Government Decree on safety in the handling of natural gas (No. 551 of 2009)

3.1 Alueluokat

3.1.1 Jako alueluokkiin Maakaasuputkiston rakennusalue jaetaan alueluokkiin. Alueluokkien määrittelyssä otetaan huomioon alueen suunniteltu kehitys.

3.1.2 Määrittelyperusteet Alueluokka määritellään asutustiheyden tai alueella olevien erillisten kohteiden laadun perusteella. Asutustiheys lasketaan alueelta, jonka pituus on 1600 m ja leveys 400 m (200 m putkiston keskilinjan molemmin puolin). Huoneistoksi katsotaan asutustiheyttä laskettaessa varsinaisten asuinhuoneistojen lisäksi myös muuhun ihmisten jatkuvaan oleskeluun tarkoitetut huoneistot, kuten toimistot, liikehuoneistot tai muut tilat, joissa ihmisiä pitempiaikaisesti oleskelee. Huoneistot voivat olla joko yhdessä tai useammassa rakennuksessa.

3.1.3 Alueluokat Alueluokkaan 1 kuuluvat ne alueet, joiden laskettu asutustiheys on enintään 10 huoneistoa. Alueluokkaan 2 kuuluvat alueet, joiden laskettu asutustiheys on yli 10 ja enintään 45 huoneistoa. Alueluokkaan 3 kuuluvat alueet, joiden laskettu asutustiheys on yli 45 huoneistoa. Lisäksi alueluokkaan 3 katsotaan kuuluvan alueen, jolla on tai jolle ennakoidaan tulevan: 1) rakennus, jossa tavallisesti oleskelee samanaikaisesti vähintään 20 henkilöä ja joka sijaitsee 100 m lähempänä putkiston lähintä osaa; sekä 2) erillinen rajattu alue, jolla tavallisesti oleskelee samanaikaisesti vähintään 20 henkilöä ja jonka reuna on 100 m lähempänä putkiston lähintä osaa. Alueluokkaan 4 kuuluvat alueet, joilla on useita rakennuksissa ja joissa on vähintään neljä asuinkerrosta maapinnan yläpuolella.

3.1.4 Alueluokkien väliset rajat Alueluokka 2 loppuu 200 m päässä sen alueen uloimmasta rakennuksesta, jonka perusteella alueluokan määräävä asutustiheys on laskettu. Alueluokka 3 loppuu 200 m päässä sen alueen uloimmasta rakennuksesta tai erillisen rajatun alueen reunasta, jonka perusteella alueluokan määräävä asutustiheys tai henkilömäärä on laskettu.

3.2 Sijoitussuunnittelu Maakaasuputkiston sijoitussuunnittelussa tulee ottaa turvallisuuteen, ympäristöön ja maankäyttöön liittyvät seikat huomioon. Mikäli putkisto sijoitetaan alueelle, joilla ulkopuoliset rasitukset ovat merkittäviä tai joiden maaperä sisältää putkelle haitallisia aineita, on kyseiset olosuhteet otettava huomioon suunnittelussa.

3.3 Suojaetäisyydet Maakaasuputkisto tulee sijoittaa riittävän etäälle ulkopuolisista kohteista. Erityisistä syistä jäljellä mainitut vähimmäisetäisyydet saa alittaa, jos vastaava suojaustaso voidaan säilyttää. Maakaasuputken sijaitessa minimipeitesyvyydessä tai kyseessä on maanpäällinen laite tarkoittaa minimietäisyys vaakasuoraa etäisyyttä. Mikäli putki sijaitsee syvemmällä, tarkoittaa minimietäisyys todellista etäisyyttä.

3.3.1 Suojaetäisyydet rakennuksista Suojaetäisyyksiä määritettäessä ulkopuoliset rakennukset jaetaan ryhmiin A ja B. Ryhmään A kuuluvat yleiset kokoontumiseen tarkoitetut rakennukset: majoitushuoneistot (hotelli, sairaala, vanhainkoti), kokoontumishuoneistot (koulu, elokuvateatteri, suurmyymälä), asuinhuoneistot (kerrostalo). Lisäksi ryhmään A kuuluu räjähteitä valmistava, varastoiva tai käyttävä laitos sekä vaarallisia kemikaaleja teollisesti käsittelevä tai varastoiva laitos. Ryhmään B kuuluvat asuinhuoneistot (omakotitalo, rivitalo), työpaikkahuoneistot tai muut kuin asumiseen tarkoitetut rakennukset, missä ihmisiä säännöllisesti oleskelee sekä erillinen rajattu alue. Taulukko 1 Rakennusten suojaetäisyys maakaasun siirtoputkesta Putken nimelliskoko Etäisyys ryhmän A kohteista, m Etäisyys ryhmän B kohteista, m DN ≤ 200 10 5 200 < DN ≤ 500 16 8 DN > 500 20 10

3.3.2 Maanpäällisten rakennelmien suojaetäisyydet Paineenlisäysaseman ja siirtoputkistoon liittyvän paineenvähennys-, linjasulkuventtiili- ja kaavinaseman suojaetäisyyden tulee olla vähintään taulukon 2 mukainen. Suojaetäisyys mitataan paineenlisäys- ja paineenvähennysasemalla suojarakennuksesta ja venttiili- ja kaavinasemalla uloimmasta venttiilistä tai kaavinloukusta. Taulukko 2 Suojaetäisyys rakennuksista, erillisistä rajatuista alueista ja muista erityiskohteista Laite tai asema Etäisyys Etäisyys Moottori-, ryhmän A ryhmän B moottoriliikenne-, valta- ja kohteista, m kohteista, m kantatie, rautatie, m Paineenvähennys-, 50 25 25 linjasulkuventtiili- ja kaavinasema Paineenlisäysasema 100 50 50

3.3.3 Vähimmäisetäisyydet maanalaisiin rakenteisiin Maanalaisissa risteilyissä maakaasuputkiston ja muiden maanalaisten rakenteiden kuten johto- ja putkilinjojen välinen vaaka- ja pystysuora etäisyys on oltava sellainen, että eri rakenteiden käyttö- sekä korjaus- ja kunnossapitotyöt ovat mahdollisia toisia rakenteita vahingoittamatta. Maanalaisissa yhdensuuntaisasennuksissa vähimmäisetäisyys on 1,0 metriä ja risteilyissä 0,5 metriä. Peltosalaojien vähimmäisetäisyys risteilyssä on 0,25 m. Rinnakkaisten siirtoputkilinjojen välinen vapaaetäisyys tulee olla vähintään 7 m.

3.4 Mekaaninen suunnittelu

3.4.1 Putkiston mitoitus Mitoituksessa huomioitavat kuormitukset Putkiston mitoituksessa on otettava huomion jatkuvasti tai hetkellisesti vaikuttavat voimat, joilla on merkitystä putkiston mitoituksessa. Raskaasti liikennöidyn liikenneväylän tai muun alueen alituksessa putkistoon aiheutuvat lisäkuormitukset on otettava huomioon lisäämällä putken seinämäpaksuutta, peitesyvyyttä tai varustamalla putki suojaputkella tai suojarakenteilla. Suojaputki tai -rakenteet eivät saa aiheuttaa rasituksia maakaasuputkistoon. Maanpäällinen putkisto tulee suojata törmäyssuojalla, aidalla tai muulla tavoin. Suunnittelupaine Putkiston suunnittelupaine tulee valita vähintään yhtä suureksi, kuin suurin paine, jonka alaiseksi putki tavanomaisissa käyttöolosuhteissa joutuu. Suunnittelulämpötila Suunnittelulämpötilana tulee käyttää korkeinta tai alinta lämpötilaa, johon putkisto voi käytön aikana joutua. Maahan asennettavalle sekä veteen upotettavalle putkelle suunnittelulämpötila on -10 °C ja maanpäälliselle, ulos sijoitetulle putkelle - 40 °C.

