelpoisuusehdot täyttäviä. Tuensaajalla on oltava riittävä ammattitaito. Riittävänä ammattitaitona pidetään vähintään toisen asteen luonnonvara-alan tutkintoa tai kolmen vuoden käytännön kokemuksen lisäksi hankittua vähintään 10 opintoviikon, 15 opintopisteen tai niitä vastaavan osaamispistemäärän laajuista koulutusta. Jos tuotantosuunta ei tuettavan hankkeen vuoksi muutu, kolmen vuoden työkokemus riittää täyttämään ammattitaitovaatimuksen. Ammattitaitovaatimuksen täyttäminen voidaan osoittaa myös oppisopimuskoulutuksella tai näyttötutkinnolla. Tuen kohteena olevalla yrityksellä on oltava edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Tuen ohjaamiseksi ohjelman tavoitteita parhaiten tukeviin investointeihin tukikelpoisuuden edellytyksenä on, että tukea hakeva tila liiketoimintasuunnitelmallaan osoittaa voivansa saavuttaa vähintään 25 000 euron suuruisen yrittäjätulon viimeistään viidentenä vuotena investoinnin toteuttamisesta silloin, kun kyseessä on kotieläintalouden investoinnit, kasvintuotannon investoinnit, varasto- tai myyntikunnostusinvestoinnit tai maatilan energiantuotantoinvestoinnit. Yrittäjätulorajan saavuttamisen osoittamista ei kuitenkaan edellytetä mehiläistalouden investoinneissa, jossa tuen myöntämisen edellytyksenä on kuitenkin suunnitelmassa osoitettu vähintään 80 mehiläispesän yksikkökoon saavuttaminen investoinnin jälkeen. Yrittäjätulorajan saavuttamisen osoittamista ei edellytetä myöskään salaoja- ja yhteiskoneinvestoineissa, ympäristön tilaa parantavissa investoinneissa, laadun parantamiseen tähtäävissä investoinneissa eikä toteutettavuustutkimuksissa ja -suunnitelmissa. Hakemuksen liitteenä on esitettävä tarvittavat, kulloinkin voimassa olevien kansallisten säädösten mukaiset luvat, kuten rakennus-, ympäristö- ja toimenpidelupa. Tuensaajaa koskevien ehtojen tulee täyttyä hakemuksen vireille tullessa lukuun ottamatta nuoren viljelijän aloitustuen myöntämisen yhteydessä huomioituja puutteita ammattitaitovaatimuksen osalta, jonka täyttymiseen on annettu 36 kuukauden määräaika. Tukea ei makseta ennakkona. Tukea ei voida myöntää hankkeeseen, joka on aloitettu ennen tukipäätöksen antamista. Ennen tukipäätöksen antamista syntyneet kustannukset eivät ole tukikelpoisia lukuun ottamatta kyseiseen hankkeeseen liittyviä välttämättömiä suunnittelukustannuksia liiketoimintasuunnitelma mukaan 230 lukien. Tukea ei voida myöntää komission suuntaviivoissa valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen tarkoitetuille vaikeuksissa oleville yrityksille ottaen huomioon tukeen sovellettavat valtiontukisäännöt. Myönnettäessä tukea investointiin, jonka päätarkoitus on sähköntuotanto biomassasta, edellytyksenä on, että lämpöenergiaa käytetään vähintään 10 prosenttia energian kokonaistuotannon määrästä. Hakemuksen alustavan tarkastelun pohjalta viranomainen voi antaa hakijalle mahdollisuuden täydentää hakijaa tai hakemusta koskevia tietoja tai pyytää toimittamaan puuttuvia tietoja. Hakijalle on ilmoitettava, miten hakemusta on täydennettävä. Hakijan pitää toimittaa täydennys tai puuttuvat tiedot määräajassa. Hakemuksen eteneminen valintaprosessissa on mahdollista mikäli hakijaa ja hakemusta koskevat tukikelpoisuusehdot täyttyvät. 8.2.3.3.1.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Euroopan unionin ja sitä täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet arvioidaan valintaperusteiden avulla. Mikäli jokin tukikelpoisuusehto ei täyty lainkaan, hanketta ei voida ottaa valintamenettelyyn. Hankkeiden tukikelpoisuusehtojen ja valintaperusteiden täyttymistä koskevat tiedot tallennetaan sähköiseen Hyrrä-tietojärjestelmään. Valintaperusteita käytetään soveltuvin osin, jos kyseessä on toteutettavuustutkimus tai –suunnitelma. Valintaperusteet muodostuvat kuudesta aihealueesta, joiden avulla varmistetaan, että tuettava hanke edistää toimenpidettä koskevia ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita. Kustakin aihealueesta voi saada enintään kolme pistettä. Hanke pisteytetään sen mukaan, mitä pistekuvaukseen sopivia tunnistettavia ominaisuuksia hankkeella on. Mikäli hanke ei täytä valintaperustetta lainkaan, hanke saa kyseisestä aihealueesta nolla pistettä. Aihealueet arvotetaan painokertoimen avulla siten, että maksimipistemäärä on kolme. Kaikkien rahoitettavien hankkeiden on saatava pisteitä vähintään kolmesta aihealueesta siten, että painotettu kokonaispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Valintaperusteiden määrittelystä vastaa hallintoviranomaisena maa- ja metsätalousministeriö. Valintaperusteet ja niitä koskevat yksityiskohdat käsitellään maaseutuohjelman seurantakomiteassa ennen kuin alatoimenpiteen toteutus voidaan aloittaa. Valintaperusteita sovelletaan yhdenmukaisesti kaikilla ELY-keskusalueilla. Valintaperusteet ja niiden painotuskertoimet ovat seuraavat: Tuettavan toimenpiteen 1. Vaikutus tuen kohteena olevan yrityksen talouteen (25 %) 2. Vaikutus tuen kohteena olevan yrityksen kilpailukykyyn (20 %) 3. Vaikutus ympäristöön (20 %) 4. Vaikutus tuotanto-olosuhteisiin (15 %) 5. Vaikutus ohjelman muiden tavoitteiden toteutumiseen, esimerkiksi onko kyseessä yhteishanke (10%) 6. Elinkeinon merkitys kokonaistulonmuodostuksen kannalta ja tuettavan hankkeen vaikutus (10%) 231 Ympäristön tilaa parantavissa investoinneissa ja laadun parantamiseen tähtäävissä investoinneissa valintakriteereiden 1) ja 2) painokertoimet ovat 15 %, 3) ja 4) painokertoimet ovat 25 % ja valintakriteereiden 5) ja 6) painokertoimet ovat 10 %. 8.2.3.3.1.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tuen määrät prosentteina tukikelpoisista investointikustannuksista ovat toimittain seuraavat: Kotieläintalouden investoinnit  lypsy- ja nautakarjatalouden investoinnit 45-50 %  lammas- ja vuohitalouden investoinnit 45-50 %  sikatalouden investoinnit 40 %  hevostalouden investoinnit 40 %  lihasiipikarjatalouden investoinnit 30 %  mehiläistalouden investoinnit 25 %  turkistarhatalouden investoinnit 10% Tukitasoissa on erityisesti huomioitu nurmitalouteen perustuvan kotieläintuotannon keskeinen merkitys pellon monipuolisen käytön ja alueellisten tuotantomahdollisuuksien edistämisessä. Lypsy- ja nautakarjatalouden sekä lammas- ja vuohitalouden investoinneissa tukitasoa eriytetään alueellisesti siten, että tukitaso on Etelä-Suomessa 5 prosenttiyksikköä muuta maata korkeampi. Alueellinen eriyttämisen perustana on nurmeen perustuvan karjatalouden suhteellisesti muita alueita nopeampi väheneminen Etelä Suomessa. Monipuolinen tuotantorakenne säilyttää maaseudun uhattuja luontotyyppejä, edistää ravinteiden kierrättämistä ja on siksi on erityisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kasvintuotannon investoinnit  kasvihuoneinvestoinnit 40%  kuivaamot 35 %  salaojitus 35 %  yhteiskäyttöön tarkoitetut koneet (esimerkiksi sadonkorjuukoneet) 10% Yhteishankkeissa, jotka koskevat kuivaamoinvestointeja, tukiprosentti on 40 %. Etenkin pienemmillä kasvinviljelytiloilla yhteiset kuivaamoinvestoinnit voivat kilpailukyvyn ja kannattavuuden näkökulmasta olla tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Säätösalaojainvestoinneissa tukitaso on 40 % Tuen avulla halutaan kannustaa säätösalaojitusinvestointeihin niillä maalajeilla, joissa sillä on saavutettavissa ympäristöhyötyjä. Yhteiskoneinvestointien tukemisella voidaan nopeuttaa ja edistää uuden teknologian käyttöön ottoa resurssitehokkaasti. Varastot ja myyntikunnostusinvestoinnit  varastot 20-40 % 232  myyntikunnostus 30% Maatalouden varastojen osalta tukitasoa eriytetään varastotyyppien mukaan siten, että kevytrakenteisimmilla konevarastoilla tukitaso on 20 % ja muilla 40 %. Ympäristön tilaa parantavat investoinnit 35 % Ympäristön tilaa parantavien investointien tukitaso on 35 prosenttia. Lannan käsittelyä ja käyttöä edistävissä investoinneissa tukitaso on ympäristökorvauksen kasvipeitteisyyden kohdentamisalueella ja yhteishankkeissa 40 %. Lannan käsittelyyn ja käyttöön liittyvissä koneinvestoinneissa korkeammalla yhteiskoneiden tukitasoilla voidaan edistää uuden teknologian käyttöön ottoa. Laadun parantamiseen tähtäävät investoinnit  työympäristöä parantavat investoinnit 30 %  eläinten hyvinvointi-investoinnit 35 %  tuotantohygieniaa koskevat investoinnit 30 %  rakennuskulttuuria säilyttävät ja parantavat investoinnit 20 % Maatilan energiantuotantoinvestoinnit 40 % Toteutettavuustutkimukset ja –suunnitelmat  energiakatselmukset 40 % Nuorilla viljelijöillä tukitaso on 10 prosenttiyksikköä edellä mainittuja korkeampi lypsy- ja nautakarjatalouden, lammas- ja vuohitalouden, sika- ja lihasiipikarjatalouden investoinneissa sekä kasvihuoneinvestoinneissa. Tuen ulkopuolelle voidaan rajata investointeja, joiden tukeminen ei ole perusteltua tai tarkoituksenmukaista esimerkiksi kilpailutilanteen tai ylikapasiteetin vuoksi. Jos investointi liittyy eurooppalaisen innovaatiokumppanuushankkeen yhteydessä tuettuun toimeen, tuen määrää korotetaan 20 prosenttiyksikköä edellä luetelluista tukitasoista. Tuen enimmäismäärä maatilaa kohden on enintään 1 500 000 euroa kolmen verovuoden aikana. 8.2.3.3.1.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.3.3.1.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t)  Päätöksentekoa voivat vaikeuttaa puutteellisena jätetyt hakemukset ja hakemusten täydentämiselle asetettujen määräaikojen noudattamatta jättäminen.  Investointeihin vaadittavia lupamenettelyjä ei aina tunnetta riittävästi. 233  Nykyaikainen maataloustuotanto ja olosuhteet asettavat tavallisesti poikkeavia erityisvaatimuksia rakentamiselle verrattuna muuhun rakentamiseen, mikä vaatii erikoistunutta suunnittelija- ja toteutusosaamista. Rakennusalan ja siinä tarvittavien tarjousmenettelyiden tunteminen ei kaikilta osin ole riittävää ja kilpailutuksessa saattaa esiintyä puutteita. Kustannusten arviointi, seuranta sekä dokumentointi voivat olla puutteellisia.  Tuettavien hankkeiden valinnassa voi riskinä olla valintakriteerien puutteellinen noudattaminen tai rahoitettavien hankkeiden valinnan puutteellinen dokumentointi.  Puutteita voi olla myös toimeenpanon ohjeistuksessa ja dokumentoinnin loogisuudessa.  Tarkistus- ja valvontamenettelyjen sujuvuudeden ja oikeellisuuden varmistaminen ovat tärkeitä hakijoiden oikeusturvan kannalta.  Tukijärjestelmä asettaa korkeat vaatimukset tietojärjestelmille, niiden toimivuudelle ja toiminnallisuudelle, laitteistoille, tietoturvallisuudelle ja it-osaamiselle. 8.2.3.3.1.9.2. Lieventävät toimet  Ohjelman valmistelu on ollut laajapohjaista ja sen edistymisestä on tiedotettu monipuolisesti. Tukien hakumahdollisuuksista ja ehdoista tiedotetaan mahdollisimman kattavasti ja kokonaisvaltaisesti.  Koulutukseen ja neuvontaan panostetaan, liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi sekä rakennusinvestointien ja kilpailuttamisen tueksi laaditaan riittävä ohjeistus. Hakemusasiakirjojen laatuun kiinnitetään huomiota.  Tuenhakijan liiketoimintasuunnitelma tallennetaan sähköisesti tietojärjestelmään hakemuksen liitteeksi, hallintoa koulutetaan niiden arvioinnissa ja myös arviointikriteerit määrittelevät valintaa niin, että parhaat suunnitelmat valikoidaan toteutettavaksi ohjelmassa.  Kilpailuttamista varten tehdään tietojärjestelmään tarkisteet, jotka edellytetään tukipäätöksen tekemiseksi.  Uuden tietojärjestelmän rakentamisessa on otettu huomioon muunneltavuus ja tukikelpoisuusehdoille rakennetaan tarkisteet.  Tarkistus- ja valvontamenettelyjen tueksi tehdään viranomaisia varten tarkistuslistat ja niiden käyttö varmistetaan tietojärjestelmistä. Viranomaisia koulutetaan säännöllisesti useita kertoja vuodessa.  Viranomaisten välistä tietojen vaihtoa varten on yhteinen tietoportaali ja säännölliset videoneuvottelutilaisuudet useita kertoja vuodessa. Vuoropuhelua eri rahoittajaviranomaisten kesken käydään säännöllisesti tukijärjestelmien yhteensovittamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi. Kaksinkertaisen rahoituksen riski tulee huomioiduksi jo eri tukijärjestelmien hallinnoinnin rakenteellisen järjestelmän kautta. Ely-keskusten tuki- ja maksuhakemusten käsittelijöitä on koulutetaan asiasta ja se huomioidaan jälkitarkastusta koskevissa tarkistuslistoissa.  Verkostoyksikkö osallistuu sekä tuenhakijoiden että viranomaisten ja yhteistyötahojen koulutukseen ja tiedonvälitykseen. 8.2.3.3.1.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpide on toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja valmistelussa on otettu huomioon 234 yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden kanssa. Maatalousinvestoinnit ovat tarpeellisia maatilojen kilpailukykyisen tuotantotoiminnan ylläpitämiseksi. 8.2.3.3.1.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Alatoimenpiteessä 4.1 tuen määrä ja tukiprosentti lasketaan nimellisarvoisena, vaikka tuki maksettaisiin useammassa erässä. Tuki voidaan myöntää osittain tai kokonaan lainan korkotukena. Korkotuen enimmäismäärä on 3 prosenttiyksikön osuus lainan kokonaiskorosta. Korkotukena myönnettävän tuen määrä on korkotuen perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten tukierien yhteenlaskettu määrä. Myönnettäessä tuki lainaan liittyvänä tukena tukitaso on korkotukilainan korkotuen kokonaismäärän osuus investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista. Tukitasoa laskettaessa puolivuosittain maksettava korkotukilainan korkotuki diskontataan tuen myöntämisvuoden arvoon. Diskonttauskorkona käytetään viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetussa komission tiedonannossa (08/C 14/02); EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6 tarkoitettua viitekorkoa. Takauksiin sisältyvän tuen laskentamenetelmän osalta noudatetaan notifikaation N 268/2010 mukaista menettelyä. Jos tukikohteelle on asetuksella hyväksyttävistä yksikkökustannuksista säädetty enimmäiskustannus, tukikelpoinen kustannus voi olla enintään kyseisessä asetuksessa säädetyn suuruinen. 8.2.3.3.1.11. Toimintaan liittyvät tiedot Ei-tuotannollisten investointien määrittely Yhteisten investointien määrittely Yhteisinvestoinneilla voidaan tehostaa tuottavuutta ja vähentää talouteen ja yrittäjän jaksamiseen liittyviä riskejä. Yhteisinvestointeja voivat olla kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai yksityisoikeudellisen yhteisön yhdessä toteuttamat hankkeet (kaksi tai useampi tuensaaja, puolisoita ei tässä yhteydessä tarkastella erillisinä tuensaajina). Yhteishankkeeksi voidaan lisäksi katsoa hankkeet, joissa investoinnin kohde tulee yhden hakijan omistukseen, mutta hankittavaa kohdetta hyödyntää vähintään yksi toinen maatalousyrittäjä. Yhdennettyjen hankkeiden määrittely 235 Tukikelpoisten Natura 2000 -alueiden ja muiden tukikelpoisten luonnonarvoltaan merkittävien alueiden määrittely ja yksilöiminen Kuvaus tuen kohdentamisesta maatiloille asetuksen (EU) N:o 1305/2013 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun prioriteetin osalta tehdyn SWOT-analyysin mukaisesti Luettelo unionin lainsäädännöllä asetetuista uusista vaatimuksista, joiden täyttämiseksi voidaan myöntää tukea asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan 6 kohdan nojalla Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit. Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 236 8.2.3.3.2. 4.2. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostus, markkinoille saattaminen ja kehittäminen Alatoimenpide:  4.2 – tuki maataloustuotteiden jalostukseen/markkinointiin ja/tai kehittämiseen kohdistuviin investointeihin 8.2.3.3.2.1. Toimintatyypin kuvaus Tuettavien toimien avulla luodaan edellytyksiä maatalouden alkutuotannon luonnonmukaisesti tai tavanomaisesti tuotettujen tuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen kehittymiselle ja kasvulle sekä resurssitehokkuuden parantumiselle (esimerkiksi raaka-aineiden tehokas hyödyntäminen, vesihuolto ja energian- ja vedenkäytön tehostaminen tai säästötoimet). Tuen kohdentamisessa pääpaino on kasvavissa ja kehittyvissä yrityksissä, jalostusyritysten ja alkutuottajien välisessä yhteistyössä sekä innovatiivisten ja kilpailukykyisten tuotteiden kehittämisessä. Pk-yrityksiä kannustetaan hyödyntämään ja uudistamaan idän ja lännen vaikutuspiirissä kehittynyttä pohjoista ruokakulttuuria ja perinteitä sekä soveltamaan paikallista elintarvikeperinnetietoutta ja valmistusmenetelmiä laatuelintarvikkeiden ja erikoistuotteiden valmistuksessa ja tuotteistamisessa. Toimia voidaan kohdistaa myös paikallisten jakeluverkostojen luomiseen sekä tuotteiden vastaanottoon, varastointiin, myyntikunnostukseen, lajitteluun ja pakkaamiseen liittyviin paikallismarkkinoita ja suoramyyntiä palveleviin yrityskohtaisiin investointeihin tai yhteisinvestointeihin. 8.2.3.3.2.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Investointituki on tarkoitettu alkavan tai toimivan yrityksen aineellisen tai aineettoman alku- ja laajennusinvestoinnin rahoittamiseen. Tuettavia investointeja ovat esimerkiksi jalostuksen vaatimat tarpeelliset toimi- tai laitostilat ja koneet ja laitteet, kaupan pitämiseen tarvittavat tilat ja laitteet sekä aineettomat investoinnit kuten asiakkuudenhallinta- tai toiminnanohjauksen tietojärjestelmät, teollinen Internet tai patentit ja valmistusoikeudet. Tuen kohteena voivat olla myös investoinnit laatu- ja laadunvarmistusjärjestelmiin ja muihin elintarvike- tai rehuturvallisuutta koskeviin järjestelmiin sekä teknologian käyttöön ottamista ja prosesseja koskeviin toimiin. Lisäksi tukea voidaan myöntää investointien yleiskuluihin mukaan lukien toteutettavuustutkimukset. Maatalousyritykselle voidaan myöntää tukea alkutuotannon tuotteiden vähittäismyyntiin liittyviin investointeihin, joita ei rahoiteta alatoimenpiteen 4.1 mukaisina maatalouden investointeina. Tuki investointiin myönnetään avustuksena. 8.2.3.3.2.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimenpiteen mukainen tuki myönnetään Euroopan unionin lainsäädännön ja sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 237 Tuesta säädetään laissa maaseudun kehittämisen tukemisesta (28/2014), joka luo tästä alatoimenpiteestä myönnettävälle tuelle kansallisen oikeusperustan. Laki (28/2014) valtuuttaa säätämään tuesta tarkemmin valtioneuvoston asetuksella (80/2015), jonka 1 luku sisältää yleisiä säännöksiä, 2 luku tuen myöntämisen yleisiin edellytyksiin liittyviä säännöksiä, 3 luku perustamistukeen liittyviä säännöksiä, 4 luku investointitukeen liittyviä säännöksiä, 5 luku tuen maksamiseen liittyviä säännöksiä ja 6 luku erinäisiä säännöksiä sekä asetuksen voimaantuloa. Lisäksi sovelletaan hallintolakia (434/2003) ja soveltuvin osin valtionavustuslakia (688/2001). Hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmien puitteissa toteutettavat toimet eroavat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toimenpiteistä eikä tukea voida myöntää toimiin, jotka ovat tukikelpoisia hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti. Kaksinkertaisen rahoituksen ja liikakorvausten välttämistä koskeva vastaava menettely on kuvattu hedelmä- ja vihannessektorin tuottajaorganisaatioiden kestäviä toimintaohjelmia koskevassa kansallisessa strategiassa. 8.2.3.3.2.4. Tuensaajat Tukea voidaan myöntää tuen ehdot täyttävälle yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle maaseutualueilla. Kun kyseessä on SEUT liitteen I mukainen tuote, niin tukea voidaan myöntää myös maaseutualueiden ulkopuolella toteutettavin toimenpiteisiin. Tuen saajia voivat olla kokoluokaltaan komission suosituksessa 2003/261/EY tai sen myöhemmissä muutoksissa taikka tukeen sovellettavissa valtiontukisäännöissä määritellyt mikroyritykset, pienet yritykset, keskisuuret yritykset sekä maatalousyritykset, jotka kooltaan vastaavat edellä mainittua määritelmää. Muiden kuin SEUT liitteen I mukaisten tuotteiden jalostukseen ja markkinointiin voidaan myöntää tukea ainoastaan mikroyrityksille ja pienille yrityksille maaseutualueilla ja maatalousyrityksille sekä maaseutu että kaupunki- ja taajama-alueilla. 8.2.3.3.2.5. Tukikelpoiset kustannukset Aineelliset investoinnit  kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen  rakentamattoman tai rakennetun maan hankinta siltä osin kuin siihen käytettävä määrä on enintään 10 % kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaismenoista  pääsääntöisesti uusien koneiden, laitteiden ja välineiden hankinta, hankinta osamaksurahoituksella tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti Aineettomat investoinnit  tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen Yleiskulut  yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista 238 kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot ja tarvittavat lupa- ja rekisteröintimaksut  toteutettavuustutkimukset, joiden kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella ei toteuteta aineellisiin investointeihin tarkoitettuja menoja Investointeja koskevat rajaukset Pääsääntönä on, että tuki on avoin kaikille maatalouden aloille (maataloustuotteet). Tuen ulkopuolelle voidaan rajata tuotteita, joiden tukeminen ei ole perusteltua tai tarkoituksenmukaista kilpailutilanteen tai ylikapasiteetin vuoksi taikka sen vuoksi, ettei tuotteelle ole markkinointikanavia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan investointeihin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tuen hakijan on esitettävä kulloinkin voimassa olevien kansallisten säädösten mukaiset tarvittavat luvat, kuten rakennus-, ympäristö- ja toimenpidelupa. Tukea ei voida myöntää komission suuntaviivoissa valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (2014/C 249/01) tarkoitetuille vaikeuksissa oleville yrityksille ottaen huomioon tukeen sovellettavat valtiontukisäännöt. Yksinkertaisia korvausinvestointeja ei tueta. Niillä tarkoitetaan vanhan omaisuuden korvaamista uudella tehokkuuden säilyttämiseksi ja sellaisia menoja pääomakannan jatkuvan tuottavuuden ylläpitämiseksi, jotka eivät liity alku- tai laajennusinvestointiin. Käytössä olevan koneen tai laitteen korvaamista uudella voidaan tukea, jos käyttöön otetaan kaupallistettua nykyteknologiaa tai uutta teknologiaa taikka toimintaa olennaisesti laajennetaan. Tukikelpoisia kustannuksia eivät ole leasing- tai osamaksurahoitussopimukseen liittyvät muut kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut. Tukeen oikeuttamattomat kustannukset selvitetään tarvittaessa vertaamalla leasing- tai osamaksurahoitussopimuksen kustannuksia tuen kohteena olevan koneen tai laitteen markkina-arvoon. Tukikelpoinen markkina-arvo selvitetään tarvittaessa tarjousmenettelyn avulla. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. 8.2.3.3.2.6. Tukikelpoisuusedellytykset Hakemuksen alustavan tarkastelun pohjalta viranomainen voi antaa hakijalle mahdollisuuden täydentää hakijaa tai hakemusta koskevia tietoja tai pyytää toimittamaan puuttuvia tietoja. Hakijalle on ilmoitettava, miten hakemusta on täydennettävä. Hakijan pitää toimittaa täydennys tai puuttuvat tiedot määräajassa. Hakemuksen täydentämisen mahdollistaminen ei estä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklan 59 kohdan 6 mukaisen ilmeisen virheen perusteella tapahtuvaa toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa hakemuksen korjaamista ja oikaisemista. Hakemuksen eteneminen valintaprosessissa on mahdollista kun hakijaa ja hakemusta koskevat tukikelpoisuusehdot täyttyvät. Hakijaa koskevat tukikelpoisuusehdot:  Tukea hakeva yritys on pk-yritys tai maatalousyritys (viljelijä tai maatilakotitalouden jäsen)  Tukea hakeva luonnollinen henkilö on täyttänyt 18 vuotta  Tuen kohteena olevan yrityksen toimipaikka on ohjelman soveltamisalueella  Tuen kohteena olevalla yrityksellä on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan 239  Tuettava toiminta antaa pääasiallisen toimeentulo ainakin yhdelle yrityksessä toimivalle yrittäjälle tai työntekijälle Hakemusta koskevat tukikelpoisuusehdot:  Tuen hakija esittää tuettavaa toimenpidettä koskevan suunnitelman  Tuen hakija esittää laajuudeltaan kyseiseen yritystoimintaan soveltuvan toteuttamiskelpoisen liiketoimintasuunnitelman  Tuen hakija esittää selvitykset taloudellisesta asemastaan ja yritystoiminnan edellyttämästä osaamisesta  Tuki on tuen kohteena olevan toiminnan kannalta tarpeellinen  Tukihakemus on tullut vireille ennen tuettavan toimenpiteen aloittamista 8.2.3.3.2.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Tuettavien hankkeiden on edistettävä maaseudun kehittämistä koskevan yhden tai useamman unionin prioriteetin, tämän alatoimenpiteen ja sitä koskevan kansallisen lainsäädännön tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Euroopan unionin ja sitä täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet arvioidaan valintaperusteiden avulla. Mikäli jokin tukikelpoisuusehto ei täyty lainkaan, hanketta ei voida ottaa valintamenettelyyn. Hankkeiden tukikelpoisuusehtojen ja valintaperusteiden täyttymistä koskevat tiedot tallennetaan sähköiseen Hyrrä tietojärjestelmään. Valintaperusteet Tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet asetetaan valintaperusteiden avulla ensisijaisuusjärjestykseen. Valintaperusteiksi nostetaan maaseudun kehittämisen ja yritysten kilpailukyvyn näkökulmasta lisäarvoa tuottavia arvioitavia aihealueita. Valintaperusteet koostuvat seitsemästä aihealueesta, joissa investointihankkeesta käytetään ”toimenpide" -käsitettä. Jokaisesta arvioitavasta aihealueesta voi saada enintään 3 pistettä. Lisäksi kuvataan kirjallisesti, millä perusteella kustakin aihealueesta voi saada pisteitä. Hanke pisteytetään sen mukaan, mitä pistekuvaukseen sopivia tunnistettavissa olevia ominaisuuksia hankkeella on. Mikäli hanke ei täytä valintaperustetta lainkaan, niin hanke saa aihealueesta 0 pistettä. Lisäksi aihealueista annettavia pisteitä voidaan perustella kirjallisesti. Aihealueet arvotetaan painotuskertoimen avulla. Aihealuekohtaiset painotuskertoimet ilmaistaan prosentteina ja niiden on oltava yhteensä 100 %. Arvioitavan hankkeen kokonaispistemäärä saadaan, kun kunkin arvioitavan aihealueen pistemäärä kerrotaan painotuskertoimella ja laskemalla nämä luvut yhteen. Painotettu enimmäispistemäärä on 3 pistettä. Kaikkien rahoitettavien hankkeiden on saatava vähintään yksi piste kolmesta aihealueesta, joilla on suurin painotuskerroin (aihealueet 2, 5 ja 6). Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on yli 1,1 pistettä. Vähimmäispistemäärän alittaville hankkeille tehdään kielteinen tukipäätös. Valintaperusteiden määrittelystä vastaa hallintoviranomaisena maa- ja metsätalousministeriö. Valintaperusteet ja niitä koskevat yksityiskohdat käsitellään maaseutuohjelman seurantakomiteassa ennen kuin alatoimenpiteen toteutus voidaan aloittaa. Valintaperusteita sovelletaan yhdenmukaisesti kaikilla ELY 240 keskusalueilla. Valintaperusteet ja niiden painotuskertoimet ovat seuraavat: Yrityksen investointituki 1) Tuettavan toimenpiteen/yrityksen toimipaikan sijainti (5 %) 2) Tuettavan toimenpiteen tuloksena syntyvät työpaikat (15%) 3) Tuettavan toimenpiteen alue- ja kerrannaisvaikutukset (10 %) 4) Tuettavan toimenpiteen vaikutus yrityksen tuotteiden ja palveluiden markkina-alueeseen (10 %) 5) Tuettavan toimenpiteen vaikutus yrityksen toiminnan uudistumiseen (30 %) 6) Tuettavan toimenpiteen vaikutus yrityksen harjoittamaan yhteistyöhön mukaan lukien kytkennät laajempiin kehittämiskokonaisuuksiin (20 %) 7) Lisäpisteet tuettavasta toimenpiteestä tunnistettavissa olevista muista erityispiirteistä, kuten ympäristöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevia monialaisia tavoitteita tukevia erityispiirteitä (valintaperuste 5) kattaa erityisesti innovointia koskevan monialaisen tavoitteen arvioinnin). (10 %) Leader-ryhmät noudattavat paikallisten kehittämisstrategioiden mukaisia valintaperusteita. Hakumenettely Tukihakemuksia voi jättää jatkuvasti. Tukihakemukset kuitenkin arvioidaan ja ratkaistaan tukijaksoittain. ELY-keskusten ja Leader-ryhmien on tiedotettava tuen hakumahdollisuuksista ja hakemisessa noudatettavista menettelyistä mukaan lukien valintaperusteista ja tuen hakua koskevista muista yksityiskohdista. 8.2.3.3.2.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Maataloustuotteiden (SEUT liite I) jalostusta harjoittavien pk-yritysten tukeminen perustuu rahoittajaviranomaisten väliseen ja Suomen kumppanuussopimuksessa 2014–2020 vahvistettuun työnjakoon. Tukitasojen asettamisessa on otettu huomioon Suomen aluetukikartta vuosille 2014–2020 (Valtiontuki SA.38359 (2014/N) -Suomi) ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteen II tukiprosentit. Mikro ja pienyrityksille voidaan myöntää korotettua tukea, koska painopistealueena olevien luomu- ja lähituotteiden sekä muiden erikois- ja laatutuotteiden jalostamisen sekä alan kasvukehityksen ja työllistämisen potentiaali on mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä, jotka voivat kasvattaa liiketoimintaa kansalliselle ja kansainväliselle tasolle. Pääsääntöisesti mikroyritysten kokoluokkaan lukeutuvilla maatalousyrityksillä on mahdollisuuksia jakeluketjujen lyhentämiseen paikallismarkkinoiden kehittämiseksi. Mikroyrityksillä ja pienillä yrityksillä on pienet kehittämisresurssit ja yksityisen rahoituksen saaminen haastavampaa verrattuna suurempiin yrityksiin. Mikroyrityksiä kannustetaan yhteistyöhön korotetulla tuella tuotteistamisen kehittämiseksi ja toiminnan tehostamiseksi. Maatalousalan kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi keskisuuret yritykset ovat tuen piirissä kuten ohjelmakaudella 2007– 2013. Lisäksi tukea voidaan korottaa silloin, kun kyseessä on maaseudun innovaatioryhmän hankkeeseen liittyvä investointi ja jonka toteuttajana on kyseisen ryhmän jäsen. Investointien tason parantamiseksi tukea 241 myönnetään erikseen investoinnin yleiskuluihin.Erityisesti tukea kohdennetaan toteutettavuustutkimuksiin, joiden avulla voidaan saada parempi käsitys yrityksen suunnitteleman hankkeen toteutettavuuskelpoisuudesta ja toteuttamiseen liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista onnistumiseen. Toteutettavuustutkimuksen avulla yritykset voivat toimintansa kehittämiseksi valmistella asiantuntijapalveluita hyödyntäen laajempia kehittämiskokonaisuuksia kansallisiin tai kansainvälisiin rahoitushakuihin. Tuen vaikuttavuuden lisäämiseksi on määritelty investoinnin vähimmäismäärä. Tukitasot on asetettu yrityksen kokoluokan ja sen mukaan millä kansallisella tukialueella yritys sijaitsee. Tukijaksolla sovellettavat kiinteät tukitasot julkaistaan hakuilmoituksessa tai annetaan muulla tavoin tiedoksi tuen potentiaalisille hakijoille. • Mikroyritykselle voidaan myöntää tukea investointiin I-III tukialueella 35 %. Pienelle yritykselle voidaan myöntää tukea investointiin I-III tukialueella 30 %. • Keskisuurelle yritykselle voidaan myöntää tukea investointiin I tukialueella 25 % ja II-III tukialueella 20 %. • Edellä mainittuja prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 lisäprosentilla, kun kyseessä on eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden (EIP) yhteydessä tuettava investointi. • Mikroyrityksille voidaan myöntää tukea yhteisinvestointeihin I-III tukialueilla 40 % kun kyseessä on saman tuotteen eri tuotantovaiheista vastaavien yritysten yhdentyminen (vertikaalinen integraatio) ja silloin kun kaksi tai useampi saman toimialan yritystä yhdentyy (horisontaalinen integraatio). Tukea ei myönnetä alle 10 000 euron investointiin, kun tuki haetaan ELY-keskuksesta. Tuen perusteena olevien hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärä investoinnin kokonaiskustannuksista voi olla enintään 2 000 000 euroa alueellisesti vuosittain/tukijaksoittain käytettävissä olevien varojen puitteissa. Investoinnin merkittävästä vaikutuksesta uusien työpaikkojen syntymiseen alueella tai muista perustelluista syistä hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärä investoinnin kokonaiskustannuksista voi olla kuitenkin suurempi. Tuki investoinnin yleiskuluihin myönnetään avustuksena. • Mikroyritykselle, pienelle yritykselle ja keskisuurelle yritykselle voidaan myöntää tukea toteutettavuustutkimukseen 40 %. Tukea ei myönnetä alle 3 000 euron toteutettavuustutkimukseen. Leader-ryhmän puoltamaan toimenpiteeseen myönnettävän tuen enimmäismäärä on 180 000 euroa. Tuki myönnetään asetuksen (EU) N:o 1305/2013 81 artiklan 2 kohdan ja liitteen II mukaisesti kun lopputuotteet ovat SEUT liitteen I mukaisia lopputuotteita. Kun lopputuotteet ovat osin SEUT liitteen I mukaisia maataloustuotteita ja osin sen ulkopuolella olevia tuotteita, niin tuki myönnetään lopputuotteiden suhteessa valtiontukisääntöjä noudattaen. Elintarvikkeiden jalostukseen (SEUT liitteen I ulkopuoliset lopputuotteet) sovelletaan investoinneissa alatoimenpiteen 6.4 (ohjelma-asiakirjan kohta 8.2.4.3.3.8.) tukitasoja ja alatoimenpidettä 6.2. 242 8.2.3.3.2.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.3.3.2.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t)  Mahdollisia toimenpiteiden toteuttajia ei saada aktivoitua kehittämään ja suuntaamaan uudelleen toimintaansa.  Liiketoimintasuunnitelmat eivät ole realistisia tai niiden arviointiin ei ole riittävää ammattitaitoa.  Kustannusten kohtuullisuuden arvioinnin dokumentoinnissa on ollut puutteita edellisellä ohjelmakaudella.  Tietojärjestelmien jäykkyys on jonkin verran hidastanut muutosten toteuttamista edellisellä kaudella.  Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty tukipäätöksessä.  Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan riittävällä tavalla. Tukiehtojen monimutkaisuus on riski etenkin tarkistus- ja valvontamenettelyjen kohdalla. 8.2.3.3.2.9.2. Lieventävät toimet  Ohjelmakautta valmisteltaessa on ohjelman rakentamiseen ja toteuttamiseen osallistuvia kumppaneita koulutettu ja aktivoitu yhteistyössä tutkimuslaitosten ja Sitran kanssa sekä järjestetty innovaatiokilpailuja ja -leirejä, joiden avulla on etsitty ja jalostettu innovaatioita. Ohjelman valmistelu on toteutettu laajana yhteistyöprojektina hallinnon ja yhteistyökumppaneiden kanssa.  Ohjelman toimeenpanoa varten on tehty viestintäsuunnitelma.  Tuenhakijan liiketoimintasuunnitelma tallennetaan sähköisesti tietojärjestelmään hakemuksen liitteeksi, hallintoa koulutetaan niiden arvioinnissa ja myös arviointikriteerit määrittelevät valintaa niin, että parhaat suunnitelmat valikoidaan toteutettavaksi ohjelmassa.  Liiketoimintasuunnitelman etenemisen seurantaprosessia kehitetään niin, että yritystoiminnan kehittymistä voidaan seurata.  Kustannusten kohtuullisuuden arvioinnin dokumentointia ja kilpailuttamista varten tehdään tietojärjestelmään tarkisteet, jotka edellytetään tukipäätöksen tekemiseksi.  Uuden tietojärjestelmän rakentamisessa on otettu huomioon muunneltavuus ja tukikelpoisuusehdoille rakennetaan tarkisteet.  Tarkistus- ja valvontamenettelyjen tueksi tehdään viranomaisia varten tarkistuslistat ja niiden käyttö varmistetaan tietojärjestelmistä. Viranomaisia koulutetaan säännöllisesti useita kertoja vuodessa.  Viranomaisten välistä tietojen vaihtoa varten on yhteinen tietoportaali ja säännölliset videoneuvottelutilaisuudet useita kertoja vuodessa.  Verkostoyksikkö osallistuu sekä tuenhakijoiden että viranomaisten ja yhteistyötahojen koulutukseen ja tiedonvälitykseen.  Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen.  Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. 243 8.2.3.3.2.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpide on toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja valmistelussa on otettu huomioon yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. Investointituki auttaa yrityksiä perustettaessa ja laajennettaessa. Sen avulla voidaan nopeuttaa yritysten kilpailukyvyn kehittymistä. 8.2.3.3.2.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.3.3.2.11. Toimintaan liittyvät tiedot Ei-tuotannollisten investointien määrittely Yhteisten investointien määrittely Yhteisten investointien tavoitteena on maataloustuotteita jalostavien mikroyritysten tuotannollisen ja kaupallisen yhteistyön lisääminen (ks. kohta 8.2.3.3.2.8). Tuen myöntäminen kiinteistöyhtiön toteuttamalle investoinnille edellyttää, että kiinteistöyhtiö on tukikelpoista toimintaa harjoittavan yrityksen tai yritysten hallinnassa ja kiinteistöyhtiön toimitilat tulevat tuetulta osin tämän yrityksen tai näiden yritysten pysyvään käyttöön. Toimitilan rakentamisinvestointiin ei voida kuitenkaan tukea myöntää, jos tarkoituksena on ainoastaan toimitilojen tarjoaminen vuokralle. Yhdennettyjen hankkeiden määrittely Tukikelpoisten Natura 2000 -alueiden ja muiden tukikelpoisten luonnonarvoltaan merkittävien alueiden määrittely ja yksilöiminen Kuvaus tuen kohdentamisesta maatiloille asetuksen (EU) N:o 1305/2013 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun prioriteetin osalta tehdyn SWOT-analyysin mukaisesti Luettelo unionin lainsäädännöllä asetetuista uusista vaatimuksista, joiden täyttämiseksi voidaan myöntää tukea asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan 6 kohdan nojalla 244 Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit. Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 245 8.2.3.3.3. 4.4.1. Kosteikkoinvestoinnit Alatoimenpide:  4.4 – tuki tuottamattomiin investointeihin, jotka liittyvät maatalouden ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen 8.2.3.3.3.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan ei-tuotannollinen investointi perustamalla hoidettavia kosteikkoja, pienten kosteikkojen ketjuja, kosteikkomaisia tulva-alueita ja -tasanteita niiden luontaisille paikoille, herkästi tulviville pelloille ja pengerretyille kuivatusalueille sekä kunnostamalla uomia luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti. Investoinnin kattamaan alueeseen kuuluvat hoidon kannalta riittävät suoja-alueet. Kosteikot ja tulva-alueet on perustettava ensisijaisesti patoamalla luontaisesti sopiviin paikkoihin pellolle, pellon reuna-alueelle tai metsä- tai joutomaalle. Runsaasti fosforia sisältävä pellon pintamaa tulee poistaa ainakin pysyvästi veden peittämäksi jäävältä alueelta. Soveltuvia kohteita ovat mm. luontaiset notkot ja painanteet, herkästi tulvivat tulvaniityt tai -pellot sekä pengerretyt kuivatusalueet. Vesiensuojelua edistävässä kosteikossa kiintoainesta laskeuttava vesialue on voitava tyhjentää sinne kertyneestä lietteestä. Kosteikkoon voidaan yhdistää myös fosforin saostus erilaisilla kemiallisilla aineilla. Kosteikon rannat ja uoma voidaan suojata eroosiolta ja sortumilta nurmettamalla, kiveämällä tai istutuksin. Uomien luonnontilaa parantavissa luonnonmukaisen vesirakentamisen hankkeissa voidaan palauttaa tulva alueita, perustaa useita pieniä kosteikkoja ja tulvatasanteita sekä rakentaa veden virtaamaa hidastavia pohjakynnyksiä tai putkipatoja. Lisäksi voidaan tehdä uomien eroosiosuojauksia, istuttaa kasvillisuutta, lisätä puron mutkaisuutta ja parantaa uomien laatua lintujen, kalojen ja rapujen elinympäristöinä. Kosteikko voi toimia vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen lisäksi kasteluveden varastona, luonnonravintoon perustuvana kalan- tai ravunkasvatuspaikkana sekä virkistyskäytössä. 8.2.3.3.3.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvaus maksetaan €/ha investoinnin tukipäätöksessä määritellylle alalle investoinnista aiheutuneiden kustannusten perusteella enintään toimenpiteelle määritellyn maksimikorvauksen suuruisena. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena EU 1303/2013 mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen. 8.2.3.3.3.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014) ja Valtioneuvoston asetus ei-tuotannollisten investointien korvauksesta (238/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti toimen toimeenpanon, tarkentaa toteutuksen yksityiskohtia ja vaadittavan suunnitelman sisältöä, määrittelee hyväksyttävät kustannukset ja niiden enimmäistason sekä 246 maksamismenettelyt. 8.2.3.3.3.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti tai rekisteröity yhdistys tai vesioikeudellinen yhteisö. Investoinnin tekeminen ei edellytä maatalouden ympäristökorvausta koskevan sitoumuksen voimassaoloa. 8.2.3.3.3.5. Tukikelpoiset kustannukset Kosteikkoinvestointilaskelma on tehty yli hehtaarin suuruisille patoamalla tai massiivikaivulla perustetuille kosteikoille ja pienemmille 0,3-0,5 hehtaarin suuruisille patoamalla perustetuille kosteikoille. Kustannuksissa on otettu huomioon suunnittelu- ja perustamiskustannukset. Kustannukset maksetaan hyväksyttyyn suunnitelmaan sisältyvien toteutuneiden kustannusten mukaan enintään seuraavien enimmäistasojen mukaan. Kiinteä investointituki pienille kosteikoille, kun kosteikon koko on 0,3-0,5 ha, voi olla enintään 3 225 euroa/kohde. Suuremmille kosteikoille investointituki voi olla enintään 11 669 euroa/hehtaari. Laskennassa on määritelty, että enimmäiskorvaus voi olla enintään noin 80 % kustannusten ja tulonmenetysten mukaisista laskennallisista enimmäistasoista. Yleisasetuksen 1303/2013 Art. 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat tukikelpoisia. Jos investointi toteutetaan kustannusmenettelyllä, tuensaajan tulee esittää tukikelpoisista kustannuksista riittävät dokumentit. 8.2.3.3.3.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaaja (katso kohta ”Tuensaajat”). Investointikohteen tukikelpoisuus: Kohteena voi olla kosteikko, pienten kosteikkojen ketju, kosteikkomaiset tulva-alueet ja -tasanteet niiden luontaisilla paikoilla, herkästi tulvivat pellot ja pengerretyt kuivatusalueet sekä luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti kunnostetavat uomat. Investointi voi kattaa alueeseen kuuluvat hoidon kannalta riittävät suoja-alueet. Investointi on toteutettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun päätös tuen myöntämisestä on tehty. Investoinnin valmistumisen jälkeen kohteen hoidosta tehtävä soveltuva 5-vuotinen Kosteikkojen hoito -toimen mukainen ympäristösopimus. Kosteikot ja tulva-alueet on perustettava kohtiin, joissa kosteikon tai tulva-alueen yläpuolisella valuma alueella on peltoa yli 10 %. Ne on perustettava niin, että ne pidättävät mahdollisimman tehokkaasti sekä valuma-alueelta tulevaa kiintoaine- että ravinnekuormitusta ja/tai luovat monipuolisia elinympäristöjä. Vesiensuojelua edistävän investoinnin kattaman alueen kokonaispinta-alan on oltava vähintään 0,5 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Ehdoista voi poiketa, jos kyseessä on paikallinen voimakas maatalouden kuormitus, suojavyöhyke, luonnon monimuotoisuus- tai kosteikkoyleissuunnitelmissa esitetty kohde tai kohde, jonka ELY-keskus katsoo tehokkaaksi maatalouden vesiensuojelun tai monimuotoisuuden edistämisen vuoksi. Monimuotoisuutta edistävä kosteikko voi olla edellä kerrottua pienempi, jos sen perustamisella monipuolistetaan merkittävästi maatalousympäristöjä alueilla, joissa ei ole kosteita 247 elinympäristöjä. Investoinnin pinta-alan tulee olla vähintään 0,3 ha. Investoinnilla on oltava edellytykset edistää maatalouden vesistökuormituksen vähentämistä ja/tai lisätä luonnoltaan yksipuolisen maatalousalueen elinympäristöjen monimuotoisuutta. Tukea kosteikkoinvestoinnille ei voida myöntää, jos investoinnin pääasiallinen tarkoitus on käsitellä muualta kuin peltoalueelta (mm. metsistä, turve- tai joutomailta tai rakennetuilta alueilta) tulevaa vesistökuormitusta. Toimenpiteellä ei voi rahoittaa kastelualtaiden rakentamista tai investointeja, joiden tavoitteena on järven tai lammen muodostuminen. Investointihakemukseen on liitettävä toteutussuunnitelma. Suojellulle alueelle ei saa suunnitelmassa osoittaa toimenpiteitä, jotka heikentävät suojelun perusteena olevien lajien elinympäristöjä ja suojelupäätösten sisältämiä velvoitteita on noudatettava. Investointia koskeva suunnitelma ei saa olla ristiriidassa Natura 2000 -alueista muista taisuojelualueista mahdollisesti laaditun hoito- ja käyttösuunnitelman kanssa. Kaksinkertaisen maksamisen estämiseksi invetointitukea ei voi osoittaa kohteelle, jonka perustaminen on aloitettu ennen investoinnin tukipäätöstä tai investoinnin kustannuksiin, joita tuetaan muulla rahoituksella. 8.2.3.3.3.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Haku toteutetaan kerran vuodessa. Kosteikko investoinneissa tarkistetaan tukikelpoisuuskriteereillä, että tuensaaja on tukikelpoinen, investointi täyttää minimikoon vaatimuksen, kohde on tuensaajan hallinnassa, mahdolliset luvat löytyvät, että kohde on yleisellä tasolla toimenpiteen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukainen. Lisäksi tarkistetaan tukikelpoisuuskriteerinä, että esitetty suunnitelma on laadultaan toteuttamiskelpoinen ja esitettyjen toimenpiteiden kustannukset hyväksyttäviä. Tukikelpoisuuskriteerien tarkastelun läpäisseet hakemukset pisteytetään valintakriteerien. Valintakriteereillä arvotetaan haettavan kohteen odotettavissa oleva ympäristöllinen vaikuttavuus. Valintakriteereillä varmistetaan siten, että tuettavalla kohteella on merkittävää investoinnin tavoitteiden mukaista vaikuttavuutta. Valinta tapahtuu alla olevien kysymysten perusteella. Kunkin kysymyksen alla on hakemuskäsittelijän valittavana joukko vaikuttavuuden mukaan pisteytettyjä väittämiä. Jokaisesta kysymyksestä on saatava vähintään yksi piste, jotta investointi voidaan rahoittaa. 1. Miten hyvin kohteen toimenpidetarve tunnetaan etukäteen? 2. Mikä on kohteeseen tehtävän investoinnin merkitys maatalouden ympäristönsuojelussa? 3. Kohteen mitoitus/rajaus? 4. Vaikuttavuuden laatu? 8.2.3.3.3.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Hakija esittää hakemukseen liitettävässä suunnitelmassa investoinnin kohdealan, työsuunnitelman ja investoinnista aiheutuvat kustannukset. Hakemuksen hallinnollisessa käsittelyssä todetaan korvauskelpoiset kustannukset, niiden kohtuullisuus sekä hehtaarikohtainen enimmäiskorvaustaso. Korvauskelpoiset kustannukset ja niiden enimmäistasot määritellään valtioneuvoston asetuksessa (katso kohta ”Liittyminen 248 muuhun lainsäädäntöön”). Investoinnin kohtuulliset korvauskelpoiset kokonaiskustannukset voidaan korvata hehtaarikohtaisiin enimmäistasoihin asti täysimääräisesti. Kosteikkoinvestoinnissa korvauksen enimmäistaso korvauskelpoiselle alalle on 11 669 €/ha. Jos investointi on kooltaan 0,3-0,5 hehtaaria, korvausta maksetaan enintään 3 225 €/kohde. 8.2.3.3.3.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.3.3.3.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Kosteikkoihin liittyvän toimenpiteen enimmäistukitasot määräytyvät hehtaariperusteisesti ja toimenpiteeseen liittyy pinta-alavaatimuksia (mm. kosteikon koko 0,5 % yläpuolisen valuma-alueen koosta). Riskinä nähdään kosteikon pinta-alan todennettavuus tuen hakuvaiheessa ja pinta-alan valvottavuus paikan päällä. Tuen hakijan ja hallinnon voi olla vaikeaa määrittää tuen hakuvaiheessa toimenpiteen tarkkaa pinta-alaa, koska kosteikon pinta-alaan sisältyy myös tarpeelliset reuna-alueet, joiden lopullinen koko saattaa määräytyä vasta toimenpiteen toteutusaikana. 8.2.3.3.3.9.2. Lieventävät toimet Kosteikkojen pinta-ala tulee todeta joko GPS-laitteella maksuhakemuksen tarkastusvaiheessa, paikan päällä tai jossain muussa toimenpiteen toteutusvaiheessa. Tällä voidaan vähentää riskiä siitä, että lumisen maan aikaan tehtävän otantatarkastuksen yhteydessä todettu pinta-ala ei vastaa toimenpiteen tosiasiallista pinta alaa. 8.2.3.3.3.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Ei-tuotannolliset investointitoimenpiteet ovat riskeistä huolimatta riittävän hyvin todennettavissa. 8.2.3.3.3.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Toimenpiteiden laskentametodologia on kuvattu kohdassa Tukikelpoiset kustannukset ja maksimikustannusten laskenta on esitetty liitteessä M04.4. 8.2.3.3.3.11. Toimintaan liittyvät tiedot Ei-tuotannollisten investointien määrittely Katso kohta 8.2.3.6. 249 Yhteisten investointien määrittely Ei-tuotannollisissa investoinneissa ei ole käytössä ryhmäinvestointeja. Yhdennettyjen hankkeiden määrittely Alatoimenpiteessä 4.4 Integroidulla toimenpiteellä tarkoitetaan, että toimenpiteet linkittyvät ympäristökorvaukseen, sillä investointituen saamisen edellytyksenä on investoinnin valmistumisen jälkeen kohteen hoidosta tehtävä soveltuva 5-vuotinen ympäristösopimus kosteikon hoidosta tai maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidosta. Tukikelpoisten Natura 2000 -alueiden ja muiden tukikelpoisten luonnonarvoltaan merkittävien alueiden määrittely ja yksilöiminen Katso kohta 8.2.3.6. Kuvaus tuen kohdentamisesta maatiloille asetuksen (EU) N:o 1305/2013 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun prioriteetin osalta tehdyn SWOT-analyysin mukaisesti Ei-tuotannollisella investoinnilla ei ole tuotannollisia tavoitteita Luettelo unionin lainsäädännöllä asetetuista uusista vaatimuksista, joiden täyttämiseksi voidaan myöntää tukea asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan 6 kohdan nojalla Asia ei ole toimen osalta aiheellinen. Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit. Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 250 8.2.3.3.4. 4.4.2. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen Alatoimenpide:  4.4 – tuki tuottamattomiin investointeihin, jotka liittyvät maatalouden ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen 8.2.3.3.4.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpide on ei-tuotannollinen investointi, jossa kunnostetaan kunnostuskelpoisia perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia, joilla on monipuolisen kasvillisuuden ja eläimistön elinympäristöjä, pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvää maaseudun kulttuuriperintöä tai maisemallisia arvoja. Investointia tarvitaan kohteilla, joilla ylläpitävän hoidon onnistuminen edellyttää kunnostustoimenpiteitä ennen hoidon aloittamista. Toimenpiteellä varmistetaan myös maatalousluonnon monimuotoisuuden hoidon -ympäristösopimuksen tehneiden sopimusalueiden hoidon onnistuminen mahdollistamalla sopimuskauden aikana petoaidan rakentaminen laiduntamalla hoidettaviin kohteisiin, joilla kohteen hoidon tavoitteiden toteuttaminen ei muuten ole mahdollista ja vaihtoehtona on sopimuksesta luopuminen. Ympäristöinvestointi tehdään erillisen suunnitelman mukaisesti. Hoitotoimia voivat olla muun muassa pensaikon ja puuston raivaus ja raivausjätteen poiskeruu sekä laidunnusta haittaavan vieraslajikasvillisuuden poisto. Kasvillisuuden raivaustoimenpiteiden lisäksi suunnitelmaan voidaan sisällyttää sopimusalueella sijaitsevien karjatalouteen liittyvien rakennelmien ja rakenteiden säilyttämistä ja kunnostamista sekä alueen aitaamista. Kunnostettavaa aluetta ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä torjunta-aineilla. ELY-keskus voi tapauskohtaisesti hyväksyä suunnitelman mukaisen vieraslajien kemiallisen torjunnan rajoitetusti pistetorjuntana. Laidunnettava perinnebiotooppi tulee yleensä erottaa aidalla muista laidunnurmista. Aluetta ei saa ojittaa tai metsittää. Toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa tai tehtävä vastaavat merkinnät lohkomuistiinpanoihin, johon merkitään myös työtunnit. 8.2.3.3.4.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvaus maksetaan €/ha investoinnin tukipäätöksessä määritellylle alalle investoinnista aiheutuneiden kustannusten mukaan enintään toimenpiteelle määritellyn maksimikorvauksen suuruisena. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena EU 1303/2013 mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen. 8.2.3.3.4.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014) ja Valtioneuvoston asetus ei-tuotannollisten investointien korvauksesta (238/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti toimen toimeenpanon, tarkentaa toteutuksen yksityiskohtia ja vaadittavan suunnitelman sisältöä, määrittelee hyväksyttävät kustannukset ja niiden enimmäistason sekä 251 maksamismenettelyt. 8.2.3.3.4.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti tai rekisteröity yhdistys. Investoinnin tekeminen ei edellytä maatalouden ympäristökorvausta koskevan sitoumuksen voimassaoloa. 8.2.3.3.4.5. Tukikelpoiset kustannukset Laskelma on tehty kolmelle erikokoiselle perinnebiotoopille. Laskelmissa on mukana suunnittelukustannukset, alkukunnostuskustannukset ja aitaamiskustannukset. Alkukunnostuskustannuksista on vähennetty alueen raivauksesta saatava hakkuutulo. Näin on saatu hehtaarikohtaiset nettokustannukset kullekin erisuuruiselle perinnebiotooppialueelle. Investointituen taso voisi olla enintään 3 hehtaarin perinnebiotoopeille 1 862 euroa/ha, 3-10 hehtaarin perinnebiotoopeille 1108 euroa/ha ja yli 10 hehtaarin perinnebiotoopeille 754 euroa/ha. Esitetyt enimmäiskorvaustasot ovat 80 % kustannusten ja tulonmenetysten mukaisista laskennallisista enimmäistasoista. Yleisasetuksen 1303/2013 Art. 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat tukikelpoisia. Jos investointi toteutetaan kustannusmenettelyllä, tuensaajan tulee esittää tukikelpoisista kustannuksista riittävät dokumentit. 8.2.3.3.4.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaaja (katso kohta ”Tuensaajat”) Investointikohteen tukikelpoisuus: Toimenpidettä voidaan toteuttaa koko maassa kunnostustoimenpiteitä vaativilla perinnebiotoopeilla sekä sellaisilla luontoarvoiltaan kunnostuskelpoisilla luonnonlaitumilla, jotka investoinnin jälkeen täyttävät maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito ympäristösopimuksen edellytykset. Kunnostuksen tulee tähdätä alueen laiduntamiseen. Tukea ei myönnetä peltomaalle. Investointi on toteutettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun päätös tuen myöntämisestä on tehty. Investointituen saamisen edellytyksenä on, että investoinnin toteuttamisen jälkeen kohteen hoidosta tehdään 5-vuotinen maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito -ympäristösopimus. Investointitukea alkuraivaukseen ja aitaamiseen voidaan myöntää kerran ennen maatalousluonnon monimuotoisuuden hoito -sopimuksen tekemistä kohteelle. Toimenpiteestä voidaan myös korvata petoaidan rakentamisen kustannuksia maatalousluonnon monimuotoisuuden hoito -ympäristösopimuksen perinnebiotooppi- tai luonnonlaidunkohteelle, jos voimassa olevan sopimuksen loppuun saattaminen on muuten mahdotonta suurpetojen laiduneläimille aiheuttaman merkittävän uhan takia. Investointihakemukseen on liitettävä toteutussuunnitelma. Suojellulle alueelle ei saa suunnitelmassa osoittaa toimenpiteitä, jotka heikentävät suojelun perusteena olevien lajien elinympäristöjä ja suojelupäätösten sisältämiä velvoitteita on noudatettava. Investointia koskeva suunnitelma ei saa olla ristiriidassa Natura 252 2000 -alueista muista taisuojelualueista mahdollisesti laaditun hoito- ja käyttösuunnitelman kanssa. Kaksinkertaisen maksamisen estämiseksi rahoitusta ei voi osoittaa kohteelle, jonka perustaminen on aloitettu ennen investoinnin tukipäätöstä tai investoinnin kustannuksiin, joita tuetaan muulla rahoituksella. 8.2.3.3.4.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Haku tapahtuu kerran vuodessa. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen investoinneissa tarkistetaan tukikelpoisuuskriteereillä, että tuensaaja on tukikelpoinen, investointi täyttää minimikoon vaatimuksen, kohde on tuensaajan hallinnassa, mahdolliset luvat löytyvät, että kohde on yleisellä tasolla toimenpiteen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukainen. Lisäksi tarkistetaan tukikelpoisuuskriteerinä, että esitetty suunnitelma on laadultaan toteuttamiskelpoinen ja esitettyjen toimenpiteiden kustannukset hyväksyttäviä. Tukikelpoisuuskriteerien tarkastelun läpäisseet hakemukset pisteytetään valintakriteerien avulla. Valintakriteereillä arvotetaan haettavan kohteen odotettavissa oleva ympäristöllinen vaikuttavuus. Valintakriteereillä varmistetaan siten, että tuettavalla kohteella on merkittävää investoinnin tavoitteiden mukaista vaikuttavuutta. Valinta tapahtuu alla olevien kysymysten perusteella. Kunkin kysymyksen alla on hakemuskäsittelijän valittavana joukko vaikuttavuuden mukaan pisteytettyjä väittämiä. Jokaisesta kysymyksestä on saatava vähintään yksi piste, jotta investointi voidaan rahoittaa. 1. Miten hyvin kohteen toimenpidetarve tunnetaan etukäteen? 2. Mikä on kohteeseen tehtävän investoinnin merkitys maatalouden ympäristönsuojelussa? 3. Kohteen mitoitus/rajaus? 8.2.3.3.4.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Hakija esittää hakemukseen liitettävässä suunnitelmassa investoinnin kohdealan, työsuunnitelman ja investoinnista aiheutuvat kustannukset. Hakemuksen hallinnollisessa käsittelyssä todetaan korvauskelpoiset kustannukset, niiden kohtuullisuus ja hehtaarikohtainen enimmäiskorvaustaso. Korvauskelpoiset kustannukset ja niiden enimmäistasot määritellään valtioneuvoston asetuksessa (katso kohta ”Liittyminen muuhun lainsäädäntöön”). Investoinnin kohtuulliset korvauskelpoiset kokonaiskustannukset voidaan korvata hehtaarikohtaisiin enimmäistasoihin asti täysimääräisesti. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaamisen korvaus on 3 hehtaarin suuruisilta ja sitä pienemmiltä kohteilta enintään 1862 €/ha, yli 3 hehtaarin, mutta enintään 10 hehtaarin kokoisilta kohteilta enintään 1108 €/ha ja yli 10 hehtaarin suuruisilta kohteilta enintään 754 €/ha. Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen voimassa ollessa rakennettavan petoaidan kustannuksia voidaan korvata edellä esitettyihin hehtaarikohtaisiin enimmäismääriin asti, kuitenkin siten, että tällaisen investoinnin kohtuullisista korvauskelpoisista kokonaiskustannuksista korvataan 80 %. Tavoitteena on ohjelmakauden aikana toteuttaa 50 investointikohdetta. 253 8.2.3.3.4.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.3.3.4.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Perinnebiotooppeihin ja luonnonlaitumiin liittyvien toimenpiteiden enimmäistukitasot määräytyvät hehtaariperusteisesti. Riskinä nähdään perinnebiotoopin pinta-alan todennettavuus tuen hakuvaiheessa ja pinta-alan valvottavuus paikan päällä. Tuen hakijan ja hallinnon voi olla vaikeaa määrittää tuen hakuvaiheessa toimenpiteen tarkkaa pinta-alaa, koska kartta-aineistosta on haastavaa määrittää metsäisen perinnebiotoopin ja luonnonlaitumen todellinen ala. 8.2.3.3.4.9.2. Lieventävät toimet Perinnebiotoppien pinta-ala tulee todeta joko GPS-laitteella maksuhakemuksen tarkastusvaiheessa, paikan päällä tai jossain muussa toimenpiteen toteutusvaiheessa. Tällä voidaan vähentää riskiä siitä, että lumisen maan aikaan tehtävän otantatarkastuksen yhteydessä todettu pinta-ala ei vastaa toimenpiteen tosiasiallista pinta-alaa. 8.2.3.3.4.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Ei-tuotannolliset investointitoimenpiteet ovat riskeistä huolimatta riittävän hyvin todennettavissa. 8.2.3.3.4.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Toimenpiteiden laskentametodologia on kuvattu kohdassa Tukikelpoiset kustannukset ja maksimikustannusten laskenta on esitetty liitteessä M04.4. 8.2.3.3.4.11. Toimintaan liittyvät tiedot Ei-tuotannollisten investointien määrittely Katso kohta 8.2.3.6. Yhteisten investointien määrittely Ei-tuotannollisissa investoinneissa ei ole käytössä ryhmäinvestointeja Yhdennettyjen hankkeiden määrittely 254 Alatoimenpiteessä 4.4 Integroidulla toimenpiteellä tarkoitetaan, että toimenpiteet linkittyvät ympäristökorvaukseen, sillä investointituen saamisen edellytyksenä on investoinnin valmistumisen jälkeen kohteen hoidosta tehtävä soveltuva 5-vuotinen ympäristösopimus kosteikon hoidosta tai maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidosta. Tukikelpoisten Natura 2000 -alueiden ja muiden tukikelpoisten luonnonarvoltaan merkittävien alueiden määrittely ja yksilöiminen Katso kohta 8.2.3.6. Kuvaus tuen kohdentamisesta maatiloille asetuksen (EU) N:o 1305/2013 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun prioriteetin osalta tehdyn SWOT-analyysin mukaisesti Ei-tuotannollisella investoinnilla ei ole tuotannollisia tavoitteita Luettelo unionin lainsäädännöllä asetetuista uusista vaatimuksista, joiden täyttämiseksi voidaan myöntää tukea asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan 6 kohdan nojalla Asia ei ole toimen osalta aiheellinen Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit. Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 8.2.3.4. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.3.4.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Alatoimenpiteen 4.1. (Maatalouden investoinnit) riskikoodit: Komission riskikoodit: R2 Kustannusten kohtuullisuus R2.1 Yksikkökustannusten käyttö, seuranta ja dokumentointi 255 R3 Riittävät tarkastus- ja valvontajärjestelmät R3.1. Viranomaisten ammattitaito ja riittävä resursointi R7 Tuensaajien valinta R7.1. Valintakriteereiden noudattaminen ja valintaprosessin riittävä dokumentointi R8 IT-järjestelmät R8.1. Tietojärjestelmien toimivuus ja toiminnallisuus, laitteistot, tietoturva ja it-osaaminen Alatoimenpiteen 4.4 (Ei-tuotannolliset investoinnit) riskikoodit: Komission riskikoodit: R2 Kustannusten kohtuullisuus R2.1 Kustannusten kohtuullisuuden arviointi haasteellista erityisesti laajoissa kosteikkoinvestoinneissa R3 Riittävät tarkastus- ja valvontajärjestelmät R3.1 Ei-tuotannollisen investoinnin pinta-alan toteaminen R8 IT-järjestelmät R9 Korvaushakemus Alatoimenpiteen 4.2 (Maataloustuotteet ja elintarvikkeet) riskikoodit: Komission riskikoodit: R2 Kustannusten kohtuullisuus R3 Riittävät tarkastus- ja valvontajärjestelmät R7 Tuensaajien valinta R8 IT-järjestelmät 8.2.3.4.2. Hillitsemistoimenpiteet Alatoimenpiteen 4.1. (Maatalouden investoinnit) riskien syy- ja estämiskoodit: Komission riskien syykoodit: RC 3 Viranomaisten välinen tiedonvaihto 256 RC3.1. Tukijärjestelmien yhteensovittaminen ja päällekkäisen rahoituksen estäminen RC10 Kustannusten kohtuullisuus RC10.1. Yksikkökustannusten käyttö, kustannusten hallintaan ja kohtuullisuuden arviointiin liittyvä koulutus, ohjeistus ja neuvonta RC12 Valvontajärjestelmät ja hallinnolliset prosessit RC12.1. Osaamisen riittävyys ja ohjeiden noudattaminen Komission riskien estämiskoodit: CPA1 Hallinnon kouluttaminen CPA2 Tuensaajien tiedottaminen ja koulutus CPA3 Tiedotuskampanjat ja opasmateriaali CPA4 Tietojärjestelmien parantaminen CPA7 Sisäisen valvonnan ja yhteistyön parantaminen CPA7.1 Hyväksyttävät enimmäiskustannukset säädöksissä Alatoimenpiteen 4.4 (Ei-tuotannolliset investoinnit) riskien syy- ja estämiskoodit: Komission riskien syykoodit: RC9 Virheet maksatushakemuksissa RC10 Kustannusten kohtuullisuus RC12 Valvontajärjestelmät ja hallinnolliset prosessit RC15 Korvaushakemusten täyttäminen Komission riskien estämiskoodit: CPA1 Hallinnon kouluttaminen CPA2 Tuensaajien tiedottaminen ja koulutus CPA3 Tiedotuskampanjat ja opasmateriaali CPA4 Tietojärjestelmien parantaminen 257 CPA6 Yksinkertaistetut kustannusmallit CPA6.1 Hyväksyttävät enimmäiskustannukset säädöksissä CPA6.2 Kertakorvausmenettelyn käyttöönotto Alatoimenpiteen 4.2 (Maataloustuotteet ja elintarvikkeet) riskien syy- ja estämiskoodit: Komission riskien syykoodit: RC10 Kustannusten kohtuullisuus RC12 Valvontajärjestelmät ja hallinnolliset prosessit Komission riskien estämiskoodit: CPA1 Hallinnon kouluttaminen CPA2 Tuensaajien tiedottaminen ja koulutus CPA3 Tiedotuskampanjat ja opasmateriaali CPA4 Tietojärjestelmien parantaminen CPA7 Sisäisen valvonnan ja yhteistyön parantaminen 8.2.3.4.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.3.5. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Alatoimenpiteen 4.2 mukaista tukea ei pääsääntöisesti voida myöntää elinkeinokalatalouden alaan kuuluvaan toimintaan. Maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston alaisuuteen kuuluvissa toimissa rahasto voidaan kuitenkin valita pääasiallisen lopputuotteen mukaan ja noudattaen kyseisen rahaston tuelle asetettuja ehtoja. Vähintään 60 % tuettavasta toiminnasta on liityttävä rahaston mukaiseen lopputuotteeseen. Maaseuturahasto valitaan esimerkiksi silloin, kun maataloustuotteiden osuus on 60 % ja kalataloustuotteiden osuus on 40 %. Vastaavasti Euroopan meri- ja kalatalousrahasto valitaan esimerkiksi silloin, kun kalataloustuotteiden osuus on 60 % ja maataloustuotteiden osuus on 40 %. Periaatetta voidaan soveltaa hankkeissa, joiden lopputuotteet kuuluvat Euroopan unionin perussopimuksen liitteeseen I. Muutoin periaatetta voidaan soveltaa ainoastaan hankkeissa, joissa kalataloustuotteista valmistetut tai kalaa sisältävät elintarvikkeet myydään suoraan kuluttajalle tai paikalliseen vähittäismyyntiin lyhyiden jakeluketjujen edistämiseksi. 258 8.2.3.6. Toimenpiteeseen liittyvät tiedot Ei-tuotannollisten investointien määrittely Ei-tuotannolliset investoinnit (4.4) Ei-tuotannollisella investoinnilla tarkoitetaan maatalouden vesiensuojelun tai maatalousluonnon monimuotoisuuden edistämistä varten tehtävää kosteikkoinvestointia tai investointia perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaukseen ja aitaamiseen. Yhteisten investointien määrittely Kuvaus yhteisinvestoinneista (4.1 ja 4.2) Kuvaus yhteisinvestoinneista kunkin toimenpiteen alla. Yhdennettyjen hankkeiden määrittely Alatoimenpiteissä 4.1. ja 4.2. ei ole yhdennettyjä hankkeita. Tukikelpoisten Natura 2000 -alueiden ja muiden tukikelpoisten luonnonarvoltaan merkittävien alueiden määrittely ja yksilöiminen ELY-keskuksen viranomaiset arvioivat tuenhakijan hakemuksessa esittämän kohteen ja suunnitelman soveltuvuuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Hyväksyttävien kohteiden tulee täyttää tukikelpoisuuden edellytykset. Investoinnin tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa hyödynnetään hallinnon tietoaineistoja paikallisesta ja alueellisesta maatalouden vesiensuojelutarpeesta ja/tai kohteen arvosta maatalousluonnon monimuotoisuudelle. Keskeisiä aineistoja arvioinnissa ovat kosteikko-, suojavyöhyke- ja monimuotoisuusyleissuunnitelmat, alueelliset vesienhoitosuunnitelmat, arviot vesien ekologista tilasta, perinnemaisemainventointi ja sen päivitetyt tietoaineistot ja selvitykset, mahdolliset laji- ja luontotyyppiselvitykset sekä Natura 2000 -alueiden tietokanta ja tiedot arvokkaiden maisema-alueiden sijainneista. Kuvaus tuen kohdentamisesta maatiloille asetuksen (EU) N:o 1305/2013 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun prioriteetin osalta tehdyn SWOT-analyysin mukaisesti Alatoimenpiteessä 4.1. tuki kohdennetaan toimille SWOT –analyysissä esitettyjen tarpeiden perusteella. SWOT -analyysi on laadittu asetuksen (EU) No 1305/2013 5 artiklan 2 alakohdassa mainitut ensisijaiset tavoitteet huomioiden. Tukikelpoisten toimien ja tukitasojen asettamisessa on siten huomioitu Suomen maatalouden olosuhteet, nykyinen tuotantorakenne ja tiedossa olevat haasteet. 259 Luettelo unionin lainsäädännöllä asetetuista uusista vaatimuksista, joiden täyttämiseksi voidaan myöntää tukea asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan 6 kohdan nojalla Mikäli ohjelmakauden aikana unionin oikeudessa viljelijöille asetetaan sellaisia uusia vaatimuksia joiden täyttämiseksi tiloilla vaaditaan investointeja, voidaan alatoimenpiteen 4.1. mukaista investointitukea näiden vaatimusten täyttämiseksi kohdentaa myös muihin, kuin ohjelma-asiakirjassa mainittuihin investointikohteisiin. Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit. Suomessa noudatetaan energiatehokkuusdirektiiviin perustuvaa kansallista lakia energiatehokkuudesta(1429/2014) . Rakentamista koskevaan lainsäädäntöön sisältyy energiatehokkuutta koskevia säännöksiä, joita on noudatettava. Tuettavaa toimenpidettä tai hanketta koskevan hakemuksen yhteydessä varmistetaan, että investointi täyttää kansallisen lainsäädännön edellytykset. Investoinnin tukemisen edellytyksenä on rakennuslupa ja jo ennen kuin tuenhakija toimittaa viranomaiselle hakemuksen, on rakennuslupaa myönnettäessä otettu kantaa ympäristö- ja energia-asioihin. Tapauksen mukaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely Ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat periaatteet on käsitelty luvussa 8.1. 8.2.3.7. Muut tärkeät huomiot, jotka ovat toimenpiteen ymmärtämisen ja täytäntöönpanon kannalta olennaisia Alatoimenpide 4.1 otetaan käyttöön koko ohjelma-alueella vuodesta 2015 alkaen jätettyjen hakemusten osalta. Alatoimenpide 4.2 otetaan käyttöön koko ohjelma-alueella vuodesta 2015 alkaen jätettyjen hakemusten osalta. Alatoimenpide 4.4 otetaan käyttöön koko ohjelma-alueella vuodesta 2015 alkaen jätettyjen hakemusten osalta. Ohjelmakauden 2007–2013 kaudella tehtyjen ei-tuotannollisten investointisopimusten maksatukset, jotka valmistuvat ohjelmakauden päättymisen jälkeen, maksetaan maaseudun kehittämisohjelman 2007– 2013 mukaisina ohjelmakauden 2014–2020 varoista. Alatoimenpiteen 4.2 yhteys kansallisesti ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista tuettaviin toimenpiteisiin Alatoimenpiteen 4.2 toimet on yhteensovitettu työ- ja elinkeinoministeriön julkisrahoitteisten palveluiden kanssa. Maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä ja kehittämistä tuetaan pääsääntöisesti maaseuturahastosta. Työ- ja elinkeinoministeriö voi myöntää valtionavustuksesta yritystoiminnan 260 kehittämiseksi annetun lain (9/2014) ja sitä koskevan valtioneuvoston asetuksen mukaista yrityksen kehittämisavustusta SEUT liitteen I ulkopuolisia elintarvikkeita valmistavien pk-yritysten investointi- ja kehittämistoimenpiteisiin (liiketoimintaosaamisen, kansainvälistymisen, tuotteiden, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittämistä, hankkeiden valmistelua sekä muuta niihin rinnastettavaa yritystoiminnan merkittävää kehittämistä) Euroopan aluekehitysrahaston tai kansallisella rahoituksella pääsääntöisesti kaupunkialueilla ja taajama-alueilla, mutta tarpeen mukaan myös muilla alueilla. Rahoituksen yhteensovitus varmistetaan ministeriöiden välisellä yhteydenpidolla, ELY-keskusten rahoituslinjauksin sekä yksittäisiä hankkeita koskevalla hallinnonalarajat ylittävällä yhteydenpidolla ELY-keskuksissa. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö voi myöntää julkisesta työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain (916/2012) ja sitä koskevan valtioneuvoston asetuksen (1073/2012) mukaisesti yritystoiminnan kehittämispalveluja pk-yrityksille, jotka haluavat kehittää liiketoimintaosaamistaan. Yritystoiminnan kehittämispalveluja tuottavat kilpailutetut asiatuntijayritykset. Palvelujen sisältämä tuki on komission asetuksen (EU) N:o 1407/2013 mukaista de minimis-tukea. Kestoltaan ja sisällöltään rajattujen yritystoiminnan kehittämispalveluiden toteuttamiseen asiantuntijayrityksiä voidaan hyödyntää maaseuturahaston rahoittamissa alatoimenpiteen 6.2 mukaisissa maaseutualueilla toteutettavissa hankkeissa silloin, kun kyseessä on SEUT liitteen I ulkopuolisia elintarvikkeita tai muita tuotteita koskevan uuden yritystoiminnan aloittaminen. Samaan hankkeeseen ei kuitenkaan voida yhdistää maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön julkista tukea. Energiatehokkuutta tukevat toimet alatoimenpiteessä 4.2 Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostusta harjoittavien maatilojen energiasuunnitelma voidaan tehdä osana maatilan energiasuunnitelmaa tilaneuvonnan yhteydessä. Energiasuunnitelma on energiakatselmusta suppeampi energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttömahdollisuuksia koskeva toimenpide. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostusta harjoittavilla maatiloilla voidaan tehdä myös laajempi energiakatselmus toteutettavuustutkimuksena. Ilman maatilakytkentää maataloustuotteiden jalostusta ja elintarvikkeiden jalostusta harjoittavissa pk yrityksissä voidaan tehdä vapaaehtoisia energiakatselmuksia työ- ja elinkeinoministeriön energiantukijärjestelmän puitteissa. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 puitteissa pk-yritysten tuotannollisten investointien tukemisen yhteydessä voidaan ottaa huomioon energiansäästöön ja energiatehokkuuteen liittyviä näkökohtia. Alatoimenpiteen 4.2 yhteys eräisiin maaseutuohjelman toimenpiteisiin Alatoimenpiteellä on yhteys tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin, peruspalveluihin ja kylien kunnostukseen maaseutualueilla, tila- ja yritystoiminnan kehittämiseen sekä yhteistyötä koskeviin toimiin. 261 8.2.4. M06 – Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen (19 artikla) 8.2.4.1. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artikla ja liite II Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 5 ja 13 artiklat Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 808/2014 8 artikla ja liite I 8.2.4.2. Yleinen kuvaus toimenpiteestä, mukaan lukien sen toimenpidelogiikka ja miten sillä edistetään kohdealoja ja monialaisia tavoitteita Toimenpide sisältää alatoimenpiteet 6.1 Nuorten viljelijöiden tilanpidon aloitustuki 6.2 Yrityksen perustamistuki maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan maaseutualueilla 6.4 Investoinnit maatalouden ulkopuolisen yritystoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen Nuorten viljelijöiden tilanpidon aloitustuki (koodi 6.1) Maataloustuotannon, porotalous mukaan lukien, aloittavalle nuorelle yrittäjälle myönnetään tukea tilan hankinnasta ja tilanpidon aloittamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Maatilojen määrä on laskenut voimakkaasti ja lasku jatkuu edelleen. Samaan aikaan maatalousyrittäjien keski-iän nousu on jatkunut. Toimenpiteen tavoitteena on vähentää tilanpidon aloittamisen taloudellista riskiä, parantaa yritystoiminnan kehittämismahdollisuuksia ja saada alalle uusia maatalousyrittäjiä, joilla on mahdollisuus kannattavan toiminnan harjoittamiseen ja tilojen kehittämiseen. Tavoitteena on, että nuorten yrittäjien hallitsemien tilojen osuus suhteessa tilojen kokonaismäärään säilyy nykytasolla. Alatoimenpiteellä 6.1 on ensisijainen vaikutus kohdealaan 2B: Riittävän ammattitaitoisten viljelijöiden maatalousalalle pääsyn ja erityisesti sukupolvenvaihdosten helpottaminen. Alatoimenpiteellä on vaikutusta seuraaviin monialaisiin tavoitteisiin:  Innovaatiot: Sukupolvenvaihdosten jälkeen tiloilla tehdään usein kehittämistoimia, jotka voivat nopeuttaa innovatiivisten ratkaisujen käyttöönottoa vaikuttaen samalla uusien toimintatapojen kanssa positiivisesti myös ympäristöön ja ilmastoon. Yrityksen perustamistuki maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan maaseutualueilla (koodi 6.2) ja investoinnit maatalouden ulkopuolisen yritystoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen (koodi 6.4) Toimenpiteen tavoitteena on lisätä toimeentulomahdollisuuksia maaseutualueilla myöntämällä maaseudun yritystukea yritysten perustamiseen ja toimintaansa kehittäville yrityksille. Erityisenä painopistealueena on nuorten ja naisten työmahdollisuuksien lisääminen ja yrittäjyyden edistäminen. 262 Tavoitteeseen pyritään muun muassa uusia tuotteita ja palveluita kehittämällä, etsimällä uusia markkinoita ja tehostamalla pienten yritysten liiketoimintaa sekä kannustamalla yrityksiä yhteistyöhön. Osuuskuntamuotoista yritystoimintaa edistetään, koska se sopii välineeksi sekä yritysyhteistyöhön että monenlaiseen muuhun yritystoimintaan. Yritystoiminnan kasvun aikaansaamisessa keskeinen keino ovat innovaatiot. Yrityksiä kannustetaan kehittämisaktiivisuuteen yrityskohtaisilla asiakastarve- ja markkinalähtöisillä kehittämistoimilla ja kokeiluilla. Tavoitteena on, että kehittämis- ja kokeilutoimien avulla yritykset saavat tietoa ja kokemusta toimintansa kehittämiseksi nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Tukea kohdennetaan kasvaviin ja/tai kehittyviin pieniin yrityksiin sekä toimintojaan maatalouden ulkopuolelle monipuolistaville maatiloille. Tukea kohdennetaan liiketaloudellisin perustein arvioituna ensisijaisesti päätoimiseen ja ammattimaiseen yritystoimintaan. Kun tukea hakee maatalousyritys, niin huomioon otetaan maatalouden ulkopuolisen yritystoiminnan merkitys kokonaisuuteen. Perinteisten maaseudun elinkeinojen rajapinnoille on mahdollista luoda uusia liiketoiminta-alueita. Niiden kehittämisessä voidaan hyödyntää innovatiivisella ja kestävällä tavalla maaseudun aineellisia ja aineettomia voimavaroja kuten maaseutualueiden luonnonvaroja, maatilojen ja maaseudun olevaa rakennuskantaa ja infrastruktuuria. Tukea voidaan myöntää maaseutualueiden omavaraisuutta parantavaan yritystoimintaan, kuten paikalliseen energiantuotantoon tähtäävään yritystoimintaan. Toimenpiteestä voidaan tukea maatalouden ulkopuoliseksi yritystoiminnaksi katsottavaa maataloutta palvelevaa yritystoimintaa rajoitetusti. Maatiloja palvelevan tuettavan yritystoiminnan kohteena voi olla esimerkiksi tilan tuotannosta ulkoistettavan palvelutoiminnan tarjoaminen. Kone- ja laiteinvestoinneilla voidaan jossain tapauksissa lisätä maaseudun palvelutarjontaa tuottamalla palveluita esimerkiksi maaseudun infrastruktuurin hoitoon ja ylläpitoon sekä ravinteiden kierrätykseen liittyvään yritystoimintaan. Toimenpiteestä ei kuitenkaan tueta maatalouden alkutuotantoon liittyviä investointeja maatiloilla, jotka harjoittavat tai ryhtyvät harjoittamaan muuta yritystoimintaa. Kansainvälistymisen edistämiseksi yrityksiä kannustetaan etsimään uusia asiakkaita ja kohdemarkkinoita, erilaistamaan tuotteitaan ja palveluitaan sekä kehittämään niiden laatua eri asiakassegmenteille sopiviksi. Lisäksi yrityksiä kannustetaan yhteistyöhön ja resurssien yhteiseen käyttöön muiden yritysten tai toimijoiden kanssa. Alatoimenpiteistä myönnettävä tuki on harkinnanvarainen. Tukea ei makseta ennakkona. Alatoimenpiteistä tuettavat toimet kohdistuvat toimintaan, jonka lopputuote on muu kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) liitteen I mukainen tuote. Tukea ei voida myöntää toimenpiteeseen, joka on aloitettu ennen tukihakemuksen vireilletulemista. Samaan hankkeeseen voi kohdistua muuta julkista rahoitusta valtiontukisääntöjen enimmäismäärien puitteissa. Maaseutualuetta ja ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat yleiset ehdot on käsitelty luvussa 8.1. Alatoimenpiteistä 6.2 ja 6.4 tuettavilla toimilla on ensisijainen vaikutus kohdealaan  6A: Pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen. Kohdealan 6A osalta toimenpiteen erityisenä painopistealueena on maaseutualueiden tasapainoisen kehityksen aikaansaamiseksi tila- ja yritystoiminnan monipuolistuminen, pienten yritysten uusiutuminen, kannattava kasvu, kansainvälistyminen ja kilpailukyvyn parantaminen sekä uusien työpaikkojen luominen. 263 Alatoimenpiteistä 6.2 ja 6.4 tuettavilla toimilla voi lisäksi olla toissijaisia vaikutuksia kohdealaan  5C: Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden hankinnan ja käytön helpottaminen. Tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja siirtymistä vähähiiliseen talouteen uusiutuvan energian tuotantoa edistämällä ja vaikuttamalla hiilidioksidipäästöjen vähentymiseen. Alatoimenpiteistä 6.2 ja 6.4 tuettavilla toimilla on vaikutusta seuraaviin monialaisiin tavoitteisiin:  Ilmasto: Maaseutualueilla ilmastonmuutoksen haasteisiin ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen voidaan vastata lisäämällä ensisijaisesti puun käyttöön perustuvan hajautetun uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä, kehittämällä palvelu- ja tuotantotoiminnan prosesseja ja niissä tarvittavien toimitilojen energiatehokkuutta ja yritystoimintaan liittyviä logistisia ratkaisuja sekä olevien rakennusten ja tie- ja muiden verkostojen hyöty- ja uuskäytöllä. Toimenpide tukee EU:n ilmasto ja energiatavoitteiden ja kansallisen ilmasto- ja energiastrategian sekä Suomen biotalousstrategian tavoitteiden toteutumista. Ilmastonmuutoksen seurauksena metsien kasvu kiihtynee, mikä luo mahdollisuuksia lisätä metsiin liittyvää elinkeinotoimintaa. Lisäksi toimenpide toteuttaa kansallisia rakentamiseen kohdistuvia strategioita. Puun jalostaminen ja käyttäminen rakentamisessa tai erilaisina puutuotteina edistää ilmastonmuutoksen hillintää, sillä puurakenteet ja puutuotteet sitovat hiiltä. Toimenpiteitä vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseksi toteutetaan yhteistyönä eri rahastojen kesken.  Ympäristö: Uusiutuvan energian käytön ja tuotannon lisäämisen sekä energiatehokkuuden parantamisen yhteisvaikutuksella voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Ympäristövaikutusten vähentäminen ja energiatehokkaat toimintatavat parantavat samalla yritysten kilpailukykyä. Kehittämistoimien keskiössä on kokonaisvaltainen kestävyys ja resurssitehokkuus ja sen yhtenä osana biotalous ja siihen liittyvät palvelut. Kestävän kehityksen haasteet luovat edellytyksiä uusille liiketoimintamahdollisuuksille. Biotalouden avulla pyritään löytämään uusia ratkaisuja, joilla voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista ja ehkäistä ekosysteemien köyhtymistä sekä edistää talouskehitystä ja saada aikaan uusia työpaikkoja. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö nähdään yleisesti yhtenä ratkaisuna maailmanlaajuisten megatrendien tuomiin haasteisiin.  Innovaatiot: Innovatiivisten uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisen lähtökohtana ovat toimialarajapinnat ylittävän yhteistyön edistäminen ja eri liiketoiminta-alueiden verkottuminen sekä kokonaisten arvoketjujen kannattavuus. Yritysten kilpailukyvyn parantaminen edellyttää työn tehostamista. Tuotannon arvon kasvattamisessa keskeisiä ovat innovaatiot. Monipuolinen yritystoiminta hajauttaa mahdollisia pidemmän aikavälin riskejä ja vähentää maaseutualueiden riippuvuutta yhdestä toimialasta ja sen suhdannetilanteesta. Myös nykyisten tuotteiden kannattavuudesta on huolehdittava, sillä niiden tuloksella rahoitetaan tulevia innovaatioita. Innovaatioiden syntyminen edellyttää vahvaa yksityistä tuotekehitystä, julkista tutkimusta ja innovaatiomyönteistä toimintaympäristöä, ideoiden kaupallistamista sekä riskinottamista, mikä vaatii toimintaympäristössä kulttuurinmuutosta. Yritysten odotetaan mahdollisuuksiensa mukaan osallistuvan muiden kehittämisohjelmien tai hankkeiden puitteissa tapahtuviin tutkimus- ja kehittämistoimiin, joiden myötävaikutuksesta yritykset voivat toteuttaa innovatiivisia investointeja tai muita kehittämistoimia. Toimenpide tukee myös Suomen matkailustrategian 2014–2020 ja Suomen ruokamatkailustrategian 2015-2020 tavoitteiden toteutumista erityisesti maaseutumatkailun osalta. 264 8.2.4.3. Laajuus, tuen taso, tuensaajat sekä tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä eriteltynä tarvittaessa alatoimenpiteittäin ja/tai toimintatyypeittäin. Kunkin toimintatyypin osalta tukikelpoiset kustannukset, tukikelpoisuusedellytykset, sovellettavat määrät ja tukiprosentit sekä valintaperusteiden vahvistamisen periaatteet 8.2.4.3.1. 6.1. Nuorten viljelijöiden tilanpidon aloitustuki Alatoimenpide:  6.1 – yrityksen perustamistuet nuorille viljelijöille 8.2.4.3.1.1. Toimintatyypin kuvaus Tilanpidon aloittavalle nuorelle yrittäjälle myönnetään tukea tilan hankinnasta ja tilanpidon aloittamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. 8.2.4.3.1.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Tukea tilanpidon aloittamiseen voidaan myöntää avustuksena ja lainan korkotukena, lisäksi tuki voi muodostua varainsiirtoverovapaudesta. Porotaloudessa ja luontaiselinkeinoissa (porotalouden ohella harjoitettu luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvien luonnonvarojen hyödyntäminen, kuten pienimuotoinen maa- ja metsätalous, kalastus sekä ammattimainen marjastus ja sienestys) korkotukilainan sijaan voidaan myöntää matalakorkoinen valtionlaina. EU- osarahoitteinen julkinen tuki myönnetään avustuksena. Avustuksena myönnettävä ja maksettava osarahoitteinen julkinen tuki muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Avustuksen lisäksi tuensaajalle voidaan myöntää kansallisesti rahoitettavana lisätukena lainan korkotukea tai valtionlainaa ja niiden yhteydessä maa- ja metsätalouskiinteistön hankintaan kohdistuvana varainsiirtoverovapaus sekä porotalouden harjoittajille valtionlainan osittaiseen vakuudettomuuteen liittyvää tukea tai valtiontakaukseen liittyvää tukea. Tuensaajalle varainsiirtoverovapauden muodossa tuleva tuki vähennetään tarvittaessa ensisijaisesti korkoon liittyvästä tuesta ja toissijaisesti avustuksesta siten, että aloitustuen enimmäismäärä ei ylity. 8.2.4.3.1.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimenpiteen mukainen tuki myönnetään unionin lainsäädännön ja sen soveltamista täydentävän kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tuesta säädetään kansallisesti maatalouden ja porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetukia koskevissa laeissa (Laki maatalouden rakennetuesta 1476/2007, Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki 45/2000, laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuesta 986/2011) ja niissä säädettyjen valtuuksien nojalla annettavissa asetuksissa (Valtioneuvoston asetus maatalouden rakennetuesta 240/2015, Valtioneuvoston asetus porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoitustuesta 175/2001). Lait luovat yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen 265 toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetuksilla säädetään tarkemmin tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksistä sekä niihin liittyvistä menettelyistä. Tukeen sovelletaan yleisasetuksen artiklan 65 mukaisia menojen tukikelpoisuutta koskevia säännöksiä, artiklan 67 mukaisia avustusmuotoihin ja takaisin maksettavaan tukeen sovellettavia säännöksiä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 artiklaa 9 ja sen perusteella säädettyjä tarkempia kansallisia säädöksiä. 8.2.4.3.1.4. Tuensaajat Tuensaaja voi olla luonnollinen henkilö tai yksityisoikeudellinen yhteisö. Porotaloutta harjoittava tuensaaja voi olla vain luonnollinen henkilö. 8.2.4.3.1.5. Tukikelpoiset kustannukset Tilan hankinnasta ja tilanpidon aloittamisesta aiheutuvat erittelemättömät kustannukset. 8.2.4.3.1.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on oltava hakemuksen vireille tullessa vähintään 18- ja enintään 40-vuotias ja ryhdyttävä ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaavaksi yrittäjäksi. 1. Maataloudessa tilanpito katsotaan aloitetuksi, kun tilanpidon jatkaja ryhtyy tilanpidosta päävastuullisena harjoittamaan maataloutta ja saa haltuunsa sellaisen maatilan tai maatilan osan, jolla harjoitettavasta maataloudesta saatavan vuotuisen yrittäjätulon määrä on liiketoimintasuunnitelman mukaan vähintään 12 000 euroa. Tukea ei myönnetä, jos tilan yrittäjätulo liiketoimintasuunnitelman mukaan on yli 400 000 euroa. 2. Porotaloudessa tilanpito katsotaan aloitetuksi, kun tilanpidon jatkaja ryhtyy tilanpidosta päävastuullisena harjoittamaan porotaloutta. Liiketoimintasuunnitelman mukaisen poromäärän tulee olla vähintään 80 ja enintään suurin sallittu paliskunnalle asetettu osakaskohtainen poromäärä eli 300/500 poroa. 3. Luontaiselinkeinon harjoittaminen katsotaan aloitetuksi, kun elinkeinonharjoittajan luontaiselinkeinosta saadut vuotuiset tulot ylittävät 5 900 euroa. Aloitustuen saaminen edellyttää, että tuensaaja liiketoimintasuunnitelmallaan osoittaa viimeistään kolmantena kalenterivuotena voivansa saavuttaa vähintään 8 500 euron kokonaistulon. Tukea ei myönnetä, jos elinkeinoharjoittajan kokonaistulo liiketoimintasuunnitelman mukaan on yli 400 000 euroa. Lisäksi tuen kohteena olevan tilan on vastattava kooltaan enintään mikro- ja pienyritystä koskevaa määritelmää. Maa-, porotalous- tai luontaiselinkeinotilaa voidaan hallita joko omistuksen tai vuokrasopimuksen perusteella. Jos tuensaaja on yksityisoikeudellinen yhteisö tai maatalousyrittäjien yhteenliittymä, tulee määräysvallan 266 yhteisössä olla tukikelpoisella henkilöllä yksin tai usealla tukikelpoisella henkilöllä yhdessä siten, kuin komission säädökset edellyttävät. Tuensaajalla on oltava riittävä ammattitaito. Riittävänä ammattitaitona voidaan pitää yritystoiminnan harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukaista, vähintään toisen asteen luonnonvara-alan tutkintoa tai kolmen vuoden käytännön kokemuksen lisäksi hankittua vähintään 20 opintoviikon, 30 opintopisteen tai niitä vastaavan osaamispistemäärän laajuista koulutusta, josta vähintään 10 opintoviikkoa, 15 opintopistettä tai niitä vastaavan osaamispistemäärän verran on talousopintoja. Jos aloitustukea hakee kaksi tai useampi luonnollinen henkilö yhdessä, ammattitaitoa koskevan edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos jokaisella hakijalla on vähintään kolmen vuoden työkokemus ja vähintään puolella hakijoista on riittävä koulutus. Jos koulutusvaatimus ei täyty tilanpidon aloittamishetkellä, koulutus on hankittava viimeistään 36 kuukauden kuluessa aloitustuen myöntämisestä. Tuensaajan on esitettävä maatilan kehittämistä kuvaava liiketoimintasuunnitelma. Liiketoimintasuunnitelman noudattaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä. Aloitusavustuksen viimeinen erä voidaan maksaa sen jälkeen kun tukipäätöksellä hyväksytyn liiketoimintasuunnitelman asianmukainen noudattaminen on varmistettu. Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan mukaista aktiiviviljelijää koskevien edellytysten tulee täyttyä 18 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamispäivästä. 8.2.4.3.1.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Euroopan unionin ja sitä täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet arvioidaan valintaperusteiden avulla. Mikäli jokin tukikelpoisuusehto ei täyty lainkaan, hanketta ei voida ottaa valintamenettelyyn. Hankkeiden tukikelpoisuusehtojen ja valintaperusteiden täyttymistä koskevat tiedot tallennetaan sähköiseen Hyrrä-tietojärjestelmään. Valintaperusteet muodostuvat kolmesta aihealueesta, joiden avulla varmistetaan, että tuettava hanke edistää toimenpidettä koskevia ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita Kustakin aihealueesta voi saada enintään kolme pistettä. Hanke pisteytetään sen mukaan, mitä pistekuvaukseen sopivia tunnistettavia ominaisuuksia hankkeella on. Mikäli hanke ei täytä valintaperusteita lainkaan, hanke saa kyseisestä aihealueesta nolla pistettä. Aihealueet arvotetaan painokertoimen avulla siten, että maksimipistemäärä on kolme. Kaikkien rahoitettavien hankkeiden on saatava pisteitä vähintään kahdesta aihealueesta siten, että painotettu kokonaispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Valintaperusteiden määrittelystä vastaa hallintoviranomaisena maa- ja metsätalousministeriö. Valintaperusteet ja niitä koskevat yksityiskohdat käsitellään maaseutuohjelman seurantakomiteassa ennen kuin alatoimenpiteen toteutus voidaan aloittaa. Valintaperusteita sovelletaan yhdenmukaisesti kaikilla ELY-keskusalueilla. Valintaperusteet ja niiden painokertoimet ovat seuraavat: 1. Tilan yritystoiminnan taloudelliset edellytykset (40 %) 2. Tilan tuotantoedellytykset (30 %) 267 3. Tilan kehittämistoimet ja mahdollisuudet (30 %) Hakemuksia voi jättää jatkuvasti. Hakemukset ratkaistaan tukijaksoittain. 8.2.4.3.1.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitettavan avustuksen määrä on 10 000-35 000 euroa. Avustus maksetaan tuensaajalle kahdessa erässä. Maataloustuotannon tilanpidon aloitusavustus on 10 000 euroa, jos tuensaaja liiketoimintasuunnitelmallaan osoittaa voivansa saavuttaa vähintään 15 000 euron maatalouden yrittäjätulon viimeistään kolmantena vuotena. Maataloustuotannon tilanpidon aloitusavustus on 35 000 euroa, jos tuensaaja liiketoimintasuunnitelmallaan osoittaa voivansa saavuttaa vähintään 25 000 euron maatalouden yrittäjätulon viimeistään kolmantena vuotena. Liiketoimintasuunnitelmassa esitetyn yrittäjätulon vähimmäismäärän tulee täyttyä tuensaajakohtaisesti. Jos tuki myönnetään kuitenkin yhteisesti puolisoille, riittää että puolisoiden yrittäjätulo yhdessä täyttää vähimmäismäärän. Poro- ja luontaiselinkeinotaloudessa tilanpidon aloitusavustus on 25 000 euroa jos tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät. Avustuksen lisäksi voidaan myöntää lainan korkoon liittyvää tukea enintään 30 000 euroa sekä lisäksi varainsiirtoverovapauden ja porotaloudessa valtiontakaukseen liittyvänä tai valtionlainan vakuudettomuuden muodossa myönnettävää tukea. Tukimäärä voi olla yhteensä enintään 70 000 euroa. Tarvittaessa varainsiirtoverovapauteen sisältyvä tuki vähennetään ensisijaisesti korkoon liittyvästä tuesta ja toissijaisesti avustuksesta siten, että aloitustuen enimmäismäärä ei ylity. Avustus maksetaan tuen saajalle enintään viiden vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Korkotuki maksetaan enintään viiden vuoden aikana korkotukilainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. EU-osarahoitteisen julkisen rahoituksen arvioitu määrä on 78 milj. euroa. Kansallisen lisärahoituksena maksettavan korkoon liittyvän tuen ja varainsiirtoverovapauden arvioitu määrä on yhteensä enintään 94 milj. euroa. 8.2.4.3.1.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.4.3.1.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t)  Päätöksentekoa voivat vaikeuttaa puutteellisena jätetyt hakemukset ja hakemusten täydentämiselle asetettujen määräaikojen noudattamatta jättäminen. 268  Tuettavien hankkeiden valinnassa voi riskinä olla valintakriteerien noudattamatta jättäminen tai rahoitettavien hankkeiden valinnan puutteellinen dokumentointi.  Puutteita voi olla toimeenpanon ohjeistuksessa ja dokumentoinnin loogisuudessa.  Tarkistus- ja valvontamenettelyjen sujuvuuden ja oikeellisuuden varmistaminen ovat tärkeitä hakijoiden oikeusturvan kannalta.  Tarkastusten ajoituksessa on erittäin tärkeä huomioida toimenpiteiden toteuttamiselle asetetut määräajat.  Tukijärjestelmä asettaa korkeat vaatimukset tietojärjestelmille, niiden toimivuudelle ja toiminnallisuudelle, laitteistoille, tietoturvallisuudelle ja IT-osaamiselle. 8.2.4.3.1.9.2. Lieventävät toimet  Ohjelman valmistelu on ollut laajapohjaista ja sen edistymisestä on tiedotettu monipuolisesti. Tukien hakumahdollisuuksista ja ehdoista tiedotetaan mahdollisimman kattavasti ja kokonaisvaltaisesti.  Koulutukseen ja neuvontaan panostetaan ja liiketoimintasuunnitelman laatimisen tueksi laaditaan riittävä ohjeistus.  Tukihakemusten valinnassa riskiä vähentää valintamallin käyttöönotto ja valintakriteerien pohjalta hakemusten pisteytysjärjestelmä.  Riskejä voidaan lieventää ohjeistusta ja tarkistuslistojen sisältöä selkeyttämällä toimeenpanon eri vaiheissa sekä hyödyntämällä aiemman ohjelmakauden kokemuksia.  Tietojärjestelmän varmenteet ja tarkastuslistat sekä liitteiden tallentaminen järjestelmään hankintaperusteiden dokumentoimiseksi varmentavat toteutumista. Päätösten perustelut tallennetaan ja dokumentointia parannetaan.  Tarkistus- ja valvontamenettelyjen osalta riskiä vähennetään koulutuksen ja ohjeistuksen avulla.  Hallinnon ohjaus- ja valvontakäynneillä varmistetaan osaamisen riittävyys ja ohjeiden noudattaminen.  Tietoteknisiä järjestelmiä rakennettaessa muunneltavuus otetaan huomioon. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä uuden sähköisen järjestelmän käyttöön. Tietoturvallisuuteen liittyvät riskit otetaan huomioon. Hankkeiden hyvä suunnittelu helpottaa myös maksun hakemista.  Rajapintojen selkeys ja päällekkäisen toiminnan karsiminen on otettu huomioon ohjelman valmistelussa ja vuoropuhelua eri rahoittajaviranomaisten kesken käydään säännöllisesti tukijärjestelmien yhteensovittamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi. 8.2.4.3.1.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpide on toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja valmistelussa on otettu huomioon yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden kanssa. Tilanpidon aloittamisen tuki on tarpeellinen toimenpide kilpailukykyisen tuotantotoiminnan ylläpitämiseksi. 269 8.2.4.3.1.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Alatoimenpiteissä 6.1 tuki voidaan myöntää osittain lainan korkoon liittyvänä tukena. Korkoon liittyvän tuen enimmäismäärä on 3 prosenttiyksikön osuus lainan kokonaiskorosta. Korkoon liittyvänä tukena myönnettävän tuen määrä on tuen perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten tukierien yhteenlaskettu määrä. Myönnettäessä tuki lainaan liittyvänä tukena tukitaso on korkotukilainan korkotuen tai valtionlainan korkoetuuden kokonaismäärän osuus investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista. Tukitasoa laskettaessa puolivuosittain maksettava korkotukilainan korkotuki tai valtionlainan korkoetuus diskontataan tuen myöntämisvuoden arvoon. Diskonttauskorkona käytetään viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetussa komission tiedonannossa (08/C 14/02); EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6 tarkoitettua viitekorkoa. 8.2.4.3.1.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen pientilojen määrittely. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen ala- ja ylärajojen määrittely Nuorille viljelijöille myönnettävän tuen erityisedellytykset, jos delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti nuori viljelijä ei perusta tilaa ainoana siitä vastaavana viljelijänä Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Tiivistelmä liiketoimintasuunnitelman vaatimuksista Sen mahdollisuuden käyttäminen, että eri toimenpiteitä voidaan yhdistää liiketoimintasuunnitelman avulla ja siten tarjota nuorille viljelijöille mahdollisuus hyödyntää näitä toimenpiteitä. Alat, joita toiminnan laajentaminen koskee 270 271 8.2.4.3.2. 6.2. Yrityksen perustamistuki maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan maaseutualueilla Alatoimenpide:  6.2 – yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla 8.2.4.3.2.1. Toimintatyypin kuvaus Perustamistuella tuettavien toimien avulla lisätään maaseutualueiden elinvoimaisuutta luomalla edellytyksiä uusien yritysten perustamiselle ja toimivien yritysten uusiutumiselle sekä innovatiivisille kokeiluille. Perustamistukea suunnataan perustamisvaiheessa oleville uusille yrityksille sekä yrityksille, jotka tuovat markkinoille uuden tuotteen tai palvelun tai muutoin uudistavat toimintaansa. Perustamistukea myönnetään ensisijaisesti aloittavan yrittäjän ensimmäisen uuden yrityksen perustamiseen. Perustamistukea voidaan myöntää myös tuotannollista tai palveluliiketoimintaa jo harjoittavan toimivan yrityksen kilpailukykyä, kannattavuutta ja tuottavuutta parantaviin, laadultaan ja laajuudeltaan merkittäviin lisäarvoa tuottaviin kehittämis- ja innovaatiotoimenpiteisiin, kansainvälistymiseen ja osaamispääoman lisäämiseen yrityksessä sekä näiden toimien suunniteluun. Tällöin tukea voidaan suunnata esimerkiksi uusien innovatiivisten tuotteiden, tuotantomenetelmien ja palveluiden kehittämiseen, tuotekehitykseen, palvelumuotoiluun ja laadun parantamiseen, uusien liiketoimintamallien ja ansaintalogiikoiden kehittämiseen, markkinointistrategioiden ja -konseptien suunnitteluun ja toteuttamiseen, markkinaselvitysten laatimiseen ja muuhun tiedonhankintaan, tutkimustoiminnan edistämiseen sekä kansainvälistymisen ja kehittämistyön edellyttämään koulutukseen yrityksessä. Kokeilujen tavoitteena on kannustaa yrityksiä uusien innovatiivisten liiketoimintojen etsimiseen, kuten esimerkiksi keksintöjen kaupallistamiseen. Onnistuessaan kokeilu tuottaa uutta tietoa idean jatkokehittelyä varten. Kokeilu voi myös epäonnistua. Kokeilemalla erilaisia toimintatapoja voidaan varmistaa, että varsinaisen liikeidean toteuttamisessa ei tehdä merkittäviä virheitä ja näin voidaan säästää aikaa ja reseursseja. Molemmissa tapauksissa kuitenkin tärkeintä on oppiminen. Kokeilun avulla voidaan nähdä, tuleeko keksinnöstä tai ideasta tuote tai palvelu, jonka jatkokehittämiselle olisi edellytyksiä. Kokeilu kohdistuu yrityksen kriittiseen vaiheeseen, jolloin yrityksellä ei ole käytettävissä tarvittavaa rahoitusta keksintöjen käytännön kokeiluun ja edelleen kehittämiseen liiketoiminnan käynnistämiseksi. Kokeilun soveltuvuus korkean teknologian kehittämiseen on rajallinen mutta tarpeellinen nopeaan ratkaisujen löytämiseen ja jatkokehitysmahdollisuuksien hahmottamiseen. Markkinalähtöiset ja innovaatioihin tähtäävät kokeiluhankkeet täydentävät työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamia innovaatiopalveluita. 8.2.4.3.2.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Yrityksen perustamistukea uuden yritystoiminnan aloittamiseen myönnetään seuraavasti: i) Yrityksen perustamistuki on tarkoitettu maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa harjoittamaan ryhtyvän uuden yrityksen perustamiseen. Perustamistukea voidaan myöntää vain kerran yksittäistä hakijaa ja yritystä kohden. ii) Yrityksen perustamistuki on tarkoitettu toimivalle yritykselle maatalouden ulkopuolisen uuden 272 yritystoiminnan perustamiseen. Edellytyksenä on, että tuen kohteena oleva toiminta on yritykselle uutta. Perustamistukea voidaan myöntää myös silloin, kun yritys investoimalla (investointituki) laajentaa olemassa olevaa toimintaansa ja samalla käynnistää yrityksen perustamistuella uutta liiketoimintaa (integroitu lähestymistapa). iii) Perustamistukea voidaan myöntää kohdissa i) ja ii) tarkoitetuille yrityksille markkina- ja asiakaslähtöisiä innovaatioita edistävien kokeilujen toteuttamiseen. Tällöinkin edellytyksenä on, että tuen kohteena oleva toiminta on yritykselle uutta. Tuki yrityksen perustamistoimenpiteisiin myönnetään avustuksena. Perustamista koskevat rajaukset Tukea uuden yrityksen perustamiseen ei voida myöntää hakijalle, joka on samaan aikaan hakemassa alatoimenpiteen 6.1 mukaista nuoren viljelijän aloitustukea tai jolle on myönnetty nuoren viljelijän aloitustuki eikä tilanpitoa koskeva vähimmäisaika ole tuen hakuhetkellä täyttynyt. Tukea ei myönnetä omistajan- tai sukupolvenvaihdoksiin eikä pääsääntöisesti myöskään henkilöasiakkaille suunnattavan paikallisen palveluliiketoiminnan perustamiseen ja ainoastaan paikallisilla markkinoilla toimiville yrityksille, joiden tuotteisiin ja palveluihin ei riittävällä tavalla kohdistu ulkopuolista kysyntää tai jotka eivät korvaa alueen ulkopuolelta hankittavia tuotteita tai palveluita. Tukea ei voida myöntää komission suuntaviivoissa valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (2014/C 249/01) tarkoitetuille vaikeuksissa oleville yrityksille ottaen huomioon tukeen sovellettavat valtiontukisäännöt. Tukea ei myönnetä hakijalle, joka saa tukea yritystoiminnan aloittamiseen työ- ja elinkeinoministeriön kansallisesti rahoittaman starttiraha- tai sitä vastaavan järjestelmän kautta. 