3.4.2 Varmuuskertoimet Putkiston mitoituksessa käytettävä minimivarmuuskerroin määräytyy seuraavasti: Varmuuskerrointa n = 0,7 käytetään alueluokan 1 alueella, jollei jäljempänä vaadita pienempää varmuuskerrointa. Varmuuskerrointa n = 0,6 käytetään alueluokan 2 alueella, jollei jäljempänä vaadita pienempää varmuuskerrointa, sekä alueluokan 1 alueella: 1) putken ollessa sähköjohdon suuntainen ja putken keskiviivan ja lähimmän pylvään välisen etäisyyden ollessa pienempi kuin pylvään korkeus, 2) vesistön alituksessa, 3) putken ollessa paikallistien tai yksityistien suuntainen ja putken keskiviivan ja tien penkereen tyven välisen etäisyyden ollessa pienempi kuin 10 m, 4) putken paikallis- tai yksityistien risteyksessä mikäli ei käytetä suojaputkea. Varmuuskerrointa n = 0,5 käytetään alueluokan 3 alueella, sekä alueluokkien 1 ja 2 alueilla: 1) putken ollessa rauta-, moottori-, moottoriliikenne- ja yleisen maantien suuntainen ja putken ja tien penkereen tyven välisen etäisyyden ollessa pienempi kuin 30 m, 2) putken ja rauta-, moottori-, moottoriliikenne- ja yleisen maantien risteyksessä mikäli ei käytetä suojaputkea, 3) putken ollessa rauta- tai maantiesillalla, 4) kompressori- tai paineenvähennysasemien putkistoissa, 5) siirtoputki 500 m kompressoriasemalta eteenpäin, 6) putkistoissa ja putkiston osissa, jotka ovat rakennuksen sisällä. Varmuuskerrointa n = 0,45 käytetään alueluokan 4 alueella.

3.5 Rakennustekninen suunnittelu

3.5.1 Ulkopuoliset rasitukset Maakaasuputkiston etäisyyden liikenneväylään tai raskaasti liikennöityyn alueeseen on oltava olla riittävä estämään putkiston vaurioituminen liikenneväylästä putkistoon kohdistuvien kuormitusten takia. Kun maakaasuputkisto joudutaan sijoittamaan poikkeuksellisesti kuormitettujen rakenteiden sisään, on maakaasuputkistoon kohdistuvat lisärasitukset otettava huomioon suojarakenteiden avulla tai lisäämällä putken seinämäpaksuutta. Suojarakenteita käytettäessä on otettava huomioon, ettei maan liike tai suojarakenteet aiheuta maakaasuputkeen huomattavaa rasitusta. Maanpintaan ulottuvat varusteet tulee rakentaa niin, ettei maan routiminen, liikkuminen tai maanpäällinen kuorma aiheuta putkistoon haitallisia rasituksia. Maakaasuputken pysyminen riittävällä peitesyvyydellä on tarvittaessa varmistettava painotuksella tai ankkuroinnilla.

3.5.2 Rakennusmenetelmät . Rakennusmenetelmiä ovat putken asentaminen kaivantoon tai penkereeseen, erilaiset poraus- ja vetomenetelmät sekä vesistöjen ja muiden erikoiskohteiden alitukset. Rakennusmenetelmän valinnassa on huomioitava turvallisuus- ja ympäristöseikat. Putken pinnoitemateriaali valitaan siten, että se soveltuu käytettäväksi valitun rakennusmenetelmän kanssa. Taulukko 3 Kaivannon pohjan vähimmäisleveys Putken nimellissuuruus, DN Kaivannon pohjan vähimmäisleveys, mm DN ≤ 500 DN + 400 DN > 500 DN + 600

3.5.3 Kaivanto Kaivannon syvyys määräytyy putkiston tai suojaputken peitesyvyyden ja perustamistavan mukaan. Kaivannon on oltava riittävän leveä, jotta putken lasku voidaan tehdä rikkomatta pinnoitetta ja saadaan riittävä suojaus kaivannon seinämiin nähden. Kaivannon pohjan vähimmäisleveys on esitetty taulukossa 3. Asennettaessa putkisto perusmaan varaan kaivannon pohjan kivettömyys (raekoko < 32 mm) on varmistettava 150 mm syvyyteen. Kalliossa sekä louhikkoisessa tai kivisessä maaperässä kaivantoon tehdään asennusalusta, jonka paksuus tiivistettynä on vähintään 150 mm. Putken asentamisen jälkeen putken ympärys täytetään alkutäytöllä, joka ulottuu vähintään 300 mm putken yläpuolelle ja 200 mm putken sivulle. Kaivannon yläosa täytetään lopputäytöllä, jonka pinta viimeistellään ympäristön vaatimusten mukaisesti. Asennusalustan materiaalina käytetään kivetöntä kitkamaata ts. luonnonsoraa (raekoko < 32 mm) tai hiekkaa. Asennusalustaan voidaan käyttää myös mursketta, jonka raekoko on 0...20 mm. Tarvittaessa käytetään kaivannon pohjan ja asennusalustan välissä suodatinkangasta estämään asennusalustan sekoittuminen pohjamaahan. Alkutäytön materiaalina käytetään ensisijaisesti kivetöntä kaivumaata (turve, savi, siltti, hiekka tai sora). Alkutäyttöön voidaan käyttää myös mursketta, jonka raekoko on 0...20 mm. Alkutäyttömateriaalin on oltava tasalaatuista eikä se saa sisältää jäätä eikä jäätynyttä maata tai putkea kemiallisesti vahingoittavia aineksia. Alkutäyttö ei saa sisältää yksittäisiä luonnonkiviä, joiden koko on yli 50 mm. Tarvittaessa käytetään kaivannon seinämän ja alkutäytön välissä suodatinkangasta estämään alkutäytön sekoittuminen ympäröivään pohjamaahan. Lopputäytön materiaalina käytetään ensisijaisesti kaivumaata, mutta se ei saa sisältää luonnonkiviä, joiden koko on yli 200 mm. Lopputäyttö voidaan tehdä myös murskeesta, jonka raekoko on 0...150 mm. Mursketäytön ja putken alkutäytön väliin asennetaan tarvittaessa suodatinkangas estämään murskeen sekoittuminen alkutäyttömateriaaliin. Kaivannon ja penkereen poikkileikkaukset on esitetty kuvissa 1, 2 ja 3. Mikäli käytetään lujempaa tai paksumpaa pinnoitemateriaalia, voidaan poikkeuksellisesti sallia karkeampaa täyttömateriaalia.

3.5.4 Peitesyvyys Putkiston vähimmäispeitesyvyys on 1 m. Peltoalueella se on 1,20 m ja kallioalueella 0,60 m.

3.6 Maanpäälliset rakenteet

3.6.1 Aitaus Paineenlisäysasema sekä siirtoputkistoon kuuluvat paineenvähennys-, linjasulkuventtiili- ja kaavinasema tulee ympäröidä vähintään 2,4 m korkealla aidalla, elleivät ne sijaitse muutoin aidatulla alueella.