8.2.4.3.2.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimenpiteen mukainen tuki myönnetään Euroopan unionin lainsäädännön ja sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tuesta säädetään laissa maaseudun kehittämisen tukemisesta (28/2014), joka luo tästä alatoimenpiteestä myönnettävälle tuelle kansallisen oikeusperustan. Laki (28/2014) valtuuttaa säätämään tuesta tarkemmin valtioneuvoston asetuksella (80/2015), jonka 1 luku sisältää yleisiä säännöksiä, 2 luku tuen myöntämisen yleisiin edellytyksiin liittyviä säännöksiä, 3 luku perustamistukeen liittyviä säännöksiä, 4 luku investointitukeen liittyviä säännöksiä, 5 luku tuen maksamiseen liittyviä säännöksiä ja 6 luku erinäisiä säännöksiä sekä asetuksen voimaantuloa. Lisäksi sovelletaan hallintolakia (434/2003) ja soveltuvin osin valtionavustuslakia (688/2001). 8.2.4.3.2.4. Tuensaajat Tukea voidaan myöntää tuen ehdot täyttävälle luonnolliselle henkilölle ja yksityisoikeudelliselle yhteisölle maaseutualueilla. Tuen saajia voivat olla viljelijät tai maatilakotitalouden jäsenet ja kokoluokaltaan komission suosituksessa 2003/261/EY tai sen myöhemmissä muutoksissa taikka tukeen sovellettavissa valtiontukisäännöissä määritellyt mikroyritykset ja pienet yritykset. Yrityksen määritelmä kattaa myös perheyritykset ja osuuskunnat sekä muut yhteenliittymät tai yhdistykset, jotka harjoittavat vakituisesti 273 taloudellista toimintaa. Luonnollinen henkilö voi hakea tukea uuden yritystoiminnan aloittamiseen. Tuki kuitenkin myönnetään ja maksetaan yritys- ja yhteisötunnuksen (Y-tunnus) omaavalle yritykselle. 8.2.4.3.2.5. Tukikelpoiset kustannukset Tukea voidaan myöntää seuraaviin uuden yrityksen perustamistoimenpiteisiin (alakategoriat): Uuden yrityksen perustaminen (i):  liiketoiminnan kehittämiseen liittyvien konsultointi- ja asiantuntijapalveluiden käyttö  tuotantotilojen sekä koneiden ja laitteiden vuokraus  muut uuden yrityksen perustamisvaiheessa tarpeelliset toimenpiteet Toimivan yrityksen kehittäminen (ii):  ulkopuolisten palveluiden, asiantuntijoiden ja konsulttien käyttö  osallistuminen messuille, näyttelyihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin  muut yrityksen uuden liiketoiminnan aloittamiseen liittyvät tarpeelliset toimenpiteet Innovatiiviset kokeilut (iii): Tukea voidaan myöntää liiketoimintasuunnitelman mukaisten kokeilutoimenpiteiden toteuttamiseen. Hyväksyttäviä toimenpiteitä koskevat rajaukset Hyväksyttäviä toimenpiteitä ovat ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun hankkeen kannalta välttämättömät ja tarpeelliset toimenpiteet, joilla on olennaista vaikutusta toimenpiteen toteuttamiseen. Perustamistukea ei myönnetä yrityksen tuotantotoiminnassa tarvittavan käyttöomaisuuden hankintaan. Yritys voi hakea perustamistuen kanssa samaan aikaan tai erikseen tukea investointeihin, mikä voidaan mainita liiketoimintasuunnitelmassa. Tukea ei myönnetä yrityksen henkilöstökustannuksiin, jotka kohdistuvat yrityksen tavanomaiseen tuotannolliseen toimintaan. Perustamistukea voidaan myöntää liikkuvia palveluita tarjoavan yrityksen perustamiseen edellyttäen, että tuensaaja harjoittaa toimintaa ainoastaan maaseutualueilla. 8.2.4.3.2.6. Tukikelpoisuusedellytykset Hakemuksen alustavan tarkastelun pohjalta viranomainen voi antaa hakijalle mahdollisuuden täydentää hakijaa tai hakemusta koskevia tietoja tai pyytää toimittamaan puuttuvia tietoja. Hakijalle on ilmoitettava, miten hakemusta on täydennettävä. Hakijan pitää toimittaa täydennys tai puuttuvat tiedot määräajassa. Hakemuksen täydentämisen mahdollistaminen ei estä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklan 59 kohdan 6 mukaisen ilmeisen virheen perusteella tapahtuvaa toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa hakemuksen korjaamista ja oikaisemista. Hakemuksen eteneminen 274 valintaprosessissa on mahdollista kun hakijaa ja hakemusta koskevat tukikelpoisuusehdot täyttyvät. Hakijaa koskevat tukikelpoisuusehdot:  Tukea hakeva yritys on pieni yritys tai maatalousyritys (viljelijä tai maatilakotitalouden jäsen)  Tukea hakeva luonnollinen henkilö on täyttänyt 18 vuotta  Tuen kohteena olevan yrityksen toimipaikka on ohjelman soveltamisalueella  Tuen kohteena olevalla yrityksellä on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan  Tuettava toiminta antaa pääasiallisen toimeentulo ainakin yhdelle yrityksessä toimivalle yrittäjälle tai työntekijälle Hakemusta koskevat tukikelpoisuusehdot:  Tuen hakija esittää tuettavaa toimenpidettä koskevan suunnitelman  Lopputuote on muu kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteen I mukainen maataloustuote  Tuen hakija esittää laajuudeltaan kyseiseen yritystoimintaan soveltuvan toteuttamiskelpoisen liiketoimintasuunnitelman  Tuen hakija esittää selvitykset taloudellisesta asemastaan ja yritystoiminnan edellyttämästä osaamisesta  Tuki on tuen kohteena olevan toiminnan kannalta tarpeellinen  Tukihakemus on tullut vireille ennen tuettavan toimenpiteen aloittamista 8.2.4.3.2.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Tuettavien hankkeiden on edistettävä maaseudun kehittämistä koskevan yhden tai useamman unionin prioriteetin, tämän alatoimenpiteen ja sitä koskevan kansallisen lainsäädännön tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Euroopan unionin ja sitä täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet arvioidaan valintaperusteiden avulla. Mikäli jokin tukikelpoisuusehto ei täyty lainkaan, hanketta ei voida ottaa valintamenettelyyn. Hankkeiden tukikelpoisuusehtojen ja valintaperusteiden täyttymistä koskevat tiedot tallennetaan sähköiseen Hyrrä tietojärjestelmään. Valintaperusteet Tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet asetetaan valintaperusteiden avulla ensisijaisuusjärjestykseen. Valintaperusteiksi nostetaan maaseudun kehittämisen ja yritysten kilpailukyvyn näkökulmasta lisäarvoa tuottavia arvioitavia aihealueita. Valintaperusteet koostuvat seitsemästä aihealueesta. Jokaisesta aihealueesta voi saada enintään 3 pistettä. Lisäksi kuvataan kirjallisesti, millä perusteella kustakin aihealueesta voi saada pisteitä. Hanke pisteytetään sen mukaan, mitä pistekuvaukseen sopivia tunnistettavissa olevia ominaisuuksia hankkeella on. Mikäli hanke ei täytä valintaperustetta lainkaan, niin hanke saa aihealueesta 0 pistettä. Lisäksi aihealueista annettavia pisteitä voidaan perustella kirjallisesti. Aihealueet arvotetaan painotuskertoimen avulla. Aihealuekohtaiset painotuskertoimet ilmaistaan prosentteina ja niiden on oltava yhteensä 100 %. Arvioitavan hankkeen kokonaispistemäärä saadaan, kun kunkin arvioitavan aihealueen pistemäärä kerrotaan painotuskertoimella ja laskemalla nämä luvut yhteen. 275 Painotettu enimmäispistemäärä on 3 pistettä. Kaikkien rahoitettavien hankkeiden on saatava vähintään yksi piste kolmesta aihealueesta joilla on suurin painotuskerroin (aihealueet 1, 5 ja 6). Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että vähimmäispistemäärä on yli 1,1 pistettä. Vähimmäispistemäärän alittaville hankkeille tehdään kielteinen tukipäätös. Valintaperusteiden määrittelystä vastaa hallintoviranomaisena maa- ja metsätalousministeriö. Valintaperusteet ja niitä koskevat yksityiskohdat käsitellään maaseutuohjelman seurantakomiteassa ennen kuin alatoimenpiteen toteutus voidaan aloittaa. Valintaperusteita sovelletaan yhdenmukaisesti kaikilla ELY keskusalueilla. Valintaperusteet ja niiden painotuskertoimet ovat seuraavat: 1) Suunnitellun yrityksen sijainti (15 %) 2) Suunnitellun yrityksen työllistävyys (10 %) 3) Suunnitellun yrityksen toiminnan alue- ja kerrannaisvaikutukset (10 %) 4) Suunnitellun yrityksen tuotteiden ja palveluiden markkina-alue (10 %) 5) Suunnitellun yrityksen toiminnan uutuusarvo (20 %) 6) Suunnitellun yrityksen liiketoimintasuunnitelman realistisuus ja perusteellisuus (25 %) 7) Lisäpisteet tuettavasta toimenpiteestä tunnistettavissa olevista muista erityispiirteistä, kuten ympäristöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevia monialaisia tavoitteita tukevia erityispiirteitä (valintaperuste 5) kattaa erityisesti innovointia koskevan monialaisen tavoitteen arvioinnin) (10 %) Leader-ryhmät noudattavat paikallisten kehittämisstrategioiden mukaisia valintaperusteita. Hakumenettely Tukihakemuksia voi jättää jatkuvasti. Tukihakemukset kuitenkin arvioidaan ja ratkaistaan tukijaksoittain. ELY-keskusten ja Leader-ryhmien on tiedotettava tuen hakumahdollisuuksista ja hakemisessa noudatettavista menettelyistä mukaan lukien valintaperusteista ja tuen hakua koskevista muista yksityiskohdista. 8.2.4.3.2.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Maaseutualueilla liiketoimintasuunnitelman perusteella myönnettävän perustamistuen enimmäismäärä euroina on perusteltu ohjelma-asiakirjan kohdassa 8.2.4.5.. Yrityksen perustamistukea suunnataan maaseutualueiden elinkeinorakennetta monipuolistaviin ja yritystoimintaa uudistaviin toimenpiteisiin sekä kokeiluihin muille kuin maatalouden alkutuotannon sekä maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille. Myönnettävän avustuksen määrä perustuu liiketoimintasuunnitelmassa esitettyihin toimenpiteisiin. • Perustettavalle yritykselle (i) ja toimintaansa uudistavalle mikroyritykselle ja pienelle yritykselle sekä maatalousyritykselle (ii) maatalousalan ulkopuoliseen yritystoimintaa voidaan myöntää tukea 276 perustamistoimenpiteisiin I-III tukialueilla 35 000 euroa ja kokeilutoimenpiteisiin (iii) 10 000 euroa. Tukea ei myönnetä alle 5 000 euron perustamistoimenpiteisiin eikä alle 2 000 euron kokeilutoimenpiteisiin. Tukeen sovelletaan valtiontukisääntöjä. Liiketoimintasuunnitelma/toimenpidesuunnitelma (i, ii, iii) Tukihakemus sisältää liiketoimintasuunnitelman (LTS) ja sitä täydentävään toimenpidesuunnitelman, johon tuen myöntäminen, seuranta, maksaminen ja valvonta perustuvat. Liiketoimintasuunnitelmassa kuvataan yrityksen suunniteltu liiketoiminta. Toimenpidesuunnitelmassa esitetään liiketoimintasuunnitelmaan perustuvat kehittämisen kohteena olevat toimenpiteet ja välitavoitteet sekä kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma. Päätöksenteon tueksi voidaan pyytää tarvittaessa asiantuntijalausunto. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä lukien. Tuki maksetaan vähintään kahdessa ja enintään kolmessa erässä. Ensimmäinen erä voidaan maksaa sen jälkeen kun liiketoimintasuunnitelma/toimenpidesuunnitelma on hyväksytty ja tukipäätös on tehty. Toinen ja kolmas erä voidaan maksaa sen jälkeen kun tukipäätöksellä hyväksytyt liiketoimintasuunnitelman/toimenpidesuunnitelman toteutumista edistävät toimet on asianmukaisesti toteutettu. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet voidaan toteuttaa myös liiketoimintasuunnitelmasta/toimenpidesuunnitelmasta poikkeavassa aikajärjestyksessä. Tuki on tarkoitettu uuden yritystoiminnan aloittamiseen. Uusi yritys voi olla luonnollisen henkilön elinkeinoharjoittajana tai yhtiömuotoisena yrityksenä perustettava yritys. Edellytyksenä on, että yritys on rekisteröity tai rekisteröidään arvonlisäverovelvolliseksi lukuun ottamatta arvonlisäverottomat toimialat. Lisäksi edellytetään, että yritys (osakeyhtiöt ja elinkeinonharjoittajat) tai henkilöyhtiön (kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt) osakkaat on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Toimivan yrityksen hakiessa perustamistukea ehtona on, että tuen kohteena oleva toiminta on yritykselle uutta. 8.2.4.3.2.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.4.3.2.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t)  Mahdollisia toimenpiteiden toteuttajia ei saada aktivoitua kehittämään ja suuntaamaan uudelleen toimintaansa.  Liiketoimintasuunnitelmat eivät ole realistisia tai niiden arviointiin ei ole riittävää ammattitaitoa.  Kustannusten kohtuullisuuden arvioinnin dokumentoinnissa on ollut puutteita edellisellä ohjelmakaudella.  Tietojärjestelmien jäykkyys on jonkin verran hidastanut muutosten toteuttamista edellisellä kaudella. Tukiehtojen monimutkaisuus on riski etenkin tarkistus- ja valvontamenettelyjen kohdalla. 277 8.2.4.3.2.9.2. Lieventävät toimet  Ohjelmakautta valmisteltaessa on ohjelman rakentamiseen ja toteuttamiseen osallistuvia kumppaneita koulutettu ja aktivoitu yhteistyössä tutkimuslaitosten ja Sitran kanssa sekä järjestetty innovaatiokilpailuja ja -leirejä, joiden avulla on etsitty ja jalostettu innovaatioita. Ohjelman valmistelu on toteutettu laajana yhteistyöprojektina hallinnon ja yhteistyökumppaneiden kanssa.  Ohjelman toimeenpanoa varten on tehty viestintäsuunnitelma.  Tuenhakijan liiketoimintasuunnitelma tallennetaan sähköisesti tietojärjestelmään hakemuksen liitteeksi, hallintoa koulutetaan niiden arvioinnissa ja myös arviointikriteerit määrittelevät valintaa niin, että parhaat suunnitelmat valikoidaan toteutettavaksi ohjelmassa.  Liiketoimintasuunnitelman etenemisen seurantaprosessia kehitetään niin, että yritystoiminnan kehittymistä voidaan seurata.  Kustannusten kohtuullisuuden arvioinnin dokumentointia ja kilpailuttamista varten tehdään tietojärjestelmään tarkisteet, jotka edellytetään tukipäätöksen tekemiseksi.  Uuden tietojärjestelmän rakentamisessa on otettu huomioon muunneltavuus ja tukikelpoisuusehdoille rakennetaan tarkisteet.  Tarkistus- ja valvontamenettelyjen tueksi tehdään viranomaisia varten tarkistuslistat ja niiden käyttö varmistetaan tietojärjestelmistä. Viranomaisia koulutetaan säännöllisesti useita kertoja vuodessa.  Viranomaisten välistä tietojen vaihtoa varten on yhteinen tietoportaali ja säännölliset videoneuvottelutilaisuudet useita kertoja vuodessa.  Verkostoyksikkö osallistuu sekä tuenhakijoiden että viranomaisten ja yhteistyötahojen koulutukseen ja tiedonvälitykseen. 8.2.4.3.2.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpiteet ovat toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja niiden valmistelussa on otettu huomioon yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. Toimenpiteen avulla kannustetaan perustamaan uusia yrityksiä sekä jo toimivia yrityksiä laajentamaan ja kehittämään toimintaansa. Perustamistuki helpottaa uusien yrittäjien perustamien uusien yritysten alkutaivalta, koska tuella voidaan hankkia yrittäjän tarvitsemaa taloudellista ja muuta yrityksen kehittymistä tukevaa neuvontaa. Tuki auttaa myös taloudellisesta tärkeinä ensimmäisinä vuosina, jolloin vasta kehitetään tuotteita ja/tai palveluita ja etsitään niille markkinoita. Perustamistuen avulla on mahdollista pienentää huomattavasti yritystoiminnan alkuvaiheen riskejä. 8.2.4.3.2.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Myönnettävän perustamistuen määrä perustuu kokonaisharkintaan, jossa tarkastellaan suunnitellulle liiketoiminnalle asetettuja tavoitteita ja liiketoimintasuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden merkittävyyttä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelma-asiakirjan kohdan 8.2.4.5 mukaisesti yrityksen elinkaaren eri vaiheissa myönnettävän tuen ala- ja ylärajat ovat seuraavat:  uusi yritys: alaraja 5 000 eur - yläraja 35 000 eur 278  toimivan yrityksen uusi toiminta: alaraja 5 000 eur - yläraja 35 000 eur  uuden yrityksen tai toimivan yrityksen liiketoimintakokeilu: alaraja 2 000 eur - yläraja 10 000 eur Uuden yritystoiminnan aloittamisvaiheessa tarvittavan tuen määrä ala- ja ylärajojen puitteissa suhteutetaan yrityksen tavoiteltuun liiketoiminnan laajuuteen ja tasoon, jotta myönnettävä tuki olisi oikeasuhteista ja välttämättömiin toimenpiteisiin rajattua. Myönnettävän tuen tason määrittelyssä arvioidaan suunniteltujen toimenpiteiden kustannusvaikutusten kohtuullisuutta liiallisten korvausten välttämiseksi. Toimenpiteiden tarve ja laajuus sekä niiden toteuttamiseen myönnettävän tuen määrä on esimerkiksi erilainen jos yrityksen liikevaihtotavoite on 50 000 euroa verrattuna yritykseen, jonka liikevaihtotavoite on 500 000 euroa. Lisäksi arvioidaan aloitettavan toiminnan kustannuksia siten, että tukea innovatiiviset toimintamallit voivat saada suuremman määrän tukea kuin tavanomaisia toimintamalleja käyttävät yritykset. Tuen myöntäjän tulee dokumentoida myönnettävän tuen muodostamisen perustelut. Liiketoiminnan luonne huomioon ottaen tukea myönnetään ensisijaisesti toimenpiteisiin, jotka koskevat aloittamisvaiheen liiketoimintaosaamista vahvistavia neuvonta-, konsultointi ja asiantuntijapalveluita sekä toimenpiteisiin, joihin sisältyy merkittävä kehittämisnäkökulma. Tukea ei myönnetä yrityksen tavanomaiseen toimintaan eikä tuella voida yleisrahoittaa yritystä. Toimivassa yrityksessä kehittämistoimenpiteet voivat kohdistua vain uuteen toimintaan. Uudeksi toiminnaksi ei katsota entisen toiminnan puitteissa tapahtuvaa toiminnan laajentamista eikä toimenpiteitä, joista aiheutuu yritykselle tavanomaisia liiketoimintakustannuksia. 8.2.4.3.2.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen pientilojen määrittely. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen ala- ja ylärajojen määrittely Nuorille viljelijöille myönnettävän tuen erityisedellytykset, jos delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti nuori viljelijä ei perusta tilaa ainoana siitä vastaavana viljelijänä Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Tiivistelmä liiketoimintasuunnitelman vaatimuksista 279 Sen mahdollisuuden käyttäminen, että eri toimenpiteitä voidaan yhdistää liiketoimintasuunnitelman avulla ja siten tarjota nuorille viljelijöille mahdollisuus hyödyntää näitä toimenpiteitä. Alat, joita toiminnan laajentaminen koskee 280 8.2.4.3.3. 6.4. Maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan tehtävät investoinnit maaseutualueilla Alatoimenpide:  6.4 – tuki investointeihin muun kuin maataloustoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen 8.2.4.3.3.1. Toimintatyypin kuvaus Investointituella luodaan edellytyksiä uuden yritystoiminnan syntymiselle ja toimivien yritysten kehittymiselle ideoiden ja mahdollisuuksien saattamiseksi tuotteina ja palveluina koti- ja ulkomaisille markkinoille sekä helpotetaan maaseutualueiden yritysten rahoituksen saatavuutta. Tuottavuuden ja tehokkuuden kasvattamiseksi ja kilpailuetujen luomiseksi yritykset tarvitsevat kasvua edistävää investointitukea innovatiivisten ratkaisujen toteuttamiseksi ja uusien vahvuusalueiden löytämiseksi. Investoinneissa pääpaino on kasvua luovissa investoinneissa tai toimintaa tehostavissa investoinneissa. 8.2.4.3.3.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Investointituki on tarkoitettu maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa harjoittavan alkavan tai toimivan yrityksen aineellisen tai aineettoman investoinnin rahoittamiseen. Tuettavia investointeja ovat esimerkiksi yritystoiminnan vaatimat tarpeelliset toimi- tai laitostilat, koneet, laitteet ja välineet sekä aineettomat investoinnit kuten asiakkuudenhallinta- tai toiminnanohjauksen tietojärjestelmät, teollinen Internet sekä patentit ja valmistusoikeudet. Lisäksi tukea voidaan myöntää investointien yleiskuluihin mukaan lukien toteutettavuustutkimukset. Tuki investointiin myönnetään avustuksena. 8.2.4.3.3.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimenpiteen mukainen tuki myönnetään Euroopan unionin lainsäädännön ja sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tuesta säädetään kansallisesti maaseudun kehittämisen tukemista koskevassa laissa (28/2014), joka luo tästä alatoimenpiteestä myönnettävälle tuelle kansallisen oikeusperustan. Laki (28/2014) valtuuttaa säätämään tuesta tarkemmin valtioneuvoston asetuksella (80/2015) jonka 1 luku sisältää yleisiä säännöksiä, 2 luku tuen myöntämisen yleisiin edellytyksiin liittyviä säännöksiä, 3 luku perustamistukeen liittyviä säännöksiä, 4 luku investointitukeen liittyviä säännöksiä, 5 luku tuen maksamiseen liittyviä säännöksiä ja 6 luku erinäisiä säännöksiä sekä asetuksen voimaantuloa. Lisäksi sovelletaan hallintolakia (434/2003) ja soveltuvin osin valtionavustuslakia (688/2001). 281 8.2.4.3.3.4. Tuensaajat Tukea voidaan myöntää tuen ehdot täyttävälle luonnolliselle henkilölle ja yksityisoikeudelliselle yhteisölle. Tuen saajia voivat olla viljelijät tai maatilakotitalouden jäsenet ja kokoluokaltaan komission suosituksessa 2003/261/EY tai sen myöhemmissä muutoksissa taikka tukeen sovellettavissa valtiontukisäännöissä määritellyt mikroyritykset ja pienet yritykset. Yrityksen määritelmä kattaa myös perheyritykset ja osuuskunnat sekä muut yhteenliittymät tai yhdistykset, jotka harjoittavat vakituisesti taloudellista toimintaa. Luonnollinen henkilö voi hakea tukea investointiin. Tuki kuitenkin myönnetään ja maksetaan yritys - ja yhteisötunnuksen (Y-tunnus) omaavalle yritykselle. Maatalouden ulkopuolista liiketoimintaa harjoittavat mikroyritykset ja pienet yritykset voivat saada investointitukea ainoastaan maaseutualueilla toteutettaviin investointeihin. Investointitukea voidaan myöntää sekä maaseutu- että kaupunki- ja taajama-alueilla toimiville viljelijöille ja maatilakotitalouden jäsenille. 8.2.4.3.3.5. Tukikelpoiset kustannukset Aineelliset investoinnit  kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen  rakentamattoman tai rakennetun maan hankinta siltä osin kuin siihen käytettävä määrä on enintään 10 % kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaismenoista  pääsääntöisesti uusien koneiden, laitteiden ja välineiden hankinta, hankinta osamaksurahoituksella tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti Aineettomat investoinnit  tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen Yleiskulut  yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, investointien ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot ja tarvittavat lupa- ja rekisteröintimaksut  toteutettavuustutkimukset, joiden kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella ei toteuteta aineellisiin investointeihin tarkoitettuja menoja Investointeja koskevat rajaukset Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan investointeihin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tuen hakijan on esitettävä kulloinkin voimassa olevien kansallisten säädösten mukaiset tarvittavat luvat, kuten rakennus-, ympäristö- ja toimenpidelupa. Tukea ei voida myöntää komission suuntaviivoissa valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (2014/C 249/01) tarkoitetuille vaikeuksissa oleville yrityksille ottaen huomioon tukeen sovellettavat valtiontukisäännöt. 282 Yksinkertaisia korvausinvestointeja ei tueta. Niillä tarkoitetaan vanhan omaisuuden korvaamista uudella tehokkuuden säilyttämiseksi ja sellaisia menoja pääomakannan jatkuvan tuottavuuden ylläpitämiseksi, jotka eivät liity alku- tai laajennusinvestointiin. Käytössä olevan koneen tai laitteen korvaamista uudella voidaan tukea, jos käyttöön otetaan kaupallistettua nykyteknologiaa tai uutta teknologiaa taikka toimintaa olennaisesti laajennetaan. Tukikelpoisia kustannuksia eivät ole leasing- tai osamaksurahoitussopimukseen liittyvät muut kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut. Tukeen oikeuttamattomat kustannukset selvitetään tarvittaesssa vertaamalla leasing- tai osamaksurahoitussopimuksen kustannuksia tuen kohteena olevan koneen tai laitteen markkina-arvoon. Tukikelpoinen markkina-arvo selvitetään tarvittaessa tarjousmenettelyn avulla. Tukea voidaan myöntää liikkuvia palveluita tarjoavan yrityksen investointiin maaseutualueilla toimiville mikroyrityksille ja pienille yrityksille. Niillä on mahdollisuus tarjota liikkuvia palveluita sekä maaseutu että kaupunki- ja taajama-alueilla. Ne eivät kuitenkaan saa perustaa pysyvää toimipistettä kaupunkialueille. Tämä rajoitus ei koske toimintaansa maatalouden ulkopuolelle laajentavia maatiloja edellyttäen, että myytävät tuotteet ovat pääosin SEUT liitteen I ulkopuolisia tuotteita. Niiden palvelut voivat ulottua ja ne voivat perustaa pysyviä toimipisteitä kaupunkialueille. Myönnettäessä tukea investointiin, jonka päätarkoitus on sähköntuotanto biomassasta, edellytyksenä on, että lämpöenergiaa käytetään vähintään 10 prosenttia energian kokonaistuotannon määrästä. Tuen myöntäminen kiinteistöyhtiön toteuttamalle investoinnille edellyttää, että kiinteistöyhtiö on tukikelpoista toimintaa harjoittavan yrityksen tai yritysten hallinnassa ja kiinteistöyhtiön toimitilat tulevat tuetulta osin tämän yrityksen tai näiden yritysten pysyvään käyttöön. Toimitilan rakentamisinvestointiin ei voida kuitenkaan tukea myöntää, jos tarkoituksena on ainoastaan toimitilojen tarjoaminen vuokralle. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. 8.2.4.3.3.6. Tukikelpoisuusedellytykset Hakemuksen alustavan tarkastelun pohjalta viranomainen voi antaa hakijalle mahdollisuuden täydentää hakijaa tai hakemusta koskevia tietoja tai pyytää toimittamaan puuttuvia tietoja. Hakijalle on ilmoitettava, miten hakemusta on täydennettävä. Hakijan pitää toimittaa täydennys tai puuttuvat tiedot määräajassa. Hakemuksen täydentämisen mahdollistaminen ei estä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklan 59 kohdan 6 mukaisen ilmeisen virheen perusteella tapahtuvaa toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa hakemuksen korjaamista ja oikaisemista. Hakemuksen eteneminen valintaprosessissa on mahdollista kun hakijaa ja hakemusta koskevat tukikelpoisuusehdot täyttyvät. Hakijaa koskevat tukikelpoisuusehdot:  Tukea hakeva yritys on pieni yritys tai maatalousyritys (viljelijä tai maatilakotitalouden jäsen)  Tukea hakeva luonnollinen henkilö on täyttänyt 18 vuotta  Tuen kohteena olevan yrityksen toimipaikka on ohjelman soveltamisalueella  Tuen kohteena olevalla yrityksellä on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan  Tuettava toiminta antaa pääasiallisen toimeentulo ainakin yhdelle yrityksessä toimivalle yrittäjälle 283 tai työntekijälle Hakemusta koskevat tukikelpoisuusehdot:  Tuen hakija esittää tuettavaa toimenpidettä koskevan suunnitelman  Lopputuote on muu kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteen I mukainen maataloustuote  Tuen hakija esittää laajuudeltaan kyseiseen yritystoimintaan soveltuvan toteuttamiskelpoisen liiketoimintasuunnitelman  Tuen hakija esittää selvitykset taloudellisesta asemastaan ja yritystoiminnan edellyttämästä osaamisesta  Tuki on tuen kohteena olevan toiminnan kannalta tarpeellinen  Tukihakemus on tullut vireille ennen tuettavan toimenpiteen aloittamista 8.2.4.3.3.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Tuettavien hankkeiden on edistettävä yhden tai useamman maaseudun kehittämistä koskevan unionin prioriteetin, tämän alatoimenpiteen ja sitä koskevan kansallisen lainsäädännön tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Euroopan unionin ja sitä täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet arvioidaan valintaperusteiden avulla. Mikäli jokin tukikelpoisuusehto ei täyty lainkaan, hanketta ei voida ottaa valintamenettelyyn. Hankkeiden tukikelpoisuusehtojen ja valintaperusteiden täyttymistä koskevat tiedot tallennetaan sähköiseen Hyrrä tietojärjestelmään. Valintaperusteet Tukikelpoisuusehdot täyttävät hankkeet asetetaan valintaperusteiden avulla ensisijaisuusjärjestykseen. Valintaperusteiksi nostetaan maaseudun kehittämisen ja yritysten kilpailukyvyn näkökulmasta lisäarvoa tuottavia arvioitavia aihealueita. Valintaperusteet koostuvat seitsemästä aihealueesta, joissa investointihankkeesta käytetään ”toimenpide" -käsitettä. Jokaisesta aihealueesta voi saada enintään 3 pistettä. Lisäksi kuvataan kirjallisesti, millä perusteella kustakin aihealueesta saada pisteitä. Hanke pisteytetään sen mukaan, mitä pistekuvaukseen sopivia tunnistettavissa olevia ominaisuuksia hankkeella on. Mikäli hanke ei täytä valintaperustetta lainkaan, hanke saa aihealueesta 0 pistettä. Lisäksi aihealueista annettavia pisteitä voidaan perustella kirjallisesti. Aihealueet arvotetaan painotuskertoimen avulla. Aihealuekohtaiset painotuskertoimet ilmaistaan prosentteina ja niiden on oltava yhteensä 100 %. Arvioitavan hankkeen kokonaispistemäärä saadaan, kun kunkin arvioitavan aihealueen pistemäärä kerrotaan painotuskertoimella ja laskemalla nämä luvut yhteen. Painotettu enimmäispistemäärä on 3 pistettä. Kaikkien rahoitettavien hankkeiden on saatava vähintään yksi piste kolmesta aihealueesta, joilla on suurin painotuskerroin (aihealueet 2, 5 ja 6). Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että vähimmäispistemäärä on yli 1,1 pistettä. Vähimmäispistemäärän alittaville hankkeille tehdään kielteinen tukipäätös. Valintaperusteiden määrittelystä vastaa hallintoviranomaisena maa- ja metsätalousministeriö. Valintaperusteet ja niitä koskevat yksityiskohdat käsitellään maaseutuohjelman seurantakomiteassa ennen kuin alatoimenpiteen toteutus voidaan aloittaa. Valintaperusteita sovelletaan yhdenmukaisesti kaikilla ELY 284 keskusalueilla. Valintaperusteet ja niiden painotuskertoimet ovat seuraavat: 1) Tuettavan toimenpiteen/yrityksen sijainti (5 %) 2) Tuettavan toimenpiteen tuloksena syntyvät työpaikat (15 %) 3) Tuettavan toimenpiteen alue- ja kerrannaisvaikutukset (10 %) 4) Tuettavan toimenpiteen vaikutus yrityksen tuotteiden ja palveluiden markkina-alueeseen (10 %) 5) Tuettavan toimenpiteen vaikutus yrityksen toiminnan uudistumiseen (30 %) 6) Tuettavan toimenpiteen vaikutus yrityksen harjoittamaan yhteistyöhön mukaan lukien kytkennät laajempiin kehittämiskokonaisuuksiin (20 %) 7) Lisäpisteet tuettavasta toimenpiteestä tunnistettavissa olevista muista erityispiirteistä, kuten ympäristöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevia monialaisia tavoitteita tukevia erityispiirteitä (valintaperuste 5) kattaa erityisesti innovointia koskevan monialaisen tavoitteen arvioinnin) (10 %) Leader-ryhmät noudattavat paikallisten kehittämisstrategioiden mukaisia valintaperusteita. Hakumenettely Tukihakemuksia voi jättää jatkuvasti, Tukihakemukset kuitenkin arvioidaan ja ratkaistaan tukijaksoittain. ELY-keskusten ja Leader-ryhmien on tiedotettava tuen hakumahdollisuuksista ja hakemisessa noudatettavista menettelyistä mukaan lukien valintaperusteista ja tuen hakua koskevista muista yksityiskohdista. 8.2.4.3.3.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Maaseutualueilla toimivien mikroyritysten ja pienten yritysten sekä monialaisten maatalousyritysten tukeminen perustuu kansallisesti sovittuun rahoittajaviranomaisten väliseen ja Suomen kumppanuussopimuksessa 2014–2020 vahvistettuun työnjakoon. ERI-rahastojen yhdenmukainen varojen käyttö on tässä alatoimenpiteessä varmistettu noudattamalla Suomen aluetukikarttaa vuosilla 2014–2020 (Valtiontuki SA.38359 (2014/N) -Suomi) sekä valtiontukisääntöjen mukaisia tukitasoja ja tuen ehtoja mukaan lukien de minimis -tuki. Mikroyrityksille voidaan myöntää Manner-Suomessa korotettua tukea ilman kiinteää tieyhteyttä olevilla saarilla, joiden eritysolosuhteet otetaan tällä tavoin huomioon. Uusiutuvan energian tuotantoa ja jakelua tuetaan valtiontukisääntöjen edellyttämällä tavalla. Maaseutualueiden toimialarakenteen monipuolistamisen, kasvukehityksen ja työllistämisen potentiaali on mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä sekä maatalousyrityksissä. Mikroyrityksillä ja pienillä yrityksillä on pienemmät kehittämisresurssit ja yksityisen rahoituksen saaminen haastavampaa verrattuna suurempiin yrityksiin. Investointien tason parantamiseksi ja tuen vaikuttavuuden lisäämiseksi tukea myönnetään erikseen investoinnin yleiskuluihin. Erityisesti tukea kohdennetaan toteutettavuustutkimuksiin, joiden avulla voidaan saada olennaisesti parempi käsitys yrityksen suunnitteleman hankkeen toteutettavuuskelpoisuudesta ja toteuttamiseen liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista onnistua. Toteuttavuustutkimuksen avulla yritykset voivat toimintansa kehittämiseksi valmistella asiantuntijapalveluita hyödyntäen laajempia 285 kehittämiskokonaisuuksia kansallisiin tai kansainvälisiin rahoitushakuihin. Tukitasot on asetettu yrityksen kokoluokan ja sen mukaan millä kansallisella tukialueella yritys sijaitsee. Kansalliset tukialueet ja tukialueiden mukaiset enimmäistukitasot on määritelty Suomen aluetukikartassa vuosille 2014–2020. Tukijaksolla sovellettavat kiinteät tukitasot on julkaistava hakuilmoituksessa tai annettava muutoin tiedoksi tuen potentiaalisille hakijoille. • Mikroyritykselle ja pienelle yritykselle voidaan myöntää tukea investointeihin I tukialueella 35 % ja II-III tukialueilla 20 % lukuun ottamatta Viitasaaren, Pihtiputaan, Äänekosken ja Konneveden kuntia, joissa tukiprosentti on 30. • Mikroyritykselle voidaan kuitenkin myöntää tukea investointeihin kaikilla I-III tukialueiden saaristoalueilla (ilman kiinteää tieyhteyttä olevat saaret) 35 % (de minimis). • Mikroyritykselle ja pienelle yritykselle voidaan myöntää tukea uusiutuvan energian tuotantoa ja jakelua koskeviin investointeihin I-III tukialueilla 20 %. Uusille laitoksille voidaan myöntää tukea 30 %. Tukea ei myönnetä alle 10 000 euron investointiin, kun tuki haetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Tuen perusteena olevien hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärä investoinnin kokonaiskustannuksista voi olla enintään 2 000 000 euroa alueellisesti vuosittain/tukijaksoittain käytettävissä olevien varojen puitteissa. Investoinnin merkittävästä vaikutuksesta uusien työpaikkojen syntymiseen alueella tai muista maaseutuohjelman strategian toteuttamisen kannalta perustelluista syistä hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärä investoinnin kokonaiskustannuksista voi olla kuitenkin suurempi. Tuki investoinnin yleiskuluihin myönnetään avustuksena. • Mikroyritykselle ja pienelle yritykselle voidaan myöntää tukea toteutettavuustutkimukseen 50 % (de minimis). Tukea ei myönnetä alle 3 000 euron toteutettavuustutkimukseen. Leader-ryhmän puoltamaan toimenpiteeseen myönnettävän julkisen tuen enimmäismäärä on 180 000 euroa. Tukeen sovelletaan valtiontukisääntöjä mukaan lukien de minimis -tuki. 8.2.4.3.3.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.4.3.3.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t)  Mahdollisia toimenpiteiden toteuttajia ei saada aktivoitua kehittämään ja suuntaamaan uudelleen toimintaansa.  Liiketoimintasuunnitelmat eivät ole realistisia tai niiden arviointiin ei ole riittävää ammattitaitoa.  Kustannusten kohtuullisuuden arvioinnin dokumentoinnissa on ollut puutteita edellisellä ohjelmakaudella.  Tietojärjestelmien jäykkyys on jonkin verran hidastanut muutosten toteuttamista edellisellä kaudella.  Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty tukipäätöksessä.  Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan 286 riittävällä tavalla. Tukiehtojen monimutkaisuus on riski etenkin tarkistus- ja valvontamenettelyjen kohdalla. 8.2.4.3.3.9.2. Lieventävät toimet  Ohjelmakautta valmisteltaessa on ohjelman rakentamiseen ja toteuttamiseen osallistuvia kumppaneita koulutettu ja aktivoitu yhteistyössä tutkimuslaitosten ja Sitran kanssa sekä järjestetty innovaatiokilpailuja ja -leirejä, joiden avulla on etsitty ja jalostettu innovaatioita. Ohjelman valmistelu on toteutettu laajana yhteistyöprojektina hallinnon ja yhteistyökumppaneiden kanssa.  Ohjelman toimeenpanoa varten on tehty viestintäsuunnitelma.  Tuenhakijan liiketoimintasuunnitelma tallennetaan sähköisesti tietojärjestelmään hakemuksen liitteeksi, hallintoa koulutetaan niiden arvioinnissa ja myös arviointikriteerit määrittelevät valintaa niin, että parhaat suunnitelmat valikoidaan toteutettavaksi ohjelmassa.  Liiketoimintasuunnitelman etenemisen seurantaprosessia kehitetään niin, että yritystoiminnan kehittymistä voidaan seurata.  Kustannusten kohtuullisuuden arvioinnin dokumentointia ja kilpailuttamista varten tehdään tietojärjestelmään tarkisteet, jotka edellytetään tukipäätöksen tekemiseksi.  Uuden tietojärjestelmän rakentamisessa on otettu huomioon muunneltavuus ja tukikelpoisuusehdoille rakennetaan tarkisteet.  Tarkistus- ja valvontamenettelyjen tueksi tehdään viranomaisia varten tarkistuslistat ja niiden käyttö varmistetaan tietojärjestelmistä. Viranomaisia koulutetaan säännöllisesti useita kertoja vuodessa.  Viranomaisten välistä tietojen vaihtoa varten on yhteinen tietoportaali ja säännölliset videoneuvottelutilaisuudet useita kertoja vuodessa.  Verkostoyksikkö osallistuu sekä tuenhakijoiden että viranomaisten ja yhteistyötahojen koulutukseen ja tiedonvälitykseen.  Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen.  Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. 8.2.4.3.3.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpiteet ovat toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja niiden valmistelussa on otettu huomioon yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. Investointituki auttaa yrityksiä perustettaessa ja laajennettaessa. Sen avulla voidaan nopeuttaa yritysten kilpailukyvyn kehittymistä. 287 8.2.4.3.3.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.4.3.3.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen pientilojen määrittely. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen ala- ja ylärajojen määrittely Nuorille viljelijöille myönnettävän tuen erityisedellytykset, jos delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti nuori viljelijä ei perusta tilaa ainoana siitä vastaavana viljelijänä Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Tiivistelmä liiketoimintasuunnitelman vaatimuksista Sen mahdollisuuden käyttäminen, että eri toimenpiteitä voidaan yhdistää liiketoimintasuunnitelman avulla ja siten tarjota nuorille viljelijöille mahdollisuus hyödyntää näitä toimenpiteitä. Alat, joita toiminnan laajentaminen koskee 8.2.4.4. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.4.4.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Alatoimenpiteen 6.1. (Nuorten viljelijöiden tilanpidon aloitustuki) riskikoodit: Komission riskikoodit: R3 Riittävät tarkastus- ja valvontajärjestelmät 288 R3.1. Viranomaisten ammattitaito ja riittävä resursointi R7 Tuensaajien valinta R7.1 Liian yleiset/laajat kriteerit, puutteellinen dokumentointi R8 IT-järjestelmät R8.1. Tietojärjestelmien toimivuus ja toiminnallisuus, laitteistot, tietoturva, IT-osaaminen Alatoimenpiteen 6.2 (Yrityksen perustamistuki) riskikoodit: Komission riskikoodit: R3 Riittävät tarkastus- ja valvontajärjestelmät R7 Tuensaajien valinta R8 IT-järjestelmät Alatoimenpiteen 6.4 (Yrityksen investointituki) riskikoodit: Komission riskikoodit: R2 Kustannusten kohtuullisuus R3 Riittävät tarkastus- ja valvontajärjestelmät R7 Tuensaajien valinta R8 IT-järjestelmät 8.2.4.4.2. Hillitsemistoimenpiteet Alatoimenpiteen 6.1. (Nuorten viljelijöiden tilanpidon aloitustuki) riskien syy- ja estämiskoodit: Komission riskien syykoodit: RC12 Valvontajärjestelmät ja hallinnolliset prosessit Komission riskien estämiskoodit: CPA1 Hallinnon kouluttaminen CPA2 Tuensaajien tiedottaminen ja koulutus CPA3 Tiedotuskampanjat ja opasmateriaali CPA4 Tietojärjestelmien parantaminen CPA7 Sisäisen valvonnan ja yhteistyön parantaminen Alatoimenpiteen 6.2 (Yrityksen perustamistuki) riskien syy- ja estämiskoodit: Komission riskien syykoodit: 289 RC12 Valvontajärjestelmät ja hallinnolliset prosessit RC15 Korvaushakemusten täyttäminen Komission riskien estämiskoodit: CPA1 Hallinnon kouluttaminen CPA2 Tuensaajien tiedottaminen ja koulutus CPA3 Tiedotuskampanjat ja opasmateriaali CPA4 Tietojärjestelmien parantaminen CPA7 Sisäisen valvonnan ja yhteistyön parantaminen Alatoimenpiteen 6.4 (Yrityksen investointituki) riskien syy- ja estämiskoodit: Komission riskien syykoodit: RC3: Viranomaisten välinen tiedonvaihto RC10 Kustannusten kohtuullisuus RC12 Valvontajärjestelmät ja hallinnolliset prosessit Komission riskien estämiskoodit: CPA1 Hallinnon kouluttaminen CPA2 Tuensaajien tiedottaminen ja koulutus CPA3 Tiedotuskampanjat ja opasmateriaali CPA4 Tietojärjestelmien parantaminen CPA7 Sisäisen valvonnan ja yhteistyön parantaminen 8.2.4.4.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpiteet ovat toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja niiden valmistelussa on otettu huomioon yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. Tilanpidon aloittamisen tuki on tarpeellinen toimenpide kilpailukykyisen tuotantotoiminnan ylläpitämiseksi. Toimenpiteen avulla kannustetaan uusia yrittäjiä perustamaan uusia yrityksiä sekä jo toimivia yrityksiä laajentamaan ja kehittämään toimintaansa. Perustamistuki helpottaa uusien yrittäjien perustamien uusien yritysten alkutaivalta, koska tuella voidaan hankkia yrittäjän tarvitsemaa taloudellista ja muuta yrityksen kehittymistä tukevaa neuvontaa. Tuki auttaa myös taloudellisesta tärkeinä ensimmäisinä vuosina, jolloin vasta kehitetään tuotteita ja/tai palveluita ja etsitään niille markkinoita. Perustamistuen avulla on mahdollista pienentää huomattavasti yritystoiminnan alkuvaiheen riskejä. 290 8.2.4.5. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Alatoimenpiteen 6.2 mukaisen yrityksen perustamistuen hakijoina voivat olla yritystoimintaa suunnittelevien ja yritystä käynnistävien segmenttiin kuuluvat yritysasiakkaat. Päätavoitteita ovat talouden rakenteen monipuolistaminen ja uusien työpaikkojen luominen edistämällä maaseutualueiden yrittäjyyttä kansalliset ja alueelliset strategiset painopistealueet huomioon ottaen. Tukea myönnettäessä pyritään tunnistamaan ja hyödyntämään todelliset mahdollisuudet uusien toimivien yritysten perustamiseksi. Tuki on tuotteistettu sovellettavaksi koko ohjelma-alueella, sillä yritykset kaipaavat julkisilta toimijoilta ennustettavuutta, tasalaatuisuutta ja yhtäläistä palvelua ei puolilla maata. Manner-Suomessa yrityksen perustamistukea voidaan myöntää liiketoimintasuunnitelman perusteella 5 000-35 000 euroa uuden yrityksen perustamiseen ja 5 000-35 000 euroa toimivan yrityksen uuteen liiketoimintaan sekä 10 000 euroa kokeiluun uudelle ja toimivalle yritykselle. Kutakin tukea voidaan ohjelmakauden 2014—2020 aikana myöntää samalle tuen hakijalle yrityksen elikaaren eri vaiheissa vain kerran siten, että maaseutuasetuksen liitteessä II säädetyn tuen määrä ei ylity. Enimmäistuen määrittelyssä lähtökohtana on se, että osa tuesta kohdistuu yrityksen alkuhankintoihin, osa yrityksen tarvitsemiin kehittämis- ja asiantuntijapalveluihin palveluihin ja osa muihin kustannuksiin. Määrittely kuvastaa tuen oletettua jakaumaa perustuen olemassa oleviin laadullisiin ja määrällisiin tietoihin vastaavantyyppisistä yrityksille suunnatuista julkisrahoitteisista palveluista. Enimmäistuen määrittelyn lähtökohtana on myös se, että yrittäjyyden edellytykset ovat ohjelma alueella samantyyppiset kun tarkasteluun otetaan mukaan kaikki toimialat ja alueelliset erot kustannustasoissa. Yrityksen perustamistuen taso on suhteutettu ohjelma-alueen keskimääräiseen yrittäjien ja palkansaajien tulotasoon. 8.2.4.6. Toimenpiteeseen liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen pientilojen määrittely. Artiklan 19 (1)(a)(iii)mukaista pientilojen kehittämisen tukea voisivat saada maatilat, jolta muodostuva maatalouden yrittäjätulo olisi enintään 12 000 euroa Toimenpidettä ei oteta käyttöön Suomessa. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen ala- ja ylärajojen määrittely Alatoimenpiteen 6.1 mukaisen aloitustuen saaminen edellyttää, että hakija saa haltuunsa sellaisen maatilan tai osan maatilasta, jolta saatava maatalouden yrittäjätulo on vähintään 15 000 euroa mutta enintään 400 000 euroa. Maatalouden yrittäjätulo lasketaan vähentämällä maatalouden kokonaistuotosta kustannukset ilman yrittäjäperheen palkkavaatimusta ja oman pääoman korkovaatimusta. Tilanpito katsotaan aloitetuksi, kun tilanpidon jatkaja ryhtyy tilanpidosta päävastuullisena harjoittamaan maataloutta ja saa haltuunsa sellaisen maatilan tai maatilan osan, jolla harjoitettavasta maataloudesta saatavan yrittäjätulon määrä on liiketoimintasuunnitelman mukaan vähintään 12 000 euroa. Porotaloudessa pääsääntöisesti riittää, että jatkaja saa tilan ja poroja vähintään määrän, jolla porojen määrä kasvaa puolitoistakertaiseksi, kuitenkin niin, että porojen määrä kahden vuoden kuluessa aloittamisesta on 291 vähintään 80 eloporoa. Nuorille viljelijöille myönnettävän tuen erityisedellytykset, jos delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti nuori viljelijä ei perusta tilaa ainoana siitä vastaavana viljelijänä (Koskee alatoimenpidettä 6.1.) Jos tuensaaja on yksityisoikeudellinen yhteisö tai maatalousyrittäjien yhteenliittymä, tulee määräysvallan yhteisössä olla tukikelpoisella henkilöllä yksin tai usealla tukikelpoisella henkilöllä yhdessä siten, kuin komission säädökset edellyttävät. Henkilöllä katsotaan olevan määräysvalta osakeyhtiössä, jos hänellä on yli puolet yhteisön osakkeista ja hänen omistamansa osakkeet tuottavat yli puolet yhtiön osakkeiden äänimäärästä. Määräysvalta voi muodostua myös yhtä useamman henkilön omistamien osakkeiden ja osakkeiden tuottaman äänimäärän perusteella. Jos henkilöllä on määräysvalta toisessa yhtiössä, joka on osakkaana tukea hakeneessa yhtiössä, henkilön määräysvalta voi perustua myös ensiksi mainitun yhtiön omistamien osakkeiden tai osuuksien tuottamaan äänimäärään. Avoimessa yhtiössä määräysvallan katsotaan olevan yhtiömiehillä yhdessä ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten enemmistöllä. Osuuskunnassa määräysvallan katsotaan olevan jäsenten enemmistöllä. Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Jos aloitustuen (koskee toimenpidettä 6.1) saamiseksi edellytettävä koulutusvaatimus ei täyty tilanpidon aloittamishetkellä, koulutus on hankittava viimeistään 36 kuukauden kuluessa aloitustuen myöntämisestä. Tiivistelmä liiketoimintasuunnitelman vaatimuksista Kuvaus liiketoimintasuunnitelmasta Alatoimenpiteessä 6.1 liiketoimintasuunnitelmassa tulee esittää maa- tai porotaloustilan nykytilan kuvaus sekä yritystoiminnan edellytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi liiketoimintasuunnitelmassa on osoitettava ne toimenpiteet, joiden avulla maa- tai porotaloustila voi tulla taloudellisesti elinkelpoiseksi. Liiketoimintasuunnitelmaan on sisällytettävä taloudellisen elinkelpoisuuden saavuttamiseksi välttämättömät investoinnit. Liiketoimintasuunnitelman noudattaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä. Liiketoimintasuunnitelmassa tulee kuvata  tilan toiminta tilanpitoa aloitettaessa (nykytilan kuvaus) 292  tilan toiminnan ja kehittämisen tavoitteet  investointien, koulutuksen, neuvonnan tai muiden tilan toiminnan kehittämiseksi tarvittavat toimet mukaan lukien ympäristön kestävyyteen ja resurssitehokkuuteen liittyvät toimet ja tavoiteaikataulu  aktiiviviljelijää koskevien edellytysten täyttyminen Tiivistelmä liiketoimintasuunnitelman/toimenpidesuunnitelman vaatimuksista alatoimenpiteessä 6.2  hakijan perustiedot  hakijan taloudellinen ja rahoituksellinen lähtötilanne  yrityksen toiminta-ajatus, liikeidea ja kuvaus uusien toimintojen kehittäminen yrityksessä,  suunnitellut toimenpiteet ja niiden toteuttamista koskevat tavoitteet sekä tarkasteluajankohdat tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi  suunniteltujen toimenpiteiden toteutumisen tavoiteaikataulu  suunniteltujen toimenpiteiden kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma  tarvittavat muut lisätiedot ja asiantuntijalausunnot Sen mahdollisuuden käyttäminen, että eri toimenpiteitä voidaan yhdistää liiketoimintasuunnitelman avulla ja siten tarjota nuorille viljelijöille mahdollisuus hyödyntää näitä toimenpiteitä. Hakiessaan tukea tilanpidon aloittamiseen hakija voi esittää liiketoimintasuunnitelmassa kehittämistoimenpiteitä, joiden avulla hän täyttää aloitustuen saamisen edellytykset. Toimenpiteet, jotka tuenhakija esittää liiketoimintasuunnitelmassa tehtäväksi ja joilla on olennaista merkitystä aloitustuen edellytysten täyttymiseen, on toteutettava. Jos aloitustuen yhteydessä hyväksytyssä liiketoimintasuunnitelmassa esitettyjen kehittämistoimien toteuttamiseen haetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaista rahoitusta, rahoitushakemukset käsitellään ja ratkaistaan normaalin hakumenettelyn mukaisesti. Alat, joita toiminnan laajentaminen koskee Alatoimenpiteet 6.2 ja 6.4 mahdollistavat monialaisen maaseudun kehittämisen mukaan lukien uudet alat ja kehittyvät liiketoiminta-alueet sekä innovaatiot. Alla on esitetty esimerkkejä tuettavasta toiminnasta, eikä kyseessä ole tyhjentävä lista:  uusiutuvan energian raaka-ainetuotantoa palveleva yritystoiminta  uusiutuviin energialähteisiin perustuva hajautettu lämmön ja sähkön tuotanto ja jakelu  ympäristöteknologiaan ja kierrätykseen perustuva yritystoiminta  ympäristön- ja maisemanhoitopalvelut sekä metsäpalveluyrittäjyys  puutavaran jalostus ja puutuotteiden valmistus  elintarvikkeiden valmistus, kun hankkeen lopputuote muu kuin SEUT liitteen I mukainen tuote  teknologiateollisuus 293  matkailu-, virkistys-, kulttuuri- ja muut vapaa-ajan palvelut mukaan lukien luovat alat  hyvinvointiin ja terveyden ylläpitoon sekä edistämiseen liittyvät, pääasiassa maaseudun ulkopuolisille markkinoille suunnatut palvelut kuten Green Care -toiminta ja terapia- tai kuntoutuspalvelut  digitaaliseen teknologiaan ja tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvä palvelutuotanto sekä muu liike elämän palveluiden tuotanto Energiatehokkuus ja uusiutuvan energian tuotanto alatoimenpiteissä 6.2 ja 6.4 Ilman maatilakytkentää toimivissa maaseutualueiden pienissä yrityksissä voidaan tehdä vapaaehtoisia energiakatselmuksia työ- ja elinkeinoministeriön energiantukijärjestelmän puitteissa. Alatoimenpiteessä 6.4 pienten yritysten tuotannollisten investointien tukemisen yhteydessä voidaan ottaa huomioon energiansäästöön ja energiatehokkuuteen liittyviä näkökohtia. Alatoimenpiteestä 6.4 ei kuitenkaan tueta erikseen tehtäviä varsinaisia energiansäästöinvestointeja. Maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa harjoittavien maatilojen energiasuunnitelma voidaan tehdä osana maatilan energiasuunnitelmaa tilaneuvonnan yhteydessä. Energiasuunnitelma on energiakatselmusta suppeampi energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttömahdollisuuksia koskeva toimenpide. Maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa harjoittavilla maatiloilla voidaan tehdä myös laajempi energiakatselmus toteuttavuustutkimuksena. Alatoimenpiteessä 6.4 maatalouden ulkopuolista yritystoimintaan harjoittavien maatilojen tuotannollisten investointien tukemisen yhteydessä voidaan ottaa huomioon energiansäästöön ja energiatehokkuuteen liittyviä näkökohtia. Maatalousyrityksen investointia uusiutuvan energian tuotantoon voidaan tukea alatoimenpiteestä 6.4 silloin, kun tuotantokapasiteetti ylittää kyseisen maatilan oman keskimääräisen vuosikulutuksen tason. Energiaraaka-aineet voivat olla peräisin maatilalta tai sen ulkopuolelta. Maatalousyrityksen investointi uusiutuvan energian tuotantoon tuetaan alatoimenpiteen 4.1 mukaisena maatalouden investointina, kun maatilalla tuotettu energia käytetään maatilan tarpeisiin ja energian raaka-aine on peräisin maa- tai metsätaloudesta tai muusta uusiutuvan energian lähteestä. 