3.6.2 Venttiiliasema Maakaasun siirtoputkistoon tehdään linjasulkuventtiilejä siten, että putkiston jokaisen paineenalaisen osan kaasumäärä voidaan turvallisesti ja kohtuuajassa tyhjentää ulos. Ulospuhallusjärjestelmä on toteutettava niin, että se ei haittaa putkistoon kuuluvien laitteiden käyttöä eikä toimintaa. Linjasulkuventtiilien keskinäinen etäisyys määräytyy alueluokan mukaan. Alueluokan 1 alueella linjasulkuventtiilien suurin sallittu keskinäinen etäisyys on 32 km, alueluokan 2 alueella 24 km, alueluokan 3 alueella 16 km ja alueluokan 4 alueella 8 km.

3.6.3 Paineenlisäysasema Paineenlisäysaseman suunnittelussa ja sijoituksissa on otettava huomioon ympäristön, aseman henkilöstön ja laitteiden turvallisuus.Aseman sisäisessä sijoittelussa on huomioitava, että aseman käyttö- ja kunnossapitotoimet voidaan tehdä turvallisesti, laitteiden toimintahäiriöt eivät aiheuta häiriöitä toisille laitteille ja että aseman hätätilanteiden toiminnat voidaan suorittaa. Paineenlisäysasema on turvallisesti voitava eristää venttiileillä kaasun siirtoputkistosta. Asemalla tulee olla reitit pelastuskaluston liikkumiselle ja hätäpoistumiselle. Asema on varustettava kaasun ja palon valvontajärjestelmillä. Paineenlisäysasemalle on tehtävä turvallisuustarkastelu. Asema on varustettava sellaisilla turvatoiminnoilla ja turvalaitteilla, jotka on turvallisuustarkastelussa todettu olevan tarpeellisia henkilöiden, ympäristön tai aseman laitteiden ja putkistojen turvallisuuden takaamiseksi. Turvatoimintojen tulee estää paineenlisäysaseman kaasuputkistojen tai kaasulaitteiden joutuminen sallittua korkeampaan paineeseen tai lämpötilaan. Paineenlisäysaseman ja - yksikön kaasuputkistot on varustettava varoventtiilillä. Paineenlisäysaseman kaasun käsittelyyn liittyvien suojarakennusten tulee olla tehty palamattomasta materiaalista ja rakenteeltaan sellaisia, ettei kaasua keräänny rakennusten sisälle tai rakenteisiin.

3.6.4 Paineenvähennysasema Paineenvähennysaseman paineensäätö- ja varolaitejärjestelmä on rakennettava niin, että paineenvähennysaseman laitteistossa ja lähtöputkistossa paine ei ylitä suurinta sallittua painetta. Varolaitejärjestelmässä tulee olla kaksi toisistaan riippumatonta turvallisuutta varmistavaa laitetta. Paineenvähennysaseman kaasun tuloputkeen on asennettava pääsulkuventtiili 10 - 50 metrin etäisyydelle paineenvähennysaseman rakennuksesta. Paineenvähennysaseman suojarakennuksen tulee olla tehty palamattomasta materiaalista ja rakenteeltaan sellainen, ettei kaasua keräänny rakennuksen sisälle tai rakenteisiin. Paineenvähennyshuoneeseen tulee olla sisäänkäynti suoraan ulkoa. Paineenvähennyshuone tulee varustaa jatkuvatoimisella vuotokaasun ilmaisimella, josta on hälytys valvontapaikkaan. Asemarakennuksen ulkopuolelle on asennettava merkkilamput, jotka saavat tiedon vuotokaasun ilmaisimelta ja ilmoittavat mahdollisesta kaasuvaarasta. Paineenvähennysasemalla tulee olla reitit pelastuskaluston liikkumiselle ja hätäpoistumiselle. Asema tulee varustaa riittävillä varoitusmerkinnöillä ja alkusammutuskalustolla.

3.7 Materiaalit Maakaasuputkistossa käytettävien rakenneaineiden tulee olla mekaanisesti riittävän lujia, ja kestää niitä paineita ja lämpötiloja, joihin putkisto tavanomaisessa käytössä voi joutua. Maakaasuasennuksissa saa käyttää joko hitsattuja tai saumattomia paineenalaiseen käyttöön tarkoitettuja teräsputkia. Rakenneaineen tulee olla lujuudeltaan, muodonmuutoskyvyltään ja sitkeydeltään asennus- ja käyttöolosuhteisiin sopiva. Rakenneaineen tulee olla tiivistettyä teräslaatua.

3.8 Korroosionsuojaus Maanalainen kaasuputkisto suojataan korroosiolta käyttötarkoitukseen soveltuvalla pinnoituksella ja katodisella suojauksella. Pinnoitteena käytetään ensisijaisesti polyeteenipinnoitetta, jonka vähimmäispaksuus on 1,8 mm. Suojausteholtaan ja kestävyydeltään vastaavia pinnoitteita voi myös käyttää. Maanpäällinen putkisto voidaan myös maalata noudattaen ko. käyttöolosuhteisiin soveltuvaa maalausjärjestelmää. 4. Rakentaminen ja asentaminen

4.1 Asennusliike Maakaasun siirtoputkistoja saa asentaa vain asennusliike, jolla on riittävät tekniset toimintaedellytykset, jotka ovat seuraavat: 1) liikkeellä on maakaasun siirtoputkiston rakentamista ja asentamista koskeva toimintajärjestelmä, 2) liikkeellä on riittävät henkilöresurssit ja kalusto, 3) liikkeellä on valmistusmenetelmien ja niihin liittyvien menetelmäkokeiden hyväksyntä, 4) liikkeellä on nimettynä maakaasuasetuksen mukainen vastuuhenkilö, jolla tulee olla tehtävään tarvittava tekninen koulutus, työkokemus ja maakaasusäännösten tuntemus. Toiminnanharjoittajan tulee omin toimenpitein varmistaa, että putkiston asennusliikkeen pätevyys ja ammattitaito ovat kohteen vaativuustaso huomioon ottaen riittäviä.

4.2 Rakennus- ja asennustehtävien suorittaminen Siirtoputkistojen rakentaminen on suoritettava noudattaen hyvää rakennus- ja asennustapaa sekä ottaen huomioon kohdetta koskevat säännökset ja suositukset.