8.2.4.7. Muut tärkeät huomiot, jotka ovat toimenpiteen ymmärtämisen ja täytäntöönpanon kannalta olennaisia Siirtymäjärjestelyt Alatoimenpide 6.1 otetaan käyttöön koko ohjelma-alueella vuodesta 2015 alkaen jätettyjen hakemusten osalta. Alatoimenpiteet 6.2 ja 6.4 otetaan käyttöön koko ohjelma-alueella vuodesta 2015 alkaen jätettyjen hakemusten osalta. Alatoimenpiteiden 6.2 ja 6.4 yhteys kansallisesti ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI) tuettaviin toimenpiteisiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmalle 2014–2020 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toimenpiteiden soveltamista oikein ja yhdenmukaisesti. Lisäksi on tunnistettava toimenpiteiden täydentävyys suhteessa muihin maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteisiin sekä kansallisesti ja/tai 294 Euroopan unionin varoista rahoitettaviin muihin pk-yrityksille tarkoitettuihin toimenpiteisiin ja ohjelmiin ja sekä yrityksille suunnattuihin julkisrahoitteisiin tuotteisiin ja palveluihin. Hyödyntämällä ohjelman ja sen ulkopuolella olevat muut kehittämistoimet pyritään saavuttamaan synergiahyötyjä ja varmistamaan toimenpiteen tavoitteiden saavuttaminen sekä luomaan mahdollisimman hyvät olosuhteet investointien aikaan saamiseksi. Toimenpiteen mukaiset toimet on yhteensovitettu työ- ja elinkeinoministeriön julkisrahoitteisten palveluiden kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriö voi myöntää valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain (9/2014) mukaista yrityksen kehittämisavustusta SEUT liitteen I ulkopuolista yritystoimintaa harjoittavien pk-yritysten investointeihin Euroopan aluekehitysrahaston tai kansallisella rahoituksella pääsääntöisesti kaupunkialueilla ja taajama-alueilla, mutta tarpeen mukaan myös muilla alueilla. Rahoituksen yhteensovitus varmistetaan ministeriöiden välisellä yhteydenpidolla, ELY-keskusten rahoituslinjauksin sekä yksittäisiä hankkeita koskevalla hallinnonalarajat ylittävällä yhteydenpidolla ELY keskuksissa. Esimerkiksi elintarvike- ja muiden tuotantoketjujen suljettuja energia-, ravinne- ja ainekiertoja palvelevaa liiketoimintaa sekä biotaloudeksi luettavien lisäarvotuotteiden ja -palveluiden muuta tuotantoa voidaan tukea yrityksen kehittämisavustuksella mukaan lukien hankkeet, joissa voidaan osaksi hyödyntää myös kalataloudesta peräisin olevia tuotteita. Myös pk-yrityksiä palvelevaa tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa voidaan tukea (maakuntien liitot ja Tekes). Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö voi myöntää julkisesta työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain (916/2012) ja sitä koskevan valtioneuvoston asetuksen (1073/2012) mukaisesti yritystoiminnan kehittämispalveluja pk-yrityksille, jotka haluavat kehittää liiketoimintaosaamistaan. Yritystoiminnan kehittämispalveluja tuottavat kilpailutetut asiatuntijayritykset. Palvelujen sisältämä tuki on komission asetuksen (EU) N:o 1407/2013 mukaista de minimis-tukea. Kestoltaan ja sisällöltään rajattujen yritystoiminnan kehittämispalveluiden toteuttamiseen asiantuntijayrityksiä voidaan hyödyntää maaseuturahaston rahoittamissa alatoimenpiteen 6.2 mukaisissa maaseutualueilla toteutettavissa hankkeissa silloin, kun kyseessä on SEUT liitteen I ulkopuolisia tuotteita koskevan uuden yritystoiminnan aloittaminen. Samaan hankkeeseen ei kuitenkaan voida yhdistää maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön julkista tukea. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuella kalatalousryhmien kautta voidaan tukea erityisesti kalastusmatkailuinvestointeja kaupunkialueilla. 295 8.2.5. M07 – Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla (20 artikla) 8.2.5.1. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 1303/2013 artiklat Komission asetus (EU) N:o 807/2014 (delegoitu asetus) Komission asetuksen (EU) N:o 808/2014 (toimeenpanoasetus) 8.2.5.2. Yleinen kuvaus toimenpiteestä, mukaan lukien sen toimenpidelogiikka ja miten sillä edistetään kohdealoja ja monialaisia tavoitteita Toimenpide sisältää alatoimenpiteet  7.1 maaseutualueiden kuntien ja kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien sekä Natura 2000 -alueita ja muita luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien suojelu- ja hoitosuunnitelmien laatimisen ja päivittämisen;  7.2. investoinnit kaikenlaisten pieninfrastruktuurien luomiseksi, parantamiseksi tai laajentamiseksi, uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä koskevat investoinnit mukaan luettuina;  7.3 laajakaistainfrastruktuurin, myös sen luomisen, parantamisen ja laajentamisen, passiivisen laajakaistainfrastruktuurin sekä laajakaistan ja julkisten sähköisen hallinnon ratkaisujen saatavuuden;  7.4 investoinnit maaseutuväestölle suunnattujen paikallisten peruspalvelujen, vapaa-aika ja kulttuuri mukaan luettuina, ja niihin liittyvän infrastruktuurin perustamiseen, parantamiseen tai laajentamiseen;  7.5 investoinnit vapaa-ajan infrastruktuurin julkiseen käyttöön, matkailuneuvontaan ja pienimuotoiseen matkailuinfrastruktuuriin;  7.6 kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, ennallistamiseen ja kohentamiseen liittyvät selvitykset ja investoinnit, niihin liittyvät sosioekonomiset näkökohdat mukaan luettuina, sekä ympäristöalan tiedotustoimet. Alatoimenpidettä 7.7. tuki toimintojen siirtämiseen sekä maaseudun asutuskeskuksia lähellä sijaitsevien rakennusten ja muiden tilojen muutostöihin tarkoitettuihin investointeihin, joilla pyritään parantamaan elämänlaatua tai lisäämään asuinkeskuksen ympäristötehokkuutta, ei erillisenä oteta käyttöön, mutta tarkoituksenmukaisia tilojen muutostöitä voidaan toteuttaa muiden alatoimenpiteiden yhteydessä. Toimenpiteen tavoitteena on lisätä maaseutualueiden kestävyyttä ja elinvoimaisuutta. Tavoitteena on parantaa maaseudulla toimivien palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta (mukaan lukien kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut, yritysten palvelut ja valmiudet tietoyhteiskunnan hyödyntämiseen), lisätä 296 asuinympäristön ekologisuutta ja turvallisuutta, parantaa maaseudun infrastruktuuria sekä kehittää kylien yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Palvelujen ja kylien kehittämistoimenpide vastaa maaseudun palvelujen kehittämistavoitteeseen ja sen avulla lisätään maaseutualueiden aktiivisuutta ja osallisuutta. Lisäksi toimenpiteellä parannetaan maahanmuuttajien kotoutumisen mahdollisuuksia maaseudulla. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla aktivoidaan, suunnitellaan, selvitetään tai kehitetään maaseudun palveluita ottaen huomioon eri väestö- ja toimijaryhmät: esimerkiksi yritykset, järjestöt, kylät asukkaineen sekä eri ikäryhmät. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla edistetään yhteistyön ja yhteistyöverkostojen luomista ja paikallisyhteisöjen (kuntien ja kylien) vetovoimaisuutta sekä luodaan edellytyksiä kuntien ja kylien elinkeinopohjan monipuolistamiselle. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, jotka hyödyntävät ja kehittävät maaseudun kulttuuri- tai luonnonperintökohteita ja luonnonarvoltaan merkittäviä paikkoja, ja edistävät niiden suojelua ja kehittämistä. Hankkeessa voidaan toteuttaa monenlaista kehittämistä ja tehdä investointeja, joista hyöty kohdentuu maaseudun yrittäjille ja asukkaille. Kehittämishankkeen tuki maksetaan avustuksena hankkeen toteuttajalle. Toimivan elinympäristön edellytykset ovat maaseudulla samat kuin kaupungeissa: tarvitaan terveydenhoitopalveluja, toimivat tietoliikenneyhteydet ja muuta infrastruktuuria. Tietyt palvelut ovat ehto sille, että ihmiset pystyvät asumaan ja yrittämään maaseudulla. Palvelujen tarjonta on keskittynyt yhä enemmän suurempiin keskuksiin. Uusia keinoja palvelujen tarjoamiseksi tarvitaan. Väestön ikääntyminen lisää palvelun tarvetta ja asettaa haasteita palvelujen saavutettavuudelle. Ikääntyvä väestö ei voi hakea palveluita kaukaa. Entistä keskeisempi kysymys maaseutualueilla on myös se, miten asukkaat pääsevät vaikuttamaan itseään, elinympäristöään ja palvelujaan koskevaan suunnitteluun. Maaseudun kulttuuri- ja virkistysmahdollisuuksien kehittäminen on tärkeää ja vaikuttaa erityisesti nuorten ihmisten asumishalukkuuteen maaseudulla. Elinvoimainen maaseutu houkuttelee myös uusia asukkaita. Palvelujen ja kylien kehittämiseen liittyvällä toimenpiteellä ei ole tarkoitus korvata kunnan tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden rahoittamista, vaan parantaa ja täydentää palveluita lisäämällä toimijoiden välistä yhteistyötä ja kehittämällä uusia toimintamalleja. Maaseudun ympäristö- ja ilmastokysymyksiin tarvitaan uusia ratkaisuja ja välineitä. Yhteisölliset, paikallisesti toteutettavat ympäristön tilaa parantavat toimet tukevat ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Uusiutuvan energian käyttäminen ja pienimuotoisen hajautettuun järjestelmään perustuvan energiahuollon kehittäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Toimivat, huippunopeat tietoliikenneyhteydet ovat edellytys maaseudun asukkaiden palvelujen ja elinkeinojen kehittämiselle. Verkossa toimivat palvelut tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia yrittäjille ja uusia palveluja maaseudun asukkaille. Tietoliikenneyhteydet ovat kuitenkin edelleen puutteelliset monilla alueilla tai jopa puuttuvat kokonaan, joten edelleen tarvitaan huippunopean tietoliikenneyhteyden rakentamista. Palvelujen saavutettavuuden turvaamiseksi on mietittävä uusia ratkaisuja. Maaseudun saavutettavuutta parannetaan mm. liikkuvia palveluja kehittämällä ja paikallisia tietoliikenneyhteyksiä parantamalla. Tavoitteena on, että hajautettujen ja paikallisten energiaratkaisujen määrä lisääntyy ja mahdollisuus niiden hyödyntämiseen kasvaa. Palvelujen ja kylien kehittämistoimenpiteet vaikuttavat ensisijaisesti seuraaviin kohdealoihin: 297 6B Maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen; 6C Maaseutualueiden tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantaminen. Toissijaiset vaikutukset kytkeytyvät kohdealoihin: 3A: Kilpailukyvyn parantaminen yhdistämällä alkutuottajat paremmin elintarvikeketjuun laatujärjestelmien avulla, lisäämällä maataloustuotteiden lisäarvoa, edistämällä myyntiä paikallisilla markkinoilla sekä lyhyissä jakeluketjuissa, tuottajaryhmät ja -organisaatiot sekä toimialaorganisaatiot; 3B: Maatilojen riskien ennaltaehkäisyn ja hallinnan tukeminen 4A: Euroopan maisemien tilan ja luonnon monimuotoisuuden (mukaan lukien Natura 2000- ja arvokkaat luontoalueet) ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen; 5C: Uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden hankinnan ja käytön helpottaminen; 6A: Monipuolistamisen, uusien pienyritysten perustamisen ja työpaikkojenluomisen helpottaminen. Maaseudun palveluja kehittämällä ja saavutettavuutta parantamalla lisätään maaseudun elinvoimaisuutta ja lisätään yrittäjien mahdollisuuksia toimia maaseudulla (kytkentä lukujen 8.2.3 ja 8.2.4 toimenpiteisiin) ja toimijoiden välistä yhteistyötä (kytkentä lukuun 8.2.10). Paikallisella energian tuotannolla pystytään lisäämään uusiutuvan energian käyttöä ja tehostamaan jätteiden kiertoa. Kehittyvien palvelujen saavutettavuutta parannetaan tietoliikenneyhteyksien kehittämisen kautta. Verkossa toimivien palveluiden käyttöä voidaan edistää koulutus- ja tiedonvälitystoimenpiteen (luku 8.2.1) kautta. Maiseman ja yhteisten alueiden kunnostamisella on vaikutuksia niin asumisviihtyvyyteen, matkailulliseen vetovoimaan kuin luonnon monimuotoisuuteen. Ympäristö- ja ilmastotavoitteisiin vaikutetaan toimenpiteessä toteutettavilla pienimuotoisilla uusituvan energian tuottamiseen ja energiansäästöään keskittyvillä hankkeilla. Tietoliikenneinfrastruktuurin kehittämisellä on sekä ilmastovaikutuksia, että parantuvien yhteyksien kautta vaikutus innovaatioiden syntymiseen ja käyttöönottoon. Palvelujen järjestäminen ja uudenlaiset mallit tuottavat sosiaalisia innovaatioita. Esimerkkejä toimenpiteen kehittämiskohteista:  uudet toimintatavat ja palvelumallit, palvelukokeilut, maaseutusopimukset, monipalvelupisteet, palveluyrittäjyyden kehittäminen, palveluyritysten yhteistyö ja verkostoituminen;  paikallista tietoliikenneinfrastruktuuria kehittävät ja niiden käyttöönottoa ja hyödyntämistä edistävät hankkeet, pienimuotoiset tietoliikenneinfrastruktuuri-investoinnit;  pieninfrastruktuurien suunnittelu, luominen, parantaminen tai laajentaminen, mm. uusiutuvia energiaa ja vesihuoltoa koskevat investoinnit, lähiruokamarkkinoitten ja lyhyitten jakeluketjujen kehittäminen sekä yhteiseen käyttöön tehtävät rakennelmat;  kylien kehittäminen, kuten: asuinympäristön parantaminen, yhteisten tilojen ja paikkojen kunnostaminen ja perustaminen (esim. uimarannat, liikunta- ja leikkipaikat), kylätoiminnan kehittäminen, asumis- ja työskentelymahdollisuuksien kehittäminen, ekologisen maaseutuasumisen suunnittelu ja kehittäminen, kylien kehittämis-, turvallisuus-, maisemanhoito ja maankäyttösuunnitelmien laatiminen, kehittäminen ja toteutus (ns. kyläsuunnitelmat), Natura 2000 -alueiden ja muiden luontoarvoiltaan tärkeiden alueiden suojelu- ja käyttösuunnitelmat ja 298 niiden toteuttaminen;  vähähiilistä yhteiskuntaa tukevat toimet, yhteisölliset ympäristötoimet, uusiutuvan energian käytön edistäminen kylässä ja pienimuotoisen hajautettuun järjestelmään perustuvan energiahuollon kehittäminen, uusiutuvan energian tuotannon ja energian käytön tehostaminen;  hyvinvointiin ja terveyden ylläpitoon liittyvät palvelut, kulttuuri- ja vapaa-ajantoiminnan mahdollisuuksien parantaminen, matkailu-, virkistys- ja vapaa-ajan palvelujen luominen ja niihin liittyvän infrastruktuurin parantaminen, pienimuotoisten luontoreitistöjen rakentaminen, kunnostaminen ja hyödyntäminen;  paikalliskulttuuri ja -perinteet, rakennusten ja alueiden uudet käyttötarkoitukset, rakennusperinnön säilyttäminen (Suomen kulttuuriympäristöstrategia);  yhteisöllisyys, yhteistyön ja osallisuuden lisääminen sekä nuorisotoiminta. 8.2.5.3. Laajuus, tuen taso, tuensaajat sekä tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä eriteltynä tarvittaessa alatoimenpiteittäin ja/tai toimintatyypeittäin. Kunkin toimintatyypin osalta tukikelpoiset kustannukset, tukikelpoisuusedellytykset, sovellettavat määrät ja tukiprosentit sekä valintaperusteiden vahvistamisen periaatteet 8.2.5.3.1. 7.1. Maaseutualueiden palvelujen kehittämissuunnitelmat sekä Natura 2000- ja muiden alueiden suojelu- ja hoitosuunnitelmat Alatoimenpide:  7.1 – tuki maaseutualueiden kuntien ja kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien sekä Natura 2000 -alueita ja muita luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien suojelu- ja hoitosuunnitelmien laatimiseen ja päivittämiseen 8.2.5.3.1.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla laaditaan, päivitetään tai kehitetään maaseudun palvelujen kehittämissuunnitelmia ja Natura 2000 -alueiden ja muiden luontoarvoiltaan tärkeiden alueiden suojelu-, hoito- ja käyttösuunnitelmia. Tuki myönnetään kehittämishankkeille. Hankkeessa voidaan toteuttaa kehittämistä, joista hyöty kohdentuu maaseudun yrittäjille ja asukkaille. Kehittämishankkeen tuki maksetaan hankkeen toteuttajalle. 8.2.5.3.1.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Tuki myönnetään avustuksena kehittämishankkeeseen. 299 8.2.5.3.1.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 8.2.5.3.1.4. Tuensaajat Tuensaajina voivat olla julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt, mm. kunnat, yhdistykset, järjestöt, osuuskunnat. 8.2.5.3.1.5. Tukikelpoiset kustannukset Hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvat, tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Kehittämishankkeen tuki voi kattaa hankkeeseen liittyvät, tarpeelliset pienhankinnat. Tukea voidaan myöntää seuraaviin kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin:  palkka- ja palkkiokustannuksiin;  matkakustannuksiin;  ostopalveluiden hankintaan;  vuokrakustannuksiin;  materiaali- ja muihin toteutuksen kannalta välttämättömiin kustannuksiin. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. Yleisasetuksen artiklan 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat hyväksyttäviä kustannuksia. Tuensaajan tulee esittää hyväksyttävistä kustannuksista riittävät suorituksen todentavat dokumentit. 8.2.5.3.1.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä. Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavat valtioneuvoston asetukset (valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014) ja ohjeet. Toimenpiteessä ei tueta:  suuria infrastruktuurihankkeita kuten maanteitä tai kalaportaita;  kuntien tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden tuottamista (Kuntalaki 300 365/1995, Laki kunnan peruspalveluitten valtionosuuksista 1704/2009)  yksityisten henkilöiden tai yksittäisten maatilojen ympäristö-, energia-, jäte- ja tai vesihuoltoon tai tietoliikenneyhteyksiin liittyviä hankkeita;  yritysten investointi- tai kehittämishankkeita, joihin myönnetään tukea luvun 8.2.3 mukaisesta investointitoimenpiteestä ja luvun 8.2.4 mukaisesta tila- ja yritystoiminnan kehittämisen toimenpiteestä. Luonnon monimuotoisuuden hoitoon liittyviin hankkeisiin ei myönnetä tukea tämän toimenpiteen kautta. Rekisteröidyt yhdistykset voivat saada tukea luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon liittyviin hankkeisiin perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen ja kosteikkoinvestoinnit toimenpiteiden kautta (luvussa 8.2.6). Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon ja jonka kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. 8.2.5.3.1.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Hankkeita rahoitettaessa painotetaan hankkeita, jotka edistävät uudenlaisen palvelutarjonnan suunnittelua ja kehittämistä ja auttavat käynnistämään maaseudun asukkaille ja yrittäjille uusia palveluja. Lisäksi painotetaan palveluiden järjestäjien (palveluyrittäjien ja kolmannen sektorin toimijoiden) yhteistyön ja toiminnan kehittämistä. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset ovat seuraavat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke parantaa maaseudun toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 301 4. Missä määrin hanke lisää kumppanuutta, aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä? (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0–3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Koko ohjelma-aluetta koskeville hankkeille määritellään erityiset valintakriteerit. Alueellisista ja paikallisista toimista hyöty kohdentuu pääsääntöisesti ohjelman maaseutualueelle. 8.2.5.3.1.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä toimenpiteessä on 80 milj. euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. Kehittämishankkeen julkisen tuen osuus on 100 % hyväksyttävistä kustannuksista. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 8.2.5.3.1.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.5.3.1.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Tuenhakijoiden valinta: valintakriteerien selkeä käyttö ja dokumentointi, riittämätön aktivointi ja tiedotus, hyvien hankeideoiden ja -toteuttajien niukkuus, määräajat ja niiden noudattamatta jättäminen. IT-järjestelmät: tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus (jatkuvat kehittämistarpeet). Maksuhakemukset: tuen käyttö ja kustannusten kohdentaminen ainoastaan tuettuun toimintaan, tukikelpoisuussääntöjen tunteminen, ennakoiden liian myöhäinen kuittaus. Komission riskikoodit kohdassa 8.2.5.4. 302 8.2.5.3.1.9.2. Lieventävät toimet Tuenhakijoiden valinta: hakemusten ja suunnitelmien laadun parantaminen, valintakriteereiden kirjaaminen HYRRÄ-järjestelmään, tuensaajalle annettavat määräajat, hankkeiden käsittelyajan arviointi, ohjelman toteutuksen suunnittelu, hyvät raportointimahdollisuudet uuden tietojärjestelmän kautta (raportit, seurantatiedot ym.) IT-järjestelmät: HYRRÄ-tietojärjestelmä ja sen muunneltavuus, koulutus, yhtenäinen käyttöoikeuksien hyväksyminen IAM-sovelluksen kautta. Maksuhakemukset: osaamisen tason parantaminen ja koulutus, hankkeiden hyvä suunnittelu, rajapintojen selkeys, ennakkojen aikainen kuittaus. 8.2.5.3.1.9.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.5.3.1.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.5.3.1.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun pieninfrastruktuurin, myös pienimuotoisen matkailuinfrastruktuurin, määrittely Pieninfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä toimenpiteessä pienimuotoista maaseutualueiden infrastruktuurin perustamis- tai parantamistoimia. Alueellisesti investoinnin toimet tai hyöty eivät kohdistu LAU 2-tason aluetta (NUTS 5) suuremmalle alueelle. Tämä taso vastaa yleensä kunnan käsitettä. Yleishyödyllisten investointien osalta tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 1 milj. euroa. Tarvittaessa erityinen poikkeus, jolla sallitaan investoinnit laajakaistaan ja uusiutuvaan energiaan, niin että myös suurempia infrastruktuureja voidaan tukea Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit Tiedot [DA RD - C(2014)1460] 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 303 304 8.2.5.3.2. 7.2. Pieninfrastruktuurit mukaan luettuna uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä koskevat investoinnit Alatoimenpide:  7.2 – tuki investointeihin kaikenlaisten pieninfrastruktuurien luomiseksi, parantamiseksi tai laajentamiseksi, uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä koskevat investoinnit mukaan luettuina 8.2.5.3.2.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla suunnitellaan, luodaan, parannetaan ja laajennetaan maaseudun pieninfrastruktuuria, mm. uusiutuvia energiaa ja vesihuoltoa koskevilla investoinneilla, lähiruokamarkkinoiden ja lyhyiden jakeluketjujen kehittämisen sekä yhteiseen käyttöön tarkoitettujen rakennelmien kautta. Toimenpiteessä toteutetaan kylien kehittämistä, kuten: asuinympäristön parantaminen, yhteisten tilojen ja paikkojen kunnostaminen ja perustaminen (esim. uimarannat, liikunta- ja leikkipaikat). Toimenpiteessä toteutetaan vähähiilistä yhteiskuntaa tukevia toimia, yhteisöllisiä ympäristötoimia, uusiutuvan energian käytön edistämistä kylässä ja pienimuotoista hajautettuun järjestelmään perustuvan energiahuollon kehittämistä sekä uusiutuvan energian tuotannon ja energian käytön tehostamista. Tuki myönnetään yleishyödyllisille investointihankkeille. Toimenpiteessä voidaan toteuttaa investointeja, joista hyöty kohdentuu maaseudun yrittäjille ja asukkaille. Kehittämishankkeen tuki maksetaan hankkeen toteuttajalle. 8.2.5.3.2.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Aineettomat ja aineelliset investoinnit. Tuki myönnetään avustuksena yleishyödylliseen investointin. 8.2.5.3.2.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat Komission asetus (EU) N:o 651/2014 Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 305 8.2.5.3.2.4. Tuensaajat Tuensaajina voivat olla julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt, mm. kunnat, yhdistykset, järjestöt, osuuskunnat. 8.2.5.3.2.5. Tukikelpoiset kustannukset Hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvat, tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset (aineettomat ja aineelliset investoinnit). Tukea voidaan myöntää seuraaviin investointihankkeiden toteuttamisesta maaseutualueilla aiheutuviin kustannuksiin asetuksen 1305/2013 45 artiklan mukaisesti:  rakennuksen, rakennelman tai rakenteen suunnittelu-, rakentamis-, korjaamis-, laajentamis- ja hankkimiskustannuksiin, leasing-vuokraus mukaan luettuna;  koneiden, laitteiden ja välineiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina arvoon asti;  sellaisen kiinteistön tai sen osan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin, jossa hankittavalla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tuettavassa toiminnassa;  hyväksyttäviin kustannuksiin liittyvät yleiskulut, kuten rakennussuunnittelijoiden ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset, hankkeen toteutuksen aikaiset palo- ja talkoovakuutusmaksut, tarpeellisista luvista tai rekisteröintimaksuista aiheutuvat kustannukset ;  seuraavat aineettomat investoinnit: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;  tukea voidaan myöntää maan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin siltä osin kuin maan osuus ei ylitä kymmentä prosenttia koko hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Yleisasetuksen artiklan 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat hyväksyttäviä kustannuksia. Tuensaajan tulee esittää hyväksyttävistä kustannuksista riittävät suorituksen todentavat dokumentit. Ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat periaatteet on käsitelty luvussa 8.1. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. Tuen ehdot määräytyvät komission asetus (EU) N:o 651/2014 art. 56 mukaisesti kun kyse on valtiontueksi luettavista toimista (erityisesti vesihuoltoinvestoinnit). Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. 306 8.2.5.3.2.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä. Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavat valtioneuvoston asetukset (valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014) ja ohjeet. Toimenpiteessä ei tueta:  suuria infrastruktuurihankkeita kuten maanteitä tai kalaportaita;  kuntien tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden tuottamista (Kuntalaki 365/1995, Laki kunnan peruspalveluitten valtionosuuksista 1704/2009);  yksityisten henkilöiden tai yksittäisten maatilojen ympäristö-, energia-, jäte- ja tai vesihuoltoon tai tietoliikenneyhteyksiin liittyviä hankkeita;  yritysten investointi- tai kehittämishankkeita, joihin myönnetään tukea luvun 8.2.3 mukaisesta investointitoimenpiteestä ja luvun 8.2.4 mukaisesta tila- ja yritystoiminnan kehittämisen toimenpiteestä;  tukkukauppaa, tuotteiden välitystoimintaa ja vähittäiskauppaan liittyviä kehittämistoimia ei pääsääntöisesti tueta, ellei toiminta liity maaseudun pk-yrityksissä valmistettujen tuotteiden myyntiin. Luonnon monimuotoisuuden hoitoon liittyviin hankkeisiin ei myönnetä tukea tämän toimenpiteen kautta. Rekisteröidyt yhdistykset voivat saada tukea luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon liittyviin hankkeisiin perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen ja kosteikkoinvestoinnit toimenpiteiden kautta (luku 8.2.6). Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon ja jonka kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. 8.2.5.3.2.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset ovat seuraavat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen 307 maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke lisää uudistumista ja toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke edistää yhteistyötä ja osallisuutta? (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0–3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Alueellisista ja paikallisista toimista hyöty kohdentuu pääsääntöisesti ohjelman maaseutualueelle. 8.2.5.3.2.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä toimenpiteessä on 80 milj. euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. Yleishyödyllisen investoinnin julkisen tuen osuus on 75 % hyväksyttävistä kustannuksista. Kun tuensaajana on julkisoikeudellinen yhteisö, julkisen rahoituksen osuus on 100 % julkisoikeudellisen yhteisön oma rahoitus mukaan luettuna. Vesihuoltoa koskevissa investoinneissa julkisen tuen osuus on 50 % hyväksyttävistä kustannuksista. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 8.2.5.3.2.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.5.3.2.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Julkiset hankinnat: julkisten hankintojen hankintamenettelyn hallitseminen ja riittävä osaaminen. Tuenhakijoiden valinta: valintakriteerien selkeä käyttö ja dokumentointi, määräajat ja niiden noudattamatta 308 jättäminen, hakijan toiminnan arviointi. IT-järjestelmät: tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus (jatkuvat kehittämistarpeet). Maksuhakemukset: tuen käyttö ja kustannusten kohdentaminen ainoastaan tuettuun toimintaan, tukikelpoisuussääntöjen tunteminen, ennakoiden liian myöhäinen kuittaus. ALV: ALV:n tukikelpoisuuden varmistaminen. Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty tukipäätöksessä. Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan riittävällä tavalla. Komission riskikoodit kohdassa 8.2.5.4. 8.2.5.3.2.9.2. Lieventävät toimet Julkiset hankinnat: ohjeistus ja koulutus (viranomaiset, tuen saajat), noudatettujen menettelyjen dokumentointi ja perusteleminen. Tuenhakijoiden valinta: hakemusten ja suunnitelmien laadun parantaminen, valintakriteereiden kirjaaminen HYRRÄ-järjestelmään, tuensaajalle annettavat määräajat, hankkeiden käsittelyajan arviointi, ohjelman toteutuksen suunnittelu, hyvät raportointimahdollisuudet uuden tietojärjestelmän kautta (raportit, seurantatiedot ym.) IT-järjestelmät: HYRRÄ-tietojärjestelmä ja sen muunneltavuus, koulutus, yhtenäinen käyttöoikeuksien hyväksyminen IAM-sovelluksen kautta. Maksuhakemukset: osaamisen tason parantaminen ja koulutus, hankkeiden hyvä suunnittelu, rajapintojen selkeys, ennakkojen aikainen kuittaus ALV: toimitaan voimassaolevien säädösten mukaan, ALV on tukikelpoinen, jos siitä ei saada palautusta; viranomaisten koulutus; tarkistuslistan käyttö. Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen. Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. 309 8.2.5.3.2.9.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.5.3.2.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.5.3.2.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun pieninfrastruktuurin, myös pienimuotoisen matkailuinfrastruktuurin, määrittely Pieninfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä toimenpiteessä pienimuotoista maaseutualueiden infrastruktuurin perustamis- tai parantamistoimia. Alueellisesti investoinnin toimet tai hyöty eivät kohdistu LAU 2-tason aluetta (NUTS 5) suuremmalle alueelle. Tämä taso vastaa yleensä kunnan käsitettä. Yleishyödyllisten investointien osalta tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 1 milj. euroa. Tarvittaessa erityinen poikkeus, jolla sallitaan investoinnit laajakaistaan ja uusiutuvaan energiaan, niin että myös suurempia infrastruktuureja voidaan tukea Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit Tiedot [DA RD - C(2014)1460] 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 310 8.2.5.3.3. 7.3. Laajakaistainfrastruktuuri sekä laajakaistan ja verkossa tarjottavien palvelujen saatavuus Alatoimenpide:  7.3 – tuki laajakaistainfrastruktuuriin, myös sen luomiseen, parantamiseen ja laajentamiseen, passiiviseen laajakaistainfrastruktuuriin sekä laajakaistan ja julkisten sähköisen hallinnon ratkaisujen saatavuuteen 8.2.5.3.3.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla suunnitellaan, selvitetään, kehitetään ja rakennetaan paikallista tietoliikenneinfrastruktuuria, verkossa tarjottavia palveluita ja niiden käyttöönottoa ja hyödyntämistä. Toimenpiteessä toteutetaan maaseutualueilla pienimuotoisia tietoliikenneinfrastruktuuri-investointeja. Laajakaistahankkeita toteutetaan maaseutualueilla, joilla yhteyksiä ei markkinaehtoisesti rakenneta. Tuki myönnetään kehittämishankkeille ja yleishyödyllisten investointihankkeille. Hankkeessa voidaan toteuttaa monenlaista kehittämistä ja tehdä investointeja laajakaistainfrastruktuurin rakentamiseen, parantamiseen ja laajentamiseen, passiivisen laajakaistainfrastruktuurin sekä laajakaistan ja julkisten sähköisen hallinnon ratkaisujen saatavuuden parantamiseen liittyen. Kehittämishankkeen tuki maksetaan avustuksena hankkeen toteuttajalle. 8.2.5.3.3.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Aineettomat ja aineelliset investoinnit. Tuki myönnetään avustuksena kehittämishankkeeseen tai yleis hyödylliseen investointihankkeeseen. 8.2.5.3.3.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat Komission asetus (EU) N:o 651/2014 Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 8.2.5.3.3.4. Tuensaajat Tuensaajina voivat olla julkisoikeudelliset yhteisöt ja yksityisoikeudelliset yhteisöt. Tuensaajina voivat olla 311 mm. kunnat, yhdistykset, järjestöt ja osuuskunnat. 8.2.5.3.3.5. Tukikelpoiset kustannukset Hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvat, tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset (aineettomat ja aineelliset investoinnit). Kehittämishankkeen tuki voi kattaa hankkeeseen liittyvät, tarpeelliset pienhankinnat. Tukea voidaan myöntää seuraaviin kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin:  palkka- ja palkkiokustannuksiin;  matkakustannuksiin;  ostopalveluiden hankintaan;  vuokrakustannuksiin;  materiaali- ja muihin toteutuksen kannalta välttämättömiin kustannuksiin. Tukea voidaan myöntää seuraaviin investointihankkeiden toteuttamisesta maaseutualueilla aiheutuviin kustannuksiin asetuksen 1305/2013 45 artiklan mukaisesti:  rakennuksen, rakennelman tai rakenteen suunnittelu-, rakentamis-, korjaamis-, laajentamis- ja hankkimiskustannuksiin, leasing-vuokraus mukaan luettuna; ml. laajakaistainfrastruktuurin rakentaminen, parantaminen ja laajentaminen, passiivisen laajakaistainfrastruktuurin sekä laajakaistan ja sähköisten ratkaisujen parantaminen;  koneiden, laitteiden ja välineiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina arvoon asti;  sellaisen kiinteistön tai sen osan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin, jossa hankittavalla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tuettavassa toiminnassa;  hyväksyttäviin kustannuksiin liittyvät yleiskulut, kuten rakennussuunnittelijoiden ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset, hankkeen toteutuksen aikaiset palo- ja talkoovakuutusmaksut, tarpeellisista luvista tai rekisteröintimaksuista aiheutuvat kustannukset;  seuraavat aineettomat investoinnit: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;  tukea voidaan myöntää maan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin siltä osin kuin maan osuus ei ylitä kymmentä prosenttia koko hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Laajakaistainfrastruktuurin rakentamiseen kuuluvat kaivuu-, kaivanto- ja asennuskustannukset ovat tukikelpoisia. Tukea ei myönnetä kustannuksiin, jotka aiheutuvat viimeisen 100 metrin tilaajaliittymän (talokaapeli) rakentamisesta yksityisen loppukäyttäjän asuinrakennuksen tai toimipaikan seinästä. Lähtökohtana on, että laajakaistapalvelun käyttäjä hankkii tarvitsemansa tilaajaliittymän omalla kustannuksellaan. Yleisasetuksen artiklan 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat hyväksyttäviä kustannuksia. Tuensaajan tulee esittää hyväksyttävistä kustannuksista riittävät suorituksen 312 todentavat dokumentit. Ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat periaatteet on käsitelty luvussa 8.1. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. Tuen ehdot määräytyvät komission asetus (EU) N:o 651/2014 art. 52 mukaisesti kun kyse on valtiontueksi luettavista toimista (laajakaistainvestoinnit). Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. 8.2.5.3.3.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuettu tietoliikenneverkon rakentaminen on teknologiariippumatonta, mutta edellytyksenä on, että verkko takaa 100 Mbit/s nopeudella toimivan yhteyden. Rakennettu tietoliikenneverkko on tuen saajan omistama ja tuen saaja sitoutuu pitämään verkon tuen myöntöhetkellä tarkoitetussa käytössä yleisasetuksen 1303/2013 71 artiklan 1 kohdan a─c alakohdan mukaisesti. Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä. Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavat valtioneuvoston asetukset (valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014) ja ohjeet. Toimenpiteessä ei tueta:  suuria infrastruktuurihankkeita kuten maanteitä tai kalaportaita;  kuntien tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden tuottamista (Kuntalaki 365/1995, Laki kunnan peruspalveluitten valtionosuuksista 1704/2009)  yksityisten henkilöiden tai yksittäisten maatilojen ympäristö-, energia-, jäte- ja tai vesihuoltoon tai tietoliikenneyhteyksiin liittyviä hankkeita;  yritysten investointi- tai kehittämishankkeita, joihin myönnetään tukea luvun 8.2.3 mukaisesta investointitoimenpiteestä ja luvun 8.2.4 mukaisesta tila- ja yritystoiminnan kehittämisen toimenpiteestä. Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hankkeen kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. 8.2.5.3.3.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin 313 prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Hankkeita rahoitettaessa painotetaan hankkeita, jotka edistävät uudenlaisen palvelutarjonnan suunnittelua ja kehittämistä ja auttavat käynnistämään maaseudun asukkaille ja yrittäjille uusia palveluja. Lisäksi painotetaan palveluiden järjestäjien (palveluyrittäjien ja kolmannen sektorin toimijoiden) yhteistyön ja toiminnan kehittämistä. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset ovat seuraavat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke parantaa maaseudun toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke lisää kumppanuutta, aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä? (20 %) Yleishyödyllisten investointien valintaperusteet ovat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke lisää uudistumista ja toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke edistää yhteistyötä ja osallisuutta? (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0–3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Koko ohjelma-aluetta koskeville hankkeille määritellään erityiset valintakriteerit. Alueellisista ja paikallisista toimista hyöty kohdentuu pääsääntöisesti ohjelman maaseutualueelle. 314 8.2.5.3.3.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä on 80 milj. euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. Kehittämishankkeen julkisen tuen osuus on100 % hyväksyttävistä kustannuksista. Yleishyödyllisen investoinnin julkisen tuen osuus on 50 tai 70 % hyväksyttävistä kustannuksista. Jos tuenhakijan vuosittainen liikevaihto edellisen 3 vuoden aikana ylittää 10 miljoonaa euroa, julkisen tuen osuus on 50 %. Jos tuenhakijan vuosittainen liikevaihto on ollut 10 milj. euroa tai vähemmän viimeisten 3 vuoden aikana, julkisen tuen osuus on 70 %. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 8.2.5.3.3.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.5.3.3.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Julkiset hankinnat: julkisten hankintojen hankintamenettelyn hallitseminen ja riittävä osaaminen. Tuenhakijoiden valinta: valintakriteerien selkeä käyttö ja dokumentointi, määräajat ja niiden noudattamatta jättäminen, hakijan toiminnan arviointi. IT-järjestelmät: tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus (jatkuvat kehittämistarpeet). Maksuhakemukset: tuen käyttö ja kustannusten kohdentaminen ainoastaan tuettuun toimintaan, tukikelpoisuussääntöjen tunteminen. ALV: ALV:n tukikelpoisuuden varmistaminen. Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty tukipäätöksessä. Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan riittävällä tavalla. 315 Komission riskikoodit kohdassa 8.2.5.4. 8.2.5.3.3.9.2. Lieventävät toimet Julkiset hankinnat: ohjeistus ja koulutus (viranomaiset, tuen saajat), noudatettujen menettelyjen dokumentointi ja perusteleminen. Tuenhakijoiden valinta: hakemusten ja suunnitelmien laadun parantaminen, valintakriteereiden kirjaaminen HYRRÄ-järjestelmään, tuensaajalle annettavat määräajat, hankkeiden käsittelyajan arviointi, ohjelman toteutuksen suunnittelu, hyvät raportointimahdollisuudet uuden tietojärjestelmän kautta (raportit, seurantatiedot ym.) IT-järjestelmät: HYRRÄ-tietojärjestelmä ja sen muunneltavuus, koulutus, yhtenäinen käyttöoikeuksien hyväksyminen IAM-sovelluksen kautta. Maksuhakemukset: osaamisen tason parantaminen ja koulutus, hankkeiden hyvä suunnittelu ALV: toimitaan voimassaolevien säädösten mukaan, ALV on tukikelpoinen, jos siitä ei saada palautusta; viranomaisten koulutus; tarkistuslistan käyttö. Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen. Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. 8.2.5.3.3.9.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.5.3.3.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.5.3.3.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun pieninfrastruktuurin, myös pienimuotoisen matkailuinfrastruktuurin, määrittely Pieninfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä toimenpiteessä pienimuotoista maaseutualueiden infrastruktuurin 316 perustamis- tai parantamistoimia. Alueellisesti investoinnin toimet tai hyöty eivät kohdistu LAU 2-tason aluetta (NUTS 5) suuremmalle alueelle. Tämä taso vastaa yleensä kunnan käsitettä. Laajakaistayhteyksien parantamiseen liittyvissä investoinneissa euromääräisesti pieninfrastruktuurin määrittelyssä käytetään 663/2014 maaseutualueiden suuntaviivojen määrittelyä: tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 2 milj. euroa. Muiden yleishyödyllisten investointien osalta tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 1 milj. euroa. Tarvittaessa erityinen poikkeus, jolla sallitaan investoinnit laajakaistaan ja uusiutuvaan energiaan, niin että myös suurempia infrastruktuureja voidaan tukea Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit Tiedot [DA RD - C(2014)1460] 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 317 8.2.5.3.4. 7.4. Paikallisten palvelujen kehittäminen ja niihin liittyvän infrastruktuurin parantaminen, ml. vapaa-aika ja kulttuuri Alatoimenpide:  7.4 – tuki investointeihin maaseutuväestölle suunnattujen paikallisten peruspalvelujen, vapaa-aika ja kulttuuri mukaan luettuina, ja niihin liittyvän infrastruktuurin perustamiseen, parantamiseen tai laajentamiseen 8.2.5.3.4.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla suunnitellaan, selvitetään tai kehitetään maaseutuväestölle suunnattuja palveluja. Toimenpiteen tavoitteena on lisätä maaseutualueiden kestävyyttä ja elinvoimaisuutta. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla parannetaan maaseudulla toimivien palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta (mukaan lukien kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut, yritysten palvelut ja valmiudet tietoyhteiskunnan hyödyntämiseen), lisätään asuinympäristön ekologisuutta ja turvallisuutta, parannetaan maaseudun infrastruktuuria sekä kehitetään kylien yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Palvelujen saavutettavuuden turvaamiseksi kehitetään uusia ratkaisuja. Maaseudun saavutettavuutta parannetaan mm. liikkuvia palveluja kehittämällä. Toimenpiteessä kehitetään palveluja, jotka parantavat maaseudun asukkaiden hyvinvointia, viihtyvyyttä ja toimintamahdollisuuksia. Toimenpiteessä ei tueta kuntien tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden tuottamista, mutta hankkeilla voidaan suunnitella uusia toimintamalleja, joilla peruspalvelujen saatavuutta voitaisiin parantaa. Tuki myönnetään kehittämishankkeille ja yleishyödyllisten investointihankkeille. Hankkeessa voidaan toteuttaa monenlaista kehittämistä ja tehdä investointeja, joista hyöty kohdentuu maaseudun yrittäjille ja asukkaille. Kehittämishankkeen tuki maksetaan hankkeen toteuttajalle. 8.2.5.3.4.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Aineettomat ja aineelliset investoinnit. Tuki myönnetään avustuksena kehittämishankkeeseen tai yleishyödylliseen investointiin. 8.2.5.3.4.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 318 8.2.5.3.4.4. Tuensaajat Tuensaajina voivat olla julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt, mm. kunnat, yhdistykset, järjestöt, osuuskunnat. 8.2.5.3.4.5. Tukikelpoiset kustannukset Hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvat, tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset (aineettomat ja aineelliset investoinnit). Kehittämishankkeen ja yleishyödyllisen investointihankkeen tuki voi kattaa hankkeeseen liittyvät, tarpeelliset pienhankinnat. Tukea voidaan myöntää seuraaviin kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin:  palkka- ja palkkiokustannuksiin;  matkakustannuksiin;  ostopalveluiden hankintaan;  vuokrakustannuksiin;  materiaali- ja muihin toteutuksen kannalta välttämättömiin kustannuksiin. Tukea voidaan myöntää seuraaviin investointihankkeiden toteuttamisesta maaseutualueilla asetuksen 1305/2013 45 artiklan mukaisesti:  rakennuksen, rakennelman tai rakenteen suunnittelu-, rakentamis-, korjaamis-, laajentamis- ja hankkimiskustannuksiin, leasing-vuokraus mukaan luettuna;  koneiden, laitteiden, ja välineiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina arvoon asti;  sellaisen kiinteistön tai sen osan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin, jossa hankittavalla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tuettavassa toiminnassa;  hyväksyttäviin kustannuksiin liittyvät yleiskulut, kuten rakennussuunnittelijoiden ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset, hankkeen toteutuksen aikaiset palo- ja talkoovakuutusmaksut, tarpeellisista luvista tai rekisteröintimaksuista aiheutuvat kustannukset;  seuraavat aineettomat investoinnit: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;  tukea voidaan myöntää maan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin siltä osin kuin maan osuus ei ylitä kymmentä prosenttia koko hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Yleisasetuksen artiklan 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat hyväksyttäviä kustannuksia. Tuensaajan tulee esittää hyväksyttävistä kustannuksista riittävät suorituksen todentavat dokumentit. Ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat periaatteet on käsitelty luvussa 8.1. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä 319 periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. 8.2.5.3.4.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä. Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavat valtioneuvoston asetukset (valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014) ja ohjeet. Toimenpiteessä ei tueta:  suuria infrastruktuurihankkeita kuten maanteitä tai kalaportaita;  kuntien tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden tuottamista (Kuntalaki 365/1995, Laki kunnan peruspalveluitten valtionosuuksista 1704/2009);  yksityisten henkilöiden tai yksittäisten maatilojen ympäristö-, energia-, jäte- ja tai vesihuoltoon tai tietoliikenneyhteyksiin liittyviä hankkeita;  yritysten investointi- tai kehittämishankkeita, joihin myönnetään tukea luvun 8.2.3 mukaisesta investointitoimenpiteestä ja luvun 8.2.4 mukaisesta tila- ja yritystoiminnan kehittämisen toimenpiteestä;  tukkukauppaa, tuotteiden välitystoimintaa ja vähittäiskauppaan liittyviä kehittämistoimia ei pääsääntöisesti tueta, ellei toiminta liity maaseudun pk-yrityksissä valmistettujen tuotteiden myyntiin. Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon ja jonka kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. 8.2.5.3.4.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Hankkeita rahoitettaessa painotetaan hankkeita, jotka edistävät uudenlaisen palvelutarjonnan suunnittelua ja kehittämistä ja auttavat käynnistämään maaseudun asukkaille ja yrittäjille uusia palveluja. Lisäksi painotetaan palveluiden järjestäjien (palveluyrittäjien ja kolmannen sektorin toimijoiden) yhteistyön ja toiminnan kehittämistä. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka 320 käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset ovat seuraavat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke parantaa maaseudun toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke lisää kumppanuutta, aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä? (20 %) Yleishyödyllisten investointien valintaperusteet ovat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke lisää uudistumista ja toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke edistää yhteistyötä ja osallisuutta? (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0–3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Koko ohjelma-aluetta koskeville hankkeille määritellään erityiset valintakriteerit. Alueellisista ja paikallisista toimista hyöty kohdentuu pääsääntöisesti ohjelman maaseutualueelle. 8.2.5.3.4.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä toimenpiteessä on 80 milj. euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. 321 Kehittämishankkeen julkisen tuen osuus on 100 % hyväksyttävistä kustannuksista. Yleishyödyllisen investoinnin julkisen tuen osuus on 75 % hyväksyttävistä kustannuksista. Kun tuensaajana on julkisoikeudellinen yhteisö, julkisen rahoituksen osuus on 100 % julkisoikeudellisen yhteisön oma rahoitus mukaan luettuna. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 8.2.5.3.4.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.5.3.4.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Julkiset hankinnat: julkisten hankintojen hankintamenettelyn hallitseminen ja riittävä osaaminen. Tuenhakijoiden valinta: valintakriteerien selkeä käyttö ja dokumentointi, määräajat ja niiden noudattamatta jättäminen, hakijan toiminnan arviointi. IT-järjestelmät: tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus (jatkuvat kehittämistarpeet) Maksuhakemukset: tuen käyttö ja kustannusten kohdentaminen ainoastaan tuettuun toimintaan, tukikelpoisuussääntöjen tunteminen, ennakoiden liian myöhäinen kuittaus. ALV: ALV:n tukikelpoisuuden varmistaminen. Komission riskikoodit kohdassa 8.2.5.4. Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty tukipäätöksessä. Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan riittävällä tavalla. 8.2.5.3.4.9.2. Lieventävät toimet Julkiset hankinnat: ohjeistus ja koulutus (viranomaiset, tuen saajat), noudatettujen menettelyjen dokumentointi ja perusteleminen. Tuenhakijoiden valinta: hakemusten ja suunnitelmien laadun parantaminen, valintakriteereiden kirjaaminen HYRRÄ-järjestelmään, tuensaajalle annettavat määräajat, hankkeiden käsittelyajan arviointi, ohjelman toteutuksen suunnittelu, hyvät raportointimahdollisuudet uuden tietojärjestelmän kautta (raportit, 322 seurantatiedot ym.) IT-järjestelmät: HYRRÄ-tietojärjestelmä ja sen muunneltavuus, koulutus, yhtenäinen käyttöoikeuksien hyväksyminen IAM-sovelluksen kautta. Maksuhakemukset: osaamisen tason parantaminen ja koulutus, hankkeiden hyvä suunnittelu, rajapintojen selkeys, ennakkojen aikainen kuittaus. ALV: toimitaan voimassaolevien säädösten mukaan, ALV on tukikelpoinen, jos siitä ei saada palautusta; viranomaisten koulutus; tarkistuslistan käyttö. Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen. Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. 8.2.5.3.4.9.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.5.3.4.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.5.3.4.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun pieninfrastruktuurin, myös pienimuotoisen matkailuinfrastruktuurin, määrittely Pieninfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä toimenpiteessä pienimuotoista maaseutualueiden infrastruktuurin perustamis- tai parantamistoimia. Alueellisesti investoinnin toimet tai hyöty eivät kohdistu LAU 2-tason aluetta (NUTS 5) suuremmalle alueelle. Tämä taso vastaa yleensä kunnan käsitettä. Yleishyödyllisten investointien osalta tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 1 milj. euroa. Tarvittaessa erityinen poikkeus, jolla sallitaan investoinnit laajakaistaan ja uusiutuvaan energiaan, niin että myös suurempia infrastruktuureja voidaan tukea Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta 323 Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit Tiedot [DA RD - C(2014)1460] 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 324 8.2.5.3.5. 7.5. Investoinnit vapaa-ajan infrastruktuurin parantamiseen, matkailuneuvontaan ja pienimuotoiseen matkailuinfrastruktuuriin Alatoimenpide:  7.5 – tuki investointeihin vapaa-ajan infrastruktuurin julkiseen käyttöön, matkailuneuvontaan ja pienimuotoiseen matkailuinfrastruktuuriin 8.2.5.3.5.1. Toimintatyypin kuvaus Hankkeilla parannetaan kulttuuri- ja vapaa-ajantoiminnan mahdollisuuksia sekä matkailu-, virkistys- ja vapaa-ajan palveluihin liittyvää infrastruktuuria. Tuki myönnetään yleishyödyllisille investointihankkeille. Hankkeessa voidaan toteuttaa investointeja, joista hyöty kohdentuu maaseudun yrittäjille ja asukkaille. Kehittämishankkeen tuki maksetaan hankkeen toteuttajalle. 8.2.5.3.5.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Aineettomat ja aineelliset investoinnit. Tuki myönnetään avustuksena yleishyödylliseen investointiin. 8.2.5.3.5.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 8.2.5.3.5.4. Tuensaajat Tuensaajina voivat olla julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt, mm. kunnat, yhdistykset, järjestöt, osuuskunnat. 8.2.5.3.5.5. Tukikelpoiset kustannukset Hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvat, tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset (aineettomat ja aineelliset investoinnit). Tukea voidaan myöntää seuraaviin investointihankkeiden toteuttamisesta maaseutualueilla aiheutuviin 325 kustannuksiin asetuksen 1305/2014 45 artiklan mukaisesti:  rakennuksen, rakennelman tai rakenteen suunnittelu-, rakentamis-, korjaamis-, laajentamis- ja hankkimiskustannuksiin, leasing-vuokraus mukaan luettuna;  koneiden, laitteiden ja välineiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina arvoon asti;  sellaisen kiinteistön tai sen osan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin, jossa hankittavalla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tuettavassa toiminnassa;  hyväksyttäviin kustannuksiin liittyvät yleiskulut, kuten rakennussuunnittelijoiden ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset, hankkeen toteutuksen aikaiset palo- ja talkoovakuutusmaksut, tarpeellisista luvista tai rekisteröintimaksuista aiheutuvat kustannukset;  seuraavat aineettomat investoinnit: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;  tukea voidaan myöntää maan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin siltä osin kuin maan osuus ei ylitä kymmentä prosenttia koko hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Yleisasetuksen artiklan 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat hyväksyttäviä kustannuksia. Tuensaajan tulee esittää hyväksyttävistä kustannuksista riittävät suorituksen todentavat dokumentit. Ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat periaatteet on käsitelty luvussa 8.1. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. 8.2.5.3.5.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä. Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavat valtioneuvoston asetukset (valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014) ja ohjeet. Toimenpiteessä ei tueta:  suuria infrastruktuurihankkeita kuten maanteitä tai kalaportaita;  kuntien tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden tuottamista (Kuntalaki 365/1995, Laki kunnan peruspalveluitten valtionosuuksista 1704/2009);  yksityisten henkilöiden tai yksittäisten maatilojen ympäristö-, energia-, jäte- ja tai vesihuoltoon tai tietoliikenneyhteyksiin liittyviä hankkeita;  yritysten investointi- tai kehittämishankkeita, joihin myönnetään tukea luvun 8.2.3 mukaisesta 326 investointitoimenpiteestä ja luvun 8.2.4 mukaisesta tila- ja yritystoiminnan kehittämisen toimenpiteestä. Luonnon monimuotoisuuden hoitoon liittyviin hankkeisiin ei myönnetä tukea tämän toimenpiteen kautta. Rekisteröidyt yhdistykset voivat saada tukea luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon liittyviin hankkeisiin perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen ja kosteikkoinvestoinnit toimenpiteiden kautta (luku 8.2.6). Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon ja jonka kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuki on tuen kohteena olevan toiminnan kannalta tarpeellinen. Edellytyksenä on lisäksi, että hakija esittää tuettavaa toimenpidettä koskevan suunnitelman. Suunnitelmaan on sisällytettävä tavoitteet, niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet ja toteutumisen arviointiperusteet, arvio toteutusajasta, kokonaiskustannuksista ja kokonaisrahoituksesta, selvitys kestävän kehityksen tavoitteen huomioon ottamisesta toimenpiteen toteuttamisessa sekä yritystoiminnan tukea koskevaan suunnitelmaan selvitys toiminnan kannattavuudesta. 8.2.5.3.5.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset ovat seuraavat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun ohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3 Missä määrin hanke lisää uudistumista ja toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke edistää yhteistyötä ja osallisuutta? (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0-3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu 327 vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Koko ohjelma-aluetta koskeville hankkeille määritellään erityiset valintakriteerit. Alueellisista ja paikallisista toimista hyöty kohdentuu pääsääntöisesti ohjelman maaseutualueelle. 8.2.5.3.5.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä toimenpiteessä on 80 milj. euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. Yleishyödyllisen investoinnin julkisen tuen osuus on 75 % hyväksyttävistä kustannuksista. Kun tuensaajana on julkisoikeudellinen yhteisö, julkisen rahoituksen osuus on 100 % julkisoikeudellisen yhteisön oma rahoitus mukaan luettuna. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 8.2.5.3.5.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.5.3.5.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Julkiset hankinnat: julkisten hankintojen hankintamenettelyn hallitseminen ja riittävä osaaminen. Tuenhakijoiden valinta: valintakriteerien selkeä käyttö ja dokumentointi, määräajat ja niiden noudattamatta jättäminen, hakijan toiminnan arviointi. IT-järjestelmät: tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus (jatkuvat kehittämistarpeet). Maksuhakemukset: tuen käyttö ja kustannusten kohdentaminen ainoastaan tuettuun toimintaan, tukikelpoisuussääntöjen tunteminen, ennakoiden liian myöhäinen kuittaus. ALV: ALV:n tukikelpoisuuden varmistaminen Komission riskikoodit kohdassa 8.2.5.4. Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty 328 tukipäätöksessä. Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan riittävällä tavalla. 8.2.5.3.5.9.2. Lieventävät toimet Julkiset hankinnat: ohjeistus ja koulutus (viranomaiset, tuen saajat), noudatettujen menettelyjen dokumentointi ja perusteleminen. Tuenhakijoiden valinta: hakemusten ja suunnitelmien laadun parantaminen, valintakriteereiden kirjaaminen HYRRÄ-järjestelmään, tuensaajalle annettavat määräajat, hankkeiden käsittelyajan arviointi, ohjelman toteutuksen suunnittelu, hyvät raportointimahdollisuudet uuden tietojärjestelmän kautta (raportit, seurantatiedot ym.) IT-järjestelmät: HYRRÄ-tietojärjestelmä ja sen muunneltavuus, koulutus, yhtenäinen käyttöoikeuksien hyväksyminen IAM-sovelluksen kautta. Maksuhakemukset: osaamisen tason parantaminen ja koulutus, hankkeiden hyvä suunnittelu, rajapintojen selkeys, ennakkojen aikainen kuittaus. ALV: toimitaan voimassaolevien säädösten mukaan, ALV on tukikelpoinen, jos siitä ei saada palautusta; viranomaisten koulutus; tarkistuslistan käyttö. Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen. Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. 8.2.5.3.5.9.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.5.3.5.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.5.3.5.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun pieninfrastruktuurin, myös pienimuotoisen matkailuinfrastruktuurin, määrittely 329 Pieninfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä toimenpiteessä pienimuotoista maaseutualueiden infrastruktuurin perustamis- tai parantamistoimia. Alueellisesti investoinnin toimet tai hyöty eivät kohdistu LAU 2-tason aluetta (NUTS 5) suuremmalle alueelle. Tämä taso vastaa yleensä kunnan käsitettä. Yleishyödyllisten investointien osalta tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 1 milj. euroa. Tarvittaessa erityinen poikkeus, jolla sallitaan investoinnit laajakaistaan ja uusiutuvaan energiaan, niin että myös suurempia infrastruktuureja voidaan tukea Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit Tiedot [DA RD - C(2014)1460] 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 330 8.2.5.3.6. 7.6. Kylien kehittämiseen, maaseutumaisemaan sekä kulttuuri- ja luonnonperintöön liittyvät selvitykset, investoinnit ja tiedotus Alatoimenpide:  7.6 – tuki kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, ennallistamiseen ja kohentamiseen liittyviin tutkimuksiin ja investointeihin, niihin liittyvät sosioekonomiset näkökohdat mukaan luettuina, sekä ympäristöalan tiedotustoimenpiteisiin 8.2.5.3.6.1. Toimintatyypin kuvaus Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla suunnitellaan, selvitetään tai kehitetään kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämistä, ennallistamista ja toteutetaan kohentamiseen liittyviä selvityksiä ja investointeja. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla edistetään yhteistyön ja yhteistyöverkostojen luomista ja kylien vetovoimaisuutta. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, jotka hyödyntävät ja kehittävät maaseudun kulttuuri- tai luonnonperintökohteita ja luonnonarvoltaan merkittäviä paikkoja, ja edistävät niiden suojelua ja kehittämistä. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, jotka liittyvät kylien kulttuuri- ja luonnonperinnön kehittämiseen, kuten: asuinympäristön parantaminen, yhteisten tilojen ja paikkojen kunnostaminen ja perustaminen (esim. uimarannat, liikunta- ja leikkipaikat) sekä tapahtumien järjestäminen. Tuki myönnetään kehittämishankkeille ja yleishyödyllisten investointihankkeille. Hankkeessa voidaan toteuttaa monenlaista kehittämistä ja tehdä investointeja, joista hyöty kohdentuu maaseudun yrittäjille ja asukkaille. Kehittämishankkeen tuki maksetaan hankkeen toteuttajalle. 8.2.5.3.6.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Aineettomat ja aineelliset investoinnit. Tuki myönnetään avustuksena kehittämishankkeeseen tai yleishyödylliseen investointiin. 8.2.5.3.6.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Laki julkisista hankinnoista (348/2007) Yleisasetus (EU) 1303/2013, 65, 67 ja 68 artiklat Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 8.2.5.3.6.4. Tuensaajat Tuensaajina voivat olla julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt, mm. kunnat, yhdistykset, 331 järjestöt, osuuskunnat. 8.2.5.3.6.5. Tukikelpoiset kustannukset Hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvat, tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset (aineettomat ja aineelliset investoinnit). Kehittämishankkeen tuki voi kattaa hankkeeseen liittyvät, tarpeelliset pienhankinnat. Tukea voidaan myöntää seuraaviin kehittämishankkeen toteuttamisesta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin:  palkka- ja palkkiokustannuksiin;  matkakustannuksiin;  ostopalveluiden hankintaan;  vuokrakustannuksiin;  materiaali- ja muihin toteutuksen kannalta välttämättömiin kustannuksiin. Tukea voidaan myöntää seuraaviin investointihankkeiden toteuttamisesta maaseutualueilla aiheutuviin kustannuksiin asetuksen 1305/2013 45 artiklan mukaisesti:  rakennuksen, rakennelman tai rakenteen suunnittelu-, rakentamis-, korjaamis-, laajentamis- ja hankkimiskustannuksiin, leasing-vuokraus mukaan luettuna;  koneiden, laitteiden ja välineiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina arvoon asti;  sellaisen kiinteistön tai sen osan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin, jossa hankittavalla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tuettavassa toiminnassa;  hyväksyttäviin kustannuksiin liittyvät yleiskulut, kuten rakennussuunnittelijoiden ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset, hankkeen toteutuksen aikaiset palo- ja talkoovakuutusmaksut, tarpeellisista luvista tai rekisteröintimaksuista aiheutuvat kustannukset;  seuraavat aineettomat investoinnit: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;  tukea voidaan myöntää maan hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin siltä osin kuin maan osuus ei ylitä kymmentä prosenttia koko hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Yleisasetuksen artiklan 69 mukaiset luontoissuoritukset, joista ei ole maksettu rahallista korvausta, ovat hyväksyttäviä kustannuksia. Tuensaajan tulee esittää hyväksyttävistä kustannuksista riittävät suorituksen todentavat dokumentit. Ruoka- ja rehukasvien käyttämistä bioenergian tuotannossa koskevat periaatteet on käsitelty luvussa 8.1. Tuki voidaan myöntää kertakorvauksena ja välillisten yleiskustannusten osalta prosenttimääräisenä korvauksena EU 1303/2013 67 artiklan mukaisesti ja kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määrättyjä periaatteita noudattaen tai tositeperusteisesti. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 332 8.1. 8.2.5.3.6.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tukikelpoisuusehdot määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä. Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja sitä tarkentavat valtioneuvoston asetukset (valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014) ja ohjeet. Toimenpiteessä ei tueta:  suuria infrastruktuurihankkeita kuten maanteitä tai kalaportaita;  kuntien tai valtion vastuulla olevien lakisääteisten peruspalveluiden tuottamista (Kuntalaki 365/1995, Laki kunnan peruspalveluitten valtionosuuksista 1704/2009);  yksityisten henkilöiden tai yksittäisten maatilojen ympäristö-, energia-, jäte- ja tai vesihuoltoon tai tietoliikenneyhteyksiin liittyviä hankkeita;  yritysten investointi- tai kehittämishankkeita, joihin myönnetään tukea luvun 8.2.3 mukaisesta investointitoimenpiteestä ja luvun 8.2.4 mukaisesta tila- ja yritystoiminnan kehittämisen toimenpiteestä. Luonnon monimuotoisuuden hoitoon liittyviin hankkeisiin ei myönnetä tukea tämän toimenpiteen kautta. Rekisteröidyt yhdistykset voivat saada tukea luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon liittyviin hankkeisiin perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen ja kosteikkoinvestoinnit toimenpiteiden kautta (luku 8.2.6). Kehittämishanketuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset hankkeen toteuttamiseen. Hanketukea voidaan myöntää vain toimenpiteeseen, joka on järjestetty hakijan tavanomaisesta toiminnasta erillisen hankkeen muotoon ja jonka kesto on enintään kolme vuotta tai erityisestä syystä enintään viisi vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija esittää hankesuunnitelman ja että hankkeen tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuki on tuen kohteena olevan toiminnan kannalta tarpeellinen. Edellytyksenä on lisäksi, että hakija esittää tuettavaa toimenpidettä koskevan suunnitelman. Suunnitelmaan on sisällytettävä tavoitteet, niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet ja toteutumisen arviointiperusteet, arvio toteutusajasta, kokonaiskustannuksista ja kokonaisrahoituksesta, selvitys kestävän kehityksen tavoitteen huomioon ottamisesta toimenpiteen toteuttamisessa sekä yritystoiminnan tukea koskevaan suunnitelmaan selvitys toiminnan kannattavuudesta. 8.2.5.3.6.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Ohjelman soveltamisalueella toteutettavan hankkeen on edistettävä toimenpidettä koskevia Unionin prioriteettien mukaisia ja ohjelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä tavoitteita sekä niitä tukevia alueellisia tai paikallisia painopisteitä. Tuen avulla tavoitellaan vaikuttavuutta ja lisäarvoa, jota ei ilman tukea olisi mahdollista saavuttaa. 333 Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Hyväksyttävien hankkeiden valinnassa noudatetaan yhtenäisiä ohjelmatason valintakriteereitä, jotka käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja liitettään ohjelmaan ennen kuin toimenpiteen toteutus aloitetaan. Valintakriteereiden tarkoituksena on kohdentaa rahoitusta laadultaan ja vaikuttavuudeltaan parhaisiin toimiin. Samoja valintakriteerejä noudatetaan koko ohjelma-alueella, mutta niissä huomioidaan myös ELY keskusten alueilla valmistellut strategiset painotukset. Alueelliset painotukset tukevat maaseutuohjelman painotuksia. Alueellisten suunnitelmien ja painotusten tiiviit kuvaukset on liitetty ohjelman liitteeksi. Valintakriteerit ja niiden painotukset ovat seuraavat: 1. Missä määrin hanke edistää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja alueellisn maaseudun kehittämissuunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on hankkeen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke parantaa maaseudun toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke lisää kumppanuutta, aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä? (20 %) Yleishyödyllisten investointien valintaperusteet ovat: 1. Missä määrin hanke edistää ohjelman ja suunnitelman strategian ja tavoitteiden toteutumista? (30 %) 2. Millainen on esityksen kustannustehokkuus? (20 %) 3. Missä määrin hanke lisää uudistumista ja toimintamahdollisuuksia, millainen on hankkeen laatu ja vaikuttavuus? (30 %) 4. Missä määrin hanke edistää yhteistyötä ja osallisuutta? (20 %) Jokaisesta kriteerikohdasta hanke voi saada 0–3 pistettä. Hankkeen tulee saada vähintään yksi piste kohdasta 1, jotta se pääsee valintakäsittelyyn. Arvioitavista aihealueista on saatava pisteitä siten, että painotettu vähimmäispistemäärä on vähintään 1,1 pistettä. Leader-ryhmät noudattavat oman strategiansa mukaisia valintakriteerejä valitessaan rahoitettavia hankkeita. Koko ohjelma-aluetta koskeville hankkeille määritellään erityiset valintakriteerit. 8.2.5.3.6.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Osarahoitteisena myönnettävä ja maksettava julkinen rahoitus muodostuu maaseuturahaston rahoitusosuudesta ja kansallisesta rahoitusosuudesta. Julkisen rahoituksen alustava määrä toimenpiteessä on 80 milj. euroa. Maaseuturahaston rahoitusosuus on 42 % tukikelpoisista julkisista menoista. Kansallinen 334 rahoitusosuus muodostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen rahoituksesta. Kehittämishankkeen julkisen tuen osuus on 100 % hyväksyttävistä kustannuksista. Yleishyödyllisten investointien julkisen tuen osuus on 75 % hyväksyttävistä kustannuksista. Kun tuensaajana on julkisoikeudellinen yhteisö, julkisen rahoituksen osuus on 100 % julkisoikeudellisen yhteisön oma rahoitus mukaan luettuna. Leader-ryhmän puoltamaan hankkeeseen tukea voidaan myöntää enintään 180 000 euroa. 8.2.5.3.6.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.5.3.6.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Tuenhakijoiden valinta: valintakriteerien selkeä käyttö ja dokumentointi, riittämätön aktivointi ja tiedotus, hyvien hankeideoiden ja -toteuttajien niukkuus, määräajat ja niiden noudattamatta jättäminen. IT-järjestelmät: tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus (jatkuvat kehittämistarpeet). Maksuhakemukset: tuen käyttö ja kustannusten kohdentaminen ainoastaan tuettuun toimintaan, tukikelpoisuussääntöjen tunteminen, ennakoiden liian myöhäinen kuittaus. Tuen saaja hankkii käytetyt koneen, laitteen tai välineen siitä huolimatta, että hankintaa ei ole hyväksytty tukipäätöksessä. Käytetyn koneen, laittaan tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannuksia pystytä arvioimaan riittävällä tavalla. Komission riskikoodit kohdassa 8.2.5.4. 8.2.5.3.6.9.2. Lieventävät toimet Tuenhakijoiden valinta: hakemusten ja suunnitelmien laadun parantaminen, valintakriteereiden kirjaaminen HYRRÄ-järjestelmään, tuensaajalle annettavat määräajat, hankkeiden käsittelyajan arviointi, ohjelman toteutuksen suunnittelu, hyvät raportointimahdollisuudet uuden tietojärjestelmän kautta (raportit, seurantatiedot ym.) IT-järjestelmät: HYRRÄ-tietojärjestelmä ja sen muunneltavuus, koulutus, yhtenäinen käyttöoikeuksien hyväksyminen IAM-sovelluksen kautta. Maksuhakemukset: osaamisen tason parantaminen ja koulutus, hankkeiden hyvä suunnittelu, rajapintojen 335 selkeys, ennakkojen aikainen kuittaus. Maksuhakemusten hallinnollisissa tarkastuksissa ja otantatarkastuksissa varmistetaan, että käytettynä hankittu kone, laite tai väline on tukipäätöksen mukainen. Käytettynä hankittavan koneen, laitteen tai välineen käyttö-, huolto ja korjauskustannusten arviointiin liittyvä riski otetaan huomioon asiantuntijan tekemässä arvioinnissa. 8.2.5.3.6.9.3. Toimenpiteen yleisarvio 8.2.5.3.6.10. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä 8.2.5.3.6.11. Toimintaan liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun pieninfrastruktuurin, myös pienimuotoisen matkailuinfrastruktuurin, määrittely Pieninfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä toimenpiteessä pienimuotoista maaseutualueiden infrastruktuurin perustamis- tai parantamistoimia. Alueellisesti investoinnin toimet tai hyöty eivät kohdistu LAU 2-tason aluetta (NUTS 5) suuremmalle alueelle. Tämä taso vastaa yleensä kunnan käsitettä. Yleishyödyllisten investointien osalta tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 1 milj. euroa. Käytettyjen koneiden, laitteiden ja välineiden hankkimista koskevat tukiedellytykset on kuvattu luvussa 8.1. Tarvittaessa erityinen poikkeus, jolla sallitaan investoinnit laajakaistaan ja uusiutuvaan energiaan, niin että myös suurempia infrastruktuureja voidaan tukea Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit 336 Tiedot [DA RD - C(2014)1460] 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely 8.2.5.4. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.5.4.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Riskinä toimenpiteen toteutuksessa voidaan nähdä se, että kilpailutus- ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja dokumentointi kustannusten arvioinnista voi olla puutteellista. Hankkeen toteuttamisessa riskitekijänä voi olla, että tukikelpoisuussääntöjä ei tunneta tarpeeksi. Riskinä voi myös olla se, että kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen kohdalla viranomaisten ammattitaidon ylläpitäminen korostuu. Riskinä on tietoturvallisuus (käyttöoikeudet, asianmukaiset koneet ja laitteet, osaaminen), tietojärjestelmän rakentaminen ja toiminnallisuus sekä jatkuvat kehittämistarpeet. Ennakoiden käyttöön sisältyy riski rahoituksen kokonaistoteutuksesta. Komission riskikoodit R4. Kilpailutus- ja hankintamenettelyitä ei tunneta riittävästi R7. Tukikelpoisuussääntöjen tunteminen. Valintakriteerien käyttö. Riittämätön aktivointi ja tiedotus. R8. Tietoturvallisuus, tietojärjestelmän toimivuus R9. Kustannusten kohtuullisuuden arviointi ja puutteellinen dokumentointi. Kustannukset eivät kohdistu tuettuun toimintaan. Ennakoiden liian myöhäinen kuittaus. Komission riskien syykoodit RC3. Viranomaisten välinen tiedon vaihto ei toimi hyvin RC9. Tuen hakijat eivät tunne oikeita menettelyjä maksamishakemuksen yhteydessä RC9.1. Maksamishakemukset ovat epätäydellisiä RC10. Kustannusten kohtuullisuuden varmistaminen RC11. Julkisten hankintasäännösten noudattaminen RC14. Ei-hyväksyttävät kustannukset RC15. Sähköisen asioinnin yhteydessä tietoturvariski 337 8.2.5.4.2. Hillitsemistoimenpiteet Ohjelman toteutusta on suunniteltu kokonaisvaltaisesti, laajasti osallistamalla niin kansallisella kuin alueellisella ja paikallisella tasolla. Rahoitusmahdollisuuksista sekä niiden ehdoista tehdään avointa tiedotusta potentiaalisille tuen saajille. Hankkeiden kohderyhmien todellisia tarpeita selvitetään ja mahdollistetaan uudet toteutustavat. Eri käyttäjäryhmille annetaan koulutusta siirryttäessä uuden sähköisen järjestelmän käyttöön. Mahdollistetaan sekä sähköinen, että manuaalinen asiointi viranomaisen kanssa. Tuensaajien valinnassa riskiä vähentää hakemusten vertailu tai pisteytysjärjestelmä valintakriteerien pohjalta. Menettely käsitellään ohjelman seurantakomiteassa ja sisällytetään sähköiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään. Hakemusten laatua ja määräaikojen noudattamista kehitetään viestinnällä ja hakijoille suunnatulla koulutuksella. Viranomainen antaa hankkeiden käsittelyajasta hakijalle arvion. Päätöksen perustelut tallennetaan ja dokumentointi varmistetaan. Tietojärjestelmän varmenteet, sähköiset tarkistuslistat ja liitteiden tallentaminen järjestelmään mahdollistavat säännönmukaisen laadunvarmistuksen, sekä tuki- että maksupäätösten osalta. Laadunvalvontaa tehdään säännöllisesti. Kilpailutus- ja hankintamenettelyjen osalta riskiä vähennetään ohjeistuksen ja koulutuksen avulla, niin viranomaisten kuin tuensaajien osalta. Noudatetut hankintamenettelyt tulee perustella ja dokumentoida selkeästi. Kustannusten kohtuullisuuden arviointiin liittyviä mahdollisia riskejä pienennetään ohjeistuksella ja koulutuksella. Tarkistus- ja valvontamenettelyjen osalta riskiä vähennetään koulutuksen ja ohjeistuksen avulla. Hallinnon ohjaus- ja valvontakäynnit sekä hankkeiden hallinnolliset tarkastukset varmistavat toteutuksen tasapuolisuuden ja laadun koko ohjelma-alueella. Tietotekniikan osalta järjestelmää rakennettaessa muunneltavuus on otettu huomioon. Maksuhakemuksiin liittyvää osaamisen tasoa parannetaan ja annetaan tarvittavaa koulutusta. Hankkeiden hyvä suunnittelu helpottaa myös maksun hakemista. Ennakoihin liittyvä riski hallitaan koulutuksen, tiedotuksen ja selkeän ohjeistuksen avulla. Rajapintojen selkeys ja päällekkäisen toiminnan karsiminen on otettu huomioon ohjelman valmistelussa ja vuoropuhelua eri rahoittajaviranomaisten kesken käydään säännöllisesti tukijärjestelmien yhteensovittamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi. Tietoturvallisuuteen liittyvät riskit huomioidaan asianomaisissa yhteyksissä. Komission riskien estämiskoodit CPA1 Hankekäsittelijöitä koulutetaan tehokkaasti ja säännöllisesti Ohjeistus pidetään ajan tasalla CPA2. Tehostetaan tiedotusta potentiaalisten hakijoiden aktivoimiseksi, koulutus ja neuvonta ovat aktiivista CPA3. Parannetaan tiedon ja ohjeiden saatavuutta esim. internetsivuilla, koulutetaan sähköisen asioinnin käyttöä. Hanketoimijoita koulutetaan menettelyistä, hyväksyttävistä kustannuksista, sähköisestä järjestelmästä ja tietoturvasta. Ennakon käytöstä ja kuittaamisesta koulutetaan. CPA4. Tietojärjestelmä ohjaa päätöksentekoa ja dokumentointia. Valintakriteerit ja –menettely sisällytetään tieto- ja seurantajärjestelmään siten, että sen käyttö on pakollista ja läpinäkyvää. Sähköinen asiointi vähentää inhimillisten virheiden mahdollisuutta käsittelyn eri vaiheissa. 338 CPA5. Yksinkertaistetut kustannusmenettelyt otetaan käyttöön. CPA6. Parannetaan sisäisiä valvonta ja koordinointijärjestelmiä. Hallinnollisilla tarkastuksilla varmistetaan, että kaikilla alueilla noudatetaan oikeita menettelyjä ja niitä kehitetään. 8.2.5.4.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimenpide on tarpeellinen maaseudun palveluiden ja viihtyvyyden parantamiseksi. Toimenpiteet ovat toteutettavissa ja valvottavissa asetusten mukaisesti ja niiden valmistelussa on huomioitu yhteensovitus ohjelman muiden toimenpiteiden sekä muiden rahastojen kanssa. 8.2.5.5. Tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä Toimenpiteessä myönnettävän tuen perusteena on hankkeen suunnitelmassa ilmoitettu tarve ja tarkistettu arvio kohtuullisista tukikelpoisista kustannuksista. Tuen enimmäismäärä suhteessa hyväksyttäviin kustannuksiin määräytyy asetuksessa 1305/2013 ja kansallisen lainsäädännön mukaan (laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 28/2014 ja valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta 1174/2014). 8.2.5.6. Toimenpiteeseen liittyvät tiedot Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun pieninfrastruktuurin, myös pienimuotoisen matkailuinfrastruktuurin, määrittely Pieninfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä toimenpiteessä pienimuotoista maaseutualueiden infrastruktuurin perustamis- tai parantamistoimia. Alueellisesti investoinnin toimet tai hyöty eivät kohdistu LAU 2-tason aluetta (NUTS 5) suuremmalle alueelle. Tämä taso vastaa yleensä kunnan käsitettä. Laajakaistayhteyksien parantamiseen liittyvissä investoinneissa (alatoimenpide 7.3.) euromääräisesti pieninfrastruktuurin määrittelyssä käytetään 663/2014 maaseutualueiden suuntaviivojen määrittelyä (tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 2 milj. euroa). Muiden yleishyödyllisten investointien osalta tukikelpoiset kustannukset eivät saa ylittää 1 milj. euroa. Tarvittaessa erityinen poikkeus, jolla sallitaan investoinnit laajakaistaan ja uusiutuvaan energiaan, niin että myös suurempia infrastruktuureja voidaan tukea Tuetaan vain pienimuotoista infrastruktuuria. Tiedot delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lisäajan soveltamisesta 339 Energiaa kuluttavissa tai energiantuotantoa koskevissa investoinneissa on noudatettava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia. Uudis- ja korjausrakentamisinvestoinneissa noudatetaan kulloinkin voimassa olevia rakentamismääräyksiä ja energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia kustannustehokkuus sekä terveyteen liittyvät seikat huomioon ottaen. Rakennuksilla on energiatehokkuusluokat ja rakennuksilta vaaditaan energiatodistus kansallisen lainsäädännön sitä edellyttäessä. Lisäksi suositaan uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä ja lämpöä. Koneilla, laitteilla ja kalustolla on energiatehokkuusluokat. Pääsääntöisesti investoinneissa tulee suosia parhaaseen energiatehokkuusluokkaan kuuluvia koneita ja laitteita. Tuettavissa investoinneissa, jotka kohdentuvat sähköntuotantoon biomassasta, pääosa tuotetusta energiasta tulee käyttää hyödyksi lämpöenergia mukaan lukien. Vähimmäisvaatimuksena on, että lämpöenergian hyötykäytön osuus on vähintään 10 % riippuen sähköntuotannon määrästä. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 13 artiklan c alakohdassa tarkoitetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit Investointeja ja hankkeita, jotka kohdistuvat biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotantoon, voidaan tukea vain, jos tuotanto täyttää direktiiviin 2009/28/EC perustuvassa biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa (393/2013) säädetyt kestävyyskriteerit. Kestävyyskriteereitä koskevissa asioissa Suomessa toimivaltainen viranomainen on Energiavirasto: http://www.energiavirasto.fi/kestavyyskriteerit. Bioenergian tuotannossa käytettävien vilja-, sokeri- ja öljykasvien enimmäisosuuksien osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevia EU-säädöksiä. Asetuksen (EY) N:o 1305/2013 mahdollistamassa yrityskokoluokassa ei Suomessa ole käytännössä mahdollisuuksia harjoittaa yksistään viljaan ja muihin tärkkelyspitoisiin kasveihin tai sokeri- ja öljykasveihin perustuvaa biopolttoaineiden, bionesteiden tai muun bioenergian tuotantoa kaupallisesti kannattavalla tavalla ja kaupallisessa mittakaavassa. Suomen pinta-alasta ¾ on metsien peitossa ja siten merkittävin bioenergian tuotannon potentiaali on puuraaka-aineen hyödyntämisessä. Ruoka- ja rehukasveja käytetään Suomessa toistaiseksi hyvin vähän energian tuotantoon. Maatiloilla viljaa käytetään energiatarkoituksiin ainoastaan 0,1 % kotimaisesta käytöstä. Suomessa viljeltävistä öljykasveista rypsi ja rapsi käytetään elintarviketeollisuudessa. Rypsin viljelyala on noin 83 000 ha ja rapsin noin 10 000 ha. Kotimainen elintarviketeollisuus käyttää rypsiä ja rapsia huomattavasti enemmän kuin sitä Suomessa tuotetaan. Nykyisillä rypsin ja rapsin viljelypinta-aloilla saavutettava biodieseltuotannon lisäys olisi marginaalinen liikennepolttonesteiden kokonaiskäyttöön ja biodieseltarpeeseen verrattuna. Sokerin kulutus Suomessa on noin 200 000 tonnia vuosittain. Sokerin omavaraisuusaste on laskenut alle 50 %:iin. Huomattava osuus sokerista tuodaan ulkomailta. Maissia Suomessa viljeltiin vuonna 2013 yhteensä vain noin 320 ha peltoalalla rehuksi ja tuorekäyttöön. Tämä on noin 0,01 % käytössä olevasta peltoalasta. Ruoka- ja rehukasveja voidaan käyttää bioenergian (kuten biokaasun) tuotantoon vain rajoitetusti. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian (2013) mukaan Suomessa maatalouspohjaisen biomassan energiakäytön edistämisessä ja kehittämisessä painopiste on muissa kuin ravinnoksi käytettävissä biomassoissa. Tämä linjaus ei tue ruuaksi tai rehuksi kelpaavien kasvien käyttämistä energiaksi ja pääpaino uusiutuvan energian raaka-aineissa on muissa biomassoissa kuten jätteissä, tähteissä ja lignoselluloosassa. Toistaiseksi biopolttoaineiden ja -nesteiden tuotanto Suomessa perustuu valtaosin tuontiraaka-aineisiin ja jossain määrin kotimaisiin jäte- ja tähderaaka-aineisiin. Tämän vuoksi voidaan arvioida, ettei biopolttoaineiden tuotannolla ole ollut vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, vesivaroihin, veden laatuun ja maaperän laatuun. Tuontiraaka-aineisiin perustuva uusiutuvan energian tuotanto ei taas toteuttaisi 340 maaseudun kehittämisen aluelähtöisiä tavoitteita. Vastuullisen ja ympäristöystävällisen energiantuotannon edistämiseksi ruoka- ja rehukäyttöön kelpaamattomia eriä, surkastuneita siemeniä ja rikkakasvien siemeniä sekä peltokasvien jalostusprosesseista saatavia elintarviketeollisuuden sivutuotteita kuten viljansiementen kuorta sekä muuta tähdemateriaalia voidaan sen sijaan hyödyntää esimerkiksi biopolttolaitoksissa uusiutuvan energian tuotantoon ja edistää vähähiilistä taloutta sekä integroida kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus ympäristönhyötyihin. Tiedot [DA RD - C(2014)1460] 13 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen kynnysten määrittely Investointeja, jotka kohdistuvat biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotantoon, voidaan tukea vain, jos tuotanto täyttää biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa (393/2013) säädetyt kestävyyskriteerit. Bioenergian tuotannossa käytettävien vilja-, sokeri- ja öljykasvien enimmäisosuuksien osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevia EU-säädöksiä. Maaseudun kehittämisasetuksen mahdollistamassa yrityskokoluokassa ei Suomessa ole käytännössä mahdollisuuksia harjoittaa yksistään viljaan ja muihin tärkkelyspitoisiin kasveihin tai sokeri- ja öljykasveihin perustuvaa biopolttoaineiden, bionesteiden tai muun bioenergian tuotantoa kaupallisesti kannattavalla tavalla ja kaupallisessa mittakaavassa. Suomen pinta-alasta ¾ on metsien peitossa ja siten merkittävin bioenergian tuotannon potentiaali on puuraaka-aineen hyödyntämisessä. Ruoka- ja rehukasveja käytetään Suomessa toistaiseksi hyvin vähän energian tuotantoon. Maatiloilla viljaa käytetään energiatarkoituksiin ainoastaan 0,1 % kotimaisesta käytöstä. Suomessa viljeltävistä öljykasveista rypsi ja rapsi käytetään elintarviketeollisuudessa. Rypsin viljelyala on noin 83 000 ha ja rapsin noin 10 000 ha. Kotimainen elintarviketeollisuus käyttää rypsiä ja rapsia huomattavasti enemmän kuin sitä Suomessa tuotetaan. Nykyisillä rypsin ja rapsin viljelypinta-aloilla saavutettava biodieseltuotannon lisäys olisi marginaalinen liikennepolttonesteiden kokonaiskäyttöön ja biodieseltarpeeseen verrattuna. Sokerin kulutus Suomessa on noin 200 000 tonnia vuosittain. Sokerin omavaraisuusaste on laskenut alle 50 %:iin. Huomattava osuus sokerista tuodaan ulkomailta. Maissia Suomessa viljeltiin vuonna 2013 yhteensä vain noin 320 ha peltoalalla rehuksi ja tuorekäyttöön. Tämä on noin 0,01 % käytössä olevasta peltoalasta. Ruoka- ja rehukasveja voidaan käyttää bioenergian (kuten biokaasun) tuotantoon vain rajoitetusti. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian (2013) mukaan Suomessa maatalouspohjaisen biomassan energiakäytön edistämisessä ja kehittämisessä painopiste on muissa kuin ravinnoksi käytettävissä biomassoissa. Tämä linjaus ei tue ruuaksi tai rehuksi kelpaavien kasvien käyttämistä energiaksi ja pääpaino uusiutuvan energian raaka-aineissa on muissa biomassoissa kuten jätteissä, tähteissä ja lignoselluloosassa. Toistaiseksi biopolttoaineiden ja -nesteiden tuotanto Suomessa perustuu valtaosin tuontiraaka-aineisiin ja jossain määrin kotimaisiin jäte- ja tähderaaka-aineisiin. Tämän vuoksi voidaan arvioida, ettei biopolttoaineiden tuotannolla ole ollut vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, vesivaroihin, veden laatuun ja maaperän laatuun. Tuontiraaka-aineisiin perustuva uusiutuvan energian tuotanto ei taas toteuttaisi maaseudun kehittämisen aluelähtöisiä tavoitteita. Vastuullisen ja ympäristöystävällisen energiantuotannon edistämiseksi ruoka- ja rehukäyttöön kelpaamattomia eriä, surkastuneita siemeniä ja rikkakasvien siemeniä sekä peltokasvien jalostusprosesseista saatavia elintarviketeollisuuden sivutuotteita kuten viljansiementen kuorta sekä muuta tähdemateriaalia voidaan sen sijaan hyödyntää esimerkiksi biopolttolaitoksissa uusiutuvan energian tuotantoon ja edistää vähähiilistä taloutta sekä integroida kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus ympäristönhyötyihin. 341 8.2.5.7. Muut tärkeät huomiot, jotka ovat toimenpiteen ymmärtämisen ja täytäntöönpanon kannalta olennaisia (EU) N:o 1305/2013 20 artiklan kohdan 3 mukaisesti kehittämistoimia rahoitetaan alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien, paikallisten maaseudun kehittämisstrategioiden sekä muiden yhdessä laadittujen suunnitelmien, kuten kylien kehittämissuunnitelmien mukaisesti, jos sellaisia on olemassa. Yhteys kansallisiin ja muihin EU:n rahoittamiin toimiin Yhteensovitus toimenpiteen toimien osalta tehdään alueellisella tasolla. Alueellinen koordinaatio koskee erityisesti ESR-ohjelman ja maaseuturahaston hankkeiden yhteensovitusta. Toimenpidettä voidaan toteuttaa paikallisesti (Leader), alueellisesti, alueiden välisenä, valtakunnallisena ja kansainvälisenä (Leader). Yhteensovitus toimenpiteen toimien osalta tehdään alueellisella tasolla. Alueellinen koordinaatio koskee erityisesti ESR-ohjelman ja maaseuturahaston hankkeiden yhteensovitusta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan investointeihin, joista saattaa aiheutua haitallisia ympäristövaikutuksia. 342 8.2.6. M10 – Maatalouden ympäristö ja ilmasto (28 artikla) 8.2.6.1. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 artikla 28 ja liite II. Komission asetuksen (EU) N:o 807/2014 artiklat 7, 8, 9, 14, 15 ja 16 Komission asetuksen (EU) N:o 808/2014 artiklat 9, 10, 11 ja liite I 8.2.6.2. Yleinen kuvaus toimenpiteestä, mukaan lukien sen toimenpidelogiikka ja miten sillä edistetään kohdealoja ja monialaisia tavoitteita Ympäristö-ilmastotoimenpiteellä eli ympäristökorvauksilla edistetään vesienhoidon toimenpideohjelmassa ja alueellisissa vesienhoitosuunnitelmissa sekä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelmassa 2013-2020 tunnistettuja maatalouden vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa koskevia tarpeita. Siten toimenpide edistää osaltaan maatalousvaikutteiseen luontoon liittyviä Suomen luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelman toimenpide-esityksiä nro 8, 9, 19, 34,54, 55, 59, 60, 66, 68, 82 ja 86 sekä sisältää kattavasti vesienhoidon toteutusohjelman mukaisia ja tulevalle vesienhoidon suunnittelukaudelle maatalouteen esitettäviä lisätoimenpiteitä. Toimenpide edistää myös Suomen Natura-alueita koskevan ensisijaisuussuunnitelman tavoitteita maatalousluonnon luontotyyppien tilan parantamiseksi (suunnitelman luvut G.1.b, c, d ). Toimenpide edistää osaltaan Suomen tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen hillinnässä, joista on sovittu EU:n päästökaupan ulkopuolisia aloja koskevassa taakanjakopäätöksessä (N:o 406/2009/EY) ja siihen pohjautuvassa kansallisessa taakanjakopäätöksessä, jossa maatalouden osuudeksi sovittiin 15 % päästövähennys vuoteen 2020 mennessä, sekä ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi maataloussektorilla toteuttaen direktiivin 2001/81/EY (päästökattodirektiivi) sisältämiä ammoniakin päästövähennyssitoumuksia, jotka edellyttävät ammoniakkipäästökatoksi 31 kilotonnia vuodessa (artikla 4 ja liite 1). Lisäksi edistetään kansallisten geenivaraohjelmien tavoitteita, jotka sisältyvät myös Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelman toimenpide-esitykseen nro 86. Toimien liittyminen luvussa 4.2 kuvattuihin tarpeisiin on esitetty taulukossa M10.1. Ympäristökorvauksen toimia kohdennetaan alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti. Kohdentamistarve on tuotu esille useimmissa aiheeseen liittyvissä strategioissa ja toimintaohjelmissa, esimerkiksi Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelman toimenpide-esityksissä nro 9 ja 64. Ympäristökorvausjärjestelmä koostuu ympäristöllisesti kestävään peltoviljelyyn tähtäävästä ympäristösitoumuksen toimenpidekokonaisuudesta sekä maatalouden vesiensuojelua, maatalousluonnon monimuotoisuutta ja geneettistä monimuotoisuutta edistävistä erillisistä ympäristösopimuksista ja geenipankkisäilytystoimista. Ympäristösitoumuksen kokonaisuus koostuu ravinteiden tasapainoisen käytön tilakohtaisesta toimesta sekä valinnaisista lohkokohtaisista toimista. Ympäristösitoumuksen lohkokohtaisiin toimiin sitoutuminen edellyttää, että tuensaaja toteuttaa ravinteiden tasapainoisen käytön tilakohtaista toimea. Tilakohtaisen toimen vähimmäisvaatimuksena noudatetaan typen ja fosforin käytölle määriteltyjä taulukkoarvoja. Näin jatketaan aiemmilla ohjelmakausilla ympäristötuen toimenpiteenä laajamittaisesti toteutettua ravinteiden käytön säätelyä, mikä ylläpitää aiempien ohjelmakausien toimenpiteillä saavutettuja vaikutuksia. Tilakohtainen toimi on korvattavilta vaatimuksiltaan aiempaa rajatummin kohdistettu tilan tekemän ympäristötyön koordinointiin ja neuvonnassa hyödynnettävän tietoaineiston ylläpitoon. Sen avulla 343 varmistetaan, että tilakohtaisessa neuvonnassa kaikilla tiloilla on neuvojalla käytettävissä neuvonnan toteuttamisen ja sen vaikuttavuuden kannalta keskeiset ajantasaiset tiedot ja varmistetaan, että viljelijä on toimen suunnittelu- ja koulutusvelvoitteiden kautta perehtynyt tilansa keskeisiin ympäristöön vaikuttaviin tekijöihin. Monimuotoisuustavoitteet toteutetaan lohkokohtaisten toimien kautta ja kasvinsuojelun toteuttamiseen kohdistetaan ehtoja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevien vähimmäisvaatimusten kautta. Sitoumuksen lohkokohtaiset toimet tarjoavat mahdollisuuksia lannan levittämiseksi laajemmalle sekä lohkokohtaisia vesiensuojelutoimia. Tilakohtaisen toimen aiempaa alhaisempi korvaustaso mahdollistaa vaikuttavien lohkokohtaisten toimien laajamittaisen toteuttamisen ja kannustaa tiloja valitsemaan kohdennettuja lohkokohtaisia toimia. Ympäristösitoumus koostuu seuraavista toimista: Tilakohtaiset toimet:  Ravinteiden tasapainoinen käyttö; sisältää suojakaistavaatimuksen Lohkokohtaiset toimet:  Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen  Lietelannan sijoittaminen peltoon  Valumavesien hallinta  Ympäristönhoitonurmet  Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys  Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla  Peltoluonnon monimuotoisuus  Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu Ympäristösitoumus on viisivuotinen. Sitoumus voidaan tehdä peltoalasta, joka on korvauskelpoinen luvussa 8.1 kuvatulla tavalla. Sitoumuksen vähimmäispinta-ala on viisi hehtaaria, puutarhakasveja kasvattavalla tilalla kuitenkin yksi hehtaari. Tavoitteena on, että sitoumusten piiriin saadaan 90 % korvauskelpoisesta peltopinta-alasta. Sitoumuksen lähtökohtana oleva koko tilaa koskeva toimi tähtää ravinteiden tasapainoiseen käyttöön ja suunnitelmalliseen viljelyyn. Sitoumuksen valinnaisilla lohkokohtaisilla toimilla toteutetaan kohdennetusti vesiensuojelua ja maan rakennetta edistäviä, kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä ja/tai peltoluonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä peltomaalla. Sitoutumisen yhteydessä tuensaaja voi valita yhden tai useamman lohkokohtaisen toimen, joita toteutetaan sitoumuskauden aikana ottaen kuitenkin huomioon asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteessä II esitetyt enimmäiskorvaustasot. Puutarhakasvien viljelyalalle voi valita vain yhden puutarhakasveja koskevan toimen (orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla tai puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu). Sitoumukseen valitun lohkokohtaisen toimen sijainti ja vuosittainen ala ei ole sitoumuskauden aikana pysyvä, ellei sitä kyseisessä lohkokohtaisessa toimessa erikseen edellytetä. Lohkokohtaisen toimen vuosittainen toteutusala voi siten vaihdella lohkokohtaisissa toimissa kuvattujen edellytysten mukaisesti. Tämä mahdollistaa toimien tarkoituksenmukaisen käytön suhteessa tilan tuotannon vaihteluun, viljelykiertoon ja mahdollistaa kasvitautiriskien hallinnan sekä sopeutumisen eri vuosien erilaisiin luonnonolosuhteisiin. Lohkokohtaisesta toimessa maksetaan vuosittainen korvaus vain ilmoitetulle korvauskelpoiselle toteutusalalle. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden lohkokohtaisessa toimessa maksuperusteena on talviaikaisen kasvipeitteisyyden osuus tilan korvauskelpoisesta alasta. Lohkokohtaiset toimet on määritelty toteutettavaksi kohteissa, joissa ne ovat tarpeellisia ja vaikuttavia. Toimen ehdot määrittelevät minkälaisella lohkolla kutakin toimea voidaan toteuttaa ja korvausta maksaa. 344 Osaa lohkokohtaisista toimista voidaan toteuttaa vain puutarhakasvien viljelyssä. Osan soveltamista on kohdennettu lohkon ominaisuuksiin liittyvien ympäristöllisten perusteiden kuten maalajin tai sijainnin perusteella. Osa lohkokohtaisista toimista voidaan toteuttaa monenlaisilla lohkoilla, mutta niiden tilakohtaista maksimialaa tai ajallista kestoa on rajoitettu toimen tarkoituksenmukaisen kohdentumisen ohjaamiseksi. Toimessa ympäristönhoitonurmet ja peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys kohdentamista tehdään myös alueellisesti. Ympäristönhoitonurmiin kuuluvat monivuotiset ympäristönurmet kohdennetaan happamien sulfaattimaisen lohkojen osalta Sirppujoen valuma-alueen ja Liminganlahteen laskevien jokien valuma alueiden väliselle rannikon läheiselle alueelle kyseiset valuma-alueet mukaan lukien. Itämeren varhaisten vaiheiden seurauksena syntyneet happamat sulfaattimaat ovat keskittyneet pääasiassa tälle alueelle. Ympäristönhoitonurmiin kuuluvat suojavyöhykkeet ja luonnonhoitopeltonurmet kohdennetaan alueellisesti siten, että ne painottuvat maan eteläosiin alueelle, jossa yksivuotisten kasvien viljely on valitsevaa, eroosioherkän peltomaan eli savimaan osuus peltoalasta on korkea (keskimäärin yli 50 %) ja valuma alueiden pintavesien ekologinen tila on suurelta osin hyvää heikommassa tilassa. Lisäksi aluerajauksessa on kiinnitetty huomiota maan eteläosan yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeisiin alueisiin. Rannikon saaret ovat mukana kohdentamisalueessa rannikkovesien tilan perusteella. Aluerajaus mukailee kuntarajoja hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Suojavyöhykkeiden ja luonnonhoitopeltonurmien kohdentamisalueesta on esitetty kartta kyseisen toimen kohdalla. Peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden toimi kohdennetaan alueellisesti siten, että kohdentamisalueella toimi on ehdoiltaan vaativampi ja vaikuttavampi. Aluerajaus noudattelee suojavyöhykkeiden ja luonnonhoitopeltonurmien kohdentamisaluetta ja sen muodostamisen perusteet ovat pääosin samat, mutta alue ulottuu rannikolla pohjoisemmaksi alueille, joilla valuma-alueiden vesien tila on suurelta osin hyvää heikommassa tilassa. Myös pohjoisemmalla rannikkoalueella on korostunut tarve vähentää kasvukauden ulkopuolista huuhtoumaa, mutta alue ei ole eroosioherkkää maaperää. Sen sijaan tällä alueella on runsaasti eloperäisiä maita ja niiden maanmuokkaamisen vähentämisellä voidaan hillitä myös kasvihuonekaasupäästöjä. Suomenlahden, Saaristomeren, Selkämeren ja osin myös Perämeren saaret ovat mukana kohdentamisalueessa rannikkovesien tilan perusteella. Suomen peltoalasta noin 70 % sijaitsee peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentamisalueella. Aluerajaus mukailee kuntarajoja hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentamisalueen rajaus on esitetty kyseisen toimen kohdalla. Seuraavassa on lueteltu lohkokohtaisten toimien kohdentamisen periaatteet, jotka on kuvattu tarkemmin toimikohtaisissa kuvauksissa.  Lietelannan sijoittaminen peltoon: Vesiensuojelu- ja ilmastotoimenpide, joka myös vähentää ammoniakkipäästöjä. Toimea voidaan toteuttaa korvauskelpoisilla pelloilla koko maassa. Tehostaa kasvinviljelytilojen ja kotieläintilojen välistä yhteistyötä.  Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättäminen: Ravinteiden kierrätystä ja maaperän kasvukuntoa edistävä vesiensuojelu- ja ilmastotoimenpide, jota voidaan toteuttaa korvauskelpoisilla pelloilla koko maassa. Tehostaa kasvinviljelytilojen ja kotieläintilojen välistä yhteistyötä.  Valumavesien hallinta: Vesiensuojelu- ja ilmastotoimenpide, joka kohdennetaan happamiksi sulfaattimaiksi todetuille pelloille, jotka sijaitsevat Sirppujoen valuma-alueen ja Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueiden välisellä alueella kyseiset valuma-alueet mukaan lukien sekä koko maassa peltolohkoilla, joiden maalaji on eloperäinen.  