4.3 Laadunvarmistus Asennusliike laatii ennen työn aloitusta laatusuunnitelman, jossa esitetään: 1) organisaatio ja nimetyt vastuuhenkilöt, 2) kuvaus henkilöiden tehtävistä ja vastuista, 3) luettelo rakennustöissä noudatettavista säädöksistä ja suosituksista, 4) luettelo asennustöissä noudatettavista säädöksistä ja suosituksista. Materiaalien merkinnät Putkimateriaalin ainestodistukset tulee liittää laadunvarmistusaineistoon. Rakenneaineet on merkittävä siten, että merkinnän perusteella voidaan todeta yhteys rakenneaineen ja ainestodistuksen välillä. Asennuksen yhteydessä, kun rakenneaine ositetaan, tulee huolehtia siitä, että merkinnät siirretään asianmukaisesti. Standardisoitujen putkien, putken osien, venttiilien, laippojen, ruuvien ja muttereiden merkitsemiseen riittävät kuitenkin sellaiset kirjain- ja numerotunnukset, joiden perusteella voidaan tunnistaa käytetty aines ja joista valmistaja tarvittaessa antaa ainestodistuksen. Maakaasuputkistoa asennettaessa on huolehdittava siitä, etteivät eri rakenneaineet pääse sekaantumaan keskenään. Paine- ja tiiviyskokeet Painekoejärjestelyistä laaditaan suunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä ehdotetut testauskohteet, mittaus- ja testausmenetelmät, selvitys käytettävistä laitteista sekä selvitys vedensaannista. Suunnitelma esitetään tarkastajalle ennen painekokeen aloittamista. Painekoe saadaan tehdä vedellä tai muulla vaarattomalla nesteellä, kun ympäristön lämpötila on sellainen, ettei painekoetta tehtäessä ole jäätymisvaaraa. Kylmissä olosuhteissa tulee aina ottaa huomioon putkiston alin suunnittelulämpötila. Asennusliikkeen tulee huolehtia siitä, että painekoe voidaan tehdä turvallisesti. Painekoetta tehtäessä on huolehdittava siitä, ettei asiaankuulumattomia henkilöitä ole lähettyvillä. Peitetyn siirtoputkiston painekokeen kesto on vähintään 24 tuntia tasaantumisajan jälkeen. Koepaine on vähintään 1,3 kertaa putkiston suunnittelupaine. Peittämättömän putkiston painekokeen kestoaika on vähintään 4 tuntia, jos hitsisaumat on pinnoitettu, ja vähintään 30 minuuttia, jos kaikki saumat ovat pinnoittamattomia (nähtävissä). Koepaine on vähintään 1,3 kertaa putkiston suunnittelupaine. Laitevalmistajien valmistamille ja testaamille siirtoputkiston osille (esim. suodattimet, lämmönvaihtimet, paineenvähennyslaitteistot) tulee tehdä tiiviyskoe ilmalla tai inerttikaasulla ennen käyttöönottoa. Tiiviyskokeen kestoaika on vähintään 15 minuuttia ja koepaine on vähintään 1,1 kertaa suurin sallittu käyttöpaine.

4.4 Merkintä Kaivantoon laskettu putki merkitään keltaisella merkintänauhalla, jossa lukee MAAKAASU tai NATURGAS tai NATURAL GAS Maakaasulinja merkitään maastoon valkoisella merkintäpylväällä, jossa on putken sijaintia osoittava teksti. 5. Erinäiset säännökset

5.1 Räjähdysvaaran arviointi, estäminen ja suojautuminen Laitteistot on suunniteltava siten, että ennakoitavissa toimintaolosuhteissa ei voi syntyä mainittavia kaasuvuotoja. Suojaustoimenpiteenä voidaan käyttää oikein suunniteltuja teknisiä ratkaisuja. Vuotokaasu on pyrittävä johtamaan kohdepoistona, ulospuhallusputkien tai kanavien avulla, ulos. Laitetilan ilmanvaihto on suunniteltava siten, että räjähtävä ilmakaasuseos pääsee purkautumaan tilasta ulos vaarattomasti. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa tulee olla vähintään kaksi ilmanvaihtoaukkoa, joista toinen sijoitetaan lattian rajaan ja toinen seinän yläosaan tai kattoon. Kummankin aukon vapaa poikkipinta-ala tulee olla 0,1 % lattiapinta- alasta, vähintään 100 cm2. Sähkölaitteistojen ja asennusten on oltava ko. tilaluokkaan soveltuvia ja hyväksyttyjä. Sähkölaitteistoille on tehtävä sähköturvallisuussäädösten edellyttämät tarkastukset. Räjähdysvaarallisten tilojen tilaluokittelu tehdään taulukon 4 mukaan. Muiden kohteiden tilaluokitus tehdään räjähdysvaaran arvioinnin perusteella. Taulukko 4 Maakaasun siirtoputkiston kohteiden tilaluokitus Kohde Tilaluokka/Etäisyys Kompressoriasema - kompressorihalli 1 - kompressorihallin aukkojen ympäristö 1/1,5 m; 2/7,5 m - laitesuoja 1 - laitesuojan aukkojen ympäristö 1/1,5 m; 2/7,5 m - aseman ulospuhallusaukon ympäristö 1/3,5 m; 2/7,5 m - laitteiden avattavien aukkojen ja ulospuhallusaukkojen ympäristö 1/1,5 m; 2/3,5 m Paineenvähennysasema - paineenvähennystila 2 - paineenvähennystilan aukkojen ympäristö 2/1,5 m - ulospuhallusaukkojen ympäristö 1/1,5 m Venttiiliasema - siirtoputkiston ulospuhallusaukon ympäristö 1/1,5 m; 2/3,5 m - avattavien aukkojen ympäristö 1/1,5 m, 2/3,5 m - venttiilien ulospuhallusaukkojen ympäristö 1/1,5 m Sellaiset tilat, joissa maakaasua johdetaan teknisesti tiiviissä olosuhteissa, ei ole tarvetta tilaluokitukseen. Teknisesti tiiviiksi ratkaisuksi katsotaan hitsatut liitokset, laippaliitokset ja muut kaasulle tarkoitetut erikoisliitokset. Avattavien liitosten osalta räjähdyskelpoisen seoksen esiintymisen todennäköisyys tulee kuitenkin ottaa huomioon huolto- ja kunnossapitotöiden yhteydessä. Toiminnanharjoittajan on määriteltävä toimintajärjestelmässään henkilöstön koulutus ja ohjeistus. Räjähdysvaarallisen tilan sisäänkäyntien yhteydessä on oltava tarvittavat merkinnät ja tilasta on oltava riittävät hätäpoistumistiet. Liite II Maakaasun jakelu- ja käyttöputkistojen tekniset vaatimukset 1 Rakentamislupa Jakelu- ja käyttöputkiston rakentamislupahakemuksessa on selvitettävä: 1) Hakijan nimi, toimiala ja kotipaikka. Hakemukseen on liitettävä jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä kauppa- tai muun vastaavan rekisterin ote, kun hakijana on yhtiö, osuuskunta tai muu yhteisö, taikka selvitys rakentamiseen oikeutetusta kunnan viranomaisesta, kun hakijana on kunta, 2) Putkiston suunniteltu sijainti; hakemukseen on liitettävä vähintään 1:2000 mittakaavaan laadittu asemapiirustus tai linjauskartta, joka sisältää putkiston sijainnin, pituuden, nimellissuuruuden sekä materiaalin, kun kyseessä on jakeluputkiston rakentaminen, mittakaavaan 1:100 tai 1:500 tai muuhun sopivaan mittakaavaan laadittu asemapiirustus, joka sisältää putkiston sijainnin sekä putkisto- ja instrumentointikaaviot, kun kyseessä on käyttöputkiston rakentaminen, 3) Arvio putkiston merkittävistä ympäristövaikutuksista ja suunnitelma niiden ehkäisemisestä, kun kyseessä on jakeluputkiston rakentaminen, 4) Vaaran arviointi erillisille suurille käyttökohteille; selvityksessä tulee olla kuvaus maakaasun käyttöön ja käsittelyyn liittyvistä vaaralähteistä, kuvaus tyypillisistä vaaratilanteista ja niiden seurauksista, suunnitelma siitä, miten varaudutaan vaaratilanteen ehkäisemiseen sekä normaaleissa että poikkeavissa käyttötilanteissa ja -olosuhteissa. Alueellista rakentamislupaa haettaessa linjauskartta laaditaan tarkoitukseen sopivaan mittakaavaan. Linjauskartassa selvitetään olemassa olevan jakelu- ja käyttöputkiston sijainti sekä arvioidut putkiston laajennukset. Aluelupahakemukseen on liitettävä selvitys hakijan organisaatiosta ja henkilöstöstä, kuvaus toimintajärjestelmästä sekä suunnitelma valvonnan järjestämisestä. Rakentamislupahakemus ja sen liitteenä olevat piirustukset ja teknilliset selvitykset on toimitettava kahtena sekä linjauskartat ja asemapiirustukset kolmena kappaleena Turvatekniikan keskukselle. 2 Asiakirjat Rakentamisen aikana kertyvistä asiakirjoista ja tarkastuspöytäkirjoista kootaan valvontakirja. Valvontakirjassa tulee olla sisällysluettelo, selvitys rakentamisen seurannasta sekä kulloinkin kysymykseen tulevat asiakirjat alla mainituista: 1) jäljennös rakentamisluvasta, 2) linjauskartat ja asemapiirustukset, 3) todistus asennusliikkeen toimintajärjestelmästä, 4) tarkastuslaitoksen pöytäkirjat, 5) selvitys menetelmäkokeista, 6) muut piirustukset ja kaaviot. Toiminnanharjoittaja laatii ja ylläpitää rakentamisen ja käytön aikaisista asiakirjoista toimintajärjestelmänsä mukaisen dokumentaation. 3 Asentaminen ja huolto

3.1 Muoviset kaasun jakeluputkistot Muovisia kaasuputkistoja saa asentaa vain Turvatekniikan keskuksen hyväksymä muovisten kaasuputkistojen asennusliike. Asennusliikkeellä tulee olla riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät sekä palveluksessaan pätevä, asetuksen mukainen vastuuhenkilö. Muovisten kaasuputkistojen asennusliikkeeksi aikovan toiminnanharjoittajan on tehtävä kirjallinen hakemus Turvatekniikan keskukselle. Hakemukseen on liitettävä; 1) kaupparekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote, 2) selvitys vastuuhenkilöstä ja hitsaajista, 3) selvitys näytetyöstä, 4) selvitys asennustyössä käytettävistä laitteista. Turvatekniikan keskuksen on arvioitava, täyttääkö toiminnanharjoittaja säädetyt vaatimukset sekä annettava vaatimusten täyttymisestä kirjallinen todistus toiminnanharjoittajalle.

3.2 Teräksiset kaasun jakeluputkistot Teräksisiä jakeluputkistoja saa asentaa asennusliike, jolla tulee olla maakaasun jakeluputkiston rakentamista ja asentamista koskeva toimintajärjestelmä, riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, toiminnan edellyttämät laitteet ja välineet sekä palveluksessaan pätevä, asetuksen mukainen vastuuhenkilö. 4 Suunnitteluperusteet

4.1 Suunnittelupaine Jakelu- ja käyttöputkiston suunnittelupaine tulee valita vähintään yhtä suureksi kuin suurin paine, jonka alaiseksi putki käyttöolosuhteissa joutuu. Teräksisten putkien ja putken osien (käyrä, haaroitus, palje, supistus, laippa) suunnittelupaineen tulee olla vähintään 10 bar. Putkiston varusteiden (venttiili, paineensäädin, suodatin, määrämittari jne.) suunnittelupaineena käytetään vähintään putkiston suurinta sallittua käyttöpainetta.

4.2 Suunnittelulämpötila Suunnittelulämpötilana tulee käyttää korkeinta tai alinta lämpötilaa, johon putkisto voi käytön aikana joutua. Maahan asennettavalle sekä veteen upotettavalle putkelle suunnittelulämpötila on - 10 °C ja maanpäälliselle, ulos sijoitetulle putkelle - 40 °C. 5 Rakenneaineet ja materiaalit

5.1 Jakeluputkisto Jakeluputkiston tulee olla joko muovia tai terästä. Muoviputkia saa käyttää maanalaisiin asennuksiin, vesistöjen alituksiin sekä rakennukseen tulevaan nousuputkeen pääsulkuventtiilin asti. Maanpäällisen jakeluputkiston on oltava terästä. Muoviputkina saa käyttää saumattomia keskikovasta tai kovasta polyeteenistä valmistettuja maakaasukäyttöön tarkoitettuja putkia ja niiden osia. Muoviputkien suurin sallittu käyttöpaine on materiaalista ja kohteesta riippuen joko 4 bar tai 8 bar. Teräsputkien on oltava joko hitsattuja tai saumattomia paineenalaiseen käyttöön tarkoitettuja putkia. Rakenneaineen tulee olla lujuudeltaan, muodonmuutoskyvyltään, sitkeydeltään ja hitsattavuudeltaan asennus- ja käyttöolosuhteisiin sopivaa tiivistettyä teräslaatua.

5.2 Käyttöputkisto Käyttöputkiston tulee olla joko terästä, kuparia tai muuta maakaasukäyttöön tarkoitettua materiaalia. Muusta kuin teräksestä valmistettuja putkia saa käyttää vain maanpäällisissä sisäasennuksissa käyttöpaineen ollessa enintään 200 mbar. Teräsputkien on oltava kohdan 4.1 mukaisia. Varusteiden rakenneosina, liitoskappaleina ja tiivisteinä saa olla myös muita materiaaleja, edellyttäen, että varuste on maakaasukäyttöön tarkoitettu, ja että mainitut osat kuuluvat itse varusteeseen. Rakenneaineet on merkittävä pysyvästi siten, että merkinnän perusteella voidaan todeta yhteys rakenneaineen ja ainestodistuksen välillä. Standardisoitujen putkien, putken osien ja varusteiden merkitsemiseen riittävät sellaiset tunnukset, joiden perusteella käytetty rakenneaine voidaan tunnistaa. 6 Rakentaminen

6.1 Rakennuksen ulkopuolisten putkistojen sijoittaminen Rakennusten ulkopuoliset jakelu- ja käyttöputkistot on rakennettava yleensä maanalaisena. Alueilla ja paikoissa, joissa maanalainen putkisto voi vahingoittua maan laadun tai liikkumisen johdosta, tai joissa maanalaisen putkiston rakentaminen on teknisesti vaikeata, saadaan putkistot rakentaa maanpäällisenä. Tehdasalueilla saa putkistot rakentaa myös maanpäällisenä.

6.2 Rakennuksen sisäpuolisten putkistojen sijoittaminen Rakennuksen sisäpuoliset käyttöputkistot asennetaan mahdollisimman paljon pinta- asennuksena. Käyttöputkistoa ei saa sijoittaa läpivientejä lukuun ottamatta ontelorakenteiden, savuhormien, ilmanvaihto- tai tuuletuskanavien sisälle eikä hissi- ja tavarankuljetuskuiluihin.

6.3 Peitesyvyydet Maanalaisten jakelu- ja käyttöputkistojen vähimmäispeitesyvyys on 0,8 metriä, kun putkiston suurin sallittu käyttöpaine on enintään 4 bar. Yli 4 bar jakelu- ja käyttöputkistojen vähimmäispeitesyvyys on 1 metri. Erikoiskohteissa voidaan vähimmäispeitesyvyyttä pienentää, jos vastaava turvallisuustaso säilyy. Kallioon louhitun kaivannon vähimmäispeitesyvyydeksi riittää, jos kallion pinta ulottuu 0,6 metriä putken yläpinnan yläpuolelle.