Ympäristönhoitonurmet: Vesiensuojelu- ja ilmastotoimenpide sekä luonnon monimuotoisuustoimenpide. Suojavyöhykkeet voidaan toteuttaa vesistöjen ja valtaojien varsilla olevilla pelloilla sekä pohjavesialueiden ja Natura 2000- alueiden pelloilla. Lisäksi mahdollistetaan 345 kohdentamisalueen rannikon kuntien saaristoksi luettavilla osa-alueilla suojavyöhykkeen perustaminen kaikille ympäristökorvauksissa korvauskelpoisille peltolohkoille. Toimen korvaus on eri suuruinen kohdentamisalueella ja muulla alueella. Monivuotiset ympäristönurmet voidaan toteuttaa happamiksi sulfaattimaiksi todetuilla pelloilla, jotka sijaitsevat Sirppujoen valuma-alueen ja Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueiden välisellä alueella kyseiset valuma-alueet mukaan lukien sekä koko maassa turve- ja multamaalla tai pohjavesialueella sijaitsevalla pellolla. Luonnonhoitopeltonurmia voidaan toteuttaa koko maassa, mutta Etelä-Suomeen rajoittuvalle kohdentamisalueella korvaustaso on korkeampi. Ympäristönhoitonurmista ei voida maksaa korvausta tiloille, jotka on vapautettu viherryttämistuen ekologisen alan vaatimuksesta, koska tilan peltoalasta on 75 % nurmea tai kesantoa. Luonnonhoitopeltonurmesta maksetaan korvausta enintään 20 %:lle tilan korvauskelpoisesta peltoalasta kohdentamisalueella ja enintään 5 %:lle muulla alueella. Luonnonhoitopeltonurmia ja monimuotoisuuspeltoja voi olla tilan korvauskelpoisesta peltoalasta yhteensä enintään 20 % kohdentamisalueella ja 15 % muulla alueella.  Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys: Vesiensuojelu-, ilmasto ja maaperätoimenpide, joka kohdennetaan talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentamisalueen rajauksen mukaan. Kohdentamisalueella tukeen oikeutetun kasvipeitteisyyden määrä porrastetaan seuraavasti: 20, 40, 60 tai 80 % tilan korvauskelpoisesta peltoalasta. Kohdentamisalueen ulkopuolella porrastukset ovat 20, 40 tai 60 %. Kohdentamisalueella kevennetty muokkaus voi täyttää kasvipeitteisyysehtoa vain 20 %:iin asti ja korkeammat prosenttirajat tulee täyttää aidolla kasvipeitteellä. Muulla alueella kasvipeitteisyyden voi toteuttaa kevennetyllä muokkauksella. Korvausta ei makseta peltoalasta, joka on talviaikaan peitteisenä jonkin muun ympäristösitoumuksen tai aiemman ympäristötukijärjestelmän toimenpiteen perusteella. Toimesta ei makseta tiloille, jotka on vapautettu viherryttämistuen viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta tai ekologisen alan vaatimuksesta, koska tilan peltoalasta on 75 % nurmea tai kesantoa.  Katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla: Vesiensuojelutoimenpide, joka on kohdennettu puutarhakasvialoille ja siemenperuna-alalle koko maassa.  Peltoluonnon monimuotoisuus: Luonnon monimuotoisuus-, maaperä- ja vesiensuojelutoimenpide, jota voidaan toteuttaa koko maassa. Viherlannoitusnurmista maksetaan vain tavanomaisesti viljeleville tiloille, koska viherlannoitusnurmet kuuluvat luonnonmukaisessa tuotannossa noudatettavan viljelykierron periaatteisiin. Monimuotoisuuspeltoja voi olla enintään 15 % tilan korvauskelpoisesta peltoalasta. Saneerauskasveista voidaan maksaa tilalle, jolla on viljelykierrossa peruna-, sokerijuurikas- tai avomaan puutarhakasveja. Saneerauskasveja voi viljellä enintään kaksi vuotta samalla kasvulohkolla.  Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu: Luonnon monimuotoisuustoimenpide, joka kohdennetaan valitun torjuntamenetelmän perusteella sille soveltuville puutarhakasvien aloille. Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutunut tila ei voi valita toimea, eikä sitä voi valita kumina-alalle. Valtaosa ohjelmakaudella 2007–2013 erityistukisopimuksena olleista toimenpiteistä, siirtyy toteutettavaksi ohjelmakaudella 2014–2020 sitoumuksen lohkokohtaisina toimina. Sopimuksissa olevan muutoslausekkeen vuoksi voimassa oleva erityistukisopimus siirtyy osaksi ohjelmakauden 2014–2020 mukaista sitoumusta. Erityistukisopimukset on tehty kohdekohtaisen harkinnan perusteella ja ne otetaan huomioon kohdentamisvaatimuksia täyttävinä aloina myös ohjelmakaudella 2014–2020. Toimenpiteen toteutusta voidaan jatkaa ja ympäristökorvausta maksaa aiemmalle sopimusalalle, vaikka se siirtyy osaksi ympäristökorvaussitoumusta. Ympäristökorvausten toimien toteutuksesta tilanteessa, jossa peltoalaa joudutaan muuttamaan pysyväksi nurmeksi, annetaan erilliset ohjeet. Samanlaiseen ympäristötavoitteeseen tähtäävien lohkokohtaisten toimien tilakohtaista enimmäismäärää voidaan rajata. Sitoumuskauden aikana voidaan erillisen menettelytavan perusteella rajata lohkokohtaisen 346 toimen enimmäisosuutta tilan korvauskelpoisesta alasta käytettävissä olevien varojen mukaan. Sitoumukseen valittuja lohkokohtaisia toimia ja niiden määrää voidaan mukauttaa ympäristöllisistä syistä sitoumuksen vahvistamiseksi ja toimien kohdentamiseksi tilatasolla maaseutuohjelman neuvontatoimenpiteen kautta neuvojan suosituksen perusteella ja ympäristökorvausjärjestelmän varojen mukaan. Ympäristösopimukset koostuvat seuraavista toimista:  Kosteikkojen hoito  Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito  Kurki-, hanhi- ja joutsenpellot  Alkuperäisrotujen kasvattaminen Ympäristösopimukset ovat sitoumuksesta erillisiä viisivuotisia toimia. Niiden tekeminen ei edellytä ympäristösitoumuksen voimassaoloa. Sopimuksen vähimmäispinta-ala määräytyy toimikohtaisesti. Kosteikkojen hoito ja maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito -ympäristösopimukset ovat lohkokohtaisia hoitosopimuksia, joita tehdään tarvehankinnan perusteella peltojen ulkopuoliin kohteisiin maatalouden vesiensuojelun ja maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman edistämiseksi. Näiden sopimustyyppien tuensaajiksi hyväksytään myös eräitä muita maankäyttäjiä kuin viljelijöitä, jotta toimiin saadaan kattavuutta ja siten vaikuttavuutta. Potentiaalisista hoitokohteista monet eivät ole viljelijöiden hallinnassa. Erityistä asiantuntemusta ja perehtymistä vaativat toimet eivät välttämättä ole viljelijöiden kiinnostuksen kohteina, jos kohteen hoitaminen ei luontevasti sovellu tilan toimintaan tai sijaintiin. Kurki-, hanhi- ja joutsenpellot kohdistuvat tarveharkinnan perusteella peltoalueille, joissa näiden lintujen laajamittaiset massaesiintymät ovat tavanomaisia. Ympäristösopimuksessa toteutusalue ja -tapa määritellään sopimuskohtaisesti hakemukseen vaadittavan suunnitelman sekä ELY-keskuksen hyväksymismenettelyn perusteella. Myös alkuperäisrotujen kasvattamisesta tehdään ympäristösopimus. Sopimusta voidaan muuttaa sopimuskauden aikana mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi toimen tavoitteisiin nähden ELY-keskuksen hyväksynnällä, ympäristökorvausjärjestelmään käytettävissä olevien varojen mukaan. ELY-keskus voi myös hyväksyä tuensaajan esittämän alkuperäisrotusopimuksen eläinmäärän kasvattamisen toimessa kuvattujen rajausten ja ympäristökorvausjärjestelmään käytettävissä olevien varojen mukaan. Ympäristökorvauksiin sisältyvät suunnitelmiin perustuvat erilliset sopimukset ovat haettavissa vuosittain, kunnes Manner-Suomen maaseutuohjelmassa 2014–2020 esitetyt tavoitteet on saavutettu. Geenipankkisäilytys koostuu seuraavista toimista (alatoimenpide 10.2):  Alkuperäiskasvilajikkeiden ylläpito  Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmat  Alkuperäisrotujen perimän säilytys Geenipankkisäilytyksen toimilla edistetään siemen- tai alkiokokoelmien ylläpitoa sekä alkuperäiskasvilajikkeiden ylläpitoa. Geenipankkisäilytyksen toimet eivät ole pinta-alaperusteisia. Toimet toteutetaan pääasiassa kansallisten geenivaraohjelmien koordinaattoreiden kautta. Ympäristökorvausjärjestelmän rakenne on kuvattu kuvassa M10.1. Ympäristökorvaukset vaikuttavat kohdealoihin  4A: Biologisen monimuotoisuuden, mukaan luettuna Natura 2000 -alueet ja alueet, on 347 luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luontoarvokkaan maataloustuotannon sekä Euroopan maisemien tilan ennallistaminen säilyttäminen ja parantaminen  4B: Vesien käytön hallinnan edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön hallinta  4C: Maaperän eroosion torjuminen ja maaperän hoidon parantaminen. Ympäristökorvaukset vaikuttavat toissijaisesti kohdealoilla  3B: Maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen;  5D: Maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen  5E: Hiilen sitomisen ja talteenoton edistäminen maa- ja metsätaloudessa. Ympäristökorvausten vaikuttavuutta parantavat toimenpiteet kohdealoilla  1A: Innovaatioiden, yhteistyön ja tietämyspohjan kehittämisen edistäminen maaseutualueilla  1C: Elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen edistäminen maa- ja metsätaloudessa. Ympäristökorvaukset linkittyvät läheisesti muihin maaseutuohjelmasta tuettaviin toimenpiteisiin. Ympäristösitoumukseen sisältyvän koulutuksen lisäksi viljelijän ympäristöosaamista edistävät myös maaseutuohjelman koulutus- ja tiedonvälityshankkeet (M01), joita on mahdollista toteuttaa viljelijöiden ympäristöosaamisen kehittämiseksi. Viljelijöiden ympäristötietoutta ja maaseutuohjelman ympäristöllisten mahdollisuuksien hyödyntämistä edistävät myös maaseutuverkoston järjestämät koulutukset ja vuosittaiset kaikille viljelijöille avoimet tukihakukoulutukset. Maaseutuvirasto ylläpitää ajantasaista tietoa verkkosivuillaan ja tiedottaa vaatimuksista ja mahdollisuuksista viljelijöille. Maaseutu.fi-sivuilla oleva koulutuskalenteri on kaikille avoin. Maaseutuverkoston toiminta tulee nostamaan tärkeimmiksi katsottuja aiheita lisäksi erillisten verkoston teemaryhmien avulla. Teemaryhmät vastaavat siitä, että teema on kattavasti esillä verkostoon kuuluvien tahojen järjestämissä tilaisuuksissa ja materiaaleissa ja että tietoa koulutuksista ja tilaisuuksista on kattavasti saatavalla. Ohjelmakauden alussa aloittaa ympäristöteemaryhmä. Neuvontatoimenpiteessä (M02) tarjotaan tilakohtaista ympäristöasioiden neuvontaa, jonka avulla viljelijä oppii tunnistamaan tilansa ympäristökysymykset sekä vaikutusmahdollisuudet ja toimimaan ympäristöystävällisemmin. Tarvittaessa tilan ympäristösitoumusta voidaan neuvojan esityksestä mukauttaa ympäristön kannalta sopivimmaksi. Investointitoimenpiteessä (M04) voidaan rahoittaa kosteikkoinvestointeja, luonnonlaidunalueiden peruskunnostusta ja aitausta, pellon vesitaloutta parantavaa salaojitusta ja säätösalaojitusta sekä lannankäsittelyn tehostamisen ja ympäristöystävällisen varastoinnin ratkaisuja. Tila- ja yritystoiminnan kehittämisessä (M06) voidaan rahoittaa tuote- ja palvelukehitystä, yritystoiminnan innovaatioita, työmahdollisuuksien edistämistä myös ympäristöä hyödyttävästi. Toimenpiteessä maaseudun palvelujen ja kylien kehittäminen (M07) voidaan rahoittaa hankkeina esim. ympäristön tilaa parantavia yhteisöllisiä toimia, uusiutuvaa energiaa edistäviä hankkeita, virkistyspalvelujen tuottamista, luontoreitistöjen laatimista, asuinympäristön parantamista tai maisemanhoidon suunnittelua. Luonnonmukainen tuotanto (M11) edistää ympäristöystävällistä viljelyä. Luonnonhaittakorvauksilla (M13) voidaan ylläpitää tuotantoa epäsuotuisilla alueilla sekä ehkäistä luonnonlaitumien käytön lakkaamista. Eläinten hyvinvointikorvauksilla edistetään laiduntamista (M14). Leader-toimintatavalla (M19) voidaan rahoittaa paikallisista lähtökohdista ympäristöä edistäviä hankkeita. Yhteistyö-toimenpiteellä (M16) voidaan edistää tutkimustulosten viemistä käytäntöön eri tahojen toimijoiden välisenä yhteistyönä. 348 Ympäristökorvausten kokonaisuuteen kuuluu myös, että vähimmäisvaatimukset lannoitteiden käytöstä ja kasvinsuojelusta sekä täydentävien ehtojen vaatimukset sekä maatalousmaan säilyttämisen vaatimus eivät oikeuta korvauksiin, mutta niiden noudattaminen on ympäristökorvausten maksamisen edellytyksenä. Näin muodostuva kokonaisuus toteuttaa maaseutuohjelman läpileikkaavia ympäristö- ja ilmastotavoitteita. Ympäristökorvausten vaikuttavuutta lisätään yhdistelemällä kaikkia käyttökelpoisia ohjelmainstrumentteja kansallisessa maatalouden ravinteiden kierrätysohjelmassa erityisesti vesistötavoitteiden saavuttamiseksi sekä kansallisessa maatalouden ilmasto-ohjelmassa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Maaseutuohjelman toimeenpanossa otetaan ELY-keskusten yritys- ja hanketukien määrärahojen vuosittaisessa jaossa huomioon vesien tila erityisesti Saaristomeren valuma-alueella ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi. Taulukko M10.1 Toimien liittyminen tarpeisiin Kuva M10.1 Ympäristökorvausjärjestelmän rakenne Kuva M10.1 Ympäristökorvausjärjestelmän rakenne 349 Taulukko 10.1 Toimien liittyminen tarpeisiin 350 8.2.6.3. Laajuus, tuen taso, tuensaajat sekä tarvittaessa määrän tai tukiprosentin laskentamenetelmä eriteltynä tarvittaessa alatoimenpiteittäin ja/tai toimintatyypeittäin. Kunkin toimintatyypin osalta tukikelpoiset kustannukset, tukikelpoisuusedellytykset, sovellettavat määrät ja tukiprosentit sekä valintaperusteiden vahvistamisen periaatteet 8.2.6.3.1. 01 Ravinteiden tasapainoinen käyttö Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.1.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Kyseessä on ympäristösitoumuksen tilan kaikkia peltolohkoja koskeva toimi, joka on edellytys ympäristösitoumuksen lohkokohtaisiin toimiin sitoutumiselle ja joka on lohkokohtaisten toimien suunnittelun ja seurannan väline. Tavoitteena on maatilan ympäristönsuojelun ja erityisesti tuholaisten ehkäisyn ja torjunnan sekä vesiensuojelun kehittäminen jatkamalla ja vahvistamalla aiempien ohjelmakausien aikana aloitettua toimintatapaa, jossa luodaan viljelysuunnitelman, lohkokohtaisten muistiinpanojen, koulutuksen ja erilaisten ympäristöön liittyvien olosuhdearvioiden avulla tilalle monivuotinen ympäristönhoitotoimenpiteiden suunnittelu-, muistiinpano- ja seurantajärjestelmä sekä pohja-aineisto, jonka avulla voidaan valita ja kohdentaa tehokkaasti erilaiset ympäristön- ja vesiensuojelutoimet. Suunnittelu- ja kirjanpitovaatimukset ylittävät lainsäädännön vaatiman tason. Perustasoon kuuluvasta suunnittelusta ja kirjanpidosta ei makseta korvausta. Maaseutuvirasto huolehtii, että tieto tuenhakijan lohkoilla sijaitsevista Natura 2000-alueista, pohjavesialueista ja uomarekisterin mukaisista vesistöistä on tuenhakijan saatavilla. Nämä otetaan huomioon lohkokirjanpidossa ja tähän perustuvassa ympäristösitoumusten suunnittelussa ja valinnassa. Viljavuustutkimukset, lohkokirjanpito, peltomaan laatutesti ja suojakaistat muodostavat tietopohjan tehokkaiden vesiensuojelutoimien soveltamiseksi tilalla. Viljelijän ylläpitämän tietoaineiston avulla ympäristöllisten tarpeiden arviointi ja tehostetut toteutusmahdollisuudet tilalla voidaan käydä läpi tilakohtaisessa neuvonnassa monivuotisiin tilakohtaisiin pohjatietoihin perustuen. Neuvojan esityksestä sitoutumishetkellä valittujen lohkokohtaisten toimien valikoimaa tilalla voidaan myös tarvittaessa mukauttaa tehokkaammiksi. Viljelijän tiedot tilan ympäristön hoitoa koskevissa kysymyksissä kasvavat ja hän osaa paremmin tunnistaa keinot parantaa tilannetta ja hän omaa neuvontatilanteessa paremmat lähtökohdat neuvojan esittämien toimenpiteiden tarpeen ymmärtämiseen ja soveltamiseen. Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin merkitään myös ympäristösitoumuksen lohkokohtaisten toimien sekä ympäristösopimusten edellyttämät tiedot kussakin toimessa vaaditulla tavalla. Suojakaistat vähentävät vesistöihin rajoittuvien peltolohkojen eroosio- ja ravinnehuuhtoumariskiä. Toimea varten on laadittu perustasoa tarkempi erillinen vaatimus typpi- ja fosforilannoitteiden käytöstä. Vaatimuksen tavoitteena on jatkaa ja vahvistaa aiempien ohjelmakausien toimintatapaa, jonka tuloksena ravinteiden käyttö on vähentynyt ja valtakunnalliset sekä alueelliset ravinnetaseet alentuneet. Vaatimuksen noudattaminen on osa sitoumusta, mutta siitä ei makseta korvausta. Kasvinsuojeluaineiden 351 käyttöä ja kirjanpitoa koskevat perustason vaatimukset on kuvattu luvussa 8.2.6.5. Toimi kohdentuu korvauskelpoisille peltolohkoille. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Viljelijän on laadittava sitoumuskautta koskeva viljelysuunnitelma, jota tarkennetaan vuosittain ennen jokaisen kasvukauden alkua .Viljelysuunnitelma on aiesuunnitelma ja sen sisältö tarkentuu kylvöjen yhteydessä vuosittaiset viljelyolosuhteet, markkinatilanne ja ympäristön tilassa tapahtuneet muutokset huomioon ottaen. Tilalla on otettava viljelyssä olevista pelloista maanäytteet ja teetettävä niistä säännöllisesti viiden vuoden välein viljavuustutkimukset maan multavuuden ja ravinnepitoisuuden arvioinniksi lannoituksen toteutusta ja seurantaa varten. Viljelijän on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin peltolohkon perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä sekä ympäristösitoumuksen lohkokohtaisten toimien ja ympäristösopimusten edellyttämät ja niiden valintaan, yhteensovittamiseen ja kehittämiseen tarvittavat tiedot. Lohkokirjanpitoon merkitään kaikki lohkoilla tehtävät viljelyyn ja muuhun maan käyttöön liittyvät toimenpiteet, kuten kylvetyt kasvit, viljelykierto, lannoitus, kalkitus, muokkaus, kastelun käyttö, ojitus, havaitut taudit ja tuholaiset, sekä käytetyt torjunta-aineet ja menetelmät. Viljelijän tai tilanhoitajan on suoritettava yhden päivän koulutus ympäristökorvausjärjestelmään liittyvistä asioista. Koulutuksen aikana hän saa riittävät tiedot muuttuneista tukiehdoista ja uudesta ympäristökorvausjärjestelmästä. Koulutuksessa tuodaan esiin maaseutuohjelman mahdollisuudet vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden ja Natura 2000 -alueiden hoidon edistämiseen. Tuenhakija saa koulutuksesta käsityksen siitä, miksi ympäristötoimet ovat tärkeitä ja miten viljelijä voi toimillaan vaikuttaa ympäristön tilaa edistävästi. Koulutuksessa esitellään myös maaseutuohjelman neuvontatoimenpide. Viljelijän on suoritettava koulutus ennen sitoumuskauden alkua tai kahden ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Koulutus voidaan suorittaa myös tenttimällä internetin välityksellä. Koulutuksen toteuttavat paikallisten yhteistoiminta-alueiden maaseutuelinkeinoviranomaiset yhteistyössä ELY-keskusten ja sidosryhmien kanssa. Koulutus on voimassa ohjelmakauden loppuun asti. Lisäkoulutusten tarvetta selvitetään maaseutuohjelman toimeenpanon edettyä ja koulutustilaisuuksista saatavan kokemuksen sekä neuvonnasta saadun palautteen perusteella, kun ympäristöasioihin liittyvät tietotarpeet ovat paremmin selvillä alkukoulutusten päätyttyä. Peltomaan laatutesti tehdään kolmannen sitoumusvuoden loppuun mennessä täyttämällä peltomaan laatutestiin kuuluva peltolohkojen arviointi. Laatutesti on tarkoitettu maan biologisten ja fysikaalisten ominaisuuksien määrittämiseen ja maan laadun kokonaisvaltaiseen arvioimiseen. Tässä yhteydessä arvioidaan maaperän rakenne, lajirikkaus sekä veden sitomiskyky kastelu- ja ojitustarpeen määrittämiseen. Testi auttaa viljelijää kiinnittämään huomiota keskeisiin ympäristötekijöihin ja siten parantamaan pellon kasvukuntoa ja sadon muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä maaperän, vesistön ja lajiston suojelua. Tilakohtaisessa neuvonnassa voidaan syventää arvioinnin tulkintaa ja tehdä tarkentavia havaintoja ja suosituksia. Viljavuustutkimusten tulokset, lohkokohtaisiin muistiinpanoihin liittyvät asiakirjat sekä peltomaan laatutestin arviointi on säilytettävä tilalla ja tarvittaessa toimitettava viranomaiselle. Jos peruslohko rajoittuu vesistöön, pellolla lohkon vesistön puoleisella reunalla on oltava keskimäärin vähintään kolme metriä leveä suojakaista. Suojakaistan on oltava monivuotisen nurmi-, heinä- tai 352 niittykasvillisuuden peittämä. Suojakaistaa ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Kasvuston hävittäminen ja uusiminen ovat sallittuja poikkeuksellisen vaikeissa rikkakasvitapauksissa. Suojakaistalle tehtävistä toimenpiteistä on merkittävä tieto lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Suojakaistalta on sallittua korjata sato ja sitä voidaan hoitaa laiduntamalla. Suojakaistan tarvetta arvioitaessa apuna käytetään Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa ja ylläpitämää uomaverkostoa, jossa perusteena on 10 km2:n valuma-alueen koko. Peruslohkon muille kuin vesistöihin rajoittuville reunoille voidaan perustaa luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi keskimäärin enintään kolme metriä leveät, viljelykasvin pinta-alaan sisältyvät monimuotoisuuskaistat. Monimuotoisuuskaista voidaan perustaa nurmi-, heinä-, niitty-, riista- tai maisemakasvien siemenillä kylväen ja hoitaa erillisten ehtojen mukaisesti. Taulukko M10.2. Viljan, öljy- ja teollisuuskasvien sekä palkokasvien, sokerijuurikkaan ja perunan typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) Taulukko M10.3. Nurmien ja muiden kasvien typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) Taulukko M10.4. Puutarhakasvien typpilannoituksen enimmäismäärät vihanneksilla ja maustekasveilla Taulukko M10.5. Fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella Taulukko M10.6. Puutarhakasvien fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella 353 M10.2. Viljan, öljy- ja teollisuuskasvien sekä palkokasvien, sokerijuurikkaan ja perunan typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) 354 Taulukko M10.3. Nurmien ja muiden kasvien typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) 355 Taulukko M10.4. Puutarhakasvien typpilannoituksen enimmäismäärät vihanneksilla ja maustekasveilla 356 Taulukko M10.5. Fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella 357 Taulukko M10.6. Puutarhakasvien fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella 358 8.2.6.3.1.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan €/ha/vuosi luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle pinta-alalle sitoumuksen voimassaolon aikana ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. Toimesta ei makseta kesannoille, kasvimaalle, pysyville kasvihuonealoille, koristepajulle, metsäpuiden taimiaineistoille, puuvartisille energiakasveille, hampulle, joka ei ole oikeutettu suorien tukien perustukeen, joulupuille, pysyville nurmille, jotka eivät ole maankäyttömuodoltaan peltoa eikä tilapäisesti viljelemättömälle alalle tai viljelemättömälle alalle. Korvausta ei pääsääntöisesti makseta vuoden 2004 jälkeen raivatuille tukikelvottomille pelloille. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi korvausta ei makseta myöskään suojavyöhykkeille, luonnonhoitopeltonurmille, viherlannoitusnurmille, monimuotoisuuspelloille eikä kurki-, hanhi- ja joutsenpelloille. 8.2.6.3.1.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti tilakohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, korvauskelpoisen alan, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa tilakohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat ja lannoitusrajoitukset. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. Lainsäädännön mukaisten lannoitukseen kohdistuvien vaatimusten lisäksi ravinteiden tasapainoisen käytön toimeen sitoutuneiden tulee noudattaa tätä toimea varten laadittuja erillisiä ehtoja typen ja fosforin enimmäiskäyttömääristä. Maatilalla voidaan käyttää typpeä enintään taulukoissa M10.2, M10.3 ja M10.4 esitetyt määrät. Typpilannoitusmääriä voidaan rajoitetusta lisätä saavutetun satotason perusteella. Fosforia voidaan käyttää enintään taulukoissa M10.5 ja M10.6 esitetyt määrät. Fosforimääriä voidaan rajoitetusti lisätä saavutetun satotason perusteella. Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet lasketaan lannoitusmääriin joko taulukkoarvojen tai lanta-analyysin tulosten perusteella. Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään viiden vuoden fosforin tasausta. 8.2.6.3.1.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 359 8.2.6.3.1.5. Tukikelpoiset kustannukset Ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimen korvauskelpoiset kustannukset on kuvattu alla toimen laskentametodologiaa koskevassa kohdassa. 8.2.6.3.1.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvaukset -toimenpiteen mukainen ympäristösitoumus. Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso kohta ”Tukityyppi”). Sitoumuksen vähimmäispinta-ala on viisi hehtaaria, puutarhakasveja kasvattavalla tilalla kuitenkin yksi hehtaari. 8.2.6.3.1.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.1.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 1,79 milj. hehtaaria. Tukea maksetaan korvauskelpoista peltohehtaaria kohti 54 €/ha/v peltoviljelykasveille ja 200 €/ha/v puutarhakasveille. Vuosittain maksettava pinta-ala voi vaihdella ympäristösitoumuksen alan rajoissa. 8.2.6.3.1.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.1.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Ohjelmakaudella 2007–2013 havaittiin paljon puutteita viljavuustutkimuksissa. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa puutteita havaittiin vuosittain n. 30 %:lla tiloista. Osalla tiloista oli kyse vain tutkimuksen puuttumisesta yhdeltä tai kahdelta lohkolta, mutta useilla tiloilla viljavuustutkimukset puuttuivat kokonaan ja useammalta vuodelta. Peltomaan laatutesti tehdään täyttämällä arviointilomake. Laatutestin riskinä nähdään, että viljelijä ei tee laatutestiä ohjeiden mukaisesti ja laatutesti ei täytä sille toimenpiteessä asetettuja tavoitteita. Paikan päällä 360 tilalla ei pysty todentamaan, että laatutesti on tehty kyseessä olevasta lohkosta. 8.2.6.3.1.9.2. Lieventävät toimet Viljavuustutkimuksiin liittyviä vaatimuksia on selkeytetty edelliseen ohjelmakauteen verrattuna. Viljavuustutkimusten osalta kehitetään edelleen tuen hakumenettelyjä, tehdään selkeä ohjeistus ja koulutuksissa nostetaan asiaa enemmän esille. Peltomaan laatutestistä kerrotaan viljelijöille koulutuksissa ja painotetaan sen merkitystä peltomaan kasvukunnon arvioinnissa. 8.2.6.3.1.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Ravinteiden tasapainoisen käytön valmisteluvaiheessa on pyritty mahdollisimman paljon kiinnittämään huomiota toimen todennettavuuteen ja valvottavuuteen. Toimeen on kuitenkin todettu jäävän heikkouksia. Toimi on nähty tavoitteiden saavuttamisen kannalta niin tärkeäksi, että toimeenpanoon mahdollisesti sisältyvät riskitkin huomioiden sen katsotaan olevan riittävän hyvällä tasolla todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.1.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.7, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Lakisääteinen hoitovaatimus nro 1: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11-13 §:ää. (=typpilannoitteiden käyttömäärät, lannan ravinnepitoisuuden määritys, toiminnanharjoittajan kirjanpitovelvollisuus). 361 Lakisääteinen hoitovaatimus 10: Toimenpiteen perustasona on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EY 1107/2009 55 artiklan ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaisia vaatimuksia kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja käsittelystä (=Suomessa hyväksyttävien kasvinsuojeluaineiden käyttö, myyntipäällysteiden mukaisten käyttöehtojen noudattaminen, kasvinsuojelun kirjanpitovaatimukset: kasvinsuojeluaineen nimi, käyttöaika, kohdeala, kohteena oleva viljelykasvi ja käyttömäärät). Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (4/2015) 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia (=lannoitusta koskevat suojakaistat, kasvipeitteiset pientareet, paikkakunnan olosuhteet huomioon ottava viljelytapa ja viljellyn maatalousmaan hoito). Lannoitteiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla annettuja säännöksiä fosforin käytöstä (=fosforin käyttö). Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 6§:ssä tarkoitettuja integroidun torjunnan yleisiä periaatteita (=torjunta harkitaan tarpeen mukaan). Maatilalla saa kasvinsuojeluaineita levittää vain kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 10 § mukaisen tutkinnon suorittanut henkilö tai henkilö, joka on saanut oikeuden kyseisen tutkinnon järjestämiseen tai jolla on voimassa luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007-2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 366/2007 28§:n 4 momentissa tarkoitettu koulutus (=käyttäjää koskevat koulutusvaatimukset). Maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä ruisku on testattava kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 4 luvussa säädetyllä tavalla (=levitysvälineen testausvaatimus). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 362 Taulukko M10.7 Perustaso Ravinteiden tasapainoinen käyttö sivu 1 363 Taulukko M10.7 Perustaso ravinteiden tasapainoinen käyttö sivu 2 364 Taulukko M10.7 Perustaso ravinteiden tasapainoinen käyttö sivu 3 365 Taulukko M10.7 Perustaso ravinteiden tasapainoinen käyttö sivu 4 366 Taulukko M10.7 Perustaso ravinteiden tasapainoinen käyttö sivu 5 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasovaatimuksia koskeva taulukko M10.7. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 367 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Asia on kuvattu laajasti alla koko toimenpidettä koskevan vastaavan kohdan yhteydessä. Ympäristökorvaukset -toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 368 8.2.6.3.2. 02 Lietelannan sijoittaminen peltoon Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.2.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on ympäristösitoumuksen ravinteiden kierrätystä edistävä lohkokohtainen toimi, joka kohdentuu peltolohkoille. Tavoitteena on ravinteiden kierrätyksen lisäämiseksi kannustaa kasvinviljelytiloja käyttämään aiempaa enemmän kotieläintiloilla syntyvää lantaa peltojensa lannoitukseen sekä tukemaan nestemäisten lantojen tai nestemäisten orgaanisten lannoitevalmisteiden levityksessä ympäristöystävällisiä menetelmiä sekä kasvinviljely- että kotieläintiloilla. Sijoittavilla tai multaavilla laitteilla tapahtuva lannan levitys vähentää lannasta pintavesiin aiheutuvaa ravinnekuormitusriskiä, estää ammoniakkipäästöjä ilmaan ja vähentää lannanlevityksestä aiheutuvia hajuja. Sijoittavat tai multaavat laitteet sijoittavat lannan tai nestemäisten orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteet peltomaan sisään pois maan pinnalla virtaavan veden reiteiltä, jolloin ne eivät ole alttiina huuhtoutumiselle. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Lietelanta, virtsa, lietelannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste on levitettävä peltolohkolle sijoittavilla tai multaavilla laitteilla. Laitteilta vaadittavat edellytykset määritellään erikseen. Tuki maksetaan peltolohkolle, jolle on näillä menetelmillä ja tilalla voimassa olevan ympäristösitoumuksen sekä mahdollisten muiden rajoittavien ehtojen (kuten nitraattiasetuksen 931/2000) mukaisesti levitetty edellä mainittua ainetta vähintään 20 m³ hehtaarille vuodessa. Lietteen ravinnesisältö on otettava huomioon ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimen typpi- ja fosforimäärissä. 8.2.6.3.2.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan €/ha/vuosi luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle levitysalalle sitoumuksen voimassa ollessa ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. 8.2.6.3.2.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen 369 yleisen toimeenpanon, korvauskelpoisen alan, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat ja muistiinpanovelvoitteet. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (4/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.2.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.2.5. Tukikelpoiset kustannukset Lietelannan sijoitus -toimessa on verrattu lietelannan sijoituslevityksestä aiheutuvia kustannuksia hajalevityksen kustannuksiin joko urakoitsijoiden tai viljelijän itse tekemänä työnä. Toimessa vaadittu sijoitettava lietemäärä on 20 kuutiota hehtaaria kohti. Laskelmassa tarkastellaan pelkästään lietteen levityskustannusta pellolla, ei lietteen ajokustannusta pellolle tai siirtoa lietevaunuun. Urakoitsijoiden tekemä lietteen sijoituslevitys on lietekuutiota kohti 0,64 euroa/kuutio kalliimpaa kuin lietteen hajalevitys. Viljelijän omana työnä tapahtuva lietteen sijoituslevitys on lietekuutiota kohti 2,33 euroa kalliimpaa kuin hajalevitys. Lietteen levityksestä 70 % tapahtuu viljelijöiden omana työnä ja urakoitsijat levittävät loput 30 % syntyvästä lietteestä. Laskelmassa on oletettu lietelannan sijoittamisesta saatava ravinnehyöty yhtä suureksi kuin sijoituslevityksestä aiheutuva juuristohaitta ja haitta, joka aiheutuu siitä, että sijoittava levitin nostaa kiviä pellon pintaan. Näin ollen edellä mainitut hyödyt ja haitat kumoavat toisensa eikä niitä ole erikseen otettu huomioon laskelmassa. Lietelannan sijoittaminen peltoon toimessa maksettava korvaus voi olla enimmillään 40 euroa/ha transaktiokustannuksineen. 8.2.6.3.2.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimen. Toimea ei voi valita samanaikaisesti ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen toimen kanssa (toimi 3). Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata, katso kohta ”Tukityyppi”. 370 8.2.6.3.2.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.2.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 150 000 hehtaaria. Toimesta maksettava korvaustaso on 40 €/ha/v peltoalalle, jolle hyväksyttyjä aineita on levitetty. Vuosittain maksettava pinta-ala voi vaihdella ympäristösitoumuksen alan rajoissa. Korvauksen maksamista koskevat seuraavat rajaukset: Toimesta ei makseta sellaiselle alalle, jolla lannoitus on jonkin ympäristösitoumuksen toimen ehtojen mukaan kielletty. Toimesta ei makseta sellaiselle peltolohkon osalle, jonka kaltevuus on vähintään 15 prosenttia, koska nitraattiasetuksen mukaan tällaisella alalla lietteen levitys sijoittamalla on edellytyksenä. Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneelle ei voi maksaa lietelannan sijoittamisen toimen mukaista korvausta sellaisten lietteiden levittämisestä, jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä. Toimi kohdentuu peltolohkoille, mutta siitä ei makseta korvausta vuoden 2004 jälkeen raivatuille tukikelvottomille pelloille. Toimen mukaista korvausta voidaan maksaa enintään 60 prosentille tuensaajan korvauskelpoisesta sitoumusalasta. 8.2.6.3.2.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.2.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Toimen riskinä nähdään todennettavuus, joka on heikko. Valvonta perustuu vuosittaisten levitysmäärien osalta viljelijän omiin muistiinpanoihin. 8.2.6.3.2.9.2. Lieventävät toimet Paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastetaan, että viljelijällä on käytettävissä ehtojen mukainen laite ja katsotaan lohkoilla silmämääräisesti sekä lohkokohtaisten muistiinpanojen perusteella lietelannan levityksen ehtojen mukaisuutta. Kasvukauden jälkeen lannoitusvalvonnan yhteydessä tarkastetaan lohkomuistiinpanojen perusteella, että levitysmäärät vastaavat maksuhakemuksella ilmoitettuja määriä. 371 8.2.6.3.2.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta toimi on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.2.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.8, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Lakisääteinen hoitovaatimus nro 1: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen10 §:n 1-3 ja 7-9 momenttia (=lannoitteiden levitysrajoitukset). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 372 Taulukko M10.8 Perustaso Lietelannan sijoittaminen peltoon sivu 1 373 Taulukko M10.8 Perustaso Lietelannan sijoittaminen peltoon sivu 2 374 Taulukko M10.8 Perustaso Lietelannan sijoittaminen peltoon sivu 3 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.8. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 375 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 376 8.2.6.3.3. 03 Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.3.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on ympäristösitoumuksen ravinteiden kierrätystä edistävä lohkokohtainen toimi. Tavoitteena on lannoitevalmisteiden ja muiden orgaanisten aineiden monipuolisen kierrätyksen edistäminen ensisijaisesti kasvinviljely- ja kotieläintilojen välillä. Orgaanisten aineiden lisääminen peltoon parantaa maan rakennetta ja tehostaa ravinteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä. Toimi lisää myös maan mikrobiaktiivisuutta. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Peltolohkolle lisätään ravinnepitoista orgaanista materiaalia, jonka orgaanisen aineksen pitoisuus (kuiva ainepitoisuus) on vähintään 20 %. Käytettävät materiaalit voivat olla vain lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, toiselta tilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai lannasta erotettua kuivajaetta. Kuivalannassa on oltava mukana kuiviketta tai muuta orgaanista ainesta.Viljelijän omalta tilalta peräisin oleva lanta, turve, olki, niittojäte tai vastaavat aineet eivät oikeuta korvaukseen. Lisättävän määrän on oltava vähintään 15 kuutiota hehtaarille vuodessa. Levitettävän orgaanisen aineksen tyyppi ja levitysmäärä on merkittävä lohkoittain lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Viljelijän on kyettävä osoittamaan tilan ulkopuolelta tulevan materiaalin hankinta ja määrä luovutussopimuksen, maksukuitin tai rahti- tai kuormakirjan avulla. Levitettyjen orgaanisten materiaalien sisältämät typpi- ja fosforimäärät on otettava huomioon ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimen mukaisiin typpi- ja fosforimääriin ja merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Lisättävä orgaaninen materiaali ei saa olla peräisin korvausta hakevan viljelijän omalta tilalta. Tila ei voi samanaikaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa orgaanista materiaalia. 8.2.6.3.3.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan €/ha/vuosi luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle levitysalalle sitoumuksen voimassa ollessa ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. Toimesta ei makseta sellaiselle alalle, jolla lannoitus on jonkin ympäristösitoumuksen toimen ehtojen mukaan kielletty. Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneelle ei voi maksaa ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätyksen toimen mukaista korvausta sellaisten lannoitevalmisteiden levittämisestä, jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä. 377 8.2.6.3.3.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Käytettävien materiaalien on kuivalantaa ja lannasta erotettua kuivajaetta lukuun ottamatta oltava hyväksyttyjä maa- ja metsätalousministeriön lannoitevalmisteista antaman asetuksessa 24/11 perusteella ja sisältyä Elintarviketurvallisuusviraston ylläpitämään lannoitevalmisteiden tyyppinimiluetteloon. Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, korvauskelpoisen alan, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat ja muistiinpanovelvoitteet. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.3.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.3.5. Tukikelpoiset kustannukset Orgaanista ainetta tulee levittää pellolle vähintään 15 kuutiota hehtaaria kohti. Levittäminen on verrattavissa kuivalannan levittämiseen, jonka levityskustannus on keskimäärin 2,42 euroa kuutiota kohti. Välittömiä, sopimusaikana havaittavia, kasvinviljelytuoton paranemiseen johtavia hyötyjä toimesta ei oleteta saatavan, joten korvaus muodostuu pelkästä levityskustannuksesta. Transaktiokustannuksineen korvaus toimesta voi olla enintään 43 euroa/ha. 8.2.6.3.3.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimeen. Toimea ei voi valita samanaikaisesti lietelannan sijoittaminen peltoon toimen kanssa (toimi 02). Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso myös kohta ”Tukiyyppi”). 378 8.2.6.3.3.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.3.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 50 000 hehtaaria. Toimesta maksettava korvaustaso on 40 €/ha/v peltoalalle, jolle orgaanisia materiaaleja on levitetty. Vuosittain maksettava pinta-ala voi vaihdella ympäristösitoumuksen alan rajoissa. Toimen mukaista korvausta voidaan maksaa enintään 60 prosentille tuensaajan korvauskelpoisesta sitoumusalasta. 8.2.6.3.3.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.3.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Toimen riskinä nähdään todennettavuus. Tilatasolla voidaan todentaa levitykseen käytettävissä oleva määrä ja materiaali mm. kuittien ja luovutussopimusten perusteella. Valvonta perustuu kuitenkin vuosittaisen lohkokohtaisten levitysmäärien osalta viljelijän omiin muistiinpanoihin. 8.2.6.3.3.9.2. Lieventävät toimet Toimen todennettavuuteen mahdollisia heikkouksia on pyritty vähentämään sillä, että levitettyjen orgaanisten materiaalien on tultava tilan ulkopuolelta. Materiaalin hankinnasta on oltava asiakirjat esim. kuitit, kuormakirja tai luovutussopimus, jonka perusteella voidaan paikalla tehtävässä tarkastuksessa todentaa orgaanisen aineksen määrä. Viljelijän tulee hakemuksella ilmoittaa lohkolle levitetty orgaanisen aineksen tyyppi ja levitysmäärä. Hallinnollisesti jo hakemuksen tietojen perusteella voidaan tarkastaa, että levitetty aines ja määrä täyttävät ehdoissa edellytetyt vaatimukset. 8.2.6.3.3.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta toimi on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 379 8.2.6.3.3.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa 10.9, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Lakisääteinen hoitovaatimus nro 1: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10§:n 5 momenttia (=multaus vuorokauden sisään) sekä 10 §:n 1-7 ja 9 momenttia (=lannoitteiden levitysrajoitukset). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Muu kansallinen lainsäädäntö: Perustason vaatimuksena on noudatettava lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla annettuja säännöksiä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ja kiinteistökohtaisista käsittelyjärjestelmistä peräisin olevien lietteiden käyttörajoituksista peltoviljelyssä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 380 Taulukko M10.9 Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen sivu 1 381 Taulukko M10.9 Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen sivu 2 382 Taulukko M10.9 Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen sivu 3 383 Taulukko M10.9 Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko 10.9. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 384 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 385 8.2.6.3.4. 05 Valumavesien hallinta Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.4.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on ympäristösitoumuksen valumavesien hallintaa edistävä lohkokohtainen toimi. Tavoitteena on säädellä pellolta tulevien valumavesien määrää ja vähentää valumavesien mukana vesistöön huuhtoutuvien happamoittavien aineiden, metallien ja ravinteiden määrää sekä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Toimi vähentää vesistöjen rehevöitymistä ja happamista valumavesistä aiheutuvia haittoja vesiekosysteemeissä ja kalastossa sekä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä eloperäisiltä mailta. Kuivatusjärjestelmien säätöä toteutetaan joko säätösalaojitetulla lohkolla tai lohkolla, jossa on säätökastelu- tai kuivatusvesien kierrätysjärjestelmä. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Lohkolla voidaan korvata vain yhtä seuraavista toimenpiteistä: a) Säätösalaojituksen hoitotoimenpiteet Säätösalaojitetulla lohkolla vedenpinnan säätöä on toteutettava nostamalla tai laskemalla padotuskorkeutta kokoojaojaan asennetuissa säätökaivoissa tai muilla padotuslaitteilla. Padotusta on hoidettava sää- ja kasvuolosuhteiden ja viljelytoimenpiteiden mukaan. b) Säätökastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen hoitotoimenpiteet Säätökastelussa pellon vesitaloutta säädellään kokonaisvaltaisesti salaojaojastojen kautta tapahtuvan ojastokastelun ja säädetyn kuivatuksen avulla. Kuivatusvesien kierrätyksellä tarkoitetaan peltoalueelta kertyvien valumavesien varastoimista kevätvalunnan ja rankkasateiden aikana erilliseen altaaseen, josta ne kuivana kautena johdetaan kasteluvetenä takaisin pellolle. Näin pelloilta alapuoliseen vesistöön joutuvien valumavesien määrä ja sitä kautta myös vesistön ravinnekuormitus pienenevät, koska altaaseen kerättyjen valumavesien ravinteet kierrätetään uudelleen kasvien käyttöön. Säädön toteutuksesta on pidettävä kirjaa, johon on merkittävä säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet. Kirjanpito voidaan merkitä myös lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Viljelijän on säädettävä padotuskorkeutta ja mahdollista kasteluveden käyttöä asianmukaisesti ja huolehdittava laitteiden kunnosta. Toimea on toteutettava lohkolla vuosittain hoidon aloittamisesta lähtien sitoumuskauden loppuun. 386 8.2.6.3.4.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan €/ha/vuosi hoidettavalle luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle peltoalalle sitoumuksen voimassaolon ajan ottaen huomioon kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. 8.2.6.3.4.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, kohdentamisalueen, korvauskelpoisen alan, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat, muistiinpanovelvoitteet ja tarvittavat analyysitiedot. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.4.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.4.5. Tukikelpoiset kustannukset Säätösalaojituksessa viljelijälle aiheutuu kustannuksia padotuskorkeuden säädöstä ja säädön seurannasta sekä säätökaivojen puhtaanapidosta. Lisäksi kustannuksia tulee säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteiden kirjaamisesta. Hehtaarikohtaisia kustannuksia laskettaessa on oletettu, että jokaisen 1,5 peltohehtaarin alueelle tarvitaan yksi säätökaivo. Korvauslaskelmassa on huomioitu, että säätösalaojitus parantaa satoja ja lisää kasvinviljelytuottoja. Lisääntyneet tuotot on vähennetty kustannuksista. Transaktiokustannukset koostuvat muun muassa säätösalaojitukseen liittyvän tiedon hankinnasta sekä vaadittujen hoitotoimenpiteiden yhteensovittamisesta maatilan muihin toimintoihin. Laskelman perusteella säätösalaojituksen hoitamisesta vuosittain säätösalaojitetuille peltolohkoille maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 79 euroa/ha. Säätökastelu ja kuivatusvesien kierrätys -toimenpiteessä korvauslaskelma on tehty pelkästään säätökastelutoimenpiteelle, mutta maksettava enimmäiskorvaus on yhtä suuri myös kuivatusvesien kierrätyksestä, jossa hoitotoimenpiteet ovat vastaavat. Säätökastelussa ojastoihin johdetaan kasteluvettä pumppaamalla. Kuivatusvesien kierrätys edellyttää säätökastelujärjestelmää ja lisäksi myös varastoallasta, jonne johdettu kuivatusvesi pumpataan kasvukaudella takaisin salaojiin. Säätökastelun kustannukset 387 koostuvat pumppauskustannuksista, säädön seuranta- ja hoitokustannuksista sekä säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteiden kirjaamiskustannuksista. Laskelmassa on oletettu, että kahden vuorokauden mittaisia kastelukertoja on kasvukauden aikana keskimäärin kolme kappaletta. Vuotuiset säädön seuranta- ja hoitokustannukset ovat yhtä suuret kuin säätösalaojituksessa, koska säätökastelu pitää sisällään myös säätösalaojituksen. Korvauslaskelmassa on huomioitu, että säätökastelu lisää kasvinviljelytuottoja. Lisääntyneet tuotot on vähennetty kustannuksista. Transaktiokustannukset koostuvat muun muassa säätökasteluun liittyvän tiedon hankinnasta sekä vaadittujen hoitotoimenpiteiden yhteensovittamisesta maatilan muihin toimintoihin. Lisäksi säätökastelusitoumusta varten joudutaan selvittämään pumppuihin liittyviä mitoituksia ja varmistamaan ennakoivilla toimenpiteillä, että vettä saadaan varastoitua säätökastelua varten. Laskelman perusteella säätökastelun tai säätökastelun ja kuivatusvesien kierrätyksen piirissä oleville peltolohkoille vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 299 euroa/ha. 8.2.6.3.4.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimeen. Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso myös kohta ”Tukityyppi”). Toimea kohdennetaan siten, että sitä voidaan toteuttaa vain peltolohkoilla,  joilla on ollut voimassa valtioneuvoston päätöksen (760/1995) tai valtioneuvoston asetusten (644/2000 tai 366/2007) mukainen erityistukisopimus valumavesien käsittelystä tai  joille on rakennettu säätösalaojitus, säätökastelu tai kuivatusvesien kierrätysjärjestelmä ja jotka sijaitsevat peltolohkoilla, jotka ovat happamia sulfaattimaita tai joiden maalaji on eloperäinen. Happamiksi sulfaattimaiksi todettujen peltojen tulee sijaita Sirppujoen valuma-alueen ja Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueiden välisellä alueella kyseiset valuma-alueet mukaan lukien. Toimesta voidaan maksaa korvausta lohkolle, jos lohkosta suurin osa on maalajiltaan turve- tai multamaata tai hapanta sulfaattimaata. 8.2.6.3.4.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.4.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoitepinta-ala ohjelmakauden lopussa on 40 000 ha. Toimesta maksettava korvaustaso on 70 €/ha/v alalle, jolla toteutetaan toimea säätösalaojituksena ja 250 €/ha/v alalle, jolla toteutetaan toimea säätökastelulla ja kuivatusvesien kierrätyksellä. 388 Vuosittain maksettava ala voi kasvaa kahtena ensimmäisenä sitoumusvuonna. Toimea on toteutettava samalla lohkon alalla vuosittain sitoumuskauden loppuun siitä lähtien, kun toimi on ensimmäistä kertaa hakemuksessa ilmoitettu lohkolle. 8.2.6.3.4.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.4.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Toimen yhtenä riskinä nähdään vuosittain tehtävien hoitotoimenpiteiden todennettavuus. Tehtyjen hoitotoimenpiteiden todentaminen perustuu useimmiten viljelijöiden muistiinpanoihin. Riskinä on myös se, että toimea toteutetaan muilla kuin ”Tukikelpoisuusedellytykset” kohdan mukaisilla lohkoilla. 8.2.6.3.4.9.2. Lieventävät toimet Hakemuksen yhteydessä toimitetaan suunnitelmat ja maalajitiedot sekä tarvittaessa pohjamaa-analyysi. Hallinnollisesti tarkastetaan, että tukikelpoisuusvaatimukset täyttyvät lohkolla. Lisäksi seurataan, että ala, jolla toimea toteutetaan, säilyy samana sitoumuksen aikana. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa toimeen ilmoitettujen pinta-alojen lisäksi tarkastetaan lohkokohtaisten maastokäyntien ja viljelijän tekemien muistiinpanojen perusteella ehtojen mukaisten hoitotoimenpiteiden noudattaminen. 8.2.6.3.4.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.4.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.10, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Toimen perustasona on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ää, 12 §:n 1 ja 4 momenttia (=kasteluun vaadittava lupa, paikkakunnan olosuhteet huomioon ottava viljelytapa ja viljellyn 389 maatalousmaan hoito). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. Taulukko M10.10 Perustaso Valumavesien hallinta sivu 1 390 Taulukko M10.10 Perustaso Valumavesien hallinta sivu 2 391 Taulukko M10.10 Perustaso Valumavesien hallinta sivu 3 392 Taulukko M10.10 Perustaso Valumavesien hallinta sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.10. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 393 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 394 8.2.6.3.5. 06 Ympäristönhoitonurmet Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.5.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on ympäristösitoumuksen valumavesien hallintaa edistävä lohkokohtainen toimi. Toimella vähennetään ympärivuotisesti eroosiota ja ravinteiden kulkeutumista vesiin vesistöjen ja valtaojien varsilla sijaitsevilta pelloilta, pohjavesialueilla sijaitsevilta pelloilta, turvemaapelloilta ja happamilla sulfaattimailla sijaitsevilta pelloilta. Tavoitteena on varmistaa samalla, että näillä ravinne- ja kasvuhuonekaasupäästöjen suhteen herkillä peltoalueilla olevien pitkäaikaisten nurmien määrä säilyy ja lisääntyy. Toimi vähentää hiilidioksidipäästöjä estämällä maan orgaanisten hiilivarantojen kulumista ja edistämällä hiilen sitoutumista maaperään. Suojavyöhykkeet ja luonnonhoitopeltonurmet edistävät maatalousluonnon monimuotoisuutta. Ympäristönhoitonurmien monivuotiset ympäristönurmet kohdennetaan happamien sulfaattimaiden, turve ja multamaiden sekä pohjavesialueiden peltolohkoille. Happamille sulfaattimaille tehtäviä ympäristönurmia voi perustaa happamiksi sulfaattimaiksi todetuille pelloille, jotka sijaitsevat Sirppujoen valuma-alueen ja Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueiden välisellä alueella kyseiset valuma alueet mukaan lukien. Monivuotisia ympäristönurmia voidaan perustaa vain kahden ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Ympäristönhoitonurmien suojavyöhykkeet kohdennetaan pelloille, jotka sijaitsevat vesistöjen ja valtaojien varsilla, Natura 2000 -alueiden ja pohjavesialueiden peltolohkoille sekä ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon rajautuville peltolohkoille. Ympäristönhoitonurmien suojavyöhykkeistä voidaan maksaa korvausta koko maassa, mutta Etelä-Suomeen rajoittuvalla kohdentamisalueella (kuva M10.2) korvaustaso on korkeampi. Lisäksi mahdollistetaan kohdentamisalueen rannikon kuntien saaristoksi luettavilla osa-alueilla suojavyöhykkeen perustaminen kaikille ympäristökorvauksissa korvauskelpoisille peltolohkoille. Luonnonhoitopeltonurmet kohdennetaan painottaen niitä Etelä Suomeen rajoittuvalle kohdentamisalueelle (kuva M10.2.) Luonnonhoitopeltonurmien tuensaajakohtaista enimmäismäärää rajoitetaan kohdentamisalueella 20 %:iin ja muulla alueella 5 %:iin korvauskelpoisesta peltoalasta. Luonnonhoitopeltonurmia ja peltoluonnon monimuotoisuus -toimen monimuotoisuuspeltoja voi olla tilan korvauskelpoisesta peltoalasta yhteensä enintään 20 % kohdentamisalueella ja enintään 15 % muulla alueella. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan yli 3 metriä leveää monivuotisen kasvillisuuden peittämää kasvulohkoa, joka rajoittuu vesistöön, valtaojaan tai kosteikon hoito -ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon tai joka sijaitsee pohjavesialueen tai Natura 2000 -alueen peltolohkolla. Monivuotinen kasvusto on perustettava ensimmäisenä, toisena tai kolmantena sitoumusvuonna ja se on säilytettävä suojavyöhykelohkolla perustamisvuodesta sitoumuskauden loppuun asti. Suojavyöhykkeellä tulee kasvaa monivuotinen, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön nurmi, joka niitetään ja korjataan pois lohkolta vuosittain. Niitetty kasvimassa on käsiteltävä ja varastoitava siten, etteivät suojavyöhykkeen vesiensuojelutavoitteet vaarannu. Korjatusta kasvimassasta ei saa aiheutua haittaa ympäristölle, eikä sitä 395 saa kuljettaa metsään tai joutomaalle. Hoitotapana voi olla myös laiduntaminen. Monivuotisella ympäristönurmella tarkoitetaan erillisten ehtojen mukaisesti viljeltävää, nurmea kasvavaa kasvulohkoa, joka sijaitsee joko pohjavesialueella tai happamalla sulfaattimaalla tai jonka maalaji on turvetta tai multamaata. Monivuotinen ympäristönurmi on perustettava ensimmäisenä tai toisena sitoumusvuonna ja se on säilytettävä kasvulohkolla perustamisvuodesta sitoumuskauden loppuun asti. Luonnonhoitopeltonurmilla tarkoitetaan lannoittamattomia ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemättömiä nurmia tai monilajiseksi kehittyneitä vanhoja nurmia, jotka perustetaan ja/tai joita hoidetaan erillisten perustamista, hoitoa ja päättämistä koskevien ohjeiden mukaan. Luonnonhoitopeltonurmia on säilytettävä vähintään kaksi vuotta. Ympäristönhoitonurmilla suojavyöhykkeitä lukuun ottamatta on sallittua tehdä maan rakennetta ja vesitaloutta parantavia lyhytaikaisia toimenpiteitä, kuten salaojitus, kalkitus, valtaojien kaivuu ja perkaus. Suojavyöhykkeen reunalla olevan valtaojan kaivuu ja perkaus on sallittua, kun monivuotinen nurmi kylvetään tuhoutuneen nurmen tilalle heti kun mahdollista. Suojavyöhykkeitä voidaan perustaa vain ensimmäisen sitoumusvuoden aikana ja monivuotisia ympäristönurmia voidaan perustaa vain kahden ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. 396 Kuva M10.2. Suojavyöhykkeiden ja luonnonhoitopeltonurmien kohdentamisalue 397 8.2.6.3.5.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan €/ha/vuosi hoidettavalle luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle alalle sitoumuksen voimassaolon ajan ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi toimesta ei voida maksaa suorien tukien viherryttämistuen mukaisesta ekologisesta alasta tai sellaisesta nurmialasta, joka oikeuttaa kyseisen ekologisen alan vaatimuksesta vapautumiseen. Ympäristönhoitonurmien mukaista korvausta ei voida maksaa pysyvänä nurmena ilmoitetuille lohkoille. 8.2.6.3.5.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, kohdentamisalueet, korvauskelpoisen alan, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat erilaisten kasvustojen osalta, muistiinpanovelvoitteet ja tarvittavat analyysitiedot. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2017) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.5.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.5.5. Tukikelpoiset kustannukset Suojavyöhykkeet: Laskelma on tehty 20 m:n suojavyöhykkeelle. Täydentävät ehdot edellyttävät 1 m pientareen. Ravinteiden tasapainoisen käytön toimessa edellytetään 3 m leveän suojakaistan jättämistä vesistöjen varsille. 20 m leveästä suojavyöhykkeestä korvauksen piirissä on 17 m. On oletettu, että suojavyöhykkeeltä saatava kasvimassa on arvotonta maataloustuotannossa. Kustannuksia aiheutuu suojavyöhykkeiden perustamisesta, niittämisestä kerran vuodessa sekä niitetyn kasvimassan korjuusta ja poiskuljetuksesta. Perustamiskustannuksia ei synny, jos suojavyöhyke perustetaan nurmilohkolle. Viljan ja 398 rypsin kylvön yhteydessä perustamiskustannukseksi tulee vain heinänsiemenkustannus. Muissa tapauksissa perustamiskustannukset koostuvat muokkaus-, kylvö- ja siemenkustannuksista. On oletettu, että suojavyöhyke on perustettu 5-vuotisen sitoumuskauden 1. vuotena. Tallaustappiot ja suojavyöhykkeiden hoitokustannukset ovat kohdentamisalueella suuremmat kuin sen ulkopuolella. Perustamiskustannusten ja muuttuvien kustannusten lisäksi viljelijä menettää katetuoton, jonka hän saisi, jos pelto olisi viljelykäytössä. Katetuoton menetystä ei ole otettu huomioon laskelmassa, jotta toimesta ei makseta viherryttämistuen vaatimuksista. Transaktiokustannuksia aiheutuu vesiensuojeluun liittyvästä tiedonkeruusta. Laskelman perusteella suojavyöhykkeelle maksettava korvaus voi olla enintään 500 €/ha/v kohdentamisalueella ja 455 €/ha/v kohdentamisalueen ulkopuolella. Monivuotiset ympäristönurmet: Viljelijä saa monivuotisilta ympäristönurmilta maataloustuotannossa hyödynnettävää satoa. Saatava katetuotto jää pienemmän sadon ja huonomman D-arvon vuoksi pienemmäksi kuin samalta alueelta ennen monivuotisen ympäristönurmen perustamista saatu eri viljelykasvien pinta-aloilla painotettu keskimääräinen katetuotto. On oletettu, että monivuotinen ympäristönurmi on perustettu 5-vuotisen sopimuskauden 1. vuotena. Transaktiokustannuksia aiheutuu tiedon keräämisestä, jotta viljelijä tietää, mitkä tekijät ja toimet vaikuttavat maaperässä olevien sulfidien hapettumiseen sekä pohja- ja pintavesien tilaan pohjavesialueilla ja turvemailla sijaitsevilla pelloilla. Laskelman perusteella monivuotiselle ympäristönurmelle maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 63 €/ha/v. Luonnonhoitopeltonurmi: Kustannuksia aiheutuu luonnonhoitopeltonurmen perustamisesta. On oletettu, että luonnonhoitopeltonurmi pidetään samalla lohkolla kaksi vuotta. Perustamiskustannuksia ei synny, jos luonnonhoitopeltonurmi perustetaan nurmilohkolle. Viljan ja rypsin kylvön yhteydessä perustamiskustannukseksi tulee vain heinänsiemenkustannus. Muissa tapauksissa luonnonhoitopeltonurmen perustamiskustannukset koostuvat muokkaus-, kylvö- ja siemenkustannuksista. Hoitokustannukset koostuvat niittokustannuksista. On oletettu, että 20 % luonnonhoitopeltonurmista on sellaisia, että ne joudutaan niittämään vaikean rikkakasvitilanteen vuoksi vuosittain. 80 % luonnonhoitopeltonurmista niitetään joka toinen vuosi. On oletettu, että 10 prosentilta luonnonhoitopeltonurmista korjataan vuosittain sato, jolla on taloudellista arvoa. Satoa saadaan vähemmän ja se on huonompilaatuista kuin tavanomainen nurmisato. Luonnonhoitopeltonurmelta saatava katetuotto jää negatiiviseksi. Viljelijä menettää katetuoton, jonka hän saisi, jos pelto olisi viljelykäytössä. Katetuoton menetystä ei ole otettu huomioon kustannuksena, jotta toimesta ei makseta viherryttämistuen vaatimuksista. Laskelman perusteella luonnonhoitopeltonurmelle maksettava korvaus voi olla enintään 120 euroa/ha/v. 8.2.6.3.5.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimeen. Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso myös kohta ”Tukityyppi”). Toimi kohdennetaan seuraavasti: Suojavyöhykkeen tulee rajoittua vesistöön, valtaojaan tai kosteikon hoito -ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon tai sijaita pohjavesialueen tai Natura 2000 -alueen peltolohkolla tai kohdentamisalueen rannikon kuntien saaristoksi luettavilla osa-alueilla olevalla peltolohkolla. 399 Monivuotisten ympäristönurmien tulee sijaita happamien sulfaattimaiden, turve- ja multamaiden tai pohjavesialueiden peltolohkoilla. Happamille sulfaattimaille tehtäviä ympäristönurmia voi perustaa vain happamiksi sulfaattimaiksi todetuille pelloille, jotka sijaitsevat Sirppujoen valuma-alueen ja Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueiden välisellä alueella kyseiset valuma-alueet mukaan lukien. 8.2.6.3.5.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.5.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 140 000 hehtaaria. Toimesta maksettava korvaustasot alalle, jolla toimea toteutetaan, ovat kohdentamisalueella sijaitsevilla suojavyöhykenurmilla 500 €/ha/v, muulla alueella sijaitsevilla suojavyöhykenurmilla 450 €/ha/v, monivuotisilla ympäristönurmilla 50 €/ha/v ja luonnonhoitopeltonurmilla kohdentamisalueella 120 €/ha/v ja muulla alueella 100 €/ha/v. Kohdentamisalueella suojavyöhykkeen korvaustaso ylittää asetuksen (EY) N:o 1305/2013 liitteen I enimmäiskorvaustason. Enimmäistason ylitys on asetuksen mukaan mahdollista perustellusta syystä. Suojavyöhykkeen korotettu korvaustaso on arvioitu välttämättömäksi, jotta suojavyöhykkeiden määrä saadaan lisääntymään alueella, jossa suojavyöhykkeiden tarve on erityisen suuri ja samanaikaisesti toimen toteuttamisen aiheuttama kustannus on korkea johtuen alueella vallitsevan peltoviljelyn kasvivalikoimasta ja tilojen tuotantosuunnasta sekä peltojen satopotentiaalista. Suojavyöhykkeelle kohdentamisalueella laskettu laskennallinen enimmäiskorvaustaso on 500 €/ha/v. Suojavyöhykkeen perustamisen houkuttelevuuden voi jäädä alhaiseksi alikompensoivalla korvaustasolla. Tämän arvioidaan vaikuttaneen siihen, että ohjelmakaudella 2007–2013 suojavyöhykealan tavoitealasta toteutui alle 60 prosenttia. Vesistöjen ja valtaojien varteen perustettavat suojavyöhykkeet ovat tärkeä osa maatalouden vesiensuojelua. Luonnonhoitopeltonurmia voi olla yhteensä enintään 20 % maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta kohdentamisalueella ja enintään 5 % muulla alueella. Luonnonhoitopeltonurmia ja monimuotoisuuspeltoja voi olla yhteensä enintään 20 % maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta kohdentamisalueella ja enintään 15 % muulla alueella. Prosenttiosuuden ylittävästa alasta ei makseta toimen mukaista korvausta. Monivuotisen ympäristönurmen maksettava ala voi kasvaa kahtena ensimmäisenä sitoumusvuonna. Toimea on toteutettava samanlaisena samalla lohkon alalla vuosittain sitoumuskauden loppuun siitä lähtien, kun ala on ensimmäistä kertaa hakemuksessa ilmoitettu suojavyöhykkeeksi tai monivuotiseksi ympäristönurmeksi. Luonnonhoitopeltonurmien ala voi vaihdella vuosittain kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” esitettyjen prosenttiosuuksien rajoissa. Luonnohoitopeltonurmi on oltava samalla alalla vähintään kaksi peräkkäistä 400 vuotta. Toimen mukaista korvausta suojavyöhykkeille voidaan maksaa vain korvauskelpoiselle sitoumusalalle, joka on ilmoitettu suojavyöhykkeenä tukihakemuksella vuonna 2015. 8.2.6.3.5.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.5.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Suojavyöhykkeiden osalta riskiä seuraamuksista lisää vaatimus siitä, että suojavyöhykkeet on säilytettävä samalla alalla koko sitoumuskauden ajan. Suojavyöhykkeen voi perustaa myös valtaojan varrelle. Valtaojista ei kuitenkaan ole saatavilla keskitettyä ja kattavaa viranomaistietoa. Monivuotisten ympäristönurmien osalta riskiä seuraamuksista lisää vaatimus siitä, että monivuotiset ympäristönurmet on säilytettävä samalla alalla koko sitoumuskauden ajan. Saman kasvuston säilyttäminen koko sitoumuskauden ajan lisää rikkakasveja, josta voi seurata viljelijälle seuraamuksia perustason vaatimusten kautta. Luonnonhoitopeltonurmiksi ilmoitettuja lohkoja ei tarvitse niittää joka vuosi. Tämä saattaa vaikuttaa negatiivisesti peltojen säilymiseen hyvässä maatalouskunnossa. Myös valvonnassa vaatimuksen todennettavuus heikkenee, koska se ei ole vuosittain toteutettava. Luonnonhoitopeltonurmien tilakohtaiseen enimmäismäärään liittyvän rajauksen vuoksi paikan päällä tilalla valvontaa tehdessä ei tiedetä, millä lohkolla on noudatettava luonnonhoitopeltonurmien vaatimuksia ja millä lohkoilla vain perustason eli täydentävien ehtojen vaatimuksia. Luonnonhoitopeltonurmien kahden vuoden säilyttämisvaatimus lisää virhetasoja. 8.2.6.3.5.9.2. Lieventävät toimet Sähköisessä tukihaussa suojavyöhykkeeksi tai monivuotiseksi ympäristönurmeksi ilmoitetulle lohkolle tulee huomautus, jos tuenhakija on ilmoittanut ko. kasvin edellisenä vuonna ja yrittää ilmoittaa jotain muuta. Hallinnollisesti myös seurataan, että ala ja sijainti pysyvät samana koko sitoumuskauden ajan. Hallinnollisesti tarkastetaan, että suojavyöhyke tai monivuotinen ympäristönurmi sijaitsee tukikelpoisuusedellytykset täyttävällä peruslohkolla. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa pinta-alan lisäksi tarkastetaan, että aluetta on hoidettu ehtojen mukaisesti. Luonnonhoitopeltonurmilta tarkastetaan hallinnollisesti, että kahden vuoden säilyttämisvaatimus täyttyy. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa pinta-alan lisäksi tarkastetaan maastokäynnin ja lohkokohtaisten muistiinpanojen perusteella, että kasvusto on ehtojen mukainen, lohkoilla ei ole käytetty lannoitteita (pois lukien perustaminen) eikä kasvinsuojeluaineita, laidunnus on toteutettu ehtojen mukaisesti ja että kasvuston päättäminen on tehty ehtojen mukaisesti. 401 8.2.6.3.5.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.5.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.11, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (4/2015) 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia (=lannoitusta koskevat suojakaistat, kasvipeitteiset pientareet, paikkakunnan olosuhteet huomioon ottava viljelytapa ja viljellyn maatalousmaan hoito). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 402 Taulukko M10.11 Perustaso Ympäristönhoitonurmet sivu 1 403 Taulukko M10.11 Perustaso Ympäristönhoitonurmet sivu 2 404 Taulukko M10.11 Perustaso Ympäristönhoitonurmet sivu 3 405 Taulukko M10.11 Perustaso Ympäristönhoitonurmet sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.11. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 406 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 407 8.2.6.3.6. 07 Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.6.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on ympäristösitoumuksen valumavesien hallintaa edistävä lohkokohtainen toimi. Toimen tarkoitus on vähentää talvikautena kynnettynä olevan viljelymaan pinta-ala mahdollisimman alhaiseksi luomalla kannustava järjestelmä, jossa korvausta maksetaan toteutuneen kasvipeitteisyyden alan mukaan. Vuosittain joustavan järjestelmän avulla viljelijä voi noudattaa pelloilla järkevää muokkauskiertoa. Tavoitteena on suojata pellon pintakerrosta sade-, sulamis- ja valumavesien eroosiota aiheuttavalta vaikutukselta erityisesti leutoina talvina. Toimi lisää orgaanisen aineksen määrää pellon pintaosissa, mikä vähentää pintamaan liettymisherkkyyttä. Toimella vähennetään peltoviljelystä aiheutuvaa maaperän eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista sekä hiilidioksidipäästöjä, parannetaan maan rakennetta orgaanisen aineksen kertymisen ja pieneliötoiminnan vilkastumisen kautta sekä lisätään luonnon monimuotoisuutta. Talviaikainen kasvipeite edistää luonnonvaraisten eläinten selviämistä talven yli ja suosii etenkin maatalousalueen linnustoa. Toimea toteutetaan koko maassa, mutta se kohdennetaan vaativampana peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentamisalueelle (kuva M10.3). Määrällisesti tavoitteena on säilyttää talviaikaisessa kasvipeitteisyydessä aikaansaatu hyvä tilanne ja ohjata kasvipeitteisyyden laatua kohti aitoa kasvipeitteisyyttä (kasvava kasvi tai sänki) kohdentamisalueella. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Viljelijän on pidettävä vähintään 20 % maatilan korvauskelpoisten peruslohkojen yhteismäärästä kasvukauden ulkopuolella hyväksytyllä tavalla kasvipeitteisenä. Viljelijä voi vuosittain lisätä kasvipeitteistä alaa 20 %:sta hallinnolle tehtävillä ilmoituksilla ja 20 %:in vähimmäisosuuden ylittävä, erikseen ilmoitettava osuus voi vaihdella vuosittain. Korvausta maksetaan kohdentamisalueella, jos vähintään 20 %, 40 %, 60 % tai 80 % maatilan korvauskelpoisista lohkoista on kasvipeitteisiä. Muulla alueella korvausta maksetaan, jos maatilan korvauskelpoisista lohkoista vähintään 20 %, 40 % tai 60 % on kasvipeitteisiä. Vähimmäiskasvipeitteen (20 %) voi toteuttaa kevennetyllä muokkauksella. Hyväksyttävää kasvipeitteisyyttä täyttävät seuraavat aitoon kasvipeitteisyyteen luettavat lohkot:  monivuotiset viljellyt nurmet ja talven yli säilytettävät yksivuotiset nurmet ja ruokohelpi  monivuotiset puutarhakasvit (ml. kumina)  viljan, öljykasvien, tattarin, siemenmausteiden ja kuitupellavan sekä härkäpavun, herneen ja lupiinin sänki ja suorakylvö sänkeen  kerääjäkasvien viljely, jos kasvusto säilytetään seuraavaan kevääseen asti  syyskylvöiset viljat ja öljykasvit kuten syysruis, ruisvehnä, syysvehnä ja spelttivehnä, syysrypsi ja syysrapsi sekä muut syyskylvöiset kasvit ja keväällä korjattava pellava ja hamppu Hyväksyttävää kasvipeitetteisyyttä täyttävät myös kesannoksi ilmoitetut alat, joihin on kylvetty syysvilja tai syysöljykasvi tai jotka ovat nurmen tai edellä mainitun sängen peittämiä. Tällaiselle kesantoalalle ei 408 kuitenkaan makseta korvausta peltojen talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä. Vaadittavaa 20 %:n vähimmäiskasvipeitettä voidaan täyttää kohdentamisalueella myös kevennetyllä syyssänkimuokkauksella vilja-, öljykasvi-, tattari-, siemenmauste-, kuitupellava- ja härkäpapulohkoilla, jos muokkaus tehdään kultivaattorilla, lautasäkeellä, joustopiikkiäkeellä, rullailmastimella tai lapiorullaäkeellä yhteen kertaan ajaen. Muulla alueella kevennetty syyssänkimuokkaus kelpaa täyttämään talviaikaisen kasvipeitteisyyden ehtoa kaikkiin prosenttirajoihin asti. Kuva M10.3. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentamisalue 409 Kuva M10.3. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentamisalue 410 8.2.6.3.6.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan sitoumuksen voimassa ollessa €/ha/vuosi luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle alalle tuensaajan kyseisenä vuonna kasvipeitteiseksi ilmoittaman korvauskelpoisen pinta alan osuuden mukaan ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. 8.2.6.3.6.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, kohdentamisalueen, korvauskelpoisen alan, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat erilaisten hyväksyttävien kasvipeitteisyyksien ja kevennetyn muokkauksen osalta sekä yhteensovituksen aiempien ohjelmakausien mukaisten alojen kanssa. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.6.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.6.5. Tukikelpoiset kustannukset Kasvipeitteisyyslaskelmassa lähtökohtana on, että talviaikaista kasvipeitteisyyttä voidaan täyttää talven yli elävänä säilyvällä kasvilla, kasvin sängellä tai kevennetyllä muokkauksella kohdentamisalueella ja kohdentamisalueen ulkopuolella kevennetyllä muokkauksella. Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys toimessa kustannuksia syntyy mm. siitä, että pellot kuivuvat muokkaamattomina keväällä hitaammin, jolloin kylvöille päästään myöhemmin. Tällöin osa viljelijöistä joutuu vaihtamaan pitkän kasvuajan lajista (esim. vehnä) lyhyemmän kasvuajan kasviin (esim. ohra), jolloin sadon määrä on pienempi. Pienemmissä viivästyksissä joudutaan vaihtamaan kasvilajin sisällä myöhäisemmistä lajikkeita aikaisempaan, jolloin tulee satomenetyksiä. Vastaavasti syksyllä kevään myöhäisempi kylvöaika johtaa myöhäisempään korjuuseen, jolloin kuivauskustannus nousee. Panoskäytössä pienemmän satopotentiaalin omaavat lyhyen kasvuajan 411 lajikkeet vaativat vähemmän lannoitetta, mikä on otettu laskelmissa huomioon. Toimessa on valittavana kohdentamisalueella neljä eri toteutusprosenttia ja kohdentamisalueen ulkopuolella kolme. Laskelman mukainen hehtaarikorvaus voi olla 4-54 euroa/ha kohdentamisalueella ja 4-11 euroa kohdentamisalueen ulkopuolella kasvipeitteisyysprosentin mukaan. Transaktion täysimääräinen käyttö on perusteltua, koska toimen sisältö on muuttunut edellisestä ohjelmakaudesta. 8.2.6.3.6.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimeen. Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso myös kohta ”Tukiyyppi”). 8.2.6.3.6.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteerejä. 8.2.6.3.6.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 880 000 hehtaaria peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentamisalueella ja 420 000 hehtaaria muulla alueella ohjelmakauden lopussa. Eri prosenttiosuuksille on laskettu kiinteät hehtaarikohtaiset korvaustasot. Toimesta tilan korvauskelpoiselle alalle maksettavat korvaustasot (€/ha/v) ovat kasvipeitteen osuuden perusteella seuraavat: Kun kasvipeitteisen alan osuus on 20 %, korvaus on 4 €/ha. Kun kasvipeitteisen alan osuus on 40 %, korvaus on kohdentamisalueella 18 €/ha ja muulla alueella 9 €/ha. Kun kasvipeitteisen alan osuus on 60 %, korvaus on kohdentamisalueella 36 €/ha ja muulla alueella 11 €/ha. Kun kasvipeitteisen alan osuus on 80 %, korvaus on kohdentamisalueella 54 €/ha. Toimeen sitoutuneella tuensaajalla on oltava vuosittain vähintään 20 % talviaikaisesti kasvipeitteistä alaa. Mahdollinen vähimmisprosentin ylittävä osuus voi vuosittain vaihdella. Korvausta talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä ei makseta sellaisille lohkoille, jotka ovat kasvipeitteisiä toisen ympäristökorvaustoimen vuoksi, aiemman ympäristötukijärjestelmän ehtojen perusteella tai 412 muiden tukiehtojen vuoksi. Tällaisia ovat:  peltolohkot, joille on ilmoitettu ympäristökorvaussitoumuksen suojavyöhyke, monivuotinen ympäristönurmi, luonnonhoitopeltonurmi, viherlannoitusnurmi, monimuotoisuuspelto tai katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla,  peltolohkot, joita koskee aiempien ohjelmakausien mukainen sopimus ravinnekuormituksen tehostetusta vähentämisestä, suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta tai turvepeltojen pitkäaikaisesta nurmiviljelystä tai  lohkot, joille on ilmoitettu kesanto. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi toimesta ei voida maksaa suorien tukien viherryttämistuen mukaisesta ekologisesta alasta. Korvausta talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä ei myöskään makseta maatiloille, joiden peltoalat ovat peitteisiä jo muiden peltoalan käyttöön ja kasvilajivalikoimaan liittyvien tukien ehtojen vuoksi. Tällaisia ovat sellaisen maatilan peltolohkot, jotka on vapautettu viherryttämistuen viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta asetuksen 1307/2013 44 artiklan 3 kohdan a tai b alakohdan perusteella tai vapautettu ekologisen alan vaatimuksesta asetuksen 1307/2013 46 artiklan 4 kohdan perusteella. 8.2.6.3.6.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.6.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Toimen valvontaan vaikuttaa paljon vuosittaiset sääolosuhteet. Toimen valvontaan saattaa jäädä vain muutama viikko aikaa riippuen talven pituudesta ja erityisesti lumipeitteen määrästä. Toimea ei mahdollisesti ehditä valvoa asetusten edellyttämältä tilamäärältä ennen kuin kevätmuokkaukset alkavat. 8.2.6.3.6.9.2. Lieventävät toimet Hallinnollisesti tarkastetaan, että vuosittainen 20 prosentin vähimmäisala täyttyy. Pääosa tarkastuksista joudutaan tekemään erillisenä kasvipeitteisyyteen kohdistuvana tarkastuksena, koska paikalla tehtävistä tarkastuksista suuri osa on tehty ennen kasvukauden päättymistä. Kasvukauden ulkopuolella tehtävissä tarkastuksissa tarkastetaan, että viljelijän ilmoittama kasvipeiteprosentti täyttyy ja että kasvipeitteisyyden muoto on ehtojen ja ilmoituksen mukainen (kevennetty muokkaus tai aito kasvipeite). Selvityksessä on myös kaukokartoituksen mahdollinen hyödyntäminen kasvipeitteisyysvalvonnassa. 8.2.6.3.6.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 413 8.2.6.3.6.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa 10.12, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset:Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 4 momenttia ja 13 §:ää (viljellyn maatalousmaan hoito, sängenpolttokielto). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 414 Taulukko M10.12 Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys sivu 1 415 Taulukko M10.12 Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys sivu 2 416 Taulukko M10.12 Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys sivu 3 417 Taulukko M10.12 Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.12. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 418 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 419 8.2.6.3.7. 08 Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.7.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on ympäristösitoumuksen valumavesien hallintaa edistävä lohkokohtainen toimi. Toimen tavoitteena on vähentää rikkakasvien ja kasvitautien torjunta-aineiden käyttötarvetta, kastelutarvetta sekä ravinteiden huuhtoutumista. Eloperäiset katteet lisäävät maaperän orgaanista aineista. Katteiden käytön vaikutuksesta maanpinnan eroosio ja ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin sekä pohjaveteen vähenevät. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Viljelijä sitoutuu kattamaan yksivuotisten puutarhakasvien rivit ja monivuotisten kasvien rivit tai rivivälit niiltä lohkoilta, jotka hän ilmoittaa toimeen. Yksivuotisten puutarhakasvien rivien kohdilta maanpinta on katettava oljella, hakkeella, ruohosilpulla, biohajoavalla kalvolla, katepaperilla tai muulla maaperälle haitattomalla orgaanisella materiaalilla. Sertifioidun siemenperunan tuotantoalalla rivit ja rivivälien maanpinta on katettava oljella. Kate ei saa vaarantaa viljelymaiden laatua. Monivuotisten kasvien maanpinta on katettava rivien kohdilta oljella, hakkeella, ruohosilpulla, biohajoavalla kalvolla tai muulla orgaanisella materiaalilla, katepaperilla tai leikattavalla nurmikatteella. Rivivälit on katettava joko riviväleihin perustettavalla leikattavalla nurmikatteella tai muulla maaperälle haitattomalla orgaanisella katteella. Lohkon voi kattaa kokonaan tai vain rivin tai rivivälin. Katettujen lohkojen ala voi vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan. Tuki maksetaan niille lohkoille, jotka viljelijä ilmoittaa katetuiksi kevään tukihaun yhteydessä. 8.2.6.3.7.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvaus maksetaan €/ha/vuosi luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoisille katetulle puutarhakasvi- ja sertifioidulle siemenperuna-alalle sitoumuksen voimassaolon ajan ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. 420 8.2.6.3.7.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, korvauskelpoisen alan ja siemenperuna-alan edellytykset, perustason, vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat erilaisilla kasveilla ja katettujen alojen ilmoittamisvelvoitteen Maaseutuvirastolle. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.7.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.7.5. Tukikelpoiset kustannukset Yksivuotiset puutarhakasvit ja siemenperuna (ryhmä 1): Orgaanisen katteen käytön kustannuslaskelmassa eri katteiden käyttöä on verrattu tuotannon kustannuksiin, jossa käytetään integroitua torjuntaa yksivuotisilla puutarhakasveilla. Satotason oletetaan säilyvän samana molemmilla viljelytavoilla. Kustannuksina on otettu huomioon erilaiset ihmis- ja konetyökustannukset, katemateriaalin kustannukset ja muut mahdolliset erilaiset kustannukset (esim. lisälannoitustarve orgaanista katetta käytettäessä). Laskelman osoittama korvausmäärä transaktiokustannuksineen on 378 euroa/ha. Satotason oletetaan säilyvän samana kaikilla viljelytavoilla. Monivuotiset kasvit (ryhmä 2): Monivuotisilla puutarhakasveilla orgaanisen katteen käytön kustannuslaskelmassa eri katteiden käyttöä on verrattu tuotannon kustannuksiin, jossa käytetään integroitua torjuntaa. Satotason oletetaan säilyvän samana molemmilla viljelytavoilla. Kustannuksina on otettu huomioon erilaiset ihmis- ja konetyökustannukset, katemateriaalin kustannukset ja muut mahdolliset erilaiset kustannukset (esim. lisälannoitustarve orgaanista katetta käytettäessä). Laskelman osoittama korvausmäärä transaktiokustannuksineen on 511 euroa/ha. 8.2.6.3.7.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen 421 käyttö -toimeen. Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso myös kohta ”Tukityyppi”). Lohkojen ala voi vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan, mutta tilalla on oltava vuosittain vähintään yksi lohko sellaisella kasvilla, joka on oltava katettuna. 8.2.6.3.7.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.7.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 5 000 ha. Korvaus on 300 €/ha/vuosi yksivuotisilla puutarhakasveilla ja siemenperunalla. Korvaus on 500 €/ha/vuosi monivuotisilla puutarhakasveilla. Maksettava ala voi vuosittain vaihdella ympäristösitoumuksen rajoissa, mutta tilalla on oltava vuosittain vähintään yksi lohko sellaisella kasvilla, joka on oltava katettuna. Korvausta voidaan maksaa niille puutarhakasvilohkoille ja sertifioidun siemenperunan tuotannossa oleville lohkoille, joilla toteutus on mahdollinen. Toimea ei voi valita kuminalle. Tukihaun yhteydessä ilmoitetaan lohkot, joilla toimea toteutetaan. Ilmoituksen yhteydessä on kerrottava, kattaako rivin vai rivivälin. Korvaus voidaan maksaa ainoastaan katettujen kasvien viljelyalalle. Kaksinkertaisen maksamisen estämiseksi katettu monivuotisten puutarhakasvien ala voidaan laskea talviaikaisen kasvipeitteisyyden vähimmäisalavaatimuksiin, mutta siitä ei voi maksaa talviaikaisen kasvipeitteisyyden toimen mukaista korvausta. 8.2.6.3.7.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.7.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Toimen vähimmäisvaatimuksena on yhden lohkon vuosittainen kattaminen. Vähimmäisvaatimuksen todentaminen edellyttää vuosittaista hallinnollista tarkastusta. Jos vähimmäisvaatimus ei täyty, voi se aiheuttaa merkittäviä takaisinperintöjä aikaisemmille vuosille. Katteen määrän riittävyyden todentaminen ja katteen käyttö paikan päällä tehtävän tarkastuksen yhteydessä on ongelmallista, ellei tukiehdoissa ole määritelty vaatimuksia riittävän tarkasti. 422 8.2.6.3.7.9.2. Lieventävät toimet Sähköiseen tukihakuun lisätään huomautus yhden lohkon vuosittaiseen kattamiseen liittyvän vaatimuksen täyttymisestä. Hallinnollisesti tarkastetaan, että vuosittain vähintään yksi puutarhakasvilohko tai sertifioidun siemenperunan tuotannossa oleva lohko on katettu ehtojen mukaisesti. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa toimeen ilmoitettujen pinta-alojen lisäksi tarkastetaan maastokäynnin ja lohkokohtaisten muistiinpanojen perusteella lohkoilta käytetty katemateriaali rivien ja/tai rivienvälin osalta sekä katteen säilyttäminen ehdoissa edelletyn ajan. 8.2.6.3.7.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.7.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.13, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (4/2015) 12 §:n 1, 2 ja 4 momenttia (=paikkakunnan olosuhteet huomioon ottava viljelytapa, puutarhakasvien tiheysvaatimukset ja viljellyn maatalousmaan hoito). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 423 Taulukko M10.13 Perustaso Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla sivu 1 424 Taulukko M10.13 Perustaso Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla sivu 2 425 Taulukko M10.13 Perustaso Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla sivu 3 426 Taulukko M10.13 Perustaso Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.13. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 427 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 428 8.2.6.3.8. 09 Peltoluonnon monimuotoisuus Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.8.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on ympäristösitoumuksen luonnon monimuotoisuutta edistävä lohkokohtainen toimi. Toimella edistetään maan kasvukuntoa, rakennetta ja laatua parantavien viherlannoitusnurmien ja saneerauskasvien viljelyä sekä maan kasvukuntoa ylläpitävien ja eroosiota ja ravinnehuuhtoumaa ehkäisevien kerääjäkasvien viljelyä. Toimeen kuuluu myös luonnon monimuotoisuutta edistävien ja maisemaa monipuolistavien kasvien viljely. Peltoluonnon monimuotoisuuden edistämisessä pellolla kasvavalla viljelykasvilla ja viljelymenetelmillä on suuri merkitys. Monimuotoisuuspellot on todettu toimiviksi ja yksinkertaisiksi keinoiksi edistää peltoluonnon monimuotoisuutta. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Kerääjäkasvilla tarkoitetaan kasvustoa, joka käyttää varsinaisen viljelykasvin jälkeen maahan jääviä ja viljelykasvin tähteistä tai maasta vapautuvia ravinteita. Kasvusto myös suojaa maata lisäämällä kasvipeitteisyyttä viljelykasvin sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvi voidaan kylvää viljelykasvin aluskasviksi kylvön yhteydessä tai viimeistään viljan orasvaiheessa esimerkiksi rikkakasviäestyksen yhteydessä. Kerääjäkasvi voidaan kylvää myös viljelykasvin (varhaisperuna, varhaisvihannekset) korjuun jälkeen tai hieman ennen korjuuta, kuitenkin viimeistään 15.8. Kasvuston voi muokata tai kyntää syksyllä aikaisintaan 1. lokakuuta. Viherlannoitusnurmi on osa tilan viljelykiertoa ja sen kasvusto on perustettava joko kasvukauden alussa tai edellisenä vuonna suojaviljan tai muun suojakasvin kanssa. Viherlannoitusnurmi perustetaan nurmi- tai heinäkasvien ja typensitojakasvien siemenillä kylväen. Viherlannoitusnurmen perustamiseen käytettävän siemenen painosta vähintään 20 prosenttia on oltava typensitojakasvien siemeniä. Viherlannoitusnurmen saa lopettaa ennen suunniteltua syysviljan tai syysöljykasvin kylvöä. Jos seuraava viljelykasvi kylvetään keväällä, viherlannoitusnurmen saa päättää aikaisintaan syyskuun alussa ja muokata aikaisintaan lokakuun alussa. Saneerauskasvina on käytettävä öljyretikkaa, valkosinappia, samettikukkaa tai näiden seoksia. Saneerauskasvi on kylvettävä keväällä ja sen saa muokata maahan kahden kuukauden kuluttua kylvöstä. Saneerauskasveista voidaan maksaa tilalle, jolla on viljelykierrossa peruna-, sokerijuurikas- tai avomaan puutarhakasveja. Sama kasvulohko voi olla viherlannoitusnurmena enintään kolme tai saneerauskasvilla kylvettynä enintään kaksi vuotta peräkkäin. Korvaus maksetaan toteuma-alalle. Monimuotoisuuspeltoihin luetaan riista- tai maisemakasveilla vuosittain perustettavat monimuotoisuuspellot sekä niitty- ja lintukasveilla perustettavat kaksivuotiset monimuotoisuuspellot. Ne voivat olla kokonaisia peruslohkoja tai kasvulohkoja. Monimuotoisuuspeltona ilmoitettavia kasvulohkoja voidaan perustaa myös yli kolme metriä leveinä kaistoina lohkojen reunoille, etenkin etelään ja länteen avautuville reunoille sekä suurten peltoaukeiden keskelle. Monimuotoisuuspellot on perustettava ja niitä on hoidettava erillisten ohjeiden mukaisesti. Monimuotoisuuspeltoja voi olla yhteensä enintään 15 % tilan korvauskelpoisesta alasta. Monimuotoisuuspeltoja ja luonnonhoitopeltonurmia voi olla kuitenkin yhteensä enintään 20 % tilan 429 korvauskelpoisesta peltoalasta luonnonhoitopeltonurmien kohdentamisalueella ja 15 % muulla alueella. Sama kasvulohko voi olla viherlannoitusnurmena enintään kolme tai saneerauskasvilla kylvettynä enintään kaksi vuotta peräkkäin. Niitty- tai lintukasveilla perustettavan monimuotoisuuspellon on oltava samalla alalla kaksi perättäistä vuotta. 8.2.6.3.8.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvaus maksetaan €/ha/vuosi luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle toimen mukaiselle toteutusalalle sitoumuksen voimassa olon ajan ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi toimesta ei voida maksaa suorien tukien viherryttämistuen mukaisesta ekologisesta alasta tai sellaisesta nurmialasta, joka oikeuttaa kyseisen ekologisen alan vaatimuksesta vapautumiseen. Luomutilalle ei voida maksaa korvausta viherlannoitusnurmesta. Peltoluonnon monimuotoisuus toimen mukaista korvausta ei voida maksaa pysyvänä nurmena ilmoitetuille lohkoille. 8.2.6.3.8.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, korvauskelpoisen alan, monimuotoisuuspeltojen enimmäismäärän, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat ja enimmäiskeston erilaisten kasvustojen osalta sekä kasvustojen perustamis-, hoito- ja päättämismenettelyt. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.8.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 430 8.2.6.3.8.5. Tukikelpoiset kustannukset Kerääjäkasvit: Kustannuksia syntyy kasvuston perustamisesta joko viljelykasvin perustamisen yhteydessä tai sitten viljelykasvin korjuun jälkeen. Laskelmaan on otettu kerääjäkasvien siemen-, kylvö- ja muokkauskustannus. Kustannuksena on huomioitu kerääjäkasvin lopetus kemiallisesti tai mekaanisesti. Tulonmenetyksenä on huomioitu viljelykasvin sadon alenema kerääjäkasvin vaikutuksesta, jos kerääjäkasvi on kylvetty jo viljelykasvin kylvön yhteydessä. Kerääjäkasvista saatava ravinnehyöty on otettu laskelmassa huomioon kustannusta vähentävänä tekijänä. Maksettava korvaus voi olla enintään transaktiokustannuksineen 115 euroa/ha. Viherlannoitusnurmi: On oletettu, että 60 % viherlannoitusnurmista pidetään samalla lohkolla yhden kasvukauden ajan ja 40 % kaksi tai kolme kasvukautta. Kustannuksia aiheutuu viherlannoitusnurmen perustamisesta, niittämisestä ja muokkaamisesta. Perustamiskustannuksia ei ole otettu huomioon kustannuksena, jotta toimesta ei makseta viherryttämistuen vaatimuksista. Nettokustannuksia laskettaessa on huomioitu viherlannoituskasvuston sisältämien ravinteiden arvo. Laskelman perusteella viherlannoitusalalle vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus on enintään 55 €/ha. Saneerauskasvit: Kustannuksia aiheutuu saneerauskasvuston perustamisesta keväällä ja saneerauskasvin muokkauksesta maahan syksyllä. Nettokustannuksia laskettaessa on huomioitu viljelykasvin kasvinviljelytuoton paranemisesta tuholaisten vähenemisen seurauksena saatavat hyödyt. Saneerauskasvin viljelyn nettokustannusten lisäksi viljelijä menettää alalta katetuoton, jonka hän saisi, jos pelto olisi viljelykäytössä. Laskelman perusteella saneerauskasvialalle vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 449 €/ha. Monimuotoisuuspellot: Kustannuksia aiheutuu monimuotoisuuspellon perustamisesta (siemen-, muokkaus ja kylvökustannukset) ja perustamisvaiheessa annetusta lannoituksesta. Vuotuisten perustamiskustannusten suuruutta laskettaessa on oletettu, että niittykasvien siemenseoksella perustettu monimuotoisuuspelto säilytetään samalla lohkolla kaksi kasvukautta. Muut monimuotoisuuspellot perustetaan vuosittain. Monimuotoisuuspeltojen kasvuston niittäminen ei ole pakollista, mutta laskelmassa on oletettu, että rikkakasvitilanne on niin vaikea 10 prosentilla niittykasvien siemenseoksilla perustetuista monimuotoisuuspelloista, että ne on niitettävä vuosittain. Lisäksi viljelijä menettää katetuoton, jonka hän saisi, jos monimuotoisuuspelto olisi viljelykäytössä. Riistapellolta saatava sato on tarkoitettu riistalle. Viljelijälle aiheutuu monimuotoisuuspeltojen perustamisesta myös transaktiokustannuksia. Laskelman perusteella monimuotoisuuspellolle vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 350 €/ha. 8.2.6.3.8.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimeen. Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso myös kohta ”Tukityyppi”). 431 8.2.6.3.8.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.8.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 76 000 ha. Toimesta maksettava korvaustasot alalle, jolla toimea toteutetaan ovat viherlannoitusnurmella 54 €/ha/v, kerääjäkasveilla 100 €/ha/v, saneerauskasveilla 300 €/ha/v ja monimuotoisuuspelloilla 300 €/ha/v. Maksettava ala voi vuosittain vaihdella ympäristösitoumuksen rajoissa. Monimuotoisuuspeltoja voi olla vuosittain yhteensä enintään 15 % maatilan korvauskelpoisesta alasta. Luonnonhoitopeltonurmia ja monimuotoisuuspeltoja voi olla vuosittain yhteensä enintään 20 % maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta luonnonhoitopeltonurmien kohdentamisalueella ja enintään 15 % muulla alueella. Prosenttiosuuden ylittävästa alasta ei makseta toimen mukaista korvausta. Toimen mukaista korvausta kerääjäkasveista voidaan maksaa enintään 25 prosentille tuensaajan korvauskelpoisesta sitoumusalasta. Toimen mukaista korvausta saneerauskasveista voidaan maksaa enintään 25 prosentille tuensaajan korvauskelpoisesta sitoumusalasta. 8.2.6.3.8.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.8.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Viherlannoitusnurmet saavat olla maksimissaan kolme ja saneerauskasvit kaksi vuotta samalla lohkolla. Lintu- ja niittykasvustot on säilytettävä samalla lohkolla vähintään kaksi kasvukautta. Molemmat vaatimukset edellyttävät vuosittaisen hallinnollisen tarkastuksen tekemistä ja lisäävät virhetasoja. Aikaisempien vuosien osalta on vaikea todentaa vaatimusten täyttymistä. Toimenpiteeseen sisältyvien aikarajojen noudattamisen valvonta perustuu useimmiten lohkomuistiinpanoihin eli viljelijän omaan ilmoitukseen. Esimerkkinä tällaisesta aikarajasta on saneerauskasvien säilyttäminen samalla lohkolla vähintään kaksi kuukautta. 8.2.6.3.8.9.2. Lieventävät toimet Hallinnollisesti tarkastetaan, ettei viherlannoitusnurmea ole säilytetty yli kolmea vuotta samalla kasvulohkolla. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa pinta-alan lisäksi tarkastetaan kasvuston ehtojen mukaisuus (vähintään 20 % typensitoja kasveja, maastohavainnot, muistiinpanot, siementen ostokuitit). Hallinnollisesti valvotaan, ettei saneerauskasveja ole säilytetty yli kaksi vuotta samalla kasvulohkolla. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa pinta-alan lisäksi tarkastetaan kasvuston ehtojen mukaisuus sekä 432 kasvuston päättäminen (maastohavainnot, muistiinpanot, siementen ostokuitit). Hallinnollisesti tarkastetaan, että riistapeltoa ei ole perustettu liian lähelle vilkasliikenteistä tietä ja niittykasvustot on säilytetty samalla lohkolla vähintään kaksi vuotta. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa pinta alan lisäksi tarkastetaan maastokäynnin ja lohkokohtaisten muistiinpanojen perusteella, että kasvusto on perustettu ehtojen mukaisesti, lohkoilla ei ole käytetty lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita ja että kasvuston päättäminen on tehty ehtojen mukaisesti. 8.2.6.3.8.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.8.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.14., jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (4/2015) 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia (=lannoitusta koskevat suojakaistat, kasvipeitteiset pientareet, paikkakunnan olosuhteet huomioon ottava viljelytapa ja viljellyn maatalousmaan hoito). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 433 Taulukko M10.14 Perustaso Peltoluonnon monimuotoisuus sivu 1 434 Taulukko M10.14 Perustaso Peltoluonnon monimuotoisuus sivu 2 435 Taulukko M10.14 Perustaso Peltoluonnon monimuotoisuus sivu 3 436 Taulukko M10.14 Perustaso Peltoluonnon monimuotoisuus sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.14. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 437 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 438 8.2.6.3.9. 10 Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.9.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavote: Toimi on ympäristösitoumuksen luonnon monimuotoisuutta edistävä lohkokohtainen toimi. Toimen tavoitteena on kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen edistämällä kehittyneempien biologisten ja mekaanisten torjuntamenetelmien käyttöä ja torjuntatarpeen mukaan tarkennettua torjuntaa. Toimen vaatimukset ovat laajemmat kuin kasvinsuojeluainelain integroidun torjunnan yleiset periaatteet. Integroitu torjunta on tapa ehkäistä kasvintuhoojien tuhoa yhdistelemällä erilaisia kasvinsuojelumenetelmiä tavalla, joka on taloudellisesti ja ympäristön kannalta perusteltu ja vähentää samalla terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä. Kasvinsuojeluainelainsäädännön mukainen integroitu torjunta edellyttää yleisissä periaatteissaan kasvintuhoojien seurantaa ja ennakoivia torjuntatoimia (Laki kasvinsuojeluaineista 1563/2011, joka toimeenpanee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi). Erityisten seurantavälineiden kuten liima-ansojen ja feromonipyydysten käyttö ylittää IPM:n yleisen periaatteen vaatiman tason. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Viljelijä sitoutuu käyttämään torjunnassa kyseiselle kasvilajille tai kasvintuhoojalle soveltuvaa biologista tai mekaanista torjuntamenetelmää joko yksinään tai täydennettynä kemiallisin torjuntamenetelmin, jotka määritellään kansallisissa säädöksissä. Viljelijä valitsee toteutettavat torjuntatoimet, jotka soveltuvat ao. viljeltävälle kasville ja ilmoittaa lohkolle valitsemansa torjuntatoimen vuosittaisen tukihaun yhteydessä. Lohkolle voi olla valittuna vain yksi torjuntatoimi, josta korvausta maksetaan. Valitun torjuntatoimen pitää olla sama koko lohkolla. Vaihtoehtoisia torjuntatoimia on kahdessa eri menetelmäryhmässä. Menetelmäryhmän 1 torjuntatoimia monivuotisille puutarhakasveille ovat:  Pölyttäjähyönteisten levittämien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö kasvitautien torjunnassa  Makroeliövalmisteiden käyttö kasvintuhoojien torjunnassa.  Kevytrakenteisen kausihuoneen käyttö marjojen kasvitautien torjunnassa. Menetelmäryhmän 2 torjuntatoimia yksi- ja monivuotisille puutarhakasveille ovat:  Mekaanisesti levitettävien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö kasvitautien tai tuholaisten torjunnassa  Tuhohyönteisverkkojen käyttö vihannesten ja marjojen tuholaistorjunnassa.  Rikkakasvien torjunta tunnistavalla haralla, traktorikäyttöisellä liekittimellä tai muulla vastaavalla laitteella. Mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden tulee olla hyväksyttyjä lain kasvinsuojeluaineista (1563/2011) 439 mukaisesti ja makroeliövalmisteiden lain kasvinterveyden suojelemisesta (702/2003) mukaisesti. Viljelijän tulee käyttää kullekin kasvilajille sopivia seurannan apuvälineitä tai vastaavaa menetelmää, jolla seurataan vaihtoehtoisen torjunnan onnistumista. Viljelijä sitoutuu 5 vuoden sitoumuskauden aikana käyttämään tilallaan vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä. Tukihaun yhteydessä ilmoitetaan lohkot, joilla toimea toteutetaan. Lohkojen ala voi vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan, mutta tilalla on oltava vuosittain vähintään yksi lohko sellaisella kasvilla, jolla toimea toteutetaan. Korvausta maksetaan ainoastaan siltä alalta, jolla ao. toimea toteutetaan. 8.2.6.3.9.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvaus maksetaan €/ha toimen mukaisesti hoidettavaksi ilmoitetulle luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoiselle puutarhakasvien alalle sitoumuksen voimassa olon ajan ottaen huomioon alla ja kohdassa ”Tukikelpoisuusedellytykset” kuvatut rajaukset. 8.2.6.3.9.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (12360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti lohkokohtaisen toimen yleisen toimeenpanon, korvauskelpoisen alan, perustason ja vähimmäisvaatimukset sekä menetelmän valintarajoitukset, korvaustason ja maksamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa lohkokohtaisen toimen käytännön yksityiskohdat eri menetelmäryhmissä, seurannan toteuttamisen ja ilmoittamisvelvoitteen Maaseutuvirastolle. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.9.