6.4 Kaivanto ja täytöt Jakelu- ja käyttöputkiston putkikaivannon leveyden on oltava vähintään 200 mm putken halkaisijaa leveämpi. Kaivannon pohja, asennusalusta, on tasattava kivettömällä kitkamaalla ts. luonnonsoralla (raekoko 0/32 mm) tai hiekalla. Asennusalustaan voidaan käyttää myös mursketta, jonka raekoko on 0/20 mm. Kaivannon alkutäyttö ulottuu vähintään 0,3 metriä putken tai sen suojaputken yläpuolelle. Alkutäytön materiaalina käytetään ensisijaisesti kivetöntä kaivumaata (turve, savi, siltti, hiekka tai sora). Alkutäyttöön voidaan käyttää myös mursketta, jonka raekoko on 0/20 mm. Alkutäyttö ei saa sisältää yksittäisiä luonnonkiviä, joiden koko on yli 50 mm. Kaivannon lopputäytön materiaalina käytetään ensisijaisesti kaivumaata, mutta se ei saa sisältää luonnonkiviä, joiden koko on yli 200 mm. Lopputäyttö voidaan tehdä myös murskeesta, jonka raekoko on 0/150 mm. Eri kerrosten väliin asennetaan tarvittaessa suodatinkangas.

6.5 Kaivannottomat menetelmät Jakelu- ja käyttöputkiston rakentamisessa voidaan käyttää myös kaivannottomia menetelmiä. Niitä käytettäessä on huolehdittava, ettei putkisto tai sen pinnoite vaurioidu rakentamisen aikana.

6.6 Etäisyydet maanalaisiin putkiin, kaapeleihin ja rakenteisiin Jakelu- ja käyttöputkiston etäisyydet muihin maanalaisiin putkistoihin, kaapeleihin ja muihin rakenteisiin on valittava siten, etteivät ne aiheuta huomattavaa haittaa toistensa käytölle, korjaukselle tai kunnossapidolle. Vähimmäisetäisyys yhdensuuntaisasennuksissa on 1 metri ja risteilyissä 0,5 metriä, kun putkiston suurin sallittu käyttöpaine on yli 8 bar. Suurimman sallitun käyttöpaineen ollessa 8 bar tai alle, on vähimmäisetäisyys yhdensuuntaisasennuksissa 0,2 metriä ja risteilyissä 0,1 metriä. Vähimmäisetäisyys maanalaiseen paineettomaan viemäriin, salaojaputkeen, suljettuun putkikanavaan tai vastaavaan on kuitenkin yhdensuuntaisasennuksissa 1 metri ja risteilyissä 0,5 metriä. Yksittäistapauksissa edellä mainituista etäisyyksistä voidaan poiketa, jos vastaava suojaustaso saavutetaan muulla tavoin.

6.7 Etäisyydet rakennuksiin ja liikenneväyliin Maanalaisia jakelu- ja käyttöputkistoja ei saa sijoittaa rakennusten alle lukuun ottamatta putken sisäänvientiä. Jakelu- ja käyttöputkiston etäisyys rakennuksesta, kun putkella ei johdeta kaasua kysymyksessä olevaan kohteeseen, on vähintään 1 metri. Yli 4 bar jakelu- ja käyttöputkistoille etäisyydeksi suositellaan 4 metriä. Etäisyyttä voidaan tarvittaessa pienentää, ei kuitenkaan alle kahden metrin. Jakelu- ja käyttöputkiston etäisyys liikenneväylään tai raskaasti liikennöityyn alueeseen tulee valita niin, ettei putkisto vaurioidu siihen kohdistuvien kuormitusten ja rasitusten vuoksi.

6.8 Suojaputket ja -rakenteet Raskaasti liikennöidyn liikenneväylän tai muun alueen alituksissa jakelu- ja käyttöputkistoon aiheutuvat lisäkuormitukset on otettava huomioon lisäämällä putken seinämäpaksuutta, peitesyvyyttä tai varustamalla putki suojaputkella tai suojarakenteilla. Suojaputki tai -rakenteet eivät saa aiheuttaa rasituksia maakaasuputkistoon. Maanpintaan ulottuvat varusteet on tuettava niin, ettei maan routiminen, liikkuminen tai liikennekuorma aiheuta maakaasuputkistoon haitallisia rasituksia. Jos varuste ulottuu maanpinnan tason yläpuolelle, on se aidattava tai muutoin suojattava. Maanpäällinen jakelu- ja käyttöputkisto on aina suojattava paikoissa, joissa se saattaa liikenteen tai muun syyn vuoksi mekaanisesti vaurioitua.

6.9 Korroosiosuojaus Maanalaiset teräksiset jakelu- ja käyttöputkistot on suojattava korroosiolta. Korroosiosuojaus tehdään ensisijaisesti polyeteenipinnoitteella, jonka paksuus on vähintään 1,8 mm. Korroosiosuojaukseen saa käyttää myös muita suojausteholtaan ja kestävyydeltään vastaavia pinnoitteita. Pinnoite on tarkastettava sähköisellä läpilyöntikojeella ennen putken peittämistä. Maanpäällinen putkisto voidaan korroosiosuojata maalaamalla.

6.10 Liitokset Maakaasuputkien liittäminen toisiinsa sekä putken osiin on tehtävä niin, ettei liitoskohta heikennä putken mekaanista lujuutta tai korroosiosuojausta. Liitosten, mukaan lukien varusteiden liitokset, on oltava rakenteeltaan tiiviitä. Maanalaiset maakaasuputket on pääsääntöisesti liitettävä hitsaamalla. Hitsaus tulee tehdä asianmukaisella tavalla ja lopputuloksen tulee vastata yleisesti hyväksyttyä teknistä tasoa. Maanalaisissa putkistoissa ei sallita kierreliitoksia. Maanpäällisten kaasuputkien liitokset tehdään myös pääasiallisesti hitsaten tai kupariputkien osalta kovajuottaen. Varusteiden liittämiseen voidaan käyttää laippaliitoksia. Maakaasukäyttöön tarkoitettujen ja kyseessä olevalle materiaalille soveltuvia erikoisliittimiä voidaan käyttää varusteiden, putken osien ja maakaasukäyttöön tarkoitettujen erikoisputkien liittämiseen. Jos varusteita liitetään kierreliitoksella, saa putken nimellissuuruus olla enintään DN 50.

6.11 Hitsausliitosten tarkastaminen Pysyvissä liitoksissa ja liitosvyöhykkeissä ei saa olla turvallisuutta vaarantavia pintavikoja tai sisäisiä vikoja. Pysyvien liitosten rikkomatonta aineenkoetusta tekevillä henkilöillä on oltava asianmukainen pätevyys. Pysyvien liitosten rikkomaton aineenkoetus tulee tehdä asiaankuuluvien teknisten eritelmien mukaisesti.

6.12 Maakaasuputken johtaminen rakennukseen ja läpiviennit Maakaasuputki johdetaan rakennukseen joko maanalaisena tai maanpäällisenä. Putkiston läpivienti on rakennettava siten, etteivät maanalainen putkiosuus ja rakennuksessa oleva putkiosuus aiheuta toisiinsa huomattavia liikkeitä tai rasituksia esimerkiksi rakennuksen painumisen tai roudan vuoksi. Muovi- ja teräsputken mekaanisen liitoksen on sijaittava maan alla vähintään 1,0 m ennen rakennusta. Vaihtoehtoisesti liitos voi sijaita maan päällä ennen pääsulkuventtiiliä edellyttäen, että muovinen nousuputki on suojattu maan alle ulottuvalla metalliputkella. Nousuputkessa käytettävän muoviputken raaka-aineen on oltava vähintään PE 100 ja metallisen suojaputken korroosiosuojattua. Jos läpivienti on maanalainen, voi muovi- ja teräsputken välinen mekaaninen liitos olla edellisen kohdan mukaisesti rakennuksen ulkopuolella tai vaihtoehtoisesti rakennuksen sisäpuolella edellyttäen, että maanalainen pääsulkuventtiili sijaitsee vähintään 2 metriä rakennuksen ulkoseinästä. Lisäksi pääsulkuventtiilin kara on suojattava . Rakenneosan läpiviennissä on käytettävä suojaputkea. Läpiviennissä putkea ei saa haaroittaa eikä putkessa saa olla liitosta. Läpiviennin tiivistämiseen on käytettävä joustavaa tiivistemassaa. 7 Turvalaitteet ja merkinnät

7.1 Paineenvähennyslaitteisto Jakelu- ja käyttöputkisto on aina varustettava sellaisilla säätö- ja turvalaitteilla (paineenvähennyslaitteisto), ettei putkiston suurinta sallittua käyttöpainetta ylitetä. Jos maakaasun tulopaine on enintään 4 bar, vaaditaan vähintään yksi turvalaite. Jos tulopaine on yli 4 bar mutta alle 16 bar, vaaditaan vähintään kaksi toisistaan riippumatonta turvalaitetta. Lisäksi, jos tulopaine on yli 1 bar, on paineenvähennyslaitteisto varustettava laitteella (= apuvaroventtiili), joka estää mahdollisen säätölaitteiston läpi pääsevän vuotokaasun aiheuttaman paineennousun yli sallitun arvon silloin, kun laitteisto on käyttämättömänä. Tulopaineeltaan enintään 4 baarin paineenvähennyslaitteiston apuvaroventtiili voidaan korvata toisella turvalaitteella.

7.2 Paineenvähennyslaitteiston sijoittaminen Paineenvähennyslaitteisto voidaan sijoittaa joko sisä- tai ulkotiloihin tulopaineen mukaan seuraavasti: 1) tulopaine enintään 200 mbar; paineenvähennyslaitteiston voi sijoittaa joko sisätiloihin tai ulos suojakaappiin, 2) tulopaine yli 200 mbar, mutta enintään 4 bar; paineenvähennyslaitteiston voi sijoittaa joko ulos suojakaappiin tai sellaiseen sisätilaan, josta ei ole välitöntä yhteyttä asuin- tai vastaaviin tiloihin; jos sijoitustilasta on välitön yhteys asuin- tai vastaaviin tiloihin, tulee paineenvähennyslaitteisto sijoittaa tiiviiseen suojakaappiin, josta on suora tuuletusyhteys ulos, 3) tulopaine yli 4 bar, mutta enintään 16 bar; paineenvähennyslaitteisto on sijoitettava ulos mekaanisilta vaurioilta suojattuun kaappiin tai laitteistoa varten erikseen varattuun sisätilaan, josta on suora yhteys ulos; sijoitustila luokitellaan räjähdysvaaralliseksi tilaksi ja se kuuluu tilaluokkaan 2; tila on varustettava vähintään kahdella suoraan ulos johtavalla ilmanvaihtoaukolla, joista toinen sijoitetaan lattian rajaan ja toinen seinän yläosaan tai kattoon; sähkölaitteiden ja -asennusten on oltava tilaluokkaan 2 soveltuvia ja hyväksyttyjä; tarvittaessa tilan sisäänkäynnin yhteyteen asennetaan Ex-tilojen varoitusmerkki.

7.3 Sulkuventtiilit Jakeluputkistot on varustettava käytön, huollon ja käyttöturvallisuuden edellyttämillä linjasulkuventtiileillä. Linjasulkuventtiilien sijainti ja lukumäärä valitaan siten, että haluttu putkiston osa voidaan turvallisesti ja kohtuuajassa eristää muusta putkistosta. Jokainen maakaasun käyttökohde on varustettava rakennuksen ulkopuolisella pääsulkuventtiilillä. Pääsulkuventtiili voidaan sijoittaa rakennukseen sisään johtavaan maakaasuputkeen joko maanalaisena tai maanpäällisenä. Ennen paineenvähennyslaitteistoa on maakaasun tuloputkessa oltava sulkuventtiili. Jos paineenvähennyslaitteisto on ulkona, voi kyseinen sulkuventtiili toimia samalla pääsulkuventtiilinä. Lisäksi sisätiloissa oleva käyttöputkisto varustetaan sulkuventtiileillä vähintään seuraavasti: 1) sulkuventtiili kuhunkin asuntoon, teollisuustilaan tai niitä vastaavaan omaan huonetilaan tulevaan kaasuputkeen, jos tilassa on kaasulaitteita kaksi tai useampia; venttiili sijoitetaan välittömästi kaasuputken sisääntuloläpiviennin jälkeen kuitenkin niin, ettei se sulje muihin tiloihin johtavaa käyttöputkistoa, 2) sulkuventtiili ennen paineenvähennyslaitteistoa ja/tai kaasun määrämittaria, elleivät ne sijaitse samassa huonetilassa välittömästi kohdassa 1) mainitun sulkuventtiilin jälkeen, 3) sulkuventtiili paineenvähennyslaitteiston ja/tai määrämittarin jälkeen; jos kaasulaitteita on vain yksi ja se sijaitsee samassa huonetilassa kuin paineensäädin tai määrämittari, venttiiliä ei tarvita, 4) sulkuventtiili ennen kunkin kaasulaitteen liitäntää.

7.4 Ulospuhallusputket ja tyhjennysliitännät Ulospuhallusputkia käytetään sisätiloissa olevan kaasuputkiston tyhjentämiseen tai turvalaitteisiin liittyvään paineenpoistoon. Sisätiloissa olevat kaasuputkistot, joiden koko on DN 50 tai suurempi, on varustettava liitännällä tai kiinteällä putkella, jonka kautta putkisto voidaan tyhjentää turvallisesti ulos. Liitännän tai putken koko on vähintään DN 20 ja se varustetaan vähintään yhdellä sulkuventtiilillä. Jos kaasuputkiston tyhjennysliitännästä ei ole kiinteää putkiyhteyttä ulos, on liitäntäventtiili varustettava umpilaipalla tai tulpalla. Putkiston tyhjennysliitännän sijainti on paineensäätölaitteiston jälkeen olevassa putkistossa. Ulospuhallusputken ja mahdollisen paineenvähennyslaitteiston apuvaroventtiilin ulospuhallusputken saa yhdistää yhteiseksi ulospuhallusputkeksi. Yhteisen ulospuhallusputken on oltava kooltaan vähintään yhtä nimelliskokoa suurempi kuin apuvaroventtiilin ulostuloliitäntä. Kaikki ulospuhallusputket on johdettava ulos. Putkiston tyhjennykseen käytettävän ulospuhallusaukko on sijoitettava vähintään 2,5 m maanpinnan yläpuolella ja vähintään 1,5 m etäisyydelle avattavista ikkunoista, ovista ja ilmanvaihtoaukoista. Ulospuhallusaukkojen ympäristö luokitellaan räjähdysvaaralliseksi tilaksi (tilaluokka 1) 1,5 metrin etäisyydelle.

7.5 Maadoitukset Rakennukseen sisään johtava kaasuputki on maadoitettava. Rakennuksessa oleva metallinen kaasuputkiston runko-osa liitetään sähkönjakokeskuksen päämaadoituskiskoon tai vastaavaan.