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 440 8.2.6.3.9.5. Tukikelpoiset kustannukset Menetelmäryhmä 1 (makroeliövalmisteiden käyttö, pölyttäjähyönteisten levittämien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö, kasvutunnelin käyttö): Vaihtoehtoisten torjuntatoimien kustannuksia on verrattu pelkkään kemialliseen torjuntaan lähinnä lisääntyneen työmäärän kautta. Kustannuksina on huomioitu eri biologisten kasvinsuojeluaineiden ainekustannukset ja levityksessä tarvittavan apumateriaalin tai menetelmän kustannus. Laskelmassa oletetaan satovaikutusten olevan neutraaleja. Transaktiokustannuksia syntyy uusien menetelmien käyttöönoton opettelusta ja aivan uudenlaisen torjuntastrategian omaksumisesta. Transaktiokustannuksineen laskelman mukainen enimmäiskorvaus voi olla 604 euroa/ha. Menetelmäryhmä 2 (tuhohyönteisverkkojen käyttö, mekaanisesti levitettävien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö, rikkakasvien torjunta tunnistavalla haralla, traktorikäyttöisellä liekittimellä tai vastaavalla laitteella): Vaihtoehtoisten torjuntatoimien kustannuksia on verrattu pelkkään kemialliseen torjuntaan lähinnä lisääntyneen työmäärän kautta. Kustannuksina on huomioitu eri biologisten kasvinsuojeluaineiden ainekustannukset ja levityksessä tarvittavan apumateriaalin tai menetelmän kustannus. Laskelmassa oletetaan satovaikutusten olevan neutraaleja. Transaktiokustannuksia syntyy uusien menetelmien käyttöönoton opettelusta ja aivan uudenlaisen torjuntastrategian omaksumisesta. Transaktiokustannuksineen laskelman mukainen enimmäiskorvaus voi olla 378 euroa/ha. 8.2.6.3.9.6. Tukikelpoisuusedellytykset Tuensaajan on tehtävä ympäristökorvauksen ympäristösitoumus ja sitouduttava ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimeen. Toimen voivat valita ne puutarhakasveja kasvattavat tilat, joiden viljelemille kasveille tai osalle niistä on olemassa tuen piirissä oleva vaihtoehtoinen torjuntamenetelmä. Korvauskelpoinen ala on maatalousmaata (katso myös kohta ”Tukityyppi”). Tilalla on oltava vuosittain vähintään yksi lohko sellaisella kasvilla, jolla toimea toteutetaan. 8.2.6.3.9.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.9.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 2 000 ha. Ensimmäiseen ryhmään on valittu toimet makroeliövalmisteiden käyttö, pölyttäjähyönteisten levittämien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö ja kasvutunnelin käyttö. Tämän ryhmän korvaus on 500 euroa/ha/vuosi. Toisessa ryhmässä on toimet tuhohyönteisverkkojen käyttö, mekaanisesti levitettävien 441 mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö sekä rikkakasvien torjunta tunnistavalla haralla, traktorikäyttöisellä liekittimellä tai vastaavalla menetelmällä. Tämän ryhmän korvaus on 350 euroa/ha/vuosi. Maksettava ala voi vaihdella vuosittain ympäristösitoumuksen rajoissa. Toimea ei voi toteuttaa kuminalla. Menetelmäryhmään 1 kuuluvat kasvinsuojelutoimenpiteitä ei voi valita yksivuotisten puutarhakasvien lohkolle. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi toimea ei voi valita luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutunut tila. 8.2.6.3.9.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.9.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Käytetyn menetelmän todentaminen saattaa olla vaikeaa paikalla tehtävän tarkastuksen yhteydessä. Tilalla saattaa olla vaihtoehtoiseen kasvinsuojeluun käytettävä laitteisto, mutta sen käytön todentaminen ei mahdollisesti onnistu muuten kuin viljelijän muistiinpanojen perusteella. 8.2.6.3.9.9.2. Lieventävät toimet Hallinnollisesti tarkastetaan, että vuosittain vähintään yhdellä lohkolla puutarhakasvien alasta on toteutettu toimea. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa mitataan pinta-alat, joilla toimea toteutetaan. Tarkastetaan ehtojen mukaisten torjuntamenetelmien käyttö (maastohavainnot, muistiinpanot, ostokuitit). 8.2.6.3.9.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.9.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.15, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset 442 vaatimukset: Lakisääteinen hoitovaatimus 10: Toimenpiteen perustasona on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EY 1107/2009 55 artiklan ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaisia vaatimuksia kasvinsuojeluaineiden käytöstä (=Suomessa hyväksyttävien kasvinsuojeluaineiden käyttö, myyntipäällysteiden mukaisten käyttöehtojen noudattaminen, kasvinsuojelun kirjanpitovaatimukset: kasvinsuojeluaineen nimi, käyttöaika, kohdeala, kohteena oleva viljelykasvi ja käyttömäärät). Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (4/2015) 12 §:n 1, 2 ja 4 momenttia (=lannoitusta koskevat suojakaistat, kasvipeitteiset pientareet, paikkakunnan olosuhteet huomioon ottava viljelytapa ja viljellyn maatalousmaan hoito). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 6§:ssä tarkoitettuja integroidun torjunnan yleisiä periaatteita (=torjunta harkitaan tarpeen mukaan). Maatilalla saa kasvinsuojeluaineita levittää vain kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 10 § mukaisen tutkinnon suorittanut henkilö tai henkilö, joka on saanut oikeuden kyseisen tutkinnon järjestämiseen tai jolla on voimassa luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007-2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 366/2007 28§:n 4 momentissa tarkoitettu koulutus (=käyttäjää koskevat koulutusvaatimukset). Maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä ruisku on testattava kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 4 luvussa säädetyllä tavalla (=levitysvälineen testausvaatimus). Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 443 Taulukko M10.15 Perustaso Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu sivu 1 444 Taulukko M10.15 Perustaso Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu sivu 2 445 Taulukko M10.15 Perustaso Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu sivu 3 446 Taulukko M10.15 Perustaso Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.15. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 447 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 448 8.2.6.3.10. 11 Kosteikkojen hoito Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.10.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on valumavesien hallintaa edistävä lohkokohtainen ympäristösopimus. Toimi parantaa paikallisesti ja valuma-aluetasolla maatalousvaikutteisten vesistöjen tilaa ja vähentää Itämereen kulkeutuvaa ravinnekuormaa, kiintoainesta ja hapanta huuhtoumaa. Luontaisesti mutkittelevat uomat, tulva-alueet ja tasanteet, tulvapellot ja laajat kosteikot tai pienten kosteikkojen ketjut edistävät vesiensuojelua maatalouden kuormittamilla vesistöalueilla tasaamalla veden virtaamia sekä pidättämällä kiintoainesta ja siihen sitoutunutta fosforia. Kasvillisuuden poiston myötä poistuu myös liukoista typpeä ja liukoista fosforia. Kosteikot täydentävät pelloilla tehtäviä vesiensuojelutoimenpiteitä maatalouden kuormituksen vähentämisessä. Kosteikkojen merkitys vesien tilaa parantavina toimina voi olla paikallisesti merkittävä. Toimi edistää viljelyalueiden luonnon ja maiseman monimuotoisuutta, kun peltoalueilta kuivatustoimenpiteiden myötä vähentyneet kosteat elinympäristöt lisääntyvät. Kosteikot ja luontaisen kaltaiset uomat monipuolistavat viljelyalueiden elinympäristöjä ja luovat maisemallista vaihtelua. Maatalousalueiden lajisto monipuolistuu, yksilömäärät kasvavat ja riista-, kala- ja raputalous hyötyvät. Toimea toteutetaan sellaisten esimerkiksi vesienhoitosuunnitelmissa todettujen vesistöjen valuma-alueilla, missä toimella voidaan merkittävästi ja tarkoituksenmukaisesti pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja/tai lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista-, kala- ja raputaloutta. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Hoitotoimenpiteet on toteutettava hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Suunnitellun hoidon tulee olla toimen tavoitteiden mukainen. Kosteikkojen vuotuisia hoitotoimenpiteitä voivat olla muun muassa lietteen poisto tarvittaessa ja mahdollisten kemiallisten saostusaineiden poisto ja lisäys, patojen ja uoman hoitotoimet sekä kosteikon tai uoman reuna-alueiden kasvillisuuden niitto ja kasvijätteen poiskorjuu. Niittojäte voidaan käyttää hyödyksi. Luonnonmukaistettujen uomien hoidossa huolehditaan veden virtaamaa hidastavista rakenteista, kuten pohjapadoista ja eroosiosuojauksista, sekä uoman reuna-alueiden kasvillisuuden säilymisestä tai tulvatasanteiden avoimuudesta. Tulva-alueilta poistetaan tarvittaessa kasvillisuutta tai sille laskeutunutta maa-ainesta. Sopimusaluetta saa laiduntaa, jos se ei haittaa luonnon monimuotoisuutta tai vesiensuojelua. Laidunnuksessa on huolehdittava eroosion estämisestä. Hoidosta on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Sopimushakemukseen liitettävään hoitosuunnitelmaan ei hakemuksen käsittelyn yhteydessä voida hyväksyä toimenpiteitä, joiden voidaan arvioida aiheuttavan haittoja toimenpidealueen ulkopuolella, kuten viljeltävien peltojen kuivatustilanteen heikkenemistä tai Natura 2000 -alueille, luontodirektiivin liitteissä 2, 4 ja 5 listatuille lajeille, lintudirektiivin liitteessä 1 listatuille lajeille, uhanalaisille lajeille tai luontotyypeille. 449 Toimella voidaan myös muodostaa ja hoitaa pieniä kosteikkoja, pohjapatoja ja tulvapeltoalueita, kun tällainen toiminta on luonteeltaan alueen hoitoa. Toimesta ei voi rahoittaa investointeja. Kosteikko voi toimia vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen lisäksi myös kasteluveden varastona, luonnonravintoon perustuvana kalan- tai ravunkasvatuspaikkana sekä virkistyskäytössä. 8.2.6.3.10.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan sopimusalalle €/ha/vuosi. Sopimuksen kesto on 5 vuotta. 8.2.6.3.10.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti sopimuksen yleisen toimeenpanon, sopimuskohteiden valinnan, suunnitelman sisällön, muistiinpanovelvoitteet sekä korvaustason ja sopimuksen maksamis- ja muuttamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa toteutuksen yksityiskohtia erityisesti sopimusalueen hoidon osalta. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista (4/2015) sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevan asetuksen sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.10.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti tai rekisteröity yhdistys tai vesioikeudellinen yhteisö. Sopimuksen tekeminen ei edellytä maatalouden ympäristökorvausta koskevan sitoumuksen voimassaoloa. 8.2.6.3.10.5. Tukikelpoiset kustannukset Viljelijälle aiheutuu kustannuksia kosteikon hoidon suunnittelusta ja hoitosuunnitelman teettämisestä. Vuosittaisia kustannuksia aiheutuu pato- ja pengerrakenteiden tarkastuksesta ja kunnossapidosta sekä lietteen kertymisen ja vedenpinnan korkeuden seurannasta. Kustannuksia kertyy myös lietteen poistosta ja sijoittamisesta lähialueelle sekä kosteikon reuna-alueen kasvillisuuden niitosta ja poiskuljetuksesta. Laskelmassa on oletettu, että kosteikkokasvillisuus poistetaan kaivurilla syvemmän veden alueelta viiden vuoden välein. Laskelmassa on myös oletettu, että kosteikosta ja sen reuna-alueilta poistettu kasvimassa on arvotonta maataloustuotannossa. Kosteikon hoidosta on pidettävä hoitopäiväkirjaa, joten hoitotoimien 450 kirjaamisesta aiheutuu kustannuksia viljelijälle. Lisäksi viljelijälle aiheutuu transaktiokustannuksia kosteikkoihin liittyvän tiedon keruusta sekä yhteydenotoista suunnitelman laatijoihin. Hoitosuunnitelman laatimista ei voida rahoittaa maaseutuohjelman neuvontatoimenpiteestä (toimenpide 01). Kaikki kustannukset ja tulonmenetykset ovat yhteensä 853 €/ha laskelman mukaan. 8.2.6.3.10.6. Tukikelpoisuusedellytykset Sopimuksen tekeminen ei edellytä ympäristökorvausta koskevan sitoumuksen voimassaoloa. Korvauskelpoista alaa on sopimukseen hyväksyttävä kosteikkoalue. Korvauskelpoiset kosteikot ovat pysyvästi ja tulva-alueet mahdollisesti vain osan vuotta veden peittämiä alueita, jotka toimivat kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjinä, eliöstön, muun muassa lintujen pesimä- ja ruokailuympäristöinä sekä viljelymaiseman monipuolistajina. Luonnonmukaisiksi muutetut uomat on kunnostettu luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti. Sopimusalueeseen kuuluvat kosteikkojen, tulva-alueiden ja kunnostettujen uomien lisäksi niiden hoidon kannalta riittävät suoja-alueet. Toimea voidaan toteuttaa kosteikkokohteilla,  jotka on perustettu ohjelmakauden 2007–2013 mukaisella ei-tuotannollisten investointien tuella (VNa 185/2008),  joka on perustettu ohjelmakauden 2014–2020 mukaisella kosteikkoinvestointien tuella,  joilla on ollut voimassa valtioneuvoston päätöksen (760/1995) tai valtioneuvoston asetusten (644/2000 tai 366/2007) mukainen erityistukisopimus monivaikutteisen kosteikon hoidosta,  joilla on ollut pienellä kosteikolla tai tulvapellolla voimassa valtioneuvoston päätöksen (760/1995) tai valtioneuvoston asetusten (644/2000 tai 366/2007) mukainen erityistukisopimus luonnon monimuotoisuuden ja maiseman edistämisestä tai  jotka on perustettu muulla rahoituksella ja täyttävät kosteikkoinvestointien tuen 2014–2020 mukaiset korvauskelpoisen kosteikkokohteen ehdot. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että hyväksytty suunnitelma on tarkoituksenmukainen luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. 8.2.6.3.10.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.10.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala ohjelmakauden loppuun mennessä on 1 100 hehtaaria. Toimesta maksettava korvaus on 450 €/ha/v. 451 Sopimusala ei voi vuosittain vaihdella. 8.2.6.3.10.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.10.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Osa ehdoista on sellaisia, että ne voidaan tarkastaa vain viljelijän omista muistiinpanoista. Sopimusalue voidaan määrittää sopimusta tehtäessä virheellisesti kartalle, joka aiheuttaa valvonnassa pinta-alavirheitä. Sopimuksessa ei aina ole riittävän tarkkaa aikataulua toimen toteuttamiselle. 8.2.6.3.10.9.2. Lieventävät toimet Hallinnollisesti tarkastetaan, että kohdassa Tukikelpoisuusedellytykset esitetyt vaatimukset täyttyvät lohkolla. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastetaan sopimukseen kuuluvien lohkojen pinta-alat sekä suunnitelman mukaisten hoitotoimenpiteiden toteutuminen (muistiinpanot, maastohavainnot). Sopimusta tehtäessä vaaditaan tarkempi suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteiden toteuttaminen vuositasolla. 8.2.6.3.10.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.10.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.16, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Lakisääteinen hoitovaatimus nro 3: Perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta (=suojelualueen elinympäristöjen suojelu). Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin 452 vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. Taulukko M10.16 Perustaso kosteikkojen hoito sivu 1 453 Taulukko M10.16 Perustaso kosteikkojen hoito sivu 2 454 Taulukko M10.16 Perustaso kosteikkojen hoito sivu 3 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.16. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 455 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 456 8.2.6.3.11. 12 Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.11.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa edistävä lohkokohtainen ympäristösopimus. Toimen tavoitteena on ylläpitää ja edistää luonnon monimuotoisuutta sekä maisemanhoitoa maatalousympäristöissä. Toimi luo edellytykset maatalousalueiden hoitoa vaativien elinympäristöjen, niille ominaisen monipuolisen lajiston sekä maatalousalueiden maisema-arvojen suunnitelmalliselle edistämiselle. Tavoitteena on saada hoidon piiriin mahdollisimman suuri osa arvokkaaksi luokitelluista perinnebiotoopeista, lisätä hoidettujen perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten kokonaisalaa, ylläpitää ja parantaa hoidon laatua sekä uhanalaisten lajien säilymistä. Lisäksi edistetään peltojen reuna-alueiden maisema- ja monimuotoisuusarvoja. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Sopimusaluetta on hoidettava ja kunnostettava erillisen hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmaan hyväksyttyjen hoitotoimenpiteiden tulee edistää toimen tavoitteita ja olla riittäviä laadukkaan hoidon varmistamiseksi. Hoitotoimenpiteillä tulee säilyttää tai edistää sopimusalueen tavanomaisesta poikkeavia luonto- tai maisema-arvoja hoitamalla kasvi- ja eläinlajien säilymisen ja lisääntymisen sekä viljelymaiseman kannalta tärkeitä alueita tai kohteita. Toimenpiteiden on perustuttava paikallisen luonnon edellytyksiin ja toteutuksessa on kiinnitettävä huomiota alueellisiin erityispiirteisiin, maisemaan ja kulttuuriperinteeseen. Perinnebiotoopiksi luokitellun alueen ja uhanalaisen lajin esiintymän hoito tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että hoito on ensisijaisesti eduksi alueen maatalousluonnon monimuotoisuudelle. Muunlaisilla kohteilla maiseman hoito voi olla ensisijainen tavoite. Sopimukseen voidaan sisällyttää tilan viljelyhistoriaan kuuluvien rakennelmien, muinaismuistojen sekä niiden lähiympäristöjen hoitoa. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten hoitotoimia voivat olla muun muassa laidunnus, niitto, puiden ja pensaiden raivaus, vieraslajien poisto sekä lehtipuiden lehdestys. Jos sopimusalue on maatalousmaata olevaa pysyvää nurmea, sopimusta ei voi tehdä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten mukaisesta jättiputkien poistosta. Sopiva laidunnuspaine on varmistettava tapauskohtaisesti. Laidunnus on toteutettava siten, ettei se aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai maaperän eroosiota. Laidunnettava perinnebiotooppi tai perinnebiotoopiksi kunnostettava alue on yleensä erotettava aidalla muista laidunnurmista. Reunavyöhykettä ja metsäsaareketta tulee niittää tai raivata vähintään joka toinen vuosi, ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä. Hoitotoimenpiteisiin voi kuulua myös vieraslajien poisto. Sopimusaluetta ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. ELY-keskus voi tapauskohtaisesti sallia lannoituksen tai vesakon kemiallisen torjunnan kantokäsittelynä tai jättiputken kasvuston kemiallisen torjunnan. Aluetta ei saa ojittaa tai metsittää. Sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa tai tiedot on merkittävä 457 lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. 8.2.6.3.11.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvaus maksetaan sopimusalalle €/ha /vuosi. Sopimuksen kesto on viisi vuotta. Sopimuksen tekeminen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle, luonnonsuojelualueelle tai muun lainsäädännön mukaan perusteella suojellulle alueelle sopimuksen perusteella edellyttää, että sopimuksen perusteella tehtävät toimenpiteet ylittävät lainsäädännön edellyttämät hoitotoimet ja että sopimukseen kuuluvista toimenpiteistä ei makseta tai ole maksettu korvausta muun lainsäädännön kautta. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi toimen korvaustason laskennassa on otettu huomioon, että suorien tukien viherryttämistuen ehtona olevasta pysyvän nurmen säilyttämisvaatimuksen täyttämisestä ei voida maksaa korvauksia. Sopimusta ei voi tehdä viherryttämisen ekologista alaa täyttävälle maisemapiirteelle. 8.2.6.3.11.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti sopimuksen yleisen toimeenpanon, sopimuskohteiden valinnan ja rajaukset, suunnitelman sisällön, muistiinpanovelvoitteet sekä korvaustason ja sopimuksen maksamis- ja muuttamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa toteutuksen yksityiskohtia erityisesti sopimusalueen laidunnuksen ja muiden hoitotoimien sekä eläintiheyden osalta. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.11.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti tai rekisteröity yhdistys. 8.2.6.3.11.5. Tukikelpoiset kustannukset Perinnebiotooppien ja luonnonlaitumien hoidolle on laadittu kaksi erillistä korvauslaskelmaa hoitomuodon mukaan. Laiduntamalla hoidetulla perinnebiotoopilla tai luonnonlaitumella aiheutuu kustannuksia 458 hoitosuunnitelman laatimisesta ja hoitopäiväkirjan pitämisestä, aitojen ylläpidosta ja huollosta, laiduneläinten kuljettamisesta sekä alueen jälkiniitosta. Lisäksi laiduneläinten valvonnasta ja juomaveden järjestämisestä aiheutuu lisäkustannuksia normaalitilanteeseen (eläimet navetassa tai nurmilaitumella) verrattuna. Laskelmaan on sisällytetty myös keskimäärin kahden ja puolen vuoden välein tehtävän ylläpitoraivauksen kustannukset. Tulonmenetyksiä aiheutuu eläinten heikommasta kasvusta laidunkauden aikana. Nettokustannusten ja -tulonmenetysten laskemiseksi laskelmassa on huomioitu hyötyinä luonnonlaitumelta syödyn rehun arvo ja hakkuutulot raivauksista. Transaktiokustannukset koostuvat tiedon hankinnasta sekä eläinten laidunnukseen ja kuljetuksiin liittyvistä järjestelyistä. Laskelman perusteella laiduntamalla hoidetun perinnebiotoopin tai luonnonlaitumen hoidosta vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 875 €/ha, kun kaksinkertaisen maksun välttämiseksi pysyvien laitumien osuus on laskettu pois. Niittämällä hoidetulla perinnebiotoopilla aiheutuu kustannuksia hoitosuunnitelman laatimisesta ja hoitopäiväkirjan pitämisestä, matkoista niittokohteelle, työvälineiden kuljetuksesta, niitosta, niitetyn heinän kokoamisesta ja poiskuljettamisesta. Transaktiokustannukset koostuvat muun muassa tiedon hankinnasta sekä kuljetuksiin liittyvistä järjestelyistä. Laskelman perusteella niittämällä hoidetun perinnebiotoopin hoidosta vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 2121 €/ha, kun kaksinkertaisen maksun välttämiseksi pysyvien laitumien osuus on laskettu pois. Kunnostettavien perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaus ja aitaaminen voidaan toteuttaa ei tuotannollisella investointituella (koodi 4.4). Hoitosuunnitelman laatimista ei voida rahoittaa maaseutuohjelman neuvontatoimenpiteestä (toimenpide 01). 8.2.6.3.11.6. Tukikelpoisuusedellytykset Sopimuksen tekeminen ei edellytä ympäristökorvausta koskevan sitoumuksen voimassaoloa. Korvauskelpoista alaa on sopimukseen hyväksyttävä toimen tavoitteiden kannalta tarkoituksen mukainen alue. Toimea toteutetaan perinnebiotoopeilla, luonnonlaitumilla, luontoarvoiltaan monimuotoisilla tai maisemaltaan merkittävillä peltojen reuna-alueilla, pellon ja tien tai pellon ja vesistön välisillä reuna-alueilla tai peltoalueiden metsäsaarekkeilla, maatalousympäristön uhanalaisten lajien edistämisessä, maatalousympäristön muinaismuistokohteilla sekä pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvän maaseudun kulttuuriperinnön hoidossa. Reunavyöhykkeiden tulee sijaita maatalousympäristössä pellon ja metsän, pellon ja tien tai pellon ja vesistön välisellä, pellon ulkopuolisella alueella. Tällainen raivaamalla ja/tai niittämällä hoidettava alue voi olla keskimäärin enintään 20 metriä leveä. Erikseen perustellusta syystä voi pellon ja vesistön tai pellon ja tien välinen raivaamalla hoidettava alue olla keskimäärin enintään 40 m leveä. Peltoalueilla sijaitsevien raivaamalla ja/tai niittämällä hoidettavien metsäsaarekkeiden enimmäiskoko voi olla enintään yksi hehtaari. Sopimusta ei ole mahdollista tehdä kohteisiin, joilla ei ole selviä edellytyksiä maatalousympäristön lajiston tai maiseman tulokselliseen edistämiseen hoitotoimenpiteillä, eikä kohteisiin, jotka ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä. Sopimukseen ei hyväksytä viljeltyjä pihanurmikoita tai puutarha- ja puistokäytössä olevia alueita tai laajoja yhtenäisiä avokallioita. Toimenpiteeksi ei kelpaa latojen säilytys, ylläpito tai kunnostus. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että hyväksytty suunnitelma on tarkoituksenmukainen luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. 459 8.2.6.3.11.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. Jos ilmenee tarve tukikelpoisten kohteiden etusijajärjestyksen laatimiseen, etusija annetaan tavoitteiden mukaisille kohteille, joilla on ollut voimassa aiempi valtioneuvoston asetuksen 366/2007 mukainen perinnebiotooppien hoidon tai luonnon monimuotoisuuden ja maiseman edistämisen erityistukisopimus, arvokkaaksi luokitelluille perinnebiotooppikohteille sekä perinnebiotooppi- ja luonnonlaidunkohteille, jotka on kunnostettu ei-tuotannollisella investointituella. Etusija annetaan myös kohteille, jotka sijaitsevat valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla, Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella tai rajautuvat Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen tai sijaitsevat alueilla, jotka on todettu tärkeäksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa. 8.2.6.3.11.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala on 42 000 ha ohjelmakauden lopussa, josta 8 000 ha maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaita kohteita. Valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaille perinnebiotooppikohteille korvaus maksetaan korotettuna 600 euroa/ha/v ja muille kohteille 450 euroa/ha/v. Arvokkaimmiksi tunnistetuille kohteille eli valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaille perinnebiotooppikohteille maksettava korvaustaso 600 euroa/ha/v ylittää asetuksen (EY) N:o 1305/2013 liitteen I enimmäiskorvaustason. Enimmäistason ylitys on asetuksen mukaan mahdollista perustellusta syystä. Toimessa hoidettavien kohteiden laskennalliset enimmäiskorvaustasot ovat hyvin korkeat (katso kohta Tukikelpoiset kustannukset). Kun korvaustaso merkittävässä määrin alittaa laskennallisen kustannustason, se voi laskea tuensaajien kiinnostusta sopimusta kohtaan. Korottamalla korvaustasoa arvokkaimpien kohteiden osalta halutaan varmistaa erityisesti näiden luontoarvoiltaan ensisijaisten kohteiden saaminen suunnitelmallisen hoidon piiriin. Ohjelmakaudella 2007– 2013 perinnebiotooppien hoidon toimenpiteen sopimusala on kääntynyt laskuun, eikä tavoitepinta-alaa saavutettu. Arvokkaimmista kohteista on hoidon piirissä noin puolet. Perinnebiotooppikohteiden inventointi toteutettiin ensimmäisen kerran valtakunnallisesti 1990-luvun lopussa (Vainio ym. 2001). Inventoinnin tietoja on päivitetty alueellisten päivitysinventointihankkeiden yhteydessä. Perinnemaisemien arvoluokitus on julkaistu perinnemaisemien inventointiohjeessa (Pykälä ym. 1994) ja sitä on täydennetty perinnebiotooppien seurantaohjeessa (Raatikainen 2009). Perinnebiotooppien hoidon tilaa ja hoitotarpeen priorisointia on tarkasteltu raportissa Kemppainen, R. & Lehtomaa, L. 2009. Sopimusala ei voi vuosittain vaihdella. 460 8.2.6.3.11.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.11.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Sopimusalue voidaan määrittää sopimusta tehtäessä virheellisesti kartalle, joka aiheuttaa valvonnassa pinta alavirheitä. Myös valvonnassa voi olla vaikea todentaa lohkon rajoja, jos maastossa ei ole selkeitä rajoja nähtävissä. Sopimuksessa ei aina ole riittävän tarkkaa aikataulua toimien toteuttamiselle. 8.2.6.3.11.9.2. Lieventävät toimet Hallinnollisesti tarkastetaan, että kohdassa Tukikelpoisuusedellytykset esitetyt vaatimukset täyttyvät lohkolla. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastetaan sopimukseen kuuluvien lohkojen pinta-alat sekä suunnitelman mukaisten hoitotoimenpiteiden toteutuminen (muistiinpanot, maastohavainnot). Sopimusta tehtäessä vaaditaan tarkempi suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteiden toteuttaminen vuositasolla. 8.2.6.3.11.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.11.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.20, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Lakisääteinen hoitovaatimus nro 3: Perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta (=suojelualueen elinympäristöjen suojelu). Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: Siltä osin kun kohdeala on pysyvää nurmea, toimen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 3 momenttia, 14 ja 15 §:ää (=pysyvien nurmien säilyttäminen, maisemapiirteiden säilyttäminen sekä hukkakauran ja jättiputken torjunta). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja 461 nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. Taulukko M10.20 Perustaso maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sivu 1 462 Taulukko M10.20 Perustaso maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sivu 2 463 Taulukko M10.20 Perustaso maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sivu 3 464 Taulukko M10.20 Perustaso maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.20. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 465 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 466 8.2.6.3.12. 13 Kurki- ja hanhi- sekä joutsenpellot Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.12.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on luonnon monimuotoisuutta edistävä lohkokohtainen ympäristösopimus. Toimella edistetään kurkien, hanhien ja joutsenten ravinnonhankinnan ja peltoviljelyn yhteensovittamista merkittävillä säännöllisillä kerääntymisalueilla, kuten ruokailu-, muutto- ja levähdysalueilla. Toimen tavoitteena on ohjata lintujen esiintymistä kerääntymisalueiden peltoaukeilla tarjoamalla houkutuskasvustoja ja ruokintaa. Toimen tavoitteena on vähentää massaesiintymien aiheuttamia satovahinkoja ja varmistamaan linnuille soveltuvien kasvustojen tarjonta tärkeillä kerääntymisalueilla. Toimi kohdennetaan kerääntymisalueista saatavissa olevan tiedon perusteella. Etusija annetaan kohteille, joilla on todettu näiden lintujen aiheuttamia satovahinkoja ja kohteille joiden läheisyydessä on muita näille linnuille tärkeitä ominaispiirteitä tai elinympäristöjä, kuten juomapaikka, vesistö tai kosteikko. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Lintujen ruokailu-, levähdys- ja muuttoalueille tehtävän sopimuksen tulee sisältää edistettäville lintulajeille soveltuvan, siemensatoa tuottavan kasvuston viljelyä sekä alueen houkuttelevuuden lisäämiseksi lintujen ruokintaa. Sopimusalueen keskiosiin tulee perustaa nurmikasvusto, joka niitetään lintujen laskeutumisen helpottamiseksi. Peltolohkoihin rajoittuviin lohkon reunoihin tulee kylvää vyöhykkeeksi kasvusto, joka on vähemmän lintujen suosiossa. Kasvusto on perustettava ja ruokinta toteutettava siten, että sen avulla pyritään lintujen houkuttelemiseen sopimusalueelle läheisten viljelmien sijaan. Yksivuotinen siementä tuottava kasvusto on perustettava vuosittain ja sopimusaluetta hoidettava hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Kasvusto on korjattava tai syksyllä niitettävä lintujen ruokailun helpottamiseksi. Sopimuksen ja sen kasvuston teknisistä yksityiskohdista annetetaan erilliset ohjeet. Sopimusalan koko tulee mitoittaa kerääntymisalueen odotettavissa olevan lintupopulaation suuruus huomioon ottaen. Jos peruslohko rajoittuu vesistöön, pellolla lohkon vesistön puoleisella reunalla on oltava keskimäärin vähintään kolme metriä leveä suojakaista. Suojakaistan on oltava monivuotisen nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuuden peittämä. Suojakaistaa ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Kasvuston hävittäminen ja uusiminen ovat sallittuja poikkeuksellisesti vaikeissa rikkakasvitapauksissa. Suojakaistalla tehtävistä toimenpiteistä on merkittävä tieto lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa tai tiedot on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. 8.2.6.3.12.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants 467 Korvaus maksetaan sopimusalalle €/ha/vuosi. Sopimuksen kesto on viisi vuotta. Toimesta ei voida maksaa suorien tukien viherryttämistuen mukaisesta ekologisesta alasta tai sellaisesta nurmialasta, joka oikeuttaa kyseisen ekologisen alan vaatimuksesta vapautumiseen. Sopimuksen tekeminen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle, luonnonsuojelualueelle tai muun lainsäädännön mukaan perusteella suojellulle alueelle edellyttää, että sopimuksen perusteella tehtävät toimenpiteet ylittävät lainsäädännön edellyttämät hoitotoimet ja että sopimukseen kuuluvista toimenpiteistä ei makseta tai ole maksettu korvausta muun lainsäädännön kautta. 8.2.6.3.12.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti sopimuksen yleisen toimeenpanon, sopimuskohteiden valinnan ja rajaukset, suunnitelman sisällön, muistiinpanovelvoitteet sekä korvaustason ja sopimuksen maksamis- ja muuttamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa toteutuksen yksityiskohtia erityisesti sopimusalueen hoidosta perustamisen, niiton ja korjuun osalta. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) ja Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevien asetusten sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.12.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.12.5. Tukikelpoiset kustannukset Viljelijälle aiheutuu kustannuksia pellolla olevan lintujen ruokailu-, muutto- ja levähdysalueen hoitosuunnitelman laatimisesta sekä tehtyjen hoitotoimenpiteiden seuraamisesta ja kirjaamisesta. Suurin kustannus aiheutuu lintujen ruokkimisesta: siementen hankkimisesta ja pellolle tuomisesta. Tulonmenetykset koostuvat lintujen ruokailu-, muutto- ja levähdysalueelta menetetystä kasvinviljelyn tuotosta ja viljelykustannuksista. Transaktiokustannuksia aiheutuu tiedon hankinnasta ja lintujen käyttäytymisen seurannasta. Laskelman perusteella pelloilla oleville lintujen ruokailu-, muutto- ja levähdysalueille vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus voisi olla enintään 1166 €/ha. 468 8.2.6.3.12.6. Tukikelpoisuusedellytykset Sopimuksen tekeminen ei edellytä ympäristösitoumuksen voimassaoloa. Korvauskelpoisen sopimusalan tulee olla luvussa 8.1 kuvatulla tavalla korvauskelpoista maatalousmaata. Toimea toteutetaan merkittävinä kurkien-, hanhien- tai joutsenten massaesiintymäkohteina tunnettujen alueiden peltolohkoilla. Lintujen ruokailu-, levähdys- ja muuttoalueille tehtävän sopimuksen kokonaisala tulee olla riittävä suhteessa kerääntymisalueella tavanomaisesti toteutuvaan lintujen massaesiintymään. Sopimusalan vähimmäiskoko on viisi hehtaaria. Sopimusala voi koostua yhdestä tai useammasta kokonaisuuden muodostavasta peruslohkosta samalla vaikutusalueella. Sopimusta ei tule tehdä peltolohkoille, joihin kohdistuu toistuvia häiriötekijöitä. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että hyväksytty suunnitelma on tarkoituksenmukainen luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi sopimusalaan ei voida sisällyttää pysyvänä nurmena ilmoitettuja lohkoja. 8.2.6.3.12.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.12.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Tavoiteala 800 ha. Toimesta maksettava korvaus on 600 €/ha/v. Sopimusala ei voi vuosittain vaihdella. 8.2.6.3.12.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.12.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Toimessa ovat etusijalla kohteet, joilla on todettu lintujen aiheuttamia satovahinkoja. Tällaiset lohkot voi olla vaikea todentaa, jos satovahingosta ei ole ilmoitettu. 8.2.6.3.12.9.2. Lieventävät toimet Hallinnollisesti (sopimuksen teon yhteydessä) tarkastetaan, että tukikelpoisuusvaatimukset täyttyvät lohkolla. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa tarkastetaan sopimukseen kuuluvien lohkojen pinta-alat sekä suunnitelman mukaisten hoitotoimenpiteiden toteutuminen (muistiinpanot, maastohavainnot, mahdolliset ostokuitit). 469 8.2.6.3.12.9.3. Toimenpiteen yleisarvio Toimeen sisältyvistä riskeistä huolimatta se on riittävästi todennettavissa ja valvottavissa. 8.2.6.3.12.10. Toimintaan liittyvät tiedot Asiaan liittyvien perusosatekijöiden yksilöiminen ja määrittely; tähän on sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Toimesta korvattavat toimenpiteet ylittävät maaseutuasetuksen 1305/2013 art 28(3) mukaiset vaatimukset. Asiaa on tarkasteltu taulukossa M10.21, jossa on kuvattu toimen suhdetta ympäristö-ilmastotoimenpiteen perustasoa muodostaviin ehtokokonaisuuksiin sekä muihin tukijärjestelmiin ja vesienhoidon suunnitteluun. Taulukossa esitetyn tarkastelun perusteella toimen perustasoa ovat seuraavien säädösten mukaiset vaatimukset: Lakisääteinen hoitovaatimus nro 1: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11-13 §:ää. (=typpilannoitteiden enimmäiskäyttömäärät, lannan ravinnepitoisuuden määritys, toiminnanharjoittajan kirjanpitovelvollisuus). Lakisääteinen hoitovaatimus 2: Luonnonsuojelulain (1096/1996) 9§, 24§ ja 25§nojalla tehdyt suojelupäätökset, 47§ lintuja koskevat suojelupäätökset, 64§a, 65§b ja 65§c nojalla tehdyt päätökset. Lakisääteinen hoitovaatimus 10: Toimenpiteen perustasona on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EY 1107/2009 55 artiklan ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaisia vaatimuksia (=Suomessa hyväksyttävien kasvinsuojeluaineiden käyttö, myyntipäällysteiden mukaisten käyttöehtojen noudattaminen, kasvinsuojeluaineiden varastointi, kasvinsuojelun kirjanpitovaatimukset: kasvinsuojeluaineen nimi, käyttöaika, kohdeala, kohteena oleva viljelykasvi ja käyttömäärät). Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset: täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 11§, 12 §:n 1 ja 4 momenttia sekä 15 §:ää (=kasvipeitteiset pientareet,paikkakunnan olosuhteet huomioon ottava viljelytapa ja viljellyn maatalousmaan hoito). Lannoitteiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla annettuja säännöksiä fosforin käytöstä (=fosforin enimmäiskäyttömäärät). Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset: Toimen perustason vaatimuksena on noudatettava kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 6§:ssä tarkoitettuja integroidun torjunnan yleisiä periaatteita (=torjunta harkitaan tarpeen mukaan). Maatilalla saa kasvinsuojeluaineita levittää vain kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 10 § mukaisen tutkinnon suorittanut henkilö tai henkilö, joka on saanut oikeuden kyseisen tutkinnon järjestämiseen tai jolla on voimassa luonnonhaittakorvauksista ja 470 maatalouden ympäristötuista vuosina 2007-2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 366/2007 28§:n 4 momentissa tarkoitettu koulutus (=käyttäjää koskevat koulutusvaatimukset). Maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä ruisku on testattava kasvinsuojeluaineista annetun lain 1563/2011 4 luvussa säädetyllä tavalla (=levitysvälineen testausvaatimus). Maatalousmaan säilyttäminen: Perustason vaatimuksena on noudatettava perustuesta, viherryttämistuesta ja nuorenviljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:än mukaista maatalousmaan säilyttämistä. Perustason vaatimukset ovat komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, joiden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus määrätään laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. Taulukko M10.21 Perustaso Kurki hanhi ja joutsenpellot sivu 1 471 Taulukko M10.21 Perustaso Kurki hanhi ja joutsenpellot sivu 2 472 Taulukko M10.21 Perustaso Kurki hanhi ja joutsenpellot sivu 3 473 Taulukko M10.21 Perustaso Kurki hanhi ja joutsenpellot sivu 4 Lannoitteita koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on kuuluttava muun muassa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden ulkopuolisia maatiloja koskevat direktiivin 91/676/ETY mukaisesti käyttöönotetut hyvän käytännön ohjeet sekä fosforin aiheuttamaa pilaantumista koskevat vaatimukset. Kasvinsuojeluaineiden vähimmäisvaatimuksiin on muun muassa kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/128/EY käyttöönotetut integroidun torjunnan yleiset periaatteet, vaatimukset aineiden käyttöluvista ja koulutusvelvollisuuden täyttämisestä, turvallista varastointia koskevat vaatimukset, levityskoneiden tarkistaminen sekä säännöt torjunta-aineiden käytöstä vesistöjen ja muiden herkkien alueiden läheisyydessä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetulla tavalla. Katso perustasoa koskeva taulukko M10.21. Luettelo paikallisista kasvatuksen ulkopuolelle jäämässä olevista roduista ja geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivaroista Ei koske tätä toimea. 474 Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista ja muuttujista (mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1305/2013 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustason vaatimukset, joilla on merkitystä kunkin sitoumustyypin yhteydessä), joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita tehdystä sitoumuksesta aiheutuville tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille sekä transaktiokustannusten tasoa; tapauksen mukaan kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla myönnetty tuki, myös tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi. Korvaustason määrittely on kuvattu kohdassa ”Tukikelpoiset kustannukset”. Ympäristökorvaukset toimenpidettä koskevat yleiset korvaustason määrittämisen lähtökohdat on kuvattu luvun 8.2.6.5 korvaustasolaskelmia koskevassa alakohdassa, johon on liitetty myös toimikohtaiset laskelmat. 475 8.2.6.3.13. 14 Alkuperäisrotujen kasvattaminen Alatoimenpide:  10.1 – maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksen maksaminen 8.2.6.3.13.1. Toimintatyypin kuvaus Toimen tavoite: Toimi on geneettistä monimuotoisuutta edistävä ympäristösopimus. Tavoitteena on turvata taloudellisesti, tieteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden paikallisten rotujen, niiden erityisominaisuuksien ja perinnöllisen muuntelun säilyminen. Samalla ylläpidetään kotieläinlajien biologista monimuotoisuutta. Toimen avulla estetään suomalaisiin alkuperäisrotuihin kuuluvien eläinten kuoleminen sukupuuttoon lisäämällä rotuihin kuuluvien eläinten yksilömäärää sekä varmistetaan mahdollisimman laajan geneettisen perimän säilyminen. Alkuperäisrotuisten lisääntymiskykyisten naaraiden määrää seuraa kantakirjan pitäjäksi hyväksytty yhteisö, jotka jäsenvaltio on hyväksynyt EU:n kotieläinten jalostusta koskevien lainsäädäntöjen nojalla. Eläinjalostustoiminnasta annetun lain (319/2014) mukaan kantakirjanpitäjäksi on hyväksyttävä yhteisö, jos se huolehtii asianmukaisesti eläimiä koskevien tietojen rekisteröinnistä, edistää jalostustoimintaa ja täyttää muut maa- ja metsätalousministeriön määräämät hyväksymisen edellytykset. Lisääntymiskykyisten naaraiden lukumäärän kehitys on esitetty luvussa 8.7.6. Toimessa tehtävät toimenpiteet: Korvausta maksetaan itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan, suomenvuohien, suomenlampaiden, ahvenanmaanlampaiden ja kainuunharmaslampaiden, suomenhevosten ja maatiaiskanojen kasvattamisesta ko. rodun lisäämiseksi. Viljelijä sitoutuu viideksi vuodeksi kasvattamaan maatilallaan sopimuksessa mainitun eläinmäärän alkuperäisrotuihin kuuluvia eläimiä. Viljelijä sitoutuu pitämään sopimuksen mukaisen eläinmäärän koko sopimuskauden ajan. Sopimuksen eläinmäärää voi lisätä sopimuskauden aikana viljelijän hakemuksesta 2. ja 3. sopimusvuotena. Jos eläinmäärää kasvatetaan tämän jälkeen, niistä on tehtävä uusi sopimus. Sopimukseen sisältyvien eläinten lukumäärä voi vähentyä sopimuskauden aikana, jos poistetun eläimen tilalle ei ole mahdollista hankkia korvaavaa eläintä. 8.2.6.3.13.2. Tukityyppi Tukityyppi: Grants Korvausta maksetaan €/ey/vuosi. Sopimuksen kesto on viisi vuotta. Kaksinkertaisen maksun estämiseksi toimesta ei voi korvata kustannuksia, joita korvataan alatoimenpiteestä 10.2. 476 8.2.6.3.13.3. Linkkejä muuhun lainsäädäntöön Eläinten tunnistus ja merkintä perustuu lakiin eläintunnistusjärjestelmästä (238/2010) ja se koskee kaikkia eläinlajeja. Lisäksi nautojen osalta on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta 1760/2000, komission asetusta 911/2004 ja maa- ja metsätalousministeriön asetusta 1391/2006, lampaiden ja vuohien osalta neuvoston asetusta 21/2004 ja maa- ja metsätalousministeriön asetusta 469/2005 (muutoksineen) hevosten osalta komission asetusta 504/2008 ja maa- ja metsätalousministeriön asetusta 880/2009 sekä kanojen osalta maa- ja metsätalousministeriön asetusta 867/2010. Kantakirjan pitäjää koskevat vaatimukset EU:n kotieläinten jalostuslainsäädännöstä ja sen nojalla tehty kansallinen laki eläinjalostustoiminnasta (319/2014). Toimea koskevat kansalliset säädökset: Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014), Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta (235/2015) ja Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristökorvauksesta (327/2015). Laki luo yleiset edellytykset maaseutuohjelmassa kuvatun toimen toimeenpanolle. Valtioneuvoston asetus määrittelee ohjelmassa kuvatun mukaisesti sopimuksen yleisen toimeenpanon, sopimuseläinten rotua, rotupuhtautta ja ikää koskevat vaatimukset sekä korvaustason ja sopimuksen maksamis- ja muuttamismenettelyt. Maa- ja metsätalousministeriön asetus tarkentaa toteutuksen yksityiskohtia erityisesti eläinten siitoskäytön ja polveutumisen osoittamisen sekä eläimen korvaamisen osalta. Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista (4/2015) sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015). Täydentäviä ehtoja koskevan asetuksen sisällön osalta katso luku 8.1. 8.2.6.3.13.4. Tuensaajat Tuensaaja on aktiiviviljelijä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (DP) 9 artiklan ja sen perusteella säädettyjen tarkempien kansallisten säädösten mukaisesti. 8.2.6.3.13.5. Tukikelpoiset kustannukset Itä- ja pohjoissuomenkarja sekä länsisuomenkarja: Alkuperäisnautarotujen (itä- ja pohjoissuomenkarja sekä länsisuomenkarja) maidon ja lihan tuotto on pienempi kuin yleisimpien nautarotujemme (friisiläinen ja ayrshire), vaikka laskelmassa huomioidaan alkuperäisrotujen rasvaisemmasta ja valkuaispitoisemmasta maidosta maksettava parempi hinta. Laskelman perusteella itäsuomenkarjan, pohjoissuomenkarjan tai länsisuomenkarjan kasvattamisesta vuosittain maksettava ympäristökorvaus voi olla enintään 702 €/ey. Suomenhevonen: Laskelmassa on oletettu, että suomenhevostamma saa viiden vuoden aikana kolme varsaa. Kustannuksia aiheutuu astutuksesta, eläinlääkärimaksuista, rekisteröinnistä ja kantakirjauksesta. Siitos- ja jalostuskäyttö edellyttää myös röntgentutkimuksia ja CEM-testausta, joista aiheutuu kustannuksia suomenhevosen kasvattajille. Laskelman perusteella suomenhevosen kasvattamisesta vuosittain maksettava ympäristökorvaus voi olla enintään 492 €/ey. Suomenlammas, ahvenanmaanlammas ja kainuunharmaslammas: Alkuperäislammasrotujen kasvattajille tulevat lisäkustannukset johtuvat pääasiassa siitä, että alkuperäislammasrotujen lampaat saavat enemmän mutta pienempiä karitsoja kuin liharotuiset lampaat. Laskelmassa on oletettu, että alkuperäisrodun 477 vuonueessa on yksi karitsa enemmän kuin liharotuisen lampaan vuonueessa. Tästä syystä alkuperäisrodun kasvattajalle aiheutuu lisäkustannuksia lisäkaritsan merkitsemisestä ja polveutumistodistuksen hankkimisesta. Lisäksi karitsoiden lämmittämiseen tarvitaan lämpölamppuja, ja yksi karitsa alkuperäislammasrodun vuonueesta joudutaan ruokkimaan juottorehulla. Laskelman perusteella suomenlampaiden, ahvenanmaanlampaiden tai kainuunharmaslampaiden kasvattamisesta vuosittain maksettava maatalouden ympäristökorvaus voi olla enintään 876 €/ey. Suomenvuohi: Suomenvuohen kasvattajalle aiheutuu kustannuksia siitä, että suomenvuohikutun maitotuotos on pienempi kuin ei-alkuperäisrodun vuohikutun. Kustannussäätöjä syntyy puolestaan siitä, että suomenvuohikutun hoitamiseen tarvitaan vähemmän työaikaa kuin ei-alkuperäisrotuisen kutun hoitamiseen, koska suomenvuohia lypsetään harvemmin. Laskelman perusteella suomenvuohen kasvattamisesta vuosittain maksettava ympäristökorvaus voi olla enintään 775 €/ey. Maatiaiskanat ja -kukot: Maatiaiskanojen ja -kukkojen kasvattajalle aiheutuu kustannuksia siitä, että maatiaiskanojen munantuotos on pienempi kuin normaalissa tehokkaassa kananmunantuotannossa. Tämän lisäksi maatiaiskanat ja -kukot kuluttavat enemmän rehua kuin ei-maatiaisrodut ja niiden hoitamiseen tarvittava työnmenekki on suurempi. Laskelman perusteella maatiaiskanojen ja -kukkojen kasvattamisesta vuosittain maksettava ympäristökorvaus voi olla enintään 320 €/tila. Laskelmissa on huomioitu että, kaikkien alkuperäisrotujen kasvattajille aiheutuu transaktiokustannuksia eläinjalostukseen perehtymisestä, alkuperäisrotuihin liittyvän tiedon hankinnasta sekä alkuperäisrotujen vaalimiseen liittyvistä tutkimuksista ja testauksista. 8.2.6.3.13.6. Tukikelpoisuusedellytykset Sopimuksen tekeminen ei edellytä ympäristösitoumuksen voimassaoloa. Komission asetuksen (EU) N:o 807 art 7 mukaisesti korvauskelpoisia rotuja ovat itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarja, suomenvuohi, suomenlampaat, ahvenanmaanlampaat ja kainuunharmaslampaat, suomenhevoset ja maatiaiskanat (katso myös taulukko M10.23). Eläinten tulee olla puhdasrotuisia. Kanojen tulee olla vähintään puolen vuoden ikäisiä ja nautojen, lampaiden ja vuohien vähintään vuoden ikäisiä sopimuskauden alussa. Suomenhevosten tulee olla sopimuskauden alkaessa Suomenhevosen rekisteriin merkitty siitostamma, joka on varsonut, astutettu tai keinosiemennetty edellisenä vuonna tai kantakirjattu ori. Eläimet muutetaan eläinyksiköiksi luvussa 8.1 esitettyjen kertoimien mukaan. Sopimus tehdään, jos lampaita tai vuohia on vähintään 0,9 ey, nautoja 1 ey, hevosia 2 ey tai maatiaiskanoja/kukkoja 20 kpl. Sopimuseläinten on oltava tunnistettuja ja merkitty EU:n sekä kansallisessa lainsäädännössä edellytetyllä tavalla. Niillä on oltava todistus, josta ilmenee polveutuminen. Todistuksen voi antaa kantakirjan pitäjäksi hyväksytty yhteisö, jotka jäsenvaltio on hyväksynyt EU:n kotieläinten jalostusta koskevien lainsäädäntöjen nojalla. Toimen tavoitteena on ko. rodun lisääminen, joten korvauksen maksaminen sopimuksen mukaisesta eläimestä vaatii eläimen siitos- ja jalostuskäyttöä sopimuskauden aikana ja kanojen osalta poikasten tuottamista. Lisäämiseen saa käyttää sopimuskauden aikana ainoastaan samaan rotuun kuuluvaa puhdasrotuista eläintä. 478 8.2.6.3.13.7. Principles with regards to the setting of selection criteria Toimessa ei käytetä valintakriteereitä. 8.2.6.3.13.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit Korvaustaso ylittää asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteen II enimmäistukitasot. Korvaustason ylitys on perusteltavissa kustannuslaskelmilla, jotka on kuvattu kohdassa Tukikelpoiset kustannukset. Korvaustasot mukailevat ohjelmakauden 2007–2013 korvaustasoja. Alhaisemmilla korvaustasoilla kiinnostus alkuperäisrotujen kasvattamiseen olisi tuotantotiloilla vähäistä, sillä muiden rotujen kasvattaminen on tiloille selvästi taloudellisesti kannattavampaa. Eri nautarotujen korvaustasot on yhdenmukaistettu, jotta kaikkien rotujen määrän kehitys saataisiin kääntymään suotuisaksi.  Nautarodut: Itä-, Pohjois- ja Länsi-Suomen karja 530 €/ey/v  Suomenhevonen 300€/ey/v  Lammas 300 €/ey/v  Suomenvuohi 300 €/ey/v  Maatiaiskanat ja -kukot 300 €/tila/v Toimen tavoitemäärä on 7 000 ey/vuosi. Sopimuksen eläinmäärä ei voi vuosittain vaihdella. 8.2.6.3.13.9. Toimenpiteiden ja/tai toimintatyyppien todennettavuus ja valvottavuus 8.2.6.3.13.9.1. Toimenpiteiden täytäntöönpanon riski(t) Paikalla tehtävissä valvonnoissa riskiä seuraamuksista lisää se, ettei viljelijä ilmoita sopimuseläinten korvaavuutta vaan korvaavuudet tarkistetaan paikanpäällä. Hallinnollisessa valvonnassa riskinä on, jos sopimukset tehdään ryhmäeläiminä, ei yksilöeläiminä. 8.2.6.3.13.9.2. Lieventävät toimet Paikalla tehtävässä tarkastuksissa valvotaan seuraavat asiat: rekisteröityminen eläinten pitäjäksi (ei hevosilla), sopimus (ja vuosittainen maksuhakemus), tilalla olevien sopimuseläinten lukumäärä,