7.6 Merkinnät Jakelu- ja käyttöputkistot on merkittävä tahattoman vahingoittamisen estämiseksi. Pääsulkuventtiilin sijainti on osoitettava venttiilin tunnuskilvellä. Jakelu- ja käyttöputkistojen vesistöalitukset on merkittävä ilmaisutauluilla, jos vesialuetta käytetään kulkemiseen ja mikäli putki on laskettu painotettuna pohjaan. 8 Kaasulaitteet ja -polttimet sekä niiden liittäminen putkistoon

8.1 Kaasulaitteiden vaatimukset ja CE-merkintä Kaikkien markkinoille saatettavien ja käyttöön otettavien kaasulaitteiden on täytettävä kaasulaiteasetuksessa 1434/1993 määritellyt olennaiset vaatimukset. Kaasulaitteessa on oltava liekinvalvontalaite paitsi silloin, jos kohteen muu jatkuvatoiminen sytytyslähde tai kaasun syttymisrajan yläpuolella oleva jatkuva prosessilämpötila varmistaa kaasun häiriöttömän palamisen. Kaasulaitteen mukana on seurattava asennus-, käyttö- ja huolto-ohjeet. Kotitaloudessa käytettävän maakaasutoimisen kaasulaitteen nimellispaineen tulee olla 20 mbar. Laitteen tulee toimia moitteettomasti, kun maakaasun tulopaine on 17 - 25 mbar.

8.2 Kaasulaitteen sijoittaminen Kaasulaitteen saa sijoittaa vain sellaisiin huonetiloihin, joiden koko ja ilmanvaihto ovat riittävät. Jos kaasulaite liitetään suljettuun järjestelmään (palamisilma otetaan suoraan ulkoa ja palamiskaasut johdetaan suoraan ulos), voidaan kaasulaite sijoittaa mihin tahansa huonetilaan. Jos kaasulaitteen toiminta tai sen sijoituskohde edellyttää kyseisen sijoitustilan koneellista ilmanvaihtoa, on kaasulaite varustettava laitteella, joka estää kaasun tulon polttimelle, ellei koneellinen ilmanvaihto ole toiminnassa. Kaasulaite sijoitetaan siten, että sitä voidaan käyttää turvallisesti ja helposti. Läheisyydessä olevat esineet ja pinnat eivät saa lämmetä turvallisuutta vaarantavalla tavalla. Kaasulaitteen eteen ja sivuille on jätettävä tilaa niin, että poltin voidaan tarvittaessa huoltaa, säätää tai irrottaa käyttöasennostaan. Lämmityskattila sijoitetaan yleensä erilliseen osastoituun kattilahuoneeseen. Asuintiloihin voidaan ilman osastointia sijoittaa tähän tarkoitukseen soveltuva lämmityskattila.

8.3 Kaasulaitteen liittäminen putkistoon Kukin kaasulaite, kaasupoltin tai poltinryhmä on varustettava sulkuventtiilillä ja sellaisella liitoksella, että kaasulaitteen voi tarvittaessa irrottaa putkistosta. Sulkuventtiili sijoitetaan putkiston kiinteästi asennettuun osaan. Kaasulaitteen liittäminen putkistoon on tehtävä joustavaksi niin, ettei putkisto aiheuta huomattavia rasituksia, lämpöliikkeitä tai tärinää kaasulaitteelle tai päinvastoin.

8.4 Kaasuletkut Jos liittämiseen käytetään kaasuletkua, on letkun oltava maakaasukäyttöön ja kohteen suurimmalle sallitulle käyttöpaineelle tarkoitettu. Kylmissä käyttöolosuhteissa on varmistettava, että letku on tarkoitettu käytettäväksi kyseisissä olosuhteissa.

8.5 Kaasulaitteen liittäminen savukaasujen poistohormiin Kaasulaitteet on aina liitettävä savukaasujen poistohormiin, jos kaasulaitteen valmistajan ohjeet sitä edellyttävät. Mikäli kaasulaitetta ei ole liitetty savukaasujen poistohormiin tai -kanavaan, on laitteen sijoitustila varustettava sellaisella ilmanvaihdolla ja/tai kohdepoistolla, jotta palamisessa syntyvien aineiden sallittuja enimmäispitoisuuksia ei oleskeluvyöhykkeellä ylitetä. Kotitaloudessa käytettävää liettä, uunia, grilliä tai jääkaappia ei tarvitse liittää savuhormiin. 9 Tankkausasema

9.1 Tankkausaseman sijoittaminen Tankkausaseman laitteistojen, varastosäiliöiden, kompressorien sekä tankkauspisteiden, tulee sijaita vähintään 4 metrin etäisyydellä kiinteistön rajasta. Tankkausaseman laitteistot tulee sijoittaa siten, että räjähdysvaaralliseksi luokiteltavat tilat eivät ulotu asema-alueen kiinteistörajojen ulkopuolelle. Siirtoputkistoon liittyvän tankkausaseman vähimmäisetäisyys ulkopuolisista kohteista on vähintään 25 metriä.

9.2 Tankkausaseman turvalaitteet, -merkinnät ja -ohjeet Tankkausasema on voitava turvallisesti eristää pääsulkuventtiilillä kaasun tuloputkistosta. Asema tulee varustaa säätö- ja turvajärjestelmällä, joilla estetään suurimman sallitun paineen ylittyminen ja sallittujen lämpötilojen ylittyminen tai alittuminen. Tankkausasemalla tulee olla lämpötilakompensoitu täyttöjärjestelmä. Asemalle on sijoitettava turvallisen toiminnan kannalta riittävä määrä hätäseis-painikkeita. Tankkausaseman suojarakennusten tulee olla palamatonta materiaalia ja rakenteeltaan sellaisia, ettei kaasua keräänny rakennusten sisälle tai rakenteisiin. Siirtoputkistoon liittyvän kompressorin suojarakennus tulee varustaa jatkuvatoimisella vuotokaasun ilmaisimella, josta on hälytys valvontapaikkaan. Tankkausaseman kompressorin suojarakennus luokitellaan rähähdysvaaralliseksi tilaksi ja se luokitellaan tilaluokkaan 1. Tankkausasemalla tulee olla reitit pelastuskaluston liikkumiselle ja hätäpoistumiselle. Tankkausasema tulee varustaa riittävillä varoitusmerkinnöillä ja alkusammutuskalustolla. Asemalla tulee olla näkyvillä kirjalliset toimintaohjeet hätätilanteiden varalta. 10 Käyttöönotto

10.1 Lujuus- ja tiiviyskokeet Ennen käyttöönottoa jakelu- ja käyttöputkistolle on tehtävä lujuuskoe ja tiiviyskoe. Lujuuskoe tehdään painekokeena käyttäen joko ilmaa, inerttikaasua tai vettä. Lujuuskokeessa käytettävän koepaineen on oltava jakeluputkistolla vähintään 1,3 kertaa suurin sallittu käyttöpaine ja käyttöputkistolla vähintään 1,43 kertaa suurin sallittu käyttöpaine. Lujuuskokeesta voidaan jättää pois sellaiset varusteet, joiden paine on rajoitettu suurimpaan sallittuun käyttöpaineeseen. Lujuuskokeen valvoo joko tarkastuslaitos tai asennusliikkeen vastuuhenkilö. Lujuuskokeen järjestelyt tulee tehdä niin, ettei kokeesta aiheudu vaaraa tarkastukseen osallistuville eikä ulkopuolisille. Tiiviyskoe tehdään maakaasulla ja käyttöpaineella. Tiiviyskokeessa on oltava mukana kaikki putkistoon kuuluvat osat ja varusteet.

10.2 Koekäyttö Ennen käyttöputkiston ja siihen liitettyjen kaasulaitteiden luovuttamista käyttäjälle hyväksytyn kaasuasennusliikkeen on koekäytettävä ja säädettävä laitteisto siten, että se toimii moitteettomasti koko tehoalueella.